Effects of obesity and resistance exercise on bone health studied with modern imaging methods

Altered metabolic states, such as obesity and resistance exercise, may affect bone health either in a negative or positive manner. In clinical practice, bone health may be easily understood as a synonym for bone mineral density or osteoporosis, which is defined as a skeletal disorder resulting from decreased bone strength. In addition, bone glucose metabolism and bone marrow adiposity may contribute to bone overall health status. The aims of this thesis were to investigate the effects of obesity and resistance exercise on bone glucose metabolism, bone marrow adiposity and bone mineral density using modern imaging methods, such as positron emission tomography, magnetic resonance imaging and quantitative computed tomography, in various study settings. It was found that obesity did not alter bone glucose metabolism or bone marrow adiposity. However, resistance exercise resulted in improved bone glucose metabolism and bone mineral density. In conclusion, resistance exercise, but not obesity, had an impact on bone health studied with modern imaging methods. The obtained results may offer new insights into quantification and into the follow-up of bone health during altered metabolic conditions. In addition, more individualized and accurately allocated lifestyle interventions may be administered in the treatment or prevention of diseases associated with obesity or insulin resistance.Ylipainon ja lihasvoimaharjoittelun vaikutus luun terveyteen tutkittuna modernien kuvantamismenetelmien avulla Aineenvaihduntaa muuntelevat fysiologiset tilat kuten lihavuus ja lihasvoimaharjoittelu voivat mahdollisesti vaikuttaa luun terveyteen joko negatiivisesti tai positiivisesti. Luun terveys kuitenkin ymmärretään usein vain synonyymina luuntiheydelle tai osteoporoosille, joka on luun alentuneesta lujuudesta johtuva sairaus. Luun terveyteen voi kuitenkin olla osallisena muitakin vähemmän tunnettuja potentiaalisia tekijöitä kuten luun sokeriaineenvaihdunta ja luuytimen rasvoittuminen. Väitöskirjan tarkoituksena oli tutkia lihavuuden ja lihasvoimaharjoittelun vaikutuksia luun sokeriaineenvaihduntaan, luuytimen rasvoittumiseen sekä luuntiheyteen modernien kuvantamismenetelmien kuten positroniemissiotomografian, magneettikuvauksen ja kvantitatiivisen tietokonetomografian avulla erilaisissa tutkimusasetelmissa. Tulosten mukaan lihavuudella ei ollut vaikutusta luun sokeriaineenvaihduntaan tai luuytimen rasvoittumiseen. Sen sijaan lihasvoimaharjoittelu näytti parantavan luun sokeriaineenvaihduntaa ja luuntiheyttä. Yhteenvetona voidaan siis todeta, että lihasvoimaharjoittelulla on positiivinen vaikutus luun terveyteen modernien kuvantamismenetelmien avulla tutkittuna. Sen sijaan lihavuudella ei ole siihen vaikutusta. Väitöskirjatutkimuksen tulokset voivat tuottaa uusia oivalluksia aineenvaihdunnallisiin häiriötiloihin liittyvässä luun terveyden määrittämisessä ja seurannassa. Lisäksi tuloksia soveltaen voidaan suunnitella aiempaa yksilöllisempiä ja kohdistetumpia elämäntapainterventioita lihavuuteen ja insuliiniresistenssiin liittyvien luun häiriötilojen ehkäisyssä ja hoidossa.Siirretty Doriast

Koetun hyvinvoinnin tukeminen itseohjautuvassa organisaatiossa

The megatrends like global competition and increasing amount of knowledge-based work are changing the environment and caused many organisations to choose self-management as their way to organise. In self-managing companies there are no supervisors which usually means less monitoring and regulations for the worker. As the worker also lacks the support of a supervisor it means that they have very different wellbeing challenges and possibilities than workers in traditional hierarchical organizations. This qualitative study was conducted as a part of Mode research which focuses on self-managing organizations. The 20 semi-structured interviews conducted in two companies were all done using the same interview themes that are used in every Mode interview. The findings highlight the significance of wellbeing at self-managing organisations. The perceived support that the employees experience is highly caused by the actions the company conducts for the wellbeing of the workers. The findings also indicate that the resources that a supervisor in traditional companies provide for their subordinates, can also be provided by HR-team and co-workers. The two case companies also supported the wellbeing of their workers by many ways that are not related to self-management. These actions were highly appreciated by the employees and the actions improved the employer image in the eyes of the workers.Megatrendit kuten kasvava globaalikilpailu ja tietotyön lisääntyminen muuttavat yritysten toimintaympäristöä ja ovat saaneet monet yritykset valitsemaan itseohjautuvuuden oman organisoitumisensa tavaksi. Itseohjautuvissa organisaatioissa työntekijöillä ei ole esimiestä ja tyypillisesti yrityksissä on myös vähemmän sääntöjä ja valvontaa. Itseohjautuvissa organisaatioissa työntekijät jäävät ilman esimiehen tukea ja työntekijät kohtaavat hyvin erilaiset hyvinvointihaasteet ja -mahdollisuudet kuin työntekijät perinteisissä organisaatioissa. Tämä laadullinen tutkimus toteutettiin osana itseohjautuvia organisaatioita tutkivaa Mode-hanketta. Tutkimuksen 20 teemahaastattelua kahdessa kohdeyrityksessä toteutettiin samojen haastatteluteemojen mukaan kuin muut Moden osana toteutetut haastattelut. Tutkimuksen löydökset korostavat hyvinvoinnin tukemisen merkitystä itseohjautuvissa organisaatioissa. Työntekijöiden kokema tuki koostuu pitkälti niistä asioista, joita organisaatio tekee jäsentensä hyvinvoinnin edistämiseksi. Tutkimus osoittaa itseohjautuvassa myös, että HR-tiimi ja muut työntekijät voivat tarjota työntekijälle resurssit, jotka korvaavat perinteisessä organisaatiossa esimiehen tuottamat resurssit. Tutkimuksen kohteena olleet organisaatiot tukivat jäsentensä hyvinvointia lukuisilla tavoilla, joista suuri osa ei liity suoranaisesti itseohjautuvuuteen. Tutkimuksessa selvisi, että työntekijät arvostavat suuresti näitä hyvinvointia tukevia toimia ja niillä on suuri vaikutus organisaation kuvaan työnantajana

Turvallisuusselvitysten laatiminen tuomioistuimissa : Lausuntotiivistelmä

Oikeusministeriö pyysi lausuntoa arviomuistiosta, joka koski turvallisuusselvitysten laatimista tuomioistuimissa. Oikeusministeriöön saapui yhteensä 26 lausuntoa. Valtaosa lausunnonantajista pitää perusteltuna, että lähes kaikista tuomioistuinten palveluksessa olevista laadittaisiin turvallisuusselvitys. Toisaalta osa lausunnonantajista pitää turvallisuusselvitysten teettämistä ongelmallisena tuomareiden riippumattomuus huomioon ottaen. Yli puolet lausunnonantajista kuitenkin arvioi riippumattomuuden kannalta riittäväksi sen, että laaditun selvityksen lopputulos ei millään tavoin sido hakijaa tai päätöksentekoa nimityksissä. Lähes kaikissa lausunnoissa pidetään tuomareiden erityisasema huomioon ottaen perusteltuna, että heitä koskevien turvallisuusselvitysten hakemisesta säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin laissa. Lausunnonantajilla on varsin erilaisia näkemyksiä siitä, missä laajuudessa selvitys tulisi tehdä. Suurin osa pitää perusteltuna, että tuomareista tehdään perusmuotoinen ja muusta henkilöstöstä suppea selvitys. Lausunnonantajat ovat erimielisiä myös siitä, mikä taho hakee selvityksen. Eniten kannatetaan nykyistä menettelyä, jossa kukin tuomioistuin hankkii turvallisuusselvityksen omasta henkilöstöstään. Toisaalta kannatusta sai myös selvitysten hakemisen keskittäminen perusteilla olevaan tuomioistuinvirastoon, oikeusministeriöön taikka tuomarinvalintalautakunnalle ja tuomarinkoulutuslautakunnalle

Ympäristörikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn konfiskaatio

Ympäristörikoksiin syyllistytään usein sinänsä laillisen elinkeinotoiminnan yhteydessä, jolloin ne tuottavat taloudellista hyötyä. Tyypillisiä elinkeinotoiminnan ympäristörikoksia ovat esimerkiksi erilaiset lupaylitykset ja laittomat päästöt. Rikoksen tekeminen ei kuitenkaan saa olla kannattavaa, joten rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Konfiskaatio vähentää rikoksella saavutettavaa nettohyötyä hilliten siten rikollisuutta. Hyötykonfiskaatio voi myös estää toiminnanharjoittajaa saamasta epäreilua kilpailuetua kilpailijoihinsa nähden. Menettämisseuraamus saattaa olla ympäristörikoksen seuraamuksista merkittävin, sillä ympäristörikoksista tuomittavat rangaistukset ovat usein varsin lieviä. Tässä tutkielmassa on pyritty selvittämään, miten elinkeinotoiminnan ympäristörikoksen tuottama ja menetettäväksi tuomittava hyöty määritellään ja miten se olisi perusteltua määritellä. Tutkielman pääasiallinen menetelmä on lainoppi. Argumentaation tukena on käytetty myös ympäristöriksiin liittyvää hovioikeuskäytäntöä. Tutkielmassa ymmärretään rikosoikeus ympäristövastuun viimesijaisena toteuttajana. Kysymys on myös siitä, miten konfiskaatioon tulisi suhtautua kestävän kehityksen ja perustuslaissa (731/1999) säädetyn ympäristövastuun näkökulmasta. Tutkimuksen viitekehyksen muodostaa ensinnäkin hyötykonfiskaatiota koskeva rikoslainsäädäntö taustaperiaatteineen. Menettämisseuraamus on turvaamistoimenpide, jonka tavoitteena on tehdä rikos kannattamattomaksi. Konfiskaatiosta ei kuitenkaan tulisi muodostua rangaistuksen luonteinen, sillä rikosoikeudellinen moite kohdistetaan tekijään rangaistuksen välityksellä. Konfiskaationsääntelyn taustalla vaikuttavat rikastumiskielto- ja rankaisukieltoperiaate tekevät siitä osin ristiriitaisen rikoksen seurauksen. Ympäristörikoksia koskeva sääntely on toteutettu osittaisella blankotekniikalla ja saa tarkemman sisältönsä ympäristöoikeuden sektorilainsäädännöstä sekä ympäristöllisten lupien järjestelmästä. Rikosvastuun toteutumisen kannalta kyse ei silti ole pelkästään toiminnalla olevan luvan määräysten tarkastelusta. Ympäristön turmelemisen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää myös tahallisesti tai törkeän huolimattomasti aiheutettua päästöä, jonka lisäksi toiminnan on tullut olla omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista tai muuta vastaavaa ympäristön haitallista muutosta. Lisäksi ympäristöoikeuden eri sektorilakien sisältämät yleiset periaatteet, velvollisuudet ja yleiskiellot on otettava huomioon. Rikosoikeuden ympäristöpoliittinen merkitys tulee parhaiten esille sen aiheuttaman pelotevaikutuksen välityksellä. Ympäristörikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn määrittelemiseksi on ensin selvitettävä, mitä tarkoitetaan rikoksen tuottamalla taloudellisella hyödyllä. Rikoshyödyn määrittämisen ydinkysymys on, millaisia vähennyksiä menetettäväksi tulevasta hyödystä suoritetaan. Elinkeinotoiminnan ympäristörikosten tuottama hyöty on oikeuskäytännössä määritelty nettoperiaatteen mukaisesti siten, että lopullisesta määrästä voidaan vähentää sinänsä laillisesta toiminnasta aiheutuneet kulut. Tämä ei ole omiaan takaamaan menettämisseuraamuksen rikoksia ehkäisevää ja ympäristövastuuta toteuttavaa vaikutusta. Ympäristörikoksen johdosta ei voi menettää enempää kuin sillä on ansainnut, joten rikos tekemällä ei välttämättä oteta taloudellisesti suurta riskiä. Rikoshyödyn määrä voidaan kuitenkin myös arvioida esimerkiksi toiminnanharjoittajan liikevaihtoon ja –voittoon perustuen. Menettämisseuraamuksen todellinen luonne rikoksen seuraamuksena paljastuu lopulta, kun takavarikoitavasta hyötymäärästä on vähennetty vielä ympäristörikoksen pilaaman ympäristön ennallistamisesta aiheutuneet kulut. Ennallistamiskulujen ja konfiskaation suhteesta ei ole laintasoista säännöstä, mutta oikeuskäytännössä kulut on vähennetty lopullisesta takavarikoitavasta hyödystä menettämisseuraamuksen kohtuullistamista koskevan säännöksen välityksellä. Konfiskaatiosääntelyn tarkoitus ja ympäristöpoliittiset argumentit puhuvat osittain kulujen vähentämiskelpoisuuden puolesta. Toisaalta ennallistamiskulujen vähentäminen on ympäristörikokseen syyllistyneelle varsin edullinen tapa määrittää konfiskaation lopullinen ulottuvuus, jolloin sen tehokkuus ympäristövastuun toteuttajana kärsii. Joka tapauksessa lainsäätäjän tulisi ottaa asiaan selkeä kanta

Resistance Training Increases White Matter Density in Frail Elderly Women

We aimed to investigate the effects of maternal obesity on brain structure and metabolism in frail women, and their reversibility in response to exercise. We recruited 37 frail elderly women (20 offspring of lean/normal-weight mothers (OLM) and 17 offspring of obese/overweight mothers (OOM)) and nine non-frail controls to undergo magnetic resonance and diffusion tensor imaging (DTI), positron emission tomography with Fluorine-18-fluorodeoxyglucose (PET), and cognitive function tests (CERAD). Frail women were studied before and after a 4-month resistance training, and controls were studied once. White matter (WM) density (voxel-based morphometry) was higher in OLM than in OOM subjects. Exercise increased WM density in both OLM and OOM in the cerebellum in superior parietal regions in OLM and in cuneal and precuneal regions in OOM. OLM gained more WM density than OOM in response to intervention. No significant results were found from the Freesurfer analysis, nor from PET or DTI images. Exercise has an impact on brain morphology and cognition in elderly frail women

Preoperative Posterior Tilt Increases the Risk of Later Conversion to Arthroplasty After Osteosynthesis for Femoral Neck Fracture

BackgroundFemoral neck fractures (FNFs) are one of the most common injuries in the elderly. Treatment is either internal fixation or primary arthroplasty. The main aim of this study is to assess the risk factors associated with fixation failure leading to further arthroplasty in FNFs treated with cannulated screws.MethodsData on internal fixations of FNFs performed at Turku University Hospital between January 1, 2012 and December 31, 2017 were collected retrospectively from the patient database. Radiographical measurements were performed for preoperative displacement and posterior tilt, postoperative displacement, reduction quality, and implant shaft angle.ResultsAltogether 301 cases were included in the study. The overall reoperation rate was 25% and conversion to arthroplasty was performed in 16% of cases. In the multiple variant analysis, adjusted for age and gender, nondisplaced fractures with a 0°-20° preoperative posterior tilt had a significantly lower risk of later conversion to arthroplasty than did nondisplaced fractures with a ≤0° or ≥20° posterior tilt (odds ratio [OR] 4.0, 95% confidence interval [Cl] 1.8-8.6, P = .0005) and displaced fractures (OR 7.2, 95% CI 3.0-17.4, P P = .2).ConclusionDisplaced fractures and fractures with a preoperative posterior tilt of 20° or Keywordsinternal fixationarthroplastyreoperationfixation failureposterior tiltfemoral neck fracture</div

Diabetes is associated with familial idiopathic normal pressure hydrocephalus : a case-control comparison with family members

Background The pathophysiological basis of idiopathic normal pressure hydrocephalus (iNPH) is still unclear. Previous studies have shown a familial aggregation and a potential heritability when it comes to iNPH. Our aim was to conduct a novel case-controlled comparison between familial iNPH (fNPH) patients and their elderly relatives, involving multiple different families. Methods Questionnaires and phone interviews were used for collecting the data and categorising the iNPH patients into the familial (fNPH) and the sporadic groups. Identical questionnaires were sent to the relatives of the potential fNPH patients. Venous blood samples were collected for genetic studies. The disease histories of the probable fNPH patients (n = 60) were compared with their >= 60-year-old relatives with no iNPH (n = 49). A modified Charlson Comorbidity Index (CCI) was used to measure the overall disease burden. Fisher's exact test (two-tailed), the Mann-Whitney U test (two-tailed) and a multivariate binary logistic regression analysis were used to perform the statistical analyses. Results Diabetes (32% vs. 14%, p = 0.043), arterial hypertension (65.0% vs. 43%, p = 0.033), cardiac insufficiency (16% vs. 2%, p = 0.020) and depressive symptoms (32% vs. 8%, p = 0.004) were overrepresented among the probable fNPH patients compared to their non-iNPH relatives. In the age-adjusted multivariate logistic regression analysis, diabetes remained independently associated with fNPH (OR = 3.8, 95% CI 1.1-12.9, p = 0.030). Conclusions Diabetes is associated with fNPH and a possible risk factor for fNPH. Diabetes could contribute to the pathogenesis of iNPH/fNPH, which motivates to further prospective and gene-environmental studies to decipher the disease modelling of iNPH/fNPH.Peer reviewe

Femoral Bone Marrow Insulin Sensitivity Is Increased by Resistance Training in Elderly Female Offspring of Overweight and Obese Mothers

Abstract-Bone marrow insulin sensitivity may be an important factor for bone health in addition to bone mineral density especially in insulin resistant conditions. First we aimed to study if prenatal maternal obesity plays a role in determining bone marrow insulin sensitivity in elderly female offspring. Secondly we studied if a four-month individualized resistance training intervention increases bone marrow insulin sensitivity in elderly female offspring and whether this possible positive outcome is regulated by the offspring’s mother’s obesity status. 37 frail elderly females (mean age 71.9 ± 3.1 years) of which 20 were offspring of lean/normal-weight mothers (OLM, maternal BMI ≤ 26.3 kg/m2) and 17 were offspring of obese/overweight mothers (OOM, maternal BMI ≥ 28.1 kg/m2) were studied before and after a four-month individualized resistance training intervention. Nine age- and sex-matched non-frail controls (maternal BMI ≤ 26.3 kg/m2) were studied at baseline. Femoral bone marrow (FBM) and vertebral bone marrow (VBM) insulin sensitivity were measured using [18F]fluoro-2-deoxy-D-glucose positron emission tomography with computer tomography under hyperinsulinemic euglycemic clamp. We found that bone marrow insulin sensitivity was not related to maternal obesity status but FBM insulin sensitivity correlated with whole body insulin sensitivity (R = 0.487, p = 0.001). A four-month resistance training intervention increased FBM insulin sensitivity by 47% (p = 0.006) only in OOM, while VBM insulin sensitivity remained unchanged regardless of the maternal obesity status. In conclusion, FBM and VBM glucose metabolism reacts differently to a four-month resistance training intervention in elderly women according to their maternal obesity status.</p

Femoral Bone Marrow Insulin Sensitivity Is Increased by Resistance Training in Elderly Female Offspring of Overweight and Obese Mothers

Bone marrow insulin sensitivity may be an important factor for bone health in addition to bone mineral density especially in insulin resistant conditions. First we aimed to study if prenatal maternal obesity plays a role in determining bone marrow insulin sensitivity in elderly female offspring. Secondly we studied if a four-month individualized resistance training intervention increases bone marrow insulin sensitivity in elderly female offspring and whether this possible positive outcome is regulated by the offspring's mother's obesity status. 37 frail elderly females (mean age 71.9 +/- 3.1 years) of which 20 were offspring of lean/normal-weight mothers (OLM, maternal BMI = 28.1 kg/m(2)) were studied before and after a four-month individualized resistance training intervention. Nine age-and sex-matched non-frail controls (maternal BMIPeer reviewe

Familial idiopathic normal pressure hydrocephalus

Idiopathic normal pressure hydrocephalus (iNPH) is a late-onset surgically alleviated, progressive disease. We characterize a potential familial subgroup of iNPH in a nation-wide Finnish cohort of 375 shunt-operated iNPH-patients. The patients were questionnaired and phone-interviewed, whether they have relatives with either diagnosed iNPH or disease-related symptomatology. Then pedigrees of all families with more than one iNPH-case were drawn. Eighteen patients (4.8%) from 12 separate pedigrees had at least one shunt-operated relative whereas 42 patients (11%) had relatives with two or more triad symptoms. According to multivariate logistic regression analysis, familial iNPH-patients had up to 3-fold risk of clinical dementia compared to sporadic iNPH patients. This risk was independent from diagnosed Alzheimer's disease and APOE epsilon 4 genotype. This study describes a familial entity of iNPH offering a novel approach to discover the potential genetic characteristics of iNPH. Discovered pedigrees offer an intriguing opportunity to conduct longitudinal studies targeting potential preclinical signs of iNPH. (C) 2016 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe