Hoidon jatkuvuusmalli : Omalääkäri 2.0 -selvityksen loppuraportti

Vahva tieteellinen näyttö osoittaa, että saman yleislääkärin hoitaessa potilasta a) hoidon laatu paranee, b) sairastuvuus ja kuolleisuus vähenevät merkittävästi, c) terveydenhuollon palveluiden kokonaistarve ja -kustannukset pienenevät ja d) potilastyytyväisyys paranee. Suomen aikaisemmat omalääkärimallit ovat kariutuneet työn hallitsemattomuuteen, mikä on aiheutunut rakenteellisesta perusterveydenhuollon heikosta resursoinnista, liian suurista vastuuväestöistä ja työsopimusten työajattomuudesta. Suomen perusterveydenhuolto on hoidon jatkumattomuuden ja aliresursoinnin vuoksi kriisissä, joka on heijastunut muiden terveydenhuollon sektoreiden kasvavina kustannuksina ja ongelmina. Kriisin ratkaisuna on terveydenhuollon resurssien allokaation korjaaminen lisäämällä perusterveydenhuoltoon huomattavasti lääkäri- ja hoitajavakansseja sekä hoitosuhteiden jatkuvuuden varmistaminen. Potilaan oikeutta omaan lääkäriin ja hoitajaan tulee vahvistaa muuttamalla lainsäädäntöä. Selvityksessä kuvataan hoidon jatkuvuusmalli, jonka keskeisenä elementtinä on potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuus, jossa potilaan hoidon tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillisen tiimin muita jäseniä. Hoidon jatkuvuusmallilla tuetaan parhaiten meneillään olevan sote-uudistuksen tavoitteiden - kuten kustannusten nousun hillitseminen ja yhdenvertaisuuden paraneminen – saavuttamista terveydenhuollossa. Sote-järjestelmästä tulee kokonaistaloudellisesti edullisempi nyt esitetyn, alkuinvestointeja vaativan, strategisen muutoksen myötä

Erikoislääkärikouluttajien valmennuksen ABC - yleislääketieteen malli

publishedVersio

Erikoislääkärikouluttajien valmennuksen ABC - yleislääketieteen malli

Vertaisarvioitu.Yleislääketieteen erikoislääkärikouluttajien koulutusta tai valmennusta on järjestetty 1980-luvulta lähtien. Toiminta on ollut koko Suomessa samankaltaista ja järjestelmällistä 2010-luvun alusta. Kurssimuotoisen valmennuksen ytimessä ovat vaikuttaviksi havaitut elementit: teorian ja käytännön ohjaustyön jatkuva vuoropuhelu, monipuoliset harjoitukset, keskustelut, käytännönläheiset ennakko- ja välitehtävät sekä reflektio. Palaute on olennaista harjoituksissa ja välitehtävissä. Valmennusta kehitetään ja muokataan vastaamaan erikoistujien, tulevien kouluttajien ja palvelujärjestelmän tarpeita. Erikoislääkärikouluttajat ovat merkittävä voimavara perusterveydenhuollon palvelutuotannon laadun varmistamisessa, sillä noin puolet terveyskeskusten lääkäreistä suorittaa jotain koulutusvaihetta

Erikoislääkärikouluttajien valmennuksen ABC - yleislääketieteen malli

Yleislääketieteen erikoislääkärikouluttajien koulutusta tai valmennusta on järjestetty 1980-luvulta lähtien. Toiminta on ollut koko Suomessa samankaltaista ja järjestelmällistä 2010-luvun alusta. Kurssimuotoisen valmennuksen ytimessä ovat vaikuttaviksi havaitut elementit: teorian ja käytännön ohjaustyön jatkuva vuoropuhelu, monipuoliset harjoitukset, keskustelut, käytännönläheiset ennakko- ja välitehtävät sekä reflektio. Palaute on olennaista harjoituksissa ja välitehtävissä. Valmennusta kehitetään ja muokataan vastaamaan erikoistujien, tulevien kouluttajien ja palvelujärjestelmän tarpeita. Erikoislääkärikouluttajat ovat merkittävä voimavara perusterveydenhuollon palvelutuotannon laadun varmistamisessa, sillä noin puolet terveyskeskusten lääkäreistä suorittaa jotain koulutusvaihetta

The planning and building of a new residential community:a discourses survey

Abstract The study introduces the results of a discourses survey mapping the media content and public views on the emergence of a residential community in a northern Finnish city. Three major discourses were seen to be at play in the process. The first of these highlighted communality and envisioned the area as a modern ‘village community’ where children were to be raised as active citizens. Secondly, the new school for the area was discursively constructed as serving not only this community but piloting new practices for the good of the whole city and even the country. The third discourse foregrounded dependencies between the new locality, the older neighbouring areas and the city centre. The analysis brought to light the diversity of actors and their voices in the long-term community planning process. The discourses survey highlighted the politicians’ and citizens’ viewpoints on the community planning and building process, showing the complexity of the process and its impact on the daily life of the citizens

What if it switched on the sun?:exploring creativity in a brainstorming session with children through a Vygotskyan perspective

Abstract We contribute in this study a first step in theory-based understanding on how creativity in collaborative design sessions relates to the elements that are present in a creative act. These elements include group composition, objects present, practices used, and previous knowledge of the participants. The context of this study was our search for lightweight methods for technology design with children, which can be used in a school context with large groups, will require as little amount of training as possible, and can be set up quickly. We formed a mixed group, consisting of young children, an older child and an adult, with the aim of involving children in creative collaborative brainstorming during the very early phases of design, so as to come up with fruitful ideas for technology development. We report our process and examine the implications of our results in relation to different elements that trigger and affect creativity in the collaborative design process. Use of Vygotsky’s cycle of creativity as our theoretical lens together with timeline analysis method presented in the paper were essential for seeing beneath the surface of what happened in this complex, collaborative creative process. Our results can be used for further methodological development of creative collaborative sessions, both with children and adults

Switching perspectives:from a language teacher to a designer of language learning with new technologies

Abstract Despite abundant research on educational technology and strategic input in the field, various surveys have shown that (language) teachers do not seem to embrace in their teaching the full potential of information and communication technology available in our everyday life. Language students soon entering the professional field could accelerate the process, which highlights the role of teacher education in contributing to the change. The students should see how technology development may change the affordances for language learning, at the same time transforming the teachers’ professional roles and practices. However, taking an active role in designing a new kind of language pedagogy seems to be challenging for students. This study explores an attempt to facilitate the students’ perspective switch from the teacher role to the designer position through participatory design. This effort was to lead the students to envision new practices for language learning and teaching with new technologies. However, initial analyses of the research materials indicated that, despite the support, the students were not fully able to see their role as designers for the future. Cultural--historical activity theory was used to examine the problem more closely. The analysis suggests that in order to position themselves as designers of the future language learning activity, language students need to understand their role as designers, conduct real-life experiments on the evolving visions with their learners, and involve learners as participants in the design activity by sharing visions and collaborative reflection on the experiments. The findings of the study provide tools for language teacher educators to make these activity systems visible and, thus, target for change

Let’s hear children’s voice:an implementation of a design process model to understand children’s views on tangible interaction

Abstract Children provide innovative insights and perspectives when designing and evaluating prospective technologies and interaction methods. However, working with children as design informants requires careful consideration of the methodologies used in different steps of the design process. In this paper, we present our insights on a case-study of a design process with 24 children (9—12-year-olds), aiming for understanding children’s view on new technologies and their perception on tangible interaction. We utilized a lightweight design process model: children first reflected on the use of technologies and participated in an ideation session. Based on the results, researchers built prototypes which were evaluated by the children in the final step of the process. We expect our learnings to help researchers in the field of collaborative design when organizing design activities with children