The relationships of temperament, character, and depressive symptoms with paranoid ideation

This study investigated i) the relationship of temperament and character with paranoid ideation over age in adulthood ii) the association of explosive temperament profile with the development of character dimensions self-directedness and cooperativeness, and whether this association is modified by social support and attachment security iii) the co-occurrence of depressive symptoms with paranoid ideation from late adolescence to middle age in the general population. The participants (n = 2028, 2137, and 2109 in Studies I‒III) were selected from the prospective Cardiovascular Risk in Young Finns Study, which started in 1980. Paranoid ideation and depressive symptoms were assessed at several time points over a 20-year follow-up in 1992‒2012. Temperament and character, social support, and attachment security were measured multiple times between 1997‒2012. We used multilevel models for repeated measurements, which were controlled for participants’ age, gender, and socioeconomic status both in childhood and adulthood. The results revealed that single temperament dimensions of high novelty seeking, high harm avoidance and low reward dependence and also explosive temperament profile (consisting of high novelty seeking, high harm avoidance, and low reward dependence) were related to a higher level of paranoid ideation in adulthood. These associations appeared to be mediated by character dimensions. Specifically, high self-directedness, high cooperativeness, and low self-transcendence could protect individuals with temperament-related susceptibilities from paranoid ideation. Explosive temperament was associated with lower self-directedness and cooperativeness as compared to other temperaments, but high social support and secure attachment had a positive influence on character development in individuals with explosive temperaments. Additionally, we found that depressive symptoms were linked with the course of higher paranoid ideation, especially in late adolescence and early adulthood. Regarding various depressive subsymptoms, high negative attitude and high performance difficulties were associated with the course of more severe paranoid ideation over age in adulthood, whereas the influence of somatic symptoms became significant only after early adulthood. Finally, depressive symptoms appeared to be more strongly related to the development of trait- than state-level paranoid ideation. Specific variants of single temperament dimensions and profiles represented susceptibilities for paranoid ideation. The presence of supportive and confidential relationships was linked with more mature character (i.e. higher self-directedness and higher cooperativeness), which appeared to have a protective role against paranoid ideation in individuals with risky temperaments. The co-occurrence between depressive symptoms and paranoid ideation was especially evident in late adolescence and early adulthood. Individuals, who have temperament-related susceptibilities for paranoid ideation, might benefit from interventions, which promote the abilities to form confidential and supportive social relationships. This might help them to internalize more mature concepts about the self and interpersonal relationships, which, in turn, could enhance the self-regulation of temperament-related susceptibilities and lower the risk for paranoid ideation. Individuals with co-occurring depressive symptoms and paranoid ideation might benefit from neurocognitive rehabilitation, social skills training, and community-based treatments in order to enhance interpersonal activities and metacognitive abilities.Tutkimuksessa tarkasteltiin i) temperamentin ja luonteen yhteyttä paranoidiseen ajatteluun aikuisuudessa ii) eksplosiivisen temperamenttiprofiilin yhteyttä itseohjautuvuuteen ja yhteistyöhakuisuuteen, ja sosiaalisen tuen ja kiintymystyylin muokkaavaa vaikutusta tähän yhteyteen iii) masennusoireiden ja paranoidisen ajattelun yhteisvaihtelua myöhäisnuoruudesta keski-ikään saakka yleisessä väestössä. Tutkittavat (n = 2028, 2137, ja 2109 tutkimuksissa I‒III) valittiin v. 1980 alkaneen prospektiivisen Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -tutkimuksen aineistosta. Paranoidista ajattelua ja masennusoireita mitattiin useaan kertaan 20 vuoden seurannan aikana v. 1992‒2012, ja temperamentti ja luonne, sosiaalinen tuki sekä kiintymystyyli mitattiin useaan kertaan v. 1997‒2012. Tutkimuksessa käytettiin pitkittäisasetelmiin soveltuvia monitasomalleja, joissa kontrolloitiin tutkittavien ikä, sukupuoli sekä sosioekonominen asema lapsuudessa ja aikuisuudessa. Yksittäisistä temperamenttidimensioista korkea elämyshakuisuus, korkea harmin välttäminen ja matala palkintoriippuvuus sekä eksplosiivinen temperamenttiprofiili (sisältäen korkean elämyshakuisuuden, korkean harmin välttämisesen ja matalan palkintoriippuvuuden) olivat yhteydessä korkeampaan paranoidiseen ajatteluun. Luonnedimensiot vaikuttivat välittävän tätä yhteyttä. Korkea itseohjautuvuus, korkea yhteistyöhakuisuus sekä matala henkisyys suojasivat paranoidiselta ajattelulta yksilöitä, joilla oli temperamenttisidonnainen alttius paranoidisuudelle. Eksplosiivinen temperamentti oli yhteydessä matalampaan itseohjautuvuuteen ja yhteistyöhakuisuuteen kuin muut temperamenttiprofiilit, mutta korkealla sosiaalisella tuella ja turvallisella kiintymystyylillä oli positiivinen vaikutus luonteen kehittymiseen eksplosiivisen temperamentin omaavilla yksilöillä. Lisäksi havaittiin, että masennusoireet liittyivät korkeampaan paranoidiseen ajatteluun etenkin myöhäisnuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa. Tarkasteltaessa masennuksen oireryhmiä havaittiin, että korkea negatiivinen asennoituminen sekä vakavat toimintakyvyn vaikeudet liittyivät korkeampaan paranoidiseen ajatteluun nuoruudesta keski-ikään saakka, kun taas somaattisten oireiden yhteys paranoidiseen ajatteluun ilmeni vasta varhaisaikuisuuden jälkeen. Masennusoireet näyttivät liittyvän voimakkaammin piirretason paranoidiseen ajatteluun kuin hetkellisiin paranoidisiin tiloihin. Tietyt variantit yksittäisistä persoonallisuusdimensioista ja eksplosiivinen temperamenttiprofiili vaikuttivat ilmentävän alttiustekijöitä paranoidiselle ajattelulle. Kuitenkin supportiiviset ja luottamukselliset sosiaaliset suhteet olivat yhteydessä kypsempiin luonnepiirteisiin (eli korkeaan itseohjautuvuuteen ja korkeampaan yhteistyöhakuisuuteen), jotka puolestaan suojasivat paranoidisen ajattelun kehittymiseltä yksilöitä, joilla oli temperamenttisidonnainen riski paranoidiselle ajattelulle. Masennusoireiden yhteys paranoidiseen ajatteluun ilmeni etenkin myöhäisnuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa. Yksilöt, joiden temperamenttiin sisältyy alttiustekijöitä paranoidiselle ajattelulle, saattaisivat hyötyä interventioista, jotka kehittävät kykyjä muodostaa luottamuksellisia ja supportiivisia sosiaalisia suhteita. Tällaiset interventiot voisivat auttaa heitä sisäistämään kypsemmät käsitykset itsestä ja interpersonaalisista suhteista, jotka puolestaan saattaisivat kehittää paranoidiselle ajattelulle altistavien temperamenttipiirteiden itsesäätelyä ja pienentää riskiä paranoidiselle ajattelulle. Yksilöt, joilla ilmenee samanaikaisesti masennusoireita ja paranoidista ajattelua, saattaisivat hyötyä neurokognitiivisesta kuntoutuksesta, sosiaalisten taitojen harjoituksista sekä yhteisöllisistä hoitomuodoista, jotka lisäisivät sosiaalista aktiivisuutta ja kehittäisivät metakognitiivisia taitoja

Monensuuntaista kansalaisliikettä VIE-alueella

Non peer reviewe

Aamuruskoa ja äänioikeutta : työläisnaisliikkeen alkuvaiheita Tampereella

Aineisto on Opiskelijakirjaston digitoimaa ja Opiskelijakirjasto vastaa aineiston käyttöluvist

Tenojoen virtaaman ja virtausolosuhteiden muutokset vuosina 1991-2020

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät monissa luonnonympäristöissä, myös jokiympäristöissä. Arktisella alueella muutos on jopa neljä kertaa nopeampaa muihin alueisiin verrattuna. Arktiset ympäristöt ovat ainutlaatuisia, ja ilmastonmuutoksen edetessä siten erittäin haavoittuvassa asemassa olevia alueita. Arktiset joet, jotka sijaitsevat kokonaan tai osittain arktisella alueella ja laskevat Jäämereen, ovat erityisiä, sillä niiden hydrologista vuodenkiertoa hallitsevat pitkä kylmä talvi, routa, lumipeite, jokijää ja kevättulva. Viimeiseksi mainitut aiheuttavat eniten muutoksia joen geometriaan koko vuoden aikana. Ilmastonmuutoksen aiheuttama keskilämpötilan nousu uhkaa näiden ilmasto-olosuhteiden olemassaoloa. Jo nyt lumipeitteen ja jään keston on havaittu vähenneen edellisten vuosikymmenten aikana. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pohjoisessa Fennoskandiassa arktisella alueella sijaitsevan Tenojoen valuma-alueen virtaaman ja virtausolosuhteiden muutoksia viimeisen ilmastojakson (1991–2020) aikana. Tutkimusaineistona käytettiin avointa virtaama- ja sääaineistoa. Muutosten perusteella arvioidaan virtaaman muutosten ja ilmastonmuutoksen mahdollisia yhteyksiä. Ilmastonmuutoksen etenemistä arvioitiin käyttäen vuosittaisten keskilämpötilojen, pakkaspäivien, sademäärän, sadepäivien, lumensyvyyden ja lumipeitteisten päivien määrän havaittuja arvoja. Monotonisten trendien selvittämiseksi keskilämpötiloille, maksimi- ja minimilämpötiloille, sademäärälle sekä lumensyvyydelle tehtiin modifioitu Mann-Kendallin trenditesti. Tuloksia verrattiin arktisen ilmastonmuutoksen ja Suomessa havaittujen muutosten trendeihin. Virtaaman muutoksia havainnoitiin vuosikeskiarvoista, vuosittaisista yli- ja alivirtaamista, vuosittaisista kuukausikeskiarvoista, kevättulvan viikoittaisesta etenemisestä ja tulvaviikkojen virtaamakeskiarvojen anomalioiden muutoksesta. Kaikki virtaamahavainnot ja 30 vuoden keskiarvot testattiin Mann-Kendallin trenditestillä. Keskilämpötilassa, sadannassa ja lumensyvyydessä oli tapahtunut muutoksia. Trenditestit osoittivat lievää nousua keski-, maksimi- ja minimilämpötiloissa. Alueen ilmastollinen muutos vastaa lämpötilojen muutoksen osalta muissa tutkimuksissa havaittua kehityssuuntaa. Sadannan ja lumensyvyyden osalta tulokset ovat osin ristiriitaisia aikaisempien tutkimusten kanssa. Vuosittaisissa virtaamakeskiarvoissa on yhteyksiä sääkeskiarvoihin, erityisesti sadesummaan. Vuosikierron tarkastelussa näkyy kevättulvan siirtyminen, sen merkityksen väheneminen vuodenkierrossa ja syksyn virtaamavaihtelun lisääntyminen. Kevättulva on siirtynyt tarkastelujaksolla noin kahdella viikolla eteenpäin. Virtaamien nouseva trendi havaittiin kaikilla muilla asemilla lukuun ottamatta Veahkkavan asemaa. Vuosittaisissa virtaamakeskiarvoissa, ylivirtaamissa tai alivirtaamissa ei havaittu trendejä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ilmastonmuutoksen trendit ovat nähtävissä myös Tenojoen valuma-alueella. Tutkimus osoittaa, että virtaaman muutokset ovat todennäköisesti yhteydessä sademäärän ja keskilämpötilan muutoksiin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät arktisissa jokiympäristöissä 30 vuoden ilmastojaksolla. Ilmastonmuutos muuttaakin arktisten jokiympäristöjen virtausolosuhteita ratkaisevasti, ja tulevaisuuden kannalta on tärkeää tunnistaa arktisten jokien ainutlaatuiset piirteet ja prosessit, jotta ilmastonmuutoksen etenemistä ja vaikutuksia pystytään arvioimaan tulevaisuudessa paremmin.The effects of climate change are already visible in many natural environments, including river environments. In the Arctic region, the change is up to four times faster compared to other regions. Arctic environments are unique and in a very vulnerable position as climate change progresses. Arctic rivers, located wholly or partly in the Arctic region and draining into the Arctic Ocean, are special, as their hydrological annual cycle is dominated by a long cold winter, frost, snow cover, river ice and a spring flood, which causes the most changes in river geometry throughout the year. The rise in average temperature caused by climate change threatens the existence of these climatic conditions. It has already been observed that the duration of snow cover and river ice has decreased during the previous decades. This study examines the changes in the discharge and flow conditions of the Tenojoki, which flows in northern Fennoscandia and drains into the Arctic Ocean, and its watershed from openly available discharge and weather data during the last climate period (1991–2020). Connections between discharge and climate change are evaluated based on the changes. The progress of climate change was observed in terms of changes in annual average temperatures, frost days, precipitation, rainy days, snow depth, and the number of snow-covered days. A modified Mann-Kendall trend test was performed for average temperatures, maximum and minimum temperatures, precipitation and snow depth to find out monotonic trends. The results were compared to the trends of Arctic climate change and the changes observed in Finland. Changes in discharge were observed from annual averages, annual maximum and minimum discharges, annual monthly averages, the weekly progress of the spring flood and the change in anomalies of the average discharge values of the flood weeks. All discharge observations and 30-year averages were tested with the Mann-Kendall trend test. There had been changes in the average temperature, precipitation and snow depth. Trend tests showed a slight increase in average, maximum and minimum temperatures. The climatic change in the area corresponds to the trend observed in other studies in terms of the change in average, maximum and minimum temperatures. In precipitation, there was no trend in the upper reaches and a growing trend in the lower reaches. A decreasing trend was observed in the snow depth. Regarding precipitation and snow depth, the results are partly contradictory. The annual discharge averages have connections to the weather averages, especially to the precipitation totals. An examination of the annual cycle shows the shift of the spring flood, the decrease in importance and the increase of autumn variability. The spring flood has moved forward by about two weeks during the review period. The increasing trend of discharges was observed at all other stations, except Veahhkava station. No trends were observed in annual flow averages, maximum or minimum discharges. The results of the study show that climate change trends can also be seen in the Tenojoki watershed. The study shows that the changes in discharge are probably connected to changes in precipitation and average temperature. The effects of climate change can be seen in arctic river environments in a 30-year climate period. Climate change will decisively change the flow conditions of arctic river environments, and for the future it is important to identify features and processes unique to arctic rivers, so that the progress and effects of climate change can be better assessed in the future

Voiko työuupumusta estää? : Yrittäjäjohtajien voimavarat työssä

Siirretty Doriast

”On tosi vaikea oppia yhtään mitään, jos sinulla on kauhea tunnemylläkkä päällä” : Tapaustutkimus tunnetaitojen merkityksestä ja tunnetaitokasvatuksen toteuttamisesta alakoulussa opettajien näkökulmasta

Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten opettajat toteuttavat tunnetaitojen opettamista sekä tunnetaitokasvatusta alakoulussa omassa opetuksessaan. Tarkastelun kohteena oli erityisesti se, millaisia menetelmiä ja materiaaleja opettajat käyttävät tunnetaitojen opettamisen ja tunnetaitokasvatuksen tukena. Tämän lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten opettajat kokevat tunnetaidot ja niiden merkityksen alakoulussa. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tarkastellaan erilaisia teorioita tunnetaidoista ja empatiasta sekä tunnetaitojen opettamiseen liittyviä menetelmiä osana alakoulun opetussuunnitelmaa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tapaustutkimusta. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluiden avulla. Näihin teemahaastatteluihin osallistui kolme luokanopettajaa sekä yksi erityisopettaja. Kaikki heistä olivat toimineet pitkään alakoulun opettajina. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tulosten mukaan haastateltavat pitävät tunnetaitoja ja niiden opettamista tärkeänä ja merkityksellisenä alakoulussa. Suurin osa haastateltavista koki, että tunnetaidot tarvitsisivat oman oppiaineensa, sillä joskus ne saattavat olla jopa oppimisen edellytys. Tunnetaitokasvatuksen koettiin näkyvän koulussa niin koulun toimintakulttuurissa, jokapäiväisissä, arkisissa koulun tilanteissa kuin virallisilla oppitunneillakin. Haastateltavat kertoivat käyttävänsä monipuolisesti erilaisia materiaaleja ja menetelmiä tunnetaitokasvatuksensa toteuttamisen tukena. Toiminnalliset menetelmät koettiin toimivimmaksi tavaksi opettaa tunnetaitoja ja toteuttaa tunnetaitokasvatusta. Opettajat kokivat, että oppilaiden tunnetaidoilla on vaikutusta heidän oppimiseensa sekä hyvinvointiinsa. Tulokset osoittavat, että alakoulun opettajat tukevat oppilaiden tunnetaitoja monin eri tavoin ja tunnetaitokasvatusta toteutetaan alakoulussa monipuolisesti eri materiaaleja käyttäen niin, että jokaiselle oppilaalle löytyisi sopiva tapa oppia tunnetaitoja

Sukupuolesta ja etnisistä identiteeteistä Kaukasuksella

Kirja-arvio: Ulrike Ziemer: "Ethnic Belonging, Gender and Cultural practices: Youth Identities in Contemporary Russia", Stuttgart: ibidem-Verlag, 2011.Non peer reviewe

Equality in cognitive learning outcomes : the roles of educational practices

In the recent years, a decline in Finnish students’ learning outcomes has been reported in several investigations, such as in the Programme for International Student Assessment (PISA) and in the Trends in International Mathematics and Science Study (TIMSS). Further, variance in learning outcomes between students coming from different backgrounds has increased in Finland. This dissertation investigated (i) whether self-directed learning practices, use of digital learning materials at school, and participation in early education and care (ECEC) are associated with students’ learning outcomes at 15 years of age and (ii) whether these associations are modified by students’ background factors. The participants (N=5660, 5037, and 4634 in Studies I‒III) came from the Finnish PISA 2012 and 2015 datasets that constitute a representative sample of the Finnish 15-year-old students. Learning outcomes in reading, mathematical, and scientific literacy and collaborative problemsolving were evaluated with a comprehensive set of standardized tests. The frequency of learning practices (student-oriented, inquiry-based, and teacher-directed practices, and use of digital learning materials at school) were evaluated with questionnaires fulfilled by students. Participation in ECEC was evaluated with age at entry into ECEC. Background factors under investigation included gender, repetition of a grade, truancy behavior at school, family wealth, maternal education, single-parent family, and immigrant status. The data were analyzed with structural equation models that were controlled for age, gender, and parents’ socioeconomic status (the index of economic, social, cultural status). Frequent use of self-directed teaching practices or digital learning materials at school were associated with students’ weaker learning outcomes in several knowledge domains. Instead, frequenct teacher-directed practices were related to students’ higher learning outcomes. Moreover, frequent use of self-directed teaching practices or digital learning materials had more negative impact on students’ learning outcomes in students with (vs. without) risky background. Additionally, participation in ECEC before preschool was not associated with learning outcomes at 15 years of age. This association was not significantly moderated by parental socioeconomic status (as measured with the index of ESCS). At a trend level, the impact of participation in ECEC before preschool was slightly more positive for offspring of parents with high (vs. low) socioeconomic status. In conclusion, some pedagogical practices within the school system, such as frequent use of self-directed learning practices or digital learning material, were found to increase variance in learning outcomes between students coming from different backgrounds in Finland. No evidence was found that participation in ECEC would be related to learning outcomes at 15 years of age or would increase equality between students coming from different family backgrounds.In the recent years, a decline in Finnish students’ learning outcomes has been reported in several investigations, such as in the Programme for International Student Assessment (PISA) and in the Trends in International Mathematics and Science Study (TIMSS). Further, variance in learning outcomes between students coming from different backgrounds has increased in Finland. This dissertation investigated (i) whether self-directed learning practices, use of digital learning materials at school, and participation in early education and care (ECEC) are associated with students’ learning outcomes at 15 years of age and (ii) whether these associations are modified by students’ background factors. Frequent use of self-directed teaching practices or digital learning materials at school were associated with students’ weaker learning outcomes in several knowledge domains. Instead, frequenct teacher-directed practices were related to students’ higher learning outcomes. Moreover, frequent use of self-directed teaching practices or digital learning materials had more negative impact on students’ learning outcomes in students with (vs. without) risky background. Additionally, participation in ECEC before preschool was not associated with learning outcomes at 15 years of age. At a trend level, the impact of participation in ECEC before preschool was slightly more positive for offspring of parents with high (vs. low) socioeconomic status. In conclusion, some pedagogical practices within the school system, such as frequent use of self-directed learning practices or digital learning material, were found to increase variance in learning outcomes between students coming from different backgrounds in Finland. No evidence was found that participation in ECEC would be related to learning outcomes at 15 years of age or would increase equality between students coming from different family backgrounds

Ethnicity, minority status, and inter-group bias : A systematic meta-analysis on fMRI studies

Introduction This meta-analysis investigated (1) whether ethnic minority and majority members have a neural inter-group bias toward each other, and (2) whether various ethnic groups (i.e., White, Black, and Asian) are processed in the brain differently by the other respective ethnicities.Methods A systematic coordinate-based meta-analysis of functional magnetic resonance imaging (fMRI) studies was conducted using Web of Science, PubMed, and PsycINFO (altogether 50 datasets, n = 1211, 50.1% female).Results We found that ethnic minority members did not show any signs of neural inter-group bias (e.g., no majority-group derogation). Ethnic majority members, in turn, expressed biased responses toward minority (vs. majority) members in frontal, parietal, temporal, and occipital regions that are known to be involved in e.g., facial processing, attention, and perspective-taking. We also found differences in neural response patterns toward different ethnic groups (White, Black, and Asian); broadest biases in neural response patterns were evident toward Black individuals (in non-Black individuals). Heterogeneity was mostly minor or low.Discussion: Overall, the findings increase understanding of neural processes involved in ethnicity perception and cognition as well as ethnic prejudices and discrimination. This meta-analysis provides explanations for previous behavioral reports on ethnic discrimination toward minority groups.Peer reviewe