Kaivannaisjätteen luokittelu pysyväksi – Louhinassa muodostuvat sivukivet

Kaivannaisjäte voidaan kaivannaisjäteasetuksen (379/2008) mukaisesti luokitella pysyväksi, kun kaivannaisjäte täyttää asetuksessa mainitut kriteerit. Oppaan tarkoituksena on auttaa kaivannaisalan toimijoita ja viranomaisia louhinnassa syntyvän kaivannaisjätteen luokittelussa pysyväksi. Oppaassa esitetään menettelyt kaivannaisteollisuudessa syntyvän sivukiven luokittelulle kaivannaisjäteasetuksen mukaisesti pysyväksi jokokansallisen pysyvien kivilajien luettelon tai tapauskohtaisen arvioinnin avulla

Suljettujen ja hylättyjen kaivosten kaivannaisjätealueiden jatkokartoitus (KAJAK II)

Suomessa kartoitettiin vuosina 2011–2013 EU:n kaivannaisjätedirektiivin mukaiset suljettujen ja hylättyjen vakavaa ympäristön pilaantumista tai ympäristölle mahdollista vaaraa aiheuttavat kaivannaisjätealueet. Hankkeen loppuraportissa esitettiin 30 kaivoksen kaivannaisjätealueelle jatkotoimenpidetarpeet. Tässä jatkohankkeessa (KAJAK II) keskityttiin pääasiallisesti näiden 30 kaivoskohteen ja esille nousseiden kahden lisäkaivoskohteen nykytilan ja jatkotoimenpidetarpeiden selvittämiseen. Raporttiin on koottu tietoa tutkittavien kohteiden kaivostoiminnasta ja kaivannaisjätteistä, läjitysalueiden sijainnista ja tiedossa olevista ympäristövaikutuksista, hankkeen aikana toteutetusta maastotarkastuksista ja kenttämittauksista sekä kaivostoimintaan liittyvistä luvista ja valvonnasta sekä alueen mahdollisesta kaavoituksesta. Lupa-asioihin ja valvontaan liittyvässä kohdassa keskityttiin lähtökohtaisesti ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädäntöihin. Raportissa kuvataan kaivosalueen vaikutusta maankäyttöön ja esitetään suosituksia jatkotoimenpiteiksi. Tämän selvitysten perusteella kaivosalueet ryhmiteltiin ympäristökuormituksen ja -vaikutusten mukaan: 1. happamia valumavesiä tuottavat kaivosalueet, 2. neutraaleja/lähes neutraaleja metallipitoisia vesiä tuottavat kaivosalueet, 3. kaivosalueet, joiden ympäristökuormituksesta on saatavilla vain vähän tutkittua tietoa, 4a. kohteet, joissa on voimassa kaivospiiri tai kunnostus käynnissä ja kunnostukselle ympäristölupa, 4b. kaivosalueet, joiden ympäristökuormitus oli pientä käytössä olleen aineiston perusteella. Raportissa tuodaan myös esille vanhojen ja/tai konkurssiin joutuneiden ja varattomaksi päätyneiden kaivosalueiden kunnostamisen ongelmallisuutta ja esitetään selvennettäväksi näiden kaivosalueiden nykytilaselvityksen, kunnostamisen ja ympäristön tilan tarkkailun toteuttamisen vastuuta

Suljettujen ja hylättyjen kaivosten kaivannaisjätealueiden kartoitus

Vuonna 2006 voimaan tulleen kaivannaisjätedirektiivin mukaan tulee käytöstä poistetut tai hylätyt vakavaa ympäristön pilaantumista tai ympäristölle mahdollista vaaraa aiheuttavat kaivannaisjätealueet luetteloida. Näitä alueita ovat ympäristöministeriön toimeksiannosta kartoittaneet Geologian tutkimuskeskus (GTK), Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE). Alueiden luokittelussa on käytetty apuna EU:n komission kartoitusohjeessa esitettyä riskinarviointimenettelyä, minkä lisäksi tarkastelua täydennettiin Suomen olosuhteiden kannalta merkittävillä tekijöillä. Työssä käytetty aineisto koostui Geologian tutkimuskeskuksen tietokannoista, julkaisuista, raporteista, ympäristöhallinnon asiakirjoista sekä ympäristöhallinnon paikkatietoaineistoista. Kartoituksessa tunnistettiin 37 kaivokselta yhteensä 53 kaivannaisjätealuetta, jotka voivat aiheuttaa vakavaa ympäristön pilaantumista tai mahdollista vaaraa ympäristölle. Jätealueiden sijainnin lisäksi julkaistusta luettelosta löytyvät tiedot jätemääristä sekä 30 alueen jatkotutkimustarpeista. Yksikään arvioiduista alueista ei nykyisessä muodossaan aiheuta suuronnettomuuden vaaraa. Julkaisun lopussa esitetään jatkotoimenpidesuosituksia

Suljettujen ja hylättyjen kaivannaisjätealueiden kunnostustarpeen arviointi

Ohjeistus suljettujen ja hylättyjen kaivannaisjätealueiden riskiperusteisesta kunnostustarpeen arvioinnista käsittelee ensisijaisesti metallimalmikaivoksille ominaisia riskejä, kuten happamien ja haitta-aineita sisältävien valumavesien muodostumista, pölyämistä ja rakenteiden sortumavaaraa sekä niiden vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Riskiperusteisella kunnostustarpeen arvioinnilla voidaan vastata mahdollista vakavaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa aiheuttavien suljettujen ja hylättyjen kaivannaisjätealueiden kartoituksissa tunnistettuun jatkotoimenpidetarpeeseen. Ohjeistuksessa käydään läpi riskinarvioinnin sisältöä ja toteutustapaa siten, että keskiössä ovat taustatietojen kerääminen, käsitteellisen mallin luominen, tutkimusmenetelmien valinta ja riskien määrittäminen. Ohjeistuksessa käsitellään lyhyesti myös muita kunnostustarpeeseen vaikuttavia tekijöitä sekä riskinhallinta- ja kunnostusratkaisuja. Ohjeistuksen tavoitteena on riskinarvioinnin soveltaminen tapauskohtaisesti siten, että arvioinnin sisältö, laajuus ja toteutustapa huomioivat kohteen ominaisuuksille sekä arvioinnille asetetut tavoitteet. Alan toimijoille suunnattu ohjeistus noudattaa pääpiirteiltään pilaantuneiden alueiden riskinarvioinnista annettua ympäristöministeriön ohjetta 6/2014, ja voi kohteesta ja valituista menetelmistä riippuen edellyttää sen rinnakkaista soveltamista

Opas kaivannaisjätteiden hallinnan MWEI BREF -vertailuasiakirjan parhaita käyttökelpoisia tekniikoita koskevien päätelmien soveltamiseen

Tässä oppaassa kuvataan kaivannaisjätteiden hallinnan sekä kaivannaisjätteistä aiheutuvien haitallisten vaikutusten ehkäisyn ja vähentämisen parhaat käyttökelpoiset tekniikat (BAT). Opas perustuu kaivannaisjätteiden hallinnan parhaita käyttökelpoisia tekniikoita koskevaan vertailuasiakirjaan "Best Available Techniques Reference Document for the Management of Waste from Extractive Industries” ja Suomen kansallisiin ohjeistuksiin, oppaisiin sekä lainsäädäntöön. Oppaassa käsitellään kaivannaisjätealueisiin liittyviä parhaita käyttökelpoisia tekniikoita läpi kaivannaisjätealueen elinkaaren. Oppaan yleiset BAT-päätelmät käsittelevät johtamista, tiedon keruuta ja hallintaa sekä kaivannaistoiminnan jätehierarkiaa. Riskiperusteiset BAT-päätelmät puolestaan kuvaavat tekniikoita, joilla ehkäistään ja vähennetään ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuvia vaikutuksia sekä tekniikoita, joilla varmistetaan kaivannaisjätteen sijoitusalueiden rakenteellinen vakavuus sekä kaivannaisjätteen fysikaalinen ja kemiallinen pysyvyys. Opas tukee vertailuasiakirjassa esitettyjen BAT-päätelmien soveltamista kaivannaisjätteiden hallinnassa ja sitä voidaan hyödyntää kaivannaisteollisuuden toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa sekä kehittämisessä

Biokiertotaloudesta uusia ratkaisuja kaivosten jälkihoitoon : Kierroksia biopeittoon -hankkeen loppuraportti (Biopeitto 2)

Kaivannaisjätealueiden peittäminen ja maisemointi ovat oleellinen osa kaivoksen sulkemista. Kuivapeitolla pyritään rajoittamaan kaivannaisjätteen läpi kulkeutuvan veden ja hapen määrää, estämään veden happamoitumista ja pidättämään vettä kasvien käyttöön. Pohjoisen äärevät olosuhteet tuovat sulkemiseen omat haasteensa ja uusia peittomateriaaleja ja -ratkaisuja tarvitaan. Biopeitto 2 -hankkeessa tutkittiin, miten kuivapeittoon lisätyt orgaaniset sivuvirtamateriaalit vaikuttavat peiton rakenteeseen, kestävyyteen, materiaalien rapautumiseen ja kasvien kasvuun sekä metallien kulkeutumiseen pohjoisissa olosuhteissa. Tutkimus keskittyi erityisesti alueellisiin orgaanisiin sivuvirtoihin, joista mukaan valittiin jätevesiliete, siitä tuotettu biohiili ja poltossa syntyvä lietetuhka sekä purkupuusta ja metsän harvennuspuusta (kuusi) valmistettu biohiili ja energiatuotannon lentotuhka. Tutkimus osoitti, että perinteisen moreenipeiton ominaisuuksia kasvualustana voidaan parantaa orgaanisilla sivuvirroilla. Hyvinvoiva kasvillisuus parantaa maan vedenpidätyskykyä ja tehostaa veden haihtumista kasvukauden aikana. Samalla peittorakenteen läpi suotautuvan veden määrä vähenee. Huolimatta eroista biohiilen laadussa, niiden vaikutukset maapatsaan läpi huuhtoutuvan suotoveden kemialliseen laatuun olivat pääosin vähäisiä. Toisin sanoen peittorakenteeseen lisätty biohiili ei lisää ravinteiden tai raskasmetallien huuhtoutumista. Kokeet osoittivat myös lento- ja lietetuhkan toimivan ravinteiden lähteenä kasveille. Hankkeen aikana tutkittiin myös sitä, miten biohiili säilyttää rakenteensa vaihtelevissa olosuhteissa. Rapautumista tarkasteltiin röntgentomografian ja elektronimikroskopian avulla. Kun biohiiltä altistettiin lämpötilanmuutosten aiheuttamalle kuormitukselle, hiilen sisäinen huokosrakenne ei juuri muuttunut. Lisäksi havaittiin, että biohiilten sisäinen huokosrakenne täyttyy vedellä hitaasti. Siksi biohiilen suotuisat vaikutukset kasvillisuuteen voivat ilmetä viiveellä. Hankkeessa toteutetussa arvoketjupilotissa purkupuu jalostettiin biohiileksi, kompostoitiin jätevesilietteen kanssa ja tuotettu kasvualusta päätyi kaivosalueen peittoratkaisuksi toimijaverkoston avulla. Biokiertotalouteen nojaava peittoratkaisu voidaan siis toteuttaa alueen yritysten yhteisvoimin. Taloudellisessa tarkastelussa biohiileen perustuva peittoratkaisu oli kuutiohinnaltaan kallein, mutta toisaalta biohiiltä sisältävä peitto toimii hiilinieluna. Biokiertotalous voi palvella kaivosalaa ja tuoda kuivapeiton perustamiseen lisää vaihtoehtoja

Haitalliset alkuaineet Kainuun kaivovesissä -hanke 2/2011-12/2012: Loppuraportti

Kainuun maakunta-kuntayhtymän alueella toteutettiin kaivovesien kemiallista laatua koskeva tutkimus vuosien 2011 – 2012 aikana. Tutkimuksessa oli mukana 117 kaivoa (99 porakaivoa, 18 rengaskaivoa). Veden laatua arvioitiin vertaamalla todettuja aineiden pitoisuuksia Suomen lakisääteisiin laatuvaatimus- ja laatusuosituspitoisuuksiin yksityiskaivoissa ja vertaamalla Kainuun alueen kaivoja koko Suomen kattavaan kaivoaineistoon. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää, onko veden laadussa eroa mustaliuskealueella ja viherkivialueella sijaitsevien kaivojen välillä. Kaivon vedestä otettiin vesinäytteet käyttäjälle tulevasta vesipisteestä. Vedestä määritettiin kattavasti sen kemiallista laatua kuvaavia parametreja. Niiden perusteella arvioitiin kaivokohtaisesti veden kemiallinen laatu ja siihen mahdollisesti liittyvä terveysriski. Tutkitut Kainuun kaivovedet olivat pääasiassa hyvänlaatuisia veden kemiallisilla laatuparametreilla arvioituna. Lakisääteiset veden laatunormit täyttyivät n. 75 % kaivoista koko kaivoaineistossa. Vesissä oli vähän aineita, joihin tiedetään liittyvän terveysriski. Porakaivoissa arseeni (4 % porakaivoista), nikkeli (6 %) ja nitraatti (2 %) ylittivät talousveden lakisääteisen laatuvaatimuksen. Yleisin laatupoikkeama oli hieman hapan vesi (pH < 6,5, 27 % porakaivoista). Muut merkittävämmät poikkeamat laatusuosituksista olivat lisääntynyt väri vedessä (27 %), mangaania yli aatusuosituksen (26 %) ja rautaa yli laatusuosituksen (18 % kaivoista). Alueen tutkituissa rengaskaivoissa yleisin laatupoikkeama myös oli hieman hapan vesi (28 % rengaskaivoista). Muita yleisimpiä poikkeamia laatusuosituksista rengaskaivoissa olivat koholla oleva KMnO4-luku (17 % rengaskaivoista) ja väriluku (11 %). Ainoastaan nikkeli ylitti rengaskaivoissa laatuvaatimuksen, yhdessä kaivossa. Kaivoissa, joissa oli runsaasti rautaa ja/tai mangaania, veden happipitoisuus oli alentunut. Terveysriskin kannalta ongelmallisimpia aineita olivat mangaani, rauta ja radon. Kaivoista 15 prosentissa (17 kaivoa) oli mangaania, rautaa tai radonia niin suuri pitoisuus, että kaivonomistajalle annettiin suositus olla käyttämättä vettä puhdistamatta juomavetenä ja ruoanlaittoon. Kaikki suosituksen saaneet kaivot olivat porakaivoja. Pääasiallinen syy suositukseen oli mangaani (77 % suosituksista). Suuri rautapitoisuus oli syynä 12 prosentissa ja radon 12 prosentissa suosituksista. Yksittäisten kaivojen osalta annettiin kehotus lopettaa veden käyttö myös löyly- ja pesuvetenä. Mangaanin, radonin ja raudan pitoisuudet olivat kaivoissa niin suuria, että niihin liittyy terveysriski. Tutkitulla alueella kaivovesissä ei ollut poikkeavasti uraania. Pitoisuudet olivat tavanomaisella kaivovesien tasolla eivätkä ylittäneet terveysperusteisia ohjearvoja. Kaivovesien nikkelipitoisuus ei myöskään ollut erityinen ongelma. Rengaskaivojen vesi oli laadultaan keskimäärin hieman parempaa kuin porakaivojen vesi. Kaivon sijainnilla (vihreäkivialue, mustaliuskealue, muu alue) ei ollut merkittävää vaikutusta vedenlaatuun. Vihreäkivialueiden vettä voidaan pitää hieman parempilaatuisena kuin mustaliuskealueen vettä. Vedenlaadun ohjearvoylitykset olivat yleisempiä mustaliuskealueella. Kokonaisuudessaan Kainuun kaivovesien laatu on hyvin samanlaista kuin kaivovedet yleensä Suomessa alueilla, joilla ei tiedetä olevan luontaisesti korkeita alkuainepitoisuuksia. Kaivovesissä ei ollut selkeää laatueroa maantieteellisesti tutkitulla Kainuun alueella. Suuret veden rautapitoisuudet ja niiden myötä lisääntynyt veden väri painottuivat kuitenkin alueen eteläosaan, Kuhmon, Sotkamon ja Kajaanin kuntien alueelle