220 research outputs found

    Oppilaiden roolit pelisuunnittelu- ja pelieditorinkäyttötyöpajoissa

    Get PDF
    Tiivistelmä. Lapset voivat ottaa erilaisia rooleja ollessaan mukana teknologian kehittämisessä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia rooleja oppilaat ottavat kouluympäristössä järjestetyissä työpajoissa, joissa oppilaat suunnittelevat ryhmätyönä seikkailupelin käyttäen apunaan KiiGame-pelimoottorille kehitettyä pelieditoria. Lasten ja oppilaiden rooleja on havainnoitu myös aikaisemmin, mutta aikaisemmissa tutkimuksissa on paljolti keskitytty tässä tutkimuksessa havainnoituja oppilaita nuorempiin lapsiin. Lisäksi on kiinnostavaa tutkia, millaisia rooleja lapset itse ottavat, sen sijaan että aikuiset antavat heille tietynlaiset roolit. Tässä opinnäytetyössä vastataan tutkimuskysymykseen: Millaisia rooleja oppilaat ottavat pelisuunnittelu- ja pelieditorinkäyttötyöpajoissa? Tutkimuskysymyksen apuna on käytetty seuraavia alakysymyksiä: Millaisia rooleja oppilaille annetaan ulkopuolelta (ohjaajien, opettajan tai muiden oppilaiden toimesta)? Millaisia rooleja oppilaille muodostuu itsenäisesti? Vaihtelevatko oppilailla havaittavat roolit työpajojen aikana? Eroavatko havaittavat roolit toisistaan tarkasteltaessa erityylisiä työpajoja (pelisuunnittelutyöpaja vs. pelieditorinkäyttötyöpaja)? Jos eroavat, niin kuinka? Tutkimuskysymykseen ja sen alakysymyksiin vastataan laadullisen tutkimuksen avulla. Videoanalyysin avulla tarkastellaan, millaisia rooleja neljä oululaisen koulun 8.-luokan oppilasta ottavat työpajoissa. Tutkimuksen perusteella selvisi, että oppilaat ottivat työpajoissa yhteensä 22 erilaista roolia, joista 7 oli annettuja ja 15 muodostuneita. Eri oppilailla esiintyi keskenään samoja rooleja ja toisaalta samaoppilaan ottamat roolit vaihtelivat sekä erityylisten työpajojen välillä että saman työpajan sisällä. Tutkimuksessa selvisi myös, että suurin vaikutus erilaisiin rooleihin ei ollut työpajojen erilaisuus, vaan ryhmän jäsenten persoonallisuudet ja ryhmädynamiikka

    Luovuus ja mielikuvitus opetussuunnitelman perusteissa alkuopetuksen luokilla 1.–2.

    Get PDF
    Tiivistelmä. Tällä hetkellä elämme koulumaailmassa murroksessa, kun syksyllä 2016 astui voimaan uusi perusopetuksen opetussuunnitelma. Tämmä pakotti jokaisen Suomen peruskoulun muutokseen, samoin kuin jokaisen opettajan pohtimaan omaa opettajuuttaan. Opetuksen lähtökohdat ovat yhä enemmän lapsilähtöiset ja lapsen kokemusmaailmaa lähellä. Tällöin leikin näkökulma korostuu etenkin alkuopetusikäisten opetuksessa ja sitä kautta luovuuden ja mielikuvituksen rooli niiden ollessa leikin elementtejä. Vaikka luovuus ja mielikuvitus ovat vaikeasti määriteltäviä käsitteitä niitä mittaavien mittareiden puuttuessa, on niillä selkeä rooli jokaisen ihmisen elämässä. Kari Uusikylä määrittelee luovuuden koostuvan neljästä tärkeästä elementistä, joita ovat: yksilö, prosessi, produkti ja ympäristö. Myös koulumaailmassa oppilaslähtöisyys tarkoittaa joustavuuden, leikillisyyden ja sitä kautta luovuuden ja mielikuvituksen tuomista osaksi opetusta. Tutkimuskysymyksinäni pro gradu -työssä ovat: 1. Millaisessa kontekstissa luovuus ja mielikuvitus esiintyvät vuonna 2016 voimaan tulleessa opetussuunnitelmassa alkuopetuksen vuosiluokilla 1–2? 2. Miten Kari Uusikylän määrittämät luovuuden neljä elementtiä näkyvät ensimmäisen tutkimuskysymykseni kautta saadussa kontekstissa? Näihin kysymyksiin etsin vastauksia sekä opetussuunnitelman yleisistä osista, että alkuopetuksen osasta. Sekä luovuus että mielikuvitus näkyivät opetussuunnitelmassa, joskin mainittuna vain 40 kertaa. Luovuutta ja mielikuvitusta ei kuitenkaan ole määritelty opetussuunnitelmassa, vaan jää täysin jokaisen tulkinnan varaan, mitä luovuudella ja mielikuvituksella kulloinkin tarkoitetaan. Opetussuunnitelmassa nämä käsitteet painottuivat alkuopetuksen osioon ja siellä oppiaineita koskevaan osioon, eniten edelleen taide- ja taitoaineissa. Eniten luovuus ja mielikuvitus esiintyivät työ- ja toimintatapojen, sekä ajattelun yhteydessä. Myös leikki oli usein osana samaa kontekstia luovuuden ja mielikuvituksen kanssa. Luovuuden elementeistä eniten korostui yksilön elementti. Toiseksi eniten opetussuunnitelmassa näkyi prosessin elementti. Luovuus näkyy siten eniten yksilön ominaisuutena ja prosessissa, eli tekemisessä. Luovuuden elementeistä produkti korostui vähiten, kuten yleensä myös luovuuden määritelmässä ajatellaan. Ympäristönä koulun tulee kuitenkin huomioida erilaiset oppilaat, mikä näkyi myös luovuuden ympärisön elementin kohdalla opetussuunnitelmassa. Luovuuden ja mielikuvituksen rooli uudessa opetussuunnitelmassa jäi pintaraapaisuksi, mikä jättää enemmänkin kysymyksiä kuin selkeitä raameja opetukselle. Positiivista kuitenkin on, että luovuus ja mielikuvitus ovat jossain määrin ja eri konteksteissa mukana koko opetussuunnitelman perusteissa, niin kaikkia koskevissa laaja-alaisissa tavoitteissa, mutta myös eri luokka-asteita koskevissa osioissa

    Seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten kohtaaminen opettajan työssä

    Get PDF
    Tiivistelmä. Tutkielman tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siihen puuttumisesta opettajan näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkielman ensimmäisenä tutkimustehtävänä on selvittää, millaisia vaikutuksia seksuaalisella hyväksikäytöllä on lapseen. Tarkastelussa ovat seksuaalisen hyväksikäytön lapsille aiheutuvat laaja-alaiset vaikutukset tunteisiin ja käyttäytymiseen, aivoihin, kiintymyssuhteeseen, sekä seksuaalisuuteen, joista kootaan yhteen koulussa tunnistettavia oireita. Seksuaalisella hyväksikäytöllä on moniulotteisia vaikutuksia, jotka näyttäytyvät yksilöllisesti. Toisena tutkimustehtävänä tarkastelemme koulun mahdollisuuksia puuttua ja ehkäistä seksuaalista hyväksikäyttöä sekä keinoja, joilla opettaja kohtaa hyväksikäyttöä kokeneen lapsen. Lisääntyvän ymmärryksen avulla opettajan on helpompi tunnistaa ja puuttua lapsiin kohdistuvaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Seksuaalikasvatus ja turvataitojen opettaminen, moniammatillisen yhteistyö ja oppilashuoltoryhmä, koulun valmis toimintamalli, sekä lastensuojelulain velvoittaman ilmoitusvelvollisuus tarjoavat keinot, joiden avulla opettaja voi puuttua lapsiin kohdistuvaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön

    ”Vaikkei ossaiskaan jotaki yksinkertaista asiaa nii ei ala silleen moittimaan, että kyllä tää pitäs jo osata”:yhdeksäsluokkalaisten lukioppilaiden käsityksiä hyvästä koulunkäynnin tuesta

    Get PDF
    Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkimuksessa selvitetään yhdeksäsluokkalaisten lukioppilaiden käsityksiä hyvästä koulunkäynnin tuesta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu lukivaikeuden määritelmästä ja lukivaikeuden vaikutuksista oppimiseen. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan kolmiportaisen tuen toteuttamista yleisesti sekä käsitellään erityisesti yläkoulussa käytettyjä tuen muotoja. Tutkimuksen kohdejoukko koostuu 40:stä kahden eri Pohjois-Suomen koulun yhdeksäsluokkalaisesta, jotka erottuivat lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia seulovassa testissä vähintään kahdella viidestä osa-alueesta. Tutkimuksen aineistona on kohdejoukolle tehdyt yksilöhaastattelut, jotka on kerätty osana Lukihanke Pohjoista. Tutkimusmenetelmä on laadullinen ja aineiston analyysissa on käytetty fenomenografista analysointimenetelmää, jonka tavoitteena on kuvailla ja ymmärtää oppilaiden käsityksiä ilmiöstä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että oppilaiden käsitysten mukaisesti hyvään tukeen vaikuttaa erilaiset tekijät. jotka jaottelemme tuloksissa koulussa annettavaan tukeen, kouluajan ulkopuoliseen tukeen sekä oppimisympäristön merkitykseen. Tuloksissa käy ilmi, että koulussa annettavasta tuesta vuorovaikutuksella on suuri merkitys hyvää koulunkäynnin tukea tarjottaessa, mikä korostui niin luokkakavereiden, kuin koulun henkilökunnan kohdalla. Koulun ulkopuolista tukea saadaan kavereilta, sisaruksilta ja vanhemmilta, joista vanhempien tuki koetaan tärkeimmäksi. Oppimisympäristön merkitykseen vaikuttavat fyysiset ja sosiaaliset tekijät ja niiden merkitys on oppilaalle tärkeä ja yksilöllinen. Oppilaiden käsitykset hyvästä tuesta koostuvat hyvin erilaisista asioista ja tutkimuksemme johtopäätöksinä toteamme vuorovaikutteisuuden, oppilaantuntemuksen, kaikilla osa-alueilla tapahtuvan vahvuuksia hyödyntävän eriyttämisen, sekä kodin ja koulun välisen yhteistyön merkittävimmiksi tekijöiksi tukea toteutettaessa. Tutkimuksemme tärkein anti on lukioppilaiden äänen saaminen kuuluvaksi. Tutkimuksemme tulokset ovat merkityksellisiä myös opettajan ja muun koulun henkilökunnan koulutuksia kehitettäessä ja lisäkoulutuksia suunniteltaessa. Koulun henkilökunnalla täytyy olla tietoa lukivaikeudesta ja taitoa sen testaamisessa sekä siinä tukemisessa. Koska ei ole yhtä oikeaa tapaa tukea lukioppilasta, vuorovaikutukseen tulee panostaa, jotta saadaan selville jokaista oppilasta parhaiten tukevat keinot. Vuorovaikutusta on kehitettävä niin kodin ja koulun, kuin oppilaan ja koulun henkilökunnan välillä. Tulosten valossa sosiaalista kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta tulee tukea systemaattisesti.Tiivistelmä. The purpose of this study is to find out what ninth-graders with reading and writing difficulties consider good learning support. The theoretical framework of the study includes the definition of reading and writing difficulties ie a combination of dyslexia and dysgraphia and their impact on learning. In addition, this study considers the implementation of the three-step support in general as well as the different forms of support in upper classes in comprehensive school. The target group consists of 40 pupils on the 9th grade in two different schools in northern Finland. They were selected according to their performance in a test screening difficulties in reading and writing. If their result was deviant in at least two of the five areas, they were included in the study. The research material consists of personal interviews conducted among the target group. These interviews were carried out as part of (Lukihanke Pohjoinen) Literacy Project for Northern Finland. This is a qualitative study using phenomenographic analysis. The results of the study indicate that according to the pupils well functioning communication is very important in offering good support to learners with difficulties. The significance of interaction was highlighted both between the classmates and the school staff. The results of our study reveal that good and comprehensive support included also support from outside school. The pupils received this support from their friends, siblings and parents. Parental support was estimated as the most important of these modes of support. The concept of good support varied according to individual pupils regarding both learning environments and learning techniques. As a result of this study we draw the conclusion that the most important factors in the implementation of support for pupils with learning difficulties are good interaction between people, the teacher’s being familiar with the abilities of their student and the use of individualised teaching which utilises the learner’s strengths in all areas as well as the cooperation between school and home

    ”Aikahan toki parantaa aika paljo haavoja, mutta eihän se kaikkia, arvethan siitä jää.”:vanhempien kokemuksia avioeron käsittelemisestä perhetasolla

    Get PDF
    Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on saada tietoa avioeron vaikutuksista lapseen ja hänen elämäänsä vanhemman kuvailemana. Lähestymme aihetta vanhempien kokemuksien kautta tutkien lasta ja hänen uutta arkea avioeron jälkeen. Vaikka lapsi on tutkimuksemme keskiössä, tutkimme myös vanhempien kokemuksia omasta avioliitosta ja avioerosta, sillä niillä on yhteys lapsen erosta selviytymiseen sekä uuden arjen kokemiseen. Nykypäivänä avioerot ovat hyvin yleisiä ja ne koskettavat Suomessa tuhansia perheitä vuosittain. Avioero on koko perheen kriisi ja näin ollen se koskettaa merkittävästi myös lapsia. Avioerolla on todettu olevan monimuotoisia vaikutuksia lapseen ja ne ilmenevät jokaisessa lapsessa yksilöllisesti. Pro gradu -tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Taustalla vaikutti fenomenologis-hermeneuttinen tutkimusote, josta johdettiin fenomenologinen lähestymistapa. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkimukseen osallistui viisi naista ja viisi miestä, joiden lapset olivat alle 18-vuotiaita avioerotilanteessa. Haastateltavien avioeroista oli kulunut aikaa 0,5–23 vuotta. Haastateltavien eroperheissä oli kaikkiaan 24 lasta, jotka olivat avioerohetkellä 3–14-vuotiaita. Haastatteluun osallistujat saimme erilaisten nettisivustojen sekä omien tuttavaverkostojen kautta. Haastattelut toteutettiin kasvokkain yhtä lukuun ottamatta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin etsien tutkimuskysymyksiin vastauksia. Tutkimustulosten mukaan vanhempien avioliiton laatu on yhteydessä siihen, millainen kokemus avioero on ja millaista on avioeron jälkeinen vanhempien välinen yhteistyö. Avioerokokemuksiin vaikuttavat myös avioeron taustalla olevat syyt. Lähes kaikki vanhemmat kokivat, että avioero oli oikea ratkaisu. Ainoastaan joissakin lasta koskevissa asioissa vanhemmat olisivat mielestään voinut toimia toisin tai huomioida lasta paremmin. Vanhempien mukaan avioero näkyi lapsissa monilla tavoilla joko heti avioeron jälkeen tai vasta myöhemmin. Haastetta vanhemmille toi erottaa avioeron vaikutukset ja normaaliin kehitykseen kuuluvat asiat toisistaan. Avioeron jälkeinen uusi arki koettiin usein haastavaksi, erityisesti uusperheen tuomien muutosten vuoksi. Vanhemmat kokivat, että lapsi tarvitsee aikaa sopeutuakseen avioeroon ja selviytyäkseen siitä. Avioeroprosessin eri vaiheissa vanhempien tulee muistaa huomioida lapsi, jotta hänen selviytymisensä on mahdollista. Sukupuolten välillä on havaittavissa jonkin verran eroavaisuuksia siinä, miten he kokevat avioeron ja sen vaikutukset lapseen. Johtopäätöksenä tutkimustuloksista voidaan todeta, että avioerokokemukset voidaan nähdä hyvin yksilöllisinä ja henkilökohtaisina kokemuksina, mutta niissä on kuitenkin nähtävissä avioeroprosessin perusluonne. Yksilöllisyydestä johtuen vanhemmille eikä lapsille ole olemassa yhtä oikeaa tapaa avioeron hoitamisessa ja siitä selviytymisessä

    Absent Toll-like receptor-9 expression predicts poor prognosis in renal cell carcinoma

    Get PDF
    <p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Toll-like receptor 9 (TLR9) is a cellular DNA-receptor whose activation with cognate ligands triggers an immune reaction, with increased production of inflammatory cytokines. The aim of this study was to examine the expression of TLR9 in renal cell carcinoma (RCC), which is generally renowned of its immunogenic nature. We also evaluated the prognostic value of TLR9 in RCC.</p> <p>Methods</p> <p>TLR9 expression in RCC was characterized with immunohistochemistry in a retrospective study population of 152 RCC patients who underwent renal surgery. The TLR9 staining intensity was compared with clinical parameters.</p> <p>Results</p> <p>Of the studied tumours, 112 (81%) exhibited cytoplasmic TLR9 immunostaining. No association was detected between cytoplasmic TLR9 immunoexpression intensity and stage, nuclear grade, histological subtype or tumour necrosis. Cytoplasmic TLR9 immunoexpression was, however, a marker of favourable RCC specific survival both in univariate analysis and in multivariate regression model.</p> <p>Conclusions</p> <p>We conclude that TLR9 expression is an independent prognostic marker of RCC and the absence of TLR9 expression is related to poorer prognosis in RCC.</p

    Comparison of the safety and efficacy of intracervical Foleys catheter versus PGE2 gel for induction of labour at term

    Get PDF
    Background: Before the induction of labour cervical ripening is needed for the success of induction to reduce the complication and diminish the rate of cesarean section and duration of labour. Various mechanical methods like Foleys catheter are effective but not much popular because of infection and pharmacological preparations which have more side effects, are used for cervical ripening. Therefore study has been conducted to compare the efficacy and safety of intra cervical Foleys catheter versus PGE2 gel for induction of labour at term. The aims and objectives of this study was to success of induction of labour depends on the cervical status at the time of induction.Methods: A prospective comparative study was conducted in the department of obstetrics and gynecology, L.G. hospital (AMCMET Medical college), Ahmedabad, during period of July 2019 to December 2019. 100 patients at term with a Bishop’s score with various indications for induction were randomly allocated to receive (50 patients) intra cervical Foleys catheter or PGE2 gel (50 patients). Post induction Bishop’s score was noted after 6 hours, 12 hours, 24 hours. Statistical methods used were Student t test and Chi square test to statistically compare the two groups. Differences with a p value of <0.005 was considered statistically significant with confidence limit of 95%.Results: The groups were comparable with respect to maternal age, gestational age, parity, indication of induction and initial bishops score. Both groups showed significant change in the Bishops score, 5.10±1.55 and 5.14±1.60 for Foleys catheter and PGE2 gel, respectively, p<0.001. Fetal outcome was noted in NICU admission and fetal death. No significant difference between two groups.Conclusions: This study shows that both Foleys catheter and PGE2 gel were equally effective in pre induction cervical ripening

    Repair of Thoracic and Thoracoabdominal Mycotic Aneurysms and Infected Aortic Grafts Using Allograft

    Get PDF
    Background Mycotic aneurysm of the thoracic or thoracoabdominal aorta and infection of thoracic or thoracoabdominal aortic grafts are challenging problems with high mortality. In-situ reconstruction with cryopreserved allograft(CPA) avoids placement of prosthetic material in an infected field and avoids suppressive antibiotics or autologous tissue coverage. Methods Fifty consecutive patients with infection of a thoracic or thoracoabdominal aortic graft or mycotic aneurysm underwent resection and replacement with CPA from 2006 to 2016. Intravenous antibiotics were continued postoperatively for 6 weeks. Long-term suppressive antibiotics were uncommonly used (8 patients). Follow up imaging occurred at 6, 18 and 42 months postoperatively. Initial follow up was 93% complete. Results Males comprised 64% of the cohort. The mean age was 63±14 years. The procedures performed included reoperations in 37, replacement of the aortic root, ascending aorta or transverse arch in 19, replacement of the descending or thoracoabdominal aorta in 27 and extensive replacement of the ascending, arch and descending or thoracoabdominal aorta in 4. Intraoperative cultures revealed most commonly staphylococcus 24%), enterococcus (12%), candida (6%) and gram negative rods (14%). Operative mortality was 8%, stroke 4%, paralysis 2%, hemodialysis 6%, and respiratory failure requiring tracheostomy 6%. Early reoperation for pseudoaneurysm of the CPA was necessary in 4 patients. One, two and five year survival was 84%, 76% and 64%, respectively. Conclusions Radical resection and in-situ reconstruction with CPA avoids placing prosthetic material in an infected field and provides good early and mid-term outcomes. However, early postoperative imaging is necessary given the risk of pseudoaneurysm formation

    Pregnancy Outcome in Women With APECED (APS-1) : A Multicenter Study on 43 Females With 83 Pregnancies

    Get PDF
    Context: Autoimmune polyendocrinopathy-candidiasis-ectodermal dystrophy (APECED; also known as autoimmune polyendocrine syndrome type 1) has a severe, unpredictable course. Autoimmunity and disease components may affect fertility and predispose to maternal and fetal complications, but pregnancy outcomes remain unknown. Objective: To assess fetal and maternal outcomes and course of clinical APECED manifestations during pregnancy in women with APECED. Design and Setting: A multicenter registry-based study including 5 national patient cohorts. Patients: 321 females with APECED. Main Outcome Measure: Number of pregnancies, miscarriages, and deliveries. Results: Forty-three patients had altogether 83 pregnancies at median age of 27 years (range, 17-39). Sixty (72%) pregnancies led to a delivery, including 2 stillbirths (2.4%) and 5 (6.0%) preterm livebirths. Miscarriages, induced abortions, and ectopic pregnancies were observed in 14 (17%), 8 (10%), and 1 (1.2%) pregnancies, respectively. Ovum donation resulted in 5 (6.0%) pregnancies. High maternal age, premature ovarian insufficiency, primary adrenal insufficiency, or hypoparathyroidism did not associate with miscarriages. Women with livebirth had, on average, 4 APECED manifestations (range 0-10); 78% had hypoparathyroidism, and 36% had primary adrenal insufficiency. APECED manifestations remained mostly stable during pregnancy, but in 1 case, development of primary adrenal insufficiency led to adrenal crisis and stillbirth. Birth weights were normal in >80% and apart from 1 neonatal death of a preterm baby, no serious perinatal complications occurred. Conclusions. Outcome of pregnancy in women with APECED was generally favorable. However, APECED warrants careful maternal multidisciplinary follow-up from preconceptual care until puerperium.Peer reviewe

    Oral Tongue Malignancies in Autoimmune Polyendocrine Syndrome Type 1

    No full text
    Autoimmune polyendocrinopathy-candidiasis-ectodermal dystrophy (APECED) or Autoimmune polyendocrine syndrome type-1 (APS-1) (APECED, OMIM 240300) is a rare, childhood onset, monogenic disease caused by mutations in the Autoimmune Regulator (AIRE) gene. The overall mortality is increased compared to the general population and a major cause of death includes malignant diseases, especially oral and esophageal cancers. We here present a case series of four APS-1 patients with oral tongue cancers, an entity not described in detail previously. Scrutiny of history and clinical phenotypes indicate that chronic mucocutaneous candidiasis and smoking are significant risk factors. Preventive measures and early diagnosis are important to successfully manage this potentially fatal disease
    corecore