Using Three-Component Data for Seismic Interferometry Studies at the Kylylahti Mine, Eastern Finland

The reflection seismic surveying method is useful when conducting mineral exploration in the crystalline bedrock because of its good depth extent and resolution. However, the traditional experiments with active sources are expensive and difficult to carry out, especially in remote areas or in conservation areas where mineral exploration is limited due to environmental reasons. Recently, a number of theoretical advances have proven that passive soundings utilizing ambient seismic noise can provide new opportunities for seismic imaging and contribute to data generation for reflection seismic surveys, without the need for explosive or vibratory sources. One of the most promising new methods is seismic interferometry (SI), where the impulse response between two receivers is reconstructed by correlating their signals with each other. COGITO-MIN is a joint project between the University of Helsinki, the Geological Survey of Finland, Polish Academy of Sciences, and industrial partners with the aim of investigating and developing new cost-effective seismic exploration methods in the crystalline bedrock. Within the framework of the project, a passive seismic experiment was carried out in which 45 three-component geophones were deployed for a month in the vicinity of the polymetallic Kylylahti Mine in Polvijärvi, northern Karelia, where the mining operator is the Swedish metal company Boliden. The original purpose of these geophones was to collect data suitable for detecting underground cavities related to underground nuclear explosions. The institute that collected the data was CTBTO (Comprehensive Test Ban Treaty Organization) whose task is to monitor the treaty in the pre-ratification stage. The purpose of this Master's thesis was to develop an SI workflow for the three-component data and to investigate the method's performance in an area where local geology is known after nearly 40 years of exploration and consequent mining operations. The specific scientific objectives of the thesis are (1) to demonstrate the usefulness of collecting three-component data in conjunction with or instead of single-component data, (2) to assess the noise-based SI methods used in previous studies and to improve their stability in the crystalline bedrock, and (3) to investigate the possibilities of SI from an operational perspective. Seismic velocities obtained through laboratory measurements were merged with geological and density models of the target area provided by Boliden. The resulting velocity and density grids were then used as the basis for waveform modelling, and the results from SI were validated against them. The starting point for SI was the noise-driven approach where 'each sample matters'. The interferometric workflow is built on the Seismic Unix suite together with self-written algorithms that are based on theoretical evaluations. SI is followed by an imaging workflow, which provides the basis for the reflectivity profiles. The thesis work focuses on five components of the Green's tensor and the vertical, radial and transverse component of the impulse response. With the horizontal components, one can access the S-wave patterns in addition to the P-waves. As a specialty, the so-called sign bit normalization (SBN) method was also tested. The technique involves destroying much of the amplitude information of the original seismograms by only retaining the sign bit of each sample. According to the results outlined in this thesis, SBN can make it easier to image the weak reflectors of the subsurface. This type of seismic interferometry seems particularly suitable for the early stage of mineral exploration, where the explorer does not yet fully understand the target they are studying. The most important advantage of seismic interferometry, however, is its cost effectiveness, and its potential for reducing risks for the environment.Den reflektionsseismiska mätmetoden är nyttig då man bedriver mineralprospektering i den kristallina berggrunden på grund av dess bra djupdimension och upplösning. De traditionella experimenten med aktiva källor är dock dyra och svåra att utföras, särskilt i avlägsna trakter eller i naturskyddsområden där mineralprospektering är begränsad på grund av miljöskäl. Under den senaste tiden har ett antal teoretiska framsteg bevisat att passiva lodningar som utnyttjar omgivningens seismiska brus kan ge nya möjligheter till seismisk avbildning och bidra till datagenerering för reflektionsseismiska undersökningar, utan att det behövs några explosions- eller vibrationskällor. En av de mest lovande nya metoderna är seismisk interferometri där impulsresponsen mellan två mottagare rekonstrueras genom att korrelera deras signaler mot varandra. COGITO-MIN är ett gemensamt projekt mellan Helsingfors universitet, Geologiska forskningscentralen, Polska vetenskapsakademien och industripartner med syfte att undersöka och utveckla nya kostnadseffektiva seismiska prospekteringsmetoder i den kristallina berggrunden. Inom ramen för projektet genomfördes ett passivt-seismiskt experiment där 45 trekomponentsgeofoner distribuerades under en månad i närheten av den polymetalliska Kylylahtigruvan i Polvijärvi, norra Karelen, där gruvoperatören är det svenska metallföretaget Boliden. Det ursprungliga syftet med de här geofonerna var att samla in data som är lämpliga för att upptäcka underjordiska hålor relaterade till kärnvapenexplosioner. Institutet som samlade in datan var CTBTO (Comprehensive Test Ban Treaty Organization) vars uppgift är att övervaka det omfattande testförbudsfördraget i världen innan det har ratificerats. Syftet med denna magisteravhandling var att utveckla ett interferometriskt arbetsflöde för seismiska trekomponentsdata och att utreda metodens prestanda i ett område där den lokala geologin redan är välkänd efter nästan 40 år prospekteringar och efter den därpå följande gruvbrytningen. De specifika vetenskapliga målen till avhandlingen är (1) att påvisa nyttan med att samla in trekomponentsdata i sammanhang med eller i stället för enkomponentsdata, (2) att forska de brusbaserade interferometrimetoder som använts i tidigare studier och förbättra deras stabilitet i den kristallina berggrunden samt (3) att utreda möjligheterna för seismisk interferometri ur ett operativt perspektiv. Hastighetsvärden som erhållits genom laboratoriemätningar slogs ihop med Bolidens geologiska modell över målområdet. De resulterande hastighets- och täthetsrutnäten användes sedan som basen för vågformsmodellering, och resultaten från seismisk interferometri validerades mot dem. Utgångspunkten för seismisk interferometri var det brusstyrda tillvägagångssättet där "varje sampel räknas". Det interferometriska arbetsflödet bygger på Seismic Unix -produkten och självskrivna algoritmer som baserar sig på teoretiska resonemang. Interferometrin följs av ett avbildningssteg som utgör en grund för de seismiska tvärsnitten. Avhandlingsarbetet fokuserar på fem komponenter i Greentensoren samt den vertikala, radiella och transversa komponenten av impulssvaret. Med de horisontala komponenterna kan man komma åt S-vågor förutom P-vågorna. Som specialitet testades också den så kallade teckenbitnormaliseringen där amplitudinformationen hos de ursprungliga seismogrammen hade förstörts genom att endast lämna kvar teckenbiten på varje sampel. Enligt resultaten kan teckenbitnormaliseringen göra det lättare att avbilda markens svaga reflektorer. Denna typ av seismisk interferometri verkar särskilt lämplig för det tidiga prospekteringssteget, där prospekteraren ännu inte har fullständig förståelse för det föremål han studerar. Den viktigaste fördelen med seismisk interferometri är dock dess kostnadseffektivitet och potentialen för minskningen av miljöriskerna

The Risk of Cancer Associated with Immunosuppressive Therapy for Skin Diseases

The possible carcinogenic risk of immunosuppressive therapies is an important issue in everyday clinical practise. Carcinogenesis is a slow multi step procedure, thus a long latency period is needed before cancer develops. PUVA therapy is used for many skin diseases including psoriasis, early stage cutaneous T cell lymphoma, atopic dermatitis, palmoplantar pustulosis and chronic eczema. There has been concern about the increased melanoma risk associated to PUVA therapy, which has previously been associated with an increased risk on non-melanoma skin cancer, especially squamous cell carcinoma. The increased risk of basal cell carcinoma (BCC) is also documented but it is modest compared to squamous cell carcinoma (SCC). This thesis evaluated melanoma and noncutaneous cancer risk associated to PUVA, and the persistence of nonmelanoma cancer risk after the cessation of PUVA treatment. Also, the influence of photochemotherapy to the development of secondary cancers in cutaneous T cell lymphoma and the role of short term cyclosporine in later cancer development in inflammatory skin diseases were evaluated. The first three studies were performed on psoriasis patients. The risk of melanoma started to increase 15 years after the first treatment with PUVA. The risk was highest among persons who had received over 250 treatments compared to those under 250 treatments. In noncutaneous cancer, the overall risk was not increased (RR=1.08,95% CI=0.93-1.24), but significant increases in risk were found in thyroid cancer, breast cancer and in central nervous system neoplasms. These cancers were not associated to PUVA. The increased risk of SCC was associated to high cumulative UVA exposure in the PUVA regimen. The patients with high risk had no substantial exposure to other carcinogens. In BCC there was a similar but more modest tendency. In the two other studies, the risk of all secondary cancers (SIR) in CTCL patients was 1.4 (95% CI=1.0-1.9). In separate sites, the risk of lung cancer, Hodgkin and non-Hodgkin lymphomas were increased. PUVA seemed not to contribute to any extent to the appearance of these cancers. The carcinogenity of short-term cyclosporine was evaluated in inflammatory skin diseases. No increased risk for any type of cancer including the skin cancers was detected. To conclude, our studies confirm the increased skin cancer risk related to PUVA treatment in psoriasis patients. In clinical practice, this has led to a close and permanent follow-up of patients treated with PUVA. In CTCL patients, PUVA treatment did not contribute to the development of secondary cancers. We could not detect any increase in the risk of cancer in patients treated with short term cyclosporine, unlike in organ transplant patients under such long-term therapy.Vaikeiden tulehduksellisten ihosairauksien hoidossa joudutaan käyttämään elimistön puolustusjärjestelmään vaikuttavia hoitoja ja lääkkeitä. Näitä hoitomuotoja ovat mm. PUVA-hoito sekä siklosporiinilääkitys. Edellämainitut hoidot ovat tehokkaita, mutta puolustusjärjestelmään vaikuttavina hoitoina niihin voi pitkällä aikavälillä liittyä lisääntynyt syöpäriski. Syövän kehittyminen on monimutkainen, useita vuosia kestävä tapahtumasarja. Hoitojen mahdolliset pitkäaikaissivuvaikutukset eivät ole olleet tiedossa niitä aloitettaessa, ja epidemiologiset pitkäaikaistutkimukset ovat ainoa tapa saada uutta tietoa eri hoitomuotojen mahdollisesta syöpäriskistä. PUVA-hoito toteutetaan herkistämällä iho ensin psoraleenilla ja sen jälkeen valottamalla UVA-säteillä. Yleisiä PUVA:lla hoidettavia ihosairauksia ovat mm. psoriaasi, lichen planus, palmoplantaarinen pustuloosi, prurigo nodularis, ihon T-solulymfooma ja erilaiset ekseemat. Immuunivastetta hillitsevällä siklo-sporiinilla hoidetaan nykyisin esim. atooppista ekseemaa, psoriaasia, palmoplantaarista pustuloosia ja hankalaa käsiekseemaa. Molempiin edellä mainittuihin hoitoihin tiedetään liittyvän lisääntynyt syöpäriski. PUVA-hoito lisää erityisesti ihon okasolusyöpien riskiä, ja myös siklosporiinia saavilla elinsiirtopotilailla näiden syöpien riski on lisääntynyt. Väitöskirjatyössä tutkittiin sisäisen PUVA-hoidon yhteyttä melanooman ja sisäelinsyöpien kehittymiseen sekä sisäisen PUVA-hoidon yhteyttä ihosyöpien ilmaantumiseen PUVA-hoidon päättymisen jälkeen. Lisäksi tutkittiin ihon T-solulymfoomaa sairastavien potilaiden muiden syöpien riskiä ja niiden mahdollista yhteyttä PUVA-hoitoon. Tutkimme myös lyhytaikaisen, ihotauteihin käytetyn siklosporiinihoidon vaikutusta myöhemmin ilmaantuviin syöpiin. Tuloksissa pitkäaikaiseen sisäiseen PUVA-hoitoon liittyi lisääntynyt melanoomariski, joka oli suurimmillaan yli 250 PUVA-hoitokertaa saaneilla ja/tai yli 15 vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta. Sisäelinsyöpien kokonaisriski ei ollut kohonnut, mutta kilpirauhas-, rinta- ja keskushermostosyöpien osuus oli lisääntynyt. Nämä potilaat eivät kuitenkaan olleet saaneet suuria PUVA-hoitoannoksia (yli 300 kertaa). PUVA-hoidon ihosyöpiä (oka- ja tyvisolusyöpiä) lisäävä vaikutus on pysyvä, vaikka hoito lopetetaan. Ihon T-solulymfoomaa sairastavilla potilailla keuhkosyöpä- ja lymfoomariski olivat kohonneet, mutta PUVA-hoidolla ei ollut vaikutusta tähän. Potilailla, jotka olivat saaneet lyhytaikaisesti siklosporiinihoitoa, ei voitu todeta lisääntynyttä syöpäriskiä eikä ihosyöpien määrä ollut merkittävästi lisääntynyt. Yhteenvetona väitöskirjatyö osoitti, että PUVA-hoidon syöpää aiheuttava vaikutus rajoittuu pelkästään iholle. Pitkäaikainen PUVA-hoito lisää melanoomariskiä ja myös muiden ihosyöpien riskiä, vaikka hoito olisi jo lopetettu. Iholymfoomapotilailla todetut syövät eivät olleet yhteydessä PUVA-hoitoihin, ja lyhyt-aikaisen siklosporiinihoidon ei voitu osoittaa aiheuttavan syöpiä. PUVA-hoidon osalta löydös on merkittävä ja on johtanut runsaasti PUVA-hoitoja saaneiden potilaiden tarkkaan seurantaan

Yksityismaiden metsätuhot vuosina 1992–93 ja metsätuhorekisteri

TutkimusartikkeliMetsätuhorekisterin käyttötarkoituksena on toimia eri lähteistä koottujen tuhohavaintojen keskusrekisterinä, josta voidaan tulostaa karttapohjaista tietoa tuhojen esiintymisestä ja merkityksestä. Rekisteri toteutettiin relaatiotietokantana, ja aineiston visualisointia varten rakennettiin paikkatietojärjestelmäsovellus. Tuhojen määrää tarkasteltiin metsälautakunnissa v. 1992–93 tehtyjen havaintojen perusteella. Tutkitun alueen osuus Suomen metsämaan kokonaispinta-alasta oli v. 1992 3,2 % ja v. 1993 3,9 %. Tuhoja havaittiin v. 1992 1,4 %:lla ja v. 1993 1,1 %:lla inventoidusta pinta-alasta. Yleisimpiä tuhonaiheuttajia olivat hirvi ja lahottajasienet. Tuloksia voidaan pitää aliarviona tuhojen todellisesta määrästä, mikä johtuu mm. tuhojen kirjaamiskäytännöstä. Metsäsuunnittelusta saadaan tuhojen seurantaan soveltuvaa aineistoa koko maan alueelta vuosittain ja suhteellisen lyhyellä viiveellä, mikä on merkittävä etu verrattuna muista lähteistä saatavaan tietoon

Gilles Deleuzen käsitys taiteen poliittisuudesta

Tutkielmani aiheena on Gilles Deleuzen käsitys taiteen poliittisuudesta. Lähestyn aihetta tutkimalla ensin Deleuzen ontologisia käsityksiä. Sen jälkeen tutkin sitä, millä tavalla Deleuze määrittelee ontologisten käsitystensä kautta taiteen ja politiikan. Lopuksi tuon Deleuzen käsitykset taiteesta ja politiikasta yhteen ja arvioin, millaisen poliittisen merkityksen Deleuze antaa taiteelle. Deleuzen filosofiassa keskeinen ontologinen käsite on ero. Se kuvaa miten asiat ovat laadullisesti toisistaan poikkeavia. Deleuze ajattelee, että olemassa on virtuaalinen taso, jossa syntyy koko ajan eron käsitteen mukaisia muutoksia. Näistä muutoksista jokainen on ainutlaatuinen tapahtuma. Mikään käsitys ei selitä niitä kunnolla. Virtuaalisen lisäksi olemassa on myös virtuaalisen aktualisoitumisia. Ne ovat erilaisia ekstensiivisiä ominaisuuksia,joiden kautta virtuaaliset tapahtumat tulevat ajatelluiksi. Deleuzen käsitys ideasta tuo käsitykset virtuaalisesta ja aktuaalisesta yhteen. Deleuze ymmärtää idean problemaattisena ajatuksena, jolla on virtuaalis-aktuaalinen rakenne. Se on ajatus, joka muistuttaa virtuaalisen puolensa vuoksi ongelmaa. Koska siihen liittyy aktuaalinen puoli, siihen liittyy myös ominaisuuksia, jotka selittävät sitä. Nämä ominaisuudet selittävät sitä kuitenkin aina vain osittaisella tavalla. Esitän, että Deleuzen kiinnostus taiteeseen liittyy siihen, miten taide tuo esille virtuaalisen. Taiteessa on ainutlaatuista se, että siinä päästään läheiseen kosketukseen virtuaalisen kanssa. Taiteessa virtuaalinen vaikuttaa lähes puhtaana eroa toteuttavana liikkeenä. Taiteen kyky tuoda virtuaalinen esille antaa sille etulyöntiaseman, kun on kyse uuden luomisesta. Deleuzelle halu on keskeinen käsite, jonka kautta hän kuvaa, miten taiteessa syntyy virtuaalisia tapahtumia. Deleuzelle politiikan ydin on haluun perustuvassa mikropolitiikassa. Mikropolitiikan perustuessa haluun se avaa uusia mahdollisuuksia ajatella todellisuutta. Deleuze ajattelee kuitenkin, että mikropolitiikan lisäksi olemassa on makropolitiikkaa, joka on rakenteellista toimintaa. Deleuzelle makropolitiikka on kuitenkin asia, jota tulee vastustaa. Deleuze ajattelee, että politiikan perustan on oltava mikropolitiikassa, koska vain sen kautta politiikassa voidaan saavuttaa jotain uutta. Deleuze kutsuu poliittisia tapahtumia, jotka tuovat esiin virtuaalisen, vallankumouksiksi. Vallankumous luo perustan, josta käsin maailma voi lähteä kehittymään moniin eri suuntiin. Nostan esiin, että myös taide luo vallankumouksia sen perustuessa halun toimintaan. Näiden tulkintojen pohjalta käsittelen lopuksi taiteen poliittista merkitystä. Tuon esiin Deleuzen taitoksen käsitteen, joka kuvaa taiteessa tapahtumia, joilla on vallankumouksellinen merkitys. Taitokset ovat tapahtumia, joissa maailma tulee esiin virtuaalisen kautta ja uudenlaisista näkökulmista. Esitän, että taiteella on poliittinen merkitys, koska se luo puitteet ajatella maailmaa uudenlaisissa suhteissa. Tarkastelen lopuksi taiteen vaikutusta yleisöön. Deleuze tunnistaa tiettyjä rajoituksia siinä, miten taide voi vaikuttaa ihmisiin. Taide ei tarjoa ihmisille mitään valmista identiteettiä. Se luo ainoastaan mahdollisuuksia sille, että ihmisten subjektiviteetti voi kehittyä eri suuntiin

Perhetekijöiden ja koulumenestyksen yhteys suomalaisten lukiolaisten itsearvioituun ahdistuneisuuteen

Mielenterveyden ongelmat ovat nuorilla suhteellisen yleisiä. Noin joka viides nuori kärsii jostakin mielenterveysongelmasta ja ahdistuneisuus on yksi tavallisimmista. Itsenäisyyttä hakevan nuoren elämässä perheellä on vielä suuri merkitys ja se voi toimia ahdistuneisuudelta suojaavana tekijänä. Lisäksi nuoren hyvinvointiin vaikuttaa se, miten hän pärjää koulussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomalaisten lukiolaisten itsearvioitua ahdistuneisuutta sekä perhetekijöiden ja koulumenestyksen yhteyttä siihen. Tutkimuksen aineisto muodostui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnalliseen Kouluterveyskyselyyn vuonna 2013 vastanneista lukioiden 1. ja 2. luokan opiskelijoista (n=48581). Kattavuus oli 77 %. Aineistoa kuvailtiin frekvenssein ja prosenttiosuuksin sekä keski- ja hajontalukujen avulla. Ristiintaulukoinnin ja khinneliö-testin sekä logistisen regressioanalyysin avulla selvitettiin ahdistuneisuuden ja tausta- ja perhetekijöiden sekä koulumenestyksen välisiä yhteyksiä. Analyysit toteutettiin tytöille ja pojille erikseen. Koko aineistossa tytöt (13,2 %) olivat ahdistuneempia kuin pojat (5,1 %). Taustatekijöistä ahdistuneisuuteen yhteydessä oleva tekijä sekä tytöillä että pojilla oli läheisen alkoholin liikakäyttö. Vanhempien työttömyys oli yhteydessä ahdistuneisuuteen tytöillä silloin, jos toinen vanhempi oli ollut työttömänä ja pojilla taas, jos molemmat vanhemmat olivat olleet työttömänä kuluneen vuoden aikana. Näiden lisäksi tyttöjen ahdistuneisuuteen oli yhteydessä asuminen muun aikuisen kuin vanhemman kanssa. Nuoren ahdistuneisuuteen yhteydessä olevia perhetekijöitä olivat sekä tytöillä että pojilla vanhempien vähäinen apu koulunkäyntiin, huono nuoren ystävien tunteminen sekä keskustelun vähyys nuoren ja vanhempien välillä. Näiden lisäksi tytöillä ahdistuneisuuteen yhteydessä oleva tekijä oli heikko tai keskinkertainen koulumenestys, eli jos keskiarvo oli ≤ 7,9. Pojilla ahdistuneisuuden ja koulumenestyksen välistä yhteyttä ei havaittu. Tulosten mukaan perheeseen liittyvillä tekijöillä sekä tytöillä että pojilla ja koulumenestyksellä tytöillä on yhteys nuoren ahdistuneisuuteen. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää opiskelijaterveydenhuollossa tai muussa toimipisteessä, josta nuori tai perhe hakee apua. Ammattihenkilön kyky tunnistaa ja ottaa puheeksi nuoren ahdistuneisuus ja tietämys perhetekijöiden ja koulumenestyksen yhteydestä siihen, on merkityksellistä nuoren ja perheen avun saamisen kannalta

Työväestön ja ”edistyksellisen porvariston” yhteistyö fasismia vastaan ja sosialismin puolesta: Raoul Palmgrenin kansanrintama-ajattelu 1930-luvulla

Artikkelissa tutkin suomalaisen vasemmistointellektuellin Raoul Palmgrenin käsityksiä kansanrintamaliikkeistä 1930-luvun loppupuolella käyttämällä pääasiallisina lähteinä hänen kirjoituksiaan tuolta ajalta. Tuon esiin, että Palmgren innostui muiden suomalaisten vasemmistointellektuellien tavoin Ranskan kansanrintamaliikkeestä 1930-luvun puolivälissä, koska se herätti uskoa fasismin kaatumiseen ja sosialismin voittoon. Palmgren alkoi ajaa muiden vasemmistointellektuellien rinnalla kansanrintamapolitiikkaa, ennen muuta kansanrintamapolitiikkaa Suomessa. Lähtökohtia käsityksilleen kansanrintamatoiminnasta Palmgren sai marxilaisesta ajattelusta. Kansanrintamaliikkeet näyttäytyivät marxilaisesta perspektiivistä käänteentekevänä vaiheena yhteiskunnallisessa kehityksessä. Ne olivat osa luokkataisteluiden historiaa ja tarjosivat mahdollisuuksia luokkataisteluiden viimeisen vaiheen ratkaisemiselle, sosialismiin siirtymiselle. Palmgrenin näkemykset kansanrintamatoiminnasta olivat kuitenkin radikaalimpia kuin todellisuus, sillä sosialistiset pyrkimykset olivat taka-alalla kansanrintamaliikkeessä Ranskassa ja puoluepolitiikassa Suomessa 1930-luvun loppupuolella

Demokratisoitumisprosessin aikaisten taloudellisten ja poliittisten reformien merkitys : tapauksena Latinalainen Amerikka

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Demokratisoitumisen niin sanotun kolmannen aallon myötä autoritaariset regiimit vaihtuivat demokraattisiksi suuressa joukossa valtioita ympäri maailman. Erityisen merkittäväksi tämä prosessi osoittautui Latinalaisessa Amerikassa, johon lukeutuvista valtioista suurin osa demokratisoitui kyseisellä ajanjaksolla. Uusien demokratioiden välillä on kuitenkin havaittavissa erittäin suuria eroja regiiminvaihdoksen jälkeisessä kehityksessä – näin myös Latinalaisessa Amerikassa. Koska kyseinen alue muodostaa historiallisten kokemustensa osalta suhteellisen homogeenisen joukon, pyritään sen avulla selvittämään, mikäli demokratisoitumisen jälkeisen kehityksen suuntaa voidaan selittää itse demokratisoitumisprosessin ominaispiirteiden avulla. Selittäviksi tekijöiksi valitaan prosessin aikaiset taloudelliset ja poliittiset reformit, argumentoiden näiden institutionaalisten muutosten vaikuttavan yli transition uusien poliittisten johtajien kohtaamiin kannustimiin. Kehitystä mitataan talouspolitiikan avulla, joka jaetaan yleiseen ja taloudellisen tasa-arvon parantamiseen tähtäävään politiikkaan. Aiemmassa tutkimuksessa esiintyy ristiriitaisia tuloksia koskien erilasten reformien vaikutusta talouspolitiikkaan. Tutkimustulokset on kuitenkin saavutettu hyvin erilaisten tutkimusotteiden avulla, eikä reformien yhteisvaikutuksia ole tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, vaikuttavatko molemmat reformit positiivisesti talouspolitiikkaan ja lisäksi, ilmenevätkö niiden vaikutukset eri tavalla talouspolitiikan kahdella eri alueella. Lähtökohtana on polkuanalyyttinen näkökulma, jonka mukaan tietyn hetken valinnat ohjaavat valintoja tulevaisuudessa. Itse analyysi on kaksiosainen. Aluksi tutkimuskysymystä lähestytään laadullisen vertailevan analyysin avulla, vertaillen suurempaa maajoukkoa. Toisessa vaiheessa perehdytään syvällisemmin yhden maan, Brasilian, demokratisoitumisprosessiin ja sitä seuranneeseen kehitykseen. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että taloudellisilla reformeilla on ilmeisen suotuisa vaikutus talouspolitiikan molempiin lohkoihin. Poliittisten reformien osalta tulokset ovat ristiriitaisia, eikä odotettua vahvaa yhteyttä taloudelliseen tasa-arvoon ole havaittavissa. Maa-analyysi, joka keskittyy erityisesti taloudellisen tasa-arvon kysymykseen, osoittaa, että selitykseen on välttämätöntä sisällyttää niin yhteiskunnan sosio-historialliset piirteet kuin transitioprosessin luonnekin. Nämä välittävät tekijät ratkaisevat sen, mikä poliittisten reformien lopullinen merkitys on. Tulosten perusteella voidaan argumentoida, että politiikan suuntautuminen taloudellisen tasa-arvon parantamiseen riippuu suuressa määrin demokratian tasosta. Taloudellisten reformien havaittu suora positiivinen vaikutus viittaa siihen, ettei demokratian tasolla olisi yhtä vahvaa vaikutusta yleiseen talouspolitiikkaan. Tutkimuksessa käytettäviä keskeisiä lähteitä ovat Giavazzi & Tabellini (2004), Maravall (1997), Gill (2000), (1990) ja Ragin (1987; 2000)

Field measurements of hygroscopic properties and state of mixing of nucleation mode particles

International audienceAn Ultrafine Tandem Differential Mobility Analyser (UF-TDMA) has been used in several field campaigns over the last few years. The investigations were focused on the origin and properties of nucleation event aerosols, which are observed frequently in various environments. This paper gives a summary of the results of 10 nm and 20 nm particle hygroscopic properties from different measurement sites: an urban site, an urban background site and a forest site in Finland and a coastal site in western Ireland. The data can be classified in four hygroscopic growth classes: hydrofobic, less-hygroscopic, more-hygroscopic and sea-salt. Similar classification has been earlier presented for Aitken and accumulation mode particles. In urban air, the summertime 10 nm particles showed varying less-hygroscopic growth behaviour, while winter time 10 nm and 20 nm particles were externally mixed with two different hygroscopic growth modes. The forest measurements revealed diurnal behaviour of hygroscopic growth, with high growth factors at day time and lower during night. The urban background particles had growth behaviour similar to the urban and forest measurement sites depending on the origin of the observed particles. The coastal measurements were strongly affected by air mass history. Both 10 nm and 20 nm particles were hygroscopic in marine background air. The 10 nm particles produced during clean nucleation burst periods were hydrofobic. Diurnal variation and higher growth factors of 10 nm particles were observed in air affected by other source regions. External mixing was occasionally observed at all the sites, but incidents with more than two growth modes were extremely rare

Opetushenkilöstön jatkuva oppiminen ja työhyvinvointi: Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan opetushenkilöstön jatkuvan oppimisen ja työhyvinvoinnin välisestä yhteydestä saatuja tuloksia sekä pohdintaa, jota tutkijoilla heräsi saaduista tuloksista. Tutkimuksen tavoitteena oli keskittyä jatkuvan oppimisen ja työhyvinvoinnin viimeaikaisiin tutkimustuloksiin, jonka vuoksi tutkimusten ajankohdat sijoittuivat vuosille 2020–2022. Jatkuva oppiminen on opetus- ja kasvatusalalla keskeistä työn muutospaineiden, vaatimusten ja kehittymisen vuoksi. Mahdollisuus kehittyä ammatillisesti on yksi hyvinvointia edistävä tekijä, sillä se luo onnistumisen kokemuksia ja lisää asiantuntijuutta. Opetushenkilöstön työ on yhteiskunnallisesti merkityksellistä, minkä vuoksi heidän hyvinvointiin on keskeistä kiinnittää huomiota. Tutkimusaineisto on kerätty systemaattisella tiedonhaulla keväällä 2022. Aineisto koostui kahdesta tietokannasta valikoiduista, kuudesta englanninkielisestä tutkimusartikkelista, jotka käsittelivät oppimista osana opetushenkilöstön työhyvinvointia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui työhyvinvoinnin ja jatkuvan oppimisen ympärille. Työhyvinvointia tarkasteltiin Marja-Liisa Mankan voimavarakeskeisen työhyvinvoinnin mallin pohjalta. Tutkimustulosten mukaan jatkuva oppiminen lisää opetushenkilöstön työhyvinvointia ja työn merkityksellisyyttä. Lisäksi kahdessa artikkelissa havaittiin, että korkea työhyvinvointi voi ennustaa tehokkaampaa ammatillista kehittymistä. Tutkijoiden mukaan opetushenkilöstö vaikuttaa aidosti pitävän oppimisesta sekä painottivat ammatillisen kehityksen mahdollistamisen ja tukemisen merkitystä. Kahdessa tutkimuksessa nousi esiin myös reflektiivisen ajattelun merkitys työhyvinvoinnille ja oppimiselle. Muita pohdinnoissa esiintyneitä teemoja olivat esimerkiksi mentoroinnin merkitys uusien ja kokeneiden opettajien välillä sekä rehtoreiden työhyvinvoinnin yhteys opettajien ja oppilaiden hyvinvointiin