The Role of Policy and Governance in European Peripheral Regions

Traditionally peripherality has indicated remoteness, isolation and non-development. However, during the recent decades peripheral areas have lost or reduced their peripherality as technological advances have been introduced. This has created the potential for gradual but vital changes in connections between accessible and more remote areas. Some peripheral areas seem to take advantage of these new opportunities. However, at the same time some more accessible regions seem to lack behind. Aspatial peripherality is a term devised by AsPIRE project team to collectively describe a range of various processes in changing essence of peripherality. The research project was planned in such way that a multifaceted concept of aspatial peripherality was first researched through five themes: impact of information technology, business networks, governance, social capital and tourism. The themes were explored in two case study regions in each country. First group of regions represented positive aspects of aspatiality, more peripheral but well-performing A regions, second group represented negative aspects of aspatiality, accessible but lacking B regions. Within context of the research project governance was considered as one of the aspatial factors which play a role in finding out the overall developmental performance in case study regions. The assumption in the research project was that quality and also capability of governance will become important and vital as conventional spatial peripheral disadvantage weakens. It is argued in this research report that regional governance has three components: organisational structures, governance processes and policy measures. The causal relationship between the nature and quality of governance is mostly described as implicit within the literature. The link is determined largely according to terms of an observed association and not as a real process. Nevertheless, hypothetically it can be assumed that there are implicit relationships between organisational structures and policy measures. Especially in the case of peripherality the links between regional policy measures and implementation are appealing area under discussion. Besides the differences between A and B regions, the greatest differences seem to have been between member states. Distinct structural evolutions in different countries form relatively rigid structure of administration within which the variation is relatively limited. Nevertheless, considerable variation was found in terms of the policy and implementational milieux of the A and B regions. The capacity of governance seems to be roughly the same in peripheral and in less peripheral case study regions. The peripheral/well-performing A regions have been capable to create effective and transparent integration of politics, public administration and processes. The inadequate structures and processes have driven various actors to organise effective decision-making processes in regional development policy. The A regions have reduced separation between policy tools, and each organisation have clear competencies for recourses at their command. In the accessible/lacking B regions, new governance frameworks tend to be restricted and policy-makers are not capable to strengthen and to be adjusted in new modes of governance. There has been lack of ability to draw measures upon diverse problems, conditions and potentials in implementing measures in regional and local development. The B regions have also faced problems in associating governance processes with development procedures. Spatial planning in the B regions has merely contained technical procedures and indications to infrastructure development. The geographical location and infrastructural issues were still considered as barriers to development in periphery. Especially the favour of transport and infrastructure investments and support for indigenous entrepreneurs was evident in the A regions. Interestingly IT infrastructural investment was not seen as a particularly effective approach. The mode of governance in the peripheral/well-performing A regions demonstrated in comparison to the accessible/lacking B regions a greater capacity and willingness to work collectively. It is realistic to assume therefore that the regional governance of the A regions provides some compensation for the disadvantages of peripherality. New modes of governance are forcing policy makers to find new ways dealing with processes, which are emerging to compound or distort the handicaps conventionally, associated with remote locations. Regional governance may ameliorate peripherality in formulating coalitions within which interactive governance process is able to accept unified strategies

Good workers, good firms? : Rural SMEs legitimising immigrant workforce

The workforce potential offered by immigrants is perceived as one solution for the sustainable operation of many rural companies. Still, diversifying the workforce and recruiting immigrant employees represents not only a significant organizational change for rural small and medium-sized enterprises (SMEs) but can also reflect on their legitimacy in the eyes of the local community. In this study, we examine the legitimation strategies rural SMEs use in order to justify the decision to employ immigrant workers as socially accepted. The theoretical framework builds on the discussion concerning legitimacy and legitimation. By analysing the interviews with the representatives of 35 rural SMEs, we identified three legitimation strategies used to justify the decision to recruit immigrants, based on owner-managerial values, immigrants as good workers and the economic, demographic and social context consequent upon rural location. The aim of the legitimacy strategies is to convince rural community members in perceiving the recruitment of immigrant employees as favourable and preferable. Our study demonstrates that for rural SMEs, recruiting immigrant workers is not just an economic or bureaucratic procedure but entails social aspects as well. These social aspects need to be taken into consideration in order to maintain the business legitimacy.Peer reviewe

9Solutions-Bluetooth-paikannuslaitteiston käyttöönotto ja luotettavuusmittaukset

Insinöörityössä tutkittiin 9Solutionsin kehittämää Bluetooth-paikannuslaitteistoa. Työssä tutustuttiin myös erilaisiin Bluetooth-paikannustekniikoihin ja pilvilaskentaan. Järjestelmää vertailtiin myös Ekahaun paikannuslaitteiston kanssa. Työn aiheena oli mitata järjestelmän luotettavuutta ja kuuluvuutta. Työ aloitettiin tutustumalla koulun hankkimaan 9Solutions-järjestelmään, sen komponentteihin ja Bluetooth-paikannukseen. Tämän jälkeen järjestelmälle suunniteltiin mittauksia, joilla voitiin kokeilla sen kuuluvuutta, luotettavuutta, suorituskykyä ja vikasietoisuutta. Tavoitteena oli tehdä selvitys laitteiston perusominaisuuksista mahdollisia muita käyttäjiä varten. Mittauksissa saatiin kerättyä paljon hyödyllistä tietoa 9Solutions-paikannusjärjestelmästä ja sen ominaisuuksista. Työssä käytetty järjestelmä oli epävakaa, eikä se aina anna täysin luotettavia tuloksia, mutta järjestelmä on vasta kehitysvaiheessa

Yhteiskuntaa uudistamassa : hyvät käytännöt eteläpohjalaisessa ESR-hanketoiminnassa

Tämän selvityksen tarkoituksena on ollut kartoittaa ja koota yhteen eteläpohjalaisten ESR-hanketoimijoiden kokemuksia ja näkemyksiä ohjelmakaudella 2007–2013 rahoitettujen hankkeiden hyvistä käytännöistä. Erityinen kiinnostuksen kohde ovat olleet ne keinot, joilla hyviä käytäntöjä tunnistetaan, levitetään ja juurrutetaan. Selvityksen aineisto koostuu sekä EU:n rakennerahastojen tietopalvelujärjestelmästä saatavista hankekuvauksista että hanketoimijoille suunnattujen ryhmäkeskustelujen ja kirjoitustehtävien materiaalista. Hanketoimijoiden näkemysten tavoittamiseksi järjestettiin keskustelevia työpajoja, joihin kutsuttiin sekä päättyneiden että meneillään olevien hankkeiden toimijoita toimintalinjoittain. Kaikkiaan tilaisuuksia järjestettiin yhdeksän. Hyviä käytäntöjä on tarkasteltu raportissa kontekstuaalisuuden, käytäntöyhteisöjen ja käytäntöjen verkostojen sekä sosiaalisten innovaatioiden näkökulmista. ESR-toiminnan kokonaisuutta on yksinkertaistettu jakamalla se neljään rinnakkaistodellisuuteen. Hyviä käytäntöjä on lähestytty rahoittajan, toteuttajaorganisaation, edunsaajien ja hankkeen sisäisen todellisuuden näkökulmista. Eri näkökulmista tarkasteltuna hyvät käytännöt saavat toisistaan eroavia merkityksiä ja tulkintoja. Tämän vuoksi on oleellista jaetun näkemyksen muovaaminen hanketoiminnassa eri osapuolten välillä. Hankkeiden ideointi- ja suunnitteluvaihe on merkityksellinen käytäntöjen syntymisen ja leviämisen kannalta. Hankesuunnitteluvaiheessa tulisi pyrkiä tunnistamaan niitä käytäntöjen verkostoja ja käytäntöyhteisöjä, joihin hanke tulee kiinnittymään. Hanketoteutuksen painotusta tulisi puolestaan siirtää toimintamallien kehittämisestä kohti niiden levittämistä ja juurruttamista. Eteläpohjalaisten hanketoimijoiden vastauksista käy ilmi se kansallisestikin havaittu seikka, että rakenteet, jotka tukevat hyvien käytäntöjen levittämistä ESR-hanketoiminnassa, ovat edelleen kehittymättömiä. Tämä koskee myös käytäntöjen levittämisen ja julkaisemisen foorumeita. Eteläpohjalaisten hanketoimijoiden suhtautuminen hankkeiden hyviin käytäntöihin on kokonaisuudessaan varsin maanläheistä. Uusia ratkaisuja ja toimintamalleja on synnytetty, mutta radikaaleista innovaatioista ei puhuta. Kyse on pikemminkin siitä, että hankkeilla kehitetään jotain olemassa olevaa toimintamallia edelleen tai sovelletaan muualla kehitettyä innovaatiota. Hanketoimijat ovat myös varovaisia sen suhteen, onko hankkeissa syntynyt tai syntymässä sellaisia hyviä käytäntöjä, joita voitaisiin välittömästi omaksua kansallisessa tai EU-tason kehittämispolitiikassa

Tiedosta hyvää : Helsingin yliopisto kestävien ja tehokkaiden ruokajärjestelmien edistäjänä

Raportissa käsitellään Helsingin yliopiston yhteiskunnallista vuorovaikutustehtävää suhteessa kansalliseen ja alueelliseen innovaatiopolitiikkaan. Kontekstina on Innovatiiviset kaupungit (INKA) -ohjelma biotalouden ja ruokajärjestelmien alalla. Raportin perustana olleessa selvityshankkeessa tarkasteltiin sitä, miten Helsingin yliopiston tutkijat arvioivat sekä ruokajärjestelmien kehittämisohjelmaa että yleisemmin omaa vuorovaikutusrooliaan ruokajärjestelmäteemoissa. Haastateltaviksi valittiin 25 tutkimusryhmän tai tutkimusalan vastuullista johtajaa tai tutkijaa Helsingin yliopiston eri tiedekunnista, laitoksista ja yksiköistä. Helsingin yliopiston tutkijoilla on ruokajärjestelmäteemoissa monipuolista vuorovaikutusta sekä elinkeinoelämän että muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Vaikuttavuus toteutuu esimerkiksi tiedonsiirtymisenä suoraan yrityksiin tai maisteritutkielmien muodossa. Toimiva vuorovaikutus vaatii pitkäaikaista yhteistyötä, henkilökohtaisia suhteita sekä foorumeja, joissa tietoa jaetaan avoimesti kaikkien käyttöön. Haastatellut tutkijat löysivät runsaasti kiinnittymiskohtia ruokajärjestelmien kehittämisohjelmaan. Ohjelman keskeiset valinnat koettiin yleisesti ottaen hyviksi, mutta ruokajärjestelmäkuvaukseen toivottiin esimerkiksi parempaa toimintaympäristön huomioimista. Tutkijoita kannustaa yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ruokajärjestelmäteemoissa mahdollisuus korkeatasoiseen tutkimukseen, opetusta palveleva yhteistyö sekä yhteistyöavaukset visionääristen yritysten kanssa. Helsingin yliopiston ja INKA-ohjelman välistä kohtaamista on perusteltua tarkastella, koska kyse on tutkimustiedon entistä paremmasta hyödyntämisestä ja vaikuttavuudesta uusien kasvualojen synnyttämisessä. On löydettävä tapoja, joilla tutkimustoiminta ja tutkimustieto kiinnittyvät osaksi INKA-ohjelman kehitysalustoilla tapahtuvaa toimintaa. Toimivat välittäjärakenteet auttavat tutkijoita kiinnittymisessä, mutta toisaalta kyse on viime kädessä henkilötasolla rakentuvista suhteista

Belonging and its frames : Rural employers' boundary construction concerning immigrant employees

Rural employers can be significant actors in defining who is welcomed to the local community and under which conditions. Despite their importance, however, the role of rural employers in the belonging process of immigrant employees is not widely known. In this study, we focused on the discursive boundaries that rural employers (re)produce when speaking about immigrant employees. The empirical data of our study consists of 35 interviews in small and medium-sized enterprises. We identified three frames within which employers' carry out boundary work. These frames are dealing with work ethics, workplace rules and local community. We argue that belonging was constructed in these frames ambiguously, and highlight immigrants' hard-working attitude, cultural discretion and local stability. We also found that the idea of belonging was not built solely on immigrants' adaptation but that conventional boundaries were also flexible.Peer reviewe

Hyvinvointia kulttuurista : esimerkkejä kulttuuritoimijoiden sekä sosiaali- ja terveyssektorin yhteistyöstä Etelä-Pohjanmaalla

Tämän selvityksen tarkoituksena on ollut kartoittaa ja koota yhteen Etelä-Pohjanmaan alueella hyvinvointia kulttuurista -teemalla toteutettuja hankkeita ja niissä syntyneitä hyviä käytäntöjä sekä toimintamalleja. Lisäksi on tunnistettu kulttuuritoimijoiden sekä sosiaali- ja terveyssektorin yhteistyömalleja ja mahdollisuuksia kehittää alojen välistä yhteistyötä. Selvitystyön aloite on tullut Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuurilautakunnalta, ja työn toteuttajana on toiminut Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Selvitystyön tausta-aineisto koostuu ohjelma-asiakirjoista, hankeraporteista sekä alaa koskevista selvityksistä ja tutkimusjulkaisuista. Näiden lisäksi on kerätty aineistoa kuntien kulttuurivastaaville järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, hanketoimijoiden haastatteluin sekä sähköpostitse tehdyn kyselyn avulla. Kulttuurin hyvinvointivaikutuksia käsittelevän kirjallisuuden tarkastelu osoitti, että ahkeralla ja monipuolisella kulttuurin harrastamisella on myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Kulttuurin terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat piirteet ovat moninaisia ja positiivisten vaikutusten taustalla olevat mekanismit ovat osin tuntemattomia. Tämän vuoksi tarvitaan lisää tutkimusta ja monipuolisempaa ymmärrystä kulttuurin ja hyvinvoinnin välisestä yhteydestä. Tarkastellut kulttuurihankkeet ovat onnistuneet vahvistamaan kulttuuritoimijoiden keskinäistä yhteistyötä ja verkostoja, nuorten parissa tehtävää kulttuurityötä, tuotteistamaan kulttuurisia hyvinvointipalveluita sekä tukemaan kulttuuriaktiviteetteja keskusten ulkopuolella. Hankkeet ovat myös synnyttäneet ja juurruttaneet uusia toimintamalleja Etelä-Pohjanmaalle. Vaikka hankkeissa on kehitetty yhteistyömalleja sosiaali- ja terveysalan toimijoiden ja kulttuuritoimijoiden välille, ei yhteistyö ole vielä vakiintunutta eikä kaikilta osin ole edennyt tavoitteiden mukaisesti. Tarve kulttuurialan toimijoiden ja sosiaali- ja terveysalan välisten verkostojen ja yhteistyömallien kehittämiseen ja kohti pysyvämpiä toimintamalleja on siis yhä ajankohtainen. Enemmistö kulttuurisia hyvinvointipalveluita tarjonneista vastaajista oli sitä mieltä, että palveluilla on ollut paljon myönteisiä vaikutuksia asiakkaiden hyvinvointiin. Tyypillisimmillään kulttuuriset hyvinvointitoiminnot ovat yhteislaulua, musiikkiesityksiä tai käyntejä konserteissa ja teatterissa. Toivottuja tulevaisuuden toimintamuotoja ovat erilaiset työpajat kuten tarinapajat, musiikkiesitykset ja yhteislaulutilaisuudet tai kulttuuriretket. Kulttuuristen hyvinvointipalveluiden organisoimisessa lukuisat toimijat ovat aktiivisia, mutta erityisen keskeisiä tahoja ovat kuntien kulttuuritoimi, kansalais- ja kansanopistot, oppilaitokset, teatterit ja seurakunnat. Käytännössä kunnat ovat yhteistyön synnyttämisessä avainasemassa. Ongelmaksi yhteistyön synnyttämisen kannalta näyttäisi muodostuvan pääosin henkilöresurssit sekä taloudelliset resurssit olipa kyse sitten sosiaali- ja terveysalan yksiköistä, alan järjestöistä tai kulttuuritoimijoista. Vaikka kulttuuristen hyvinvointipalveluiden kysyntä näyttäytyy hieman ristiriitaisena ilmiönä, kokoavasti näkemykset kulttuuristen hyvinvointipalveluiden kehittämisestä tulevaisuudessa olivat myönteisiä. Nähtiin, että kulttuuristen hyvinvointipalveluiden merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Tämä kuitenkin vaatii koordinointia, lisää tutkimustietoa ja tiedottamista Etelä-Pohjanmaalla. Vaikka kulttuuritoimijoiden ja sosiaali- ja terveysalan toimijoiden yhteishankkeilla voidaan synnyttää vuoropuhelua ja kokeilla uusia asioita, eivät hankkeet ole yksinomainen ratkaisu yhteistyön lisäämiseen. Eri tahoilta esiin nouseva viesti on, että nykyisellään hanketoiminta ei kykene riittävästi vakiinnuttamaan toimintamalleja ja että yhteistyön edistäminen vaatii pitkäkestoisempaa sitoutumista ja pysyvämpiä panostuksia

Pelon ja toiseuden maaseutu: – Maaseudun toiseuden rakentuminen Kuutamosonaatti-elokuvassa

Tässä artikkelissa analysoimme kotimaista Kuutamosonaatti-elokuvaa esimerkkinä niistä tavoista, joilla maaseudun toiseutta tuotetaan audiovisuaalisessa kulttuurissa. Tutkimme erityisesti sitä, miten maaseudun ja kaupungin välisten eroavaisuuksien kautta rakennetaan maaseudun toiseutta. Etsimme myös Kuutamosonaatista yhtymäkohtia erityisesti yhdysvaltalaiseen hillbilly-elokuvan perinteeseen, jossa maaseudun asukkaiden näyttäminen poikkeavassa valossa yleisön naurattamiseksi tai pelotteluksi on keskeisessä roolissa. Analysoimalla yksittäistä elokuvaa hahmottelemme myös yleisemmin keinoja ymmärtää myöhemmin ilmestyneitä populaarikulttuurin tuotteita ja niissä ilmeneviä tapoja tuottaa maaseudun toiseutta