1-dimensional modelling and simulation of the calcium looping process

Calcium looping is an emerging technology for post-combustion carbon dioxide capture and storage in development. In this study, a 1-dimensional dynamical model for the calcium looping process was developed. The model was tested against a laboratory scale 30 kW test rig at INCAR-CSIC, Spain. The study concentrated on steady-state simulations of the carbonator reactor. Capture efficiency and reactor temperature profile were compared against experimental data. First results showed good agreement between the experimental observations and simulations

Modeling of the oxy-combustion calciner in the post-combustion calcium looping process

The calcium looping process is a fast-developing post-combustion CO2 capture technology in which combustion flue gases are treated in two interconnected fluidized beds. CO2 is absorbed from the flue gases with calcium oxide in the carbonator operating at 650 ºC. The resulting CaCO3 product is regenerated into CaO and CO2 in the calciner producing a pure stream of CO2. In order to produce a suitable gas stream for CO2 compression, oxy-combustion of a fuel, such as coal, is required to keep the temperature of the calciner within the optimal operation range of 880-920°C. Studies have shown that the calcium looping process CO2 capture efficiencies are between 70 % and 97 %. The calciner reactor is a critical component in the calcium looping process. The operation of the calciner determines the purity of gases entering the CO2 compression. The optimal design of the calciner will lower the expenses of the calcium looping process significantly. Achieving full calcination at the lowest possible temperature reduces the cost of oxygen and fuel consumption. In this work, a 1.7 MW pilot plant calciner was studied with two modeling approaches: 3-D calciner model and 1-D process model. The 3-D model solves fundamental balance equations for a fluidized bed reactor operating under steady-state condition by applying the control volume method. In addition to the balance equations, semiempirical models are used to describe chemical reactions, solid entrainment and heat transfer to reduce computation effort. The input values of the 3-D-model were adjusted based on the 1-D-model results, in order to model the behavior of the carbonator reactor realistically. Both models indicated that the calcination is very fast in oxy-fuel conditions when the appropriate temperature conditions are met. The 3-D model was used to study the sulfur capture mechanisms in the oxy-fired calciner. As expected, very high sulfur capture efficiency was achieved. After confirming that the 1-D model with simplified descriptions for the sorbent reactions produces similar results to the more detailed 3-D model, the 1-D model was used to simulate calcium looping process with different recirculation ratios to find an optimal area where the fuel consumption is low and the capture efficiency is sufficiently high. It was confirmed that a large fraction of the solids can be recirculated to both reactors to achieve savings in fuel and oxygen consumption before the capture efficiency is affected in the pilot unit. With low recirculation ratios the temperature difference between the reactors becomes too low for the cyclic carbonation and calcination. As a general observation, the small particle size creates high solid fluxes in the calcium looping process that should be taken into account in the design of the system

Kun läheinen sairastuu aivoverenkiertohäiriöön- opas sopeutumisesta läheisille

Tutkimuksissa on todettu aivoverenkiertohäiriön vähentävän laadukkaita elinvuosia enemmän kuin mikään muu sairaus. Vuosittainen määrä aivoverenkiertohäiriöön sairastuneita Suomessa on noin 25 000 henkilöä. Näistä henki-löistä noin 18 000 suomalaista saa vuosittain aivoinfarktin ja 1800 aivoverenvuodon. Lisäksi TIA-kohtauksen saa noin 5000 suomalaista. Sairastuvuuden ennustetaan lisääntyvän, kun väestö vanhenee, ellei ennaltaehkäisyä pyritä tehostamaan merkittävästi. (Aivoliitto 2013.) Sairastuminen aivoverenkiertohäiriöön koskettaa niin sairastunutta kuin läheisiä. Läheisellä on suuri rooli potilaan kuntoutumisessa sekä myös psyykkisen hyvinvoinnin kehittymisessä. Monesti kuitenkin itse läheisen jaksaminen unohtuu sekä se, kuinka läheinen tilanteeseen sopeutuu. Tämä kaikki saa aikaan stressiä ja erilaisia tunteita, joita voi olla vaikea käsitellä. Läheinen voi ajatella, ettei hänellä ole oikeutta tuntea näin, vaan hänen täytyy olla läheisen tukena. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää millaista tukea läheiset tarvitsevat ja millä keinoilla heidän tukenaan voidaan olla sekä kehittää aivoverenkiertohäiriö potilaiden läheisten tukemista sairauteen sopeutumisen eri vaiheissa. Opin-näytetyön tarkoituksena on suunnitella ja toteuttaa Harjulan sairaalan neurologiselle kuntoutusosastolle konkreetti-nen opas potilaiden läheisille. Opas tulee toimimaan hoitajien työkaluna tukiessa läheisiä kohtaamaan muuttunut arki. Selvitimme opinnäytetyössämme, sitä miten läheinen kokee sairastumisen? Millaista apua ja tukea he kokevat saa-vansa ja millaista tukea he toivoisivat saavansa. Näiden kysymysten pohjalta tuotoksemme syntyi. Tuotoksen koh-deryhmänä on aivoverenkiertohäiriö potilaan läheiset. Opas on myös hoitohenkilökunnalle työmenetelmä läheisten tukemiseen. Oppaan tavoitteena on kuvata selkeästi yleisimmät aivoverenkiertohäiriöt sekä niiden jälkeiset oireet. Lisäksi käymme läpi elämänlaatua ja tunne-elämää, jota läheinen sairastumisen aikana käy läpi. Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä Harjulan sairaalaan. Työn lähteinä on käytetty tieteellisiä artikkeleita sekä tutkimuksia. Lisäksi olemme käyttäneet näyttöön pohjautuvaa tietoa, joka on asiantuntija lähtöistä. Opinnäyte-työmme jälkeen on mahdollisuus laajempaan katsaukseen läheisten sopeutumisesta, juuri aivoverenkiertohäiriö potilailla. Tässä työssä emme itse keränneet tutkimusaineistoa

Miten lukijasuhde syntyy? Uusien pälkäneläisten Sydän-Hämeen Lehden lukijoiden haastattelututkimus

Tutkielman aiheena oli selvittää lukijasuhteen syntyä paikallislehti Sydän-Hämeen Lehden uusien pälkäneläisten lukijoiden keskuudessa. Uudet lukijat olivat muuttaneet noin vuoden sisällä Pälkäneelle, missä he eivät olleet asuneet aikaisemmin vakituisesti. Haastateltaviksi valikoitui kahdeksan henkilöä. Selvittääkseni lukijasuhteen syntyä käytin apuna kysymyksiä siitä, miksi ja miten uudet lukijat lukevat Sydän-Hämeen Lehteä, millainen asema Sydän-Hämeen Lehdellä on lukijoiden arjessa, ja miten he kokevat lehden ja sen lukemisen. Selvitin myös miten uudet lukijat parantaisivat Sydän-Hämeen Lehteä. Teoriatausta pohjautui käyttötarve- ja lukemistutkimukseen sekä yleisö- ja mediaetnografiaan. Päätutkimusmenetelmänä käytin teemahaastatteluja, joiden avulla selvitin haastateltavien suhdetta Sydän-Hämeen Lehteen, Pälkäneeseen ja alueen ihmisiin. Apumenetelminä käytin kyselylomakkeita, joissa tiedustelin haastateltavien median käyttöä yleensä, paikallismedioiden käyttöä ja heidän taustatietojaan. Lisäksi tein lukemistutkimuksen, johon sovelsin obsläs-menetelmää. Toisin sanoen selasin haastateltavan kanssa hänen viimeksi lukemansa lehden lävitse ja merkitsin lehteen kaikki kohdat, mitkä haastateltava kertoi huomanneensa tai lukeneensa. Päähavaintoni oli, että uudelle paikkakunnalle muuttajan tiedontarve on suuri, mutta henkilökohtaiset erot lukemisessa ovat merkittäviä. Useat haastateltavat lukivat muuton alussa lehden sisältöä laajasti muodostaakseen kokonaiskuvan paikkakunnasta ja lähialueista. Myöhemmin lukeminen muuttui valikoivammaksi. Lukijat, joiden sosiaaliset suhteet muihin paikkakuntalaisiin jäivät etäisiksi, kertoivat eniten lukemisen vähentymisestä. Ihmiset, joilla oli tai oli syntymässä merkityksellisiä kontakteja muihin Pälkäneen asukkaisiin, suhtautuivat paikkakuntaan ja paikallislehteen kaikkein myönteisimmin. Vaikuttikin siltä, että sosiaalisilla suhteilla oli vahva vaikutus lukijasuhteen syntyyn. Mitä enemmän ja tärkeämpiä kontaktit olivat, sitä innokkaampia lukijat olivat tutustumaan lehden sisältöön. Sisältö tarjosi keskustelunaiheita sekä kodin ulkopuolella että perhepiirissä. Lukijasuhdetta heikensi asioiden, tapahtumien tai paikkojen vieraus. Sydän-Hämeen Lehti ilmestyy sekä Pälkäneellä että Kangasalla, joissa molemmissa on tapahtunut useampia kuntaliitoksia. Esimerkiksi paikannimet, jotka voivat olla toimittajille ja vakituisille asukkaille tuttuja, pitäisi avata paremmin. Toisaalta osa lukijoista näki paljonkin vaivaa täydentääkseen lehden välittämää tietoa esimerkiksi internetistä tai kartoista. Lukijasuhteen syntymistä ja vahvistumista voi helpottaa lukijan opastamisella ja perusteellisella taustoittamisella. Lehtiuudistuksessa Sydän-Hämeen Lehti selkeytti alueiden ja kylien ilmaisemista ja lisäsi faktalaatikoiden käyttöä jutuissaan. Yksi keino auttaa lukijoita kiinnittymään paikkaan ja sen ihmisiin, on järjestää lukijatapahtumia, joissa ihmisillä on mahdollisuus tutustua toisiinsa ja paikkakuntaan

Developmental coordination disorder’s association with volume of the parts of the cerebrum which affect motor function

Tavoitteet: Kehityksellinen koordinaatiohäiriö on neurologinen motoriikkaan kohdistuva häiriö, joka lapsilla tehtyjen tutkimusten mukaan on yhteydessä aivojen motoriikkaan vaikuttavien alueiden tilavuuksiin. Tässä tutkielmassa selvitetään, näkyykö aivojen rakenteessa kehitykselliseen koordinaatiohäiriöön liittyviä muutoksia aikuisuudessa. Menetelmät: Tutkimus on osa Helsingissä 1970-luvulla alkanutta pitkittäistutkimusta. Tutkimuksen aineisto koostuu niistä noin 40-vuotiaista aikuisista, jotka tekivät noin 9-vuotiaina motorisia vaikeuksia mitanneen Test of Motor Impairment (TOMI) -testin, sekä osallistuivat noin 40-vuotiaina aivojen magneettikuvaustutkimukseen (MRI). TOMI-testin perusteella tutkittavat jaettiin todennäköisesti kehityksellisen koordinaatiohäiriön omaaviin ja motoriselta suoriutumiseltaan tyypillisesti kehittyneisiin. Näiden kahden ryhmän yhteyttä motoriikkaan vaikuttavien aivoalueiden tilavuuksiin tarkasteltiin monimuuttujavarianssianalyyseilla, yksisuuntaisilla varianssianalyyseillä ja Welchin testillä. Aivoalueiden tilavuudet laskettiin FreeSurfer-ohjelmistolla tutkittavien MRI-kuvista, ja ne standardoitiin sukupuolittain ennen analyysien tekemistä. Tulokset ja johtopäätökset: Lapsuuden aikaisen motorisen suoriutumisen perusteella muodostetulla ryhmällä todettiin tilastollisesti merkitsevä päävaikutus alueiden kokonaistilavuuteen sekä dominantin käden puoleisen aivopuoliskon alueiden (pääasiassa nondominantin käden puoleisen kehon motoriikkaa säätelevien alueiden) tilavuuteen mutta ei nondominantin käden puoleisen aivopuoliskon alueiden (pääasiassa dominantin käden puoleisen kehon motoriikkaa säätelevien alueiden) tilavuuteen. Todennäköisesti kehityksellisen koordinaatiohäiriön omaavien ryhmässä erityisesti dominantin käden puoleisen aivopuoliskon primaarisen somatosensorisen aivokuoren tilavuus, sekä dominantin että nondominantin käden puoleisten aivopuoliskojen tyvitumakkeiden tilavuus, ja aivokurkiaisen takaosan tilavuus olivat pienempiä kuin kontrolliryhmässä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että lapsuudessa suoritetun motoristen taitojen testin perusteella kehityksellisen koordinaatiohäiriön todennäköisesti omaavien aikuisten aivojen motorisiin toimintoihin vaikuttavat alueet ovat pienempiä kuin kyseisen häiriön omaamattomien alueet.Objective: Developmental coordination disorder (DCD) is a neurological disorder which affects motor function. According to studies with children DCD is related to volumes of the parts of the cerebrum which affect motor function. This study examines whether these structural changes in cerebrum can be detected in adults. Methods: The present study is a part of a longitudinal study which started in the 1970s in Helsinki. The present sample consists of those approximately 40-year-olds who took Test of Motor Impairment (TOMI) test when they were about 9 years old and who also participated in magnetic resonance imaging (MRI) study when they were about 40 years old. Based on TOMI test participants were split into two groups: those who probably have developmental coordination disorder and those who probably do not have it. Groups’ association with the volumes of cerebral areas that affect motor functions were examined with multivariate analyses of variance, one-way analyses of variance and Welch’s tests. The volumes of the examined parts of the brain were calculated from participants’ MRI data using FreeSurfer software, and the volumes were standardized according to gender before any analysis were made. Results and conclusion: The group had a statistically significant effect on the gross volumes of the brain areas and on the volumes of brain areas on the dominant hand side (areas which primarily affect movement of the nondominant side of the body) but not on the volumes of the brain areas on the nondominant hand side (areas which primarily affect movement of the dominant side of the body). In the group of those who probably have developmental coordination disorder the volume of the primary somatosensory cortex on the dominant hand side, volumes of the basal ganglia on the dominant and nondominant hand side and the volume of the backside of the corpus callosum were smaller than in the control group. The results suggest that about 40 years old adults who probably have developmental coordination disorder according to TOMI test have smaller volumes in parts of the cerebrum which affect motor function than adults who do not have the disorder

The nitrogen-to-protein conversion factor of two cricket species - Acheta domesticus and Gryllus bimaculatus

The Kjeldahl method is the most utilized method for total protein content analysis in food. Using the universal nitrogen-to-protein conversion factor of 6.25, the protein content of insects is likely to be overestimated due to their chitin content. We have calculated nitrogen-to-protein conversion factors for two crickets, house cricket (Acheta domesticus) and field cricket (Gryllus bimaculatus), which are used for food and feed in Europe. By analyzing their nitrogen and amino acid content we were able to show that a conversion factor of 5.09 could be used for house cricket and 5.00 for field cricket in protein content calculation. Based on these results with a reservation about slight variation in farming conditions, we suggest a nitrogen conversion factor of 5.0 for both crickets

Mureneva kulmakivi : Suomi, Neuvostoliiton hajoaminen ja YYA-sopimuksen loppuvaiheet 1989–1992

TIIVISTELMÄ Väitöskirja tarkastelee Suomen ulkopolitiikan ja kansainvälisen aseman muuttumista Neuvostoliiton hajoamisen vaiheessa 1989–1992. Tutkimus edustaa arkistolähteisiin pohjaavaa historiantutkimusta. Arkistomateriaalia täydentävät haastattelut, lehdistöaineisto sekä tutkimus- ja muistelmakirjallisuus. Aikaisempi tutkimus on painottanut Suomen ulkopoliittisen johdon hidasta ja varovaista reagointia 1980-luvun lopulla nopeutuneeseen kansainvälisen järjestelmän muutosprosessiin. Suomen ulkopolitiikan muuttuminen kylmän sodan päätösvaiheessa on tulkittu aiheutuneen ulkoisesta ympäristöstä ja siinä tapahtuneista muu-toksista. Tässä tutkimuksessa huomioidaan paitsi suurvaltapoliittiset käänteet myös se, kuka tai ketkä olivat suunnittelemassa ulkopoliittista linjausta. Tutkimus syventää erityisesti näkemystä presidentti Mauno Koiviston kannanottojen ja toiminnan taustoista. Mihail Gorbatšovin ulkopolitiikassa omaksuma uudenlainen asennoituminen heijastui viiveellä Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin. Neuvostoliitto luopui Suomen puolueettomuutta vastustavasta asenteestaan vasta vuonna 1989, jolloin Euroopan poliittinen ja sotilaallinen kahtiajako oli jo katoamaisillaan. Puolueettomuustunnustus oli osa laajempaa kokonaisuutta ja seurausta siitä, että Neuvostoliitto uudisti vallankäytön tapojaan läntisissä naapurimaissaan. Kremlin intressi Suomen puolueettomuuspolitiikkaan myös kasvoi, kun Länsi-Euroopan integraatio veti Euroopan puolueettomia maita puoleensa. Merkittävä askel Suomen irrottamisessa Neuvostoliiton vaikutuspiiristä otettiin syksyllä 1990, jolloin hallitus ilmoitti yksipuolisesti Pariisin vuoden 1947 rauhansopimuksen sotilasartiklojen ja YYA-sopimuksen Saksa-viittauksen menettäneen merkityksensä. Suomen toiminnan taustalla oli Saksojen yhdistymisprosessi ja suvereniteetin palautuminen. Tämä Operaatio Paxina tunnettu päätös osoitti ulkopoliittisen johdon kykyä reagoida äkillisesti toimintaympäristön muutokseen. Pax-päätös vahvisti Suomen puolueettomuutta ja heijasti maan aseman muutosta, mutta ei merkinnyt käännettä ulkopoliittisessa linjassa. Euroopan muutokset avasivat uusia mahdollisuuksia, mutta sisälsivät myös riskejä. Epävarmuutta loivat ennen kaikkea kysymykset Neuvostoliiton uudistuspolitiikan jatkuvuudesta ja Itä-Euroopan valtioiden muutosprosessien suunnasta. Suomen ulkopoliittinen johto oli syvästi huolestunut Neuvostoliiton mahdollisen väkivaltaisen mullistuksen tai hallitsemattoman hajoamisen seurauksista Presidentti Koivisto puhui johdonmukaisesti Gorbatšovin tukemisen puolesta. Hän ei hyväksynyt julkista poliittista tukea Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksille, mutta näytti vihreää valoa käytännön tuen antamiseen. Suomi alkoi myös rakentaa suhdetta Boris Jeltsinin johtamaan Venäjään jo vuoden 1990 aikana. Kaksitasoisen ulkopolitiikan lähtökohtana oli, että suhteiden rakentaminen neuvostotasavaltoihin ei saanut vahingoittaa Suomen suhteita Gorbatšovin Neuvostoliittoon. Elokuussa 1991 tapahtunut vanhoillisten kommunistien epäonnistunut vallankaappausyritys muutti valtasuhteet Neuvostoliitossa. Jeltsin nosti itsensä johtavaksi hahmoksi ja tunnusti Baltian maiden itsenäisyyden. Uudessa tilanteessa Suomen ulkopoliittinen johto ei jäänyt odottelemaan Neuvostoliiton kantaa balttien itsenäisyydelle, vaan Venäjän tunnustuksella oli ratkaiseva merkitys. Baltian maiden itsenäisyyden tunnustaminen oli esimakua Suomen idänsuhteiden laajemmalle muutokselle. Presidentti Koivisto käynnisti irrottautumisen YYA-sopimuksesta pian Moskovan vallankaappaushankkeen jälkeen. Samoihin aikoihin Suomi käynnisti sopimusneuvottelut Venäjän kanssa. Tammikuussa 1992 allekirjoitettu Suomen ja Venäjän sopimus vastasi sisällöltään Venäjän uusia sopimussuhteita muiden Euroopan maiden kanssa. Sopimus pani pisteen erikoissuhteelle, joka oli rajoittanut Suomen ulkopoliittista liikkumavapautta ja sitonut maan itänaapurin vaikutuspiiriin. Uutta aikakautta Suomen ja Venäjän suhteissa ilmensi myös presidentti Koiviston päätös lopettaa yhteydenpito KGB:n Helsingin-residenttiin ja siirtyä normaaliin valtioiden välisissä suhteissa noudatettavaan käytäntöön. Uuden järjestyksen toteutumiseen vaikutti se, että kylmän sodan päätöstilanteessa venäläistenkin kiinnostus ja myös kyky jatkaa entiseen tapaan olivat olennaisesti vähentyneet. Tammikuun 1992 merkitys käännekohtana korostuu, kun sitä tarkastelee Suomen integraatiopolitiikan suunnanmuutosta vasten. Siihen asti Suomen virallinen linja oli pysytellä puolueettomuuspolitiikan mukaisella linjalla ja pitäytyä Euroopan yhteisön jäsenpiirin ulkopuolella. Integraatiopolitiikan muutoksen kaksi tärkeintä käynnistäjää oli Ruotsin päätös hakea EY-jäsenyyttä ja Neuvostoliiton luhistuminen. Turvallisuuspoliittisten syiden lisäksi taloudellisilla ja identiteettipoliittisilla motiiveilla oli vaikutusta Suomen EY-ratkaisuun. ABSTRACT This thesis examines the changes in Finland’s foreign policy and international position during the disintegration of the Soviet Union between 1989–1992. The thesis uses the methodology of archival material based historical research. The source base also consists of interviews, newspapers, research literature and memoirs. Previous literature has emphasized the slow and cautious reaction of the Finnish foreign policy leadership to the accelerated process of change in the international system in the late 1980s. The change in Finland's foreign policy at the end of the Cold War has been interpreted to be caused by the external environment and the changes that took place in it. This thesis takes into account not only changes in great power politics but also the people who planned Finland’s foreign policy. In particular, it provides information on the background of President Mauno Koivisto’s state-ments and actions. Mikhail Gorbachev’s new approach to foreign policy slowly affected relations between the Soviet Union and Finland. The Soviet Union did not accept Finland's neutrality until 1989, when the political and military divide in Europe had already mostly disappeared. The recognition of neutrality was part of a larger whole and a consequence of the Soviet Union reforming its ways of exercising power in its western neighbors. Furthermore, Kremlin’s interest in Finland's policy of neutrality grew as Western European integration attracted neutral European countries. An important step in moving away from the Soviet sphere of influence was taken in the autumn of 1990, when the Finnish government unilaterally announced that the military articles of the 1947 Paris Peace Treaty and the reference to Germany in the 1948 Treaty on Friendship, Cooperation and Mutual Assistance (FCMA) had lost their meaning. The reason behind Finnish action was the restoration of reunified Germany’s full sovereignty. The decision, known as “Operation Pax”, demonstrated the ability of foreign policy leadership to respond rapidly to changes in the operating environment. “Operation Pax” strengthened Finland’s neutrality and reflected the change in the country’s position but did not mark a turn in foreign policy. The changes in Europe opened up new opportunities, but also involved risks. Uncertainty was created above all by questions about the continuity of the Soviet reform policy and the direction of the change processes in the Eastern European states. Finland’s leadership was deeply concerned about the consequences of a possible violent conflict or an uncontrolled breakup of the Soviet Union. President Koivisto consistently spoke of supporting Gorbachev. While ruling out public political support for the Baltic independence movement, Koivisto gave the green light to practical co-operation. Finland avoided publicly supporting the Baltic independence movement but supported it in the form of practical co-operation. In addition, Finland began to build relations with Boris Yeltsin’s Russia as early as 1990. The starting point of Finland's twotier foreign policy was that building relations with the Soviet republics must not damage relations with Gorbachev's Soviet Union. The failed coup d’état in Moscow by conservative communists in August 1991 changed power relations within the Soviet Union. Yeltsin became the leading figure in Moscow and confirmed Russia’s recognition of the independence of the three Baltic States. In this new situation, the Finnish foreign policy leadership did not wait for the Soviet Union's position on Baltic independence, but Russia's recognition was crucial. The episode was one of the turning points in the Finnish-Soviet bilateral rela-tions. Shortly after the failed coup in Moscow, President Koivisto took the initiative to open negotiations with the Soviet Union to withdraw from the FCMA treaty. At the same time, Finland prepared to enter into negotiations with Russia. The content of the agreement between Finland and Russia, signed in January 1992, corresponded to Russia's new contractual relations with other European countries. The agreement put an end to a special relationship that had limited Finland's manoeuvrability in foreign policy and tied Finland to the Soviet sphere of influence. A new era in Finno-Russian relations was further reflected in President Koivisto's decision to end contacts with a KGB resident in Helsinki and to adopt the regular practice in interstate relations. The realization of the new order was influenced by the fact that, at the end of the Cold War, the interest of the Russians as well as their ability to maintain former policies had substantially decreased. The significance of January 1992 as a turning point is emphasized when viewed against the change of direction in Finland's integration policy. Until then, Finland’s official line was to strengthen the policy of neutrality and to refrain from membership in the European Community. The two main drivers of change in the Finnish integration policy were Sweden’s decision to apply for EC membership and the collapse of the Soviet Union. In addition to security policy reasons, economic and identity policy motives had an impact on Finland’s subsequent decision to apply for EC membership

Lisäävällä valmistuksella ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kappaleiden pinnoittaminen

Tässä opinnäytetyössä tutkitaan metallia lisäävän valmistuksen menetelmällä (Additive Manufacturing, LAM) val-mistettujen ruostumattoman haponkestävän teräskappaleiden pinnoittamista. Kappaleet pinnoitettiin kemiallisella nikkelillä sekä kromilla. Kappaleille koneistettiin samasta materiaalista vastaavan kokoiset kappaleet, jotka pinnoitettiin samalla tavalla. LAM-kappaleet valmistettiin Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja kaikki kokeet suoritettiin Savonia-ammattikorkeakoululla. Teoriaosuudessa käsitellään metallia lisäävää valmistusta, kemiallista ja elektrolyyttistä pinnoitusta sekä korroosiota. Teoriaosuudessa on myös käsitelty tässä työssä käytetty pinnoitusprosessi sekä kaikki suoritetut kokeet. Pinnoittamisen jälkeen kappaleista tehtiin poikkileikkeet, joiden avulla tutkittiin silmämääräisesti pinnoittumisen onnistuminen, sekä mitattiin pinnoitteiden paksuudet. Pinnoitteiden kulutuskestävyyttä ja kitkaominaisuuksia tutkittiin Pin-On-Rod-kokeella. Viimeiseksi kappaleiden ja pinnoitteiden korroosionkestoa simuloitiin suolasumukokeella. Tulososiossa verrataan koneistettujen ja LAM-kappaleiden tuloksia keskenään. Tulokset osoittavat koneistettujen ja LAM kappaleiden pinnoittamisen erot ja samankaltaisuudet sekä kokeiden onnistumiset ja epäonnistumiset.The aim of this final year project was to research electroless plating and electroplating of objects made with additive manufacturing (LAM), and the quality of coating. The theoretical part of this thesis consists of the history and the theory of additive manufacturing as well as the theory of electroless and electrolytic plating. It also studies the plating process used in this project and explains the process step by step. The objects were plated with chemical nickel and chromium. The LAM-objects were manufactured at Lappeenranta University of Technology and the tests were carried out at the coating laboratory of Savonia University of Applied Sciences. The results of the tests for LAM objects were compared to machined objects of the same size and material. The properties of coatings were studied using various methods including abrasion and corrosion tests. The LAM- and machined objects were crosscut after the coating process to measure the thickness of the coating. Pin-On-Rod-test was used to examine the objects’ abrasion resistance and frictional properties. A salt spray test was carried out to test the coatings resistance to corrosion. The results reveal the differences and similarities of coating LAM- and machined objects as well as the successes and failures of the tests