Pallonukleiinihapot geeninsiirrossa

Geneettisten sairauksien hoito on haastavaa, koska niiden korjaaminen vaatisi solujen geenien toiminnan muuttamista. Geenit ovat kuitenkin suojassa solun sisässä, missä ne säätelevät solun toimintaa. Evoluution johdosta solu on kehittänyt monia suojamekanismeja estääkseen vieraiden geenien sisäänpääsyn soluun, sillä pienetkin muutokset solun geeneissä ja toiminnassa voivat johtaa solun kuolemaan. Yksi näistä suojamekanismeista on solukalvo, joka ei päästä mitä tahansa lävitsensä. Se suojelee solua erityisesti vierasperäisiltä geeneiltä, jotka voisivat muuttaa solun toimintaa. Geeninsiirto on tekniikka, jolla voidaan kuljettaa geenejä ja muita aineita solukalvon lävitse solun sisään. Geeninsiirtomenetelmät voidaan jakaa biologisiin, fysikaalisiin ja kemiallisiin menetelmiin. Tässä työssä keskitytään yhteen kemialliseen geeninsiirtotekniikkaan, pallonukleiinihappoihin. Pallonukleiinihapot muodostuvat kahdesta komponentista: nanopartikkeliytimestä ja siihen sitoutuneesta tiheästä oligonuklotidivaipasta. Ydin voi olla mikä tahansa nanopartikkeli, ja se määrittää pallonukleiinihapon koon ja muodon. Pallonukleiinihappoja syntetisoidessa oligonukleotidejä adsorboituu ytimen pinnalle itsestään vain hyvin vähän. Suolakäsittelyn ja ultraäänen avulla oligonukleotidit sitoutuvat lähemmäksi toisiaan ytimen pinnalle, jolloin saadaan hyvin tiheä oligonukleotidivaippa. Syntetisoinnin jälkeen pallonukleiinihappoja voidaan karakterisoida monilla eri menetelmillä, kuten DLS-menetelmällä, elektroforeesilla sekä spektrofotometrisillä mittauksilla. Pallonukleiinihapot kulkeutuvat tehokkaasti solun sisään endosytoosilla tiheän oligonukleotidivaippansa ansiosta. Solun sisässä pallonukleiinihapot poistuvat endosytoosissa syntyneestä endosomista ja oligonukleotidivaippa vapauttaa geenit ja muut funktionaaliset ryhmät solulimaan, jolloin ne alkavat ilmentää itseään. Vastaavien kemiallisten geeninsiirtomenetelmien vertailussa tärkeimmäksi ominaisuudeksi osoittautui tehokas solusisäänotto. Vertailu osoitti, että pallonukleiinihapot pääsevät kaikkein tehokkaimmin solun sisään. Pallonukleiinihapoilla on runsaasti potentiaalia geeninsiirtomenetelmänä, mutta asia vaatii vielä tutkimusta optimaalisen ytimen ja funktionaalisten ryhmien löytämiseksi

Chemical composition of boundary layer aerosol over the Atlantic Ocean and at an Antarctic site

International audienceAerosol chemical composition was measured over the Atlantic Ocean in November?December 1999 and at the Finnish Antarctic research station Aboa in January 2000. The concentrations of all anthropogenic aerosol compounds decreased clearly from north to south. An anthropogenic influence was still evident in the middle of the tropical South Atlantic, background values were reached south of Cape Town. Chemical mass balance was calculated for high volume filter samples (Dp80% in the Southern Ocean, and 10% in most samples, also at Aboa. The correlation of biomass-burning-related aerosol components with 210Pb was very high compared with that between nss calcium and 210Pb which suggests that 210Pb is a better tracer for biomass burning than for Saharan dust. The ratio of the two clear tracers for biomass burning, nss potassium and oxalate, was different in European and in African samples, suggesting that this ratio could be used as an indicator of biomass burning type. The concentrations of continent-related particles decreased exponentially with the distance from Africa. The shortest half-value distance, ~100 km, was for nss calcium. The half-value distance of particles that are mainly in the submicron particles was ~700±200 km. The MSA to nss sulfate ratio, R, increased faster than MSA concentration with decreasing anthropogenic influence, indicating that the R increase could largely be explained by the decrease of anthropogenic sulfate

Source apportionment advances using polar plots of bivariate correlation and regression statistics

This paper outlines the development of enhanced bivariate polar plots that allow the concentrations of two pollutants to be compared using pair-wise statistics for exploring the sources of atmospheric pollutants. The new method combines bivariate polar plots, which provide source characteristic information, with pair-wise statistics that provide information on how two pollutants are related to one another. The pair-wise statistics implemented include weighted Pearson correlation and slope from two linear regression methods. The development uses a Gaussian kernel to locally weight the statistical calculations on a wind speed-direction surface together with variable-scaling. Example applications of the enhanced polar plots are presented by using routine air quality data for two monitoring sites in London, United Kingdom for a single year (2013). The London examples demonstrate that the combination of bivariate polar plots, correlation, and regression techniques can offer considerable insight into air pollution source characteristics, which would be missed if only scatter plots and mean polar plots were used for analysis. Specifically, using correlation and slopes as pair-wise statistics, long-range transport processes were isolated and black carbon (BC) contributions to PM2.5 for a kerbside monitoring location were quantified. Wider applications and future advancements are also discussed

Sairaanhoitajien käsityksiä painehaavoista päiväkirurgisilla osastoilla

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla sairaanhoitajien käsityksiä painehaavoista päiväkirurgisilla osastoilla. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena on, että saatua tietoa voidaan hyödyntää päiväkirurgisilla osastoilla. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä aineistonkeruumenetelmänä. Aineisto kerättiin yliopistollisen sairaalan kahdelta päiväkirurgiselta osastolta Helsingin kaupungin ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistyössä kehittämää kyselylomaketta käyttäen. Lomakkeisiin vastaaminen oli vapaaehtoista ja lomakkeet täytettiin nimettömästi. Kyselylomakkeiden vastaukset analysoitiin IBM SPSS Statistics-ohjelman avulla. Kyselylomakkeita vietiin osastoille 79. Vastaajia oli yhteensä 49, jolloin vastausprosentiksi saatiin 62%. Sairaanhoitajista suurin osa ilmoitti hoitavansa painehaavoja harvoin. Keskimääräinen työkokemus terveydenhuoltoalalla oli noin 19 vuotta. Nykyisessä toimipisteessä vastaajien työkokemus vaihteli kahdesta kuukaudesta 28 vuoteen. Sairaanhoitajien käsitys painehaavoista oli kohtalaista. Tulokset osoittivat sairaanhoitajien tietävän parhaiten painehaavojen ehkäisyyn liittyvän asentohoidon ja liikkumisen. Yksittäisistä kysymyksistä parhaiten sairaanhoitajat tiesivät, että potilaan ihon kuormituskohdat tulee tarkistaa jokaisessa työvuorossa. Heikoin tietämys näyttäytyi ravitsemushoidon ja painehaavaluokkien hallitsemisessa. Ravitsemusosion kysymys apteekin täydennysravintovalmisteiden käytöstä osoittautui heikoimmin tiedetyksi koko tietotestissä. Lisäksi MUST-vajaaravitsemusriskin seulontamenetelmää koskevaan väitteeseen 20 vastaajaa jätti vastaamatta. Tietotestin vastausten keskiarvo oli 25,53/35. Yhteenvetona voidaan todeta, että sairaanhoitajat hyötyisivät lisäkoulutuksesta painehaavoihin ja niiden ehkäisyyn liittyen. Päiväkirurgisen osaston luonteen vuoksi erityistä huomiota lisäkoulutuksessa tulisi kiinnittää painehaavaluokkiin. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää painehaavoihin liittyvän koulutuksen kehittämisessä päiväkirurgisilla osastoilla.The purpose of this thesis was to describe nurses’ perceptions of pressure ulcers in day surgery units. This thesis was made in collaboration with Metropolia University of Applied Sciences (UAS) and The Hospital District of Helsinki and Uusimaa. The aim of this this thesis was to utilize results in day surgery units. This thesis was carried out by using a quantitative research method. The data was gathered by a questionnaire from two day surgical units. The questionnaire used in this thesis was made in collaboration with City of Helsinki and Metropolia UAS. Participation was voluntary and anonymous. The collected data was analyzed by using IBM SPSS Statistics software. A total of 79 questionnaires were distributed to the units. In total, 49 nurses answered the questionnaire. The response rate was 62%. According to most of the nurses, they rarely treat pressure ulcers. Nurses’ average work experience in health care was around 19 years and their experience of working in their current place of work variated from two months to 28 years. Nurses’ perceptions about pressure ulcers and their prevention was reasonable. The results show that the nurses had the best knowledge about repositioning and movement in pressure ulcer prevention. From single questions the nurses had the best knowledge about when to check patient’s skin where it has been exposed to pressure. The weakest knowledge was on nutrition in pressure ulcer prevention and classification of pressure ulcers. The question about pharmacy nutrition supplements resulted in the least amount of right answers in the whole questionnaire. Also 20 participants did not answer the question about Malnutrition Universal Screening Tool (MUST). The mean score of the questionnaire was 25,53/35. In conclusion, nurses would benefit from additional education about pressure ulcers and their prevention. Considering the nature of a day surgical unit the education should especially pay attention to classification of pressure ulcers. The results of this thesis can be used to develop education about pressure ulcers and prevention