Kuolema kuittaa univelat? : effects of cumulative sleep loss on immune functions and lipid metabolism

Sleep is an essential physiological function. It is conserved across the animal kingdom; no animal species studied has been shown not to sleep. The timing of sleep and wakefulness is regulated by two processes. The circadian process works like a clock and accounts for the timing of sleep and arousal, synchronised by the light dark rhythm. The homeostatic process acts like an hourglass balancing the amount of sleep vs wakefulness. In case waking is prolonged, the homeostatic sleep need drives more sleep to take place, i.e. the sleep rebound. The homeostatic aspect of sleep can be studied by restricting sleep in laboratory conditions and assessing the effects on e.g. cognitive functions and physiological processes. Sleep is not merely a function of the brain, occurring in the brain and for the brain. The brain acts in concert with other organs and tissues in physiological and pathophysiological processes. During the recent decades, epidemiological studies have suggested that there is a connection between short or insufficient sleep with higher mortality. Increased risk for cardiovascular diseases, atherosclerosis, type II diabetes, and obesity has been reported in individuals who sleep less than the average. Laboratory studies have partly supported these findings, suggesting a causative role of sleep loss in the development of metabolic diseases, particularly type II diabetes. Experimental sleep restriction has been shown to alter glucose metabolism towards insulin resistance. Studies on the effects of sleep loss on lipid metabolism have been more inconclusive. Sleep is tightly interconnected with the immune system. Experimental sleep restriction increases proinflammatory cytokines, which in turn promote sleep. Atherosclerosis is the pathophysiological process underlying ischaemic heat disease and stroke, the two leading causes of death worldwide. The immune system plays a major role in the development of this metabolic disease characterised by plaque-formation in the arterial walls. Altered cholesterol transport by low density and high density lipoproteins (LDL and HDL) triggers an immune response involving macrophages and other white blood cells. Chronic low-grade inflammation has been shown to in turn predict future cardiovascular diseases. Thus, the development of atherosclerosis is a complex process with both metabolic and immunological components. In the current thesis, I have investigated the effects of sleep loss on gene expression and metabolites in the blood, focusing on changes that may participate in the development of cardiovascular diseases, especially atherosclerosis. Short-term sleep loss was studied in carefully controlled laboratory conditions with an experimental protocol simulating a working week with restricted sleep (4 h sleep/night for 5 nights; N=21). Sleep loss occurring chronically in real-life conditions was assessed in two Finnish epidemiological cohorts. Subjective sleep insufficiency (SSI) was estimated using questionnaire information on sleep, and a prevalence of 16-18% was found in these samples (FINRISK2007/DILGOM; N=518; SSI 16%, and Young Finns Study, YFS; N=2221; SSI 18%). In both the experimental and epidemiological samples, whole-genome expression profiles were assessed with RNA microarrays and serum lipoprotein profiles with NMR metabolomics. Immune response-related gene pathways were enriched among transcripts with higher expression in experimental sleep loss. Pathways involved in reverse cholesterol transport (RCT) were down-regulated in both experimental and epidemiological sleep loss. Concentration of large high density lipoprotein (HDL) particles was lower in subjects with SSI, even though in experimental sleep loss the low density lipoproteins (LDL) decreased. Up-regulation of low-grade inflammation-related pathways, and down-regulation of RCT-related pathways with decreased serum large HDL in chronic sleep loss may participate in the development of cardiovascular diseases, such as atherosclerosis. Experimental and epidemiological sleep studies in human volunteers can complement each other, but still yield information mostly from blood samples. Other methods are needed to elucidate mechanisms involving e.g. the liver. As sleep is a complex phenomenon involving synchronised activity of neuronal networks and integration with other systems and organs, it is not feasible to be studied in vitro, i.e. in cultured cells. Thus, animal models are needed to further study the effects of sleep loss at the level of molecular mechanisms. Zebrafish is a small diurnal vertebrate whose genome has been sequenced. It has a short generation time, readily available genetic tools, and it is well suited for in vivo imaging studies thanks to its transparent larval stage. Sleep or sleep-like states have been reported in this species using behavioural criteria. According to these studies, adult and larval zebrafish exhibit behavioural quiescence periods with circadian timing and increased arousal threshold. However, the homeostatic sleep rebound after prolonged wakefulness has not been unquestionably proven in this species. To confirm sleep homeostasis and validate this model for further studies on the effects of sleep loss, I developed a method for naturally prolonging the waking activity of zebrafish larvae. After 6 hours of this water flow protocol applied during the night, the larvae showed less responses to sensory stimuli than control larvae. Thus, I suggest that zebrafish larvae do have sleep homeostasis and they can be a useful model to study the sleep loss-related mechanisms involved in disease development.Aristoteles aprikoi jo antiikin Kreikassa 300-luvulla eaa., onko uni mielen, ruumiin vai kenties molempien toiminto. Aivoihin keskittyvät teoriat ovat sittemmin olleet unitutkimuksessa pitkälti vallalla. Viime vuosikymmeninä kiinnostus unen ja kehon toimintojen yhteyttä kohtaan on kuitenkin herännyt uudelleen. Immuunijärjestelmän on havaittu olevan tiiviissä vuoropuhelussa unen säätelyn kanssa. Tulehdusta välittävät tekijät (proinflammatoriset sytokiinit) lisääntyvät univajeessa. Toisaalta nämä samat viestimolekyylit myös lisäävät unta, kuten arkielämässä saattaa bakteeri- tai virusinfektioiden yhteydessä havaita. Vaikka univajetilassa ei ole infektiota, se näyttää aiheuttavan elimistössä puolustusreaktion. Alkuperäinen immuunijärjestelmän aktivaation laukaiseva tekijä ei ole kuitenkaan tiedossa. Väestötutkimuksissa on havaittu yhteys lyhyen tai riittämättömän unen ja kohonneeseen kuolleisuuden välillä. Myös sydän- ja verisuonitautiriski on joidenkin tutkimusten mukaan keskimääräistä korkeampi vähän nukkuvilla. Näiden epidemiologisten löydösten selittäjiksi on ehdotettu monia tekijöitä univajeen yhteydessä usein esiintyvistä epäterveellisistä elintavoista fysiologisiin tekijöihin. Kokeelliset tutkimukset ovat osin tukeneet väestötason havaintoja. Univajeen on osoitettu mm. nostavan verenpainetta ja ajavan hiilihydraattiaineenvaihduntaa insuliiniresistenssin suuntaan lisäten kakkostyypin diabeteksen riskiä. Rasva-aineenvaihduntaa on tutkittu vähemmän, ja tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tämän väitöskirjatutkimuksen osatöissä selvitin univajeen aiheuttamia muutoksia ihmisen immuunijärjestelmässä ja aineenvaihdunnassa. Tutkin univajeen vaikutuksia sekä tarkoin kontrolloiduissa kokeellisissa olosuhteissa (laboratoriossa simuloitu vähäuninen työviikko, unta 4 h/yö viiden yön ajan, N=21) että väestötasolla (kansallisen FINRISKI 2007 -terveystutkimuksen osaotos, N=472, sekä Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -aineiston 2007-aikapiste, N=2221). Keskityin erityisesti muutoksiin, jotka saattavat osallistua sydän- ja verisuonitautien kehitykseen. Tulokset osoittivat, että unen rajoittaminen kokeellisesti terveillä koehenkilöillä aktivoi immuunijärjestelmän geenien ilmentymisen tasolla. Kolesterolin kuljetukseen osallistuvat geenit olivat vähemmän aktiivisia univajeisilla sekä kokeellisessa univajeessa että väestöaineistoissa. Veren lipoproteiinitasoissa kokeellinen univaje laski LDL-partikkeleiden määrää, kun taas väestötasolla suuria HDL-partikkeleita oli vähemmän riittämättömästi nukkuvilla. Ehdotan, että immuunijärjestelmän aktivoituminen univajeessa muuttaa aineenvaihdunnan säätelyä. Tämä näkyy lyhyellä aikavälillä LDL:ien vähentymisenä, mikä perinteisesti tulkitaan sydän- ja verisuonitautiriskiä vähentäväksi. Univajeen ja tulehdustilan kroonituessa kolesteroliaineenvaihdunta saattaa kuitenkin kääntyä epäedulliseen suuntaan ja altistaa sydän- ja verisuonitautien kehittymiselle yhdessä muiden riskitekijöiden kanssa. Kokeelliset ja väestötason tutkimukset täydentävät toisiaan tarjoten tietoa sekä valvotuista laboratorio-olosuhteista että tosielämän pitkäaikaisvaikutuksista. Ihmisillä tehtävissä tutkimuksissa saadaan yleensä kuitenkin tietoa lähinnä verinäytteistä. Vaikka veressä kiertävät valkosolut ovatkin monien sairauksien keskiössä, myös muut elimet, kuten maksa, ovat olennaisia näiden monimutkaisten prosessien säätelyssä. Koska uni liittyy hermoverkkojen yhteistoimintaan ja laajemmin aivojen ja muiden elimien yhteistoimintaan ei sen tutkiminen in vitro eli soluviljelmissä petrimaljoilla ole mielekästä. Täten eläinmallit ovat tarpeen, kun selvitetään univajeen ja tautiriskin yhteyden taustalla vaikuttavia molekyylitason mekanismeja. Aristoteles pohti, nukkuvatko kaikki eläimet ja onko eri lajien nukkuminen samankaltaista ja lähtöisin samasta tarpeesta. Hän esitti kalojen käyttäytymisen havainnointiin perustuen, että kalojen voidaan todeta nukkuvan. Havainnot perustuivat kalojen ajoittaiseen paikallaanoloon, johon liittyi myös aistien osittainen sulkeminen. Tähän yhdistyi myös lajityypillisiä nukkumisasentoja ja -paikkoja. 1980-luvulla esitetyt käyttäytymiskriteerit unen määrittämiseen ilman aivosähkökäyrää (EEG) perustuvat samantyyppiseen havainnointiin. Näillä kriteereillä on raportoitu nukkumista tai nukkumisenkaltaisia tiloja monenlaisilta eläinlajeilta, mukaan lukien kaloilta, banaanikärpäsiltä ja sukkulamadoilta. Seeprakala on biolääketieteellisessä tutkimuksessa verrattain paljon käytetty mallieläin, jonka genomi on sekvensoitu. Lajin etuina tutkimuksessa ovat mm. lyhyt sukupolvien väli, poikasvaiheen läpinäkyvyys sekä geneettinen muokattavuus. Tämän päiväaktiivisen selkärankaisen on myös käyttäytymiskriteerien perusteella ehdotettu nukkuvan. Seeprakalalla on valveen ja unen ajoituksesta vastaava sirkadiaaninen järjestelmä eli vuorokausirytmi. Unen säätelyn toinen kulmakivi, homeostaattinen unipaine, vastaa unen ja valveen määrän tasapainosta. Valveen pitkittyessä unipaine kasvaa, minkä tuloksena voidaan havaita enemmän ja/tai syvempää unta. Tätä kutsutaan korvausuneksi, ja se voidaan havaita esimerkiksi kohonneena kynnyksenä reagoida aistiärsykkeisiin. Tätä ns. homeostaattista sleep reboundia ei ollut kiistattomasti todistettu seeprakalalta. Tässä työssä kehitin seeprakalan poikasille luonnollisen menetelmän valveen pitkittämiseen ja reaktioiden mittaamiseen. Menetelmän avulla sain osoitettua, että kalanpoikaset, joiden unta oli rajoitettu yön aikana, reagoivat vähemmän kuin verrokit. Tämän tulkitsen merkiksi homeostaattisesta sleep reboundista. Seeprakalan poikaset soveltuvat tämän jälkeen ihmisainaistoissa saamieni tulosten tarkempiin mekanismitason tutkimuksiin. Mm. kolesterolin kulkeutumista voi seurata in vivo eli elävässä eläimessä ja saada tarkempaa tietoa univajeen aiheuttamista kolesteroliaineenvaihdunnan muutoksista. Kroonistuessaan univaje saattaa ylläpitää elimistössä matala-asteista tulehdustilaa ja muuttaa kolesteroliaineenvaihdunnan säätelyä, ja siten osallistua sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen. Seeprakalan poikaset voivat tarjota mahdollisuuksia taustalla vaikuttavien molekyylitason mekanismien tarkempiin jatkotutkimuksiin

The Role of Social Media Influencers in Public Health Communication : Case COVID-19 Pandemic

During public health crises, public organizations face a variety of strategic communication challenges, and the outbreak of the COVID-19 pandemic in 2020 is an extreme example. In Finland, the Prime Minister’s Office initiated a communication campaign that utilized social media influencers to communicate timely instructions regarding the pandemic. However, it is uncertain how social media influencers adapt to briefings of public organizations given that they typically work with brands that align with their own interests and expertise, which rarely is epidemiology. We use the two-step flow of communication model and social influence theory to analyze research data that consisted of 96 Instagram posts, 108 Instagram Stories and 1097 comments. Qualitative content analysis was used to see how the influencers communicated about the pandemic and how their followers reacted. The results suggest that the influencers tried to adapt the messages to their own style, and, instead of committing to the wordings of the campaign, they shared general guidelines and, with their own example, showed how to behave during the pandemic. Their participation in the campaign helped affect social norms during the time of the crisis, which in the case of public health communication is a substantial, strategic goal.During public health crises, public organizations face a variety of strategic communication challenges, and the outbreak of the COVID-19 pandemic in 2020 is an extreme example. In Finland, the Prime Minister’s Office initiated a communication campaign that utilized social media influencers to communicate timely instructions regarding the pandemic. However, it is uncertain how social media influencers adapt to briefings of public organizations given that they typically work with brands that align with their own interests and expertise, which rarely is epidemiology. We use the two-step flow of communication model and social influence theory to analyze research data that consisted of 96 Instagram posts, 108 Instagram Stories and 1097 comments. Qualitative content analysis was used to see how the influencers communicated about the pandemic and how their followers reacted. The results suggest that the influencers tried to adapt the messages to their own style, and, instead of committing to the wordings of the campaign, they shared general guidelines and, with their own example, showed how to behave during the pandemic. Their participation in the campaign helped affect social norms during the time of the crisis, which in the case of public health communication is a substantial, strategic goal.Peer reviewe

CORPORATE SOCIAL CAPITAL

This paper discusses the concepts of stakeholder, reputation and social capital and their relevance forcorporations in modern society. The paper argues that there is a special demand for reputation managementin today’s corporate communications and public relations due to fragmented publics and stakeholders, as wellas to increased public interest in corporations. The introduction of real-time media has also imposed newdemands which corporations today must meet to survive. Different stakeholders possess the ability to benefitbut also to harm the corporations through corporate reputation. Cultivated stakeholder relations can beespecially beneficial to corporate reputation and long-term development, and the social ties that stakeholdersembody can even be seen as social capital for the corporation. A new concept of “Faith-holders” is alsopresented to better describe corporate social capital.<P

Lupa toimiaJulkisorganisaatioiden sidosryhmäsuhteet

Medioituvan ja nopeasti muuttuvan maailman keskellä julkisorganisaatiota uhkaa legitimaatiokriisi: miten viestiä sellaisten julkisten palveluiden tarpeellisuudesta, joiden kohteena on yhteinen hyvä? Tähän haasteeseen on pyritty vastaamaan tutkimalla sidosryhmiä, stakeholdereita, jotka asioivat julkisten organisaatioiden kanssa. Stakeholder on käsitteenä melko uusi julkisille organisaatioille, mutta se heijastaa hyvin niitä erilaisia odotuksia, joita valtionhallintoon kohdistetaan nyky-yhteiskunnassa. Valtionhallinnon tuoreen sidosryhmätutkimuksen tulosten mukaan julkisten organisaatioiden ja niiden sidosryhmien välinen suhde koostuu neutraalista maineesta ja korkeasta luottamuksesta. Suhdetta kuvaamaan voidaan käyttää termiä luottojoukot (faith-holders), sillä julkisorganisaatioiden olemassaolo nojaa juuri toistuvien sidosryhmien hyväksyntään

”Kyllä siellä musiikintunneilla ihan tekemällä tehhään.”:vanhempien käsityksiä yläkoulun musiikinopetuksesta

Tiivistelmä. Tämä tutkimus keskittyy vanhempien käsityksiin yläkoulun musiikinopetuksesta. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata niitä käsityksiä, joita vanhemmilla on yläkoulun musiikinopetuksesta ja esittää käsitysten laadulliset variaatiot. Tutkimuksen tarkoituksena on tarjota tutkittua tietoa vanhempien käsityksistä yläkoulun musiikinopetuksesta, jotta musiikinopetuksen roolia ja tarkoitusta yleissivistävässä peruskoulussa voitaisiin tarpeen vaatiessa tehdä näkyvämmäksi. Tutkimuksen teoriaosuus koostuu kahdesta luvusta. Ensimmäisessä luvussa tarkastelen sekä esteettisen, että praksiaalisen musiikkikasvatuksen filosofian suuntauksia, joilla pyrin selittämään musiikkikasvatuksen päämääriä ja merkitystä. Toisessa luvussa syvennyn suomalaiseen musiikinopetukseen tarkastelemalla Suomen musiikinopetuksen historiaa ja voimassa olevaa perusopetuksen opetussuunnitelmaa. Musiikinopetuksen historian tarkastelun tarkoituksena on kuvata musiikinopetuksen lähtökohtia ja kehittymistä suomalaisessa peruskoulussa. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa keskityn erityisesti opetussuunnitelman laaja-alaisiin tavoitteisiin ja yläkoulun musiikin opetussuunnitelmaan, joiden tarkoituksena on kuvata nykyisen musiikinopetuksen raameja, kuten tehtäviä ja tavoitteita. Tämä tutkimus on fenomenografinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Tutkimusjoukkoni koostuu seitsemästä (N=7) yläkouluikäisen lapsen vanhemmasta, joista neljä oli naisia ja kolme miehiä. Haastateltavat olivat 36–54 -vuotiaita. Haastattelujen litteroinnin jälkeen analysoin tutkimusaineiston fenomenografisesti. Vanhemmat käsittävät yläkoulun musiikinopetuksen ensisijaisesti toiminnallisena opetuksena, joka edistää oppilaiden tasa-arvoa ja tarjoaa oppilaille erilaisia kokemuksia. Vanhempien käsitysten mukaan toiminnallinen musiikinopetus kehittää erityisesti oppilaiden vuorovaikutus- ja ryhmätyöskentelytaitoja. Lisäksi vanhemmat ymmärtävät musiikinopetuksella olevan mahdollisuuksia kehittää oppilaiden tunnetaitoja. Vanhempien mukaan musiikki myös poikkeaa oppiaineena yläkoululaisten muusta koulutyöstä

Conquering the liminal space : Strategic social media influencer communication in the Finnish public sector during the COVID-19 pandemic

Peer reviewe

Making and breaking relationships on social media : the impacts of brand and influencer betrayals

This study considers how the relationships between social media influencers, brands and individuals are intertwined on social media and analyses the spill-over effects of feelings of betrayal. An experimental design with two transgression scenarios (influencer vs. brand) was created, and 250 individuals were recruited to participate in the study. The results show that a perceived betrayal by a brand can negatively affect the perceived coolness of the social media influencer that has endorsed the brand, as well as the parasocial relationships that followers have with the influencer. Accordingly, a perceived betrayal by a social media influencer can negatively affect attitudes, trust and purchase intentions toward a brand that the influencer has endorsed. The current research helps in understanding brand and influencer transgressions and highlights the fact that both influencers and brands should have a sense of collaboration responsibility. It also introduces the concept of influencer coolness, understood here as a desirable success factor for social media influencers, which partly explains their desirability and influence, and a feature that can be endangered through both influencer and brand betrayals.Peer reviewe

Taylorism on steroids or enabling autonomy? A systematic review of algorithmic management

The use of algorithmic management systems is rapidly changing organizational models and practices, as millions of workers in multiple sectors worldwide are managed by computer software. Despite receiving increasing academic interest, little summarizing literature exist on the ways algorithmic systems are used in management. This article aims to fill this gap by systematically reviewing and qualitatively analyzing 172 articles on the topic. Our research contributes to the existent algorithmic management literature in three ways. First, we provide a descriptive overview of algorithmic management as a field of research. Second, we identify and synthesize the discussion on the key concepts of the topic, namely how algorithmic management: (1) simultaneously restrains and enables workers’ autonomy—yet income dependency and other factors force inflexible work practices; (2) creates a complex, digital version of Taylorism; and (3) creates new and changes existing organizational power structures. Third, as our main theoretical contribution, we create the framework of Algorithmic Management Grid that demonstrates the ways in which organizations use algorithmic systems in management. The Algorithmic Management Grid illustrates how, in both novel and traditional organizational models, algorithmic management may be used with emphasis either on controlling or enabling workers. Based on the reviewed literature, we claim that so far, companies have mostly utilized algorithmic systems in a controlling manner, neglecting the technology’s enabling potential in organizing.publishedVersionPeer reviewe