Use of postmenopausal hormone therapy and risk of Alzheimer's disease in Finland : nationwide case-control study

OBJECTIVES To compare the use of hormone therapy between Finnish postmenopausal women with and without a diagnosis for Alzheimer's disease. DESIGN Nationwide case-control study. SETTING Finnish national population and drug register, between 1999 and 2013. PARTICIPANTS All postmenopausal women (n= 84 739) in Finland who, between 1999 and 2013, received a diagnosis of Alzheimer's disease from a neurologist or geriatrician, and who were identified from a national drug register. Control women without a diagnosis (n= 84 739), matched by age and hospital district, were traced from the Finnish national population register. INTERVENTIONS Data on hormone therapy use were obtained from the Finnish national drug reimbursement register. MAIN OUTCOME MEASURES Odds ratios and 95% confidence intervals for Alzheimer's disease, calculated with conditional logistic regression analysis. RESULTS In 83 688 (98.8%) women, a diagnosis for Alzheimer's disease was made at the age of 60 years or older, and 47 239 (55.7%) women had been over 80 years of age at diagnosis. Use of systemic hormone therapy was associated with a 9-17% increased risk of Alzheimer's disease. The risk of the disease did not differ significantly between users of estradiol only (odds ratio 1.09, 95% confidence interval 1.05 to 1.14) and those of oestrogen-progestogen (1.17, 1.13 to 1.21). The risk increases in users of oestrogen-progestogen therapy were not related to different progestogens (noreth isterone acetate, medroxyprogesterone acetate, or other progestogens); but in women younger than 60 at hormone therapy initiation, these risk increases were associated with hormone therapy exposure over 10 years. Furthermore, the age at initiation of systemic hormone therapy was not a decisive determinant for the increase in risk of Alzheimer's disease. The exclusive use of vaginal estradiol did not affect the risk of the disease (0.99, 0.96 to 1.01). CONCLUSIONS Long term use of systemic hormone therapy might be accompanied with an overall increased risk of Alzheimer's disease, which is not related to the type of progestogen or the age at initiation of systemic hormone therapy. By contrast, use of vaginal estradiol shows no such risk. Even though the absolute risk increase for Alzheimer's disease is small, our data should be implemented into information for present and future users of hormone therapy.Peer reviewe

Suicide mortality and use of psychotropic drugs in patients hospitalized due to bipolar disorder: A Finnish nationwide cohort study

Background:Knowledge on the comparative effectiveness of pharmacological treatments to prevent suicidemortality in bipolar disorder is still lacking.Methods:We studied the risk of suicide mortality during 1996-2012 among all patients who had been hospi-talized due to bipolar disorder in Finland (n = 18,018; mean follow-up time 7.2 years) using nation-widedatabases. We used a Cox proportional hazards model. Analyses were adjusted for the effects of time sincediagnosis, order of treatments, current use of other treatments, polypharmacy, number of suicidal hospitaliza-tions within 2 year (indicator of inherent risk of relapse), age at index date, sex, and calendar year of index date.In secondary analysis, the first 30 days were omitted from analysis after initiation of a psychopharmacologicaltreatment to control for protopathic bias.Results:In comparison between use and no use among specific agents, only lithium (HR 0.33, 95%CI 0.24-0.47,p<0.0001) and valproic acid (HR 0.61, 95%CI 0.48-0.79, p=0.0002) were associated with a significantly de-creased risk of suicide in bipolar disorder. Lithium showed a 42% lower risk for suicide mortality compared tovalproic acid (HR 0.58, 95% CI 0.39-0.86, p = 0.007). Hypnotics were associated with a significantly (HR 1.52,95%CI 1.22-1.90, p=0.0002) higher risk of suicide.Limitations:Only hospitalized patients were included.Conclusions:Lithium should be considered as treatment of choice for patients with bipolar disorder who are athigh risk for suicide. Hypnotic use among suicidal patients indicates need for close monitoring of these patients

The association between exposure to interferon-beta during pregnancy and birth measurements in offspring of women with multiple sclerosis

Peer reviewe

Vuosina 1980-2003 skitsofreniaan sairastuneiden fyysinen terveys hurdle-mallien avulla tarkasteltuna

Skitsofrenia on vaikea psykoosisairaus, joka aiheuttaa monenlaisia ajattelun, tunteiden ja toiminnan häiriöitä ja tuo usein ongelmia mm. itsestä huolehtimiseen. Terveellisten elintapojen ylläpitämisen vaikeus, lääkityksen sivuoireet ja mahdolliset terveydenhuollon toiminnan puutteet lisäävät skitsofreniaa sairastavien fyysistä sairastavuutta ja vaikeuttavat sairauksien hoitoa. Suomessa on 1970-luvulta lähtien pyritty toteuttamaan deinstitutionalisaatiota eli keskittämään psykiatrista hoitoa sairaalasta avohoitoon. Avohoidon riittämätön kehitys on saattanut heikentää skitsofreniapotilaiden hoitoa ja näin lisätä fyysistä sairastavuutta. Vuosina 1980-2003 skitsofreniadiagnoosin saaneiden henkilöiden yleissairaalahoidon tarvetta diagnoosin jälkeen seuraamalla selvitetään, vaikuttaako skitsofreniaan sairastumisen ajankohta fyysiseen terveyteen. Tarkastelun kohteena ovat somaattisten sairauksien, sydän- ja verisuonitautien sekä sepelvaltimotaudin aiheuttamien hoitopäivien ja -jaksojen määrät. Tutkittavissa muuttujissa on paljon nollia, sillä huomattavalla osalla aineiston henkilöistä ei ole yleissairaalahoitoa. Menetelmäksi valittua hurdle-mallinnusta voidaan käyttää tällaisessa aineistossa, sillä niissä tapahtuman toteutumisen todennäköisyys ja lukumäärät mallinnetaan erikseen. Koska sairaalahoidon määrät vaihtelevat paljon, mallinnuksessa käytetään negatiivista binomijakaumaa ylihajonnan hallitsemiseksi. Skitsofreniaan sairastumisen ajankohta vaikuttaa vain vähän siihen, joutuuko sairastunut sairaalahoitoon somaattisista syistä myöhemmässä vaiheessa. Hoidon määrissä on kuitenkin vaihtelua, sillä lähellä %Sairastumisen ajankohta vaikuttaa sairaalahoitoon päätymisen todennäköisyyteen vain vähän, mutta hoidon määrissä on vaihtelua. Lähellä 2000-lukua skitsofreniaan sairastuneiden terveys on heikompi kuin alkutilanteessa 1980-luvun alussa sairastuneilla useammallakin mittarilla mitattuna. Tuloksiin vaikuttavat myös seuranta-aikana muuttuneet hoitokäytännöt ja lääkitys, joten suoria johtopäätöksiä deinstitutionalisaation vaikutuksista ei voi tehdä. Terveydentilan heikentyminen voi viitata kuitenkin skitsofreniaa sairastavien riittämättömään terveyden seurantaan ja hoitoon. Asiasanat:deinstitutionalisaatio, hurdle-mallit, negatiivinen binomijakauma, rekisteriaineisto, skitsofreni

Vuosina 1980-2003 skitsofreniaan sairastuneiden fyysinen terveys hurdle-mallien avulla tarkasteltuna

Skitsofrenia on vaikea psykoosisairaus, joka aiheuttaa monenlaisia ajattelun, tunteiden ja toiminnan häiriöitä ja tuo usein ongelmia mm. itsestä huolehtimiseen. Terveellisten elintapojen ylläpitämisen vaikeus, lääkityksen sivuoireet ja mahdolliset terveydenhuollon toiminnan puutteet lisäävät skitsofreniaa sairastavien fyysistä sairastavuutta ja vaikeuttavat sairauksien hoitoa. Suomessa on 1970-luvulta lähtien pyritty toteuttamaan deinstitutionalisaatiota eli keskittämään psykiatrista hoitoa sairaalasta avohoitoon. Avohoidon riittämätön kehitys on saattanut heikentää skitsofreniapotilaiden hoitoa ja näin lisätä fyysistä sairastavuutta. Vuosina 1980-2003 skitsofreniadiagnoosin saaneiden henkilöiden yleissairaalahoidon tarvetta diagnoosin jälkeen seuraamalla selvitetään, vaikuttaako skitsofreniaan sairastumisen ajankohta fyysiseen terveyteen. Tarkastelun kohteena ovat somaattisten sairauksien, sydän- ja verisuonitautien sekä sepelvaltimotaudin aiheuttamien hoitopäivien ja -jaksojen määrät. Tutkittavissa muuttujissa on paljon nollia, sillä huomattavalla osalla aineiston henkilöistä ei ole yleissairaalahoitoa. Menetelmäksi valittua hurdle-mallinnusta voidaan käyttää tällaisessa aineistossa, sillä niissä tapahtuman toteutumisen todennäköisyys ja lukumäärät mallinnetaan erikseen. Koska sairaalahoidon määrät vaihtelevat paljon, mallinnuksessa käytetään negatiivista binomijakaumaa ylihajonnan hallitsemiseksi. Skitsofreniaan sairastumisen ajankohta vaikuttaa vain vähän siihen, joutuuko sairastunut sairaalahoitoon somaattisista syistä myöhemmässä vaiheessa. Hoidon määrissä on kuitenkin vaihtelua, sillä lähellä %Sairastumisen ajankohta vaikuttaa sairaalahoitoon päätymisen todennäköisyyteen vain vähän, mutta hoidon määrissä on vaihtelua. Lähellä 2000-lukua skitsofreniaan sairastuneiden terveys on heikompi kuin alkutilanteessa 1980-luvun alussa sairastuneilla useammallakin mittarilla mitattuna. Tuloksiin vaikuttavat myös seuranta-aikana muuttuneet hoitokäytännöt ja lääkitys, joten suoria johtopäätöksiä deinstitutionalisaation vaikutuksista ei voi tehdä. Terveydentilan heikentyminen voi viitata kuitenkin skitsofreniaa sairastavien riittämättömään terveyden seurantaan ja hoitoon. Asiasanat:deinstitutionalisaatio, hurdle-mallit, negatiivinen binomijakauma, rekisteriaineisto, skitsofreni

Increased risk for stress urinary incontinence in women with postmenopausal hormone therapy

Introduction and hypothesisThe impact of estradiol-based hormone therapy (HT) on the incidence of stress urinary incontinence (SUI) is unknown. Therefore, we compared the use of such HT regimens and tibolone in women with and without SUI.MethodsThe women with a history of SUI operation (N=15,002) were identified from the Finnish National Hospital Discharge Register, and the control women without such an operation (N=44,389) from the Finnish Central Population Register. The use of HT was traced from the National Drug Reimbursement Register, and the odd ratios (ORs) with 95% confidence intervals (95% CIs) for SUI were calculated by using the conditional logistic regression analysis.ResultsThe cases had used any HT more often than the controls. The use of systemic estradiol-only or estradiol-progestin therapy was accompanied by an increased SUI risk (OR 3.8, 95% CI: 3.6-4.0 and OR 2.7, 95% CI: 2.6-2.9 respectively). The use of estradiol with noretisterone acetate showed a higher risk of increase than that with medroxyprogesterone acetate. Age over 55years at the initiation of systemic HT was accompanied by a higher SUI risk increase than that under 55years of age. The use of tibolone, an estradiol + levonorgestrel-releasing intrauterine device, or vaginal estradiol also increased the risk.ConclusionsThe use of HT regimens may predispose to the de novo development or worsening of pre-existing SUI. Thus, caution is needed when these regimens are prescribed to women with mild stress-related urine leakage or with established SUI risk factors.Peer reviewe

Type 2 diabetes and treatment intensification in primary care in Finland

AimTo identify how the electronic health record (EHR) systems and national registers can be used for research purposes. We focused on how the primary care physicians adhere to clinical guidelines.MethodsStudy population included incident type 2 diabetes patients from four selected regions. Data were collected in two phases. At the first phase study cohort was identified using the prescription registers of the Social Insurance Institution (SII) and EHR systems used within the study regions. At second phase, data were collected from SII's registers, local EHR systems, the hospital discharge and the primary care registers of National Institute for Health and Welfare.ResultsMetformin was the most common choice as first drug. Among all study patients, 8375 (76.0%) started metformin monotherapy or combinations. The treatment was intensified at variable levels of HbA1c depending on the area. DPP4-inhibitors were by far the most common agent for treatment intensification. Sulphonylureas were used less often than basal insulin as the second-line agent. The use of DPP4-inhibitors increased between years 2009-2010, when first DPP4-inhibitor received reimbursement and this class became dominant drug for treatment intensification increasingly thereafter.ConclusionsThe EHR systems and national registers can be used for research purposes in Finland. The realization of diabetes treatment national guidelines are followed in primary care to a large extent. However, the subsequent intensification of therapy was delayed and occurred at elevated Hba1c levels.Peer reviewe