Luomukasvistuotannon kannattavuus ja tarjontaketjujen toimivuus Suomessa

Suomen luomukasvistuotannossa viljelypinta-alaltaan eniten tuotetaan ruokaperunaa (256 ha), porkkanaa (60,1 ha) ja sipulia (32,8 ha). Viljelmistä valta osa on pienehköjä alle 0,5 ha:n viljelmiä. Pienten tilojen lukuisa määrä ja isojen tilojen vähäinen määrä onkin kuvaavaa Suomen nykyisessä luomukasvistuotannossa. Mallilaskelmien perusteella luomusipulin ja -perunantuotanto oli kannattavaa. Porkkanalla luomutuotanto oli suurella tilakoolla kannattavaa, mutta ei pienellä. Yleisesti ottaen kannattavuus oli suurella tilakoolla parempi kuin pienellä. Hyvä sato, hävikin hallinta, sopivan koneistus ja työmenekin hallinta ovat tärkeimmät tekijät kannattavaan luomutuotantoon. Tällä hetkellä luomukasvisten korkea hinta ja alhainen jalostusaste ohjaavat tuotteet pääsääntöisesti kuluttajamarkkinoille, jossa on tapahtunut jakaantumista kahteen toimintatapaan; suoramarkkinointiin ja markkinointiin tukkujen kautta. Keräämämme haastatteluaineiston perusteella tuottajien kokoluokalla näyttäisikin olevan vaikutusta tuottajan luomukasvisten markkinointi- ja jakelukanavien valintaan. Pienet toimijat (tuotantopinta-ala alle 1 ha) suosivat suorajakelua ja myyntiä paikallisella tasolla: torimyynti, vähittäiskaupan myyntipisteet, pienet ammattikeittiöt (koulut, päiväkodit, ravintolat), ruokapiirit tai tilamyynti. Tämän tyyppinen toiminta edellyttää, että tuottaja itse hoitaa markkinoinnin, hintaneuvottelut, yhteydenpidon ostajaan sekä tuotteiden kuljetukset. Suorissa toimituksissa tuotteille asetetaan harvoin tiukkoja laatuvaatimuksia. Suuremmille toimijoille tukut tarjoavat hyvän jakelukanavan. Haastatelluista tiloista suuremmat, yli 1 ha:n alalla sipulia ja porkkanaa tuottavat tilat toimittavat tuotteitansa tukkujen kautta. Tyypillistä on, että suuremmat toimijat ovat ulkoistaneet tuotteiden markkinoinnin markkinointiyhtiölle tai pakkaamolle. Kaupan keskusliikkeet ja tukut asettavat hyvinkin tarkkoja laatuvaatimuksia tuotteille. Tukut ja keskusliikkeet haluavat toimia ammattimaisten toimijoiden kanssa, jotka tietävät jo toimintatavat ja -säännöt ja pystyvät toimittamaan riittäviä määriä tuotteita. Suomessa luomukasvisten tuottajahinnat ja tuotantokustannukset ovat selvästi korkeampia verrattuna vastaavaan tavanomaiseen tuotteeseen. Tuottajat kokevatkin, että kotimaisten luomukasviksien hintakilpailukyky verrattuna tavanomaisesti tuotettuihin vastaaviin on säilytettävä. Tämä tarkoittaa sitä, että luomutuotteen hinnan ero vastaavaan tavanomaiseen ei saa olla liian suuri tai pieni. Välittäjäporras toivoi ns. terveen hintatason säilymistä, jotta uudet viljelijät ja jatkajat kiinnostuisivat tulevaisuudessakin luomusta. Toisaalta luomukasvisten kysynnän kasvun kannalta välittäjäportaan ja ammattikeittiön näkemys oli, että hinnan tulisi olla lähempänä tavanomaisen vastaavan tuotteen hintaa. Jalostusta ei yleisesti ottaen pidetty houkuttelevana vaihtoehtona, sillä kotimaisen jalostamattoman luomukasviksen tuottajahinta on yleisesti ottaen hyvällä tasolla. Jalostustoiminta ei ole kiinnostavaa sen työläyden, investointivaatimusten ja toisaalta jalosteista maksettavan alhaisen hinnan takia. Jalostus nähtiin lähinnä merkityksellisenä hävikinhallinnan näkökulmasta. Jos hävikkiin menevä tavara voidaan ohjata järkevästi jalostukseen, sillä voi olla merkitystä tilan tuotannon kannattavuuden parantamisessa. Luomukasvisten alhainen jalostusaste ja korkea hinta vaikeuttavat niiden käyttöä ammattikeittiösektorilla. Koska suurimmilla toimijoilla on tällä hetkellä toimivat kanavat, olisi Suomessa kehitettävä lukumääräisesti suuren pienten tuottajien joukon ketjuja siten, että niiden tuotteet saavuttavat entistä helpommin kuluttajan. Lyhyisiin toimitusketjuihin perustuvaa toimintaa olisi kehitettävä tuottajien ja asiakkaiden yhteistyössä – oli sitten asiakas kuluttaja tai ammattikeittiö. Tarvitaan alueellisia rohkeita kokeiluja, yrittäjien verkostoitumista ja tiedon välittämistä kokeiluista laajemmin. Tavoitteeksi voisi asettaa toimivan ja kannattavan luomukasvisketjun rakentaminen niin tuottajan kuin asiakkaan näkökulmasta. Lyhyissä ketjuissa on panostettava tuotteiden tuoreuteen, laatuun ja makuun

Kehittävä kokonaisarviointi monimuoto-opetuksessa: aikuiskasvatuksen cl-opintoja avoimessa yliopistossa

Monimuoto-opetus on osoittautunut sopivaksi menetelmien yhdistelmäksi avoimessa korkeakouluopiskelussa. Erityisen hyvin se soveltuu aikuisopiskelijoille, jotka haluavat jatkaa aiempia opintojaan mahdollisimman joustavalla tavalla. Onkin toivottavaa, että ”avoimen” kokeilut ovat huomenna arkipäivää kaikkien yliopistoissa opiskelevien keskuudessa

Kansalaislähtöisyys sähköisissä terveyspalveluissa: Sydänpotilaan arki

Siirretty Doriast

Lactase non-persistent genotype influences milk consumption and gastrointestinal symptoms in Northern Russians

Peer reviewe

Herbivore Effects on Ecosystem Process Rates in a Low-Productive System

Mammalian herbivores shape the structure and function of many nutrient-limited or low-productive terrestrial ecosystems through modification of plant communities and plant–soil feedbacks. In the tundra biome, mammalian herbivores may both accelerate and decelerate plant biomass growth, microbial activity and nutrient cycling, that is, ecosystem process rates. Selective foraging and associated declines of palatable species are known to be major drivers of plant–soil feedbacks. However, declines in dominant plants of low palatability often linked with high herbivore densities may also modify ecosystem process rates, yet have received little attention. We present data from an island experiment with a 10-year vole density manipulation, to test the hypothesis that herbivores accelerate process rates by decreasing the relative abundance of poorly palatable plants to palatable ones. We measured plant species abundances and community composition, nitrogen contents of green plant tissues and multiple soil and litter variables under high and low vole density. Corroborating our hypothesis, periodic high vole density increased ecosystem process rates in low-productive tundra. High vole density was associated with both increasing relative abundance of palatable forbs over unpalatable evergreen dwarf shrubs and higher plant N content both at species and at community level. Changes in plant community composition, in turn, explained variation in microbial activity in litter and soil inorganic nutrient availability. We propose a new conceptual model with two distinct vole–plant–soil feedback pathways. Voles may drive local plant–soil feedbacks that either increase or decrease ecosystem process rates, in turn promoting heterogeneity in vegetation and soils across tundra landscapes.</p

Baltic herring as nutrition – Risk-benefit analysis

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko silakansyönnistä enemmän terveyshyötyä kuin -haittaa Suomessa ja millainen tilanne on eri ikäryhmissä. Aiemmat hyöty-riskiarviot ovat osoittaneet, että kalansyönti on yleensä terveellisempää kuin sen syömättä jättäminen. Tämä johtuu erityisesti kalan terveellisistä omega-3-rasvahapoista. Kuitenkin iso osa hyödyistä tulee aikuisille, joilla on suurentunut sydäntautiriski, ja osa mahdollisista haitoista tulee lapsille hammasvaurioiden ja muiden kehityshäiriöiden riskinä. Eviran toimeksiantona, yhteistyössä THL:n kanssa on vuoden 2014 aikana tehty hyöty-haitta-analyysi, jossa on tarkasteltu nimenomaan eri ikäryhmiä erikseen nykyisen kalankäytön mukaan. Tulokset perustuvat Taloustutkimuksen tekemän kyselyn aineistoon vuodelta 2013, jonka pohjalta on tehty varsinainen terveysvaikutusten tarkastelu. Tulokset ilmaistiin käyttäen haittapainotettuja elinvuosia (Disability Adjusted Life Year DALY) eli yksi DALY vastaa yhtä menetettyä tervettä elinvuotta. Hyödyllisistä ravintoaineista raportissa tarkasteltiin omega-3-rasvahappoja, eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA) sekä D-vitamiinia. Silakassa esiintyvistä terveydelle haitallisista ympäristömyrkyistä tarkasteltiin dioksiineihin luettavia yhdisteitä, joihin kuuluvat polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja polyklooratut furaanit sekä dioksiininkaltaiset polyklooratut bifenyylit (PCB:t). Tulosten mukaan silakansyönti aiheuttaa Suomessa noin 11 (95 % luottamusväli LV 0 – 54) DALY kehityshäiriöistä (hammasvaurio) johtuvaa haittapainotettua elinvuotta (DALY), jotka kaikki kohdistuvat lapsiin äidin välityksellä raskausajan ja imetyksen kautta. Lisäksi silakansyönti aiheuttaa noin 12 (95 % LV 1.7 – 56) DALY dioksiinien aiheuttaman syöpäriskin kautta koko väestössä. Yli 50-vuotiailla naisilla ja varsinkin miehillä silakansyönnin terveyshyödyt ovat selkeästi suuremmat kuin terveyshaitat. Suurimmat terveyshyödyt saadaan sydäntautia ja sydänkuolleisuutta vähentävästä vaikutuksesta, noin -688 (95 % LV -2126 – -41) DALY/vuosi. Tulosten mukaan silakan syönti on vähentynyt väestössä niin paljon, että nykyiset suomalaiset kalan yleiset syöntisuositukset ovat riittävät suojaamaan väestöä dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten yhdisteiden aiheuttamilta terveyshaitoilta. Hyöty-haitta-analyysissä tulisi kuitenkin tulevaisuudessa arvioida myös muiden rasvaisten kalojen keräämien ympäristömyrkkyjen kumulatiivisia terveysvaikutuksia ja yleisten syöntisuositusten riittävyyttä.Syftet med denna undersökning var att utreda om konsumtion av strömming från Östersjön ger mer hälsofördelar än hälsoskador i Finland och hurdant läget i olika ålderskategorier är. Tidigare nytta/riskvärderingar har visat att det i allmänhet är hälsosammare att äta fisk än att låta bli att göra det. Det beror särskilt på de hälsosamma omega-3-fettsyrorna i fisken. En stor del av fördelarna tillkommer ändå vuxna personer med förhöjd risk för hjärtsjukdomar och en stor del av skadorna tillkommer barn i form av risk för skador på tänderna och andra utvecklingsstörningar. På uppdrag från Evira och i samarbete med THL har under året 2014 gjorts en nytta/riskanalys, där man uttryckligen granskat olika ålderskategorier skilt för sig i ljuset av den nuvarande konsumtionen av strömming. Resultaten bygger på ett enkätmaterial som Taloustutkimus inhämtat år 2013. Utgående från detta material har sedan den egentliga granskningen av hälsoeffekterna gjorts. Resultaten angavs i form av funktionsjusterade levnadsår (Disability Adjusted Life Year DALY). För de nyttiga näringsämnenas del granskades i rapporten omega-3-fettsyrorna eikosapentaensyra (EPA) och dokosahexaensyra (DHA) och vitamin D. Av de hälsovådliga miljögifterna som förekommer i strömming granskades dioxiner, polyklorerade dibenzo-p-dioxinerna och plyklorerade dibenzofuranerna jämte dioxinliknande polyklorerade bifenylerna (PCB). Resultaten visar att konsumtion av strömming i Finland orsakar cirka 11 (95 % förtroende intervall , FI 0-54) funktionsjusterade levnadsår (DALY) som beror på utvecklingsstörningar (tandskada) och som alla via modern drabbar barn under graviditeten och amningen. Konsumtion av strömming medför också cirka 12 (95 %, FI 1,7-56) DALY via den cancerrisk som dioxinerna orsakar i hela befolkningen. Hos över 50 åriga kvinnor och framförallt män är fördelarna av att äta strömming klart större än hälsoskadorna. De största hälsofördelarna kommer av att risken för hjärtsjukdomar och dödligheten i hjärtsjukdomar minskar, cirka -688 (95 %, FI -2126 -41) DALY/år. Enligt resultaten konsumtion av strömming I Finland har sjunkit till en så låg nivå , att de nuvarande allmänna rekommenderade intagen av fisk konsumtion är tillräckliga för att skydda befolkningen mot hälsoskador av dioxiner eller dioxinlika föreningar. I risk-nytta-analys i framtiden bör ändå utvärderas totala hälsoeffekter av olika miljögifter i andra feta fiskarter ock kolla lämpligheten av rekommendationer av fisk konsumtion.The objective of this study was to determine whether the benefits of eating Baltic Sea herring exceed the risks in Finland, and what the situation is in different age groups. Previous risk-benefit analyses have shown that eating fish is in general healthier than not eating fish. This is particularly due to the healthy omega 3 fatty acids of fish. However, the benefits are largely enjoyed by adults with an elevated risk of heart disease, while children suffer the majority of the risks in the form of dental problems and other developmental disorders. In the riskbenefit analysis carried out to the order of Evira in collaboration with THL during 2014, different age groups were specifically considered separately in the light of current fish consumption. The results are based on the survey of the consumption of Baltic herring conducted by Taloustutkimus in 2013, which was used as the basis for the actual analysis of health effects. The results were expressed as Disability Adjusted Life Years (DALY). Omega-3 fatty acids eicosapentaenoic acid (EPA) and docosahexaenoic acid (DHA) as well as vitamin D were analysed in the report as beneficial nutrients. As far as environmental toxins harmful to health are concerned, Baltic herring were analysed for compounds classified as dioxins, which include polychlorinated dibenzo-p-dioxins and polychlorinated dibenzofurans, as well dioxin-like biphenyls (PCB). According to the results, in Finland eating herring causes ca. 11 (95% confidence interval, CI 0-54) Disability Adjusted Life Years (DALYs) resulting from developmental disorders (dental damage); these affect children via the mother during pregnancy and breastfeeding. In addition, eating herring causes a ca. 12 (95%, CI 1,7-56) DALY cancer risk due to dioxins in the entire population. The health benefits of eating herring clearly exceed risks to health for women and particularly men after the age of 50 years. The greatest health benefits result from the reduction in heart disease and heart-related fatality, ca. –688 (95%, CI -2126 -41) DALY/year. The results show that the consumption of Baltic herring has decreased in Finland to a low level and that the current common dietary advices on fish consumption are adequate to protect the population against the adverse health effects of dioxins and dioxin-like compounds. However, in risk benefit analysis in future it is important to estimate the total health effects of different environmental pollutants and of other fatty fish, and the sufficiency of dietary advices on fish consumption

Paras käyttökelpoinen tekniikka kotieläintaloudessa

Ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraista, ilmoituksenvaraista tai rekisteröitävää toimintaa harjoitettaessa on ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi huolehdittava ja varmistuttava siitä, että toiminnassa käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Tässä raportissa kuvataan suomalaisen kotieläintuotannon tuotantoprosessit ja tuotannosta aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Lisäksi raportissa käsitellään ympäristökuormitusta vähen-täviä tekniikoita ja toimintatapoja. Raportti sisältää sikojen, siipikarjan, nautojen, lampaiden ja hevosten pidon lisäksi myös turkistarhauksen. Raportin johtopäätöksissä on yhteenveto niistä tekniikoista ja toimintatavoista, joilla voidaan parhaiten pienentää kotieläintuotannon aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Johtopäätöksissä siis esitetään tuotannon BAT-tekniikat. Ne kattavat kaikki em. eläinlajit ja kokoluokaltaan ilmoitusmenettelyn ja ympäristöluvituksen piirissä olevan toiminnan. Pääosa BAT-johtopäätöksistä liittyy lantaan ja erityisesti sen käsittelystä vesiin ja ilmaan kohdistuvien päästöjen vähentämiseen ja estämiseen. Johtopäätösten pohjana on käytetty sikojen tai siipikarjan tehokasvatuksen (IRPP) BAT-päätelmiä, joita on täydennetty muiden eläinten pitoon liittyvillä tekniikoilla. Siipikarjan ja sikojen tehokasvatuksessa tulee tämän raportin lisäksi huomioida niitä koskevat EU-tason päätelmät, joissa on vaatimuksia myös toiminnan tarkkailuun sekä esitetään BAT-päästötasot (BAT-AEL) tuotannosta aiheutuville ammoniakkipäästöille

Transcriptional Repressor HIC1 Contributes to Suppressive Function of Human Induced Regulatory T Cells

Regulatory T (Treg) cells are critical in regulating the immune response. In vitro induced Treg (iTreg) cells have significant potential in clinical medicine. However, applying iTreg cells as therapeutics is complicated by the poor stability of human iTreg cells and their variable suppressive activity. Therefore, it is important to understand the molecular mechanisms of human iTreg cell specification. We identified hypermethylated in cancer 1 (HIC1) as a transcription factor upregulated early during the differentiation of human iTreg cells. Although FOXP3 expression was unaffected, HIC1 deficiency led to a considerable loss of suppression by iTreg cells with a concomitant increase in the expression of effector T cell associated genes. SNPs linked to several immune-mediated disorders were enriched around HIC1 binding sites, and in vitro binding assays indicated that these SNPs may alter the binding of HIC1. Our results suggest that HIC1 is an important contributor to iTreg cell development and function

Changes in gut bacterial populations and their translocation into liver and ascites in alcoholic liver cirrhotics

Background The liver is the first line of defence against continuously occurring influx of microbial-derived products and bacteria from the gut. Intestinal bacteria have been implicated in the pathogenesis of alcoholic liver cirrhosis. Escape of intestinal bacteria into the ascites is involved in the pathogenesis of spontaneous bacterial peritonitis, which is a common complication of liver cirrhosis. The association between faecal bacterial populations and alcoholic liver cirrhosis has not been resolved. Methods Relative ratios of major commensal bacterial communities (Bacteroides spp., Bifidobacterium spp., Clostridium leptum group, Enterobactericaea and Lactobacillus spp.) were determined in faecal samples from post mortem examinations performed on 42 males, including cirrhotic alcoholics (n = 13), non-cirrhotic alcoholics (n = 15), non-alcoholic controls (n = 14) and in 7 healthy male volunteers using real-time quantitative PCR (RT-qPCR). Translocation of bacteria into liver in the autopsy cases and into the ascites of 12 volunteers with liver cirrhosis was also studied with RT-qPCR. CD14 immunostaining was performed for the autopsy liver samples. Results Relative ratios of faecal bacteria in autopsy controls were comparable to those of healthy volunteers. Cirrhotics had in median 27 times more bacterial DNA of Enterobactericaea in faeces compared to the healthy volunteers (p = 0.011). Enterobactericaea were also the most common bacteria translocated into cirrhotic liver, although there were no statistically significant differences between the study groups. Of the ascites samples from the volunteers with liver cirrhosis, 50% contained bacterial DNA from Enterobactericaea, Clostridium leptum group or Lactobacillus spp.. The total bacterial DNA in autopsy liver was associated with the percentage of CD14 expression (p = 0.045). CD14 expression percentage in cirrhotics was significantly higher than in the autopsy controls (p = 0.004). Conclusions Our results suggest that translocation of intestinal bacteria into liver may be involved as a one factor in the pathogenesis of alcoholic liver cirrhosis.BioMed Central open acces