A molecular-based identification resource for the arthropods of Finland

Publisher Copyright: © 2021 The Authors. Molecular Ecology Resources published by John Wiley & Sons Ltd.To associate specimens identified by molecular characters to other biological knowledge, we need reference sequences annotated by Linnaean taxonomy. In this study, we (1) report the creation of a comprehensive reference library of DNA barcodes for the arthropods of an entire country (Finland), (2) publish this library, and (3) deliver a new identification tool for insects and spiders, as based on this resource. The reference library contains mtDNA COI barcodes for 11,275 (43%) of 26,437 arthropod species known from Finland, including 10,811 (45%) of 23,956 insect species. To quantify the improvement in identification accuracy enabled by the current reference library, we ran 1000 Finnish insect and spider species through the Barcode of Life Data system (BOLD) identification engine. Of these, 91% were correctly assigned to a unique species when compared to the new reference library alone, 85% were correctly identified when compared to BOLD with the new material included, and 75% with the new material excluded. To capitalize on this resource, we used the new reference material to train a probabilistic taxonomic assignment tool, FinPROTAX, scoring high success. For the full-length barcode region, the accuracy of taxonomic assignments at the level of classes, orders, families, subfamilies, tribes, genera, and species reached 99.9%, 99.9%, 99.8%, 99.7%, 99.4%, 96.8%, and 88.5%, respectively. The FinBOL arthropod reference library and FinPROTAX are available through the Finnish Biodiversity Information Facility (www.laji.fi) at https://laji.fi/en/theme/protax. Overall, the FinBOL investment represents a massive capacity-transfer from the taxonomic community of Finland to all sectors of society.Peer reviewe

"Missä niin lukee?" : tapaustutkimus monilukutaidosta ja kotitalouden oppiaineen tekstikäytänteistä

Maisterintutkielmani käsittelee monilukutaitoa kotitalouden oppiaineessa keskittyen siihen, millaisia oppiaineen tekstitaidot sekä tekstikäytänteet ovat. Monilukutaito on yksi vuonna 2016 käyttöön otetun opetussuunnitelman (Opetushallitus 2014) keskeisistä laaja-alaisien oppimisen painotuksista. Opetus-suunnitelma velvoittaa jokaista opettajaa huomioimaan opetuksessaan oppiaineensa tiedonalan kielen sekä tekstikäytänteet (Opetushallitus 2014: 22). Maisterintutkielmani tavoitteena on selvittää, millaisena monilukutaito kotitaloudessa näyttäytyy ja kuinka keskeinen osa oppiaineen sisältöjä monilukutaito on. Kotitalouden oppiaineessa sovelletaan käytäntöön eri alojen tietoa ja sen tehtävä vahvistaa oppi-laiden valmiuksia pitkäjänteiseen työskentelyyn sekä kriittiseen tiedonhallintaan (Opetushallitus 2014: 507). On mielenkiintoista selvittää, mitä monilukutaito merkitsee monitieteisessä ja käytännönläheisessä oppiaineessa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa monilukutaito sekä siihen läheisesti liittyvät tekstitaidot ja tiedonalan tekstikäytänteet. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaisia tulkitsemisen ja tuottamisen käytänteitä kotitalouden oppiaineen tekstimaailma edellyttää, 1a) Millaisia tekstejä kotitalouden oppiaineessa käytetään, 1b) Miten kotitalouden oppiaineessa toimitaan erilaisten tekstien kanssa? ja 2) Millaiseen tekstitoimintaan oppijoita luokkahuoneopetuksessa ohjataan? Tutkimus toteutettiin havainnoimalla yhden peruskoulun seitsemännen luokan kotitaloudenopetusta kahden peräkkäisen opetuskerran ajan. Tutkimukseen osallistui yksi kotitalouden opetusryhmä, jossa on yhteensä 14 oppilasta, sekä heidän opettajansa Aineistoni muodostuu oppitunneilla kerätyistä ääni- ja kuvatallenteista, niistä tehdyistä litteroinneista sekä havainnointimuistiinpanoista. Observointi on perustunut osallistumattomaan havainnointiin, mikä tarkoittaa sitä, että tutkimuksen tekijä tutustuu tarkasteltavaan toimintaan osallistumatta yhteisön toimintaan (Grönfors 2015). Aineistoa kerätessä olen seurannut opetusta opetustilassa, mutta en ole ottanut osaa tuntien tapahtumiin. Tulosten perusteella monilukutaito on keskeinen osa kotitalouden oppiainetta, ja se on nivoutunut tiiviisti yhteen oppiaineen sisältöjen kanssa. Oppiaineen tekstikäsitys on laaja ja erilaiset tekstit ovat vahvasti läsnä opetustilanteissa, vaikka oppikirjan rooli oppiaineen tekstitoiminnassa onkin keskeinen. Oppilaiden tekstitoiminta on analyysin perusteella yhteisöllistä ja vuorovaikutteista. Oppilaiden tekstitoiminnan ohjataan pääasiassa implisiittisesti, mutta toisaalta kotitalouden oppitunneilla oppilaita ohjataan myös sisältötiedon ja keskeisten käsitteiden hallintaan

Aktivismi ja aktivistit pohjoisamerikkalaisessa arkistoprofessiossa

Tutkielmassa käsitellään aktivismiin liittyvän terminologian käyttöä arkistoprofession sisäisessä keskustelussa pohjoisamerikkalaisissa arkistoammatillisissa julkaisuissa. Pohjois-Amerikassa 1970-luvulla yhteiskunnallisen muutoksen myötä arkistoprofessiossa puheenaiheeksi nousivat elitistiset arvonmääritysperusteet ja tasa-arvoisempi arkistodokumentaatio sekä muut oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvät teemat. Tutkielmassani kartoitan, millaisia käsityksiä ja tavoitteita aktivistiseen terminologiaan arkistoprofessiossa liitetään. Aineistona on käytetty pohjoisamerikkalaisia arkistoyhdistysten julkaisuja. Aineistosta on ensin etsitty aktivistista terminologiaa sisältävät artikkelit, joista on sen jälkeen valittu ne, jotka kuvaavat aktivistisuutta arkistonhoitajan toimintana. Aktivistiseen toimintaan liitetään monenlaisia tavoitteita kirjoittajan henkilökohtaisista intresseistä riippuen. Aktivistiseen toimintaan yleisesti liitetään ymmärrys arkistoista koko yhteiskunnan palveluksessa ja arkistonhoitajan pyrkimys toimia omien arvojensa mukaisesti edistääkseen tasa-arvon tavoitteita, esimerkiksi tasapuolista yhteiskunnan dokumentointia. Aktivismiin liittyy arkistotyön neutraaliuden kyseenalaistaminen

Näkökulmia monilukutaitoon : yläkoulun opettajien oppiainekohtaiset käsitykset monilukutaidosta

Yksi ensi vuonna käyttöön otettavan opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen kokonaisuuksista on monilukutaito. Opetussuunnitelmien perusteiden uudistustyön ansiosta monilukuaidon käsite on herättänyt laajalti keskustelua, mutta ajankohtaisuudestaan huolimatta ilmiötä on Suomessa tähän mennessä tutkittu vähän. Tarkastelen tutkielmassani yläkoulun opettajien oppiainekohtaisia käsityksiä ja kokemuksia monilukutaidosta. Käsitysten lisäksi tarkastelen tutkimuksessani sitä, miten monilukutaito on opettajien mukaan näkynyt opetuksessa tähän mennessä, ja mitä uusi opetussuunnitelma tulee heidän mukaansa muuttamaan. Näkemysten analysoinnin lisäksi tutkielmani keskeinen näkökulma on se, millaiset valmiudet eri oppiaineilla on monilukutaidon viitekehyksessä siirtyä nykyisestä opetussuunnitelmasta uuden opetussuunnitelman käyttöön. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimivat monilukutaidon käsite sekä opetussuunnitelmauudistus. Aineistoni muodostui haastattelujen avulla, ja tarkasteltaviksi oppiaineiksi valikoituivat äidinkieli ja kirjallisuus, maantieto, yhteiskuntaoppi ja kotitalous. Aineistolähtöisestä sisällönanalyysiä hyödyntämällä abstrahoin aineiston oppiaineittain kolmeen kategoriaan, joita ovat taitokäsitys, opetuksen sisällöt ja oppimateriaalit sekä pedagogiset käytänteet. Analyysin tulosten perusteella voidaan todeta, että tarkastelemissani oppiaineissa korostuvat enemmän tulkitsemisen kuin tuottamisen taidot, poikkeuksena äidinkieli ja kirjallisuus. Multimodaalisten resurssien rooli vaihteli myös oppiaineittain. Niiden rooliin opetuksessa vaikuttaa se, millainen suhde oppiaineessa on painettujen ja monimediaisten oppimateriaalien välillä. Analyysin pohjalta voidaan todeta myös, että monilukutaito näkyy jo tällä hetkellä opetuksessa, mutta toisissa oppiaineissa se näyttäytyy keskeisemmässä osassa kuin toisissa. Monilukutaidon keskeisyyteen opetuksessa vaikuttaa tällä hetkellä olennaisesti myös se, miten opettajat käsitteen ymmärtävät. Opetuskäytänteet ja opetuksen painopisteet tulevat analyysin perusteella muuttumaan uuden opetussuunnitelman myötä

Intravesical Bacillus Calmette-Guerin Versus Combination of Epirubicin and Interferon-alpha 2a in Reducing Recurrence of Non-Muscle-invasive Bladder Carcinoma : FinnBladder-6 Study

Peer reviewe

Efficacy of conventional-dose cytarabine, idarubicin and thioguanine versus intermediate-dose cytarabine and idarubicin in the induction treatment of acute myeloid leukemia : Long-term results of the prospective randomized nationwide AML-2003 study by the Finnish Leukemia Group

Objectives: AML-2003 study sought to compare the long-term efficacy and safety of IAT and IdAraC-Ida in induction chemotherapy of acute myeloid leukemia (AML) and introduce the results of an integrated genetic and clinical risk classification guided treatment strategy. Methods: Patients were randomized to receive either IAT or IdAraC-Ida as the first induction treatment. Intensified postremission strategies were employed based on measurable residual disease (MRD) and risk classification. Structured questionnaire forms were used to gather data prospectively. Results: A total of 356 AML patients with a median age of 53 years participated in the study. Long-term overall survival (OS) and relapse-free survival (RFS) were both 49% at 10 years. The median follow-up was 114 months. No significant difference in remission rate, OS or RFS was observed between the two induction treatments. Risk classification according to the protocol, MRD after the first and the last consolidation treatment affected the OS and RFS significantly (p <.001). Conclusions: Intensified cytarabine dose in the first induction treatment was not better than IAT in patients with AML. Intensification of postremission treatment in patients with clinical risk factors or MRD seems reasonable, but randomized controlled studies are warranted in the future.acceptedVersionPeer reviewe

Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimus (MYTVAS 3) : loppuraportti

Since 1995, agri-environmental support partly funded by the EU has formed the core of Finland’s agri-environmental policy. This system has had a variety of impacts on the relationship between agriculture and the environment. Today’s agri-environmental support is one of the packages included in the Rural Development Programme for Mainland Finland (2007–2013/2014), which both in itself and through the underlying EU legislation requires monitoring of the impacts of the measures implemented. The study monitoring the impact of the 2nd Finnish agri-environmental scheme (MYTVAS 3), which ran from 2008 to 2013, forms part of this monitoring. The MYTVAS 3 monitoring study was also financed by the Ministry of the Environment. The monitoring study was carried out by a consortium coordinated by MTT Agrifood Research Finland and including the Finnish Environment Institute (SYKE), the University of Helsinki, the Finnish Game and Fisheries Research Institute and the University of Turku.The purpose of the MYTVAS 3 monitoring study was to find out how agri-environmental support and its various measures have affected the state of the environment in agricultural areas, how agri-environmental support has affected the potential for farming and how agri-environmental support should be developed to increase its impact. The monitoring focused on the impacts of agri-environmental support on the nutrient load from agriculture on the waterways and on biodiversity. When evaluating the findings presented, we should remember that while monitoring data shows that something happened, it does not necessarily explain what caused it. It is not always possible to show that particular developments were a specific outcome of the current agri-environmental support system and the implementation of its measures. The delay between a measure and its observed impact is often long, and the cause-and-effect relationships are complicated and partly unknown. Also, other agricultural policy and fluctuations on the market may affect the state of the agricultural environment directly or indirectly.The monitoring data show that agri-environmental support has not had a detrimental impact on the potential for farming. Despite a slight increase in the incidence of weeds, they do not cause problems of the kind that would require amendments to the content of agri-environmental measures. Carbon levels in the surface stratum of arable land seems to be continuing their slow decline, and there is still need for measures to preserve organic material in the soil.Compliance with the fertilisation limits in the agri-environmental support system would seem to have had very little impact on crop quality. Variations in the weight and protein content per hectolitre and per 1,000 seeds were of the same order between 2006 and 2012 as they were between 1995 and 2005. Crop quantities have also not been noticeably affected by compliance with the fertilisation limits. Average crop yields remained stable between 1986 and 2013, and no clearly different crop years were observed in the 2000s. It is possible, however, that the lower fertilisation levels could have lowered crop potential in the years with advantageous weather conditions in the 2000s and that protein contents have been lower in advantageous years.The monitoring data also show that the nutrient load potential of agriculture, measured by nutrient balances, has decreased continuously for nitrogen and particularly for phosphorus. The decrease in the nutrient load potential is due above all to a decrease in the use of synthetic fertilisers. The decline in nitrogen fertilisation has bottomed out in recent years, and low protein levels measured in high crop yield years show that there is no point in further reducing nitrogen fertilisation. Optimising nitrogen fertilisation according to how advantageous the growing season is and effectively using the soluble nitrogen in cattle manure are key measures in achieving reasonable nitrogen balances and good crop quality despite fluctuations in growing season conditions. New crop variants have been found to make more efficient use of nitrogen than old ones, and thus the introduction of new variants should be promoted. Despite the decrease in the nutrient balances, there are indications that nutrient loads in runoff water from domestic animal production sites are becoming an increasing problem. Indeed, the fundamental problem with the nutrient load from agriculture is the diversification of livestock farming and crop farming, which has made it more difficult to use nutrients appropriately. Therefore attention must be paid to measures that both boost the use of nutrients in manure and reduce the levels of nutrients that end up in manure. Based on nutrient load monitoring in the catchment areas of rivers, the phosphorus load per hectare of cropland has decreased in each programme period, being about 80% of the level of the first period (1995–1999) in the third period (2007–2013). Because of the increase in the area of cropland, the nitrogen load on waterways from agriculture continued to grow during the second programme period (2000–2006) but peaked in the third (2007–2013). A similar trend was found in the nitrogen load per hectare of cropland.The most important threat to biodiversity is caused by the development of landscape structure, typically involving a decrease in the number of open or half-open areas excluded from actual cultivation. The consequence of the clearing of margins and ecological islands located in crop fields, drainage measures aimed at increasing arable land and all rationalisation of cultivated areas is the diminishing of exactly those areas that are the most important from the perspective of the biodiversity of the agricultural environment. However, the measure-specific findings in the monitoring study show that biodiversity benefits have been locally achieved where measures have been implemented on a broad enough scale (biodynamic farming, traditional biotopes, wetlands, buffer zones, green fallow / nature management areas). Particular care should therefore be taken that all cultivated land continues to have a sufficient percentage of non-cultivated areas, whether they be natural meadows, nature management areas, biodiversity strips, buffer zones, filter strips, headlands, ecological islands, etc. Including the rather popular nature management areas as a new voluntary measure under basic measures was a significant contribution to biodiversity.Regarding the rural landscape, it may be noted that by visual inspection the area of cropland has remained largely unchanged, at the level of the landscape as a whole it is far more common for the landscape to become more closed than to become more open. This trend was also observed in the visual inspection of traditional biotopes, even if the openness of the meadows monitored largely remained unchanged.The only measures that directly address the reduction of gaseous emissions in the agri-environmental support system are the longterm grass cultivation on peat fields and special aid agreements for slurry injection in cropland. While other measures have indirectly affected gaseous emissions, the impact of agri-environmental support as a whole on reducing gaseous emissions from agriculture has been negligible. In general, we may conclude that the goals, content and support levels of agri-environmental support measures must be increasingly adapted and customised by region, by type of farming and by farm, because both the state of the agricultural environment and the needs of society differ greatly between different types of rural area

Nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa : LIITU-tutkimuksen tuloksia 2020

nonPeerReviewe