Luonnontuotealan raaka-aineiden saatavuuden parantaminen

Luonnontuotealan raaka-aineiden saatavuuden parantamiseksi tarkennettiin alan jalostavien yritysten raaka-ainetarpeita sekä selvitettiin yritysten raaka-aineiden hankintaan liittyviä käytänteitä ja toiveita. Verkkokyselyssä painotettiin raaka-aineista luonnonkasveja ja erikoisluonnontuotteita, koska metsämarjojen ja -sienten osalta Suomessa on jo olemassa mittavaa raaka-aineitten osto- ja välitystoimintaa. Eri puolilla Suomea järjestetyissä tilaisuuksissa tiedotettiin aiheesta, aktivoitiin raaka-ainetuotantoon ja tarkasteltiin alueellisia resursseja ja mahdollisuuksia toiminnan käynnistämiseen. Työpajoissa ja aineistoa kokoamalla rakennettiin käytännön yhteistyötä ja toimintamalleja raaka-ainesaatavuuden parantamiseksi. Selvityksessä tehdyn yrityskyselyn perusteella selvästi yli puolet luonnontuotteita jalostavista yrityksistä kokee raaka-aineitten hankintansa vähintään melko haastavaksi. Riittävien määrien saannin lisäksi jalostavilla yrityksillä on myös raaka-aineiden laatuun liittyviä haasteita. Keruulaadun ohella esille nousivat kuivausmenetelmien kehittymättömyys, käsittelylämpötilojen oikeellisuus ja laadukkaiden kuivureiden puute. Osa yrityksistä halusi raaka-aineet valmiiksi tuotantoon otettavaan muotoon käsiteltynä. Raaka-aineita hankitaan tällä hetkellä yleisesti ja mieluiten yrityksen omilta kerääjiltä tai jopa kerätään osin itse. Vastauksissa kuitenkin myös todettiin, että käytännössä kätevintä on ostaa raaka-aine välittäjiltä, joilla on suurempi valikoima ja tasalaatu, mikä vähentää omaa työmäärää ja koordinoinnin tarvetta. Luotettavan ja ammattimaisen raaka-ainekeskuksen tai välittäjän kanssa nähtiin mielekkääksi toimia, tilaus voisi hoitua yhdestä paikasta verkon kautta. Tarve nykyistä keskitetympiin raaka-ainetoimituksiin korostuu yrityksen tuotannon ja jalostusasteen kasvaessa tai toiminnan ollessa etäällä keruualueista. Jalostajien tarvitsemien luonnontuotelajien valikoima osoittautui varsin laajaksi. Kilomääräisesti tarkasteltuna eniten haluttaisiin ostaa mahlaa, kuusen kerkkää, nokkosta, koivun lehtiä, maitohorsmaa ja mesiangervoa. Raaka-aine toivottiin yleisimmin saatavan kuivattuna, tuoretavarana tai pakastettuna. Osa yrityksistä toivoi raaka-aineita jauhettuna tai uutettuna. Raaka-aineiden luomusertifiointia yrityksistä piti yli kolmannes erittäin tarpeellisena ja liki neljännes melko tarpeellisena. Asialla nähtiin kasvavaa merkitystä. Luonnontuotteiden kerääjäkorttia puolestaan piti kolmannes alan jalostavista yrityksistä erittäin tarpeellisena ja lähes yhtä moni melko tarpeellisena osana yrityksen laadunhallintaa ja osoituksena lajintunnistuksen, kestävän keruun ja esikäsittelyn osaamisesta. Keruu- ja hankintaketjun tuntemista pidettiin tärkeänä. Keruutoimintaa ja raaka-aineiden tuotantoa on ryhdytty tai ollaan ryhtymässä kehittämään monella alueella. Toistaiseksi Suomessa ei ole riittävästi luonnontuotteiden kerääjiä, keruuverkostoja, raaka-aineiden käsittelyyn valmiita tuotantotiloja tai kuivauskapasiteettia. Tietoa tarvittaisiin tuottavimmista keruumenetelmistä ja raaka-aineiden hinnoittelusta. Keskeinen haaste on keruun organisoinnin ja logistiikan puuttuminen. Luonnontuoteala on kasvuala, joka tarvitsee yhä enemmän ja monipuolisemmin raaka-aineita, jotta yritykset kykenevät tarttumaan maailman markkinoiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Raaka-ainetuotantoa kokoava välitystoiminta parantaa raaka-aineiden toimitusvarmuutta. Lisäksi raaka-aineiden laadun varmistamisen merkityksen kasvaminen korostaa koko alkutuotantoketjun osaamista sekä panostuksia tuotantotiloihin, laadukkaaseen teknologiaan ja analytiikkaan. Raaka-aineiden välittäjinä voivat toimia keruukeskukset, jotka paikallisesti tai alueellisesti kokoavat ja kouluttavat luonnontuotteiden kerääjiä. Keruukeskuksella voi olla toimintaan tarvittavien tilojen ja välineiden järjestämisen ohella roolia keruualueiden ja -lupien hankinnassa. Ammattimaisesti toimivien keruukeskusten organisoitumisessa voidaan hyödyntää osuuskuntamuotoa. Lapissa kehitettyä elintarviketalo-konseptia voidaan hyödyntää luonnontuotealalla. Konseptissa kuvatut ratkaisut elintarvikkeiden terminaali- ja jalostustiloista sekä logistiikasta soveltuvat myös luonnontuotteiden vastaanotto-, varastointi- ja jalostustoimintaan. Elintarviketaloihin koottaisiin kerääjien tuottamat raaka-aineet vastaanottopisteiden kautta. Kerääjien osaamisen varmistamiseksi ja yhtenäistämiseksi tarvitaan alan koulutusjärjestelmän ja -materiaalien kehittämistä. Koulutettujen kerääjien tavoittamista voidaan parantaa verkkopohjaisen järjestelmän ja rekisterin avulla. Järjestelmän avulla voidaan saattaa yhteen jalostavien yritysten tarpeet, keruukeskusten toiminnan organisointi sekä kerääjien käytännön työ. Keruun kannattavuutta on syytä parantaa luonnontuotteiden talteenoton menetelmiä ja välineitä kehittämällä sekä hyödyntämällä paikkatietoa parhaiden keruualueiden selvittämisessä. Selvitystyön luonnontuotealan raaka-ainetuotannon kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista toteutti Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella. Työ toteutettiin laajassa yhteistyössä luonnontuotealan toimijoiden ja alueellisten kehittämishankkeiden kanssa koko Suomea tarkastellen

Luonnontuotteet monipuolistuvissa arvoverkoissa : Luonnontuotealan toimintaohjelma 2020

Suomen luonto tuottaa runsaasti monipuolisia raaka-aineita, jotka tarjoavat erilaisia hyvinvointihyötyjä ja kaupallisia mahdollisuuksia. Suuntaus luonnonmukaisuuteen ja kasvava kiinnostus terveyttä kohtaan lisäävät luonnosta saatavien tuotteiden käyttöä ja kysyntää niin kotimaan markkinoilla kuin kansainvälisestikin. Luonnontuotteita ja niiden ainesosia voidaan hyödyntää paitsi elintarvikkeissa myös hyvinvointituotteissa, kosmetiikassa, lääkeaineina ja rohdoksina sekä erilaisissa tuotteisiin pohjautuvissa palveluissa. Luonnontuotteet ovat kuitenkin jääneet suurelta osin hyödyntämättä, eikä niiden kaikkia arvoja vielä tunnetakaan. Luonnontuotealalle laadittiin kansallinen toimintaohjelma alan mahdollisuuksien esille nostamiseksi ja kehittämistyön suuntaamiseksi. Kehittämistyön painoalat on nostettu esiin ennakoimalla luonnontuotealan markkinoita ja tarkastelemalla eri toimialojen rajapintojen kaupallisia mahdollisuuksia. Luonnontuotealan toimintaohjelmassa kehittämistyön painoaloja ovat kestävä ja markkinavetoinen raaka-ainetuotanto, innovatiivinen ja jalostusarvoa lisäävä tuotekehitys sekä lisäarvon tuottaminen matkailu- ja hyvinvointipalveluihin. Lisäksi tutkimuksen, teknologian ja osaamisen kehittäminen ja hyödyntäminen koskettavat kaikkia näitä painoaloja. Markkinavetoinen, kustannustehokas ja kestävä raaka-ainetuotanto on luonnontuotealan liiketoiminnan kehittämisen perusta. Osaamista ja uusia menetelmiä tarvitaan luonnontuotteiden löytämiseen, talteenottoon luonnosta, puoliviljelyyn ja viljelyyn. Toiminnan kehittämisessä korostuu kattava ketju alkutuottajista jatkojalostajiin ja markkinointiin. Myös uusia tuottajia on löydettävä. Raaka-ainevalinnoissa on syytä keskittyä markkinoilla ennakoituun kysyntään. Toisaalta on tarpeen luoda markkinoita välittäen tietoa ja ideoita luonnontuotteiden mahdollisuuksista eri elinkeinoaloille. Tärkeää on luoda monipuolisia arvoverkkoja, liittää mukaan erilaisia liiketoimintahyötyjä saavat ja hyödyntää raaka-aineitten sivuvirrat tehokkaasti. Myös mahdollisia alan yritystoiminnan kynnyksiä tulee madaltaa. Jalostusastetta nostamalla voidaan kasvattaa raaka-aineista saatavia hyötyjä. Luonnontuotteiden tuotekehityksessä mahdollisuuksia tarjoavat innovatiiviset tuotteet, eri elinkeinoaloille tarjottavat välituotteet, edelläkävijämarkkinoitten löytäminen ja kuluttajatutkimuksen hyödyntäminen. Alalle tarvitaan nykyisten yritysten toiminnan kehittämisen lisäksi uutta yrittäjyyttä. Tavoitteena on saada markkinoille laadukkaita luonnontuotepohjaisia tavaramerkkejä, jotka rakentuvat muun muassa puhtauden, vastuullisuuden ja korkean osaamisen varaan. Erityisesti kansainvälisiä markkinoita voidaan tavoittaa nykyistä paremmin markkinointiyhteistyön ja monipuolisen tuotetarjonnan avulla. Kansainvälisesti tunnetut luonnontuotteet voivat olla osa Suomen maaimagoa, jota puolestaan voidaan hyödyntää markkinointikampanjoissa ulkomailla. Luonnontuotteet voivat olla osa suomalaisten matkailu- ja hyvinvointipalvelujen sisältöä ja erottuvuutta. Palvelujen kehittämiseksi tarvitaan eri alojen yritysten ja toimijoiden törmäyttämistä ja tiedon välittämistä, yhteistä palvelujen ja palvelukokonaisuuksien kehittämistä sekä luonnontuotepohjaisen tuotetarjonnan suuntaamista palvelutoimintaan. Uusia mahdollisuuksia ja palvelukokonaisuuksia on mahdollista havainnollistaa esimerkkien avulla. Luonnontuotealan toimintaohjelma koottiin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin hallinnoimassa Luonnontuotealan innovaatioverkosto ja toimialan uudet mahdollisuudet (LT-INNO) -hankkeessa. Hanketta toteuttivat myös Foodwest Oy, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT, Rovaniemi), Lapin ammattikorkeakoulu, Oulun ammattikorkeakoulu, Itä-Suomen yliopisto sekä Teknologiakeskus KETEK Oy. Hanke toteutti Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2007–2013 ja sitä rahoittivat Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukset Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta

Luontoyrittäjyys Suomessa : Alueelliset verkostot: luontoyrittäminen, matkailu- ja maaseutuklusteri -hankkeen loppuraportti

Maatalouden tutkimuskeskus (MTT) ja Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen Seinäjoen yksikkö (HY-Makes) toteuttivat yhteistyössä Ympäristöklusterin tutkimusohjelmaan kuuluneen esitutkimuksen, jossa tarkennettiin luontoyrittäjyyden määritelmää, kartoitettiin luontoyrittäjyyden toimintaympäristöä sekä selvitettiin alan kehittämistarpeita yhteistyön lisäämistä ajatellen. Työ toteutettiin haastattelemalla noin 200 toimijaa koko Suomen alueelta. Selvityksen perusteella saatiin luontoyrittäjyydestä kokonaiskuva, jonka avulla esitetään jatkotoimia alan eteenpäin kehittämiseksi. Luontoyrittäjyys määriteltiin hankkeen tuloksena luonnonantimiin ja luonnon tarjoamiin elämyksiin perustuvaksi ympäristövastuulliseksi yrittäjyydeksi. Luonto on alan toiminnassa keskeinen tuotannontekijä, jonka tulee pysyä kunnossa. Luontoyrittäjyydessä painotetaan erityisesti luonnon aineettomia arvoja ja uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä. Uusiutumattomia luonnonvaroja hyödynnetään toiminnassa säästäen sekä mahdollisimman vähän luontoa kuluttaen. Luontoyrittäjyyteen kuuluvaa toimintaa kuvaavat määreet luontokeskeisyys, vastuullisuus, kotimaisuus, paikallisuus, käsityömäisyys ja yksilöllisyys. Luontoyrittäminen jaettiin toimialan ja hyödynnettävien luonnonvarojen mukaan sektoreihin seuraavasti: 1) luonnon tarjoamiin mahdollisuuksiin perustuva vastuullinen matkailu (mm. luonto-, elämys- ja metsästysmatkailu) ja muut elämyspalvelut 2) puun ja puista saatavien tuotteiden ympäristövastuullinen jalostaminen muussa kuin suuressa ja keskisuuressa teollisuudessa 3) luonnonmarjojen, -sienien ja -yrttien yms. keruutuotteiden hyödyntäminen sekä luonnonkasveja hyödyntävä viherrakentaminen 4) riistan, kalojen ja rapujen hyödyntäminen 5) turpeen ja kiven sekä muiden maaperäainesten pienimuotoinen ja kestävän käytön mukainen hyödyntäminen 6) vesivarojen sekä lumen ja jään hyödyntäminen 7) muut luontoon tukeutuvat palvelut (mm. ympäristön siistiminen ja raivaus, virkistyspalvelut, luontoon liittyvä sisältötuotanto) Maakunnittain toteutetuissa haastatteluissa nähtiin luontoyrittäjyyden mahdollisuuksina kunkin alueen luonnon erityispiirteet sekä yhteistyöhön perustuva tuotekehitys ja markkinointi. Vaikka luontoyrittäjyys on kehittymässä vireästi koko Suomessa, alan laajan ja hajanaisen toimintakentän kokoaminen nähtiin välttämättömyytenä. Luontoyrittäjyysverkoston rakentumiseen näyttää tutkimuksen tulosten perusteella olevan hyviä mahdollisuuksia. Alan toimijoiden yhteistyövalmiudet ovat kehittyneet viime vuosina koko Suomessa. Yhteistyötä oltiin valmiita hakemaan kansallisella ja maakuntarajat rikkovalla tasolla. Yrittäjyyden ja tutkimuksen lisäksi toimintaan haluttiin kytkeä mukaan alan koulutus ja muu kehittämistoiminta. Yhteistyön aiheina ja luontoyrittäjyysverkoston tehtävinä selvityksessä nousivat esille markkinointi, tiedon kokoaminen ja välittäminen, alan yhdenmukaistaminen, tuotekehityksen tehostaminen, toimijoiden osaamisen kehittäminen sekä alan edunvalvonta. Selvityksessä korostui luontoyrittäjyyteen liittyvä vastuullisuus, laatu sekä imago ja sen hyödyntäminen. Myös toiminnan yrittäjämäisyyden kehittäminen nähtiin tärkeänä. Verkostoon liittyen nähtiin tarpeen luoda kriteeristö tai luokitus mukaan pääsemisen rajaamiseksi toiminnan laadun ja ympäristöasioiden huomioon ottamisen pohjalta. Selvityksen perusteella luontoyrittäjyyden imago ja arvomaailma on syytä nostaa alan yhteistyön ja liiketoiminnan perustaksi. Luontoyrittäjyyden yhteistyön ja liiketoiminnan kehittymistä hankaloittaa selvityksen tulosten perusteella alalla vallitseva tiedon puute. Luontoyrittäjyyden tietoverkko nähtiinkin lähes yksimielisesti merkityksellisenä alan kehittymisen kannalta. Tietoverkko nähtiin alan markkinointikanavana, tiedon välittäjänä, toimijoiden löytämispaikkana ja keskustelufoorumina. Keskitettyä tietopankkia pidettiin luontoyrittäjyysverkoston työkaluna. Evästyksenä luontoyrittäjyysverkoston kehittämiseen työssä nousi esille toiminnan käytännönläheisyys ja yrittäjälähtöisyys. Selvityksen perusteella verkoston tulisi olla laaja ja kattava. Lisäksi verkoston tehtävät ja pelisäännöt sekä työnjako pitäisi olla selkeästi määritellyt. Tärkeänä nähtiin, että verkostolla on puolueeton, vastuun ottava koordinaatiotaho. Selvityksen perusteella keskeisinä luontoyrittäjyyden kehittämiseen tähtäävinä jatkotoimina työssä esitetään seuraavaa: 1. Luontoyrittäjyysverkoston rakentaminen ja luontoyrittäjyyden osaamiskeskuksen toiminnan käynnistäminen 2. Luontoyrittäjyyden tietoverkon ja yritysrekisterin toteutus 3. Luontoyrittäjyyden imagon rakentaminen 4. Luontoyrittäjyyden laatujärjestelmän luominen 5. Luontoyrittäjyyden ympäristöohjelman rakentaminen 6. Yhteisten tuotemerkkien rakentaminen 7. Tuotekehitystoiminta, esimerkiksi alan palvelulaboratorion perustaminen sekä alan laitekehitys ja uuden tekniikan kehittäminen 8. Luontoyrittäjyyden markkinatutkimukset ja asiakaskartoitukset ulkomailla ja kotimaassa 9. Markkinointitoimet ulkomailla ja kotimaassa (kärkiyritykset ja koko yrityskenttä) 10. Alan toimijoiden osaamisen kehittäminen Työssä esitetään organisaatiomalli ja toiminnan käynnistämissuunnitelma kansalliselle luontoyrittäjyyden osaamiskeskukselle. Koordinoivan yksikön kehittämistoiminta keskittyisi alan kansallisen ja kansainvälisen verkostoitumisen kehittämiseen, alan yhtenäistämiseen ja imagon luomiseen, markkinointiin sekä tiedonkulun kehittämiseen. Luontoyrittäjyyden osaamiskeskuksen ja sen toimijoiden puitteissa toteutettaisiin alan valtakunnallisia tutkimus- ja kehittämishankkeita.vokMyynti MTT tietopalveluyksikk

Katsauksia maaseudun elinkeinoihin : matkailu - hyvinvointiala - koneurakointi - hevostalous - eläintenhoitoala - kalatalous - turkistalous - riista-ala

Elinkeinoalojen valikoima maaseudulla on monipuolinen ja edelleen laajenemassa. Alat vaihtelevat kehittymisvaiheiltaan ja vaativat erilaisia kehittämistoimia ja palveluita. Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman 2014–2020 elinkeinojen ja osaamisen kehittämistä koskevien tavoitteiden toteuttamisen tueksi koottiin saatavilla olevaa tietoa kahdeksan maaseudun yrittäjyysalan nykytilanteesta ja kehittämistarpeista. Raportissa tarkastellut alat olivat matkailu, hyvinvointiala, koneurakointi, hevostalous, eläintenhoitoala, kalatalous, turkistalous ja riistatalous. Katsauksissa tarkasteltiin eri alojen tyypillisiä toimintamuotoja, tuotteita ja palveluita, yritysten ja työpaikkojen määrää, keskeisiä ohjelmia ja hankkeita, koulutusta sekä toimijoita. Tietojen saatavuus vaihteli elinkeinoaloittain, erityisesti tilastotietoa oli vaikea löytää. Aloja on tästä syystä vaikea vertailla toisiinsa. Työn pohjalta saadaan kuitenkin laajennettua yhteyksiä ja otettua paremmin huomioon eri elinkeinoalojen tarpeet kehittämistyön jatkovaiheissa. Matkailu on yksi maaseudun kasvavista elinkeinoaloista. Maaseudun matkailuyritykset ovat perinteisesti kooltaan pieniä perheyrityksiä, joille tärkeitä kilpailuvaltteja ovat maaseudun ja luonnon läheisyys sekä mahdollisuus antaa asiakkailleen yksilöllistä ja laadukasta palvelua. Matkailualalla on varsin paljon verkottuneita toimijoita, jotka kehittävät alaa aktiivisesti niin valtakunnallisella kuin alueellisella tasolla. Kehittämistä on toteutettu etenkin teemapohjaisesti ja erilaisia kehittämisohjelmia ja -strategioita löytyy alalta runsaasti. Keskeisiä kehittämiskohteita ovat olleet markkinointi ja tuotteistaminen. Hyvinvointialan yritykset voidaan jaotella sektorikohtaisesti sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluja tuottaviin yrityksiin. Näiden lisäksi maaseudulla merkittävää on myös Green Care -toiminta, joka perustaa toimintansa maaseutu- ja luontoympäristön hyvinvointivaikutuksiin. Maaseudun hyvinvointialan yritykset ovat pääasiassa pienyrityksiä. Lakisääteisiä palveluja tuottavien yritysten toimintaympäristö on erityisen haastava, sillä palvelumarkkinat eivät toimi täysin markkinaehtoisesti ja myös palvelujen laatua ja saatavuutta säädellään varsin tiukasti lailla. Ostopalvelusopimuksista kilpailevien pienten hoivayritysten kilpailuasemaa on heikentänyt myös palvelujärjestelmän kehitys, jonka myötä palvelut järjestetään yhä suuremmille alueille kerrallaan. Edellä mainitut haasteet on tunnistettu myös valtakunnallisessa kehittämistoiminnassa, jota toteutetaan niin sosiaali- ja terveysministeriön kuin työ- ja elinkeinoministeriön tahoilta. Valtakunnallisten sote-alan etujärjestöjen lisäksi alalle on muodostunut jonkin verran palvelukohtaisia yhdistyksiä. Koneurakointi on yleisin yritystoiminnan muoto maaseudulla. Koneurakoijia toimii varsin monilla aloilla maataloudesta metsätalouteen ja teiden kunnossapidosta turvetuotantoon. Yritykset ovat tavallisesti pieniä, yhden miehen ja koneen yrityksiä. Koneurakointia harjoitetaan paljon myös osana monialaisten maatilojen toimintaa. Viime vuosina etenkin metsäkonealalle on kehittynyt uusia yritystoiminnan malleja ja myös yrityskoot ovat kasvaneet. Kehittämistoiminnassa on teknologisen osaamisen lisäksi keskitytty koneurakoitsijoiden liiketaloudellisen osaamisen kehittämiseen. Strategia- ja ohjelmatasolla koneurakointia kehitetään lähinnä osana muiden alojen strategioita ja ohjelmia. Etenkin metsäalaa koskevat strategiat ja ohjelmat vaikuttavat myös koneurakointialan kehitykseen. Hevostalous on perinteinen maaseudun elinkeino, jonka kasvu on ollut viimeisten vuosikymmenten aikana nopeaa. Hevosurheilun suosio on kasvanut niin ravi- kuin ratsastustoiminnan puolella. Myös hevosmatkailu ja hevosen käyttö osana hyvinvointipalveluita on yleistynyt. Alalla toimii varsin yhtenäinen ja tiivis toimijaverkosto, joka toteuttaa alan kehittämistoimintaa tuoreen, yhteisesti valmistetun hevosalan kehittämisstrategian mukaisesti. Yhteistyötä koordinoimaan ja alan edistämistä ajamaan on perustettu oma yhteistyöorganisaatio Hippolis, jonka toiminta on hyvin aktiivista. Kehittämistoiminnassa on korostettu etenkin hevosiin ja yritystoimintaan liittyvän osaamisen kehittämistä. Myös maankäytön kysymykset sekä alan tunnettuuden ja arvostuksen kohentaminen on nähty tärkeiksi kehittämiskohteiksi. Eläintenhoitoala on kasvanut viime vuosina etenkin lemmikkieläinmaailmassa tapahtuneiden muutosten myötä. Kysyntä on kasvanut niin erilaisille lemmikkieläintarvikkeille kuin rehuille ja palveluillekin. Eläintenhoitajan koulutus on myös varsin suosittu koulutusala toiseen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Ala on kuitenkin toimialana vielä varsin pieni eikä sen kehittämiseen juuri ole panostettu niin kansallisella kuin alueellisellakaan tasolla. Alalla toimii kuitenkin jo varsin kattavasti toimialakohtaisia järjestöjä, jotka pyrkivät myös aktiivisesti kehittämään alansa toimintaedellytyksiä. Kalatalousalan toimintaympäristö on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana suuresti etenkin EU-jäsenyyden myötä. EU on tuonut kalatuotannon eri osa-alueille niin haasteita kuin mahdollisuuksia. Haasteita ovat aiheuttaneet etenkin tiukentuneet lainsäädännölliset rajoitteet sekä myös kaupan vapauttamisesta aiheutunut entistä kovempi hintakilpailu. Toisaalta EU tukee kalatalouden eri toimialoja myös aktiivisesti erilaisten tukirahastojen kautta. Alan valtakunnallisesta kehittämistoiminnasta vastaa maa- ja metsätalousministeriö, joka on laatinut muun muassa toimialakohtaiset strategiat jokaiselle elinkeinokalatalouden alalle. Toiminnassaan ministeriö huomioi EU:n yhteisen kalastuspolitiikan rajoitteet. Alan toimijat ovat hyvin järjestäytyneet omien toimialakohtaisten etujärjestöjensä alle. Yleisesti kalatalouden etuja ja kehittämistä edistää myös Kalatalouden keskusliitto. Turkistalous on alueellisesti keskittynyt Suomessa Pohjanmaan maakuntiin, joissa sen alueelliset vaikutukset ovat vielä melko suuret. Viimeisten vuosikymmenten aikana kuitenkin turkistarhaus on vähentynyt Suomessa merkittävästi. Myös valtio on kiristänyt turkistarhoihin suunnattua tukipolitiikkaa huomattavasti ja alan odotetaan tulevan toimeen entistä enemmän omillaan. Alalla on vain muutama toimija, jotka vastaavat alan kehittämistyöstä Suomessa. Viime vuosina alalla on toteutettu kehittämishankkeita etenkin alan tulevaisuuden pohtimiseksi sekä tehty tutkimusta turkistarhojen ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Riistatalouteen liittyvä elinkeinotoiminta on Suomessa vielä varsin pienimuotoista. Riistaan perustuvaa toimintaa ovat muun muassa metsästysmatkailu, riistan lihan ja tuotteiden myynti sekä riistatarhaus ja riistatilayrittäminen. Kasvua alalla haetaan etenkin metsästysmatkailusta sekä villieläinten kuvaus- ja tarkkailutoiminnasta Alan kasvumahdollisuuksia rajoittavat etenkin metsästyksen luvanvaraisuus sekä pienet riistakannat. Riistalihan tarjonta ei vastaa tämänhetkistä kysyntää. Alan kehittymiseksi alalla onkin toivottu riistakantojen kasvattamista. Ratkaisua riistalihan tarjonnan ongelmiin on haettu myös riistatarhauksen kehittämisestä. Riistalihan osalta ongelmalliseksi on koettu myös lihan käsittelyyn ja myyntiin kohdistuvat lainsäädännölliset rajoitteet

Metsästä pöytään ja arvotuotteiksi : luonnontuotealan kehittäminen Etelä-Pohjanmaalla

Luonnontuotteilla tarkoitetaan sellaisenaan tai jalostettuna hyödynnettäväksi sopivia luonnonvaraisia tai puoliviljeltyjä kasveja tai sieniä sekä maaperän aineksia ja eräitä puiden sivutuotteita. Yleisimmin käytettyjä luonnontuotteita ovat erilaiset marjat, sienet ja yrtit. Luonnontuotteita ja niiden ainesosia voidaan hyödyntää paitsi elintarvikkeissa myös hyvinvointituotteissa, kosmetiikassa, lääkeaineina ja rohdoksina sekä erilaisissa tuotteisiin pohjautuvissa palveluissa. Suuri osa luonnontuotteiden tarjoamista mahdollisuuksista on kuitenkin vielä hyödyntämättä. Raportti nostaa esille keskeiset teemat ja toimenpiteet luonnontuotealan kehitystyölle Etelä-Pohjanmaalla. Vaikka yrittäjyyttä Etelä-Pohjanmaalla onkin runsaasti, luonnontuotealan yritystoiminta on maakunnassa vielä verrattain vähäistä ja alan mahdollisuuksia tunnetaan vain osittain. Elintarvikekehitykseen liittyvä vahva osaaminen antaa kuitenkin perustan myös luonnontuotealan kasvulle Etelä-Pohjanmaalla. Maakunnassa on lisäksi muutamia luonnontuotealaan paneutuneita tutkimus- ja kehittämisorganisaatioita sekä kansallisesti merkittäviä alan yrityksiä. Luonnontuotealan tavoitetilaksi Etelä-Pohjanmaalla asetettiin, että alan markkinat ja mahdollisuudet tunnetaan ja sitä kautta alalle syntyy uusia yrityksiä sekä uutta tuote- ja palvelutarjontaa. Tavoitteena on, että Etelä-Pohjanmaan luonnon raaka-aineita hyödynnetään innovatiivisesti ja tehokkaasti, mutta kestävällä tavalla. Maakunnan osaavat luonnontuotealan toimijat ja yrittäjät muodostavat innovaatiotoiminnalle suotuisan ympäristön toimien aktiivisessa yhteistyössä alueellisesti ja aluerajojen yli sekä kansainvälisiä verkostoja hyödyntäen. Painopistealat luonnontuotealan kehittämistyössä Etelä-Pohjanmaalla ovat maakunnan vahvuuksien ja tunnistettujen kehityssuuntien perusteella luonnontuotteiden jalostus funktionaalisina elintarvikkeina ja ravintolisinä, luonnontuotteisiin tukeutuvien hyvinvointituotteiden- ja palveluiden tuottaminen, eläinrehujen ja -hoitotuotteiden valmistaminen, luonnontuotteiden sisältämien yhdisteiden hyödyntäminen sekä luonnontuotteiden raaka-ainetuotanto ja viljely. Kehityssuuntien toteuttamista tukeviksi toimenpiteiksi kirjattiin muun muassa alan tiedotus ja koulutus, innovaatioympäristön kehittäminen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan vahvistaminen sekä verkostoitumisen ja yhteistyön tehostaminen. Tämä raportti koottiin osana Manner-Suomen maaseutuohjelmasta 2007–2013 rahoitettua Luonnontuotealan innovaatioverkosto ja toimialan uudet mahdollisuudet (LT-INNO) -hanketta. Hanketta hallinnoi Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Hankkeessa olivat lisäksi mukana Oulun ammattikorkeakoulu Oy, Foodwest Oy, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT, Rovaniemi), Lapin ammattikorkeakoulu Oy, Itä-Suomen yliopisto sekä Teknologiakeskus KETEK Oy

Raaka-ainetuotanto luonnontuotealalla : nykytila ja mahdollisuudet

Luonnontuotealan raaka-ainetuotanto on sangen laaja käsite pitäen sisällään luonnontuotteiden keruun ja muun talteenoton luonnosta, luonnontuotteiden puoliviljelyn sekä tiettyyn rajaan asti myös niiden viljelyn. Luonnosta saatavilla oleva kasviperäinen raaka-ainevalikoima puolestaan on lähes rajaton: yleisimmin luonnontuotteiksi mielletään metsämarjat ja -sienet sekä villiyrtit, mutta myös erikoisemmat tuotteet kuten mahla, pihka, turve, jäkälät, sammalet tai vaikkapa kävyt kuuluvat metsien ja soiden tarjoamaan laaja-alaiseen raaka-ainevarastoon. Käyttötarkoituksia luonnosta saatavilla raaka-aineilla on vielä enemmän kuin itse tuotteita, sillä monilla niistä on kysyntää useammalla kuin yhdellä toimialalla. Raja siihen, mikä luetaan varsinaiseksi luonnon raaka-aineeksi, ja mitä on jo pidettävä jalostettuna tuotteena, on häilyvä. Vaikka luonnontuoteala pitääkin sisällään hyvin monimuotoista toimintaa ja monenlaisia raaka-aineita, toimijakentän sangen yhtenevä mielipide kuitenkin on, että Suomen suuria vahvuuksia alalla ovat nimenomaan puhdas luonto sekä sen tarjoama raaka-aineiden rikkaus. Nykyajan ekologisuutta, terveellisyyttä, turvallisuutta sekä luonnonmukaisuutta suosivat kuluttajatrendit ovat erittäin suuri mahdollisuus, joiden hyödyntäminen esimerkiksi erilaisia sertifikaatteja tai brändejä käyttäen tuo tiedon tuotteen alkuperästä nopeasti ja luotettavasti ostopäätöksiä tekevälle kuluttajalle. Suomella voisi suuren potentiaalisen luomukeruualansa puolesta olla mahdollisuuksia profiloitua markkinoilla erityisesti puhtailla luomukeruutuotteillaan: esimerkiksi Lapin metsäalasta ainoastaan 325 hehtaaria ei kelpaisi luomutuotantoon (Mäkitalo & Vuorela 2014; kuva 3 sivulla 16). Todennetun laadun ohella Suomen pitkä historia luonnontuotteiden hyödyntämisessä sekä tallessa oleva kansanperinne tarjoavat mahdollisuuksia kehittää luonnontuotteista monia uudenlaisia toimeentulomahdollisuuksia. Luonnontuotealan suuria hankaluuksia on jo vuosia ollut raaka-aineiden saatavuus (mm. Jankkila 2005, 13-14; Talvensaari 2010, 4-5). Kaupallisen poiminnan suosiota kotimaisten poimijoiden keskuudessa latistaa raaka-aineesta maksettava alhainen hinta. Työläs ja käsityövaltainen keruutyö ei houkuttele suomalaista nuorempaa polvea, sillä koneellistaminen ei ole keruutoiminnassa saanut vielä tuulta alleen. Kotimaisten poimijoiden ikääntyessä raaka-aineiden saatavuutta onkin pyritty esimerkiksi marja- ja jäkäläaloilla parantamaan tuomalla maahan ulkomaisia poimijoita. Tämä keino olisi mahdollista ottaa käyttöön muidenkin luonnontuotteiden parissa, erityisesti jokamiehenoikeuksien ja kerääjien verovapauden piiriin kuuluvien sienten sekä villivihannesten ja -yrttien osalta. Elintason nousu Aasian maissa saattaa tulevaisuudessa kuitenkin rajoittaa ulkomaistenkin poimijoiden kiinnostusta. Tehokkuuden ja tuotantomäärien kasvattamisessa teknologian kehittäminen on tulevaisuudessa avainasemassa. Keruun ja käsittelyn koneellistaminen ja automatisointi sekä viljelyteknologian kehittäminen uusille viljelyyn otettaville luonnonkasveille ovat merkittäviä osa-alueita luonnontuotealan raaka-ainetuotannon kehittämisessä. Myös erilaisten sivuvirtojen hyödyntämismahdollisuudet tulee tutkia. Yrittäjiä on tuettava uuden teknologian käyttöönotossa, mikä tarkoittaa luonnollisesti taloudellista tukea, mutta myös yritysten aktiivista mukaanottoa kehitys- ja tutkimushankkeisiin sekä toimivaa tiedonjakoa. Tutkimustieto on saatettava nykyistä tehokkaammin käytännön toiminnaksi. Tätä selvitystä tehtäessä kävi selväksi, että luonnontuotealan yrittäjien yrittäjyystaidoissa olisi usein parantamisen varaa. Yritystoimintaa hankaloittaa monissa tapauksissa toiminnan pienimuotoisuus, mikä ei salli suuria investointeja liiketoiminnan kehittämiseen. Alkutuotannon yrityksissä haasteena on usein myös pääoman pitkäaikainen sitoutuminen varastoihin. Kasvuhaluisten yritysten olisi nykyistä paremmin osattava valita oma erikoistumisalueensa ja hyödyntää muissa toiminnoissaan toisten yritysten osaamista. Pienten yritysten toimintaedellytyksiä voivat parantaa erilaiset yhteistyömuodot niin oman toimialan sisällä kuin verkostoitumalla sen ulkopuolelle, esimerkiksi matkailu- ja hyvinvointialojen sekä erityisesti raaka-ainetuotannon edistämiseksi myös metsäsektorin suuntaan. Yhteistyön hyötyjä on mahdollista tavoitella esimerkiksi yritysten yhteisillä laitehankinnoilla, markkinointiponnistuksilla tai alihankinnalla. Saatiinpa raaka-aine keruusta tai viljelystä, suomalainen tuotanto kilpailee nykyajan globaalissa ympäristössä aina suurten ulkomaisten yritysten ja ketjujen kanssa. Kilpailua käydään usein hinnalla, jolloin suomalaisen tuotannon menestymismahdollisuuksia heikentävät ratkaisevasti kalliit työvoimakustannukset, pitkät etäisyydet ja energian korkea hinta. Suomalaisten tuotteiden selkeitä kilpailuetuja kuten tuotantoketjun läpinäkyvyyttä ja tuotteiden jäljitettävyyttä ei vielä ole osattu riittävästi tuoda maailmalla esiin, mikä korostui esimerkiksi LT-INNO -hankkeen Luonnontuotealan kehittyvä raaka-ainetuotanto -työpajan tuloksissa. Pohjoisten kasvuolosuhteiden tuomat todennetut edut tuotteiden ominaisuuksissa kuten vaikuttavien aineiden pitoisuuksissa, raaka-aineiden puhtaus sekä muut laatutekijät tulee hyödyntää markkinoinnissa nykyistä paremmin yhdessä pohjoisuuden ja eksoottisuuden mielikuvien kanssa. Uusien asiakkaiden tavoittaminen sekä uudet myyntikanavat ovat LT-INNO -hankkeessa tehtyjen kyselyiden ja haastatteluiden perusteella tärkeitä yrityksen liiketoimintaan vaikuttavia tekijöitä. Kaikille yrityksille on yhteistä kysynnän huomioimisen tärkeys, ja esimerkiksi sopimustuotantoa kehittämällä on mahdollista päästä hyviin lopputuloksiin. Jatkojalostajien järkevät kohderyhmävalinnat saattavat mahdollistaa korkeamman hinnan maksamisen laadukkaasta raaka-aineesta, mikä vaikuttaa raaka-ainetuotannon kannattavuuteen ja parantaa sitä kautta raaka-aineen saatavuutta. Villinä luonnossa ilman tuotantopanoksia kasvanut raaka-aine on tuotteistettava ja markkinoitava selvästi erillään peltoviljelyn massatuotannosta, sillä hintataso on näillä raaka-aineilla lähtökohtaisesti väistämättä erilainen. Pitkällä aikavälillä luonnontuotealankin raa-ka-ainetuotantoon tulee vaikuttamaan myös ilmastonmuutos. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia raaka-ainetuotantoon on haastava ennustaa, mutta oletettavasti peltoviljelyn kilpailukyky eteläisempiin maihin verrattuna paranee, kun taas luonnossa kasvavien pohjoisten lajien elintila tullee suppenemaan. Metsäekosysteemeihin vaikuttaa myös ilmastonmuutosta vastaan käytävä kamppailu, sillä esimerkiksi bioenergian käytön lisääminen kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi merkitsee entistä suurempia hakkuutähteiden ja kantojen keruumääriä, mikä ei voi olla vaikuttamatta hakkuualueiden uudistumiseen ja lajistoon

Luonnontuotealan nykytila ja mahdollisuudet Keski-Pohjanmaalla

Luonnontuotealan uusien liiketoimintamahdollisuuksien selvittämiseksi ja luomiseksi Keski-Pohjanmaalla käynnistettiin alan kehittämishanke Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007–2013 rahoituksella. Keski-Pohjanmaan luonnontuotealan nykytilan ja mahdollisuuksien tarkastelussa kootun aineiston perusteella laadittiin luonnontuotealan nelikenttäanalyysi, kuvaus luonnontuotealan innovaatioympäristöstä sekä alustava yhteenveto Keski-Pohjanmaan vahvuuksista, mahdollisuuksista ja kehittämistarpeista. Keski-Pohjanmaalla toimii runsaasti tutkimukseen, koulutukseen, kehittämistyöhön tai yritysneuvontaan liittyviä organisaatiota, joilla on tunnistettu mahdollisia liittymäkohtia luonnontuotealan edistämiseen. Suoranaista luonnontuotealan toimintaa tai osaamista maakunnassa on kuitenkin vähän, mutta alalla hyödynnettävissä olevaa taustaosaamista on monipuolisesti. Luonnontuotealan yrityksiä Keski-Pohjanmaalla on toistaiseksi erittäin vähän, vain muutama. Keski-Pohjanmaan toimijoille ja yrityksille tehtyjen haastattelujen perusteella maakunnassa on havaittavissa kiinnostuksen heräämistä luonnontuotealaan. Mahdollisuuksia ei kuitenkaan tunneta riittävästi ja ne ovat jääneet hyödyntämättä. Silti luonnontuotealan kehitysnäkymien odotettiin edelleen paranevan lähitulevaisuudessa. Esimerkiksi lähiruoan ja luonnollisten makujen arvostuksen arvioitiin kasvavan. Etenemistä hidastaa haastateltujen mukaan se, että suoranaisesti luonnontuotealan parissa toimivia yrityksiä, kehittäjiä ja osaajia on vähän. Maakunnassa arvioitiin odoteltavan, löytyykö alalle uutta tutkimustietoa, tuoteideoita tai veturiyrityksiä. Alan mahdollisuuksien esilletuontia toivottiin lisää. Keski-Pohjanmaata ja maakunnan elinkeinotoiminnan kehittämistä koskevat ohjelmissa ja strategioissa maakunnan kärkialojen kuten kemianteollisuuden kehittämisen lisäksi luonnonvarojen monipuolinen ja kestävä hyödyntäminen nähdään maakunnassa tärkeänä tavoitteena. Metsien uudet raaka-aineet nostetaan usein esille merkittävänä mahdollisuutena, vaikka luonnontuotteita ei muutoin monesti erikseen mainita. Ohjelmat korostavat jalostusasteen nostamista, erikoistumista sekä osaamiseen tukeutumista. Vahvuuksina nähdään muun muassa kemian osaaminen ja kulttuuriperinne. Luonnontuotealan tavoitetilaksi Keski-Pohjanmaalla kirjattiin, että alan markkinat ja mahdollisuudet tunnetaan ja sitä kautta alalle on syntynyt uusia yrityksiä sekä uutta tuote- ja palvelutarjontaa ja luonnontuotealan liiketoiminnan volyymi ja kannattavuus ovat lisääntyneet. Tavoitteena on, että Keski-Pohjanmaan luonnon raaka-aineita hyödynnetään innovatiivisesti ja tehokkaasti, mutta kestävän kehityksen mukaisesti ja luonnontuotteiden jalostusaste on noussut. Maakunnassa on osaavia luonnontuotealan toimijoita ja yrittäjiä, jotka toimivat aktiivisessa yhteistyössä alueellisesti ja aluerajojen yli sekä kansainvälisiä verkostoja hyödyntäen muodostaen alan innovaatiotoiminnalle suotuisan ympäristön. Painopistealat luonnontuotealan kehittämistyössä Keski-Pohjanmaalla ovat maakunnan vahvuuksien ja tunnistettujen kehityssuuntien perusteella luonnontuotteiden raaka-ainetuotanto ja viljely, luonnontuotteiden jalostus funktionaalisina elintarvikkeina ja ravintolisinä, luonnontuotteiden sisältämien yhdisteiden hyödyntäminen, luonnontuotteisiin tukeutuvien hyvinvointituotteiden- ja palveluiden tuottaminen sekä eläinrehujen ja -hoitotuotteiden valmistaminen. Kehityssuuntien toteuttamista tukeviksi toimenpiteiksi kirjattiin mm. alan tiedotus ja koulutus, innovaatioympäristön kehittäminen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan vahvistaminen sekä verkostoitumisen ja yhteistyön tehostaminen

Luonnontuotealan hankkeet alan toimintaohjelman toteuttajina

Luonnontuotealan hanketoimintaa tarkasteltiin monipuolisesti eri näkökulmista. Tarkastelussa keskityttiin hankkeiden toimintaan ja toimenpiteisiin, rahoitukseen, toteutusalueisiin ja toteuttajatahoihin. Hankkeiden osalta arvioitiin, miten niiden toiminta toteutti Luonnontuotealan toimintaohjelmaan (Luonnontuotteet monipuolistuvissa arvoverkoissa – luonnontuotealan toimintaohjelma 2020) sisältyviä toimenpiteitä. Tarkastelussa keskityttiin ensiksi ajanjaksoon 2019–2021, jonka aikana toimi yhteensä 90 luonnontuotealan kehittämishanketta. Yksinomaan tutkimusta sisältäneitä hankkeita tai investointihankkeita ei otettu mukaan tarkasteluun. Lisäksi tarkasteltiin suurempana kokonaisuutena vuosina 2015–2021 toteutettuja hankkeita. Vuosina 2015–2021 toiminnassa olleita hankkeita tunnistettiin yhteensä 149. Alan kehittämishankkeita toteutettiin monipuolisesti ympäri Suomen. Eniten alan kehittämistoimintaa oli vuosina 2015–2021 Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Hankkeiden päärahoittajina toimivat Manner-Suomen maaseudun ohjelma (sekä ELY-keskusten että Leader-yhdistysten kautta), Euroopan aluekehitysrahasto ja Euroopan sosiaalirahasto sekä kansainväliset rahoitusohjelmat. Osalla hankkeista rahoittaja oli jokin muu, esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö. Vuosina 2015–2021 toimineiden hankkeiden yhteenlaskettu kustannusarvio oli 46 339 433 €. Kun kaksi huomattavasti muita suurempaa hanketta jätettiin pois tarkastelusta, oli ajanjakson hankkeiden kustannusarvio yhteensä 34 204 448 €. Hankkeiden päätoteuttajia tarkasteltiin ajanjaksolta 2015–2021, ja havaittiin, että eniten alan kehittämistoimintaa toteuttivat Luonnonvarakeskus (21 hanketta) ja kunnalliset toimijat (20 hanketta). Kunnallisiksi toimijoiksi määriteltiin kunnat ja erilaiset kuntien kehittämistoiminnot. Hyvin ahkeria hankkeiden toteuttajia olivat myös yliopistot (18 hanketta), ammattikorkeakoulut (18 hanketta) sekä 4H-järjestö (16 hanketta), joka toteutti hankkeita sekä valtakunnallisesti että paikallisyhdistyksissään. Paljon hankkeita oli lisäksi Suomen metsäkeskuksella (12 hanketta), ProAgrian Maa- ja kotitalousnaisilla (11 hanketta), ammatillisilla oppilaitoksilla (9 hanketta) ja Arktiset Aromit ry:llä (7 hanketta). Näihin kategorioihin kuulumattomat päätoteuttajatahot toteuttivat 16 hanketta. Luonnontuotealan toimintaohjelmassa 2020 määritellään neljä keskeistä luonnontuotealan toiminnan painoalaa. Painoalat ovat 1) Raaka-ainetuotannon kehittäminen, 2) Jalostusarvoa lisäävä tuotekehitys, 3) Lisäarvon tuottaminen matkailu- ja hyvinvointipalveluihin sekä 4) Tutkimuksen, teknologian ja osaamisen kehittäminen. Eniten hankkeissa kehitettiin innovatiivista, jalostusarvoa lisäävää tuotekehitystä sekä kestävää, markkinavetoista raaka-ainetuotantoa. Aktiivisesta luonnontuotealan kehittämistoiminnasta huolimatta alalla on tiettyjä haasteita ja on tärkeää, että kehittämistä jatketaan. Alalle tyypillisiä haasteita ovat esimerkiksi raaka-aineen kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen vaikeudet sekä etenkin pienten yritysten toimintaa jarruttava byrokratia. Yhteistyön vähyys ja yritysten pieni koko tuovat haasteita koskien myyntiä ja kansainvälistymistä. Haasteiden tunnistaminen on kuitenkin ensimmäinen askel kohti muutosta ja on arvokasta, että on tiedossa mihin kehittämistoimia olisi tärkeää kohdistaa

Kestävästi ja vastuullisesti monipuolista arvonlisää - Luonnontuotealan toimintaohjelma 2030

Luonnontuoteala on monipuolisesti eri elinkeinoihin ulottuva kasvuala, jonka mahdollisuudet ovat nousseet vahvasti esille niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Luonnonmarjoja, -sieniä ja -kasveja on ryhdytty hyödyntämään elintarvikkeiden lisäksi muun muassa kosmetiikassa ja muissa hyvinvointituotteissa, väri- ja tekstiiliteollisuuden tuotteissa, lääkkeissä ja rohdoksissa sekä matkailu- ja hyvinvointipalveluissa. Markkinamahdollisuuksia on runsaasti esimerkiksi ravintolisissä. Runsaat ja uusiutuvat luonnontuotevarat mahdollistavat useimpien luonnontuotteiden kestävän käytön lisäämisen. Alan kasvua tukevat raaka-aineidemme runsauden ja erityisominaisuuksien lisäksi muun muassa kestävyyttä ja hyvinvointia korostavat trendit ja markkinat. Luonnontuotealan kasvumahdollisuuksiin on jo tartuttu vireällä kehittämistyöllä, mutta alalla on edelleen paljon tehtävää tuleville hankkeille ja tulevalle toimintaohjelmakaudelle. Luonnontuotealan moninaisuus tuo tähän omat haasteensa. Luonnontuotealalle laadittu uusi toimintaohjelma suuntaa alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja resurssien käyttöä nostaen esille luonnontuotealan kestävän kasvun kannalta keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet. Ohjelman kokoamiseen osallistettiin laajasti alan toimijoita eri puolilta Suomea. Alan kehittämistarpeet ja -keinot tunnistettiin ennakoiden luonnontuotealaan lähitulevaisuudessa vaikuttavia tekijöitä. Luonnontuotealan kehittämiskohteet liittyvät erityisesti raaka-aineiden saatavuuteen, mutta samalla niiden osittain kehittymättömiin markkinoihin. Teollisen mittakaavan jalostajia on vain muutamia, jolloin myös useimpien raaka-aineiden kysyntä jää pieneksi. Toiminnan ja yrityskoon pienuuden takia luonnontuotealalla toimivilla yrityksillä on rajalliset resurssit toiminnan kehittämiseen, investointeihin tai palvelujen hankkimiseen. Yhteistyön tiivistämisen ja rahoituslähteiden monipuolisen hyödyntämisen avulla TKI-toimintaa on mahdollista saada vahvistumaan. Luonnontuotealan kestävyyden korostamisella niin keruussa kuin tuotannon vesi- ja hiilijalanjäljen osalta on kasvava merkitys. Vienninedistämistoiminnan ja yleistyvän verkkokaupankäynnin lisäksi lähimarkkinat voivat tarjota alan yrityksille kasvua. Luonnontuotealan uhkakuvat puolestaan liittyvät erityisesti keruutyövoiman saatavuuteen sekä kustannusten nousuun, jotka voivat romahduttaa raaka-aineitten saatavuuden ja hintakilpailukyvyn. Kansainväliset kriisit, yleinen hintojen nousu ja kuluttajien ostovoiman heikkeneminen supistavat varsinkin korkean jalostusasteen tuotteiden kysyntää niin kotimaisilla kuin kansainvälisilläkin markkinoilla. Vuoteen 2030 ulottuvan Luonnontuotealan toimintaohjelman visiona on Luonnosta kestävästi ja vastuullisesti monipuolista arvonlisää. Ohjelmassa asetettuja päätavoitteita ovat luonnontuoteraaka-aineiden markkinoiden toimivuuden parantuminen, jalostustoiminnan kasvu ja nykyistä korkeampi arvonlisä sekä alan toiminnan kasvua ja kestävyyttä tukevan toimintaympäristön kehittyminen. Kestävään raaka-ainetuotantoon ja raaka-ainemarkkinoiden toimivuuteen ohjelmassa tähdätään aktivoimalla keruutoimintaa, edistämällä luomukeruualueiden muodostumista, kehittämällä talteenoton menetelmien kestävyyttä, teknologiaa ja kustannustehokkuutta sekä hyödyntämällä avointa metsä- ja luontotietoa. Toiminnan kestävyyden osoittamiseksi on tarpeen selvittää ja pienentää toiminnan hiili-ja vesijalanjälkeä. Keruuseen huonosti soveltuvien lajien osalta keinona on edistää niiden viljelyä ja puoliviljelyä. Koko alan kannalta on erityisen tärkeää aktivoida ja kehittää luonnontuotteiden sekä niistä valmistettujen välituotteiden ammattimaista tukku- ja välitystoimintaa. Alan arvoketjujen laajeneminen edellyttää välituotteiden tuotantoa. Pienet jalostajat puolestaan voivat raaka-aineiden saatavuuden parantuessa suunnata resurssejaan tuotekehitykseen. Luonnontuotteiden jalostuksen lisäämiseen ja jalostusasteen nostamiseen ohjelmassa tähdätään muun muassa aktivoimalla uusia jalostavia yrityksiä ja jalostavaa teollisuutta mukaan alan arvoketjuihin sekä selvittämällä alan tuotteiden markkinoita ja kaupallisia mahdollisuuksia. Lisäksi on tarpeen vahvistaa alan yrittäjien ja kehittäjien osaamista ja tiedon välittymistä uusien tuotteiden, palvelujen ja liiketoiminnan kehittämiseksi. Huomiota on kiinnitettävä laadun hallintaan sekä toiminnan kestävyyden kehittämiseen. Tuote- ja palvelukehityksen ja uuden teknologian käyttöönoton onnistumiseksi yrityksiä on kannustettava yhteistyöhön ja rahoitustukien tehokkaaseen hyödyntämiseen. Luonnontuotealan liiketoiminnan kasvua ja kestävyyttä tukevaa toimintaympäristöä kehitetään lisäämällä alan tutkimusta sekä tiivistämällä alan tutkimuksen, koulutuksen, kehittämistyön ja yritysten yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Lisäksi on tarpeen kehittää alan koulutusta, innovaatioympäristöjä ja asiantuntijapalveluja. Tieto- ja osaamispohjaa vahvistamalla luodaan perustaa alan uudelle liiketoiminnalle, innovaatioille, kestävälle kasvulle ja toimintatapojen uudistamiselle. Kehittämistavoitteiden saavuttamiseksi hanketoimintaan ja muuhun toimialatukeen tarvitaan lisää pitkäjänteisyyttä sekä toiminnan yhteensovitusta. Luonnontuotealan toimintaohjelmaa toteutetaan vuosina 2023–2030. Toimintaohjelman toimeenpanoa ja seurantaa varten kootaan laajapohjainen yhteistyöryhmä, joka lisäksi tarvittaessa painottaa tai tarkentaa ohjelman toteuttamista. Toimintaohjelmaa toteutetaan pääosin alueellisten, valtakunnallisten ja kansainvälisten eri ohjelmien hankkeiden avulla. Viestintä on keskeinen osa toimintaohjelman toimeenpanoa ja tukee sen tavoitteiden saavuttamista ohjaamalla toimijoita vuoropuheluun ja yhteistyöhön