Transformation of the Music Industry: Managing Marketing Channels in the Digital Age

First there were CD’s, then came the iPod, iTunes, piracy and now there are music streaming services. But what do these have in common? They have all been disruptive forces affecting the music industry through digitalization, having different impacts on a number of different players, during different times. During the advent of each of these forces, they all came with the premise of destroying something that had been previously established in the industry and eliminating previously significant players in the process. Most notably these claims were once again made as streaming services started to gain popularity. Now it was time for the record companies to step aside as distribution through digital platforms directly to the consumer coupled with previous disruptive forces meant that the stage had been cleared for anyone willing and able to produce a hit song. But as time has passed, these same record companies have now become music companies and some are stronger than ever, as is the entire industry that has experienced new growth for the first time in decades. But how is this possible? This research gap formed the foundation for this thesis as it raised questions about the overall adaptive measures undertaken by the companies, about what exactly had they had to face and most importantly, what marketing channel management activities had they implemented as a result of these disruptions. As the effects of these forces are industry wide, effecting different types of companies, a multiple case study consisting of three case firms was conducted to answer these questions. The data was primarily gathered using semi-structured interviews and in order to produce a more comparative outcome, a cross-case analysis was conducted, allowing for more efficiency determining the similarities and differences between the companies. The findings suggest that a key measure in adapting to digital industry disruptions comes from focusing on core activities, which often in the music industry entails content creation and artist management. As for marketing channel management activities, streaming has increased music consumption, allowing for more frequent digital distribution, less dependence on physical distribution and extended product cycles, resulting in increased total revenue.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Metabolic and inflammatory factors in upper extremity soft-tissue disorders

Upper extremity soft tissue disorders (UESTDs) are common painful conditions relating to tendons and their adjacent structures. The etiology of UESTDs, particularly the role of metabolic and inflammatory factors, is unknown. Some studies have found associations between obesity and diabetes with UESTDs. To date, few studies have assessed the role of cytokines in UESTDs and virtually nothing is known about the role of adipokines in these disorders. Animal experiments as well as studies conducted with human tissue samples have found evidence of inflammation in tendons, suggesting that pro-inflammatory cytokines play a role in UESTDs. The expressions of pro-inflammatory cytokines and adipokines in serum are altered in obesity, however it is unclear whether these compounds contribute to the symptoms experienced by UESTD patients. The overall aim of this study was to explore the role of metabolic and inflammatory factors in shoulder pain and UESTDs. This study utilized the Health 2000 Survey, a health examination of a representative sample of the Finnish general population conducted by the National Institute of Health and Welfare (N = 6354). In addition, a sample of actively working patients with incipient UESTDs (N = 163) and a healthy control group (N = 42) were examined in the Finnish Institute of Occupational Health. In a representative sample of the general population, the prevalence of shoulder joint pain in the past month was 16% and that of possible or probable chronic rotator cuff tendinitis was 3%. Every third patient with incipient UESTDs, reported full or substantial recovery within three months. Body mass index, waist circumference and type 2 diabetes were associated with shoulder joint pain, whereas waist circumference was associated with chronic rotator cuff tendinitis. Moreover, waist circumference, low levels of HDL cholesterol, high levels of triglycerides and high levels of an adipokine, visfatin, were associated with the intensity of upper extremity pain in patients with incipient UESTDs. Serum levels of soluble interleukin 1 receptor 2 and soluble ST2 receptor were higher and those of interleukin 18 lower in patients with incipient UESTDs compared with the healthy controls. Furthermore, high levels of two adipokines, resistin and visfatin, predicted a higher recovery rate from UESTDs. The study findings suggest that obesity and diabetes are associated with upper extremity pain and chronic rotator cuff tendinitis. The underlying mechanisms are largely unknown, however the increased expression of pro-inflammatory cytokines in obesity may modify pain sensitivity and promote inflammation in tendon and its adjacent structures. In diabetes, the precipitation of advanced glycation end products in tendons is thought to increase the tissue s susceptibility to tendon disorders. Furthermore, the findings point towards an independent role of interleukin 1 family biomarkers in UESTDs. Therefore, incipient UESTDs may promote inflammatory activity, potentially altering serum biomarker levels. Finally, adipokines are recognized to exert a role in inflammation; the findings of this study suggest that they may play a role as modifiers of upper extremity pain intensity and also in the recovery from UESTDs.Yläraajan jänteisiin ja niitä ympäröiviin kudoksiin paikantuvat sairaudet eli yläraajan pehmytkudossairaudet ovat yleinen yläraajakivun aiheuttaja väestössä. Näiden sairauksien syitä ja syntymekanismeja ei tunneta tarkkaan. Eräissä tutkimuksissa lihavuus ja diabetes ovat olleet yhteydessä yläraajan jännesairauksien esiintyvyyteen. Tulehdusvälittäjäaineiden eli sytokiinien merkitystä yläraajan pehmytkudossairauksissa on tutkittu vähän ja mm. rasvakudoksen erittämien adipokiinien merkitystä niissä ei ole tutkittu lainkaan. Koe-eläimiltä ja potilailta saatujen kudosnäytteiden jännerakenteista on löydetty merkkejä tulehduksesta, minkä perusteella sytokiinien on ajateltu liittyvän yläraajan pehmytkudossairauksien kehittymiseen. Lihavuus aiheuttaa sekä sytokiinien että adipokiinien pitoisuuksien muutoksia veressä. Näiden veressä esiintyvien merkkiaineiden yhteys yläraajan pehmytkudossairauksiin on kuitenkin vielä selvittämättä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella aineenvaihdunta- ja tulehdustekijöiden yhteyttä olkapääkipuun ja yläraajan pehmytkudossairauksiin. Olkapään sairauksia selvittävään tutkimukseen valittiin suomalaista väestöä edustavaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2000 -tutkimukseen osallistuneet työikäiset henkilöt (N=6354). Yläraajan pehmytkudossairauksia selvitettiin Työterveyslaitoksen yläraajaprojektissa työterveyshuoltoon yläraajakivun vuoksi hakeutuneilla työntekijöillä (N=163). Heille valittiin yläraajasairauksien suhteen terveistä henkilöistä koostuva kontrolliryhmä (N=42). Terveys 2000 -tutkimukseen osallistuneet ja työterveyshuoltoon hakeutuneet henkilöt tutkittiin kliinisesti. Kaikilta tutkittavilta mitattiin pituus, paino ja vyötärönympärys sekä otettiin verinäyte aineenvaihdunta- ja tulehdustekijöiden määrittämistä varten. Olkapääkipua oli viimeksi kuluneiden 30 päivän aikana ollut 16 % :lla suomalaisista työikäisistä. Krooninen kiertäjäkalvosimen oireyhtymä todettiin kliinisessä tutkimuksessa 3 %:lla. Työterveyshuollon potilasaineistossa merkittävimmät diagnoosiryhmät olivat kiertäjäkalvosimen jännetulehdus ja kyynärpään sivunastatulehdus, joita kumpaakin oli noin kolmannes tapauksista. Viidenneksellä oli kipua ilman spesifistä diagnoosia. Kolmannes potilaista toipui joko olennaisesti tai kokonaan kolmessa kuukaudessa. Painoindeksi, vyötärönympärys ja tyypin 2 diabetes olivat väestöaineistossa yhteydessä olkapääkivun esiintyvyyteen. Vyötärönympärys oli yhteydessä myös kroonisen kiertäjäkalvosinoireyhtymän esiintyvyyteen. Vyötärönympärys, matala HDL-kolesteroli, kohonneet triglyseridit ja adipokiini visfatiinin korkea pitoisuus seerumissa olivat yhteydessä yläraajakipuun yläraajapotilailla. Seerumin liukoisen interleukiini 1 -reseptori 2:n sekä ST2-reseptorin pitoisuudet olivat merkittävästi korkeampia yläraajapotilailla verrattuna terveisiin kontrollihenkilöihin. Lisäksi adipokiinien resistiini ja visfatiini korkeat pitoisuudet olivat yhteydessä yläraajapotilaiden parempaan toipumisennusteeseen. Tutkimustulosten perusteella lihavuudella ja diabeteksella on yhteys olkapääkipuun ja krooniseen kiertäjäkalvosimen oireyhtymään. Yhteyden taustalla olevia mekanismeja ei tunneta hyvin. Lihavuuteen liittyen veressä kiertävät sytokiinit voivat herkistää kivulle ja ylläpitää tulehdusta jännerakenteissa. Diabeetikoilla glykosylaation seurauksena jänteisiin kertyvien aineenvaihduntatuotteiden ajatellaan aiheuttavan jännetulehduksia. Potilasaineistolla interleukiini 1 -perheen merkkiaineilla oli riippumaton yhteys yläraajan pehmytkudossairauksiin. Löydöksen perusteella yläraajan pehmytkudossairauksiin voisi alkuvaiheessa liittyä tulehdusta, joka muuttaa seerumin merkkiainepitoisuuksia. Myös adipokiinien tiedetään liittyvän tulehdukseen. Tutkimuksen havainnot viittaavat siihen, että adipokiineilla saattaa olla vaikutusta yläraajakipuun sekä yläraajan pehmytkudossairauksista toipumiseen

Sacubitril/valsartan:beyond natriuretic peptides

Natriuretic peptides, especially B-type natriuretic peptide (BNP), have primarily been regarded as biomarkers in heart failure (HF). However, they are also possible therapeutic agents due to potentially beneficial physiological effects. The angiotensin receptor-neprilysin inhibitor (ARNI), sacubitril/valsartan, simultaneously augments the natriuretic peptide system (NPS) by inhibiting the enzyme neprilysin (NEP) and inhibits the renin-angiotensin-aldosterone system (RAAS) by blocking the angiotensin II receptor. It has been shown to improve mortality and hospitalisation outcomes in patients with HF due to left ventricular systolic dysfunction. The key advantage of sacubitril/valsartan has been perceived to be its ability to augment BNP, while its other effects have largely been overlooked. This article highlights the important effects of sacubitril/valsartan, beyond just the augmentation of BNP. First we discuss how NPS physiology differs between healthy individuals and those with HF by looking at mechanisms like the overwhelming effects of RAAS on the NPS, natriuretic peptide receptor desensitisation and absolute natriuretic deficiency. Secondly, this review explores other hormones that are augmented by sacubitril/valsartan such as, bradykinin, substance-P and adrenomedullin that may contribute to the efficacy of sacubitril/valsartan in HF. We also discuss concerns that sacubitril/valsartan may interfere with amyloid β homeostasis with potential implications on Alzheimer’s disease and macular degeneration. Finally, we explore the concept of ‘auto-inhibition’ which is a recently described observation that humans have innate NEP inhibitory capability when natriuretic peptide levels rise above a threshold. There is speculation that auto-inhibition may provide a surge of natriuretic and other vasoactive peptides to rapidly reverse decompensation. We contend that by pre-emptively inhibiting NEP, sacubitril/valsartan is inducing this surge earlier during decompensation, resulting in the better outcomes observed

Ketjumurtoluvut

Tiivistelmä. Pro gradu työni käsittelee ketjumurtolukuja. Ketjumurtoluvut jaetaan äärellisiin ja äärettömiin eli päättyviin ja päättymättömiin ketjumurtolukuihin, joiden ominaisuuksia käsittelen työssä. Päättymättömät ketjumurtoluvut voidaan vielä erikseen jakaa jaksollisiin ja jaksottomiin. Jotta ketjumurtolukuja voi käsitellä, tarvitaan alkuun muutamia hyödyllisiä lauseita ja määritelmiä, joita hyödynnetään ketjumurtolukujen määrittelyssä. Tällaisia määritelmiä ovat muun muassa lattiafunktion määritelmä, jolla luvuista erotellaan kokonaisosa ja toinen hyödyllinen määritelmä on Eukleideen algoritmi. Työssä esitellään äärellinen ketjumurtoluku ja äärellinen yksinkertainen ketjumurtoluku, jotka kuuluvat rationaalilukuihin. Äärellisellä ketjumurtoluvulla ja äärellisellä yksinkertaisella ketjumurtoluvulla on olemassa aina jokin pituus. Lisäksi työssä määritellään ketjumurtoluvulle konvergentin käsite ja konvergentille kuuluvia ominaisuuksia. Jaksottomista ja jaksollisista ketjumurtoluvuista puhuttaessa kyseessä ovat päättymättömät ketjumurtoluvut ja sen yksinkertainen muoto päättymättömät yksinkertaiset ketjumurtoluvut. Tällaiset ketjumurtoluvut ovat sellaisia, että niille ei ole määritetty pituutta, mikä äärellisille ketjumurtoluvuille onnistuu. Työssä todistetaan, että päättymätön yksinkertainen ketjumurtoluku on irrationaaliluku ja irrationaaliluvut ovat päättymättömiä ketjumurtolukuja. Työssä käsiteltäville jaksollisille ketjumurtoluvuille tunnettu ominaisuus on, että niissä toistuu aina sama jakso, jolle voidaan määrittää jakson pituus. Ennen jaksollisia ketjumurtolukuja määritellään neliöityvät irrationaaliluvut ja muutama ominaisuus näille neliöityville irrationaaliluvuille. Neliöityville irrationaaliluvuille todistetaan sitten, että ne ovat jaksollisia ketjumurtolukuja. Lopuksi vielä määritetään redusoitu irrationaaliluku ja puhdas jaksollisuus, joka tarkoittaa sitä, että ketjumurtolukuesityksen jakso alkaa jo kokonaisosasta

Koululaisten häiriöherkkyys ja kontrolliselitykset

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksen aihepiiri on koulujen työrauha oppilaan kokemuksesta ja näkökulmasta käsin. Pro gradu -työn pohjana toimineen esitutkimuksen mukaan 4.-luokkalaiset ovat luokkatilanteessa häiriöherkempiä kuin 8.-luokkalaiset. Tässä tutkimuksessa vertailtiin edelleen 4.-ja 8.-luokkalaisten helsinkiläisten koululaisten häiriöherkkyyttä ulkoisille häiriöille luokkatilanteessa, sekä tutkittiin samojen oppilaiden häiriöherkkyyden ja kouluun liittyvien kontrolliselitysten välistä tilastollista yhteyttä. Teoreettisen ajattelun mukaan sosiaalisen ymmärtämisen lisääntyminen iän mukana vähentää sosiaalisten häiriöiden häiritsevyyttä.Hypoteettisen ajattelun mukaan tämä heijastuu myös oppilaiden antamiin kontrolliselityksiin. Tutkimuksiin ja teoreettisiin ajatuksiin pohjautuneen hypoteettisen ajatuksen mukaan isommat koululaiset ovat ikänsä ja vähäisemmän häiriöherkkyytensä vuoksi taipuvaisempia sijoittamaan yleisesti tapahtumien syitä enemmän sisäisiin (esim. kyvykkyys, yrittäminen) tai bilokaalisiin, ulkoisen ja sisäisen yhtäaikaisuuden huomioonottaviin, kontrollitekijöihin kuin ulkoisiin kontrollitekijöihin (esim. onni, kohtalo tai vaikutusvaltainen toinen). Tutkimus vahvisti esitutkimuksen tuloksen, jonka mukaan ala-asteen (4.-luokkalaiset) oppilaat ovat häiriöherkempiä kuin yläasteen oppilaat (8.-luokkalaiset). Kaiken kaikkiaan oppilaat häiriintyvät tulosten mukaan eniten luokkatilanteessa psyykkisestä ja fyysisestä aggressiivisuudesta. Suurin ero 4.- ja 8.- luokkalaisten välillä ilmeni siinä, miten he häiriintyivät välinpitämättömyydestä koulutyöskentelyä kohtaan ja opettajan vastustamisesta, ts. kouluelämän normien kyseenalaistamisesta. 4-luokkalaisten häiriintyivät näistä häiriöistä tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin 8.-luokkalaiset. Tulos tukee kognitiivis-strukturalistisen kehitysteorian mukaisia moraali- ja auktoriteettikäsitysten vaihemalleja, joiden mukaan suhde esim. normeihin ja auktoriteetteihin muuttuu laadullisesti kehityksen kuluessa. Sukupuolten välillä häiriöherkkyys ilmeni siten, että tytöt olivat kaikissa häiriöluokissa häiriöherkempiä kuin pojat. Keskeinen tulos kontrolliselityksiin liittyen oli, että ikään liittyviä ja kehityksellisiä yleistyneitä (ulkoinen, sisäinen, bilokaalinen) kontrolliselitystendenssejä ei ilmennyt, vaan selitykset jakaantuivat eri kontrolliulottuvuuksille tilannekontekstin mukaisesti. Pienemmät oppilaat selittivät kokeissa onnistumistaan enemmän ulkoisilla, opettajaan liittyvillä tekijöillä kuin isommat oppilaat. Osa-aineistojen tarkastelu ja sukupuolen liittäminen mukaan tarkasteluun toi esille ikään ja sukupuoleen liittyviä eroja kontrolliselityksissä. Pojilla, erityisesti 4.-luokkalaisilla, ulkoiset kontrolliselitykset ja vähäisempi häiriöherkkyys psyykkiselle ja fyysiselle aggressiivisuudelle olivat yhteydessä toisiinsa. Tytöillä puolestaan sisäiset ja bilokaaliset kontrolliselitykset olivat molemmissa ikäryhmissä yhteydessä suurempaan häiriöherkkyyteen aggressiivisuudelle. Häiriöherkkyyden ja kontrolliselitysten välinen yhteys ilmeni aggressiivisuuden kokemisessa päinvastaisena kuin hypoteettinen lähtökohta oletti. Suurempi herkkyys aggressiivisuudelle oli yhteydessä sisäisiin ja bilokaalisiin kontrolliselityksiin ja vähäisempi herkkyys aggressiivisuudelle oli puolestaan yhteydessä ulkoisiin kontrolliselityksiin. Pro gradu -työni tutkimuksellisina ja teoreettisina lähtökohtina olivat: 1) informaatioprosessointiteoria ja siihen liittyvä kognitiivisen tasapainon näkökulma (mm. Piaget 1988, alkuteos julk.1940, Festinger 1957, Ross ja Nisbett 1991, 2) Rotterin kontrolliodotusteoria oppimis- ja attribuutioteoreettisin laajennuksin (Wong ja Sproule 1984, Weiner 1986, Vesala 1990, 1991) sekä, 3) kognitiivis-strukturalistinen kehitysteoria (mm.Selman 1980)

Evidence of Human-Like Visual-Linguistic Integration in Multimodal Large Language Models During Predictive Language Processing

The advanced language processing abilities of large language models (LLMs) have stimulated debate over their capacity to replicate human-like cognitive processes. One differentiating factor between language processing in LLMs and humans is that language input is often grounded in several perceptual modalities, whereas most LLMs process solely text-based information. Multimodal grounding allows humans to integrate - e.g. visual context with linguistic information and thereby place constraints on the space of upcoming words, reducing cognitive load and improving comprehension. Recent multimodal LLMs (mLLMs) combine a visual-linguistic embedding space with a transformer type attention mechanism for next-word prediction. Here we ask whether predictive language processing based on multimodal input in mLLMs aligns with humans. Two-hundred participants watched short audio-visual clips and estimated predictability of an upcoming verb or noun. The same clips were processed by the mLLM CLIP, with predictability scores based on comparing image and text feature vectors. Eye-tracking was used to estimate what visual features participants attended to, and CLIP's visual attention weights were recorded. We find that alignment of predictability scores was driven by multimodality of CLIP (no alignment for a unimodal state-of-the-art LLM) and by the attention mechanism (no alignment when attention weights were perturbated or when the same input was fed to a multimodal model without attention). We further find a significant spatial overlap between CLIP's visual attention weights and human eye-tracking data. Results suggest that comparable processes of integrating multimodal information, guided by attention to relevant visual features, supports predictive language processing in mLLMs and humans.Comment: 13 pages, 4 figures, submitted to journa