Biopsykososiaalinen lähestymistapa työuupuneiden työntekijöiden työkyvyn tuessa työpaikoilla ja työterveyshuolloissa

Biopsykososiaalista eli kokonaisvaltaista lähestymistapaa suositetaan kroonistuneiden terveysongelmien hoidossa, mutta työuupumuksen hoidossa siitä tiedetään vähän. Tässä artikkelissa tarkastellaan biopsykososiaalisen lähestymistavan ilmenemistä työpaikoilla ja työterveyshuolloissa työuupuneiden työkyvyn tuessa painottaen tukea vaikeuttavia tekijöitä. Aineisto koostuu sairauspoissaolojen hallintaan ja työhön paluun tukeen osallistuvien ammatti­laisten haastatteluista ja kirjoitelmista yliopistoissa ja keskussairaaloissa (n = 15) sekä työterveyshuolloissa (n = 25). Aineistot kerättiin vuosina 2014–2017 ja analysoitiin laadullisesti. Työpaikkojen ja työterveyshuoltojen käytännöt työuupuneiden tuessa ulottuivat vaihtelevasti yksilöön, työoloihin ja työuupumukseen ilmiönä. Tukea vaikeuttivat: 1) yksilöön liittyvistä tekijöistä työuupumukselle altistava persoonallisuus, yksityiselämän stressitekijät ja avoimuuden puute työuupumuksesta ja sen syistä, 2) työoloista esimiehen tuen tarve, esimiehen tuen käänteisesti puskuroiva vaikutus, työyhteisön ilmapiiriongelmat, keinojen puute työyhteisön tukemiseen työterveyshuollossa ja moniammatillisen yhteistyön jäsentymättömyys työterveyshuollossa sekä 3) työuupumukseen liittyvistä tekijöistä työuupumuksen määrittelemättömyys, työuupumuksen työperäisyyden kyseenalaistaminen, ominaispiirteet, liitän­näissairaudet ja toipumisen ennakoimattomuus. Johtopäätöksenä on, että biopsykososiaalinen lähestymistapa ei aina toteudu työuupuneiden tuessa

Individual and stable autoantibody repertoires in healthy individuals

In the era towards precision medicine, we here present the individual specific autoantibody signatures of 193 healthy individuals. The self-reactive IgG signatures are stable over time in a way that each individual profile is recognized in longitudinal sampling. The IgG autoantibody reactivity towards an antigen array comprising 335 protein fragments, representing 204 human proteins with potential relevance to autoimmune disorders, was measured in longitudinal plasma samples from 193 healthy individuals. This analysis resulted in unique autoantibody barcodes for each individual that were maintained over one year's time. The reactivity profiles, or signatures, are person specific in regards to the number of reactivities and antigen specificity. Two independent data sets were consistent in that each healthy individual displayed reactivity towards 0-16 antigens, with a median of six. Subsequently, four selected individuals were profiled on in-house produced high-density protein arrays containing 23,000 protein fragments representing 14,000 unique protein coding genes. Based on a unique, broad and deep longitudinal profiling of autoantibody reactivities, our results demonstrate a unique autoreactive profile in each analyzed healthy individual. The need and interest for broad-ranged and high-resolution molecular profiling of healthy individuals is rising. We have here generated and assessed an initial perspective on the global distribution of the self-reactive IgG repertoire in healthy individuals, by investigating 193 well-characterized healthy individuals.Peer reviewe

12. Pääsuunnittelijakoulutuksen tutkielmat

Pääsuunnittelijakoulutus on suunnittelun ja johtamisen koulutusohjelma, jonka tavoitteena on tukea pääsuunnittelutehtävissä toimivien asiantuntijoiden edellytyksiä ja valmiuksia vastata tulevaisuuden osaamisvaatimuksiin. Julkaisu sisältää 12. pääsuunnittelijakoulutuksen tutkielmat: (1) Renni Haroma: Arkkitehdin vaikutusmahdollisuudet pääsuunnittelijana KVR-urakassa; tehtävät ja vastuut, sekä onnistuneen lopputuloksen varmistaminen (2) Pontus Högström: Rakennuttajan ja pääsuunnittelijan vastuut pienrakennushankkeessa (3) Outi Jääskeläinen: Pääsuunnittelija kunnallisessa rakennusinvestointihankkeessa (4) Tuomo Kallio: Tietomalli pääsuunnittelijan työkaluna - Muuttuvat ohjeet ja määräykset (5) Sami Karvinen: Rakennesuunnittelija pääsuunnittelijana - Tehtävän erityispiirteet (6) Pauli Koivisto: Pääsuunnittelijan tehtäviä korjausrakentamiskohteissa (7) Mika Kurth: Pääsuunnittelu tietomallihankkeessa - Pääsuunnittelijan, arkkitehdin ja tietomallikoordinaattorin roolit (8) Niklas Mahlberg: Kokemuksia yhteispohjoismaisesta rakennushankkeesta - Case: Teatteri- ja konserttitalo Kilden, Kristiansand, Norja (9) Joni Räisänen: Tietomallintaminen; haasteet ja mahdollisuudet - Tietomallintaminen pääsuunnittelijavetoisessa hankkeessa - Case: Alberga Business Park (10) Sebastian Rönnblad: Pääsuunnittelu tilaajan näkökulmasta (11) Esa Sallinen: Sosiaalinen toimilupa toimitilahankkeessa - vaikutukset pääsuunnittelijan rooliin (12) Kimmo Severinkangas: Pääsuunnittelijan ja rakentamiseen ryhtyvän tehtävä- ja vastuujako vesivoimalaitoksen rakennushankkeessa - Case: Suunnitteilla oleva Sierilän vesivoimalaitoshanke (13) Erki Valdre: Pääsuunnittelun riskienhallinta - Laatujärjestelmä riskienhallintavälineenä (14) Riitta Vesala: Verkostojohtamis- ja esimiestaidot pääsuunnittelijan tehtävässä

Genetic Risk Score for Serum 25-Hydroxyvitamin D Concentration Helps to Guide Personalized Vitamin D Supplementation in Healthy Finnish Adults

Background Genetic factors modify serum 25-hydroxyvitamin D [25(OH)D] concentration and can affect the optimal intake of vitamin D. Objectives We aimed to personalize vitamin D supplementation by applying knowledge of genetic factors affecting serum 25(OH)D concentration. Methods We performed a genome-wide association study of serum 25(OH)D concentration in the Finnish Health 2011 cohort (n = 3339) using linear regression and applied the results to develop a population-matched genetic risk score (GRS) for serum 25(OH)D. This GRS was used to tailor vitamin D supplementation for 96 participants of a longitudinal Digital Health Revolution (DHR) Study. The GRS, serum 25(OH)D concentrations, and personalized supplementation and dietary advice were electronically returned to participants. Serum 25(OH)D concentrations were assessed using immunoassays and vitamin D intake using FFQs. In data analyses, cross-sectional and repeated-measures statistical tests and models were applied as described in detail elsewhere. Results GC vitamin D-binding protein and cytochrome P450 family 2 subfamily R polypeptide 1 genes showed genome-wide significant associations with serum 25(OH)D concentration. One single nucleotide polymorphism from each locus (rs4588 and rs10741657) was used to develop the GRS. After returning data to the DHR Study participants, daily vitamin D supplement users increased from 32.6% to 60.2% (P = 6.5 x 10(-6)) and serum 25(OH)D concentration from 64.4 +/- 20.9 nmol/L to 68.5 +/- 19.2 nmol/L (P = 0.006) between August and November. Notably, the difference in serum 25(OH)D concentrations between participants with no risk alleles and those with 3 or 4 risk alleles decreased from 20.7 nmol/L to 8.0 nmol/L (P = 0.0063). Conclusions We developed and applied a population-matched GRS to identify individuals genetically predisposed to low serum 25(OH)D concentration. We show how the electronic return of individual genetic risk, serum 25(OH)D concentrations, and factors affecting vitamin D status can be used to tailor vitamin D supplementation. This model could be applied to other populations and countries.Peer reviewe

Genetic Risk Score for Serum 25-Hydroxyvitamin D Concentration Helps to Guide Personalized Vitamin D Supplementation in Healthy Finnish Adults

Background Genetic factors modify serum 25-hydroxyvitamin D [25(OH)D] concentration and can affect the optimal intake of vitamin D. Objectives We aimed to personalize vitamin D supplementation by applying knowledge of genetic factors affecting serum 25(OH)D concentration. Methods We performed a genome-wide association study of serum 25(OH)D concentration in the Finnish Health 2011 cohort (n = 3339) using linear regression and applied the results to develop a population-matched genetic risk score (GRS) for serum 25(OH)D. This GRS was used to tailor vitamin D supplementation for 96 participants of a longitudinal Digital Health Revolution (DHR) Study. The GRS, serum 25(OH)D concentrations, and personalized supplementation and dietary advice were electronically returned to participants. Serum 25(OH)D concentrations were assessed using immunoassays and vitamin D intake using FFQs. In data analyses, cross-sectional and repeated-measures statistical tests and models were applied as described in detail elsewhere. Results GC vitamin D-binding protein and cytochrome P450 family 2 subfamily R polypeptide 1 genes showed genome-wide significant associations with serum 25(OH)D concentration. One single nucleotide polymorphism from each locus (rs4588 and rs10741657) was used to develop the GRS. After returning data to the DHR Study participants, daily vitamin D supplement users increased from 32.6% to 60.2% (P = 6.5 x 10(-6)) and serum 25(OH)D concentration from 64.4 +/- 20.9 nmol/L to 68.5 +/- 19.2 nmol/L (P = 0.006) between August and November. Notably, the difference in serum 25(OH)D concentrations between participants with no risk alleles and those with 3 or 4 risk alleles decreased from 20.7 nmol/L to 8.0 nmol/L (P = 0.0063). Conclusions We developed and applied a population-matched GRS to identify individuals genetically predisposed to low serum 25(OH)D concentration. We show how the electronic return of individual genetic risk, serum 25(OH)D concentrations, and factors affecting vitamin D status can be used to tailor vitamin D supplementation. This model could be applied to other populations and countries.Peer reviewe

Vuorotyöntekijöiden unen ja vireyden tukeminen työterveyshuollossa : tutkimushankkeen loppuraportti Työsuojelurahastolle

Johdanto: Unettomuus on yksi yleisimmistä työikäisten kokemista oireista ja häiriöistä. Jatkuessaan se altistaa psyykkisille ja somaattisille sairauksille sekä työkyvyn heikentymiselle. Unettomuus on yleisempää vuorotyöntekijöillä, minkä taustalla on vuorokausirytmin säätelyn häiriintyminen normaalille nukkumisajalle ajoittuvien työaikojen vuoksi. Tähän liittyen unettomuuden hoidon suunnitteluun liittyy haasteita arvioitaessa toisaalta vuorotyöntekijöiden työaikojen ja toisaalta yksilöllisten tekijöiden vaikutusta oireisiin. Yksilöllisiin psyykkisiin malleihin ja toimintatapoihin vaikuttava kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) on todettu tehokkaaksi pitkäkestoisen unettomuuden hoitomenetelmäksi. Siitä on todettu olevan hyötyä taustoiltaan erityyppisten unettomuushäiriöiden hoidossa ja sen on havaittu olevan sovellettavissa erilaisissa hoitokonteksteissa ja -muodoissa. KKT:n menetelmiä on tutkittu kuitenkin vain vähän vuorotyöntekijöiden unettomuuden hoidossa. Tässä tutkimuksessa arvioitiin satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimusasetelmassa sekä työterveyshuollon kontekstissa ryhmämuotoisen ja itsehoitoon pohjatuvan KKT:n menetelmien tehokkuutta vuorotyöntekijöiden unettomuuden hoidossa verrattuna lyhyeen unen huollon ohjaukseen. Lisäksi selvitettiin työaikojen vaikutusta unettomuuteen arvioimalla vuorotyöunihäiriön piirteiden yleisyyttä tutkimukseen osallistuneilla ja niiden mahdollista vaikutusta hoidosta hyötymiseen. Hoitomuotojen soveltuvuutta työterveyshuollon menetelminä selvitettiin tarkastelemalla sitä, miten palveluntuottajat kokivat interventiot ja ottivat ne käyttöönsä. Menetelmät: Viisi työterveysyksikköä ja Työterveyslaitos vastasivat tutkittavien rekrytoinnista. Osallistumisen pääkriteereinä olivat vähintään kolme kuukautta kestänyt ei-elimellinen unettomuushäiriö ja vuorotyön tekeminen. Tutkimukseen valikoitui 84 vuorotyöntekijää työterveysyksiköiden lääkäreiden tekemien arvioiden perusteella. Tutkimukseen valitut satunnaistettiin kolmeen eri interventioon: KKT:n menetelmiin pohjautuvaan ryhmähoitoon, KKT:n menetelmiin pohjautuvaan itsehoito ja unen huollon yksilöohjaukseen. Työterveysyksiköiden hoitajat ja psykologit saivat koulutuksen hoitomenetelmistä ja vastasivat hoitojen toteutuksesta. Osallistujien unettomuusoireita sekä muita oireita, uneen liittyviä ajatusmalleja, elämänlaatua ja kognitiivista suorituskykyä arvioitiin ennen hoidon alkua, hoidon jälkeen sekä seurantamittauksissa kuuden, 12 ja 24 kuukautta hoidon päättymisestä. Tässä raportoidaan tulokset kuuden kuukauden seurantaan saakka. Mittareina käytettiin kyselyitä, unipäiväkirjaa, aktigrafiaa ja kognitiivisia testejä. Tulokset: Sekä KKT:a että unen huollon ohjausta saaneiden unettomuudesta kokema haitta lieveni keskimäärin kohtalaisesti, mutta hoidon vaikuttavuudessa oli paljon yksilöllistä vaihtelua eikä eri hoitoa saaneiden välillä ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. JatkoVuorotyöntekijöiden unen ja vireyden tukeminen työterveyshuollossa 5 analyysien perusteella ryhmämuotoista KKT:a saaneiden joukossa oli kuitenkin eniten hoidosta hyötyneitä. Sekä ryhmämuotoista että itsehoitoon pohjautuvaa KKT:a saaneiden mieliala myös parani enemmän ja he kokivat menetelmillä olleen suurempi parantava vaikutus heidän elämätilanteeseensa ja olotilaansa kuin unen huollon ohjausta saaneet. Lisäksi ryhmämuotoista KKT:a saaneissa oli eniten niitä, jotka vähensivät jatkuvaa unta edistävien lääkkeiden käyttöä. Kaikkia hoitomuotoja saaneiden osallistujien valveajan vireys, työstä palautuminen ja elämänlaatu paranivat. Noin puolella osallistujista oli vuorotyöunihäiriön piirteitä, mutta ne eivät vaikuttaneet hoidosta hyötymiseen. Työterveyshoitajat ja - psykologit kokivat saamansa lyhyen koulutuksen pääosin riittäväksi ja menetelmien pääosin soveltuvan hyvin työtyöterveyshuollon palveluvalikoimaan. Pohdinta ja johtopäätökset: Tutkimuksen tulosten perusteella vuorotyöntekijät voivat hyötyä unettomuuden psykologisista hoidon ja ohjauksen interventioista työaikojen epäsäännöllisyydestä huolimatta. KKT:n menetelmiin pohjautuvilla ryhmä- ja osittain myös itsehoidolla oli enemmän tehoa osallistujien kokonaisvointiin verrattuna lyhyeen unen huollon ohjaukseen, mutta hoitojen vaikuttavuudessa oli kokonaisuudessaan paljon yksilöllisiä eroja. Vuorotyöunihäiriön piirteet olivat osallistujilla yleisiä, mutta tässä tutkimuksessa ne eivät vaikuttaneet hoidosta hyötymiseen. Työterveyshuollossa koetaan unettomuuden arviointi ja hoito tärkeänä osana toimintaa ja siellä pystytään pääosin ottamaan hoitomenetelmiä käyttöön suhteellisen lyhyen koulutuksen jälkeen eli niitä on mahdollista toteuttaa erilaisissa työterveyshuollon konteksteissa. Tulosten pohjalta KKT:n menetelmiin pohjautuva nettipohjainen hoitomalli, joka olisi yksilöllisesti muokattavissa ja johon sisältyisi myös yksilö- tai ryhmämuotoista ohjausta ja neuvontaa, voisi toimia parhaiten vuorotyöntekijöiden unettomuuden hoidossa

Novel Susceptibility Locus at 22q11 for Diabetic Nephropathy in Type 1 Diabetes

Peer reviewe

Two perspectives to text structure representation

This study outlines a two-layered system of text-structure representation for factual English texts. Because the study focuses on factual texts, it defines text as consisting of a group of propositions which relate to each other so that an identifiable discourse topic emerges. For practical purposes text is also described as a textual topic-comment message. Text structure is, accordingly, defined as the set of relations by means of which the propositions of the textual comment are joined to each other and, directly or indirectly, to the discourse topic. The text is assumed to contain both informatively indispensable propositions and those which do not increase information in their context but are included in the text to make it more comprehensible, convincing or attractive to the reader. To account for this textual feature text structure is approached from the two perspectives of message structure and message trategies. The message structure consists of the relations joining the informatively indispensable propositions of the textual comment to each other and, directly or indirectly, to the discourse topic. The message strategies are defined by the relations existing between the indispensable and the dispensable propositions. The message structure shows two kinds of relations: message-core relations and logical relations. The top-hierarchy propositions of the textual comment relate to the discourse topic by means of a dominant type of message-core relation. The various types of message-core relations result from the various illocutionary purposes that the text may show as one speech act by the writer. Logical relations carry the meaning of clause-connecting conjunctions. Various types are distinguished also among message-strategic relations. Thus a number of more specified text-structural functions/relations are derived from each of the above three main categories of text-structural relations. Stereotypical patterns of message structure are then suggested for the various text types. Finally, the model is tested on a corpus of 18 authentic texts/extracts of texts including scientific articles, textbook texts, and press reportage. The two levels of analysis are carried out side by side so that a group of propositions is coded for its message-core function and for the messagestrategic pattern by means of which the message core function is realized