Sitouttamisretoriikka yritysviestinnässä

This study focuses on work commitment creation on rhetorical level, that is to say, the rhetorical and linguistic means that are used to construct or elicit worker commitment. The commitment of the worker is one of the most important objectives of all business communication. There is a strong demand for commitment, identification, or adherence to work in various walks of life, although the actual circumstances are often somewhat insecure and shortsighted. The analysis demonstrates that the actual object of commitment may vary from work itself or work organization to one’s career or professional development. The ideal pattern for commitment appears as comprehensive: it contains affective and rational as well as ideological dimensions. This thesis is a rhetorical discourse analysis, or rhetorical analysis with discourse-analytic influences. Primarily it is a rhetorical analysis in which discourses are observed mainly as tools of a rhetorician. The study also draws on various findings of sociology of work and organizational studies. Research material consists of magazines from three and web pages from six different companies. This study explores repeated discourses in commitment rhetoric, mainly through pointing core concepts and recurrent patterns of argumentation. In this analysis section, a semantic and concept-analytic approach is also employed. Companies talk about ideas, values, feelings and attitudes thus constructing a united and unanimous group and an ideal model of commitment. Probably the most important domain of commitment rhetoric is the construction of group and community. Collective identity is constructed through shared meanings, values and goals, and these rhetorical group constructs that can be used and modified in various ways. Every now and then business communication also focuses on the individual, employing different speakers, positions and discourses associated to them. Constructing and using these positions also paints the picture of an ideal worker and ideal work orientation. For example, the so called entrepreneurship model is frequently used here. Commitment talk and the rhetorical situation it constructs are full of tensions and contradictions; the presence of seemingly contradictory values, goals or identities is constant. This study demonstrates tensions like self-fulfilment and individuality versus conformity, and constant change and development versus dependable establishment, and analyses how they are used, processed and dealt with. An important dimension in commitment rhetoric is the way companies define themselves in respect of current social issues, and how they define themselves as responsible social actors, and how they, in this sense, seek to appear as attractive workplaces. This point of view gives rise to problematic questions as companies process the tensions between, for example, rhetoric and action, ethical ideals and business conditions and so on. For its part, the commitment talk also defines the meaning of waged work in human life. Changing society, changing working life, and changing business environments set new claims and standards for workers and contents of work. In this point of view this research contributes to the study of working life and takes part in current public discussion concerning the meaning, role and future of waged work.Siirretty Doriast

Sitouttamisretoriikka yritysviestinnässä

Ville Virsun suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Turun yliopistossa 18. helmikuuta 2012. Vastaväittäjänä toimi dosentti Pekka Pälli Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta ja kustoksena professori Marja-Liisa Helasvuo.Ville Virsu: Sitouttamisretoriikka yritysviestinnässä. Annales Universitatis Turkuensis C 331. Turku: Turun yliopisto 2012.Kirja on luettavissa verkkojulkaisuna osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4879-

Kiertotalouden kehykset: Vertailussa viranomaisviestintä ja kansalaisten määritelmät

Kiertotaloudesta puhutaan mediassa, viranomaisviestinnässä ja poliittisessa keskustelussa paljon. Esimerkiksi Suomen hallitusohjelmassa sana kiertotalous esiintyy 30 kertaa, monen eri hallinnonalan yhteydessä, monenlaisissa kehyksissä. Tarkastelemme tässä artikkelissa, miten viranomaisviestinnän ja strategiapuheen kohdeyleisö eli suomalaiset selittävät ja kehystävät tämän Suomen tulevaisuuden keskeiseksi määrittäjäksi nostetun sanan. Vertaamme pääasiassa yliopisto-opiskelijoista koostuvan vastaajajoukon määritelmiä viranomaisviestinnässä ja tiedeyhteisössä vakiintuneisiin merkityksiin ja pohdimme kiertotalous-sanan mahdollisia ongelmia viestinnän ydinsanana. Teoreettinen näkökulmamme on pääosin kehysanalyyttinen, ja hyödynnämme tässä yhteydessä myös kehyssemanttista teoriaa. Viranomaiset ja tiedeyhteisö viittaavat kiertotaloudella yleensä kokonaan uuteen talousmalliin, jossa keskeistä on uusien liiketoimintamahdollisuuksien löytäminen ja sitä kautta kansantalouden kasvu ja kilpailukyvyn turvaaminen myös tulevaisuudessa. Kyselyymme vastanneiden tulkinnoissa kiertotalous samastuu pitkälti kierrätykseen, joka on lopulta melko kapea kiertotalouden osa-alue. Käy myös ilmi, että huomattava osa vastaajista ei osaa sijoittaa kiertotaloutta mihinkään viranomaisviestinnän näkökulmasta relevantteihin kehyksiin. </p

Kiertotalouden kehykset: Vertailussa viranomaisviestintä ja kansalaisten määritelmät

Kiertotaloudesta puhutaan mediassa, viranomaisviestinnässä ja poliittisessa keskustelussa paljon. Esimerkiksi Suomen hallitusohjelmassa sana kiertotalous esiintyy 30 kertaa, monen eri hallinnonalan yhteydessä, monenlaisissa kehyksissä. Tarkastelemme tässä artikkelissa, miten viranomaisviestinnän ja strategiapuheen kohdeyleisö eli suomalaiset selittävät ja kehystävät tämän Suomen tulevaisuuden keskeiseksi määrittäjäksi nostetun sanan. Vertaamme pääasiassa yliopisto-opiskelijoista koostuvan vastaajajoukon määritelmiä viranomaisviestinnässä ja tiedeyhteisössä vakiintuneisiin merkityksiin ja pohdimme kiertotalous-sanan mahdollisia ongelmia viestinnän ydinsanana. Teoreettinen näkökulmamme on pääosin kehysanalyyttinen, ja hyödynnämme tässä yhteydessä myös kehyssemanttista teoriaa. Viranomaiset ja tiedeyhteisö viittaavat kiertotaloudella yleensä kokonaan uuteen talousmalliin, jossa keskeistä on uusien liiketoimintamahdollisuuksien löytäminen ja sitä kautta kansantalouden kasvu ja kilpailukyvyn turvaaminen myös tulevaisuudessa. Kyselyymme vastanneiden tulkinnoissa kiertotalous samastuu pitkälti kierrätykseen, joka on lopulta melko kapea kiertotalouden osa-alue. Käy myös ilmi, että huomattava osa vastaajista ei osaa sijoittaa kiertotaloutta mihinkään viranomaisviestinnän näkökulmasta relevantteihin kehyksiin.&nbsp

Vastuullisuusarvot suomalaisten tekstiiliyritysten tarinoissa

Textile industry causes significant negative environmental and social impacts. Sustainability in the industry has lately yielded more and more research interest, however, sustainability communication is underresearched area. In this paper, we will focus on sustainability communications in the Finnish textile industry through the stories of companies in their webpages. Storytelling has traditionally been a mode of transmitting, producing and reproducing the culture. Stories produce a structure in the reality, explain phenomena and concretize abstract concepts. In this research, we approach the stories as rhetorical devises, which address, attract and connect the reader to the company behind the story. We analysed 172 companies’ webpages by focusing on the common themes addressing sustainability. Our analysis revealed six themes: durability, opposing fast-fashion, conscious consuming, transparent processes, Finnish and local production, and (Finnish) nature. Corporate sustainability stories use various rhetorical means to convey the image of sustainability. The story structures include ideas of change, solving problems and building a better world. However, it is vital to remember that sustainability communications also define what sustainability is. Corporate sustainability stories invite the reader to accept the corporate view on sustainability.</p

Betonisten päällystekivien valmistuksessa käytettävän lisäaineen vaikutus kivien laatuun ja kustannuksiin

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Kouvolan Betoni Oy:n betonisissa päällystetuotteissa mahdollisuutta käyttää lisäainetta, joka valmistajan mukaan vaikuttaisi positiivisesti kivien lujuuteen, kestävyyteen ja ulkonäköön. Tutkittavaksi lisäaineeksi valikoitui notkistin, joka soveltuu kyseessä oleviin betonimassoihin. Tarkoitus oli myös tutkia kustannusvaikutuksia tuotteen käytön kannalta. Lisäaineen yhtenä ominaisuutena on veden vähentämisen tarkoitus, jonka kautta voitaisiin myös vähentää sementin määrää, lujuuden kuitenkaan heikentymättä. Tätä kautta voitaisiin saada kustannussäästöjä. Vaikutuksia oli tarkoitus arvioida kivien tekovaiheessa ja lopullisen tuotteen osalta. Tuotantovaiheen vaikutuksien arviointien kohteita olivat betonimassan käyttäytymisen muutokset sekä tämän vaikutukset massan käyttäytymiseen tuotantokoneessa. Lisäaineen vaikutuksia lopulliseen tuotteeseen oli tarkoitus arvioida testein, jotka ilmaisevat tuotteen lujuutta ja kulutuskestävyyttä. Tuotteella tehtiin testierät, joihin lisättiin lisäainetta hieman eri määriä. Näin saatiin vertailtua betonimassan käyttäytymistä lisäaineen kanssa ja myös ilman. Lisäaine lisättiin massan sekaan valmistajan ohjeen mukaan. Testierät testattiin Kymenlaakson ammattikorkeakoulun betonilaboratoriossa, jossa Kouvolan Betoni Oy suorittaa kaikki tarvittavat testaukset betonituotteisiinsa. Testeiksi valikoitui lujuusveto-koe sekä Böhme-testi, joka mittaa kulutuskestävyyttä. Veden määrää ei pystytty yrityksistä huolimatta vähentämään betonimassoja tehtäessä. Tästä johtuen kustannussäästöjä ei tätä kautta pystytty saamaan aikaiseksi. Kivien testien tulokset olivat vaihtelevat. Suurin yksittäinen lujuus mitattiin kivellä, jossa oli mukana lisäainetta, mutta lisäaineella tehtyjen kivien keskilujuus oli hieman heikompi kuin ilman lisäainetta tehdyillä kivillä. Lujuuden tulosten keskihajonta oli hyvin suuri lisäaineella tehdyillä kivillä. Kulutuskestävyydessä ei ilmennyt isoja eroja erien välillä. Testien perusteella positiivisia vaikutuksia lisäaineen käytöllä ei näissä kokeissa ilmennyt, eikä tällä hetkellä aineesta ole kustannuksia ajatellen hyötyä Kouvolan Betoni Oy:lle. Lisäainetta voitaisiin kuitenkin tutkia pidemmällä aikavälillä, jotta betonireseptejä voitaisiin mahdollisesti säätää ja saada positiivisia vaikutuksia aikaan.The purpose of this thesis was to examine the possibility to use a concrete admixture in pavement stones, which according to the manufacturer, would make a positive effect for the stones. The positive effect would show as better strength, durability and visual appearance. The selected admixture in this situation was plasticizer, that is suitable for this kind of concrete. One objective was also to study the impact on costs. As admixture is added in concrete, it should be possible to decrease the amount of cement without reducing the strength. That would affect the costs. All of these impacts were supposed to be evaluated at the manufacturing stage and on the final product. Impacts of evaluation in the manufacturing stage were changes of concrete mix and affects in production machine. Effects of the admixture were then supposed to be evaluated with tests, that express the strength and wear resistance of the product. Test samples with different amounts of admixtures were made with the product. This made it possible to review the behaviour of concrete mix with and without the admixture. The admixtures were added among the concrete mix as instructed by manufacturer. These test samples were tested in the concrete laboratory of Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, University of Applied Sciences, where Kouvolan Betoni Oy performs all required tests to their concrete products. The tests which were selected were Böhme-test which measures wear resistance and a test which measures pulling strength of the product. Despite of attempts, the amount of water could not be decreased in the concrete mix. Due to this, lowering of manufacturing costs could not be achieved. The test results of the samples varied. The greatest single strength was measured at stone made with admixture, but also these concrete stones made with admixture had lower average strength than stones without admixture. The standard deviation in stones with admixture was very high. Differences in wear resistance were minimal between samples. According to tests, there were no positive effects at using the admixture and no affect for lowering costs. It could be possible to study the product more and recipes for concrete to adjust, so positive affects could be achieved

Sosiaalisten ongelmien retoriikkaa: Tapaus doping

Rhetorci in discussing social problems: The case of doping (englanti)3/2007 (111)Rhetoric in discussing social problems: The case of dopingThe writer employs the tools of rhetorical analysis to examine texts in which doping is constructed as a social problem in Finnish society. Using this approach based on the constructionist research tradition, the writer examines rhetorical accounts and ways of conveying meaning which define the target phenomenon. The study data comprises all texts dealing with the subject of doping that appeared in three major daily newspapers (Aamulehti, Helsingin Sanomat and Turun Sanomat) during the period 19 February to 5 March 2001 (excluding the letters pages).The article first discusses the characteristic features of sports journalism and the generic conventions used in talking about doping, i.e. the sociocultural context in which the doping debate takes place. Special attention is given to particular opposing views and tensions reoccurring in the texts, such as the rhetorical contrast produced between clean sport and the doping world or constructions alluding to the former GDR, and to how these contrastive positions are repeatedly renewed and exploited. The writer then looks more closely at the rhetorical means with which speakers and the public at large are referred to in the texts. For those producing the texts, these identities constructed for individuals and groups constitute rhetorical resources, and these resources are used, adapted and alternated to assemble arguments and texts that are as convincing as possible in the given speech situation. Value is conferred on the group constructions that emerge, which focus on the sports elite and the general public who follows sports, or on the positions of speakers characterised as Finns and armchair sports fans, and these group constructions are used in different ways. For the most part, the speakers identify with what is being positively valued or present it as their own reference group, and disassociate themselves from what is negatively valued, at the same time inviting or imploring readers to share in this position and self-categorisation. Finally, consideration is given to the various discourses and interpretive frameworks used in the doping debate by identifying the viewpoints, themes and principles of argumentation used by those who set out to define the doping problem. From this standpoint the writer concludes that the doping debate is characterised especially by an approach appealing to Finnishness and the nations collective experience, and by financial, health and moral discourses, a discourse criticising the artificiality of sport, and by talking in a way that infers the need for a legal redefinition of doping.There are many different discourses present in the doping debate, and so each speakers room for manoeuvre is quite considerable. In analysing the data, the writer attempts to bring together the theoretical perspective of social constructionism and the methods of linguistic analysis, and thus to demonstrate the benefits that arise or could arise from the use of this approach.Ville Virs

Sosiaalisten ongelmien retoriikkaa : tapaus doping

Summary: Rhetoric in discussing social problems: The case of dopin