Säilörehujen NIR-analyysit testissä

201

Semanttinen sanasujuvuus yli 80-vuotiailla tyypillisesti ikääntyneillä suomenkielisillä puhujilla

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin 30:n tyypillisesti ikääntyneen 80–92-vuotiaan suomenkielisen puhujan kielelliskognitiivisia taitoja. Menetelmänä käytettiin semanttisen sanasujuvuuden tehtävää, jossa puhujat luettelivat 60 sekunnin ajan eläimiä. Tutkittavien suoritus jaettiin semanttisiin kategorioihin eli klustereihin. Tehtävästä laskettiin oikein tuotettujen sanojen määrä, klustereiden määrä, vaihtojen määrä, toiston ja kategorian ulkopuolisten sanojen määrä sekä tarkasteltiin suoritusta 15 sekunnin aikajaksoissa eli minuutin neljänneksissä. Lisäksi tarkasteltiin taustamuuttujina iän, sukupuolen, koulutuksen ja WAB-testin afasiaosamäärän (AO) yhteyksiä tutkimuksen tuloksiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä normatiivista tietoa terveiden iäkkäiden puhujien suoriutumisesta sanasujuvuustehtävässä. Ikääntyneet tuottivat sanasujuvuustehtävässä keskimäärin 18,2 sanaa (vaihteluväli 10–29), 4 semanttista klusteria (vaihteluväli 2–8) sekä 3,8 vaihtoa (vaihteluväli 1–8). Tuotetut klusterit olivat keskiarvokooltaan 3,5 sanan laajuisia. Puhujat eivät tuottaneet annetun kategorian ulkopuolisia sanoja. Toiston määrä suhteessa tuotettujen sanojen kokonaismäärään oli keskimäärin 6,5 %. Sanat jakautuvat minuutin neljänneksiin siten, että yli puolet sanoista (65 %) tuotettiin ensimmäisen puolen minuutin aikana ja kaksi viimeistä neljännestä olivat sanamäärältään saman suuruisia. Taustamuuttujista tilastollista merkitsevyyttä havaittiin vain iän ja WAB-testin afasiaosamäärän kohdalla siten, että nuorempi osa tutkittavista (n=15, 80–84-vuotiaat) tuotti enemmän sanoja oikein kuin vanhempi ryhmä. Myös afasiaosamäärän kasvaessa tuotettiin enemmän sanoja oikein, jolloin tuotettu kokonaissanamääräkin kasvoi. Muilla tutkimuksen taustamuuttujilla ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä tutkimuksessa laskettuihin tuloksiin. Tämän tutkimuksen tulokset ovat alustavia. Terveiden yli 80-vuotiaiden ikäihmisten suoriutumisesta sanasujuvuustehtävissä kaivataan lisää normatiivista tietoa täsmällisemmän kokonaiskuvan muodostamiseksi tyypillisen ikääntymisen vaikutuksista ihmisen kielelliskognitiivisiin kykyihin. Tämän tutkimuksen tuottama normatiivinen aineisto voi toimia erotusdiagnostiikan tukena auttaen tunnistamaan varhaisemmassa vaiheessa ikääntymiseen liittyvää kielelliskognitiivista heikentymistä (MCI) tai patologiaa indikoivia kielelliskognitiivisia muutoksia. Tutkimuksen perusteella muodostettiin erotusdiagnostiikkaa tukevia suuntaviivoja. Tarkasteltaessa kliinisessä työssä yli 80-vuotiaiden ikäihmisten suoriutumista semanttisessa sanasujuvuustehtävässä erityistä huomiota tulisi kiinnittää oikein tuotettujen sanojen määrään, kategorian ulkopuolisiin sanoihin sekä toiston määrään ja laatuun. Tyypilliseen ikääntymiseen liittyvien kielelliskognitiivisten muutosten tunnistaminen sekä näiden erottaminen patologisista syistä johtuvista muutoksista voi edesauttaa iäkkäiden ihmisten kommunikointi- ja toimintakyvyn säilymistä. Parhaimmillaan tämä voi viivyttää tai ehkäistä iäkkään ihmisen laitoshoidon tarvetta. Tällä on merkitystä erityisesti ikääntyneen ihmisen elämänlaadun kannalta mutta myös julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta suomalaisen väestön ikääntyessä nopeasti

Korkeakouluopiskelijoiden koetut oppimisvaikeudet ja niiden yhteys elämän eri osa-alueisiin

Korkeakouluopiskelijoiden oppimisvaikeuksia ja koettuja oppimisen ongelmia ei ole Suomessa juuri tutkittu. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli tarkastella korkeakouluopiskelijoiden todettujen ja koettujen oppimisvaikeuksien yleisyyttä sekä oppimisvaikeuksien yhteyttä elämän eri osa-alueisiin. Aineistona tutkimuksessa oli kaksi korkeakouluopiskelijoille suunnattua kyselyaineistoa: Opiskelijabarometri 2012 (N = 1649) sekä Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012 (N = 3 790). Tutkimusväestönä oli 20–29-vuotiaat korkeakouluopiskelijat. Menetelminä käytettiin ristiintaulukointia. Osuuksille laskettiin 95 prosentin luottamusvälit. Koettuja oppimisvaikeuksia oli Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa 6–8 prosentilla ja Opiskelijabarometrissa 9–11 prosentilla, todettuja puolestaan 2–4 prosentilla. Naiset raportoivat oppimisvaikeuksia miehiä useammin. Oppimisvaikeuksia kokeneilla naisista viidesosalla ja miehistä kymmenesosalla oli todettu oppimisvaikeus.  Oppimisvaikeuksia kokeneilla oli muita yleisemmin todettuja ja koettuja mielenterveyden ongelmia sekä heikompi koettu terveys. Lisäksi heillä oli ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä muita yleisemmin. Oppimisvaikeuksia kokevat tarvitsivat enemmän tukea opiskeluun kuin muut. He myös käyttivät muita yleisemmin terveyspalveluita ja olivat niihin muita tyytymättömämpiä. Lisäksi heillä oli muita opiskelijoita yleisemmin taloudellisia ongelmia.&nbsp

Shifting discourses of equality and equity of basic education: an analysis of national policy documents in China

As the world’s second-largest economy, China faces great challenges in educational equality and equity. This article examines the evolution of discourses surrounding educational equality by focusing on how Chinese central governments from the 1980s to the 2010s have formulated this issue. Through key national policy documents and drawing upon Espinoza’s equality–equity model, we analyse the sociopolitical context of changes in China’s educational discourse and come to the conclusions that in the 1980s, shifting the government’s agenda to economic reforms, national poverty subsumed the issue of educational equality. In the 1990s, according to the inherited political rationale, the government treated educational inequality as a ‘necessary process’ of Chinese socialist market economy. Since the 2000s, equality and equity has become an ‘urgent issue’ as the government’s agenda has shifted focus to stabilizing the nation’s economy and society. We propose labelling these three stages of equality–equity discursive departure in the 1980s, continuity and rupture in the 1990s, and prioritization since the 2000s.</div

Continuous flux measurements of VOCs using PTR-MS — reliability and feasibility of disjunct-eddy-covariance, surface-layer-gradient, and surface-layer-profile methods

Peer reviewe

Winter to spring transition and diurnal variation of VOCs in Finland at an urban background site and a rural site

Peer reviewe

Internalization of novel non-viral vector TAT-streptavidin into human cells

BACKGROUND: The cell-penetrating peptide derived from the Human immunodeficiency virus-1 transactivator protein Tat possesses the capacity to promote the effective uptake of various cargo molecules across the plasma membrane in vitro and in vivo. The objective of this study was to characterize the uptake and delivery mechanisms of a novel streptavidin fusion construct, TAT(47–57)-streptavidin (TAT-SA, 60 kD). SA represents a potentially useful TAT-fusion partner due to its ability to perform as a versatile intracellular delivery vector for a wide array of biotinylated molecules or cargoes. RESULTS: By confocal and immunoelectron microscopy the majority of internalized TAT-SA was shown to accumulate in perinuclear vesicles in both cancer and non-cancer cell lines. The uptake studies in living cells with various fluorescent endocytic markers and inhibiting agents suggested that TAT-SA is internalized into cells efficiently, using both clathrin-mediated endocytosis and lipid-raft-mediated macropinocytosis. When endosomal release of TAT-SA was enhanced through the incorporation of a biotinylated, pH-responsive polymer poly(propylacrylic acid) (PPAA), nuclear localization of TAT-SA and TAT-SA bound to biotin was markedly improved. Additionally, no significant cytotoxicity was detected in the TAT-SA constructs. CONCLUSION: This study demonstrates that TAT-SA-PPAA is a potential non-viral vector to be utilized in protein therapeutics to deliver biotinylated molecules both into cytoplasm and nucleus of human cells