Krooninen väsymysoireyhtymä : Etiologia, diagnostiikka, hoito sekä kuntoutusinterventiot

Tämän kroonisen väsymysoireyhtymän (KVO) diagnostiikkaa, etiologiaa ja hoitokeinojen vaikuttavuutta koskevan selvityksen menetelminä ovat systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja kysely. Aiheen laajuuden vuoksi liikkeelle lähdettiin julkaistuista systemaattisista kirjallisuuskatsauksista, ja näistä saatavaa tietoa täydennettiin uusilla alkuperäistutkimuksilla. Katsausten ja hoitotutkimusten laatu arvioitiin ja näytönaste arvioitiin lopputulosmuuttujittain. Suomen hoitokäytännöistä haettiin lisätietoa KVO-potilaille sekä heitä hoitaville lääkäreille suunnatulla kyselyllä. Työ on tehty elokuun 2015 ja marraskuun 2016 välisenä aikana. Kroonisen väsymysoireyhtymän riskitekijöitä ovat traumaattiset kokemukset, aiempi masennus, yliaktiivinen elämäntapa ja täydellisyyden tavoittelu mutta toisaalta myös passiivisuus tai liikunnan välttely. Immuunijärjestelmä, neuroendokriininen järjestelmä ja autonominen hermosto ovat osallisia oireyhtymän patofysiologiassa. Pitkäkestoisella stressillä näyttää olevan tärkeä välittävä rooli. Kroonisen väsymysoireyhtymän diagnostiikassa oleellista on muiden väsymystä aiheuttavien, mahdollisesti henkeä uhkaavien, sairauksien poissulku. Erotusdiagnostiikkaa tehdään myös muiden väsymyksenä ilmenevien oireyhtymien tunnistamiseksi. Taudinmääritykseen on käytettävissä useita erilaisia kansainvälisiä diagnostisia kriteeristöjä. Kansallisia hoitosuosituksia tarvittaisiin yhdenmukaistamaan KVO-potilaiden nykyisellään kirjavaa diagnostiikkaa ja hoitoa Suomessa. Porrastettu fyysinen harjoittelu ja kognitiivis-behavioraalinen terapia ovat pitkään olleet ainoita hoitoja, joiden vaikuttavuudesta on kohtalaista näyttöä. Käytössä on myös lääkkeitä ja terapioita, joita on tutkittu vain hyvin vähän tai ei ollenkaan. Rintatolimodi ja rituksimabi ovat laskimonsisäisesti annosteltavia lääkeaineita, joilla näyttö KVO-potilaiden fyysisen toimintakyvyn parantajina on heikko. Sama pätee muun muassa suun kautta annosteltuun hydrokortisoniin, yrttilääkkeisiin ja ravintolisiin.peerReviewedVertaisarvioit

Individual Oligodendrocytes Have Only a Few Hours in which to Generate New Myelin Sheaths In Vivo

The number of myelin sheaths made by individual oligodendrocytes regulates the extent of myelination, which profoundly affects central nervous system function. It remains unknown when, during their life, individual oligodendrocytes can regulate myelin sheath number in vivo. We show, using live imaging in zebrafish, that oligodendrocytes make new myelin sheaths during a period of just 5 hr, with regulation of sheath number after this time limited to occasional retractions. We also show that activation and reduction of Fyn kinase in oligodendrocytes increases and decreases sheath number per cell, respectively. Interestingly, these oligodendrocytes also generate their new myelin sheaths within the same period, despite having vastly different extents of myelination. Our data demonstrate a restricted time window relative to the lifetime of the individual oligodendrocyte, during which myelin sheath formation occurs and the number of sheaths is determined

Axonal domains:role for paranodal junction in node of Ranvier assembly

SummaryA new study shows that communication between axons and glia at the paranodal junction can orchestrate the formation of the node of Ranvier

Time-Lapse Imaging of the Dynamics of CNS Glial-Axonal Interactions In Vitro and Ex Vivo

Myelination is an exquisite and dynamic example of heterologous cell-cell interaction, which consists of the concentric wrapping of multiple layers of oligodendrocyte membrane around neuronal axons. Understanding the mechanism by which oligodendrocytes ensheath axons may bring us closer to designing strategies to promote remyelination in demyelinating diseases. The main aim of this study was to follow glial-axonal interactions over time both in vitro and ex vivo to visualize the various stages of myelination.We took two approaches to follow myelination over time: i) time-lapse imaging of mixed CNS myelinating cultures generated from mouse spinal cord to which exogenous GFP-labelled murine cells were added, and ii) ex vivo imaging of the spinal cord of shiverer (Mbp mutant) mice, transplanted with GFP-labelled murine neurospheres. We demonstrate that oligodendrocyte-axonal interactions are dynamic events with continuous retraction and extension of oligodendroglial processes. Using cytoplasmic and membrane-GFP labelled cells to examine different components of the myelin-like sheath, we provide evidence from time-lapse fluorescence microscopy and confocal microscopy that the oligodendrocytes' cytoplasm-filled processes initially spiral around the axon in a corkscrew-like manner. This is followed subsequently by focal expansion of the corkscrew process to form short cuffs, which then extend longitudinally along the axons. We predict from this model that these spiral cuffs must extend over each other first before extending to form internodes of myelin.These experiments show the feasibility of visualizing the dynamics of glial-axonal interaction during myelination over time. Moreover, these approaches complement each other with the in vitro approach allowing visualization of an entire internodal length of myelin and the ex vivo approach validating the in vitro data

Infectious and inflammatory disorders might increase the risk of developing idiopathic intracranial hypertension – a national case-control study

10.1177/0333102420928079Cephalalgia033310242092807-03331024209280

Suku, sisu, sotu : Suomalaisen sosiaaliturvan historiaa

Sadassa vuodessa Suomi on kehittynyt köyhästä ja maatalousvaltaisesta maasta pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi, joka on monilla mittareilla parhaita maita maailmassa. Sarjakuvatarina Valtasten suvun vaiheista tuo konkreettisesti esille elinehdot eri vuosikymmenillä sekä vähittäisen kehityksen kohti parempia elämän edellytyksiä, turvatumpaa elämää ja valoisampaa tulevaisuutta.20,00 euro

A pilot study of the feasibility of a Swedish multimodal group intervention for severe migraine - The migraine patient school

Objectives: To evaluate a multidisciplinary group intervention, the migraine patient school (MPS), for patients with severe, mostly chronic migraine. Method: A 13-week group intervention program including seven sessions of patient education, practical body awareness and relaxation exercises, and home assignments was performed in small groups with 5–11 participants. Four groups were consecutively included from spring 2014 to fall 2015. Headache diaries and standardized and study-specific questionnaires were used for evaluation at baseline before MPS (pre-interventional phase), and at follow-up. Results: Twenty-four of 30 included patients completed the study, i.e. attended ≥ four sessions. Most participants found it rewarding to participate in the MPS and easy to take part in, understand and complete home assignments. Validated standardized questionnaires delivered before, and after (follow-up) MPS showed that the impact on life (HIT-6) and avoidance behavior (PIPS-A) were significantly improved whereas quality of life (MSQL), anxiety and depression (HAD) and perceived stress (PSS-14) did not show a statistically significant change. Conclusion: The Migraine patient school with a multimodal educational and behavioral group intervention program was feasible to perform and seem to benefit patients with severe (high-frequency or chronic) migraine. © The Author(s) 2021