The concept of active learning and the measurement of learning outcomes: A review of research in engineering higher education

Active learning has gained growing political, instructional, and research interest. However, the definitions of active learning are wide. The learning outcomes related to it have been mostly positive but the measurement methods are not without problems. This review provides an overview of active learning, especially in the context of engineering higher education, by answering two research questions: (1) How is the concept of active learning defined and justified in engineering higher education research? (2) What are the learning outcomes connected to active learning and how is learning measured in engineering higher education research? Sixty-six empirical articles were analyzed inductively with qualitative content analysis. The analysis showed that active learning was defined in various ways, and in some articles, it was not defined at all. In addition, justification (theoretical or empirical) for the use of active learning was seldomly reported. Finally, the indicators used to measure the impact of active learning on students’ learning outcomes were mostly based on students’ self-report data and focused on course specific development in subject-related knowledge. More thorough descriptions and theoretical justifications, as well as the consideration of learning outcomes with appropriate research methods, could reinforce the transparency of empirical interventions and the application of active learning. © 2019 by the authors. Licensee MDPI, Basel, Switzerland.Peer reviewe

Sitoudun, siis opin - Miten edistää jatkuvaa oppimista työssä?

Jatkuva oppiminen työuran aikana tai työssä edellyttää usein yksilön omaa aktiivisuutta. Oppimiseen sitoutuminen tai kiinnittyminen (engagement) on moniulotteinen ilmiö, johon liittyvät kognitiivinen (motivaatio), emotionaalinen (mm. tunteet ja asenteet), toiminnallinen (osallistuminen ja oppimisen tavat) sekä toimijuutta ilmentävä (proaktiivinen toiminta oppimisen edistämiseksi) sitoutuminen. Tutkimuksemme tavoitteena on jäsentää jatkuvaan oppimiseen sitoutumista työssä sekä kuvata sitä edistäviä tekijöitä. Tutkimuksen aineistona ovat sosiaali- ja palvelualojen työntekijöiden yksilöhaastattelut (N=31). Aineiston teoriaohjaava analyysi perustuu sitoutumisen ulottuvuuksiin, joiden tarkastelua syvennämme aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittavat, että yksilön sitoutuminen jatkuvaan oppimiseen työssä rakentuu yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Työpaikoilla onkin tärkeää tukea niin yksilön edellytyksiä sitoutua jatkuvaan oppimiseen (elämäntilanne ja hyvinvointi huomioiden) kuin myös edistää organisaation ja yhteisön kykyä tukea yksilöitä ja koko yhteisöä. Tulosten mukaan keskeiset tavat jatkuvan oppimisen edistämiseen työssä liittyvät oppimiseen motivointiin, positiivisten tunteiden ja onnistumisten edistämiseen yksilö- ja yhteisötasolla, työn ja oppimisen johtamiseen ja organisointiin sekä yksilön oman itseohjautuvuuden ja aktiivisuuden vahvistamiseen

Vocational Students’ Perceptions of Self-Regulated Learning in Work-Based VET

This study’s aim is to examine vocational students’ perceptions of self-regulated learning in work-based settings regarding Finnish vocational education and training (VET). We examined the participants’ self-reported thoughts and experiences of VET learning and vocational development that were reflected against SRL theory. The interview data (N = 33) included apprentices (n = 15) in work-based and students in school-based VET (n = 18) in the fields of social and healthcare, business and administration, and construction. Overall, the results indicated that learning at work promoted vocational students’ cognitive engagement and motivation. The interviews also introduced certain SRL strategies that guided the participants’ efforts to learn. In particular, many of the vocational students had taken the initiative to set goals, done strategic planning, and monitored their own performance jointly with their teachers or co-workers. However, the self-reports also revealed some shortcomings in the students’ SRL behaviour. The importance and availability of social support and positive feedback from VET teachers and workplace trainers/co-workers to vocational students’ learning and self-efficacy were underlined in the self-reports.publishedVersionPeer reviewe

Työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja ohjausta edistävät ja estävät tekijät

Refereed article The reform of vocational upper secondary education aims at increasing learning in the workplace. Learning in the workplace occurs through participation, but workplace as a learning environment requires guided learning as well. This descriptive literature review discusses guidance in the context of vocational education and training and as a part of learning in the workplace. The literature review aims to identify factors that support or hinder guidance and learning in the workplace. The data for the literature review consists of 17 peer-reviewed journal articles. In the content analysis, the factors were grouped together through inductive approach and then further into wider categories, in which abductive reasoning was used. Based on the literature review the factors supporting or hindering guidance and workplace learning relate to three main categories: community of practice and the learner, guidance relationship and training programme. The literature review aims at identifying good practices in workplace guidance, which can further support development of the learning in the workplace in the context of vocational education and training.Artikkeli on läpikäynyt referee-menettelyn Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi pyrkii lisäämään työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Työpaikoilla oppimista tapahtuu osallistumisen kautta, mutta työpaikka oppimisympäristönä edellyttää myös ohjattua oppimista. Tämä kuvaileva kirjallisuuskatsaus tarkastelee ohjausta ammatillisen koulutuksen kontekstissa osana työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Katsauksessa pyritään tunnistamaan keskeisiä työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja ohjausta edistäviä ja estäviä tekijöitä. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu 17 vertaisarvioidusta artikkelista. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla löydetyt tekijät teemoiteltiin laajemmiksi kokonaisuuksiksi teoriaohjaavasti. Katsauksen perusteella ohjausta ja oppimista edistävät ja estävät voidaan jaotella kolmeen teemaan: työyhteisöön ja oppijaan, ohjaussuhteeseen sekä koulutusohjelmaan. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää erityisesti oppisopimuskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen työssäoppimisjaksojen kehittämisessä

Jatkuvaan oppimiseen sitoutumisen mahdollisuudet ja haasteet työpaikoilla

Työntekijöiden jatkuva oppiminen ja kouluttaminen on arkipäivää useimmilla työpaikoilla, mutta monissa organisaatioissa työntekijöiden kannustaminen ja sitouttaminen jatkuvaan itsensä kehittämiseen on koettu haasteelliseksi. Tutkimushankkeen tavoitteena on tarkastella työntekijöiden kognitiivista, emotionaalista, toiminnallista ja toimijuutta ilmentävää sitoutumista jatkuvaan oppimiseen sekä sitoutumista mahdollistavia ja estäviä yksilöllisiä (mm. työssä oppimisen lähestymistavat, tavoiteorientaatiot ja pystyvyysuskomukset) sekä työympäristöön (mm. työmäärä, työn itsenäisyys ja johdon tuki) liittyviä tekijöitä. Tutkimusaineistoa kerätään kolmesta yrityksestä sekä työnantajilta (Delfoi-tekniikalla toteutetut haastattelut) että työntekijöiltä (kysely, vireystasoa mittaava älysormusaineisto ja päiväkirja-aineisto sekä haastattelut). Työntekijät edustavat eri ammattialoja, joten tutkimuksen avulla saadaan monipuolinen kuva jatkuvan oppimisen haasteista. Eri aineistoja yhdistämällä saadaan aiempaa syvällisempää ja täysin uudenlaista tietoa työntekijöiden oppimisesta ja jatkuvaan oppimiseen sitoutumisesta. Tulosten pohjalta yrityksissä toteutetaan interventioita, joiden tavoitteena on tarjota pedagogista tukea ja parantaa jatkuvan oppimisen edellytyksiä mm. erilaisten digipedagogisten työkalujen ja menetelmien avulla. Tutkimus vastaa tarpeeseen työn ja oppimisen yhteensovittamisen parantamisesta sekä jatkuvan oppimisen suunnitelmallisuuden tukemisesta.publishedVersio

Work-Based Learning in Vocational Education and Training : Varied Communities, Fields and Learning Pathways

There is currently a strong focus on work-based learning (WBL) in vocational education. This doctoral dissertation investigates work-based learning, particularly apprenticeship training in Finland, and provides knowledge and understanding of workplace learning (WPL) in vocational education and training (VET). The dissertation includes four publications in total, of which publications I and II are literature reviews, and publications III and IV are studies based on empirical interview data. Interviews (N = 73) were collected in 2015 and 2017. The first dataset (n = 40) consisted of interviews with apprentices and members of their work communities in 10 workplaces. The second dataset (n = 33) covered interviews with both apprentices and students in school-based VET who were participating in onthejob learning periods. The findings of the studies were based on a qualitative synthesis of previous research and qualitative and thematic analysis of interview data. School-based VET has been the dominant model of education in the Finnish VET system. This research highlights that apprenticeship, as an institution, has been supported by a clear and legal framework, but the goals and the target group have not always been clear. According to the experiences of the participants, apprenticeship training was a demanding work-based pathway; moreover, its educational meaning was not always recognised by the actors, including apprentices, trainers or employers. Employers also expected apprentices to quickly become productive workers. However, full participation was not always possible due to productive, financial or safety reasons. The empirical studies investigated more closely three fields of VET – social and health care, business and administration and technology – and two learning pathways in VET – learners as apprentices in work and learners in school-based VET. Learners revealed differing experiences in both the field of work and in the learning pathways. For example, in the social and health care field, learners more quickly progressed to more independent and responsible tasks than they did in the technology field. As regards the learning pathways, while their roles could be more autonomous, for apprentices, the transition to responsible tasks could come too quickly. In contrast, students in school-based VET gradually moved to more demanding tasks and environments and were supported by the school and the work community. However, learners were in some cases ‘relegated’ to tasks more assistive in nature as a result of being positioned lower in the hierarchy. Despite the differences among the fields and between the learning pathways, it is suggested that learning environments provided by the various work communities can be developed by promoting learners’ opportunities to participate, receive guidance and feel a sense of belonging. The summary of the four publications, led to the conclusion that WBL in VET is related to multiple aspects at the micro, meso and macro levels. Learners and their characteristics and behaviours are central to WBL. Overall, to fully benefit from learning opportunities at work mean having a self-directed approach. Also, there is a need to consider the context, including various communities and organisations that participate in VET and the role of education within learning at work. More widely, developments related to the VET system and society cannot be overlooked.Työelämälähtöinen oppiminen on tällä hetkellä keskeinen osa ammatillista koulutusta. Tämä väitöskirjatutkimus tarkastelee työelämälähtöistä oppimista, erityisesti oppisopimuskoulutusta, Suomessa sekä tuottaa tietoa ja ymmärrystä työelämässä oppimisesta ammatillisessa koulutuksessa. Väitöskirjatutkimus koostuu yhteensä neljästä osajulkaisusta, joista julkaisut I ja II ovat kirjallisuuskatsauksia ja III ja IV empiirisiin haastatteluaineistoihin perustuvia tutkimuksia. Haastattelut (N = 73) kerättiin vuosina 2015 ja 2017. Ensimmäinen haastatteluaineisto (n = 40) koostui oppisopimusopiskelijoiden ja heidän työyhteisöidensä jäsenten haastatteluista kymmenellä eri työpaikalla. Toinen haastatteluaineisto (n = 33) kattoi sekä oppisopimusopiskelijoita että oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa koulutuksessa työssäoppimiseen osallistuneita opiskelijoita. Tutkimusten tulokset perustuivat laadulliseen synteesiin aiemmista tutkimuksista sekä haastatteluaineistojen laadulliseen temaattiseen analyysiin. Oppilaitosmuotoinen ammatillinen koulutus on ollut Suomen ammatillisen koulutuksen järjestelmässä hallitseva koulutusmuoto. Tutkimus korostaa, että oppisopimuskoulutus instituutiona on perustunut selkeään lailliseen viitekehykseen, mutta sen tavoitteet ja kohderyhmät eivät aina ole olleet selkeitä. Tutkimukseen osallistuneet kokivat oppisopimuskoulutuksen vaativana työelämälähtöisenä koulutusmuotona, jonka koulutuksellista merkitystä eri toimijat, kuten oppisopimusopiskelijat, työpaikkakouluttajat tai työnantajat, eivät aina tunnistaneet. Työnantajat myös odottivat oppisopimusopiskelijoiden toimivan nopeasti tuottavina työntekijöinä. Täysi osallistuminen ei kuitenkaan aina ollut mahdollista tuotannollisista, taloudellisista tai turvallisuussyistä. Empiiriset tutkimukset tarkastelivat erityisesti kolmea ammatillisen koulutuksen alaa: sosiaali- ja terveysalaa, kaupan ja hallinnon alaa sekä tekniikan alaa sekä kahta ammatillisen koulutuksen oppimispolkua: oppisopimusopiskelijoita ja oppilaitosmuotoisen ammatillisen koulutuksen opiskelijoita. Näiden oppijoiden kokemusten perusteella alojen ja oppimispolkujen välillä oli selkeitä eroja. Sosiaalija terveysala esimerkiksi näyttäytyi alana, jossa oppijat etenivät nopeasti itsenäisempiin ja vastuullisempiin tehtäviin kuin tekniikan alalla. Oppimispolkuja tarkasteltaessa oppisopimusopiskelijat kokivat usein toimivansa itsenäisessä roolissa, mutta toisinaan siirtymä vastuullisiin tehtäviin koettiin myös liian nopeana. Oppilaitosmuotoisen ammatillisen koulutuksen opiskelijat siirtyivät vähitellen oppilaitoksen ja työyhteisön tuella haastavampiin tehtäviin ja ympäristöihin. Joissakin tapauksissa oppijat kuitenkin sijoitettiin työpaikan hierarkiassa alemmaksi ja avustaviin tehtäviin. Ala- ja oppimispolkukohtaisista eroista huolimatta tutkimuksessa esitetään, että eri yhteisöjen tarjoamia oppimisympäristöjä voidaan kehittää edistämällä oppijoiden mahdollisuuksia osallistua, saada ohjausta sekä kokea osallisuutta. Neljän julkaisun yhteenvetona voitiin todeta, että työelämälähtöinen koulutus ammatillisessa koulutuksessa liittyy useisiin mikro-, meso- ja makrotason seikkoihin. Oppijat ja heidän ominaisuutensa sekä käytöksensä ovat työelämälähtöisen oppimisen keskiössä. Oppimismahdollisuuksien hyödyntämisen koettiin usein edellyttävän itseohjautuvuutta. Samalla huomiota tulee kiinnittää myös laajempaan kontekstiin, erilaisiin yhteisöihin ja organisaatioihin, jotka osallistuvat ammatilliseen koulutukseen sekä koulutuksen ja oppilaitoksen rooliin suhteessa työelämässä oppimiseen. Lisäksi ammatillisen koulutuksen järjestelmään ja yhteiskuntaan liittyviä kehityskulkuja ei voida jättää huomiotta

Katsaus oppisopimuskoulutukseen: institutionaalinen näkökulma

Liite artikkelikäsikirjoituksena toteutettuun pro gradu -tutkielmaa

Helikoptermamma, mobilmobbning och sudoku - en undersökning av de svenska nyordslistorna från åren 2000-2009 med hänsyn till de lexikala novationsstrategierna och de olika ämnesområdena

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen ruotsin kielen uudissanoja vuosilta 2000–2009. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla ja selvittää kuinka uudissanat muodostuvat, ja mitkä aihealueet ovat saaneet eniten uudissanoja. Lisäksi tarkastelen eroavatko uudissanojen muodostustavat eri aihealueilla. Aineistoni koostui Språkrådetin vuosittaisista ruotsin kielen uudissanalistoista, jotka sisälsivät yhteensä 280 uudissanaa vuosilta 2000–2009. Aluksi kuvailin aineistoani sanaluokkien ja uudissanojen muodostustapojen avulla. Edlund & Hene (1992) jaottelevat leksikaaliset uudistamis- eli novaatiostrategiat kielensisäisiin (yhdyssanat, johdokset, lyhenteet, merkityksenmuutokset) ja kieltenvälisiin (lainasanat, käännös- ja merkityslainat) strategioihin. Tämä jaottelu on toiminut myös oman tutkimukseni perustana. Lisäksi tarkastelin uudissanoja aihealueittain, joten muodostin yhteensä neljätoista aihealuetta sekä lisäksi oman ryhmän aihealueiden ulkopuolelle jääneille sanoille. Tutkimukseni perusteella uudissanoista suurin osa, lähes 80 prosenttia, oli substantiiveja. Pienempiä sanaluokkia olivat verbit (14 %) ja adjektiivit (3 %), lisäksi aineisto sisälsi uusia ilmauksia, joiden sanaluokkaa ei määritelty. Selvästi eniten uudissanoja sai aihealue yhteiskunta, muita aineiston tärkeitä aihealueita olivat lääketiede, työ, perhe & asuminen, kulttuuri & viihde, vapaa-aika & tekniikka, tietotekniikka sekä tekniikka & tiede. Pieniä aihealueita olivat autot & liikenne, vaatteet & muoti, ruoka, koulu & opetus, urheilu & vapaa-aika sekä ympäristö. Tarkasteltaessa aihealueita ja leksikaalisia uudistamisstrategioita kielensisäiset strategiat olivat kieltenvälisiä tärkeämpiä yli 60 prosentin osuudella aihealueilla ruoka, koulu & opetus, lääketiede, yhteiskunta, autot & liikenne sekä urheilu & vapaa-aika. Kieltenväliset strategiat puolestaan olivat kielensisäisiä tärkeämpiä aihealueilla tietotekniikka, vaatteet & muoti sekä vapaa-aika & tekniikka. Lainasanat, käännöslainat ja merkityslainat erityisesti englannin kielestä olivat siis hallitsevia juuri näillä aihealueilla.     Asiasanat:uudissanat, leksikaaliset uudistamisstrategiat, sananmuodostus, merkityksenmuutos, lainasana

Katsaus oppisopimuskoulutukseen: institutionaalinen näkökulma

Liite artikkelikäsikirjoituksena toteutettuun pro gradu -tutkielmaa