Public Procurement for Sustainability

Public procurement emerges as an instrument to promote sustainability and innovation, facilitating the implementation of policy goals. Adaptive procurement leverages sustainable innovation available in the market. Developmental procurement creates demand for solutions that do not exist yet but need to be developed first. Real-world applications from sectors such as construction, transportation, and waste management illustrate the transformative role of procurement. However, challenges persist, including the inconsistent implementation of sustainability and innovation-oriented procurement practices across organizations and sectors and the presence of multiple potentially conflicting objectives

Innovatiivisten julkisten hankintojen tuottavuusvaikutukset

Tässä kirjoituksessa jäsennetään julkisten palveluiden tuottavuutta parantavien innovatiivisten hankintojen luonnetta, tyyppejä ja vaikutuksia. Keskeiseksi mekanismiksi tunnistetaan innovaation substituutiovaikutus: uusi hyödyke mahdollistaa yhden tuotantopanoksen korvaamisen kustannuksiltaan pienemmällä määrällä toista tuotantopanosta. Innovatiivisilla hankinnoilla aikaansaatujen tuottavuusparannusten tunnistamiseen ja arviointiin hyödynnetään kasvulaskennan tarjoamaa viitekehystä. Tapausesimerkkien avulla havainnollistetaan substituutiovaikutuksen toteutumista eri tyyppisissä julkisissa hankinnoissa, joihin on sisältynyt innovatiivisia elementtejä. Lopuksi esitetään johtopäätöksiä innovatiivisten julkisten hankintojen potentiaalista valtion ja kuntien talouden tuottavuuden parantamisessa.&nbsp

Arviointien hyödyntäminen Euroopan unionin rakennerahoituksessa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmia koskevien arviointien hyödyllisyyttä päätöksenteossa. Tapauksina ovat Suomen tavoite 2 ja tavoite 6 -ohjelmien väliarvioinnit rakennerahastokaudella 1995-1999. Tutkimuksessa pyritään selvittämään (1) miten ja missä määrin arviointeja on käytetty hyödyksi rahoitusohjelmia koskevassa päätöksenteossa ja (2) mitkä tekijät hyödyntämiseen ovat vaikuttaneet. Näihin kysymyksiin vastaamalla pyritään myös osoittamaan, millä tavoin arviointien hyödyllisyyttä voitaisiin kehittää. Empiirinen aineisto koostuu 19:stä teemahaastattelusta, joissa on haastateltu ohjelmia ohjaavien seurantakomiteoiden jäseniä. Lisäksi aineistolla on käytetty ohjelmia koskevia asiakirjoja, kuten ohjelmien väliarviointiraportit sekä seurantakomiteoiden kokouspöytäkirjat. Tutkimuksessa tukeudutaan neljään arviointien hyödyllisyyttä koskevaan näkökulmaan. Ensinnäkin arvioinnit voidaan nähdä palautteella toimenpiteiden vaikutuksista päätöksentekoon. Tällöin korostuu arviointien välineellinen hyödyntäminen eli tulosten konkreettinen soveltaminen päätöksenteossa. Toiseksi arvioinnit voidaan nähdä ideoiden tarjoajina, jolloin keskeisiä ovat uudet näkökulmat sekä ongelmien tunnistaminen. Hyödyntäminen on tällöin luonteeltaan käsitteellistä. Kolmanneksi arviointi voidaan nähdä argumentteina. Tämä näkökulma korostaa päätöksenteon argumentatiivista luonnetta, jolloin arviointien hyödyntäminen on luonteeltaan toimintaa legitimoivaa. Neljänneksi arvioinnit voidaan käsittää oppimisen välineenä. Keskeistä on arvioinnin käsittäminen prosessina, jonka jokainen vaihe voi omalla tavallaan lisätä osapuolten välistä oppimista. Oppimisen näkökulma antaa mahdollisuuden myös yhdistää kolme edellistä perspektiiviä yhteen viitekehykseen, jossa arvioinnin hyödyntämistä on mahdollista tarkastella syklinä. Tämä hyödyntämisen ja oppimisen sykli toimii tutkimuksen kokoavana viitekehyksenä, ja se on muotoiltu James Marchin ja Johan Olsenin Ambiguity and Choice in Organizations -teoksessa (1979) esittämän mallin pohjalta. Tutkimuksessa havaittiin välineellisen hyödyntämisen jääneen verrattain vähäiseksi sekä tavoite 2 että tavoite 6 -ohjelman osalta. Tärkeimpien syiden todetaan liittyneen arvioinnin ajoitukseen sekä sen tulosten vakuuttavuuteen. Käsitteellinen hyödyntäminen oli työn laajuuteen nähden laajempaa tavoite 2 -ohjelmassa kuin tavoite 6 -ohjelmassa. Legitimoiva hyödyntäminen sitä vastoin oli melko hallitsevaa. Tämän päätellään liittyvän rakennerahoituksen toimeenpanojärjestelmään, joka koostuu lukuisista eri hallinnon tasoilla vaikuttavista toimijoista. Heillä on tarve perustella toimintaansa arvioinnin tarjoamalla argumenteilla. Lopulta todetaan, että huolimatta välineellisen hyödyntämisen vähäisyydestä ovat arviointiprosessit kyenneet lisäämäänn osapuolten välistä kollektiivista oppimista