disDance 11054.80 Liminalities [video and text]

A special issue based on a selection of papers and performances at 'Remote Encounters: Connecting bodies, collapsing spaces and temporal ubiquity in networked performance, a two-day international conference' (11th - 12th of April 2013) exploring the use of networks as a means to enhance or create a wide variety of performance artsThe disDance project was the beginning of an enquiry-process in which some of the possibilities of working on networked, physically separated, interdisciplinary performance, incorporating interactive media, architecture and dance/performance/audio were investigated. disDance 11054.80 was prepared for the Remote Encounters International Conference and acts as the template for future collaborations using similar methodologies. The piece was sited in two geographically separated locations; Cardiff, UK and Lasalle College of Arts, Singapore. At each site, dancers/performers were interacting with their colleagues at the other site through a novel networked messaging system designed specifically for live performance. Heidi Saarinen, who was the overall creative director, was based in Cardiff (where she was the performer) while Ian Willcock (the developer of the LIMPT system) coordinated from Singapore. The title disDance 11054.80 relates to the collaborative aspect between disparate disciplines and refers to the multi-location aspect as well as holding a factual reference to the distance in kilometers between the two locations involved in the project; Cardiff and Singapore (11054.80 km).Peer reviewedFinal Accepted Versio

Human rights as the means, the goal and the absolute value : Analysis of the use of human rights concept in legitimation of sexual and reproductive health and rights

This study examines the function of human rights appeals and ideology in authority construction and legitimation of sexual and reproductive health and rights (SRHR) in Accelerate Progress – Sexual and Reproductive Health and Rights for All – a report by the Guttmacher-Lancet Commission on SRHR. The main objective of the study is to determine the function of human rights in authority construction of the report. Moreover, the study examines the presence of allegedly shared values of universality as well as the implications of the human rights values and ideology, and their contribution to the SRHR discourse and the key message of the report (integrated definition of SRHR). The analysis is conducted by examining ‘human rights’ keyword occurrences in their contextually relevant textual environments. The main methods are Critical Discourse Analysis (CDA) (Fairclough 1989) and van Leeuwen’s legitimation theory (2007). In the frame of CDA, the method of critical reading from engaged and estranged positions is integrated in the analysis (Janks 1997). The analyzed material was categorized according to van Leeuwen’s four legitimation strategies; authorization, rationalization, moral evaluation and mythopoesis. In total 27 keyword occurrences of ‘human rights’ are examined by using these categories and the interpretative analysis is guided by the core elements of CDA; ‘critical’, ‘power’ and ‘ideology’. The analysis shows that appeals to human rights have several functions and they appear as a component in all four legitimation strategies. Human rights are framed as a legal obligation, a moral imperative, a central component in SRHR, and an absolute universal value. The discussion concludes that the human rights discourse in the Guttmacher-Lancet report appears often as an abstract ideology that assumes universally shared moral agreement and lacks meaningful relevance in the lived SRHR realities of people. However, more research is needed to address this gap and develop the human rights framework to accelerate process in implementation on grass-root level.JOHDANTO. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kriittisesti ihmisoikeusideologian heijastumia seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevassa Guttmacher–Lancet -komission raportissa Accelerate Progress – Sexual and Reproductive Health and Rights for All. Ihmisoikeuksien kriittinen tarkastelu diskurssissa yhdistää vallan, ideologian ja sosiaalisten rakenteiden käsitteet, ja pyrkii havainnoimaan ihmisoikeusregiimin kielellisiä ilmentymiä (Szczepanik 2014, 14). Tutkielmassa ihmisoikeusregiimi käsittää kansainväliset sopimukset, normatiiviset periaatteet sekä yhteisön, joka on sitoutunut edistämään ihmisoikeusperiaatteita. Nämä periaatteet sekä yhteisön moraalisäännöt luovat ihmisoikeusideologian, joka nojaa institutionaaliseen valtaan, moraalisääntöjen ”oikeaoppisuuteen” sekä niiden pohjalta muodostuvaan yhteisöllisen solidaarisuuden ja sosiaalisen muistin muodostumiseen (David 2018, 2). Ihmisoikeusideologiassa normisto nostetaan muiden moraalioppien yläpuolelle, mikä sovellettuna politiikkaan muodostaa arvoasteikon, jolla valtioiden laillisuutta, kehitystä ja arvojen hyveellisyyttä mitataan (Jahren 2013, 1-2; Nickel 2019, 3; Murphy 1981, 437-439). Ihmisoikeudet on määritelty Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) yleismaailmallisessa julistuksessa ja ne hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa vuonna 1948. Julistuksen lisäksi ihmisoikeuksien määritelmää on myöhemmin laajennettu useilla kansainvälisillä yleissopimuksilla, jotka määrittelevät mm. naisten ja lasten oikeudet, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, kansalais- ja poliittiset oikeudet sekä lisääntymisoikeudet (United Nations 2020d; Nickel 2019, 3). Ihmisoikeuksien universaaliudesta käydään sekä juridista että filosofista väittelyä, jossa kriittiset osapuolet tuovat esiin länsimaisen kulttuuri-imperialismin sekä vinouman poliittis-ideologisessa valta-asetelmassa kylmän sodan aikaisessa maailmassa, jossa ihmisoikeudet luotiin (Nickel 2019, 4; Talbott 2005, 15-16). Ihmisoikeuksien poliittinen (väärin)käyttö sekä usein abstraktille tasolle jäävä diskurssi ulottuvat myös liitännäisiin sopimuksiin ja käsitteisiin, kuten seksuaali- ja lisääntymisoikeudet. TAUSTA. Seksuaali- ja lisääntymisoikeudet ovat olleet pitkään poliittisen väittelyn aiheena, eikä käsitteestä ole saavutettu yksimielisyyttä nykypäivään mennessä. Kansainvälisen poliittisen kädenväännön seurauksena lisääntymisoikeudet hyväksyttiin osaksi ihmisoikeuksia Kairon väestö- ja kehityskonferenssissa (ICPD) vuonna 1994, mutta seksuaalioikeuksien laillista asemaa ei kirjattu konferenssin toimintaohjelmaan (Programme of Action) eikä käsitteellä ole laillisesti sitovaa asemaa kansainvälisessä oikeudessa (Girard 2007, 328). Seksuaalioikeuksien laillisen aseman hyväksyntää osaksi ihmisoikeuksia hidastaa oikeuksien määrittelyn sosiologiseterot sekä uskonnolliset, historialliset ja muut kulttuuriset vaikutteet. Lisäksi ihmisoikeuksien toimeenpanosta sekä arvomerkityksestä ei ole maailmanlaajuista yksimielisyyttä, vaikka ihmisoikeusdiskursseissa usein painotetaan universaaliutta (Murphy 1981, 433-434). Tässä tutkielmassa tarkasteltava Guttmacher–Lancet -komission raportti käsittelee seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia lääketieteellisestä, poliittisesta sekä ihmisoikeusnäkökulmista, ja sen keskeinen tavoite on edistää seksuaalioikeuksien integroidun määritelmän laajaa käyttöönottoa (Guttmacher-Lancet Commission on SRHR). Raportissa seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien integroitu määritelmä pohjataan ihmisoikeuksiin ja se huomioi ensimmäistä kertaa seksuaalisuuden sosiaaliset ulottuvuudet, kuten seksikumppanin vapaa valinta, seksuaalinen nautinto ja turvallisuus, kehollinen koskemattomuus sekä seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli. Seksuaalioikeuksien sitominen ihmisoikeuksiin ei kuitenkaan ole täysin selväpiirteinen, sillä universaaliuden periaatteiden soveltaminen seksuaalisuuteen kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisenä aiheena tuo mukanaan ihmisoikeusdiskurssin ongelmakohdat; abstraktiuden ja länsimaisen liberalistisen tasa-arvokäsitteen. Tutkimukset osoittavatkin, että kansainvälinen ihmisoikeus- ja seksuaalioikeusdiskurssi käsittelee seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia usein normatiivisuuden kautta eikä luo merkityksellistä yhteyttä todelliseen elettyyn elämän ja ruohonjuuritason seksuaalirealiteetteihin (Standing et al. 2011). TEOREETTINEN VIITEKEHYS. Tässä kriittisen diskurssianalyysin tutkielmassa tarkastellaan, miten ihmisoikeuksia käytetään auktoriteetin ja vallankäytön oikeutuksessa Guttmacher-Lancet komission raportissa. Kriittinen diskurssianalyysi (Critical Discourse Analysis, CDA) on tutkimusmetodi, jossa sosiaalista valtaa ja käytäntöjä sekä epätasa-arvoa luodaan, ylläpidetään ja vastustetaan diskurssissa (Wodak & Meyer 2009). Kriittisessä analyysissa diskurssilla tarkoitetaan kielellisiä käytäntöjä ja kanssakäymistä, jotka selittävät ja rakentavat tuntemaamme todellisuutta (Fairclough 1989, 25). Lisäksi metodin keskiössä ovat vallan ja ideologian käsitteet, jotka ovat merkittävässä osassa myös tässä tutkielmassa. Kriittisessä diskurssianalyysissa valta viittaa sosiaalisen todellisuuden luonnollisiin ilmiöihin, jotka ilmenevät ihmisten välisissä suhteissa ja heijastuvat täten myös kieleen – diskursseihin. Diskursseissa olevat rakenteelliset valta-asetelmat, painotukset ja sanavalinnat ovat siis sosiaalisen todellisuuden ilmentymiä, joita toistetaan ja rakennetaan yhä uudelleen kielen kautta (Fairclough 2001, 123). Sosiaaliset ilmiöt täten viittaavat myös ideologioiden ilmentämiseen kielessä, jota tämä tutkielma tarkastelee. Ideologia kriittisessä diskurssianalyysissa tarkoittaa ajatusmalleja ja uskomuksia, jotka ovat kehittyneet järjestäytyneiksi sosiaalisiksi toimintatavoiksi ja käsitteiksi (van Dijk 2000, 8). Määritelmään kuuluu keskeisenä osana myös vallan käsite, sillä ideologioiden syntyminen on yleensä kolmivaiheinen prosessi, jossa institutionaalinen valta tuottaa kumulatiivista doktriinin valtaa luoden lopulta solidaarisen yhteisön, joka hyväksyy ideologian arvot ja keskeiset opit (David 2018, 2). Tästä näkökulmasta tarkasteltuna voidaan todeta, että ihmisoikeusregiimi ja sen institutionaalinen sekä normatiivinen valta ovat luoneet ideologian, jossa ihmisoikeusmyönteiset tahot tekevät yhteistyötä ja luovat vahvaa normatiivista diskurssia (van Dijk 2000, 8; 73; Nickel 2019, 2.1). Kriittinen näkökulma diskurssianalyysiin käsittää sekä tutkittavan aiheen että tutkijan omien kantojen tarkastelun suhteessa aineistoon. Koska metodin perimmäinen tarkoitus on valtasuhteiden epätasapainon kriittinen tarkastelu ja esiintuominen, kriittinen diskurssianalyysi pyrkii puolustamaan sorrettuja ja voimaannuttamaan vallan alla olevia luoden sosiaalista muutosta. Kriittinen suhtautuminen tutkittavaan aiheeseen ottaa täten keskiöön sosiaaliset rakenteet ja vallan väärinkäytön. Miksi siis ihmisoikeuksia tulee tarkastella kriittisesti? Vaikka ihmisoikeusregiimillä on voimannuttava ja heikkoja puolustava tarkoitusperä, alun perin länsimaisen ideologiapohjan valtavirtaistaminen ja legitimoiminen universaaliksi sisältää valtavinouman, joka on kriittisen diskurssianalyysin mielenkiinnon kohde. Tutkittavan aiheen ei siis sinänsä tarvitse sisältää vallan väärinkäyttöä, jotta sen kyseenalaistaminen olisi merkittävää kriittisen diskurssianalyysin näkökulmasta. Kriittinen tarkastelu käsittää myös tutkijan omien lähtökohtien, odotusten ja subjektiivisten oletusten näkyväksi tekemisen sekä niiden vaikutusten tunnistamisen tutkimuksessa. Poikkitieteellisenä tieteenalana kriittisen diskurssianalyysin tutkimuslähtökohdat sisältävät luontaisesti jälkiä tutkijan luontaisesta subjektiivisuudesta tulkinnoissa, mikä ylläpitää sosiaalisia rakenteita diskurssien ja todellisuuden välillä (Habermas Fairclough’n ym. teoksessa 2011, 360. Kriittisessä diskurssianalyysissä tutkijan itsetutkiskelun ja omien näkökantojen pohdinnan tarkoituksena on pyrkiä ottamaan etäisyyttä tutkimusaiheeseen ja täten ymmärtää, miten tutkijan omat vaikutteet koskettavat tiedonkeruuseen, analyysiin sekä johtopäätöksiin (Leistyna 2001, 186). Tässä tutkielmassa itsetutkiskelu sekä tutkittavan aiheen kriittinen tarkastelu toteutetaan kriittisen lukemisen kautta, jossa tutkija asettuu sekä asianajajan (engaged position) että vastustajan (estranged position) rooleihin suhteessa tekstiin (Janks 1997, 330-331). Asianajajan roolissa tekstiä tulkitaan niin, että sen keskeinen viesti ja valta-asetelmat hyväksytään kyseenalaistamatta. Aineistoa tarkastellaan ”suositellusta” näkökulmasta siten, että sen päämäärä hyväksytään ja tarkoitusta edistetään. Vastustajan asemassa tutkija pyrkii etääntymään aineistosta ja tarkastelemaan sen viestiä, olettamuksia ja sosiaalisia heijastumia kriittisesti. Vastustaja kyseenalaistaa tekstin oletetun luonnollisuuden tarkastellen samalla omaa puolueellisuuttaan ja subjektiivisuuden vaikutusta tulkintoihin. Asianajaja-vastustaja-asetelma tukee tutkijan itsekriittistä arviointia suhteessa tutkittavaan aiheeseen ja auttaa tunnistamaan sosiaalisia valtarakenteita luovia ja ylläpitäviä elementtejä sekä todellisuudessa että diskurssissa (Janks 1997, 229). Diskurssianalyysin lisäksi tässä tutkielmassa Guttmacher-Lancet komission raporttia tarkastellaan myös Theo van Leeuwenin legitimaatioteorian kautta. Legitimaatio on kielellinen toiminta, jolla pyritään oikeuttamaan käytäntö, toiminta, asema tai muu seikka diskurssissa. Yleisesti legitimaation voi ymmärtää vastauksena kysymykseen ’miksi?’ (van Leeuwen 2007, 94). Van Leeuwen jakaa legitimaatiostrategiat neljään kategoriaan diskurssissa. Ensimmäinen, auktoriteettilegitimaatio, viittaa henkilöön, instituutioon tai käytäntöön, jonka auktoriteetti rakentuu aseman, asiantuntemuksen, lakiasetuksen, sosiaalisten tapojen tai yleisti hyväksyttyjen käytäntöjen kautta (van Leeuwen 2007, 97). Toinen strategia, moraalilegitimaatio, viittaa epäsuoriin, arvolatautuneisiin diskursseihin, jotka sisältävät moraalielementtejä abstraktien käsitteiden, kielikuvien sekä positiivisten ja negatiivisten arviointien muodoissa (ibid). Kolmas legitimointistrategia, rationalisaatio, kattaa tavoitteet, toiminnan muodot ja tarkoituksen ja sen funktiona on selittää, miksi tietty toiminta, käytäntö tai asema on olemassa tietyssä muodossa. Toisin sanoen, rationalisaatio pyrkii oikeuttamaan tietyn toimintamuodon, halutun tavoitteen ja päämäärän vetoamalla sosiaalisesti hyväksyttyihin päämääriin, yleistietoon ja ”totuuksiin” (van Leeuwen 2007, 103). Viimeinen legitimaatiostrategia viittaa mytopoeesiin, tarinankerrontaan ja moraaliopetuksiin, joissa päähenkilö saavuttaa tavoitteen tai saa palkinnon toimiessaan legitimoidulla tavalla (van Leeuwen 2007, 105). Varoittavien tarinoiden tarkoituksena on osoittaa, että normien ja legitimoitujen käytäntöjen vastainen toiminta johtaa vaikeuksiin. TUTKIMUSKYSYMYKSET, AINEISTO JA METODIT. Tässä tutkielmassa tarkastellaan ihmisoikeusideologian kielellisiä ilmentymiä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevassa raportissa kolmen tutkimuskysymyksen avulla: 1) Mikä on ihmisoikeuksiin vetoamisen tehtävä legitimaation rakentamisessa raportissa? 2) Miten universaalit arvo-oletukset näkyvät legitimaatiossa? 3) Mikä on arvojen ja ideologian merkitys seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien diskurssissa ja edistävätkö ne raportin keskeistä viestiä (integroitu seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien määritelmä)? Tutkimuskysymysten tarkoituksena on ohjata analyysiä selvittämään, miten ihmisoikeusideologia heijastuu diskurssissa ja mitä se kertoo sosiaalisesta todellisuudesta. Tutkielman hypoteesi on, että ihmisoikeuksiin viitataan raportissa abstraktina kokonaisuutena ensisijaisesti konteksteissa, joissa oikeuttaminen ja auktoriteetti rakennetaan moraalilegitimaation avulla. Hypoteesi perustuu aikaisempiin tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu ihmisoikeuksien abstraktia luonnetta diskursseissa. Tutkimuksissa on havaittu, että kansainväliset ihmisoikeus- ja seksuaalioikeusdiskurssit nojaavat usein normatiivisuuteen ja liikkuvat teoreettisella tasolla, eivätkä nouse yksilöiden eletyn elämän konkreettisista lähtökohdista (Standing et al. 2011). Tutkittava aineisto koostuu ihmisoikeuksien avainsanaesiintymistä Guttmacher-Lancet komission raportissa Accelerate Progress – Sexual and Reproductive Health and Rights for All. Raportti on julkaistu vuonna 2018 ja se on yhdysvaltalaisen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin keskittyvän Guttmacher Instituutin sekä brittiläisen lääketieteellisen lehden the Lancetin yhteistyön tulos. Raportti koostuu seitsemästä osa-alueesta, jotka käsittelevät seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia laillisista, lääketieteellisistä, koulutuksellisista sekä ihmisoikeusnäkökulmista huomioiden aikaisemmin laiminlyödyt kohderyhmät, kuten seksuaalivähemmistöt, nuoret sekä haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt. Raportti esittää näyttöön perustuvia politiikka-, investointi- ja toimenpidesuosituksia edistääkseen yksilöiden seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien täyttymistä ja toimeenpanoa. Raportti pohjaa suosituksensa lääketieteelliseen näyttöön, tilastoihin, kyselytutkimuksiin sekä kansainvälisiin poliittisiin linjauksiin, kuten ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. Tutkittava aineisto koostuu 27 tekstinäytteestä, jotka on valittu ihmisoikeudet-avainsanahaun (human rights) tulosten perusteella. Tarkasteltavat näytteet sisältävät avainsanan lisäksi otteita tekstiympäristöstä kontekstuaalisen taustatiedon havainnollistamiseksi ja näytteiden sitomiseksi ympäröivään diskurssiin. Avainsananäytteet ja niiden tekstiympäristö kategorisoidaan ja analysoidaan käyttäen van Leeuwenin neljää legitimaatiostrategiaa. Lisäksi kriittistä tarkastelua, ideologiaheijastumia sekä auktoriteettivaltaa tarkastellaan kriittisen lukemisen kautta vastustajan roolista. KESKEISET TULOKSET JA PÄÄTELMÄT. Analyysi osoittaa, että ihmisoikeuksiin viitataan monipuolisesti käyttäen jokaista van Leeuwenin neljästä legitimaatiostrategiasta. Auktoriteettilegitimaatiossa ihmisoikeuksiin vedotaan usein sitovana institutionaalisena valtana viitaten mm. kansainväliseen oikeuteen ja käytäntöihin. Auktoriteetin rakentamisessa merkityksellistä on valtasuhde legitimaation tuottajan (Guttmacher–Lancet -komissio) ja lukijan välillä diskurssissa; legitimaatiot nojaavat vahvaan oletukseen ihmisoikeusperiaatteiden ja kansainvälisten sopimusten tuntemisesta, yhteisestä moraalipohjasta sekä komission institutionaalisen ja asiantuntija-auktoriteetin hyväksymisestä. Ihmisoikeuksiin viitataan myös tavoitteina, toimintatapoina sekä toiminnan vaikutuksina. Raportti vetoaa valtioita sitovaan moraaliseen vastuuseen edistää ihmisoikeuksia sekä omaksua ihmisoikeusperustainen toimintatapa politiikkaohjelmiin edistääkseen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia. Universaalit ihmisoikeusperiaatteet tulevat esiin vaatimuksissa edistää ja suojella ihmisoikeuksia valtioiden ja ihmisoikeustoimijoiden perimmäisenä päämääränä. Tämän päämäärän oikeutus pohjautuu oletukseen jaetuista arvoista ja ihmisoikeusideologian moraalisesta valta-asemasta. Ihmisoikeuksien normatiivinen valta tulee esille useassa rationaalisessa legitimaatiostrategiassa, joissa seksuaalioikeudet määritellään ihmisoikeuksien kautta. Kuten mainittu, kansainvälinen laki ei määritelmällisesti tunnista seksuaalioikeuksia osana ihmisoikeuksia, joten raportissa käytettävä legitimaatio pohjautuu normatiivisuuteen ja ihanteisiin todellisuudesta, jossa seksuaalioikeudet tunnustetaan universaaleiksi. Raportti vaatii sosiaalista muutosta, joka on ainoastaan mahdollista ihmisoikeuksien kehikossa. Se jättää huomiotta jo olemassa olevien sosiaalisten normistojen, tapojen ja perinteiden roolin yksilön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Täten ihmisoikeudet nostetaan eettisenä kehikkona muiden kulttuuristen, uskonnollisten ja sosiaalisten normistojen yläpuolelle luokittelemalla nykyiset sosiaaliset käytännöt ihmisoikeusrikkomuksiksi. Moraalilegitimaatiossa lakien ja politiikkaohjelmien ihmisoikeusmyönteisyyttä arvioidaan kehityksen ja edistyksen kautta. Aihetta käsitellään muutoksen abstraktiossa, jossa ajan myötä lait ja poliittiset toimet kehittyvät tukemaan tai vastustamaan ihmisoikeuksia. Tämä polarisoiva arviointi vahvistaa käsitystä ihmisoikeuksista universaalina normatiivisena mittarina, jolla valtioiden kehitystä, menestystä ja suosiota mitataan. Tällä arvoasteikolla menestyvät vain ne, jotka ovat ihmisoikeusmyönteisiä. Käytännössä tämä tarkoittaa valtioita ja tahoja, jotka toimivat länsimaalaisesta ideologiapohjasta nousevan käytösnormiston puitteissa. Tarinankerronnassa ihmisoikeudet ovat merkittävässä roolissa tarinan huippukohdassa, jossa nuorten seksuaalioikeudet toteutuvat lakimuutoksen ja kansainvälisen ihmisoikeusperiaatteiden johdosta. Tarina osoittaa, että käytännön muutos on mahdollista, kun ihmisoikeudet otetaan kiintopisteeksi kansallisen tason politiikassa. Mytopoeesi on legitimaatiostrategioista ainoa, jossa ihmisoikeudet ankkuroidaan sosiaaliseen todellisuuteen ja toimenpiteistä annetaan käytännön esimerkki. Tulosten valossa todetaan, että ihmisoikeusregiimin laillinen, dogmaattinen ja normatiivinen valta-asema on vahva ja sitä ylläpidetään raportissa monimotoisten legitimaatioiden keinoin. Ihmisoikeusideologia nostetaan arvokehikkona ylivertaiseen asemaan, jossa periaatteiden toteutuminen on tavoite, keino sekä itseisarvo. Tulokset osoittavat, että ihmisoikeusdiskurssi sekä sen sisällä olevat seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeusdiskurssit eivät ole ankkuroitu paikallis- ja yksilötasojen sosiaalisiin todellisuuksiin. Tutkielmassa ehdotetaan laajempaa korpustutkimusta, jotta ihmis- ja seksuaalioikeuksien diskurssien vaikutuksia sosiaaliseen todellisuuteen voidaan paremmin ymmärtää ja antaa tulosten pohjalta toimenpidesuosituksia. Yleismaailmalliset, universaaliuden periaatteen alla luodut oikeudet ja suositukset eivät kosketa todellisen elämän monimutkaista arkea, jossa kulttuuriset tavat ja perinteet, uskonnot ja muut sosiaaliset rakenteet vaikuttavat yksilöiden ja yhteisöjen elämään. Tämä kuilu todellisuuden ja normatiivisen diskurssin välillä vaikeuttaa ja hidastaa yksilöiden suojelua ja ihmisoikeuksien toimeenpanoa kansainvälisessä ja kansallisessa politiikassa sekä käytännön ruohonjuuritasolla. Sillan rakentaminen kuilun yli vaatisi universaalin näkökulman muuttamista kohti kulttuurirelativismia, jotta ihmisoikeuksien merkityksellisyyttä todellisessa elämässä voidaan ymmärtää ja inhimillisen hyvinvoinnin määritelmää laajentaa monikulttuurisessa dialogissa

Creating relations through art : The social aspects of street art and graffiti in London

Tämä antropologiaa ja kaupunkitutkimusta yhdistävä pro gradu –tutkielma käsittelee urbaanin katutaiteen ja graffitin ristiriitaista roolia Lontoossa. Tutkielma keskittyy erityisesti katutaiteen sosiaalisiin piirteisiin ja niihin suhteisiin, joita katutaideteokset luovat urbaanissa ympäristössä. Tutkielmassa keskustellaan myös siitä, miten tällä hetkellä vallitsevat kaupunginvaltuustojen linjaukset ja toimintamallit vaikuttavat osaltaan urbaaniin taiteeseen ja miten tämä osaltaan heijastelee laajemmin kaupunkiympäristössä tapahtuvia muutoksia ja niihin liittyviä ongelmia. Tutkielmassa pohditaan sitä, millaisia sosiaalisia suhteita urbaani katutaide luo, ja miten nämä suhteet ilmenevät suhteessa jatkuvasti yksityistyvään ja kontrolloituun kaupunkitilaan? Tähän liittyen tutkielmassa keskustellaan myös siitä, vaikuttavatko kaupungin nykyiset kulttuuriset toimintamallit urbaaniin katutaiteeseen siten, että se on muuttumassa välineeksi, jolla pyritään saamaan taloudellisesta tuottoa. Tutkielma pohjautuu aineistoon, joka on kerätty kahden kuukauden mittaisen kenttätyön aikana Lontoossa. Päämetodeina kenttätyössä olivat puolistrukturoidut haastattelut ja havainnointi, minkä lisäksi kenttätyöhön kuului jonkin verran osallistuvaa havainnointia. Tutkielmassa keskitytään erityisesti katutaide- ja graffititaiteilijoiden näkemyksiin, minkä vuoksi suurin osa haastatteluista tehtiin taiteilijoiden kanssa. Ensimmäinen aineistoluku lähestyy aihetta keskittymällä yksittäisten teosten yhteydessä ja läheisyydessä olevien suhteiden analysointiin Alfred Gellin antropologisen taiteen teoriaa hyödyntäen. Seuraavassa aineistoluvussa suhteita analysoidaan hieman laajemmalla tasolla ja syvennytään paremmin Lontoon katutaide- ja graffitipiirien uniikkiin maailmaan. Viimeisessä aineistoluvussa aihe kytketään osaksi laajempia urbaanisia ilmiöitä ja kehityslinjoja sekä pohditaan urbaanin taiteen suhdetta vallitseviin kulttuurisiin toimintamalleihin ja julkiseen tilaan nähden. Kenttätyön ja aiheesta tehdyn aiemman tutkimuksen perusteella urbaani katutaide ja graffiti eivät ole muuttumassa täysin kaupallisiksi ilmiöiksi, vaikka tämänhetkiset kaupunkien toimintamallit niihin vaikuttavatkin. Syynä tähän on se, että kaupunkien harjoittamat toimintamallit ovat täydessä ristiriidassa urbaanin taiteen ideologisten näkemysten kanssa. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että urbaani katutaide ilmiönä on laajentunut ja jakautunut siten, että eri urbaanien teosten taustalla olevat motiivit ja tarkoitusperät voivat olla täysin ristiriitaisia keskenään.This thesis combines anthropology and urban studies theories to discuss and analyse the ambivalent position of urban art in London. The thesis focuses especially on the social elements of street art and graffiti and the various relationships the artworks create and enable in the urban environment. It is also discussed how dominant cultural policies have affected urban art practises and how this all reflects the contemporary urban trends and issues in London. The questions asked in this thesis is what kind of social relationships do street art and graffiti create and how do these relationships connect to the increasingly privatised and controlled public space and place in urban environment? In relation to that, it is also asked whether the current cultural policies in the city are changing street art and graffiti practises from a free expression to the public to a tool that is used for economic profit? The data for the thesis was gathered during two months of ethnographic fieldwork in London. The main methods were semi-structured interviews and observation, and the fieldwork also included participation observation and walk and talk ethnography. The thesis focuses primarily on the views of people practising street art or graffiti, which is why majority of the interviewees were artists. The first analysis chapter of the thesis employs Alfred Gell’s anthropological theory of art and the focus is on specific urban street art and graffiti works and the relationships in their proximity. The second analysis chapter discusses the social relationships on a slightly broader scale while going deeper on the unique aspects of London street art and graffiti scene. The last analysis chapter discusses the topic on the widest scale and elucidates urban art’s position in relation to major urban trends in London, such as dominant cultural policies and the use and potential of public spaces in the city. The aim of this thesis is to present and analyse urban art as a social phenomenon and analyse the various social relationships street art and graffiti enable and create in the increasingly privatised urban environment. The other main point is to discuss the increasing popularity of urban art and concurrent cultural policies and whether it is changing the phenomenon in a way that the original rebellious nature of urban art would disappear and turn into a commercial practise. Based on the fieldwork and earlier research done on the subject, the concurrent cultural policies have not affected street art and graffiti in a way that they would be shifting into a realm of commercialism. The reason behind this is that the policies employed by actors that are using street art for economic benefits conflict with the major ideological aspects of the urban art practises. Rather, the urban art scene has both extended and divided in a way that different urban artworks can have contradictory motivations and agendas behind them

Perehdyttämisellä kohti parempaa suoriutumista : Toimintatutkimus perehdyttämisprosessin kehittämisestä teollisuusyrityksessä

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa siitä, miten organisaatiossa uusien työntekijöiden työn oppimista ja työssä suoriutumista voidaan edistää perehdyttämistä kehittämällä. Tutkimuksen päämääränä on syventää ymmärrystä perehdyttämisprosessista työsuhteen alussa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu perehdyttämisen, oppimispsykologian ja organisaatiopsykologian aineksista. Keskeisiä niistä ovat perehdyttämistä, oppimista, sosiaalistumista, minä-pystyvyyttä ja itseohjautuvuutta käsittelevät teoriat ja mallit. Toimintatutkimus toteutettiin eräässä kokoonpanotyötä harjoittavassa tuotannollisessa yrityksessä. Kokoonpanotyö sisälsi kolme noin vuoden mittaista kehitysvaihetta, joista kaksi ensimmäistä, tehokkaampi perehdyttämisprosessi ja lyhempi oppimisaika, jäsennetään itsereflektiivisenä kehänä, jossa suunnittelu, toteutus ja havainnointi sekä toiminnan tulosten arviointi ja jatkokehittäminen seuraavat toisiaan. Kolmannen vaiheen, parempi suoriutuminen, muodostaa toiminnan vakiinnuttaminen. Tutkimusaineistona on käytetty teemahaastatteluja, perehdyttämisen arviointeja, oppimispäiväkirjoja, perehdyttäjäpalautteita, eläytymismenetelmällä kerättyjä tarinoita ja suoriutumista koskevaa seurantatietoa. Tutkimustulosten mukaan uusien kokoonpanijoiden työssä suoriutumista voitiin parhaiten edistää perehdyttämisellä, jossa yhdistyvät selkeät tavoitteet, vaiheittainen työn oppiminen, yksilölähtöinen eteneminen ja työyhteisöön sosiaalistaminen. Tutkimuksesta syntyi suoriutumista edistävä perehdyttämismalli, jonka avulla pystyttiin lyhentämään uusien työntekijöiden kokoonpanotehtävien oppimisaikaa, parantamaan työtyytyväisyyttä ja työssä suoriutumista. Tutkimus osoitti, että perehdyttämisen kehittämisessä yksilön kyvykkyyttä, yhteenkuuluvuutta ja autonomiaa edistävät toimenpiteet johtivat parempaan työssä suoriutumiseen.The aim of this study is to generate new information on how the learning and job performance of new employees in an organisation can be promoted by developing induction. The aim of the study is to deepen the understanding of the induction process at the beginning of the employment relationship. The theoretical framework of the research consists of induction, learning psychology and organisational psychology. Central to these are theories and models of orientation, learning, socialisation, self-efficacy, and self-direction. The action research was carried out in one production company and in assembly work. It included three development phases that all lasted approximately one year, the first two of which, a more effective induction process and a shorter learning period, are structured as a self-reflective circle in which planning, implementation and observation, and evaluation and further development of performance follow each other. The third step, better performance, is the consolidation of activity. The research material consists of thematic interviews, orientation assessments, learning diaries, orientation feedback, stories collected using the empathic method, and follow-up data on performance. The results show that, the work performance of new assemblers could best be promoted through induction, which combines clear goals, step-by-step work-based learning, individual-driven progression, and socialisation into the work community. As a result of the research a performance-based induction model was created, which helped shorten the time it took for new employees to learn the assembly tasks, and improved job satisfaction and work performance. The study showed that induction development measures that promote individual ability, cohesion, and autonomy, led to better work performance.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Performative Space and the Construction of Place

For the purpose of this research project, I have undertaken a series of practice-based approaches to examine how concepts of place may be created using film and performance. Through filmed excerpts of dance and movement work, and through the interaction with space, sites and landscapes, I have set out to determine differences, meaning and responses to place. As part of the process I have used the body as research tool, movement as interaction and film to record, document and analyze the process. Artists and practitioners in the 1970s New York dance and performance scene, such as dancers Yvonne Rainer, Tricia Brown and artist Gordon Matta-Clark have particularly inspired me. Ideas by these practitioners, based on fundamental interests derived from simple everyday routines and movements, developed into collaborations influenced by the socio-economic situation in the city at the time, becoming an important phase in performance. I have examined and linked some of the initial research to other artists, dancers and choreographers, such as Pina Bausch and then to my own practice as a spatial dance artist, with emphasis on dance and the use of space on a phenomenological level. Furthermore, I have explored place from the angle of a range of writers and philosophers such as Martin Heidegger, often connected to architecture and place. I have also researched Juhani Pallasmaa’s interest in sensory space, as well as Jane Jacobs’s explorations of the notion of place in the city. Thus, this thesis will investigate and analyse space and how, through interaction with space, through physical being or phenomenological approaches, space may transform into place. The thesis contends that it is interesting to see that phenomenology is a well-established discipline and has impacted on architecture. It is also interesting to discover that architects are aware of notions of sensory spatial engagement. My role is to rethink this from a dance and performance platform

Radiotherapy treatment modification for prostate cancer patients based on PSMA-PET/CT

Background: Prostate cancer is the most common cancer among men, and its diagnosis and treatment are improving. Our study evaluated how PSMA-PET/CT prior to treatment planning might improve the optimal management of prostate cancer radiotherapy.Methods: This retrospective pilot study included 43 prostate cancer (PCa) patients referred to our radiation oncologist department, from the urology department, for radiation therapy. 18F-PSMA-PET/CT was ordered by the radiation oncologists mainly due to the lack of resent image staging. The patients were divided into three different groups according to their initially planned treatments: radical radiation therapy (RT) (newly diagnosed PCa patients), salvage RT (patients with biochemical recurrence after radical prostatectomy), or oligometastatic RT (oligometastatic PCa patients with good response after systemic treatment).Results: Following PSMA-PET/CT, the initially planned RT was changed for 60.5% of the patients due to new findings (metastases and/or recurrent disease). The final treatment choice was effected by PSMA-PET/CT outcome in 60.5% (26/43) of the patients, and in 50% (16/32) of patients, the radiation treatment plan changed following PSMA-PET/CT. Only 39.5% (17/43) of the patients who underwent PSMA-PET/CT were treated according to their initial treatment plans.Conclusions: Our results indicate that PSMA-PET/CT impacts treatment decisions and the selection of RT as well as adjuvant treatment protocols in the management of prostate cancer.</p

Kohti rationaalisen lääkehoidon ja lääkehuollon tietojohtamista : Selvitys lääkehoidon ja lääkkeiden käytön dataperustaisesta ohjauksesta

Selvitys koskee tietojohtamisen toimintamalleja ja tiekarttaa osana lääkeasioiden uudistusta. Tavoite on kehittää rationaalisen lääkehoidon ja lääkehuollon järjestämisen dataperustaista ohjausta ja päätöksentekoa. Ensimmäinen toimintamalli on tarkoitettu arviointiin, seurantaan ja ohjaukseen perustuen valtakunnallisten tavoitteiden määrittämiseen sekä yhteisen tietopohjan kokoamiseen. Näin voidaan seurata rationaalisen lääkehoidon toteutumista ja lääkehuollon tilannetta sekä arvioida tavoitteiden toteutumista. Kansallista ja alueellista ohjausta voidaan toteuttaa vuorovaikutteisesti ja mahdollisimman laadukkaan ja ajantasaisen tiedon pohjalta. Malli on tarkoitettu integroivaksi osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon yleisen ohjauksen rakenteita, prosesseja ja tietopohjaa. Toinen toimintamalli kuvaa vaihtoehdot lisätiedon kokoamiseen uusista lääkehoidoista. Tavoitteena on koota ja hyödyntää lisätietoa uusien lääkkeiden käytön hallintaan ja hoitojen turvallisuuden, vaikutuksien ja taloudellisuuden seurantaan. Jatkotarpeena on arvioida ehdotusten käytännön soveltuvuutta ja kehittää toimintamalleja kokeilujen avulla. Ehdotuksissa on huomioitu tulevia muutoksia eurooppalaisessa toimintaympäristössä, jotta kansainvälinen yhteistyö lisätiedon tuottamisessa olisi tulevaisuudessa mahdollista ja sujuvaa

Haitallisten aineiden velvoitetarkkailun kehittäminen

Nykyisen ympäristönsuojelulain mukaisen velvoitetarkkailun vahvuutena on, että käytettävissä on toimiva tarkkailun suunnittelu- ja toteutuskehikko, johon haitallisten aineiden tarkkailu voidaan lisätä. Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailut ovat perinteisten parametrien ja seurattavien tekijöiden osalta jo nykyisin varsin toimivia, ja mietintönsä syksyllä 2004 jättäneen tarkkailutyöryhmän ehdotusten perusteella niitä on mahdollista kehittää edelleen. Toinen merkittävä etu on, että ympäristönsuojelulaki ja –asetus kattavat jo nyt haitalliset aineet. Haitallisten aineiden tarkkailun kehittämisen ensisijainen tavoite onkin saada velvoitetarkkailu lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten vaatimusten mukaiselle tasolle. Haitallisten aineiden velvoitetarkkailu kattaa tällä hetkellä vain suppean joukon aineita. Uusien teollisuus- ja kuluttajakäytössä olevien aineiden käytöstä, päästöistä, ympäristöpitoisuuksista ja vaikutuksista on vielä hyvin puutteelliset tiedot. Tarkkailun kehittämisen keskeisenä lähtökohtana on lupaprosessin kehittäminen niin, että siinä tuotetaan tarkkailumääräysten asettamisen kannalta riittävät tiedot. Velvoitetarkkailussa sovelletaan riskiin (ympäristön pilaantumisen vaaraan) perustuvaa lähestymistapaa. Pilaantumisen vaaraa aiheuttavien aineiden tunnistamisen lähtökohtana on kemikaalien käyttömäärät ja -tavat sekä näiden pohjalta arvioidut päästökohteet ja –määrät. Käyttö- ja päästömääriin perustuvaa lähestymistapaa voidaan tukea ja täydentää havaittaviin ympäristövaikutuksiin perustuvalla lähestymistavalla. Velvoitetarkkailun kehittämisessä tulisi pyrkiä ympäristötiedon kokonaisvaltaiseen hankintaan, käsittelyyn, raportointiin ja arviointiin. Tarkkailun, seurannan ja tutkimuksen välistä rajaa tulisi madaltaa ja yrkiä muodostamaan laajempia tutkimuskokonaisuuksia. Tarkkailu tulisi toteuttaa kokonaisvaltaisesti yhdistämällä mm. kemikaalien käyttötietoja, päästöissä ja ympäristössä ääritettyjä haitta-ainepitoisuuksia, jätevesien ja ilmaan joutuvien päästöjen vaikutustutkimuksia ekä muita vaikutustutkimuksia