Moskova - Tula - Oriol : Opintomatka hedelmänjalostusinstituutteihin

Matkaraportti 30.9.-6.10.201

Siperian yrttimatka 17.-24.8.2014

Matkaraportt

Herb, berry and fruit production in Finland : Excursion for Russian agricultural teachers and project partners

Report, 19th to 22nd of August 201

Dissolved organic matter concentration, optical parameters and attenuation of solar radiation in high-latitude lakes across three vegetation zones

High-latitude lakes are usually transparent, due to their low productivity and low concentration of dissolved organic matter (DOM), but large variations in lake optical properties can be found within and between regions. We investigated the light regimes in relation to DOM in 18 oligotrophic, high-latitude lakes across mountain birch woodland, shrub tundra and barren tundra in north-west Finnish Lapland. In 12 lakes >1% of photosynthetically active radiation (PAR) reached the lake bottom, while 1% UV-B depth ranged from 0.1 to >12 m. Lakes located in barren tundra had highest transparency, lowest dissolved organic carbon (DOC) concentration and lowest DOM absorption (a440) (mean values: Kd PAR 0.3m–1, DOC 2.1mg l–1, a440 0.4m–1), while lakes in shrub tundra and mountain birch forest were less transparent (DOC 4.7 mg l–1, a440 1.4 m–1). Solar attenuation and lake transparency was best explained by a440. Our survey emphasizes the importance of catchment type on DOM characteristics and lake optics. We predict that even small changes in DOM quality may largely change the UV radiation exposure of lakes while changes in PAR may have smaller biological effects in these shallow lakes that are already illuminated to the bottom. Les lacs en hautes latitudes sont généralement transparents due à de faibles productivité et concentration en matière organique dissoute (MOD). Toutefois, ceux-ci présentent une grande variabilité en propriétés optiques. Nous avons étudié le régime lumineux avec la MOD dans 18 lacs oligotrophes des forêts (bouleau pubescent) et toundras (arbustive et herbacée) du nord-ouest de la Laponie finlandaise. Dans 12 lacs, >1% du rayonnement photosynthétique actif (RPA) a atteint le fond, tandis que le UVB 1% atteint entre 0.1 et >12m. Les lacs de la toundra herbacée avaient les transparences les plus élevées mais des concentrations en carbone organique dissout (COD) et en MOD chromophore (a440) les plus faibles (moyennes: RPA Kd 0,3m–1, COD 2,1mg.l –1, a440 0,4m–1), tandis que ceux de la toundra arbustive et des forêts étaient moins transparents (COD 4,7mg.l–1, a440 1,4m–1). L’atténuation de la radiation solaire et la transparence étaient liées à a440. Notre étude montre l’importance du type de bassin versant pour les caractéristiques de la MOD et l’optique des lacs. Nous prédisons que de faibles changements de la MOD pourront causer des changements dans l’exposition aux UV, mais des changements du RPA pourraient avoir de faibles effets biologiques dans ces lacs déjà illuminés jusqu’au fond

Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi EU-luettelon kolmannen täydennysluettelon lajeille

Vieraslajit ovat ihmisen mukana uusille alueille tahattomasti tai tarkoituksella levinneitä lajeja. Vieraslajia pidetään haitallisena, jos sen tuonnin tai leviämisen on todettu uhkaavan tai haittaavan luonnon monimuotoisuutta ja siihen liittyviä ekosysteemipalveluja. EU:n ja kansallisen lainsäädännön avulla pyritään estämään haitallisten vieraslajien saapumista, leviämistä ja runsastumista sekä vähentämään niiden aiheuttamia haittoja. Tämä edellyttää hallintatoimien priorisointia lajien riskinarviointien perusteella. Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa EU-HAVI4-hankkeessa (Vieraslajihanke: Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi EU:n vieraslajiluettelon kolmannen täydennysluettelon lajeille) selvitettiin EU:n vieraslajiluettelon kolmanteen täydennysluetteloon (voimaan 2.8.2023) kuuluvien 22 haitallisen vieraslajin esiintymistä Suomessa ja koottiin suositukset siitä, mihin toimenpiteisiin lajien osalta pitäisi ryhtyä. Samassa yhteydessä tehtiin EU:n vieraslajiasetuksen edellyttämä analyysi näitä lajeja koskevista tahallisista ja tahattomista leviämisväylistä Suomessa sekä laadittiin em. tiedon pohjalta toimintasuunnitelmaehdotus. Selvityksessä sovellettiin samaa lähestymistapaa ja samoja menetelmiä kuin aiemmissa vastaavissa EU-HAVI-, EU-HAVI2- ja EU-HAVI3-hankkeissa. Toimenpidesuosituksissa pyrittiin kohdentamaan haitallisten vieraslajien torjunta ja leviämisen ehkäisy kustannustehokkaasti kiireellisimpiin ja tärkeimpiin kohteisiin. Lajien levinneisyyden, leviämisriskin ja tarvittavien ensisijaisten hallintatoimenpiteiden perusteella lajit (22) jaettiin kolmeen ryhmään: 1) Suomessa tavatut lemmikit ja puutarha- ja akvaariokasvit – viestintä maahantuontikiellosta ja ympäristöön päästämiskiellosta sekä kasvustojen hävittäminen (pistia, japaninkelasköynnös, kuningaskäärme, afrikankynsisammakko), 2) Suomessa potentiaalisesti menestyvät ei-tavatut lajit- välittömät poistotoimet ja viestintä (seljaröyhytatar, siniraitakilli, amerikanbassi, mustapiikkimonni, idänkäärmeenpää, amerikanruosterapu) ja 3) pienen leviämisriskin lajit – levinneisyyden seuranta ja viestintä (silkkisailakki, moskiittokala, marmorimoskiittokala, aksiskauris, thaimaanorava, punaperäbulbuli, suurpäätulimuurahainen, punatulimuurahainen, mustatulimuurahainen, pikkutulimuurahainen, japaninruskopaula, kultasimpukka). Viestintä ja tietoisuuden lisääminen haitallisia vieraslajeja koskevista riskeistä ja rajoituksista on tärkein yleinen vieraslajien hallintatoimenpide. Raportti sisältää hallintatoimenpide-ehdotusten lisäksi taustatiedot riskien, leviämisväylien ja nykylevinneisyyden sekä käytettävissä olevien hallintatoimien osalta

Living organisms and sedimentary remains from high mountain lakes in the Alps

We publish a data set of environmental and biological data collected in 2000 during the ice-free period in high mountain lakes located above the local timberline in the Alps, in Italy, Switzerland and Austria. Environmental data include coordinates, geographical attributes and detailed information on vegetation, bedrock and land use in lake catchments. Chemical analyses of a sample for each lake collected at the lake surface in Summer 2000 are also reported. Biological data include phytoplankton (floating algae and cyanobacteria), zooplankton (floating animals), macroinvertebrates (aquatic organisms visible to the naked eye living in contact with sediments on lake bottom), benthic diatoms. Diatoms, cladocera and chironomids remains and algal and bacterial pigments were also analysed in lake sediments

Muovien haitalliset ympäristö- ja terveysvaikutukset

Muoveja päätyy ympäristöön useista lähteistä. Etenkin kevyet muovit voivat kulkeutua kauas alkuperäisiltä päästölähteiltään. Muovit voivat kuljettaa mukanaan mm. vieraslajeja, taudinaiheuttajia sekä haitallisia yhdisteitä. Muoveja pääsee ympäristöön kaikista muovin elinkaaren vaiheista, mutta yksi merkittävimmistä päästölähteistä on elinkaaren loppupäässä muodostuvat roskat. Muovit ovat ympäristössä erittäin pysyviä. Suurikokoiset muovit voivat pilkkoutua edelleen pienemmiksi muodostaen mikromuoveja, jotka pienen kokonsa vuoksi kulkeutuvat helpommin eliöihin. Ympäristöön päädyttyään muovit voivat aiheuttaa monenlaisia vaikutuksia. Vesiympäristössä suurikokoisten muovien tunnetuimmat haitat ovat eliöiden takertuminen niihin sekä muovikappaleiden syömisestä aiheutuvat ongelmat. Maaekosysteemien osalta tietoa muovien vaikutuksista on varsin vähän. Nykytiedon valossa näyttäisi siltä, että vaikutukset ovat samansuuntaisia vesiympäristön kanssa. Mikromuovien on todettu puolestaan vaikuttavan haitallisesti useisiin eri ravintoverkon tasojen eliöihin. Vesiympäristössä monien eri lajien on havaittu altistuvan mikromuovihiukkasille. Eliöihin kulkeutuneet mikromuovit voivat aiheuttaa niissä hyvin monen tyyppisiä haittavaikutuksia. Maaympäristössä maaperäeläimet voivat myös toimia mikromuovien reittinä maanpäälliseen ravintoverkkoon. Ihmiset altistuvat mikromuoveille päivittäin ravinnon, sisä- ja ulkoilman sekä ihon kautta, mutta altistumisen määrää ja sen mahdollisia vaikutuksia terveyteen ei tarkkaan tunneta. Koe-eläimillä ja solumalleilla tehdyissä tutkimuksissa on saatu viitteitä haitallisista vaikutuksista, mutta näissä tutkimuksissa käytetyt suuret annosmäärät ja tasalaatuiset muovilajit eivät vastaa ihmisten tavanomaista altistumista. Vaikka näyttö terveysvaikutuksista on vähäistä, kansainväliset tiedejärjestöt ovat arvioineet, että mikromuovialtistus on tällä hetkellä niin pientä, että siitä ei aiheudu merkittävää riskiä ihmisten terveydelle. Tilanne voi kuitenkin muuttua ympäristön mikromuovisaastemäärän kasvaessa. Lisää tietoa tarvitaan erityisesti nanokokoisten muovihiukkasten käyttäytymisestä elimistössä, pienten lasten altistumisesta, mahdollisista suolistovaikutuksista sekä pitkäaikaisen elimistöön kertymisen seurauksista. Jätteen synnyn ehkäisy ja kiertotalouden optimointi on tärkeää muovien aiheuttamien ympäristövaikutusten pitämiseksi mahdollisimman pieninä. Vuonna 2018 laadittu Muovitiekartta on esittänyt useita toimenpide-ehdotuksia muovien käytön vähentämiseksi, korvaamiseksi sekä kierrätyksen tehostamiseksi. Ekologisesti kestävä ja turvallisuusnäkökulmat huomioiva tuotesuunnittelu on osaltaan avainasemassa muovien ilmasto- ja ympäristöpäästöjen vähentämisessä. Vaikka muoveja ja niiden vaikutuksiin kohdistuvaa sääntelyä on viime vuosina lisätty, on puutteita edelleen havaittavissa. Ensisijaisena hallintakeinona voidaan kuitenkin nähdä muovien ympäristöpäästöjen estäminen. Eräs keskeinen ongelma kuitenkin on, että suoria ohjauskeinoja sekundääristen mikromuovien syntymisen ehkäisemiseksi ei ole. Muovin ollessa edelleen keskeisessä roolissa useissa yhteiskunnan toiminnoissa, tarvitaan jatkossa edelleen monen tasoisia hallintakeinoja muovien aiheuttamien ympäristö- ja terveysvaikutusten vähentämiseksi.Adverse environmental and health effects of plastics Plastic enters the environment from various emission sources. In particular, light plastics may be transported long distances from their original emission sources. Plastics may also carry alien species, pathogens, and hazardous substances. Plastics are released into the environment from all stages of their life cycle, but one of the most significant sources is plastic waste generated at the end of the life cycle. In the environment plastics are extremely persistent. Large plastics items can be further broken down into smaller pieces which, due to their small size, are more easily transported into organisms. Once released into the environment, plastics may have a wide range of various impacts. In an aquatic environment, the most common disadvantages of large plastics are the tangling of organisms in them, and the problems caused by organisms eating plastic pieces. There is a lack of information on the impacts of plastics on terrestrial ecosystems. However, according to the information available the impacts on the terrestrial environment seem to be quite parallel to the aquatic environment. Microplastics have been found to have adverse impacts on several organisms at different trophic levels. In an aquatic environment various species have been found to be exposed to microplastic particles. Microplastics introduced into organisms can cause many types of unwanted side effects. In a terrestrial environment, soil animals can also act as a pathway for microplastics into the terrestrial food web. Humans are exposed to microplastics on a daily basis through food, indoor and outdoor air, and the skin, but the extent of the exposure and its potential effects on health are not well known. Laboratory studies in animals and cell models have shown evidence of adverse effects, but the high doses and uniform plastic types used in these studies do not correspond to normal human exposure. Even though the evidence for health effects is limited, international scientific community has estimated that microplastic exposure is currently so low that it does not pose a significant risk to human health. However, the situation may change as the amount of microplastic pollution in the environment keep increasing. More information is required, especially on the behavior of nanosized plastic particles in the human body, the exposure of young children to plastics, the possible intestinal effects and the consequences of long-term accumulation. Waste prevention and optimizing the circular economy are important ways to minimize the environmental impact of plastics. The Plastic Roadmap launched in 2018 has set several proposals for measures to reduce and replace plastic use and to increase the efficiency of recycling. Ecologically sustainable product design that also takes into account safety perspectives plays a key role in reducing climate and environmental emissions from plastics. Although the legislation and regulative measures of plastics and their impacts has increased in recent years, shortcomings still remain. The prevention of plastic emissions to the environment can be seen as a primary control measure. One key problem, however, is that there are no direct control methods to prevent secondary plastics emissions. As plastic keeps playing a key role in many activities in society, multi-level management measures are still required to reduce the environmental and health impacts of plastics