Tv-ohjelmien ohjelmatestausryhmien keskustelut interpersoonallisen teorian ja diskurssianalyysin valossa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksessa on tarkasteltu Yleisradion ohjelmatestausryhmien keskustelujen sisältöjä lähestymällä niitä diskurssianalyysin ja interpersoonallisen keskusteluprosessin mallin avulla. Ohjelmatestaus on vastaanottotutkimuksen traditioon perustuva menetelmä, jonka avulla kerätään tietoa ajatuksista, joita ohjelma koekatsojissa herättää. Tutkimuksen aineiston muodosti kuusi Ben Furman -tv-ohjelman pilottijakson ohjelmatestausryhmää. Aineiston sisällön monipuolisuutta selvitettiin interpersoonallisen keskusteluprosessin mallin kontribuutio-käsitteen avulla. Kontribuutio on keskusteluun tuotu uusi sisältö, joka lisää, laajentaa, syventää tai muuntaa esitettyä näkemystä tai on muutoin näkemyksen kannalta kiinnostavia. Runsaasti kontribuutioita tuottavan, keskusteluilmapiiriltään avoimen ja kannustavan sekä myönteisesti sävyttyneen keskustelun oletettiin tuottavan keskustelusisältöä, josta olisi ohjelmatestausten tilaajalle eniten hyötyä. Lähemmin tarkasteltiin minkälaisia tulkintarepertuaareja aineisto tuotti, vaihtelivatko tulkintarepertuaarien ilmentymien määrät ohjelmatestausryhmittäin, mistä tulkintarepertuaarista esitettiin eniten kontribuutioita ja millaisessa ryhmässä niitä esitettiin eniten. Aineistosta erottui viisi itsenäistä tulkintarepertuaaria: juontaja, toteutus, minä, ohjelmatyypin pohdinta ja televisioratkaisut. Eniten tulkintarepertuaarien sisältämiä kontribuutioita löytyi toteutus- ja juontaja-tulkintarepertuaareista, seuraavaksi eniten ohjelmatyyppi- ja minä-tulkintarepertuaareista ja vähiten tv-ratkaisuista. Tulkintarepertuaareja tarkasteltiin myös niissä esitettyjen kontribuutioiden sävyn näkökulmasta. Koko aineistossa esitettiin eniten neutraalin sävyisiä kontribuutioita, seuraavaksi eniten kielteisiä kontribuutioita ja vähiten myönteisiä kontribuutioita. Ohjelmatestausryhmien välillä oli pieniä eroja kontribuutioiden suhteen. Taustamuuttujien perusteella tarkasteltaessa kymmenellä tai sitä suuremmalla ohjelmatestausryhmän osallistujamäärällä ei syntynyt enempää kontribuutioita kuin alle kymmenellä osallistujalla. Ryhmissä, joissa oli sama määrä eri sukupuolen edustajia tai pikemminkin enemmän miehiä kuin naisia, esitettiin muita enemmän kontribuutioita. Iältään 35 - 44-vuotiaat tuottivat ikäryhmistä varmimmin runsaasti kontribuutioita. Ammattiasema ei näyttänyt vaikuttavan kontribuutioiden määrään. Kontribuutioiden runsaus ja sävyerot osoittivat, että ohjelmatestauksella on mahdollista saada monipuolista, eri tahoilta ohjelmaa tarkastelevaa ja ilmeikästä tietoa testattavasta televisio-ohjelmasta. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet olivat Myllyniemi R. (1986) Conversation as a system of social interaction, Suoninen, E. (1992) Perheen kuvakulmat. Diskurssianalyysi perheenäidin puheesta, Montonen, M. (1990) Tv-ohjelmien vastaanoton analyysi (toim. K. Mäkelä), Savinen, A. ja Jääsaari, J. (1996) Television ohjelmatestaus (toim. J. Jääsaari) ja Stewart, D. ja Shamdasani, P. (1990) Focus groups. Theory and practice

Musiikin kauneudesta

Tällä tieteellisellä foorumilla ei säveltäjän tehtävänä oikeastaan voi olla "kauneuden" käsitteen määrittäminen, rajaaminen tai sen käytön perusteleminen. Siihen ei minulla liene kapasiteettia, eikä se tarkasti ottaen minun rooliini kuulukaan. Erohan on juuri siinä, että kun tiedemies perustelee, niin taiteilija vain ilmoittaa

Asutuskeskuksien orgaanisen jätteen käyttö kasvinviljelyssä

Reporting on conceptions to date regarding the significance of organic matter in the soil, the author presents a biologico-dynamic view on plant production; soil fertility i. e. its ability to produce both qualitatively and quantitatively the best crops at a minimum of cost is primarily determined by its biological condition, varying in accordance with the composition and the succession phases of the biotic community (biocoenose) of the humus. This biocoenose of the humus has a twofold activity: the production of organic matter and its decomposition. If man ignores this perpetual circulation by harvesting his crop and by administering only mineral salts to the plants direct, the biocoenose loses its equilibrium and is destroyed. The result is the disappearance of top soil, erosion, and the degeneration of plants, animals and man. This can only be averted by providing the biocoenose of the humus with sufficient quantities of such organic matter that the biocoenose can use as source of carbohydrates and other nutrients. The quantity required varies in the different climates and conditions. A part of it is obtained as the waste of crop, primarily roots. According to Sauerlandt (38) and Salonen (37), the author states, if the objective is to replace annually with equal quantities of organic matter the amount lost from the biocoenose in the form of the crop, clover is the only plant cultivated in Finland that leaves an adequate amount of root stock in the soil. Cereals and particularly root vegetables and greens leave far too little of it, fruit trees and berry bushes less still. The deficit can be replenished by correctly prepared cattle manure containing enough straw. But in the neighbourhood of towns and villages, where mainly intense gardening is practised, the amounts of manure available are grossly inadequate. The best source of organic matter in such conditions is the refuse of population centres, containing mainly paper, food waste and ashes. Its composition makes this waste ideal nutrition for the fungi, actinomycetes and bacteria which play the main part in the humus. They require the carbohydrates offered to them in readily digestible form, as by the cellulose in paper. The population in towns and other centres of population in Finland totals 1,640,000, producing approx. 300 million kg dry waste annually. Approx. 1 million people live in areas furnished with sewage facilities. The N, P and K salts contained in wet and dry waste are alone very valuable; at the same time, mineral fertilisers were imported to Finland 1949 to the value of 2,110 million marks. At the moment dry waste from all Finnish towns is taken to dumps, but in Helsinki for instance no dumps will be available within a reasonable distance in 3 years, for which reason an incinerator has been planned. At their meeting of November 24, 1949. the Helsinki Horticultural Society decided to request the Municipal Administration to alter their resolution. At their annual meeting of March 20, 1950, the Association of Horticulturists adopted a resolution demanding the Goverment to initiate investigations and to supplement the items on disposal of refuse included in the Act on Public Health. After a review of the uses of dry waste in the different parts of the world, the author comes to the conclusion that the high wages paid in Finland do not permit the use of the laborious Indore Method and its variations. But a very simple and both technically and biologically successful method and equipment (Dano) has been invented in Denmark, and the author has studied it in some Danish and Swedish towns. A single slowly revolving drum mixes, reduces, granulates, sorts and empties the waste automatically onto a conveyor belt, untouched by hand, converting it in a few hours into an odourless, porous grey product, very easy and convenient to handle. While fresh this product develops a better and more even heat in nursery beds than horse manure. »Ripe», i.e. fermented in heaps, it is excellent manure and soil improvement matter, increasing the crops of all cultivated plants. If no buyers are found for the product, it can be used as clean soil filling to provide valuable plot land. Aerobic fungi and bacteria increase rapidly in the product, and while stored in heaps its own heat makes it self-pasteurising, and it is therefore absolutely hygienic. In Northern conditions it is obviously the most advantageous method of waste treatment, more so than controlled tipping, not to mention burning which is most expensive of all. Sewage or night soil can easily be combined with Dano compost, as is done e.g. at Karlskoga in Sweden, and in that case too the product is odourless and hygienic. The conclusions of the author are as follows To prevent the disappearance of humus top soil, to reduce the necessity for purchasing fertilisers, to lower the high cultivation costs occasioned by exceedingly high manure prices, and to improve the quality of cultivated products, the tendency should be to treat both dry and wet town and village waste so that it can be utilised in household and market gardens, in agriculture and for the improvement of waste soils. This can be done successfully, with technical and biological advantages employing the mechanical composting method, e.g. Dano convertor equipment

Tulevaisuuden tuotekehittäjät - Loppuvaiheen tuotekehitysprojektikurssia tutkimassa

In today´s world design challenges are more complex than ever before. When educating future product designers the aim is to provide them with possibilities to learn the appropriate skills for tackling wicked design challenges. Product Development Project in Aalto University is a capstone course in product development that provides such an opportunity in an interdisciplinary team-based real-life design challenge setting. The course takes place at the Aalto Design Factory environment, an experimental platform for education research and application of product development. In this thesis professional skills and expertise of a product designer are compared with the intended learning outcomes and student experiences of the Product Development Project for future development of the course. In practice this is achieved through a state-of-the-art literature review, establishing the existing intended learning outcomes and conducting student interviews. The results indicate that the course provides an opportunity to learn important general professional skills and also skills related to design expertise. However some future development suggestions for the Product Development Project are brought forth for increasing the impact of the course.Nykyajan suunnitteluhaasteet ovat monimutkaisempia kuin koskaan aikaisemmin. Tulevaisuuden tuotekehittäjien koulutuksessa tavoitteena on tarjota heille mahdollisuuksia oppia tarvittavat taidot näiden haasteiden kohtaamiseksi. Product Development Project –kurssi Aalto-yliopistossa on maisterivaiheen kurssi, jossa opiskelija pääsee kokeilemaan monitieteisessä suunnittelutiimissä tudenmukaisen tuotekehityshaasteen ratkaisemista. Kurssi järjestetään Aalto Design Factory –ympäristössä, joka on kokeilualusta opetuksen tutkimiselle ja tuotekehityksen soveltamiselle. Tässä diplomityössä tuotekehittäjän tarvitsemia työelämä- ja suunnittelutaitoja verrataan kurssin oppimistavoitteisiin ja opiskelijakokemuksiin kurssin kehittämiseksi. Käytännössä tämä toteutettiin ajankohtaisella kirjallisuuskatsauksella, valottamalla olemassa olevia oppimistavoitteita ja opiskelijahaastatteluilla. Tulokset osoittavat, että kurssi tarjoaa mahdollisuuden tärkeitä työelämätaitoja ja suunnittelutyöhön liittyviä taitoja. Joitain tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksia esitellään Product Development Project –kurssille, jotta kurssin vaikuttavuutta voitaisiin vielä tehostaa

Elämäntapahtumakertomusten motivaatioteemojen yhteys posttraumaattiseen kasvuun

Kuormittavat elämänkokemukset vaikuttavat ihmisiin monin tavoin. Stressin ja kielteisten emootioiden lisäksi niiden on havaittu aikaansaavan usein myönteisiä muutoksia, joita kutsutaan posttraumaattiseksi kasvuksi. Posttraumaattista kasvua edistäviä ihmisen sisäisiä tekijöitä tunnetaan jonkin verran, mutta toistaiseksi on vain vähän tietoa, miten erilaiset piirteet ihmisten elämäntarinoissa ja autobiografisessa muistissa ovat yhteydessä posttraumaattisen kasvuun. Tässä tutkimuksessa selvitettiin toimijuuden (agency) ja toisiin liittymisen (communion) motivaatioteemojen yhteyttä posttraumaattiseen kasvuun sekä eroja posttraumaattisessa kasvussa järkyttävimpien ja muiden kuormittavien tapahtumien välillä. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena, jonka pohjana käytettiin McAdamsin ym. (2006) guided autobiography -menetelmää. Tutkittaviksi rekrytoitiin 116 yliopiston psykologian peruskurssin osallistujaa, joiden keski-ikä oli 28,6 vuotta ja joista miehiä oli 15 prosenttia. Tutkittavia pyydettiin kirjoittamaan kuvaukset viidestä tärkeimmästä elämänkokemuksestaan. Tämän lisäksi tutkittavilta kysyttiin elämänsä järkyttävintä tapahtumaa. Tapahtumien joukosta tunnistettiin huomattavasti kuormittavat tapahtumat. Motivaatioteemat sekä posttraumaattinen kasvu koodattiin systemaattisesti koodausjärjestelmien avulla kvantitatiivisten menetelmien hyödyntämiseksi. Tutkimuksessa tarkasteltiin motivaatioteemojen yhteyttä tutkittavien kuormittavista tapahtumista ilmenevään posttraumaattiseen kasvuun. Lisäksi tarkasteltiin motivaatioteemojen yhteyttä erikseen järkyttävimmistä tapahtumista ilmenevään kasvuun. Yhteyksien tarkasteluun käytettiin korrelaatioita sekä binääristä logistista regressioanalyysiä. Tuloksista selvisi, että tutkittavista ylivoimaisesti suurin osa (82 %) kirjoitti vähintään yhden kuormittavan tapahtuman elämäntarinoiden joukossa ja 59 (51 %) kirjoitti kuvauksen järkyttävimmästä elämäntapahtumastaan spontaanisti osana viittä tärkeintä elämäntapahtumaansa. Tuloksista selvisi myös, ettei järkyttävimpien ja muiden kuormittavien tapahtumien välillä ollut eroa posttraumaattisen kasvun määrässä. Sekä toimijuuden että toisiin liittymisen motivaatioteemat olivat voimakkaasti yhteydessä posttraumaattiseen kasvuun yleisesti, mutta yhteyttä toisiin liittymisen ja posttraumaattisen kasvun välillä ei havaittu, kun posttraumaattinen kasvu mitattiin järkyttävimmistä elämäntapahtumista. Lisäksi motivaatioteemojen yhteys selittyi vahvasti tiettyjen toimijuuden ja toisiin liittymisen alateemoilla, jotka olivat itsen hallinta, rakkaus/ystävyys sekä välittäminen/auttaminen. Tutkimus antoi vahvistusta käsitykselle, että elämän keskeisillä motivaatioteemoilla on merkitystä järkyttävien kokemusten narratiivisessa käsittelyssä ja merkityksenannossa. Vaikka lisätutkimusta tarvitaan luotettavien kliinisten sovellusten kehittämiseksi, tutkimuksella on potentiaalia hyödyttää aikuisten kanssa tapahtuvaa kliinistä terapiatyötä asiakkaiden vaikeiden elämänkokemusten käsittelyssä

Exploitation of Cost Curve in Schedule Monitoring of Construction Project

Diplomityön tavoitteena oli tutkia, mitkä hankkeen ominaisuudet vaikuttavat voimakkaimmin kustannuskäyrän muotoon ja luoda saatujen tulosten perusteella NCC Rakennus Oy:n käyttöön aikataulutarkasteluun soveltuva menetelmä. Tämän kaltainen menetelmä oli luotu insinöörityön pohjalta yrityksen käyttöön jo vuonna 2009, mutta tämän työn tarkoituksena oli tarkentaa insinöörityössä saatuja tuloksia ja vastata menetelmän saamaan kritiikkiin. Työssä tutkittiin vuosien 2009-2014 aikana valmistuneita rakennushankkeita asunto-, talon- ja korjausrakentamisen puolelta ja niitä lajiteltiin myös hankkeiden ominaisuuksien perusteella useisiin eri ryhmiin. Työn teoriaosuudessa tarkastellaan, millä lajitteluperusteella on suurin vaikutus kustannuskäyrän muotoon ja kuinka suuri vaihtelu kustannuskäyrien muodoissa on. Työn tutkimusosuus on tehty hyödyntäen Microsoft Excel –ohjelmistoa. Tutkimuksen tuloksena yritykselle laadittiin uusi aikataulutarkastelumenetelmä. Menetelmä hyödyntää useita työssä luotuja standardikäyriä ja valitsee tarvittavan käyrän tarkastelun kohteena olevan hankkeen ominaisuuksien perusteella. Menetelmä näyttää käyrän vierellä myös tarkastelukohtaan sidotun vaihteluvälin, joka kuvaa tuloksen tarkkuutta. Aikataulutarkastelun tulos annetaan prosentteina kokonaisajasta sekä työpäivinä. Riippuen, mille etäisyydelle käyrästä ja vaihteluvälistä tarkastelupiste osuu, menetelmä myös näyttää onko projektinjohdolla tarvetta tarkastella työmaan tilannetta tarkemmin

Hyvällä mallilla -foorumi kunnan ja järjestön yhteistyön arvioinnissa

There has been a growing interest in defining “best practices” for co-operation between professionals and volunteers working with families. However, at a local level, it is obvious that the participation and joint planning as well as evaluation requires dialogues between families, volunteers and professionals. ”Hyvällä mallilla” forum (HMF, roughly translated as ”Well on track” forum) has been developed to facilitate discussions of professionals and volunteers concerning voluntary based practices. The HMF evaluates how voluntary based practices can be implemented locally or nationwide. This article is based on a study that aimed to find out 1) how useful HMF is in enhancing discussions between volunteers and professionals, and 2) how a good co-operation between volunteers and professionals is defined in HMF discussions. The material of the study included 19 feedback sheets from those who are responsible of developing action that was evaluated, and the reports of 19 HMF discussions. The results of the study indicate that the forum is a useful method in developing co-operation between the municipality and non-profit organizations. The method promotes dialogical and equal discussions that take into account different perspectives. The co-operation between professionals and volunteers is interesting, but it is also complicated, from the viewpoint of both parties. Both professionals and volunteers emphasize the significance of a contact person.Hyvien käytäntöjen kehittäminen kunnan ammattilaisten ja vapaaehtoisten väliseen yhteistyöhön on Suomessa ajankohtaista. Erityisesti kuntien perhekeskustoimintaa halutaan rikastuttaa vapaaehtoisten lapsiperheille tarjoamalla tuella ja toiminnalla. Kuntatoimijoiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden paikallinen yhteistoiminta ei suju itsestään vaan edellyttää dialogeja perheiden, vapaaehtoisten ja ammattilaisten välillä. Hyvällä mallilla -foorumi (HMF) on kehitetty helpottamaan keskusteluja, joissa arvioidaan kunnan ammattilaisten ja järjestöjen vapaaehtoisten väliseen yhteistyöhön liittyviä käytäntöjä. Foorumeissa arvioidaan paitsi eri osapuolten kokemuksia toiminnasta myös käytäntöjen levitettävyyttä paikallisella tai valtakunnallisella tasolla. Tämä artikkeli perustuu tutkimukseen, jonka tehtävänä oli tarkastella Hyvällä mallilla -foorumin käyttökelpoisuutta yhdistysten ja kunnan yhteistyötä vaativien toimintamallien kehittämisessä. Artikkelissa tarkastellaan, 1) millaisia kokemuksia toimintamallien kehittäjillä oli Hyvällä mallilla –foorumimenetelmästä ja sen tuottamista hyödyistä ja 2) miten foorumikeskusteluissa kuvattiin toimivaa yhteistyötä järjestön vapaaehtoisten ja kuntatoimijoiden välillä. Tutkimuksen aineistona oli käytetty niiden henkilöiden palautteita, jotka olivat tuoneet oman toimintamallinsa arvioitaviksi (19), sekä raportteja 19 foorumikeskustelusta. Tutkimuksen tuloksena oli, että foorumi on käyttökelpoinen metodi kunnan ja järjestön välisen yhteistyön kehittämisessä. Metodi tarjoaa dialogisia ja tasa-arvoisia keskustelumahdollisuuksia, joissa otetaan huomioon eri toimijoiden näkökulmia. Yhteistyö ammattilaisten ja vapaaehtoisten välillä on molempien osapuolten mukaan motivoivaa mutta myös monimutkaista ja edellyttää selkeää vastuunjakamista. Sekä kunnan että järjestön puolelta nimetyillä koordinoivilla yhteyshenkilöillä koettiin olevan suuri merkitys yhteistyön onnistumisessa

Asystole episodes and bradycardia in patients with end-stage renal disease

Background Knowledge of arrhythmias in patients with end-stage renal disease (ESRD) is mainly based on ambulatory electrocardiography (ECG) studies and observations during haemodialysis (HD). We used insertable cardiac monitors (ICMs) to define the prevalence of arrhythmias, focusing on bradyarrhythmias, in ESRD patients treated with several dialysis modes including home therapies. Moreover, we assessed whether these arrhythmias were detected in baseline or ambulatory ECG recordings. Methods Seventy-one patients with a subcutaneous ICM were followed for up to 3 years. Asystole (>= 4.0 s) and bradycardia (heart rate = 4 beats) episodes, ventricular tachyarrhythmias and atrial fibrillation (AF) were collected and verified visually. A baseline ECG and a 24- to 48-h ambulatory ECG were recorded at recruitment and once a year thereafter. Results At recruitment, 44 patients were treated in in-centre HD, 12 in home HD and 15 in peritoneal dialysis. During a median follow-up of 34.4 months, 18 (25.4%) patients had either an asystolic or a bradycardic episode. The median length of each patient's longest asystole was 6.6 s and that of a bradycardia 13.5 s. Ventricular tachyarrhythmias were detected in 16 (23%) patients, and AF in 34 (51%) patients. In-centre HD and Type II diabetes were significantly more frequent among those with bradyarrhythmias, whereas no bradyarrhythmias were found in home HD. No bradyarrhythmias were evident in baseline or ambulatory ECG recordings. Conclusions Remarkably many patients with ESRD had bradycardia or asystolic episodes, but these arrhythmias were not detected by baseline or ambulatory ECG.Peer reviewe

Diabetes

Käypä hoito -suositus. Päivitystiivistelmä. English summar