Sairauspoissaolojen taloudellinen vaikutus ja ennaltaehkäisevä toiminta liikunnan avulla

Tämä opinnäytetyö käsittelee sairauspoissaolojen taloudellisia vaikutuksia sekä ennaltaehkäisevän toiminnan vaikutuksia sairauspoissaolojen vähentämiseen. Ennaltaehkäiseväksi keinoksi on valittu liikunta. Opinnäytetyön teoriaosuudessa selvitetään aineettoman pääoman merkitystä osana organisaation pääomarakennetta, sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden taloudellisia vaikutuksia sekä liikunnan terveyttä edistäviä vaikutuksia. Lisäksi selvitetään liikunnan tukemiseen liittyviä taloudellisia tekijöitä ja sitä, miten työnantaja voi motivoida henkilöstöä liikkumaan. Empiirisessä osuudessa tutkitaan case-yrityksen henkilökunnan sairauspoissaolomääriä ja -syitä sekä liikuntatottumuksia ja työssäjaksamista. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimusta varten toteutettiin liikuntapilotti sekä liikunta- ja hyvinvointikysely case-yrityksen henkilökunnalle. Lisäksi analysoitiin case-yrityksen henkilöstöraporttia 2008, vuosikertomusta 2008 ja työterveyshuollon asiakasraportteja vuodelta 2008 sekä haastateltiin henkilöstöpalvelupäällikköä ja johtavaa työterveyslääkäriä. Tutkimustulokset osoittavat, että isossa yrityksessä sairauspoissaolojen aiheuttamat kustannukset ovat merkittävä menoerä. Työkyvyn ylläpito yrityksessä nousee tärkeäksi kilpailutekijäksi yritykselle. Tutkimuksen kautta voidaan todeta, että liikunnan lisäämisellä on mahdollista parantaa merkittävästi työssä ja työn jälkeen jaksamista, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Taloudellinen säästö yritykselle syntyy sairauspoissaolojen ja presenteismin ennaltaehkäisystä. Liikunnan tukemiseen käytetään yleisimmin yksilöllisiä tukimuotoja, mutta tutkimus osoittaa, että yhdessä liikkumisen tukeminen motivoi parhaiten liian vähän liikkuvia.This thesis examined the economic impact of sick leaves and the influence of pre-ventive actions to diminish the amount of sick leaves. In this thesis the chosen preventive action is physical exercise. The theoretical part of the study examines the significance of immaterial capital as part of an organisation's capital structure, the economic impact of sick leaves and disability pensios, as well as the effects of physical exercise on employees' health. It also examines the economic impacts of supporting (employees') physical exercise as well as the means to motivate one's employees to exercise on a regular basis. The empirical part of the study examines the amount and reasons for sick leaves in the selected case company, as well as the exercise habits and coping at work of the personnel. The survey uses both quantitative and qualitative methods. A survey was carried out to determine the exercise and well-being factors of the employees. In addition, chief of personnel services and chief company doctor were interviewed as well as the Personnel Report of 2008, the Annual Report of 2008, and customer reports of employee health care from 2008 were analysed. Furthermore, a pilot exercise programme was developed for the company. The study results show that the costs caused by sick leaves are considerable in a major company. Maintaining ability to work becomes a significant factor for a company's competitiveness. One can conclude that it is possible to considerably improve both the physical and psychological elements of coping at work and coping after work through the addition of physical exercise. The company can save money by preventing sick leaves and presenteeism. It is normal for companies to support individual exercise but the survey proves that those who are least physically active can be best motivated by exercising together with others

Lastenneuvolakäynnillä jaettava terveysneuvontamateriaali

Opinnäytetyö oli osa hanketta Terveyttä edistävien työmenetelmien arviointi ja kehittäminen 2009−2011 – näkökulmana lapsiperheiden ja nuorten palvelut. Hanke toteutuu Helsingin kaupungin ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli havainnoida tiettyjen Helsingin lastenneuvoloiden tervey-denhoitajien jakaman terveysneuvontamateriaalin määrää sekä sitä, millaista materiaalia jaettiin. Lisäksi havainnoitiin keskusteltiinko jaetusta materiaalista. Työssä kuvataan terveysneuvontamateriaalin jakamisen tärkeyttä terveydenhoitajan työssä sekä suullisen terveysneuvonnan merkitystä lastenneuvolassa. Aineisto opinnäytetyöhön kerättiin havainnoimalla Helsingin terveyskeskuksen yhdeksässä lastenneuvolassa marras- ja joulukuussa 2010. Kymmenen terveydenhoitajaopiskelijaa keräsi havainnointimateriaalia kolmen päivän seurantajakson aikana. Havainnot kirjattiin havainnointilomakkeeseen, joka oli laadittu yhteistyössä opiskelijaryhmän ja ohjaavien opettajien kanssa. Tuloksista ilmeni, että lastenneuvolakäynnit olivat pääsääntöisesti määräaikaisia käyntejä. Määräaikaisia käyntejä oli eniten 0-11 kuukauden ikäisillä. Tästä johtuen terveysneuvonta-materiaalia jaettiin eniten 0-11 kuukauden ikäisille verrattuna muihin ikäryhmiin. Terveys-neuvontamateriaaleista runsaimmin jaettiin Lapsi eri ikävuosina ja Turvassa tapaturmilta -ohjeita. Lisäksi jaettiin paljon muita ohjeita, jotka eivät sisältyneet Helsingin kaupungin suositusten mukaisiin jaettaviin materiaaleihin. Joillakin neuvolakäynneillä jaettiin useita terveysneuvontamateriaaleja, lisäksi oli käyntejä, joilla ei jaettu materiaalia lainkaan. Ikäryhmässä 0-11 kuukautta jaetusta terveysneuvontamateriaalista keskusteltiin useammin kuin muissa ikäryhmissä. Sen sijaan 5-6-vuotiaiden ikäryhmässä jaetusta materiaalista ei keskusteltu lainkaan. Suullisen terveysneuvonnan tueksi kirjallisen terveysneuvontamateriaalin jakaminen on tärkeää. Opinnäytetyön tulosten avulla voidaan kehittää jaettavan terveysneuvontama-teriaalin määrän jakautumista tasaisemmin eri ikäryhmien kesken sekä lisätä jaettavan terveysneuvontamateriaalin suullista läpikäyntiä.Our study was part of a wider project called Development of Health Promotion Practices in Primary Health Care 2009-2011 – Focus on Child and Adolescent Health. The project was conducted in collaboration between of the health centres the City of Helsinki and Helsinki Metropolia University of Applied Sciences, Finland. The purpose of our study was to observe and evaluate the amount and content of the materials given out by certain child welfare clinics of the City of Helsinki. In addition, it was noted if the material given were discussed or not. In our study, we discussed the importance of giving out health counselling material as part of the job of a public health nurse and how important verbal health counselling was in the child welfare clinics. The material for our study was collected by observing at nine child welfare clinics in November and December 2010. Ten public health nurse students collected the data during a three day observation period. All observation was written down on an observation form, which was designed together by the students and instructors. The results showed that planned periodic visits to child welfare clinics were much more frequent than additional visits. Most periodic visits were done when the babies were 0 -11 months old. Because of this most health counselling material was given to the parents of 0-11 months old babies as compared to other age groups. The patient guides "Child at Different Ages" (in Finnish,”Lapsi eri ikävuosina”, own translation) and "Safe from Accidents" (in Finnish,”Turvassa tapaturmilta”, own translation) were given out more frequently than other health counselling material. In addition, several other patient guides were given out, which were not part of the recommended materials by the City of Helsinki. During some visits several different health counsel materials were given out, while during some visit no materials were given at all. The health counselling material which was given out for the age group 0-11 months were discussed more frequently than the material given out for other age groups. Moreover, material given out for age group 5-6 years olds were not discussed at all. It is important to give out written health counselling material to support verbal health counselling. Based on the results of our study, the practices to give out material more evenly for different age groups may be developed. The results also suggest increasing discussing with families with babies and small children when the health counselling material is given out they are given out

European and Finnish Public Procurement Law and Experience

fi=vertaisarvioimaton|en=nonPeerReviewed

State Aid in the Interface of Law and Politics : Environmental Protection as an Example

State Aid in the Interface of Law and Politics: Environmental Protection as an Example Kristian Siikavirta In this study subsidies are analysed as an instrument for environmental protection. The main focus is on the national legal rules regulating the use of subsidies and also on the actual use of subsidies for environmental protection in Finland. The Environmental subsidies for agriculture are not covered. The aim is to clarify the legal characteristics of subsidies in general and the environmental subsidies in particular. Secondly legal principles found are analysed in order to uncover their theoretical appropriateness as well as their practical effects when working with environmental policy which primary tools are legal oblications given by public authorities. The analysis is based on a functional approach. The chain of activities needed when subsidies are used is developed. It contains following activities namely discovering the problem, setting the targets, choosing the instruments, establishing the subsidy programs, distributing the benefits, monitoring effects and firm level use of the subsidies, and evaluating the effects for future improvement. First this study focuses on the legal rules regulating the establishment and planning of a subsidy program. Secondly is analysed the law regulating the distribution of the benefits to firms by the public authorities. This analysis sheds light on the dynamics between these the seemingly unconnected phases and gives the means to discover the features of good legal rules and regulation. The theoretical background used to uncover the social connections of the environmental subsidies is, in the first instance, the economic theory of environmental protection. That normative theory provides criteria for the evaluation of subsidies as an environmental policy instrument and also for the evaluation of the legal rules and regulation on environmental subsidies. The establishment of actual subsidy programs and set goals can be analysed and explained through some basic ideas from public choice theory and from the related interest group theory. The administrative procedure governing the distribution of subsidies can be analysed by applying the economic theory of administrative law (based on transaction costs) and also by using the principal agent theory founded on the idea of uncertain information between the legislator and public authorities. The common theme of these different theories is the analysis of the decision-making process of public authorities on the different levels of society. The common to that decision-making setting is the question how to build a good environmental subsidy program and how to distribute the funds to beneficiary firms and industries in an efficient and justified way. These theories helps to evaluate the true functioning of legal rules and regulation. This aim could not be achieved through research carried out only using traditional legal dogmatics. The selected versatile theoretical structure offer some new arguments to legal argumentation. In this study subsidies are defined widely as all acts of state or public power which are meant to give persons or organisations positive economic incentives to act according to the legislators will. The European Union legislation, namely the treaty establishing the European Community article 87(1), makes a division in the definition of public subsidies between two subclasses - state aid and other public subsidies. The use of state aid is restricted because of its alleged harmful effects on competition and on welfare. The member states are also supervised by The European Commission. The definition of environmental protection is functional covering all voluntary or mandatory acts by individual persons or firms which prevent or reduce the harmful effects of human activities on nature or on other individuals. According to this definition many energy policy and transportation policy measures are considered as being part of environmental policy. Public subsidies or positive economic measures intended to encourage environmentally sound consumer behavior are considered as subsidies for environmental protection. The first part of the study presents the versatile theoretical foundation used in the analysis. The different strands of economic theory are combined with the different areas of law. The idea of using economic theory in the legal argumentation is here supported by a teleological theory of legal interpretation and an instrumental and functional view on law. From this point of departure the explanation of the law is the need to regulate individual action by defining desired (normative) behavior. Other modes of behavior are deterred by legal sanctions or by rules which raise the opportunity cost of normative behavior. Desired behaviour can also be induced by economic subsidies. In general individual action is seen as rational where rationality is based on individual goals and external and internal motivations. The second part analyses the legal definition of state aid, the European treaty provisions on state aid and the commission s regulation of state aid used in member states. In general, state aid or public subsidies are seen as welfare-reducing act both in legal argumentation and in economic theory unless it is targeted to internalize specific market failures. The normative theory of environmental policy does not support the idea of subsidising environmental protection measures by private firms or individuals and the environmental law has accepted this idea (polluter pays principle). However, European legislation treats state aid for environmental purposes more favourably than other aid mainly because of it s horizontal nature and the constant need to improve environmental quality. The third part focuses on the Finnish environmental subsidies and state aids. The timeframe covers the years 1990, 1995 and 2003. During that time public support for environmental protection in the form of subsidies in Finland has increased both in monetary terms and when individual support programmes or measures are counted. Measured in monetary terms, the trend seems to be rising mainly because of the energy and climate policy. The subsidy instruments that have been used have been changed toward more general measures. Moreover, many new tax subsidies have been created to promote production methods that are environmentally friendly. One reason to changed the aid patterns is no doubt the extensive and restrictive legal regulation of state aid both on the European level and on the national level. The fourth part of this study analyses the law and legal principles that rule the administrative procedures which state aid authorities must follow when giving public money to applicants. This area of law seems to involve many features intended to make individual aid decisions more efficient. At the same time those rules increase the cost of administration and widen the scope of administrative discretion. Together with a limited possibility to appeal and the limited publicity of individual decisions, these features make this area of legislation and administrative action very volnerable to criticism and to even malpractice. The theoretical analysis and the studying of Finnish environmental subsidies and law regulating them shows some legal and practical problems. Individual aid decisions are easily criticized because of the high efficiency requirement of the current law. At the same time, administrative discretion is wide and it seems to be insufficiently ruled by legislation or by the state budget. Furthermore, legal rules oblige public authors to monitor beneficiaries very closely. It is likely that this monitoring turns out to be random because of limited resources. As a result, this widens the power of public authorities. The legal analysis of subsidy programs in this study and the economic analyses that have been made on the effects of various subsidy programs by other researchers mentioned in this study indicate that the environmental subsidies in Finland are mainly used as a strategic tool in the legislative process where different interest groups must be satisfied. However, this does not enhance the efficiency of subsidy programs. State aid and subsidies could function in better coherence with the predominant command and control type of environmental policy. The informative position of the environmental administrators could be improved if the information coming from the aid applications and from the individual decisions could be used to improve the mandatory environmental rules and practices. Nevertheless, there is no indication to this effect in the Finnish environmental subsidies system.Tutkimuksessa tarkastellaan julkista tukea ympäristönsuojelun ohjauskeinona. Tarkastelun kohteena on julkisen tuen käytön oikeudellinen sääntely Suomessa ja tuen käyttötapa elinkeinotoiminnan ympäristöhaittojen ehkäisemisessä lukuun ottamatta maatalouselinkeinoja. Tavoitteena on luoda kuva julkisesta tuesta oikeudellisena instituutiona ja analysoida julkisen tuen sääntelyn oikeudellisia periaatteita erityisesti niiden tarkoituksenmukaisuuden kannalta. Tarkastelu perustuu tehtävänmukaiseen toimintaketjuun, joka muodostuu ongelman havaitsemisesta, tavoitteiden asettamisesta, keinojen valinnasta, tukiohjelman rakennusvaiheesta, tuen jakamisesta ja valvonnasta sekä vaikutusten arvioinnista. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti oikeudelliseen sääntelyyn, joka kohdistuu tukiohjelman rakentamisvaiheeseen ja tuen viranomaisten toimesta tapahtuvan jakoon. Tutkimuksessa pyritään tuomaan esiin näiden kahden periaatteessa erillisen vaiheen väliset yhteydet ja sen perusteella voidaan esittää arvioita toimivan oikeudellisen sääntelyn sisällöstä. Julkisen tuen yhteiskunnallisia kytkentöjä avaavat ympäristötaloustieteen teoriaan perustuvat ohjauskeinojen arviointikriteerit, julkisen valinnan teoria lainsäätäjän (poliittisesta) päätöksenteosta ja viranomaisen toiminnan sääntelyä kuvaava hallinto-oikeuden talousteoria sekä lainsäätäjän ja viranomaisen välistä suhdetta kuvaava päämies-agentti teoria. Yhteisenä tekijänä näissä teorioissa on erityyppisten toimijoiden päätöksenteon ja päätöstilanteiden tarkastelu. Oikeustieteessä yhteiskunnallinen tutkimusote antaa mahdollisuuden arvioida oikeudellisen sääntelyn ja periaatteiden toimivuutta ja se tuo esiin oikeudellisen sääntelyn ongelmakohtia tavalla, joka ei olisi mahdollista puhtaasti lainopillisen näkökulman avulla. Oikeuden ja lain tehtävänä pidetään inhimillisen toiminnan sääntelyä osoittamalla toivotut normin mukaiset käyttäytymismallit ja asettamalla seuraamusten avulla norminvastaiselle käyttäytymiselle hinta eli vaihtoehtoiskustannus. Julkisella tuella ymmärretään tässä tutkimuksessa julkisen vallan toimia, joilla yksilöitä ja yhteisöjä kannustetaan taloudellisesti toimimaan lainsäätäjän haluamalla tavalla. Euroopan Unionin lainsäädäntö jakaa julkisen tuen oikeudellisesti artiklan 87(1) mukaiseen valtiontukeen ja muihin tukiin. Julkisen tuen käyttö on kielletty, jos se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Euroopan komissio valvoo jäsenvaltioiden valtiontuen käyttöä. Ympäristösuojelulla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa laajasti vapaaehtoisia tai säännösten edellyttämiä toimia, joilla pyritään vähentämään tai ehkäisemään inhimillisen toiminnan luonnonympäristölle aiheuttamia haittoja. Tutkimuksen toisessa luvussa tarkastellaan yleisesti valtiontuen oikeudellista määrittelyä ja eurooppaoikeudellista sääntelyä ja valvontamekanismeja sekä yleensä julkisen tuen ja ympäristönsuojelun tuen ominaisuuksia. Kolmannessa luvussa selvitetään ympäristönsuojelun tukien käyttö Suomessa vuosina 1990, 1995 ja 2003. Tarkastelu perustuu valtion talousarvioesitysten ja lainvalmisteluaineiston antamaan tietoon. Ympäristönsuojelun julkinen tuki on Suomessa vähäistä. Tarkastelujaksolla se on kuitenkin lisääntynyt merkittävästi lähinnä ilmasto- ja energiapolitiikan vuoksi. Merkittävimmät tukimuodot ovat verotukia. Harkinnanvaraisten tukien käyttöä rajoittavat oikeudelliset rajoitukset ja hallinnolliset kustannukset. Julkisen tuen käytön sääntely on toteutettu hierarkkisesti alhaisen tason säädöksin eli lähinnä valtioneuvoston asetuksilla tai sitäkin alemmanasteisin säädöksin. Lainsäädäntö ja valtion talousarvioesitys eivät juuri ohjaa tukiviranomaisten toimintaa. Tarkasteltaessa harkinnanvaraisten tukien käyttöä ohjaavia säännöksiä havaitaan, että säädökset ja oikeudelliset periaatteet eivät juuri tue ympäristönsuojelun julkisen tuen tarkoituksenmukaista käyttöä. Tukiviranomaisen harkintavallan sääntely on ristiriitaista, tukipäätösten julkisuus on puutteellista, tuenhakijoiden ja näiden kilpailijoiden oikeudellinen asema on epätyydyttävä, tukiviranomaisen velvollisuudet johtavat sisäisten resurssien epätarkoituksenmukaiseen käyttöön eikä tukien myöntäminen tue viranomaisten muiden tehtävien hoitamista

Handlingsplan för genomförande av hybridstrategin för hantering av covid-19-epidemin

Social- och hälsovårdsministeriets handlingsplan 7.9.2020 (STM 2020:26) som utfärdades med stöd av statsrådets principbeslut 3.9.2020 och uppdateringen av handlingsplanen 5.1.2021 (STM 2021:1) har styrt de myndigheter som ansvarar för verkställigheten av lagen om smittsamma sjukdomar i fråga om en ur epidemiologisk synvinkel ändamålsenlig tillämpning av rekommendationer och begränsningar. Eftersom den globala pandemin fortfarande pågår uppdateras handlingsplanen att gälla tills vidare och den kommer att granskas under sommaren och hösten 2021. Målet för handlingsplanen är att i enlighet med hybridstrategin förhindra spridningen av viruset i samhället, trygga hälso- och sjukvårdens bärkraft och skydda särskilt personer som hör till riskgrupperna. För att effektivt kunna hindra smittspridningen bör åtgärderna enligt hybridstrategin vara epidemiologiskt rättidiga, dvs. tillräckligt förutseende och omfattande. Med hjälp av handlingsplanen stödjer man områdesvisa åtgärder för att hindra smittspridning. Epidemin bekämpas med stöd av lagen om smittsamma sjukdomar i första hand genom lokala och områdesvisa åtgärder. En effektiv smittspårning och riktade lokala och områdesvisa bekämpningsåtgärder för att hindra smittspridningen har en nyckelroll också med tanke på att förhindra en försämring av det nationella epidemiläget. Handlingsplanen tillämpas samtidigt på eftervården av epidemin och åtgärderna för återuppbyggnad. Då man använder sig av rekommendationer och begräsningar bör de epidemiologiska, sociala och ekonomiska konsekvenserna beaktas. Denna publikation är en uppdaterad version av handlingsplanen publiserad 2.6.2021: Handlingsplan för genomförandet av hybridstrategin för hantering av covid-19-epidemin</a

Toimintasuunnitelma COVID-19 -epidemian hillinnän hybridistrategian toteuttamiseksi 2021–22

Valtioneuvoston periaatepäätösten puoltamana sosiaali- ja terveysministeriö on antanut hybridistrategian toimintasuunnitelman 7.9.2020 (STM 2020:26) sekä sen päivitykset 5.1.2021 (STM 2021:1), 1.6.2021 (STM 2021:21) ja 23.6.21 (STM 2021:24), joista jälkimmäisen toistaiseksi voimassa olevaksi. Päivityksen yhteydessä todettiin, että toimintasuunnitelmaa tullaan tarkastelemaan kesän ja syksyn 2021 aikana. Hybridistrategian toimintasuunnitelmat ovat ohjanneet tartuntatautilain toimeenpanosta vastaavia viranomaisia suositusten ja rajoitusten epidemiologisesti tarkoituksenmukaisessa käytössä. Uudistetun hybridistrategian toimintasuunnitelman tavoite on avata yhteiskunta, edistää sen avoinna pitämistä ja tukea monialaisesti epidemian jälkihoitoa, talouden kasvuedellytyksiä ja jälleenrakennusta. Kun rokotusten kohdeväestön vähintään 80 % rokotuskattavuus saavutetaan tai kaikilla halukkailla kohdeväestöön kuuluvilla on ollut mahdollisuus saada kaksi rokotetta, valtakunnallisista rajoituksista ja kattavista suosituksista luovutaan. Rajoitustoimien alueellinen asteittainen purkaminen aloitetaan jo aiemmin alueellisen tautitilanteen sen salliessa. Toimintasuunnitelmalla tuetaan aluehallintovirastojen ja kuntien päätöksenteon oikeasuhtaisuus- ja välttämättömyysarviointia, torjutaan terveydenhuollon ylikuormittumista ja epidemian hallitsematonta leviämistä sekä ohjataan työtä mahdollisimman korkean rokotekattavuuden saavuttamiseksi. Epidemiaa torjutaan tartuntatautilain nojalla ensisijaisesti paikallisin ja alueellisin toimenpitein. Toimenpiteet ovat aikaisempaa rajatumpia niin kohteeltaan, sisällöltään, kestoltaan kuin alueeltaan, ja ne kohdennetaan ja painotetaan rajoitettavan kohteen riskipotentiaalin mukaisesti. Tehokas tartunnanjäljitys ja tartuntojen leviämisen estämiseen kohdennetut paikalliset ja alueelliset torjuntatoimet ovat avainasemassa myös valtakunnallisen epidemiatilanteen uudelleen vaikeutumisen estämiseksi. Toimintasuunnitelmaa sovelletaan samaan aikaan epidemian jälkihoidon ja jälleenrakennuksen toimenpiteiden kanssa. Toimintasuunnitelma on voimassa toistaiseksi, ja se päivitetään tarvittaessa

CO 2 capture, storage and reuse potential in Finland

Abstract Economical feasibility and potential of CO 2 capture, storage and reuse in Finland was evaluated under the National Programme on Technology and Climate Change (Climtech). In Finland, no suitable geologic formations exist to sequester CO 2 . The nearest potential CO 2 sequestration sites are offshore oil and gas fields in the North Sea and Barents Sea, which would mean a transport of 500-1000 km for captured CO 2 . With current knowledge, capturing CO 2 near the storage sites and investing to new cross-border electricity transmission capacity seems the most feasible option for Finland. Storing CO 2 as solid mineral carbonate could be an option in the future, since large resources of suitable silicates exist in Finland as natural minerals and as wastes of mining industry. The reuse potential of captured CO 2 is less than 0.5% of the annual CO 2 emissions.

Action plan for implementing the hybrid strategy to control the COVID-19 epidemic 2021–22

Endorsed by the government resolutions, the Ministry of Social Affairs and Health has issued an action plan for the hybrid strategy on 7 September 2020 (STM 2020:26) and its updates on 5 January 2021 (STM 2021:1), 1 June 2021 (STM 2021:21) and 23 June 2021 (STM 2021:24), the latter of which is valid until further notice. In connection with the update, a decision was made to review the action plan during the summer and autumn of 2021. The action plans for the hybrid strategy have guided the authorities responsible for the implementation of the Communicable Diseases Act in the epidemiologically appropriate application of the recommendations and restrictions. The action plan of the renewed hybrid strategy aims to open up society, promote its openness and provide cross-sectoral support for the post-epidemic measures, and for the conditions for economic growth and recovery. When a minimum vaccination coverage of 80 per cent of the target population is achieved or all members of the target population have had access to two vaccines, national restrictions and comprehensive recommendations will be waived. The regional phasing out of restrictive measures will start earlier, if the regional disease situation allows. The action plan supports the assessment of the proportionality and necessity of decision-making by regional state administrative agencies and local authorities, combats the risks of the healthcare system being overwhelmed and of the uncontrolled spread of the epidemic, and directs the efforts to achieving the highest possible vaccine coverage. The prevention of the epidemic under the Communicable Diseases Act will primarily take place through local and regional measures. The measures are more limited than before in terms of their subject matter, content, duration and area, and they are targeted and weighted according to the risk potential of what is being targeted. Effective infection tracking and local and regional response measures to prevent the spread of infections are also key to preventing the national epidemiological situation from deteriorating again. The action plan will be applied simultaneously with the post-crisis and recovery measures related to the epidemic. The action plan is valid until further notice and will be updated as necessary

Action plan for implementing the hybrid strategy to control the COVID-19 epidemic

The Action Plan of the Ministry of Social Affairs and Health of 7 September 2020 (Ministry of Social Affairs and Health 2020:26) and the update of the Action Plan on 5 January 2021 (Ministry of Social Affairs and Health 2021:1), issued pursuant to the Government Resolution of 3 September 2020, have guided the authorities responsible for implementing the Communicable Diseases Act in the epidemiologically appropriate use of recommendations and restrictions. As the global pandemic continues, the action plan will be updated to remain in force until further notice, and it will be reviewed during the summer and autumn of 2021. The aim of the action plan is to prevent the spread of the virus in Finland, protect the capacity of the healthcare system and shield and protect people, especially those who are most at risk. In order to effectively prevent the spread of infections, measures under the hybrid strategy must be epidemiologically timely, i.e. sufficiently proactive and broad in scope. The action plan supports the measures taken in the regions to prevent the spread of the epidemic. Primarily the prevention of the epidemic under the Communicable Diseases Act takes place through local and regional measures. Effective infection tracking and local and regional response measures to prevent the spread of infections are also key to preventing the national epidemiological situation from getting worse again. The action plan will be applied simultaneously with the post-crisis and recovery measures related to the epidemic. The epidemiological, social and economic impacts must be taken into account when using the recommendations and restrictive measures

Toimintasuunnitelma covid-19 -epidemian hillinnän hybridistrategian toteuttamiseen

Valtioneuvoston periaatepäätöksen 3.9.2020 nojalla annetut sosiaali- ja terveysministeriön toimintasuunnitelma 7.9.2020 (STM 2020:26) ja toimintasuunnitelman päivitys 5.1.2021 (STM 2021:1) ovat ohjanneet tartuntatautilain toimeenpanosta vastaavia viranomaisia suositusten ja rajoitusten epidemiologisesti tarkoituksenmukaisessa käytössä. Koska globaali pandemia edelleen jatkuu, toimintasuunnitelma päivitetään toistaiseksi voimassa olevaksi ja sitä tullaan tarkastelemaan kesän ja syksyn 2021 aikana. Toimintasuunnitelman tavoitteena on hybridistrategian mukaisesti estää viruksen leviämistä yhteiskunnassa, turvata terveydenhuollon kantokyky ja suojella erityisesti riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä. Jotta tartuntojen leviämistä voidaan tehokkaasti estää, hybridistrategian mukaisten toimenpiteiden on oltava epidemiologisesti oikea-aikaisia eli riittävän ennakollisia ja laaja-alaisia. Toimintasuunnitelmalla tuetaan alueellisia epidemian leviämisen estämistoimia. Epidemiaa torjutaan tartuntatautilain nojalla ensisijaisesti paikallisin ja alueellisin toimenpitein. Tehokas tartunnanjäljitys ja tartuntojen leviämisen estämiseen kohdennetut paikalliset ja alueelliset torjuntatoimet ovat avainasemassa myös valtakunnallisen epidemiatilanteen uudelleen vaikeutumisen estämiseksi. Toimintasuunnitelmaa sovelletaan samaan aikaan epidemian jälkihoidon ja jälleenrakennuksen toimenpiteiden kanssa. Suositus- ja rajoitustoimenpiteiden käytössä on huomioitava epidemiologiset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset. Tämä julkaisu on päivitetty versio 2.6.2021 julkistetusta toimintasuunnitelmasta: Toimintasuunnitelma covid-19 -epidemian hillinnän hybridistrategian toteuttamiseen</a