”Emmä voi taistella sitä vastaan, mitä mä olen.”:liikuntavammaisten aikuisten koulukokemuksia

Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin liikuntavammaisten aikuisten koulukokemuksia. Liikuntavammaisten asema koulussa ja näin ollen yhteiskunnassa on tärkeä ja ajankohtainen aihe, sillä valtaväestö tietää liikuntavammaisten elämästä vain vähän. Tutkielman tavoitteena on nostaa liikuntavammaisten aikuisten koulukokemusten avulla heidän äänensä kuuluville. Tavoitteena on samalla antaa opettajille valmiuksia kehittää erilaisuutta hyväksyvää koulukulttuuria. Tutkimuskysymysten avulla selvitän, millaisia koulukokemuksia liikuntavammaisilla aikuisilla on ollut sekä kuinka he kokivat erilaisuutensa vaikuttaneen koulunkäyntiin. Lisäksi selvitän, mitä liikuntavammaiset aikuiset toivovat opettajien tietävän liikuntavammaisuudesta ja liikuntavammaisten opetuksesta. Teoreettisina viitekehyksinä tuon esille näkökulmia vammaisuuteen. Näitä näkökulmia ovat lääketieteellinen, sosiaalinen ja kokemuksellinen näkökulma. Näkökulmien avulla hahmotetaan, kuinka moninainen ilmiö vammaisuus on. Koska tutkielmaan osallistuneista henkilöistä iäkkäin on aloittanut koulunkäyntinsä 1960-luvulla, niin tarkastelen myös erityisopetuksen kehittymisen vuosikymmeniä liikuntavammaisen oppilaan koulunkäynnin näkökulmasta. Tutkielman aineisto koostuu 11 liikuntavammaisen aikuisen kirjoittamasta kertomuksesta. Kyseessä on narratiivinen tutkimus, jonka narratiivisuus näyttäytyy erityisesti tutkimuksen aineistossa. Aineiston analysoinnissa yhdistyy narratiivien analyysi sekä temaattinen analyysi, jolloin analyysi on temaattista kertomusten analyysia. Narratiivisuuden lisäksi konstruktivistinen tiedonkäsitys ohjaa tutkimuksen metodologisia valintoja. Liikuntavammaisten kertomuksissa välittyvät kokemukset erilaisuudesta ja siihen suhtautumisesta. Kiusaaminen ja ulkopuolisuuden tunteet ovat läsnä useissa kertomuksissa. Eheä tukiverkosto puolestaan vähentää tai estää kiusaamista koulussa. Kertomuksista välittyy myös opettajan roolin merkitys liikuntavammaisen oppilaan osallisuuden ja toimijuuden mahdollistajana. Pahimmillaan opettaja voi passivoida liikuntavammaiset oppilaat sivusta seuraajiksi, mikäli opetusta ei eriytetä. Kertomuksista käy ilmi, että opettajan palautteenannolla sekä asenteella oppilasta kohtaan on suuri merkitys pystyvyyden tunteen muodostumisessa. Myönteisiä kokemuksia enemmän kertomuksissa esiintyy kielteisiä koulukokemuksia. Kertomusten mukaan liikuntavammaiselle hyvässä koulussa erilaisuudesta tiedotetaan sekä opetus mahdollistaa oppilaan yhdenvertainen osallisuuden ja toimijuuden. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää opettajien työssä sekä opettajankoulutuksen kehittämisessä

Thymic neuroendocrine tumors in patients with multiple endocrine neoplasia type 1

Objective MEN1 is associated with an increased risk of developing tumors in different endocrine organs. Neuroendocrine tumors of the thymus (TNETs) are very rare but often have an aggressive nature. We evaluated patients with MEN1 and TNET in three university hospitals in Finland. Design/Methods We evaluated patient records of 183 MEN1-patients from three university hospitals between the years 1985-2019 with TNETs. Thymus tumor specimens were classified according to the new WHO 2021 classification of TNET. We collected data on treatments and outcomes of these patients. Results There were six patients (3.3%) with MEN1 and TNET. Five of them had the same common gene mutation occurring in Finland. They originated from common ancestors encompassing two pairs of brothers from sequential generations. The mean age at presentation of TNET was 44.7 +/- 11.9 years. TNET was classified as atypical carcinoid (AC) in five out of six patients. One patient had a largely necrotic main tumor with very few mitoses and another nodule with 25 mitoses per 2 mm(2), qualifying for the 2021 WHO diagnosis of large cell neuroendocrine carcinoma (LCNEC). In our patients, the 5-year survival of the TNET patients was 62.5% and 10-year survival 31.3%. Conclusion In this study, TNETs were observed in one large MEN1 founder pedigree, where an anticipation-like earlier disease onset was observed in the most recent generation. TNET in MEN1 patients is an aggressive disease. The prognosis can be better by systematic screening. We also show that LCNEC can be associated with TNET in MEN1 patients.Peer reviewe

Cytocompatibility of Medical Biomaterials Containing Nickel by Osteoblasts: a Systematic Literature Review

The present review is based on a survey of 21 studies on the cytocompatibility of medical biomaterials containing nickel, as assessed by cell culture of human and animal osteoblasts or osteoblast-like cells. Among the biomaterials evaluated were stainless steel, NiTi alloys, pure Ni, Ti, and other pure metals. The materials were either commercially available, prepared by the authors, or implanted by various techniques to generate a protective layer of oxides, nitrides, acetylides. The observation that the layers significantly reduced the initial release of metal ions and increased cytocompatibility was confirmed in cell culture experiments. Physical and chemical characterization of the materials was performed. This included, e.g., surface characterization (roughness, wettability, corrosion behavior, quantity of released ions, microhardness, and characterization of passivation layer). Cytocompatibility tests of the materials were conducted in the cultures of human or animal osteoblasts and osteoblast-like cells. The following assays were carried out: cell proliferation and viability test, adhesion test, morphology (by fluorescent microscopy or SEM). Also phenotypic and genotypic markers were investigated. In the majority of works, it was found that the most cytocompatible materials were stainless steel and NiTi alloy. Pure Ni was rendered and less cytocompatible. All the papers confirmed that the consequence of the formation of protective layers was in significant increase of cytocompatibility of the materials. This indicates the possible further modifications of the manufacturing process (formation of the passivation layer)

Protein misfolding and dysregulated protein homeostasis in autoinflammatory diseases and beyond.

Cells have a number of mechanisms to maintain protein homeostasis, including proteasome-mediated degradation of ubiquitinated proteins and autophagy, a regulated process of ‘self-eating’ where the contents of entire organelles can be recycled for other uses. The unfolded protein response prevents protein overload in the secretory pathway. In the past decade, it has become clear that these fundamental cellular processes also help contain inflammation though degrading pro-inflammatory protein complexes such as the NLRP3 inflammasome. Signaling pathways such as the UPR can also be co-opted by toll-like receptor and mitochondrial reactive oxygen species signaling to induce inflammatory responses. Mutations that alter key inflammatory proteins, such as NLRP3 or TNFR1, can overcome normal protein homeostasis mechanisms, resulting in autoinflammatory diseases. Conversely, Mendelian defects in the proteasome cause protein accumulation, which can trigger interferon-dependent autoinflammatory disease. In non-Mendelian inflammatory diseases, polymorphisms in genes affecting the UPR or autophagy pathways can contribute to disease, and in diseases not formerly considered inflammatory such as neurodegenerative conditions and type 2 diabetes, there is increasing evidence that cell intrinsic or environmental alterations in protein homeostasis may contribute to pathogenesis

”Se hetki on tärkeä sille lapselle”:varhaiskasvattajien käsityksiä alle kolmevuotiaiden kuvataidekasvatuksesta

Pro graduni on fenomenografinen tutkimus varhaiskasvattajien käsityksistä alle kolmevuotiaiden lasten kuvataidekasvatuksesta. Taustana tutkimukselle on kuvataidekasvatuksen laaja yhteiskunnallinen merkitys. Laadukas kuvataidekasvatus päiväkodeissa luo tasa-arvoa lapsille, jotka eivät muuten pääse kuvataidekasvatuksen piiriin. Kuvataidekasvatuksen toteuttamisesta on monenlaisia käsityksiä kentän työssä. Pienten lasten kuvataidekasvatusta on tutkittu verrattain vähän, joten tarve tutkimukselle on ilmeinen. Tutkimus on toteutettu varhaiskasvattajien tiimejä haastattelemalla. Haastattelut toteutettiin kolmessa eri tiimissä ryhmäteemahaastatteluna. Aineiston analysointiin on käytetty fenomenografista analyysiä eli tutkimustuloksista on muodostettu tulosavaruutta kuvaava taulukko. Tutkimuksessa selvitetään 1. Minkälaisia käsityksiä tiimeillä on alle kolmevuotiaiden kuvataidekasvatuksesta? ja 2. Miten tiimien käsitykset heijastuvat lasten kuvataiteellisiin tuotoksiin? Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä avaan oman esiymmärrykseni. Lisäksi kuvaan kuvataidekasvatuksen ja askartelun eroja, samoin kuin kokemuksia ja elämyksellisyyttä. Kuvallisen kehityksen teorioita tarkastelen historiallisesta näkökulmasta. Tutkimuksen taustalla teoriana toimii ekokulttuurinen teoria soveltuvin osin. Tutkimuksen tuloksissa lapsi nähdään aktiivisena toimijana, aikuinen toiminnan mahdollistajana ja kuvataide menetelmänä, jonka avulla vuorovaikutusta toteutetaan. Tutkimustuloksena on, että lapsella kuvataide yhdistyy vuorovaikutukseen, elämyksiin ja oppimiseen. Aikuiselle kuvataidekasvatus on keino toteuttaa laadukasta pedagogiikkaa, tiimi, lapsi ja perhe huomioiden. Aikuisten käsitykset, siitä mitä on kuvataidekasvatus, heijastuvat lasten kuvataiteellisiin töihin. Käsitykset siirtyvät käytännön työhön

Positiivinen pedagogiikka päiväkodin kontekstissa

Kandidaatin tutkielmani on tieteelliseen kirjallisuuteen pohjautuva tutkielma, joka pyrkii selvittämään positiivisen pedagogiikan menetelmiä päiväkodin kontekstissa. Pohjana positiivisen pedagogiikan käytön mahdollisuuksille toimii positiivinen psykologia. Positiivisen psykologian tavoitteet ja lähtökohdat tulee sisäistää, jotta voidaan ymmärtää positiivisen pedagogiikan päämääriä. Positiivinen pedagogiikka keskittyy löytämään ihmisestä luonteenvahvuuksia ja voimavaroja sekä yksilöllisestä että yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tätä suuntausta on tutkittu koulun ja muiden instituutioiden kontekstissa paljon verrattuna päiväkodin kontekstiin, joten tutkielman tekeminen aiheesta on tarpeellista. Tutkielma on toteutettu hyödyntäen tutkimuskirjallisuutta. Tutkielman alussa avataan positiivisen psykologian käsitettä, jonka jälkeen keskitytään positiivisen pedagogiikan käsitteen ymmärtämiseen. Kolmannessa luvussa keskitytään positiivisen pedagogiikan käytön mahdollisuuksiin. Koska tutkimuskirjallisuus keskittyy pitkälti koulun sekä muiden oppilaitosten kontekstiin, olen pyrkinyt soveltamaan tuloksia päiväkodin kontekstiin johdonmukaisesti. Tutkielman tuloksissa nähdään kasvattajan roolin ja esimerkin vaikutus lapsen ajatteluun, oppimiseen ja toimintaan. Myönteinen ilmapiiri on avainasemassa tuottamassa myönteistä käyttäytymistä, mikä tuo esiin lapsen luonteenvahvuudet. Lisäksi jokainen lapsi huomioon ottavat opetusmenetelmät sekä positiivinen palautteen anto nousivat merkittäviksi tekijöiksi. Kasvattajalle positiivinen pedagogiikka on keino tuottaa laadukasta varhaiskasvatusta pienissä arjen hetkissä