Laulaminen, keho ja mieli : Jooga laulajan henkisenä tukena

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten jooga voisi tukea laulajaa henkisellä tasolla ja millaista hyötyä joogasta voisi olla laulunopetustyössä. Tiedonkeruumetodina käytin teemahaastattelua, jonka toteutin haastattelemalla neljää laulun ammattilaista. Heistä kahdella on laulunpedagogin pätevyys, yksi on valmistumassa laulupedagogiksi, ja yksi hakee opettajan pätevyyttä parhaillaan varhaismusiikkikasvatuksen puolella. Kukin heistä on perehtynyt syvemmin joogan maailmaan ja opiskellut sitä jollain tavalla, osa jopa kouluttautumalla joogaohjaajiksi. Keräsin haastattelut sähköpostitse tai puhelimitse ja äänitin sekä litteroin puhelinhaastattelut saadakseni ne helpommin analysoitavaan muotoon. Haastattelujen lisäksi keräsin kirjallisuudesta tietopohjaa liittyen laulajan kohtaamiin henkisiin haasteisiin, joogan periaatteisiin sekä niitä yhdistäviin tekijöihin. Kaikki haastateltavat kokivat saaneensa joogasta hyötyä henkisellä tasolla laulajan näkökulmasta. Joogan kerrottiin auttavan läsnäoloon omassa kehossa, herkistävän oman soinnin aistimiselle ja hiljentävän mielessä tapahtuvaa hälyä. Kaikki mainitsivat myös yhden tai useamman joogan metodin, joita he käyttävät laulunopetuksessaan ja joiden he kertovat vaikuttaneen oppilaisiin positiivisella tavalla. He kuvailivat näiden metodien rauhoittavan oppilaita, vapauttavan heidän ääntään sekä kommunikatiivisesti että äännöllisesti ja herättävän heissä rohkeutta ja myönteisyyttä. Tutkimustyöstä voi hyötyä kuka tahansa aiheesta kiinnostunut, mutta se on suunnattu erityisesti laulajille ja laulunopettajille. Tutkimus esittelee melko uuden ja vähän käsitellyn näkökulman laulunopiskelemiseen ja siihen, kuinka laulaja voi pitää itsestään ja instrumentistaan parempaa huolta joogan periaatteita seuraten.The aim of this thesis was to examine how yoga could support a singer on a mental level, and how vocal teaching could benefit from yoga. The method of data collection was a theme interview carried out with four professional singers. Two of them were qualified vocal pedagogues, one was about to graduate as a vocal pedagogue, and one was studying for her teacher’s qualification in the field of early childhood music education. Each of them had familiarized themselves with the world of yoga and studied it somehow, some of them were even qualified yoga trainers. The interviews were conducted by email or by phone. Those conducted by phone were recorded and transcribed to a more analysable form. In addition to the interviews, data was collected from literature related to singers’ mental challenges, yoga principles and to factors that combine them with each other. Each interviewee reported having mentally benefitted from yoga from a singer’s perspective. They told that yoga had helped them to feel more present their bodies and more sensitive to their own sound as well as to ease the commotion of the mind. All interviewees mentioned one or more methods of yoga that they had successfully used in their vocal teaching with positive effects on their students. They described these methods to be soothing for the students, releasing their voices both communicatively and vocally, and stimulating their courage and positivity. This study can be beneficial to anyone who reads it, but it is directed at singers and vocal teachers especially. The study introduces a relatively new and largely unexplored perspective to vocal studies and to how singers can take better care of themselves and their instrument by following the principles of yoga

Quality of life and patient satisfaction at 7-year follow-up of antibiotic therapy vs appendectomy for uncomplicated acute appendicitis : secondary analysis of the appac randomized clinical trial

For more than a century, appendectomy has been the standard treatment for acute appendicitis and is still one of the most common emergency operations annually worldwide. Today, appendicitis is recognized to present in two forms, complicated and uncomplicated acute appendicitis. In the light of current research, it is known that antimicrobial therapy can be applied as an effective and safe treatment for uncomplicated acute appendicitis resulting in decreased morbidity, shorter sick leave, and major cost savings for the society compared with appendectomy. In our study, we evaluated the long-term effects of appendectomy and antibiotic therapy on quality of life and patient satisfaction in a secondary analysis of a randomized clinical trial (APPAC) comparing appendectomy and antibiotic therapy in the treatment of uncomplicated acute appendicitis. Between 2009 and 2011, 530 patients (aged 18 to 60 years) with a CT scan diagnosed uncomplicated appendicitis, were enrolled in the APPAC study and randomized to undergo appendectomy or antibiotic treatment. Antibiotic treatment consisted of intravenous ertapenem for three days, followed by per oral levofloxacin and metronidazole for seven days. In case of suspected appendicitis recurrence, antibiotic group patients underwent appendectomy without further imaging according to the study protocol. Of the 530 patients who were enrolled in the trial, 423 (80 %) were available for a phone interview at median follow-up of seven years. The interview was conducted by using a standardized QOL (Quality of life) EQ-5D-5L -question set consisting of five questions currently measuring quality of life and satisfaction, plus two separately added questions mapping whether patients would again choose the same treatment based on their experience and the potential reasons for their treatment choice. There was no significant difference in QOL between the patients undergoing appendectomy and the patients receiving successful antibiotic treatment. However, there was a significant difference in patient satisfaction between the treatments; patients undergoing appendectomy were more satisfied with their treatment than those in the antibiotic group who had to undergo surgery for recurrence of the disease. Patients in antibiotic group with successful antibiotic therapy without recurrence had no difference in the satisfaction rates compared with the appendectomy group. In the treatment of uncomplicated appendicitis, long-term QOL is similar between the two treatments, but the lower patient satisfaction in the antibiotic group patients undergoing surgery indicates that predictive parameters for disease recurrence should be actively assessed. Despite the lower satisfaction rate in the antibiotic group patients undergoing surgery, a significant proportion of patients with recurring disease would still re-select antibiotic therapy to avoid surgery. As antibiotic therapy is a safe and effective treatment for uncomplicated appendicitis, the choice of the optimal therapy should be a joint decision with the patient, considering the benefits and risk of the various treatment options

Postroenie diskursov vojny i mira (na materiale programmy Prjamaja linija s Vladimirom Putinym )

Построение дискурсов войны и мира : (на материале программы «Прямая линия с Владимиром Путиным»

Computer-Aided Bilateral Teleoperation of Manipulators

Haptic bilateral teleoperation is often a challenging and mentally demanding job for the operators of robot control systems. It is especially difficult in cases such as the remote maintenance of the ITER divertor region. The difficulty of the ITER divertor maintenance hails from a multitude of reasons: the residual radiation level of the ITER reactor during a shutdown is too high for any human access, the maintenance tunnels of the divertor are confined, the operators have to operate heavy loads in delicate tasks, and only a limited number of radiation tolerant cameras are available for providing video feedback. In addition, most of the maintenance work cannot be automated because of the dynamic nature and complexity of the tasks. Haptic shared control systems can be used for reducing the amount of mental and physical workload perceived by the operators of remote maintenance systems. To reduce the workload, a haptic shared control system assists the operators by generating virtual forces based on the virtual models of the teleoperation environment and sensor data from the slave manipulator. The generated assistance forces are laid over the force feedback signals from the teleoperation environment. The assisting forces can e.g. guide the operators along optimal paths and prevent collisions in the teleoperation environment. In addition to the reduction of the operator workload, teleoperation tasks also become faster and safer with haptic shared control. This thesis investigates the implementation techniques and theory of haptic bilateral teleoperation and shared control systems. Based on the theoretical analysis, an experimental haptic shared control system, called the Computer Assisted Teleoperation (CAT) was developed. The intention of CAT is to assist the remote handling (RH) system operators of the Divertor Test Platform 2 (DTP2) in ITER remote maintenance research. The effectiveness of CAT is evaluated in a teleoperation experiment performed with a 6 DOF Water Hydraulic MANipulator (WHMAN) developed for the ITER divertor maintenance. The results of the experiment gives directive indication that the CAT system improves the execution times of a bilateral teleoperation task and simultaneously reduces the workload perceived by the operators of the system

Palautumissuunnitelma palveluntarjoajan GPON-verkkolaitteistolle

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Keski-Suomen Valokuituverkot Oy. Keski-Suomen Valokuituverkot Oy rakentaa laajakaistaverkkoa sekä tarjoaa Internetpalveluita Keski-Suomessa. Työn tarkoituksena oli hankkia tietoa palautumissuunnittelusta ja kartoittaa yrityksen GPON-verkkolaitteiston toimintaan vaikuttavat riskit. Työssä myös suunniteltiin ja testattiin yrityksen GPON-verkkolaitteiston toiminnan palauttamiseen kuuluvat toimenpiteet. Verkkolaitteistoon kuului GPON -kytkinten keskitetty hallintapalvelin (CMS) sekä eri kunnissa sijaitsevat Calix E7-2 GPON -kytkimet. Palauttamisessa käytiin läpi toimenpiteet, joita vaadittiin laitteiden palauttamiseen. Laiterikon jälkeisen palauttamisen testaus toteutettiin yrityksen testiympäristössä Jyväs-kylässä. GPON -kytkimen palauttaminen toteutettiin korvaamalla laite uudella ja palauttamalla vioittuneen laitteen konfiguraatio korvaavaan laitteeseen. CMS-palvelimen palauttamista testattiin palauttamalla demovirtuaalikoneen varmuuskopio Veeam Backup & Replication -palvelimelta tuotantoympäristöön. Työn tuloksena saatiin selvitettyä eri sijainneissa olevien laitteiden likimääräiset palautusajat sekä testattua palvelimen ja kytkinten palauttaminen. Dokumentaatiota voidaan käyttää työohjeena laitteiston palauttamisessa.This bachelor’s thesis was assigned by Keski-Suomen Valokuituverkot Oy. Keski-Suomen Valokuituverkot Oy builds a broadband network and provides internet services in the territory of Central Finland. The purpose of this thesis was to gather information about recovery planning and to identify the risks affecting the company’s GPON-network device operations. The thesis includes planning and testing the required operations to recover the company’s GPON-network devices. The Network devices included the GPON switches management server (CMS) and the Calix E7-2 GPON switches located in different municipalities. The recovery included the operations needed to recover the devices. The recovery after a hardware failure was implemented in a test environment in Jyväskylä. A recovery of a GPON-switch was carried out by replacing the device with a new one and restoring the configuration to the replacement device. The recovery of a CMS-server was tested by restoring a backup of demo virtual machine to the production environment from a Veeam Backup & Replication server. As a result of the thesis, the approximate recovery time of the devices in different locations was determined, and the recovery of the server and switches was tested. The documentation can be used as a working instruction when recovering the devices

Arvioinnin kohteena OP-Pohjolan

Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena on toimivuusselvityksen avulla arvioida OP-Pohjolan- ryhmän nuorten kohderyhmälle kehittämää ”Meno- ja tulovinkit” – palvelukokonaisuutta. Tutkimus toteutetaan pankin näkökulmasta ja sitä lähestytään kehittämisnäkökulmasta, koska tarkoituksena on saada selville tärkeitä ja hyödyllisiä asioita 18–25–vuotiaiden nuorten opiskelijoiden pankkisuhteista erityisesti OP-Pohjolan, tutkimuksen toimeksiantajan kannalta. Ensimmäisenä tavoitteena on saada selville millaisen kohderyhmän nuoret pankille muodostavat? Tähän pyritään deskriptiivisesti kuvaamalla nuoria kuluttajina, ja rakentamalla esiymmärrys nuorten rahankäytölle. Toisena tavoitteena on arvioida OP-Pohjolan ”Meno- ja tulovinkkien” kykyä vastata nuorten opiskelijoiden pankkiasioinnin tarpeita? Haastattelumetodina käytetään pienryhmäkeskusteluja (Focus Groupit), joiden avulla arvioidaan palvelukokonaisuuden mahdollisuuksia toteuttaa nuorten pankkiasioinnin tarpeet, entä kokevatko nuoret palvelukokonaisuuden hyödylliseksi? Focus Group- keskustelujen tuloksena nousi esiin, että palvelukokonaisuus sisälsi nuorten käyttämiä ja tarvitsemia tuotteita/palveluja, mutta itse palvelukokonaisuus ”pakettina” oli sinällään tarpeeton. Nuoret valitsevat nykyisestä palvelutarjonnasta mieluimmin ainoastaan tarvitsemansa tuotteet, eivät koko pakettia. Kolmantena tavoitteena on nostaa esiin ja arvioida toteuttamiskelpoisia kehittämisehdotuksia tai toimenpidesuosituksia nuorten pankkipalvelujen tarjontaan ja erityisesti ”Meno–ja tulovinkit”-palvelukokonaisuuteen. Nuorten esittämien ajatusten, mielipiteiden ja toiveiden pohjalta kehittämiskohteiksi nousivat muun muassa palvelukokonaisuuden paketoinnin muuttaminen nykyistä joustavammaksi ja räätälöidymmäksi kunkin opiskelijan tarpeiden mukaiseksi esimerkiksi palvelumoduulien avulla. Tällöin nuori saisi koota itselleen haluamansa ja tavitsemansa paketin. Nykyiseen tilanteeseen verrattuna selkeästi enemmän erottuvuutta kilpailijoihin, näkyvyyttä ja tunnettavuutta kohderyhmässä saataisiin lisää mainonnan tehostamisella televisioon ja radioon. Palvelukokonaisuuden nimeä tulisi myös mahdollisesti ”selkeyttää” ja saada aikaan siitä enemmän sisältöä kuvaavampi. Tällöin OP-Pohjolan tavoite tehdä nuorten palvelukokonaisuudesta ennen kaikkea tarpeellinen, mutta myös houkutteleva, erottumiskykyinen ja helposti ymmärrettävä, olisi lähempänä toteutumista.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Nimikesanan pysyvyys ja tilapäisyys

Väitöksenalkajaisesitelmä Itä-Suomen yliopistossa 12. helmikuuta 2010.Taru Viinikainen: Taipuuko ”akrobaatti Aleksandra”? Nimikekonstruktio ja nimikkeen taipuminen lehtikielessä 1900-luvulta 2000-luvulle. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology, no 1. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto 2010.http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-0003-

"Opiskelijat vastaan kaupunki" : tamperelainen opiskelijaliike, aseveliakseli ja sukupolviliikkeiden määrittelykamppailut

Opiskelijaradikalismista oli 1960-luvun lopulla kehittynyt merkittävä haaste länsimaiden valtaapitäville. Länsi-Saksassa opiskelijoiden liikehdintä johti lopulta jopa väkivaltaisiin terroritekoihin ja Suomessakin opiskelijaradikalismia pidettiin uhkana maan sisäiselle turvallisuudelle. Tässä tutkielmassa selvitetään opiskelijaliikehdinnän tamperelaiseen julkisuuteen synnyttämän konfliktin aatteellista taustaa. Lokakuussa 1970 tamperelaisessa ylioppilaslehti Aviisissa tiedotettiin yliopistolla järjestettävästä ”Opiskelijat vastaan kaupunki” -nimisestä keskustelutilaisuudesta. Keskustelutilaisuus oli osa laajempaa konfliktia paikallisten opiskelijoiden ja kaupungin päättäjien välillä. Konflikti ilmeni paikallisessa julkisessa keskustelussa, jossa oli kehittynyt vastakkainasettelu ylioppilaskunnan julkaiseman Aviisin ja Tampereen kaupungin linjaa edustaneen Aamulehden välille. Tutkin millaisten käsitysten yhteentörmäystä opiskelijoiden ja kaupungin välinen konflikti ilmentää. Aineisto koostuu Aviisissa ja Aamulehdessä 1968-1972 ilmestyneistä konfliktia käsitelleistä kirjoituksista. Konfliktin osapuolina olivat aktivoituva ja puoluepolitisoituva paikallinen opiskelijaliike sekä tamperelaista kunnallispolitiikkaa kylmän sodan aikana hallinnut poliittinen ryhmittymä, niin kutsuttu aseveliakseli. Näkökulmani näiden kahden väliseen vastakkainasetteluun on sukupolvikonflikti. Siksi hahmotan sekä aseveliakselin että opiskelijaliikkeen sukupolviliikkeinä. Selvittäessäni sukupolviliikkeiden käsitysten eroja, olen jakanut konfliktin temaattisesti viiteen eri kiistelyn kohteeseen. Tarkastelen näitä kiistelyn kohteita määrittelykamppailuina. Määrittelykamppailujen kohteet ovat 1) korkeakoulupolitiikka, 2) paikallinen kunnallis- ja opiskelijapolitiikka, 3) paikalliset tiedotusvälineet, 4) yhteiskuntajärjestelmä ja 5) kansallinen identiteettipolitiikka. Määrittelykamppailujen perusteella aseveliakselin sukupolviliikkeen aatteellinen perusta nojasi voimakkaimmin talvi- ja jatkosotien kokemuksiin. Liikkeeseen itsensä sijoittaneiden kirjoituksissa ilmenee käsitys, jossa tärkeänä korostuu suomalaisen yhteiskunnan suojeleminen Neuvostoliitolta ja kommunismilta. Opiskelijaliikkeen toimijoiden käsityksissä Suomen edeltävät sodat eivät ole merkityksellisiä ja opiskelijat suhtautuvat Neuvostoliittoon sekä suomalaisiin kommunisteihin myönteisesti. Paikallisen opiskelijaliikkeen aatteellinen tausta kumpusi ”hullun vuoden 1968” tapahtumista. Tuo opiskelijaradikalismin huippuvuosi merkitsi tamperelaisen opiskelijaliikkeen toimijoille länsimaisten yhteiskuntajärjestelmien epäkohtien tiedostamista. Tällaisiksi epäkohdiksi miellettiin esimerkiksi kolmatta maailmaa köyhdyttävä kapitalismi sekä Yhdysvaltain käymä Vietnamin sota. Paikallisten opiskelijoiden käsityksissä näitä epäkohtia Tampereella edusti aseveliakselin paikallinen valta. Opiskelijoiden käsitykset sodista, kommunismista sekä maailman ongelmista olivat muotoutuneet 1960-luvulla, vauhdikkaan yhteiskunnallisen murroksen vuosikymmenellä. 1960-luku muutti nuorten opiskelijoiden käsityksiä maailmasta voimakkaammin kuin aseveliakselin vanhempien ikäpolvien käsityksiä. Murroksen vuosikymmenellä aikuistuneiden opiskelijoiden käsitykset yhteiskunnasta eivät olleet sovitettavissa kaupungin sodan perinnöstä kummunneeseen henkiseen järjestykseen