Omistusrakenteen yhteys vapaaehtoisen sisäisen tarkastuksen järjestämiseen

Keskustelu sisäisestä tarkastuksesta osana hallinto- ja ohjausjärjestelmiä on lisääntynyt voimakkaasti 2000-luvun alun kirjanpitoskandaalien ja Sarbanes-Oxley -lain voimaantulon jälkeen. Tapahtumat ovat osaltaan laajentaneet myös aihepiirin tutkimusta, jonka seurauksena tutkijat ovat pyrkineet selittämään sisäisen tarkastuksen käyttöönottoon johtavia syitä ja toiminnon laatua erilaisilla yhtiöiden taloudellisilla ja rakenteellisilla tekijöillä. Siitä huolimatta, että omistussuhteita on pidetty keskeisinä yhtiöiden valintoja selittävinä tekijöinä, painoarvoa omistusrakenteiden vaikutuksille aikaisemmissa tutkimuksissa on annettu hyvin vähän. Aihepiirin tutkimuksen edistämiseksi tämän tutkielman tavoitteena on nyt selvittää millaiset omistusrakenteet johtavat todennäköisemmin vapaaehtoisen sisäisen tarkastuksen järjestämiseen. Tutkielma kattaa tyypillisimmät omistuksen muodot: sisäisen tarkastuksen järjestämistä tutkitaan yli kahdenkymmenen prosentin äänivallan omaavan osakkeenomistajan eli suuren osakkeenomistajan, osakkeenomistajien lukumäärän, valtionomistuksen ja ulkomaalaisomistuksen näkökulmista. Tutkimuskohteena on heinäkuun lopussa 2019 Nasdaq OMX Helsingin päälistalla noteeratut yhtiöt, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan suomalaisia Arvopaperimarkkinayhdistys ry:n laatimia corporate governance -suosituksia. Helsingin pörssi on otollinen sijainti tutkimuksen suorittamiseen sen vuoksi, että sisäisen tarkastuksen järjestäminen markkinapaikalla listatuille yhtiöille on hallinnointikoodin mukaan vapaaehtoista. Tutkielman aineisto on kerätty erikseen kunkin yhtiön antamista selvityksistä hallinto- ja ohjausjärjestelmistä ja Euroclear Finlandin tietokannasta. Aineistoa analysoidaan korrelaatiotestien sekä logistisen regressioanalyysin avulla. Tutkimustulosten perusteella vapaaehtoinen sisäinen tarkastus järjestetään todennäköisemmin yhtiöissä, joiden osakkeenomistajana on valtio ja yhtiöissä, joiden omistajapohja on lukumääräisesti laaja. Sen sijaan yhtiöt, joilla on yksittäinen suuren äänivallan omaava osakkeenomistaja, järjestävät sisäisen tarkastuksen muita yhtiöitä harvemmin. Ulkomaalaisomistuksen ja vapaaehtoisen sisäisen tarkastuksen väliltä ei tässä tutkimuksessa löytynyt tilastollisesti merkittävää yhteyttä. Johtopäätöksenä esitetään, että kolmella neljästä tutkitusta omistusrakenteesta on tilastollinen yhteys vapaaehtoisen sisäisen tarkastuksen järjestämiseen ja omistussuhteet vaikuttavat pystyvän selittämään organisaatiokäyttäytymistä myös vapaaehtoisten valvontamekanismien järjestämisen saralla

Itä-Puulan - Korpijärven osakaskunta

Tiedotevihkosessa kerrotaan Itä-Puulan – Korpijärven osakaskunnan kalastuksen järjestämisen tavoitteista, kalastuksesta ja siihen tarvittavista kalastusluvista. Julkaisu on valmistunut EU-rahoitteisessa Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishankkeessa

Effects of Gender on Basic Numerical and Arithmetic Skills : Pilot Data From Third to Ninth Grade for a Large-Scale Online Dyscalculia Screener

In this study, we analyzed the development and effects of gender on basic number skills from third to ninth grade in Finland. Because the international comparison studies have shown slightly different developmental trends in mathematical attainment for different language groups in Finland, we added the language of education as a variable in our analysis. Participants were 4,265 students from third to ninth grade in Finland, representing students in two national languages (Finnish, n = 2,833, and Swedish, n = 1,432). Confirmatory factor analyses showed that the subtasks in the dyscalculia screener formed two separate factors, namely, number-processing skills and arithmetic fluency. We found a linear development trend across age cohorts in both the factors. Reliability and validity evidence of the measures supported the use of these tasks in the whole age group from 9 to15 years. In this sample, there was an increasing gender difference in favor of girls and Swedish-speaking students by grade levels in number-processing skills. At the same time, boys showed a better performance and a larger variance in tasks measuring arithmetic fluency. The results indicate that the gender ratio within the group with mathematical learning disabilities depends directly on tasks used to measure their basic number skills.Peer reviewe

Effects of Gender on Basic Numerical and Arithmetic Skills: Pilot Data From Third to Ninth Grade for a Large-Scale Online Dyscalculia Screener

In this study, we analyzed the development and effects of gender on basic number skills from third to ninth grade in Finland. Because the international comparison studies have shown slightly different developmental trends in mathematical attainment for different language groups in Finland, we added the language of education as a variable in our analysis. Participants were 4,265 students from third to ninth grade in Finland, representing students in two national languages (Finnish, n = 2,833, and Swedish, n = 1,432). Confirmatory factor analyses showed that the subtasks in the dyscalculia screener formed two separate factors, namely, number-processing skills and arithmetic fluency. We found a linear development trend across age cohorts in both the factors. Reliability and validity evidence of the measures supported the use of these tasks in the whole age group from 9 to15 years. In this sample, there was an increasing gender difference in favor of girls and Swedish-speaking students by grade levels in number-processing skills. At the same time, boys showed a better performance and a larger variance in tasks measuring arithmetic fluency. The results indicate that the gender ratio within the group with mathematical learning disabilities depends directly on tasks used to measure their basic number skills.</p

Typpitaselaskurin käyttöohje

Typpitaselaskuri on tarkoitettu työkaluksi, jolla viljelijät ja neuvojat voivat laskea ja tulkita peltolohkojen typpitaseita sekä soveltaa tietoa viljelyn kehittämiseksi ympäristöä ja taloudellista tulosta silmällä pitäen. Peltolohkon typpitase eli lannoitteissa annetun ja sadon mukana poistuneen typen erotus vaihtelee riippuen mm. viljelykasvista, typpilannoituksen määrästä, maaperän laadusta ja kasvukauden säästä. Korkeaan ja ympäristön kannalta haitallisen suureen typpitaseeseen voidaan päätyä sekä liian suuren typpilannoituksen että heikoksi jääneen satotason vuoksi. Tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää, mitä erisuuruiset typpitaseet merkitsevät erityyppisissä olosuhteissa ympäristön tai viljelyn onnistumisen kannalta. Typpitaselaskuri kehitettiin, jotta typpitaseita voitaisiin vertailla aiempaa paremmin ja taseisiin sisältyvää informaatiota päästäisiin hyödyntämään peltoviljelyssä. Typpitaselaskurilla saa laskettua peltolohkojen typpitaseet ja laskuri antaa niille tulkinnan. Laskuri toimii seuraavilla viljelykasveilla: kaura, ohra, kevätvehnä, syysvehnä, syysruis, tärkkelysperuna, sokerijuurikas, kevätrypsi ja säilörehunurmi. Typpitaseiden tulkintaan sisältyy 1) tieto siitä, miten suuri typpitase on suhteessa viiteryhmäänsä, ts. samanlaisissa oloissa samalla kasvilajilla toteutuneisiin taseisiin, 2) arvio taseen aiheuttamasta ympäristöriskistä ja 3) ehdotuksia typpitaseesta aiheutuvan ympäristöriskin pienentämiseksi. Toimenpide-ehdotukset on sovitettu kuhunkin tilanteeseen ja niissä on huomioitu sekä typpitaseesta aiheutuva ympäristöriski että vertailu viiteryhmään. Typpitaselaskurin avulla voi myös suunnitella kevätviljoille (kaura, kevätvehnä, ohra) taloudellisesti optimaalista typpilannoitusta kivennäismailla. Laskuri huomioi optimoinnissa peltolohkon satotason ilman typpilannoitusta ja antaa siitä tarvittaessa arvion viljelijän syöttämien tietojen avulla. Viljelijä voi myös antaa laskuriin edeltävän viljelyn (esikasvi, lannan käyttö, typpitase) tuoman typpilisän, joka vaikuttaa peltolohkon typpilannoitustarpeeseen. Optimoinnissa huomioidaan pellon aikaisempi satotaso ja käytetty lannoitus, lasketaan taloudellisesti optimaalinen typpilannoitus ja sitä vastaava typpitase sekä ilmoitetaan sadon valkuaispitoisuus. Taloudellisesti optimaalisella typpilannoituksella peltolohkolla viljeltävälle kasville saadaan suurin mahdollinen hehtaarituotto eli kasvin myyntituottojen ja lannoituskustannusten erotus. Laskurin toiminta ja sen tekemät tulkinnat perustuvat laajaan tietovarantoon suomalaisilla peltolohkoilla vuosina 1988–2018 toteutuneista typpitaseista, typpilannoituskokeissa havaittuihin typpilannoitusvasteisiin ja viljelijöiden pelloilta vuosina 2016−2019 mitattuihin lannoittamattomien alueiden satotasoihin. Laskuri on vapaasti käytettävissä Luonnonvarakeskuksen Maatalousinfo-verkkopalvelun kautta.202

Introductory programming: a systematic literature review

As computing becomes a mainstream discipline embedded in the school curriculum and acts as an enabler for an increasing range of academic disciplines in higher education, the literature on introductory programming is growing. Although there have been several reviews that focus on specific aspects of introductory programming, there has been no broad overview of the literature exploring recent trends across the breadth of introductory programming. This paper is the report of an ITiCSE working group that conducted a systematic review in order to gain an overview of the introductory programming literature. Partitioning the literature into papers addressing the student, teaching, the curriculum, and assessment, we explore trends, highlight advances in knowledge over the past 15 years, and indicate possible directions for future research

Joroisvirran – Haukiveden alueen kestävän kalastuksen ohjelma ja kalataloudellinen kehittämissuunnitelma

Jokainen kalastaja kalastusmuotoon katsomatta arvostaa kalastuskohteen puhdasta luontoa, saaliin tai kalastuskokemuksen varmuutta, alueen saavutettavuutta ja palveluja. Nämä alueellisen viihtyvyyden ja vetovoimaisuuden elementit palvelevat kaikkia vesistöjen käyttäjiä, kuten vesialueen omistajia, kesäasukkaita, paikkakunnalla vakituisesti asuvia, matkailijoita ja kalastusmatkailuyrittäjiä. Kestävän kalastuksen ohjelmaan ja kalataloudelliseen kehittämissuunnitelmaan on koottu keskeisiä kehittämistoimenpiteitä ja tutkimustuloksia vesistöreitin peto- ja vaelluskalakannoista sekä niiden elvytysmahdollisuuksista. Tietoa hyödynnetään mm. paikallisesti kalastuksen järjestämisessä ja kestävän kalastuksen edistämisessä. Tavoitteena on luoda pitkällä aikavälillä Etelä-Savosta järvikalastuksen maakunta, jossa on monipuoliset ja vetovoimaiset kalastettavat kalakannat, erinomaiset lupajärjestelmät ja -alueet sekä puhtaat vesistöt. Uhanalaisia lajit on huomioitu mm. kalastuksen järjestämisessä. Etelä-Savo vahvistaa asemaansa laadukkaana järvikalastuksen alueena sekä vapaa-ajan mökki- ja matkailualueena. Uhanalaisten lajien suojelun ja kalastuksen yhteensovittaminen vaatii monipuolisia toimenpiteitä, joista tässä suunnitelmassa on esitetty vaikuttavuudeltaan tärkeimmät. Kalastuksen turvaamiseen liittyy keskeisesti pyyntivälineiden ja –muotojen kehittäminen yhä valikoivimmiksi ja sivusaaliin määrän sekä kuolleisuuden vähentämiseksi. Toimenpiteitä tulee kohdentaa mm. viehekalastuksen, rysä- ja troolikalastuksen kehittämiseen tai uusien innovaatioiden käyttöön ottamiseksi kalastuksessa. Alueen kalatalouden ja matkailun kehittämistä jatkossa edistävät vastaavat tahot, jotka ovat olleet laatimassa tätä suunnitelmaa ja rahoittamassa hanketta. Viisi tärkeintä kehittämishanketta ovat: 1) osakaskuntien yhdistäminen ja osakaskuntatoiminnan kehittäminen, 2) kalastusalueiden, osakaskuntien ja lupa-alueiden tiedotuksen ja palvelujen kehittäminen, 3) veneenlaskuverkoston rakentaminen, 4) istutusmenetelmien, kalastuksen säätelyn ja pyyntivälineiden sekä –muotojen kehittäminen, 5) kalastajien valistus ja tiedotus

Uitonvirran – Pihlajaveden alueen kestävän kalastuksen ohjelma ja kalataloudellinen kehittämissuunnitelma

Jokainen kalastaja kalastusmuotoon katsomatta arvostaa kalastuskohteen puhdasta luontoa, saaliin tai kalastuskokemuksen varmuutta, alueen saavutettavuutta ja palveluja. Nämä alueellisen viihtyvyyden ja vetovoimaisuuden elementit palvelevat kaikkia vesistöjen käyttäjiä, kuten vesialueen omistajia, kesäasukkaita, paikkakunnalla vakituisesti asuvia, matkailijoita ja kalastusmatkailuyrittäjiä. Kestävän kalastuksen ohjelmaan ja kalataloudelliseen kehittämissuunnitelmaan on koottu keskeisiä kehittämistoimenpiteitä ja tutkimustuloksia vesistöreitin peto- ja vaelluskalakannoista sekä niiden elvytysmahdollisuuksista. Tietoa hyödynnetään mm. paikallisesti kalastuksen järjestämisessä ja kestävän kalastuksen edistämisessä. Tavoitteena on luoda pitkällä aikavälillä Etelä-Savosta järvikalastuksen maakunta, jossa on monipuoliset ja vetovoimaiset kalastettavat kalakannat, erinomaiset lupajärjestelmät ja -alueet sekä puhtaat vesistöt. Uhanalaisia lajit on huomioitu mm. kalastuksen järjestämisessä. Etelä-Savo vahvistaa asemaansa laadukkaana järvikalastuksen alueena sekä vapaa-ajan mökki- ja matkailualueena. Uhanalaisten lajien suojelun ja kalastuksen yhteensovittaminen vaatii monipuolisia toimenpiteitä, joista tässä suunnitelmassa on esitetty vaikuttavuudeltaan tärkeimmät. Kalastuksen turvaamiseen liittyy keskeisesti pyyntivälineiden ja –muotojen kehittäminen yhä valikoivimmiksi ja sivusaaliin määrän sekä kuolleisuuden vähentämiseksi. Toimenpiteitä tulee kohdentaa mm. viehekalastuksen, rysä- ja troolikalastuksen kehittämiseen tai uusien innovaatioiden käyttöön ottamiseksi kalastuksessa. Alueen kalatalouden ja matkailun kehittämistä jatkossa edistävät vastaavat tahot, jotka ovat olleet laatimassa tätä suunnitelmaa ja rahoittamassa hanketta. Viisi tärkeintä kehittämishanketta ovat 1) osakaskuntien yhdistäminen ja osakaskuntatoiminnan kehittäminen, 2) kalastusalueiden, osakaskuntien ja lupa-alueiden tiedotuksen ja palvelujen kehittäminen, 3) veneenlaskuverkoston rakentaminen, 4) istutusmenetelmien, kalastuksen säätelyn ja pyyntivälineiden sekä –muotojen kehittäminen, 5) kalastajien valistus ja tiedotus

Heinävedenreitin kestävän kalastuksen ohjelma ja kalataloudellinen kehittämissuunnitelma

Jokainen kalastaja kalastusmuotoon katsomatta arvostaa kalastuskohteen puhdasta luontoa, saaliin tai kalastuskokemuksen varmuutta, alueen saavutettavuutta ja palveluja. Nämä alueellisen viihtyvyyden ja vetovoimaisuuden elementit palvelevat kaikkia vesistöjen käyttäjiä, kuten vesialueen omistajia, kesäasukkaita, paikkakunnalla vakituisesti asuvia, matkailijoita ja kalastusmatkailuyrittäjiä. Kestävän kalastuksen ohjelmaan ja kalataloudelliseen kehittämissuunnitelmaan on koottu keskeisiä kehittämistoimenpiteitä ja tutkimustuloksia Heinäveden reitin peto- ja vaelluskalakannoista sekä niiden elvytysmahdollisuuksista. Tietoa hyödynnetään mm. paikalli-sesti kalastuksen järjestämisessä ja kestävän kalastuksen edistämisessä. Tavoitteena on luoda pitkällä aikavälillä Etelä-Savosta järvikalastuksen maakunta, jossa on monipuoliset ja vetovoimaiset kalastettavat kalakannat, erinomaiset lupajärjestelmät ja -alueet sekä puhtaat vesistöt. Etelä-Savo vahvistaa asemaansa laadukkaana järvikalastuksen alueena sekä vapaa-ajan mökki- ja matkailualueena. Uhanalaisten lajien suojelun ja kalastuksen yhteensovittaminen vaatii monipuolisia toimenpiteitä, joista tässä suunnitelmassa on esitetty vaikuttavuudeltaan tärkeimmät. Pyyntivälineiden ja –muotojen kehittäminen yhä valikoivimmiksi, sivusaaliin määrän ja kuolleisuuden vähentämiseksi ovat tärkeitä kehittämiskohteita tulevaisuudessa. Toimenpiteitä tulee kohdentaa mm. viehekalastuksen, rysä- ja troolikalastuksen kehittämiseen tai uusien innovaatioiden käyttöön ottamiseksi kalastuksessa. Alueen kalatalouden ja matkailun kehittämistä jatkossa edistävät vastaavat tahot, jotka ovat olleet laatimassa tätä suunnitelmaa ja rahoittamassa hanketta. Viisi tärkeintä kehittämishanketta ovat: 1) osakaskuntien yhdistäminen ja osakaskuntatoiminnan kehittäminen, 2) kalastusalueiden, osakaskuntien ja lupa-alueiden tiedotuksen ja palvelujen kehittäminen, 3) veneenlaskuverkoston rakentaminen, 4) istutusmenetelmien, kalastuksen säätelyn ja pyyntivälineiden sekä –muotojen kehittäminen, 5) kalastajien valistus ja tiedotus

Mäntyharjunreitin kestävän kalastuksen ohjelma ja kalataloudellinen kehittämissuunnitelma

Jokainen kalastaja kalastusmuotoon katsomatta arvostaa kalastuskohteen puhdasta luontoa, saaliin tai kalastuskokemuksen varmuutta, alueen saavutettavuutta ja palveluja. Nämä alueellisen viihtyvyyden ja vetovoimaisuuden elementit palvelevat kaikkia vesistöjen käyttäjiä, kuten vesialueen omistajia, kesäasukkaita, paikkakunnalla vakituisesti asuvia, matkailijoita ja kalastusmatkailuyrittäjiä. Kestävän kalastuksen ohjelmaan ja kalataloudelliseen kehittämissuunnitelmaan on koottu keskeisiä kehittämistoimenpiteitä ja tutkimustuloksia Mäntyharjun reitin peto- ja vaelluskalakannoista sekä niiden elvytysmahdollisuuksista. Tietoa hyödynnetään mm. paikallisesti kalastuksen järjestämisessä ja kestävän kalastuksen edistämisessä. Tavoitteena on luoda pitkällä aikavälillä Etelä-Savosta järvikalastuksen maakunta, jossa on monipuoliset ja vetovoimaiset kalastettavat kalakannat, erinomaiset lupajärjestelmät ja -alueet sekä puhtaat vesistöt. Etelä-Savo vahvistaa asemaansa laadukkaana järvikalastuksen alueena sekä vapaa-ajan mökki- ja matkailualueena. Uhanalaisten lajien suojelun ja kalastuksen yhteensovittaminen vaatii monipuolisia toimenpiteitä, joista tässä suunnitelmassa on esitetty vaikuttavuudeltaan tärkeimmät. Pyyntivälineiden ja –muotojen kehittäminen yhä valikoivimmiksi, sivusaaliin määrän ja kuolleisuuden vähentämiseksi ovat tärkeitä kehittämiskohteita tulevaisuudessa. Toimenpiteitä tulee kohdentaa mm. viehekalastuksen, rysä- ja troolikalastuksen kehittämiseen tai uusien innovaatioiden käyttöön ottamiseksi kalastuksessa. Alueen kalatalouden ja matkailun kehittämistä jatkossa edistävät vastaavat tahot, jotka ovat olleet laatimassa tätä suunnitelmaa ja rahoittamassa hanketta. Viisi tärkeintä kehittä-mishanketta ovat: 1) osakaskuntien yhdistäminen ja osakaskuntatoiminnan kehittäminen, 2) kalastusalueiden, osakaskuntien ja lupa-alueiden tiedotuksen ja palvelujen kehittäminen, 3) veneenlaskuverkoston rakentaminen, 4) istutusmenetelmien, kalastuksen säätelyn ja pyyntivälineiden sekä –muotojen kehittäminen, 5) kalastajien valistus ja tiedotus