Yersinia enterocolitica biotype 1A : a possible new trigger of reactive arthritis

Yersinia enterocolitica (YE) biotype 1A is generally considered non-pathogenic, and the role of it in causing reactive musculoskeletal complications is unclear. We evaluated the capability of YE biotype 1A to induce reactive arthritis (ReA) and other reactive musculoskeletal symptoms. Analysis of self-reported musculoskeletal symptoms was supplemented with a telephone interview (with a permission to acquire copies of patient files from a local physician or hospital) and/or clinical examination of subjects with recent musculoskeletal symptoms after a positive stool culture for YE. The diagnoses of ReA and reactive tendinitis and enthesitis (ReTe) were defined as "definite" when based on clinical examination and/or on interview by phone and "probable" when based solely on the questionnaire. Of 120 subjects, who reported musculoskeletal symptoms, 100 were included in the final analysis. Among these 100 patients, 68% had YE biotype 1A, 16% YE bio/serotype 4, and 1% biotype 2 infection; the remaining 15% had different YE-like strains or a non-biotypable strain. Of the 21 patients with ReA and of the 14 patients with ReTe, the diagnosis was definite in 9 and 7 patients and probable in 12 and 7 patients, respectively. The clinical picture of ReA caused by YE biotype 1A was similar with other bio/serotypes of YE. The definite ReA due to YE biotype 1A occurred in middle-aged adults (5 men, 4 women) with the most frequently affected joints being the knees and ankles. We suggest that YE biotype 1A should be taken into account as a new trigger of ReA.Peer reviewe

Copy number alterations define outcome in Philadelphia chromosome-positive acute lymphoblastic leukemia

Funding Information: NGS library preparation, sequencing and sequence analysis were performed by the Institute for Molecular Medicine Finland (FIMM) Technology Center, University of Helsinki. We thank laboratory technicians Jay Klievink in Hematology Research Unit Helsinki (HRUH) and Minna Suvela in FIMM for technical support with the DNA extractions and laboratory coordinator Minna Tuominen in FIMM for technical support with multiplex ligation-dependent probe amplification. We are grateful to the members of the HRUH for discussions and technical help. We thank research nurses Anne Gesterberg, Jenni Raali and Susanna Helkkula for help with clinical data. We thank Dr Veli Kairisto in Tykslab, Dr Taru Kuittinen in Kuopio University Hospital and clinical laboratory geneticists Anne Juvonen and Tarja Salonen in HUSLAB for help with clinical samples. The samples of this project were provided by Finnish University Hospital clinical laboratories and the Finnish Hematology Registry and Clinical Biobank (FHRB) with appropriate ethics approval (Dnro 202/06.01.00/2013). We thank all the patients for their generous participation. The FHRB Biobank is supported by the Finnish Association of Hematology, the Finnish Red Cross Blood Service, Institute for Molecular Medicine Finland, and the participating hospitals in Finland. This study was supported by the Doctoral Program in Clinical Research at the University of Helsinki and personal grants (to HH) from Emil Aaltonen Foundation, Ida Montin Foundation, Blood Disease Research Foundation, Finnish Hematology Association, Finnish Medical Foundation, Biomedicum Helsinki Foundation, Paulo Foundation, (to SM) Finnish Cancer Organizations, Sigrid Juselius Foundation, Signe and Ane Gyllenberg Foundation, Relander Foundation, and state funding for university-level health research in Finland. The laboratory analytics costs of this study were funded by Incyte. Funding Information: TS (not related to this study) is a member of the advisory board of Celgene and AbbVie; is a member of the advisory board of and received lecture fees from Pfizer and Janssen-Cilag; received lecture fees from Bristol Myers Squibb; received congress fees from and is a member of the advisory board of Novartis; received congress fees from Amgen. MP (not-related to this study) is a member of the advisory board of Pfizer and AbbVie; received lecture and congress fees from Novartis. OB received consultancy fees from Novartis and Sanofi. SM (not related to this study) received research funding from Novartis, BMS, Janpix, and Pfizer. All other authors have no conflicts of interest to disclose. Funding Information: NGS library preparation, sequencing and sequence analysis were performed by the Institute for Molecular Medicine Finland (FIMM) Technology Center, University of Helsinki. We thank laboratory technicians Jay Klievink in Hematology Research Unit Helsinki (HRUH) and Minna Suvela in FIMM for technical support with the DNA extractions and laboratory coordinator Minna Tuominen in FIMM for technical support with multiplex ligation-dependent probe amplification. We are grateful to the members of the HRUH for discussions and technical help. We thank research nurses Anne Gesterberg, Jenni Raali and Susanna Helkkula for help with clinical data. We thank Dr Veli Kairisto in Tykslab, Dr Taru Kuittinen in Kuopio University Hospital and clinical laboratory geneticists Anne Juvonen and Tarja Salonen in HUSLAB for help with clinical samples. The samples of this project were provided by Finnish University Hospital clinical laboratories and the Finnish Hematology Registry and Clinical Biobank (FHRB) with appropriate ethics approval (Dnro 202/06.01.00/2013). We thank all the patients for their generous participation. The FHRB Biobank is supported by the Finnish Association of Hematology, the Finnish Red Cross Blood Service, Institute for Molecular Medicine Finland, and the participating hospitals in Finland.Non peer reviewe

Heterozygous premature termination in zinc-finger domain of Kruppel-like factor 2 gene associates with dysregulated immunity

Kruppel-like factor 2 (KLF2) is a transcription factor with significant roles in development, maturation, differentiation, and proliferation of several cell types. In immune cells, KLF2 regulates maturation and trafficking of lymphocytes and monocytes. KLF2 participates in regulation of the nuclear factor kappa-light-chain-enhancer of activated B cells (NF-kappa B) pathway. Although pulmonary arterial hypertension (PAH) related to KLF2 genetic variant has been suggested, genetic role of KLF2 associated with immune dysregulation has not been described. We identified a family whose members suffered from lymphopenia, autoimmunity, and malignancy. Whole exome sequencing revealed a KLF2 p.(Glu318Argfs*87) mutation disrupting the highly conserved zinc finger domain. We show a reduced amount of KLF2 protein, defective nuclear localization and altered protein-protein interactome. The phenotypically variable positive cases presented with B and T cell lymphopenia and abnormalities in B and T cell maturation including low naive T cell counts and low CD27(+)IgD(-)IgM(-) switched memory B cells. KLF2 target gene (CD62L) expression was affected. Although the percentage of (CD25(+)FOXP3(+), CD25(+)CD127(-)) regulatory T cells (Treg) was high, the naive Treg cells (CD45RA(+)) were absent. Serum IgG1 levels were low and findings in one case were consistent with common variable immunodeficiency (CVID). Transcription of NF-kappa beta pathway genes and p65/RelA phosphorylation were not significantly affected. Inflammasome activity, transcription of genes related with JAK/STAT pathway and interferon signature were also comparable to controls. Evidence of PAH was not found. In conclusion, KLF2 variant may be associated with familial immune dysregulation. Although the KLF2 deficient family members in our study suffered from lymphopenia, autoimmunity or malignancy, additional study cohorts are required to confirm our observations.Peer reviewe

Hemofilian hoito ja kustannukset Suomessa

Lähtökohdat Hemofilia on harvinainen verenvuototauti. Potilaat suositellaan hoidettavan verenvuototautien hoitoon erikoistuneissa keskuksissa. HemoHEOR-tutkimuksessa kartoitimme aikuisten potilaiden hoidon toteutumista ja kustannuksia Suomen yliopistosairaaloissa.Menetelmät Tiedot yliopistosairaaloissa hoidossa olleiden täysi-ikäisten A- ja B-hemofiliapotilaiden (n = 168) terveyspalvelu- ja lääkekäytöstä sekä lääkemääräyksistä kerättiin potilaskertomuksista. Hoidon suorat kustannukset arvioitiin lääkkeiden tukkumyyntihintojen ja terveydenhuollon yksikkökustannusten perusteella.Tulokset Vuosien 2012–16 aikana arviolta 72 % aikuisista A-hemofilia- ja 67 % B-hemofiliapotilaista oli hoidossa yliopistosairaaloissa. Verenvuotojen vuosittaisen määrän mediaani oli aineistossa pieni, eikä neljäsosalla hemofiliapotilaista ollut vuotoja tutkimusjakson aikana. Enemmän kuin 80 % potilaista sai hyytymistekijäkorvaushoitoa, joka muodosti noin 97 % hemofilian hoidon suorista vuosittaisista kokonaiskustannuksista.Päätelmät Hemofilian hoidon tulokset suomalaisissa yliopistosairaaloissa ovat kansainvälisesti verrattuna erinomaisia ja hoitomuodon potilaskohtainen valinta onnistunutta. Potilaiden ohjaamista keskitetyn hoidon piiriin on edelleen tehostettava.</p

CD34+ cell mobilization, blood graft composition, and posttransplant recovery in myeloma patients compared to non-Hodgkinʼs lymphoma patients: results of the prospective multicenter Goa study

BACKGROUND Autologous stem cell transplantation is an established treatment option for patients with multiple myeloma (MM) or non-Hodgkin?s lymphoma (NHL). STUDY DESIGN AND METHODS In this prospective multicenter study, 147 patients with MM were compared with 136 patients with NHL regarding the mobilization and apheresis of blood CD34+ cells, cellular composition of infused blood grafts, posttransplant recovery, and outcome. RESULTS Multiple myeloma patients mobilized CD34+ cells more effectively (6.3???106/kg vs. 3.9???106/kg, p?=?0.001). The proportion of poor mobilizers (peak blood CD34+ cell count 100?days) nonrelapse mortality (NRM; 6% vs. 0%, p?=?0.003). CONCLUSIONS Non-Hodgkin?s lymphoma and MM patients differ in terms of mobilization of CD34+ cells, graft cellular composition, and posttransplant recovery. Thus, the optimal graft characteristics may also be different.Peer reviewe

A cluster of Candida krusei infections in a haematological unit

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p><it>Candida krusei </it>infections are associated with high mortality. In order to explore ways to prevent these infections, we investigated potential routes for nosocomial spread and possible clonality of <it>C. krusei </it>in a haematological unit which had experienced an unusually high incidence of cases.</p> <p>Methods</p> <p>We searched for <it>C. krusei </it>contamination of the hospital environment and determined the level of colonization in patients and health care workers. We also analyzed the possible association between exposure to prophylactic antifungals or chemotherapeutic agents and occurrence of <it>C. krusei</it>. The <it>C. krusei </it>isolates found were genotyped by pulsed-field electrophoresis method in order to determine possible relatedness of the cases.</p> <p>Results</p> <p>Twelve patients with invasive <it>C. krusei </it>infection and ten patients with potentially significant infection or mucosal colonization were documented within nine months. We were unable to identify any exogenic source of infection or colonization. Genetic analysis of the isolates showed little evidence of clonal transmission of <it>C. krusei </it>strains between the patients. Instead, each patient was colonized or infected by several different closely related genotypes. No association between medications and occurrence of <it>C. krusei </it>was found.</p> <p>Conclusion</p> <p>Little evidence of nosocomial spread of a single <it>C. krusei </it>clone was found. The outbreak may have been controlled by cessation of prophylactic antifungals and by intensifying infection control measures, e.g. hand hygiene and cohorting of the patients, although no clear association with these factors was demonstrated.</p

Copy number alterations define outcome in Philadelphia chromosome-positive acute lymphoblastic leukemia

</p

Autograft cellular composition and outcome in myeloma patients: Results of the prospective multicenter GOA study

Background Autologous stem cell transplantation (auto-SCT) is a widely used treatment option in multiple myeloma (MM) patients. The optimal graft cellular composition is not known.Study design and methods Autograft cellular composition was analyzed after freezing by flow cytometry in 127 MM patients participating in a prospective multicenter study. The impact of graft cellular composition on hematologic recovery and outcome after auto-SCT was evaluated.Results A higher graft CD34(+) cell content predicted faster platelet recovery after auto-SCT in both the short and long term. In patients with standard-risk cytogenetics, a higher graft CD34(+) count (>2.5 x 10/kg) was linked with shorter progression-free survival (PFS; 28 vs. 46 months, p = 0.04), but there was no difference in overall survival (OS) (p = 0.53). In a multivariate model, a higher graft CD34(+)CD133(+)CD38(-) (>0.065 x 10/kg, p = 0.009) and NK cell count (>2.5 x 10/kg, p = 0.026), lenalidomide maintenance and standard-risk cytogenetics predicted better PFS. In contrast, a higher CD34(+) count (>2.5 x 10/kg, p = 0.015) predicted worse PFS. A very low CD3(+) cell count (Conclusions Autograft cellular composition may impact outcome in MM patients after auto-SCT. More studies are needed to define optimal graft composition.</div

RVD induction and autologous stem cell transplantation followed by lenalidomide maintenance in newly diagnosed multiple myeloma: a phase 2 study of the Finnish Myeloma Group

Autologous stem cell transplantation (ASCT) combined with novel agents is the standard treatment for transplant-eligible, newly diagnosed myeloma (NDMM) patients. Lenalidomide is approved for maintenance after ASCT until progression, although the optimal duration of maintenance is unknown. In this trial, 80 patients with NDMM received three cycles of lenalidomide, bortezomib, and dexamethasone followed by ASCT and lenalidomide maintenance until progression or toxicity. The primary endpoint was the proportion of flow-negative patients. Molecular response was assessed if patients were flow-negative or in stringent complete response (sCR). By intention to treat, the overall response rate was 89%. Neither median progression-free survival nor overall survival (OS) has been reached. The OS at 3 years was 83%. Flow-negativity was reached in 53% and PCR-negativity in 28% of the patients. With a median follow-up of 27 months, 29 (36%) patients are still on lenalidomide and 66% of them have sustained flow-negativity. Lenalidomide maintenance phase was reached in 8/16 high-risk patients but seven of them have progressed after a median of only 6 months. In low- or standard-risk patients, the outcome was promising, but high-risk patients need more effective treatment approach. Flow-negativity with the conventional flow was an independent predictor for longer PFS

Metsätuhot vuonna 2022

Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittaista Metsätuhot - raporttisarjaa. Raporteissa käydään läpi mitä metsissä, taimitarhoilla sekä puisto- että pihapuilla menneenä vuonna tapahtui eri tuhonaiheuttajien osalta. Lisäksi raportissa käydään läpi muitakin metsien mielenkiintoisiä ilmiöitä, vaikkeivat ne varsinaisia tuhoja olisivatkaan olleet. Vuosi 2022 oli tältä osin mielenkiintoinen, sillä helteisen kesän 2021 jäljet näkyivät osin vasta tällöin. Vuonna 2022 kirjanpainajan (Ips typographus) takia hakattiin metsiä metsäkeskuksen keräämien ilmoitusten perusteella enemmän kuin kertaakaan tilastointihistoriassa (2 834 ha). Laji myös parveili aiempaa runsaampana Luken feromoniseurannan pohjoisimmilla alueilla. Kirjanpainajan lisäksi myös toinen havupuiden kaarnakuoriainen, kuusentähtikirjaaja, aiheutti näkyviä latvakuolemia kuuselle eri puolilla Suomea. Molempien ilmiöiden takana vaikutti paitsi kuoriaisille kohtuullinen kesä 2022, niin ennen kaikkea helteinen ja lämmin kesä 2021. Ilmiö konkretisoikin omalla tavallaan ilmaston lämpenemisen mahdollisia vaikutuksia metsissämme. Helteiden tuhoja lisäävät vaikutukset eivät kuitenkaan näkyneet valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) samalla tavalla. VMI:ssä havaitut kirjanpainajatuhot jopa laskivat (-14 %) hieman vuoden takaisesta. Tässä on kuitenkin muistettava, että VMI otanta ei ole ajallisesti eikä spatiaaliselta tarkkuudeltaan soveltuva useimpien hyönteis- ja sienituhojen seurantaan. Merkittävimpinä tuhonaiheuttajina VMI:ssä olivat aiempien vuosien tapaan lumi, tuuli ja hirvieläimet – eli tuhot, joita voidaan yleisesti havaita maastossa inventointiajankohdasta riippumatta. Lämpenevään ilmastoon reagoivat hyönteisten lisäksi useat muutkin kotoperäiset taudinaiheuttajat. Ne hyötyvät ilmastonmuutoksesta mm. laajentamalla esiintymisaluettaan sekä aiheuttamalla puissa enemmän vaurioita, etenkin kun säät muuttuvat suopeimmaksi niille, mutta huonommiksi niiden isäntäpuille. Kuusenjuurikääpää eteläisempi männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum s.s.) raportoitiinkin vuonna 2022 Pohjois-Pohjanmaalta saakka. Juurikääpätuhot myös lisääntyivät noin 30 % vuonna 2022 edellisvuoteen verrattuna. Lämpimät ja kuivat kesät ovat myös edesauttaneet tulokaslaji havuparikkaan (Diplodia sapinea) aiheuttaman taudin etelänversosurman puhkeamista. Havuparikkaan levinneisyysaluetta kartoitettiin vuonna 2022 kansalaistieteen avulla, ja sienen esiintyminen olikin ennakoitua laajempi. Myös tulokaslaji havununna (Lymantria monacha) tavattiin hieman aiempaa runsaampana lajin pohjoisemmilla esiintymisalueilla. Vuonna 2022 päätään nostivat valitettavasti myös ilmastosta riippumattomat uhkatekijät: kansainvälisen kasvikaupan ja turismin mukana leviävät haitalliset vieraslajit. Uusia vierasperäisiä tuhonaiheuttajia löydettiin niin taimitarhoilta, kuin puistopuistakin. Koivuilla todettiin Discula betulina-sienen aiheuttamaa versolaikkua, pihdoilta taas löydettiin pihtanäppyä (Neonectria macrospora). Haitallisten vieraslajien leviäminen on kansainvälinen ongelma, jolta pohjoinen Suomikaan ei ole turvassa. Luken tutkijat julkaisivat vuonna 2022 suomenkielisen artikkelisarjan mikä sisälsi tietoa useiden eri vieraslajien uhasta. Katsaus muistuttaa, ettei metsiemme valtapuilla useinkaan ole vastustuskykyä näitä uusia tuholaisia vastaan, mikä tekee niistä merkittävän uhan metsien terveydelle. Haitallisten vieraslajien leviämisen estäminen on siis erityisen tärkeää niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Tässä kansainvälinen kasvikauppa on pahin uhkatekijä. Metsien ja puutarhojen osalta ulkomaisten taimien ja koristekasvien tuonti muodostaa tehokkaan haitallisten vieraslajien leviämisväylän. Kotimainen taimituotanto taasen tuottaa paitsi terveitä, niin myös alkuperältään tunnettuja ja laadultaan varmistettuja taimia. Näitä taimia jokaisen tulisi suosia niin metsänuudistamisessa kuin kotipihoilla, sillä olemassa oleva lainsäädäntö ei kansainvälistä kasvikauppaa hillitse. Luke kerää ja koosta myös kansalaisten tekemiä ilmoituksia havaituista puustotuhoista tai muista metsien ilmiöstä. Vuonna 2022 okakaarnakuoriaisten (Ips acuminatus) takia tehdyt tuhoilmoitukset jatkoivat kasvuaan vuodelta 2021. Ilmoituksissa ja niiden perusteella tehdyissä maastotarkastuksissa mäntyjen todettiin kuolevan etenkin lounaisrannikolla, missä okakaarnakuoriaiset tuntuivat viihtyvän hyvin yhdessä havuparikkaan kanssa. Selvitys näiden kahden tuholaisen mahdollisesta yhteisvaikutuksesta äkillisesti kuivuneiden mäntyjen kuolemiin jatkuu Lukessa. Tämän vuoden raporttiin omaksi tarinakseen nostettiin myös ilmoituksia kerännyt lehtikuoriaisten runsas esiintyminen, missä etenkin lepillä esiintyvä idänlehtikuoriainen (Agelastica alni) oli näkyvässä roolissa. Vaikka vuoden 2022 perusteella tilanne Suomen metsissä on tuhojen suhteen pääosin hyvä, vuosi muistutti meitä konkreettisesti sekä muuttuvan ilmaston että kansainvälisen kasvikaupan meille tuomista uhkista. Sekä vieras- että tulokaslajien aiheuttamat riskit tulevat kasvamaan lämpenevässä ilmastossa, sillä sen ansiosta nämä lajit pystyvät todennäköisemmin vakiinnuttamaan asemansa uudella alueellaan. Meillä jo ongelmia aiheuttavien lajien kuten juurikäävän tai kirjanpainajan osalta lämpenevä ilmasto ei niin ikään lupaa missään määrin hyvää metsillemme. Ollaksemme varautuneita mahdolliseen tuhojen äkilliseen lisääntymiseen tarvitsemme paitsi aktiivista seurantaa, niin myös perus- ja soveltavaa tutkimusta. sekä tarkempaa analyysiä siitä miten eri tuhonaiheuttajien uhat voivat meillä tulevaisuudessa realisoitua