Nitrogen cycling on intensively managed boreal dairy pastures

The aim of this study was to measure the main N processes and losses of the N cycle in boreal dairy pasture systems. The experiments were mostly conducted on 'lysimeter field' at MTT Agrifood Research, Maaninka. Pasture N utilization is ineffective compared to silage cutting especially when high amounts of concentrates or protein supplementation is used. Transformations and immobilisation/mineralization turnover of N are high due to short term ley conditions. When the management changes almost yearly, the soil N is in constant state of change and equilibrium is never achieved. Nitrogen is accumulated in soil during grass cover years and mineralized during the renewal year. Thus, N fertilization for newly sown sward and cover crop after pasture renewal is not needed. In winter microbial activity in soil slows down, but still continues even in temperatures below zero. Freezing prevents most water movement in soil and nitrate therefore accumulates

Sensitivity of soil phosphorus tests in predicting the potential risk of phosphorus loss from pasture soil

The objective of this study was to examine the effects of urine and dung additions on the phosphorus (P) chemistry of pasture land and to compare the sensitivity of two soil extraction methods in assessing the P-loading risk. In a field experiment, urine and dung were added to soil in amounts corresponding to single excrement portions and the soil samples, taken at certain intervals, were analysed for pHH2O, acid ammonium acetate extractable P (PAc) and water extractable total P (TPw), and molybdate reactive P (MRPw). Urine additions immediately increased soil pH and MRPw, but no such response was observed in PAc extraction due to the low pH (4.65) of the extractant enhancing the resorption of P. The PAc responded to the dunginduced increase in soil total P similarly as did Pw, which suggests that both tests can serve to detect areas of high P concentration. However, water extraction was a more sensitive method for estimating short-term changes in P solubility. In pasture soils, the risk of P loss increases as a result of the interaction of urination and high P concentration in the topsoil resulting from continuous dung excretion

Effects of winter feeding strategies with alternative feeds on the performance of mature suckler cows and their progeny

The present study evaluated the effects of feeding strategies with alternative feeds on the performance of mature suckler cows and their progeny during indoor feeding and subsequent grazing. In both experiments, a 2 × 2 factorially arranged design consisted of two feeding strategies (Step-up, S; Flat-rate, F) and two diets (Control, C; Alternative, A). The aim of Strategy F was to offer the cows the same amount of energy as offered on Strategy S, but at a constant daily level. In Experiment 1, cows on Diet C were offered grass silage and straw and on Diet A grass silage and a fl our-mill industry by-product. On Strategy S, feeding was stepped with barley (0, 1.5 and 3.5 kg d-1). On Strategy F, barley was offered 1.43 kg per head daily. In Experiment 2, cows were offered either grass silage (C) or whole-crop barley silage (A) as a sole feed. Strategy S was carried out by offering 68, 95 and 119 MJ metabolizable energy (ME) per cow daily. On Strategy F, roughage was given daily 97 MJ ME. In both experiments, there were no signifi cant differences between treatments in the cow live weight, body condition score, calf pre-weaning live weight gain and cow reproduction. Strategy F can be practised in the nutrition of mature suckler cows in marginal circumstances. Flour-mill industry by-product can partly replace grass silage and straw in the winter diet. Wholecrop barley silage can be offered as a sole feed to suckler cows with good body condition score in autumn

Fosfori kuriin luonnonlaitumilla

Vasikoiden lisäväkirehut eivät rehevöitä luonnonlaitumia, vaan avainasemassa ovat laidunkivennäiset. Mahdollisuuksien mukaan luonnonlaitumilla kannattaa siirtyä käyttämään vähäfosforista kivennäistä ja tarjota niitä vain tarpeen mukaan. Lisäksi katetut ruokintapaikat vähentävät kivennäisten hävikkiä.vo

Laitumen fosforikuormitus, tase ja pintavalunta

ei saatavill

Heinävaltaisen ja valkoapilavaltaisen laitumen vesistökuormitus ja ravinnetase

Intensiivinen laiduntaminen vaikuttaa sekä pohja- että pintavesiin. Aiemmassa kokeessa lannoitettu heinälaidun ei kuormittanut pohjavettä laidunvuosina, mutta uusimisvuonna tuli typpikuormitusta sekä laitumelta että varsinkin juomapisteestä. Apilalaitumesta ei ole suomalaisia mittauksia. Pintavalunnan osuus hietamaallakin on suuri ja laidun kuormittaa pintavesiä liukoisen fosforin suuren suhteellisen osuuden takia. Ravinnetase on käyttökelpoinen työkalu tarkasteltaessa maatilan ravinnevirtoja. Yhden vuoden ravinnetase ei kuitenkaan sovellu yksittäisen pellon todellisen kuormituksen estimointiin.Koealue on MTT:n Pohjois-Savon tutkimusaseman lysimetrikenttä. Maan koostumus 60 cm syvyyteen on 43 % hienoa hietaa, 21 % karkeaa hietaa ja 7.0 % savea. Nelivuotisessa (3 laidunvuotta + uusimisvuosi) kokeessa oli 10 lysimetriä, joista 4 kpl heinälaitumella, 4 kpl valkoapilaheinälaitumella. Lisäksi heinälaitumella oli 2 pintakeräintä. Käsittelyt laidunnettiin erikseen. Heinälaidun lannoitettiin 220N - 23P - 90K kg ha-1 v-1. Koealueen nurmen uusimismenetelmä oli kevätkyntö ja italianraiheinä + ohra.Heinälaitumen lysimetriveden typpipitoisuus ylitti EU:n juomaveden suosituksen kolmantena laidunvuonna ja kasvoi entisestään uusimisvuonna. Heinä-apilalaitumen typpipitoisuus pysyi kokeen aikana suositusrajan alla. Määrällisesti heinälaidun kuormitti jonkin verran enemmän kuin heinäapilalaidun (heinä maks. 60 kg, heinä-apila maks. 40 kg kokonais-N ha-1 v-1). Heinälaitumen pintavaluman typpikuormitus pysyi alhaisena. P-kuormitus taas kasvoi laidunvuosien aikana (max n. 1,3 kg liu-P ha-1 v-1) ja väheni laitumen uusimisvuonna aloitusvuoden lukemiin. Pintaveden fosforikuormituksen osalta heinä-apilalaitumen vaikutus jää arvoitukseksi, mutta pintamaan viljavuus-P pitoisuuden perusteella kuormitus on ollut vähäisempää kuin heinälaitumelta.Taseisiin laskettiin saanniksi lannoitteet, väkirehut ja laskeuma, poistoksi maito, lypsyn aikaiset eritteet, laitumelta haihtuneet typpipäästöt sekä pinta- ja pohjavesikuormitus. Heinälaitumen typpitase oli laidunvuosina keskimäärin 104 kg N ha-1 v-1 ylijäämäinen, kun taas apilan typpitase jäi 108 kg N ha-1 v-1 alijäämäiseksi. Apilan biologista typensidontaa ei määritetty, joten tase ei kuvaa todellista tilannetta. Koska heinä-apilalaidun tuotti lähes saman määrän kuiva-ainetta kuin lannoitettu heinälaidunkin ja uusimisen jälkeinen sato oli molemmilla käsittelyillä yhtä suuri (n. 140 kg N ha-1), typensidonnan on täytynyt olla merkittävää. Toisaalta laidun- ja uusimisvuosien aikana heinäapilalaitumelta huuhtoutui vähemmän typpeä kuin heinälaitumelta, joten täyttä lannoitetypen määrää apila tuskin sitoi.Koska apilaheinälaitumen tuotantovaikutus oli lähes yhtä hyvä ja huuhtoumat selvästi pienempiä kuin lannoitetun heinälaitumen, apilaa tulisi suosia laidunkasvina vastaavilla alueilla. Uusimismenetelmän valinnassa kannattaa miettiä ensisijaista suojelutarvetta. Pintavesien suojelussa hietamailla hyvä vaihtoehto saattaisi olla syyskyntö, pohjavesien osalta taas kevätkyntö. Jos uusimisessa käytetään kevätkyntöä, seuraava kasvi tarvitsee hyvin vähän tai ei ollenkaan typpilannoitusta uusimisvuonna

The Growing Trend of Prescribing Antipsychotics for Young People in Finland, 2000 to 2010

According to previous reports from many countries (e.g., the United States, Germany, the United Kingdom), the use of antipsychotic drugs has increased among young people. Antipsychotics have also increasingly been prescribed for non-psychotic disorders.The purpose of this study was to estimate the rate at which antipsychotics were prescribed for young people in the age groups of 10 to 14 years, 15 to 19 years, and 20 to 24 years in Finland in the years 2000, 2005, and 2010.This was a nationwide register study using data from the databases of Statistics Finland and the Finnish National Prescription Register. Statistics Finland's databases provided background information, including the total number of young people and the Finnish National Prescription Register keeps record of all drug orders reimbursed by the Social Insurance Institution of Finland.The prescription of antipsychotics grew 6.8-, 4.6-, and 2.6-fold over the study period for these three age groups, respectively. For the youngest age group, use was more common among males than females in all three periods studied. During the course of the study period, the use of antipsychotics became more common among females: in 2010, antipsychotics were more commonly used among females than males in both the 15- to 19-year-old age group and the 20- to 24-year-old age group. The younger the patient, the higher the probability that the indication for medication was a non-psychotic disorder.In Finland, the trends involved in the prescription of antipsychotic medications resemble those seen in many Western countries. Therefore, it is important that the safety and effectiveness of these pharmaceuticals be investigated among young people as well

Voiko laitumen typpilannoitusta vähentää?

Laitumelle suositeltu typpilannoituksen määrä on melko suuri verrattuna sieltä saatavaan typpisatoon. Säilörehunurmilta suurin osa typestä saadaan nurmisadon mukana pellolta pois, mutta laitumen typpisato on suoraan maidossa ja lypsyn aikana kertyneessä lietelannassa. Niinpä laidunhehtaarille jää helposti yli sata kiloa ylimääräistä typpeä vuodessa.vo

Laitumen dityppioksidi- ja ammoniakkipäästöt

ei saatavill

Ohra- ja kaurakokoviljasäilörehu emolehmien talvirehuna

ei saatavill