Fortune, Fate, and Free Will: Chaucer’s Encounters with Providence

It’s easy to assume that the world is innately unstable as Chaucer seems to do in the short poems “Truth”, “Lak of Stedfastnesse”, “The Forger Age” and “Gentilesse”, and yet we are called to wonder with the Black Knight in The Book of the Duchess how any divine authority could let this be the case. As Lady Philosophy informs readers in Boece, the world is not really Fortune’s chaotic kingdom of unreliability. Instead, the Earth and all that happens within it has already been laid out in the plan of Providence, which unravels regardless of whether individuals are aware of it, as various approaches to Providence in Troilus and Criseyde prove. At Troilus’ final ascension into Heaven after his death, Lady Philosophy’s abstract reasoning becomes the reader’s lived experience, as Chaucer transforms intellectual revelation into personal revelation through his supreme skill of narrative artistry

Analytical and experimental study of two concentric cylinders coupled by a fluid gap

From a structural point of view a liquid coolant type nuclear reactor consists of a heavy steel vessel containing the core and related mechanical components and filled with a hot fluid. This vessel is protected from the severe environment of the core by a shielding structure, the thermal liner, which is usually a relatively thin steel cylinder concentric with the reactor vessel and separated from it by a gap filled with the coolant fluid. This arrangement leads to a potential vibration problem if the fundamental frequency, or one of the higher natural vibration frequencies, of this liner system is close to the frequency of some vibration source present in the reactor vessel. The shell rigidly clamped at its base and free at the top was investigated since it is a better description of the conditions encountered in typical reactor designs

Natural Secretory Immunoglobulins Facilitate Enteric Viral Infection

Noroviruses are enteric pathogens causing significant morbidity, mortality and economic losses worldwide. Secretory immunoglobulins (SIg) are a first line of mucosal defense against enteric pathogens. They are secreted into the intestinal lumen via the polymeric immunoglobulin receptor (pIgR), where they bind to antigens. However, whether natural SIg protect against norovirus infection remains unknown. To determine if natural SIg alter murine norovirus (MNV) pathogenesis, I infected pIgR knockout (KO) mice, which lack SIg in mucosal secretions. Acute MNV infection was significantly reduced in pIgR KO mice compared to controls, despite increased MNV target cells in the Peyer's patch. Natural SIg did not alter MNV binding to, or crossing, of the follicle-associated epithelium (FAE) into the lymphoid follicle. Instead, naïve pIgR KO mice have enhanced levels of the antiviral inflammatory molecules interferon gamma (IFN-g) and inducible nitric oxide synthase (iNOS) in the ileum compared to controls. Strikingly, depletion of the intestinal microbiota in pIgR KO and control mice resulted in comparable IFN-g and iNOS levels, as well as MNV infectious titers. IFN-g treatment of WT mice and neutralization of IFN-g in pIgR KO mice modulated MNV titers, implicating this antiviral cytokine in the phenotype. Reduced gastrointestinal infection in pIgR KO mice was also observed with another enteric virus, reovirus. Collectively, my findings suggest that natural SIg are not protective during enteric virus infection, but rather that SIg promote enteric viral infection through alterations in microbial immune responses.PHDImmunologyUniversity of Michigan, Horace H. Rackham School of Graduate Studieshttps://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/2027.42/149995/1/hturula_1.pd

Changes of winter bird communities in Finland

Ilmastonmuutos on yksi suurimmista eliöiden runsauteen vaikuttavista tekijöistä. Keskilämpötilat nousevat pohjoisella pallonpuoliskolla etenkin talvella, mikä vaikuttaa talvehtiviin lintuyhteisöihin. Osa lajeista hyötyy lämpenemisestä ja osalle siitä on haittaa. Lauhtuvista talvista hyötyvät esimerkiksi eteläiset, lämpöä suosivat lajit, jotka leviävät pohjoista kohti. Pohjoiset lintulajit joutuvat taas vetäytymään pohjoiseen vähentyvistä elinalueista johtuen. Kylmien alueiden linnuilta voi loppua elintila, sillä ne eivät voi vetäytyä loputtomasti. Euroopassa esimerkiksi Jäämeri rajoittaa monien lajien leviämistä enää pohjoisemmaksi. Suomessa on talvella huomattavasti vähemmän lintuja kuin kesällä, sillä suurin osa linnuistamme muuttaa pois talveksi. Tämä saattaa tulevaisuudessa muuttua, mikäli talvet muuttuvat leudommiksi. Osa muuttajista voi viivytellä mahdolli-simman pitkään ennen muutolle lähtöä ja osa saattaa jäädä jopa yrittämään talvehtimista. Tästä seuraa, että lintuyhtei-söt voivat muuttua enemmän lämpöä suosiviksi, jolloin yhteisöjä dominoivat eteläiset, lämpöä suosivat lajit. Talvisia lintuyhteisöjen muutoksia voidaan tutkia esimerkiksi talvilintulaskentojen avulla, joita Suomessa on tehty vapaaehtoisten toimesta jo noin 60 vuoden ajan. Tässä tutkimuksessa selvitin runsastuvatko eteläiset lämpöä suosivat lajit suhteessa pohjoisiin, kylmää sietäviin lajeihin Suomessa. Tutkimukseni aineistona olivat talvilintulaskennat koko Suomen alueelta alkaen talvesta 1956/1957 talveen 2014/2015. Aineisto sisältää yhteensä 609 laskentareittiä, joista jokaista reittiä oli laskettu vähintään 15 kertaa. Lisäksi selvitin, voidaanko joulukuun muuttuvilla koko Suomen keskilämpötiloilla selittää talvisten lintuyhteisöjen muutoksia. Keskilämpötilat olivat saatavilla vuodesta 1961. Suomen talviset lintuyhteisöt ovat muuttuneet enemmän lämpöä suosiviksi. Muutoksen voi aiheuttaa esimerkiksi muutaman eteläisen lajin yksilömäärien runsastuminen tai kylmää suosivien lajien katoaminen alueelta. Joulukuun nousevat keskilämpötilat selittivät puolestaan yhteisöjen muuttumista vuositasolla. Tulokset voivat tarkoittaa sitä, että leudon-tuvat alkutalvet tulevat muuttamaan lintuyhteisöjä myös jatkossa. Tutkimukseni osoitti, että lintuyhteisöt muuttuvat ilmastonmuutoksen myötä. Pohjoisille leveyksille jää yhä enemmän talvehtivia lajeja ja pohjoisen lajirikkaus saattaa jopa nousta. Koska ilmastonmuutos vaikuttaa lintuihin, on erittäin todennäköistä, että se vaikuttaa myös muihin eliöyhteisöihin. Linnut reagoivat ympäristön muutoksiin erittäin nopeasti, joten niiden avulla on mahdollista havaita muutoksia lyhyellä aikajänteellä. Suomalaiset lintulaskenta-aineistot ovat kansainvälisesti vertailtuna hyvin kattavat. Ne sisältävät arvokasta tietoa lintujen määristä, joten niitä on tärkeää hyödyntää tutkimuksessa myös tulevaisuudessa. Lisäksi on tärkeää tutkia ilmastonmuu-toksen ja elinympäristöjen muutosten yhteisvaikutusta lintuyhteisöihin, sillä nämä kaksi tekijää voivat vaikuttaa merkittävästi lajien kannankehityksiin

Pohjavesivaikutus Lammin Löyttynojan ja Koiransuolenojan virtaamissa ja vedenlaadussa

Tutkimuskohteena on Lammin Löyttynoja ja Koiransuolenoja, jotka ovat olleet Lammin biologisen aseman tutkimuksen alla jo pitkään. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa purojen kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia ja verrata niitä aiempiin tutkimustuloksiin sekä selvittää kuinka pohjavesivaikutteisia purot ovat. Puroista otettiin näytteitä vuoden 2016 maalis- ja heinäkuussa, samalla näytteitä otettiin myös alueen lähteistä, Pääjärvestä sekä Lammin biologisen aseman pohjavesiputkista. Näytteistä analysoitiin pääionit (F-, Cl-, NO3-, SO42-, Na+, K+, Ca2+, Mg2+), alkaliteetti, liuennut silikaatti (DSi) ja hapen ja vedyn stabiilit isotoopit (18Oja D). Näytteenoton yhteydessä näytepisteiltä mitattiin sähkönjohtavuus, pH ja veden lämpötila sekä heinäkuussa myös sedimentin lämpötila. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin Lammin biologisen aseman keräämää seurantatietoa Löyttynojan ja Koiransuolenojan kemiallisista ominaisuuksista sekä lämpötilan ja virtaaman vaihtelusta Löyttynojan pääionipitoisuudet vastaavat Hämeen alueen puroveden taustapitoisuuksia, mutta Koiransuolenojan Na-, K-, Ca-, Cl-, NO3- ja SO4-pitoisuudet ylittävät tausta-arvojen pitoisuudet. Löyttynojaan verrattuna Koiransuolenojan pääionipitoisuudet ja sähkönjohtavuus ovat lähes kaksinkertaisia ja pitoisuuksien eroja voidaan selittää valuma-alueiden erilaisuudella. Löyttynojan valuma-alueen maalajeista lähes 40 % on soraa ja hiekkaa, kun taas yli puolet Koiransuolenojan maalajeista on hiesua ja hietaa. Lammin alueen hienojakoinen sedimentti, Lammin lössi, sisältää paikoittain melko runsaasti kalsiumia, joka selittää Koiransuolenojan Löyttynojaa korkeampia pitoisuuksia. Hienojakoiset maalajit voivat myös sisältää reliktisiä suoloja, jotka nostavat kloridi- ja natriumpitoisuuksia. Koiransuolenojan valuma-alueella on enemmän peltoja, jolloin sähkönjohtavuuden, kalium- ja nitraattipitoisuuksien koholla olevia arvoja voidaan selittää maatalouden päästöillä. Purojen lämpötiloissa on selkeät erot, kesäisin Löyttynojan lämpötilat ovat Koiransuolenojan lämpötiloja viileämpiä, talvella tilanne on päinvastainen. Tämä viittaa suurempaan pohjavesivaikutukseen Löyttynojassa verrattuna Koiransuolenojaan. Myös Koiransuolenojan korkeammat TOC-pitoisuudet voivat viitata suurempaan pintavalunnan määrään. Liuenneen silikaatin, pH:n ja hapen ja vedyn stabiilien isotooppien arvot ovat samankaltaiset molemmissa puroissa, ja liuenneen silikaatin pitoisuuksien perusteella molemmat purot ovat pohjavesivaikutteisia. Virtaama on Löyttynojassa kautta linjan korkeampi kuin Koiransuolenojassa. Talven alivalumakaudella Löyttynojan virtaama pysyy voimakkaana, kun taas Koiransuolenojan virtaamat ovat alhaisia. Tämä viittaa siihen, että Löyttynojalla on melko suuri pohjavesivarasto toisin kuin Koiransuolenojassa, jossa pohjavesivarasto on selkeästi niukempi ja vesi liikkuu hienojakoisen maa-aineksen läpi hitaammin. Molempien purojen voidaan havaita olevan pohjavesivaikutteisia, mutta Löyttynojassa pohjavesivaikutus on voimakkaampaa kuin Koiransuolenojassa

Häivähdys oululaisen rakentamisen historiasta - Koiton talot

Häivähdys oululaisen rakentamisen historiasta – Koiton talot on katsaus yhden Oulun vanhimman rivitaloyhtiön historiaan. Opinnäytetyön materiaali on löytynyt pääosin Asunto Oy Oulun Koiton omasta arkistosta (ei julkaistuista teoksista) ja henkilökohtaisesti tutkimalla rakenteita. Työ etenee Koiton alkuajoista vintin rakentamiseen tänä päivänä. Koitto on museoviraston sr 5 -merkinnällä suojeltu taloyhtiö. Taloyhtiössä tehtiin vuonna 2001 kuntoarvio, jossa todettiin muun muassa maalauksen tarve, perustuksien heikko kunto ja puutteita vesikatteessa. Kuntoarvion pohjalta joitakin korjauksia on tehty: perustusten korjaus, joka vaatii tosin edelleen toimenpiteitä, julkisivujen maalaus, vesikatteen pinnoitus ja alipainetuulettimien asennus katolle. Taloyhtiön huoneistoihin on mahdollista tehdä laajennuksia. Yksi esimerkki on vintin rakentaminen, jonka yhtiöjärjestys mahdollistaa. Siinä vanha välipohja puhdistettiin, rakenteiden kunto tarkistettiin, desifioitiin ja vahvistettiin asuinkäyttöön kantavaksi. Yläpohjaan laitettiin aluskate, tuulensuojalevy, lämmöneristeet, ilmansulkupaperi ja pintamateriaaliksi lauta. Seiniin tuli tuulensuojalevyt, lämmöneristeet, ilmansulkupaperi ja pintamateriaaliksi lauta. Opinnäytetyössä on harvinaisia alkuperäisiä dokumentteja mm. rakennusluvista ja pommitusvaurioista saatavista korvauksista

Investigation of the impact of the common animal facility contaminant murine norovirus on experimental murine cytomegalovirus infection

AbstractMurine norovirus (MNV) is a recently discovered pathogen that has become a common contaminant of specific pathogen-free mouse colonies. MNV-1 induces a robust interferon-β response and causes histopathology in some mouse strains, suggesting that it may impact other mouse models of infection. Despite many concerns about MNV-1 contamination, there is little information about its impact on immune responses to other infections. This study addresses whether MNV-1 infection has an effect on a model of murine cytomegalovirus (MCMV) infection. Exposure to MNV-1 resulted in a decreased CD8 T cell response to immunodominant MCMV epitopes in both BALB/c and C57BL/6 mice. However, MNV-1 did not impact MCMV titers in either mouse strain, nor did it stimulate reactivation of latent MCMV. These data suggest that while MNV-1 has a mild impact on the immune response to MCMV, it is not likely to affect most experimental outcomes in immunocompetent mice in the MCMV model

Memory T Cells Specific for Murine Cytomegalovirus Re-Emerge after Multiple Challenges and Recapitulate Immunity in Various Adoptive Transfer Scenarios.

Reconstitution of CMV-specific immunity after transplant remains a primary clinical objective to prevent CMV disease, and adoptive immunotherapy of CMV-specific T cells can be an effective therapeutic approach. Because of viral persistence, most CMV-specific CD8(+) T cells become terminally differentiated effector phenotype CD8(+) T cells (TEFF). A minor subset retains a memory-like phenotype (memory phenotype CD8(+) T cells [TM]), but it is unknown whether these cells retain memory function or persist over time. Interestingly, recent studies suggest that CMV-specific CD8(+) T cells with different phenotypes have different abilities to reconstitute sustained immunity after transfer. The immunology of human CMV infections is reflected in the murine CMV (MCMV) model. We found that human CMV- and MCMV-specific T cells displayed shared genetic programs, validating the MCMV model for studies of CMV-specific T cells in vivo. The MCMV-specific TM population was stable over time and retained a proliferative capacity that was vastly superior to TEFF. Strikingly, after transfer, TM established sustained and diverse T cell populations even after multiple challenges. Although both TEFF and TM could protect Rag(-/-) mice, only TM persisted after transfer into immune replete, latently infected recipients and responded if recipient immunity was lost. Interestingly, transferred TM did not expand until recipient immunity was lost, supporting that competition limits the Ag stimulation of TM. Ultimately, these data show that CMV-specific TM retain memory function during MCMV infection and can re-establish CMV immunity when necessary. Thus, TM may be a critical component for consistent, long-term adoptive immunotherapy success

Assessing reproducibility for radiographic measurement of leg length inequality after total hip replacement

Leg length inequality (LLI) as a result of total hip replacement can cause considerable morbidity. Although LLI was described when the technique was popularised in the 1960s, it remains a significant challenge to arthroplasty surgeons. This study reviews the established practice for the measurement of LLI on plain antero-posterior radiograph, and compares these techniques to two methods used locally. The radiographs of 35 patients were measured using four techniques. All four methods yielded an interclass correlation co-efficient of ≥0.90 for inter reader reliability. This study shows that the four methods are comparable for reliability, while a composite method, measuring from the centre of femoral rotation to the inferior teardrop and then to the lesser trochanter, has the added advantage of providing extra information on component position as well as an overall measure of LLI