Govtran Policy Brief: How does the LULUCF Regulation affect EU Member States’ forest management? Institute for European Studies Issue 2019/03

• The new EU land use, land-use change and forestry (LULUCF) Regulation takes a novel approach to emissions accounting, giving EU Member States discretion in sustainable forest management. • The Forest Reference Levels (FRLs) in the National Forestry Accounting Plans required by the Regulation need to be in line with other requirements of the Regulation, including the critical requirement to maintain or strengthen long-term carbon sinks. • The FRL does not constrain national sustainable forest management in qualitative or quantitative terms but ensures that the climate impacts of the decisions made are accounted for in a transparent and reliable manner. • The Regulation’s environmental integrity is tied to the Paris Agreement’s long-term goals and ambition mechanism, making the Regulation a dynamic forward-looking instrument that is open for review, and revision

How does the LULUCF Regulation affect EU Member States’ forest management? IES Policy Brief No. 11

• The new EU land use, land-use change and forestry (LULUCF) Regulation takes a novel approach to emissions accounting, giving EU Member States discretion in sustainable forest management. • The Forest Reference Levels (FRLs) in the National Forestry Accounting Plans required by the Regulation need to be in line with other requirements of the Regulation, including the critical requirement to maintain or strengthen longterm carbon sinks. • The FRL does not constrain national sustainable forest management in qualitative or quantitative terms but ensures that the climate impacts of the decisions made are accounted for in a transparent and reliable manner. • The Regulation’s environmental integrity is tied to the Paris Agreement’s long-term goals and ambition mechanism, making the Regulation a dynamic forward-looking instrument that is open for review, and revision

Implementation of the DNSH principle for measures set out in Finland’s recovery and resilience plan

This report presents approaches and guidance for the DNSH assessment of projects in the Finnish recovery and resilience plan and other projects possibly requiring a DNSH assessment. Member States must provide a Do No Significant Harm (DNSH) assessment for each of the measures in their recovery and resilience plan. No action included in a recovery and resilience plan should cause significant harm to any of the six environmental objectives: 1. climate change mitigation 2. climate change adaptation 3. sustainable use and protection of water and marine resources 4. transition to a circular economy 5. prevention and control of air, water and soil pollution 6. protection and restoration of biodiversity and ecosystems. The Finnish Environment Institute, Syke, has developed guidance and methodologies for the DNSH assessment of funding applications under the Finnish program for sustainable growth. The developed methods and approaches are designed particularly for investment projects as well as research, development and innovation projects. To a large extent, the developed methodology can also be applied in the DNSH assessment of other types of projects. Users of the developed assessment methods are the bodies responsible for funding programs, especially, Business Finland, Academy of Finland, Ministry of the Environment, Ministry of Employment and the Economy, Centres for Economic Development, Transport and the Environment and those organizations applying for funding.Ei merkittävää haittaa -periaatteen (DNSH) soveltaminen Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeissa Tämä raportti esittelee lähestymistavan ja ohjeita DNSH-arviointiin Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeissa ja mahdollisissa muissa DNSH-arviointeja edellyttävissä hankkeissa. Euroopan unionin jäsenmaiden on laadittava jokaiselle elpymis- ja palautumissuunnitelman toimenpiteelle elvytystoimista mahdollisesti aiheutuvan haitan määrittelemiseksi ns. DNSH-arviointi (Do No Significant Harm). Elpymis- ja palautumissuunnitelmaan liittyy kestävän kasvun investointi- ja rahoitusohjelmia. DNSH-arvioinnissa rahoitusohjelmien vastuutahojen on varmistettava, että jokainen elpymis- ja palautumistukivälineestä rahoitettava hanke on DNSH-periaatteen mukainen kaikkien kuuden ympäristötavoitteen osalta: 1. ilmastonmuutoksen hillintä 2. ilmastonmuutokseen sopeutuminen 3. vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu 4. siirtyminen kiertotalouteen 5. ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen 6. biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen. Suomen ympäristökeskus on kehittänyt DNSH-arviointien ohjeistusta ja arviointien toteutuskaavioita erilaisten kestävän kasvun investointi- ja rahoitusohjelmista rahoitettavien hankehakujen tueksi ja taustamateriaaliksi rahoitusohjelmien vastuutahoille. Arviointimenetelmien kehittämisessä on kiinnitetty huomiota erityisesti Suomen kestävän kasvun ohjelmassa tunnistettuihin teollisuuden investointihankkeisiin sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeisiin. Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeiden lisäksi kehitettyjä arviointimenetelmiä voidaan soveltaen käyttää myös muissa DNSH-arviointeja edellyttävissä hankkeissa. Kehitettävien arviointimenetelmien käyttäjiä ovat rahoitusohjelmien vastuutahot, ensisijaisesti Business Finland, Suomen Akatemia, ympäristöministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö, ELY-keskukset sekä rahoitushakuja tekevien hankkeiden vastuutahot

Ei merkittävää haittaa -periaatteen (DNSH) soveltaminen Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeissa

Tämä raportti esittelee lähestymistavan ja ohjeita DNSH-arviointiin Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeissa ja mahdollisissa muissa DNSH-arviointeja edellyttävissä hankkeissa. Euroopan unionin jäsenmaiden on laadittava jokaiselle elpymis- ja palautumissuunnitelman toimenpiteelle elvytystoimista mahdollisesti aiheutuvan haitan määrittelemiseksi ns. DNSH-arviointi (Do No Significant Harm). Elpymis- ja palautumissuunnitelmaan liittyy kestävän kasvun investointi- ja rahoitusohjelmia. DNSH-arvioinnissa rahoitusohjelmien vastuutahojen on varmistettava, että jokainen elpymis- ja palautumistukivälineestä rahoitettava hanke on DNSH-periaatteen mukainen kaikkien kuuden ympäristötavoitteen osalta: 1. ilmastonmuutoksen hillintä 2. ilmastonmuutokseen sopeutuminen 3. vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu 4. siirtyminen kiertotalouteen 5. ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen 6. biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen. Suomen ympäristökeskus on kehittänyt DNSH-arviointien ohjeistusta ja arviointien toteutuskaavioita erilaisten kestävän kasvun investointi- ja rahoitusohjelmista rahoitettavien hankehakujen tueksi ja taustamateriaaliksi rahoitusohjelmien vastuutahoille. Arviointimenetelmien kehittämisessä on kiinnitetty huomiota erityisesti Suomen kestävän kasvun ohjelmassa tunnistettuihin teollisuuden investointihankkeisiin sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeisiin. Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeiden lisäksi kehitettyjä arviointimenetelmiä voidaan soveltaen käyttää myös muissa DNSH-arviointeja edellyttävissä hankkeissa. Kehitettävien arviointimenetelmien käyttäjiä ovat rahoitusohjelmien vastuutahot, ensisijaisesti Business Finland, Suomen Akatemia, ympäristöministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö, ELY-keskukset sekä rahoitushakuja tekevien hankkeiden vastuutahot

Reflections on environmental responsibility, with an emphasis on the Nord Stream pipeline in the Baltic Sea area

This LL.M thesis study on Reflections on environmental responsibility – with an emphasis on the Nord Stream pipeline in the Baltic Sea area systematizes, analyses and answers the research question: In the case of environmental damage on the Baltic Sea, due to the Nord Stream pipeline project, who is to be held liable for the damage and how is this liability established, and what are the criteria to be applied? To answer this question, the study strives to first to indentify the applicable legal regime for the Nord Stream case scenario. Second, the study looks into the legal regime to find out whether it solves the research problem or not. For these purposes, chapter two systematizes the Nord Stream project case facts, as well as the significance of the case for the Baltic Sea area. The important rights and obligations are as well presented. Chapter three sets the scene for environmental liability by looking deeper into the rights and obligations from responsibility and liability perspective, in the framework of protection and preservation of the marine environment. Chapter four defines responsibility and liability towards environmental damage, as well as looks into the international and environmental civil liability instruments. Chapter five is important for the study; the chapter’s view is state responsibility and liability. Lastly, chapter six looks into the pollute pays principle to find out what does this principle add into the framework set in the earlier chapters. There is no direct answer to the question set for the study; there is no generally applicable legal regime on environmental responsibility or liability available – for the Baltic Sea area or marine environment in general – that would solve the possible disagreement in the Nord Stream case. The study is therefore required to into the basic concepts like environmental damage, responsibility and liability, as well as into the basic rights and obligations of international marine environmental law. Relevant generally applicable principles of international environmental law are also analyzed. The significance of interest balancing, as well as primary and secondary rules are pointed out, in line with the research problem of the study. Therefore establishment of responsibility, or furthermore liability, requires always a case specific viewpoint where the applicable general principles lead the way. Finally, it seems that the importance of sufficiently defined primary obligations is central, for setting up applicable criteria for the establishment of responsibility and liability in the Nord Stream case in the Baltic Sea area

Ilmastovaikutukset ja ympäristölupamenettely

Hankkeessa selvitettiin erilaisia vaihtoehtoja ilmastovaikutusten arvioinnin kytkemiseksi toimintojen ympäristönsuojelulain mukaiseen lupamenettelyyn. Työssä otettiin huomioon kansallisen ja EU:n ilmastopolitiikan kehittyminen sekä neljän vertailumaan sääntelyratkaisut. Ympäristöluvanvaraisista toiminnoista merkittävimpiä ilmastovaikutuksia aiheuttavat päästökaupan piirissä olevat teolliset toiminnat. Muiksi ympäristöluvanvaraisiksi toiminnoiksi, joiden ilmastovaikutusten sääntelyllä voisi olla merkittävyyttä, tunnistettiin jätteenpoltto, kaivokset ja turvetuotanto. Toiminnan ilmastovaikutusten määrittely on sääntelyn kehittämisen kannalta olennainen kysymys. Erityisesti epäsuorien kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden ilmastovaikutusten käsittely ympäristölupamenettelyssä vaatisi ohjeistuksen laatimista ja laskentatyökalujen kehittämistä. Hankkeen tarkastelemat sääntelyvaihtoehdot olivat: 1) ilmastovaikutusten arviointi ympäristölupamenettelyssä, 2) lupamääräysten antaminen ilmastovaikutuksista sekä 3) ilmastovaikutukset lupaedellytyksenä. Lisäksi käsiteltiin neljäntenä vaihtoehtona ympäristönsuojelulain tarkistamista liittyen energiatehokkuuteen, ilmastosuunnitelmien huomioon ottamiseen, toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuuteen sekä velvollisuuteen ehkäistä ja rajoittaa ympäristön pilaantumista. Vaihtoehtoja voidaan ottaa käyttöön asteittain tai erilaisilla yhdistelmillä.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä