Post graduate courses provided by Ruralia Institute, University of Helsinki

Post graduate courses in organic farming and food systems in Finland are now provided by Ruralia Institute, University of Helsinki. To the main focus areas of the post graduate course-planning activities have been chosen: agroecology, organic crop production and welfare of animals

Miten vältän maan haitallisen tiivistymisen maatalousrenkaiden avulla?

Maan tiivistyminen on yleinen viljelymaiden ongelma. Entistä raskaammat maatalouskoneet lisäävät maaperän kuormitusta. Kun maaperä tiivistyy, sen irtotiheys kasvaa ja huokosten määrä vähenee, mikä heikentää maan vedenpidätyskykyä, vedenläpäisykykyä sekä kaasunvaihtoa. Tiivistymisen seurauksena juurten kasvu heikkenee ja ravinteiden otto vähenee. Satotasot jäävät vaatimattomiksi. Maatalousrenkaat ovat kehittyneet viime vuosina. Oikein mitoitettujen ja valittujen maatalousrenkaiden avulla koneiden tiivistymisriskiä voidaan vähentää selvästi. Tärkeimmät tekijät tiivistymisriskien kannalta ovat rengaskuorma ja rengaspaine. Uudemmilla renkailla alhaisilla rengaspaineilla voidaan kantaa entistä suurempia kuormia. Tämä vähentää maan tiivistymisriskejä, mutta myös rengaskuormien pienentäminen voi olla kustannustehokas tapa vähentää tiivistymistä. Koneketjutarkastelulla voidaan tunnistaa maan tiivistymisen kannalta oleellisimmat koneet ja kohdentaa muutoskohteet näihin. Viljelykiertoa monipuolistamalla voidaan vähentää tarvittavaa koneiden kokoa ja painoa. Mikäli koneita ei voida työn sujuvuuden kannalta keventää tarpeeksi kevyiksi, rengaskuormia voidaan vähentää lisäämällä pari- ja telipyöriä. Jotta rengaskuormien vähentämisestä saadaan etua, rengaspaineet tulee sopeuttaa työoloihin. Oikeiden rengaspaineiden käyttö eri tilanteissa helpottuu rengaspainetaulukon ja pikasäätöventtiilien avulla. Renkaiden päivitys uudempiin, suuremman ilmatilavuuden tai suuremman joustavuuden renkaisiin voi mahdollistaa selvästi alemmat ilmanpaineet ja sitä kautta alhaisemman tiivistymisriskin. Renkaiden päivittäminen vaatii kuitenkin perehtymistä vaihtoehtoihin ja muutamiin keskeisiin teknisiin ominaisuuksiin (vierintäkehä, halkaisija, kuormitettu säde, kantavuus eri paineilla), joten siihen on hyvä varata aikaa ja ajatuksia. Uudet työkalut tiivistymisriskien arviointiin (Terranimo) helpottavat renkaiden valintaa ja vaikutusten arviointia huomattavasti. Kaikissa tilanteissa tyydyttävän alhaisiin tiivistymisriskeihin ei kuitenkaan päästä. Näissä tilanteissa raideviljely (controlled traffic farming) on lupaava keino tiivistymisen rajoittamiseksi vain osalle peltoa. Raportissa kuvataan suunnittelumenetelmiä ja työkaluja, joiden avulla tiivistymisriskiä voidaan arvioida ja annetaan esimerkkejä tiivistymisriskien vähentämisestä käytännön tilatasolla

Mistä ja miten tunnistaa maan hyvän kasvukunnon? : havaintoja kahdeksalta tilalta Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta

Maan kasvukunto (soil health) on uudenlainen tapa tarkastella maaperän toimintaa ja viljelyn vaikutuksia. Kasvukunnon määrittämiseen on kehitetty erilaisia menetelmiä, mutta miten ne vastaavat viljelijöiden kokemuksiin hyvä- ja heikkokasvuisista lohkoista? Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli testata erilaisia maan kasvukunnon ja laadun mittareita kahdeksalla tilalla Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Tilojen viljelijät olivat valinneet omilta tiloiltaan heikkokasvuisen lohkon ja sille hyväkasvuisen verrokin. Syksyn 2015 maanäytteiden ja kesän 2016 havaintojen perusteella pyrittiin tunnistamaan, miksi heikkokasvuinen lohko oli heikompi kuin sen parempikasvuinen verrokki. Käytetyt menetelmät mittasivat maan kasvukunnon eri osa-alueita: kemiallista, fysikaalista ja biologista viljavuutta. Kemiallista viljavuutta mitattiin erilaisin viljavuusanalyysein, jotka pyrkivät määrittämään kasville käyttökelpoisten ravinteiden määrää. Fysikaalista viljavuutta tutkittiin mittaamalla maan tiiveyttä ja veden johtavuutta sekä arvioimalla maan rakennetta. Biologista viljavuutta arvioitiin seuraamalla joidenkin avainlajien määriä, määrittämällä mikrobiaktiivisuutta ja testaamalla maamurujen liettymiskestävyyttä. Tulosten perusteella ei voitu löytää mitään yksittäistä tekijää, joka selittäisi heikomman kasvukunnon kaikilla lohkoilla. Jokaisella heikkokasvuisella lohkolla vaikutti olevan oma ongelmajoukkonsa, joka oli sidoksissa lohkon ominaisuuksiin ja viljelyhistoriaan. Erilaiset maan rakenteen, tiiviyden ja heikon vedenläpäisyn ongelmat olivat kuitenkin yleisiä sekä hyvä- että heikkokasvuisilla lohkoilla

Do different agronomic soil tests identify similar nutrient deficiencies?

Traditionally, locally calibrated soil tests were used for fertilizer and lime recommendations. Farmers and advisors are increasingly using new 'universal' soil tests without local calibration. The objective of this study was to compare five commercially available soil tests and to determine whether they would provide similar recommendations. In total, 24 fields in Western Finland were sampled for 4 years while being treated with fertilizers, lime and manure. The soil samples were analysed with Mehlich-3, ammonium acetate, H3A, hydrochloric acid and mild acetic acid (Spurway) extractants. In addition, Soil Health Tool (CO2 burst, water-soluble C and N) and tissue testing were conducted. The different tests extracted different orders of magnitude of nutrients (especially P and Mg), but the results from the different extractions were correlated. Mehlich-3 degree of phosphorus saturation (DPS) presented a threshold, below which soluble phosphorus was not detected. Similar thresholds were found for P, S and Mg. Mehlich-3 and ammonium acetate provided similar results for Ca, Mg and K and can be used interchangeably for liming recommendations. Mehlich-3 identified more fields with Zn, Cu, B and S deficiencies and less fields with Mn deficiencies compared with ammonium acetate + EDTA and tissue testing. The tests had strong correlation, but the determination of nutrient deficiencies needs local calibration of deficiency limits.Peer reviewe

Ushering in a New Dawn : Demand-Side Local Flexibility Platform Governance and Design in the Finnish Energy Markets

Energy ecosystems are under a significant transition. Local flexibility marketplaces (LFM) and platforms are argued to have significant potential in contributing to such a transition. The purpose of this study was to answer the following research question: how do market conditions and stakeholders shape emerging LFM platform governance choices? We approached this objective with an exploratory single-case study by conducting ten semi-structured interviews with key stakeholders in the Finnish energy ecosystem. The results of the content and pattern analyses revealed the key challenges to LFM implementation such as the current regulatory treatment of flexibility, high costs of gadget installations, and ensuring sufficient liquidity in the market. In addition, we also demonstrated that despite such barriers, the Finnish ecosystem is largely pragmatic about LFMs’ in its midst. All in all, we contributed to the non-technological streams of LFM literature by developing an exhaustive framework with four distinctive dimensions (i.e., ecosystem readiness, value-creation logic, platform architecture and governance, platform competitiveness) for LFM development, which helps academics, practitioners, and policy-makers to understand how novel platforms emerge and develop.© 2021 by the authors. Licensee MDPI, Basel, Switzerland. This article is an open access article distributed under the terms and conditions of the Creative Commons Attribution (CC BY) license (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Viljelykiertojen vertailutyökalu

Viljelykierrolla tarkoitetaan peltolohkolla tapahtuvaa kasvinvuorotusta, jossa tietyt kasvit toistuvat ”vuorollaan”. Viljelykierrolla voidaan vaikuttaa maaperän toimintaan ja viljelyjärjestelmään monipuolisesti. Kasvinvuorotus vaikuttaa hiilen ja typen kiertoihin, rikkakasvien esiintymiseen ja maan rakenteeseen, mutta myös viljelijän työmäärään ja talouteen. Viljelykiertojen arviointiin tarvitaankin moniulotteista otetta. Tässä raportissa kuvataan eräs lähestymistapa viljelykierron vaikutusten arviointiin. Siinä vertaillaan kahta kiertoa useamman ulottuvuuden kannalta. Eri osa-alueet arvioidaan tieteelliseen kirjallisuuteen pohjautuvilla laskentamalleilla ja lopuksi tulokset tuodaan yhteen vertailtavaksi. Kokonaisvaltainen tarkastelu mahdollistaa kiertojen monipuolisen vertailun. Parhaassa tapauksessa suunniteltu kierto säästää sekä maaperää, rahaa että aikaa. Toisissa tapauksissa joudutaan pohtimaan sitä, ovatko parannukset joissain osa-alueissa sen arvoisia, että toiset osa-alueet heikkenevät. Raportin lopuksi esitellään kahden viljelykierron vertailuesimerkit sekä luonnonmukaisessa että tavanomaisessa tuotannossa. Vertailussa katsotaan, miten viljelykierron monipuolistaminen vaikuttaa talouteen, työmenekkiin, rikkakasveihin, maan kasvukuntoon sekä hiili- ja typpitaseisiin

Voiko maan kasvukuntoa kehittää? : kokemuksia 8 koelohkolta neljältä vuodelta

Peltojen välillä on selviä eroja niiden tuottavuudessa ja kestävyydessä sään ääri-ilmiöitä vastaan. Osalta pelloista saadaan samoilla tuotantopanoksilla selvästi parempi sato kuin toisilta. Toisaalta samat ”hyvät pellot” ovat yleensä satovarmoja myös äärevissä sääolosuhteissa. Peltojen tuottavuuden ja satovarmuuden kehittäminen on tärkeää muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa, mutta syyt tuottavuuserojen taustalla ovat edelleen epäselviä. Maan kasvukunto (soil health) on uusi tapa tarkastella pellon tuottavuutta aiempaa kokonaisvaltaisemmin. Siinä peltolohkoa tarkastellaan eko-systeeminä, jossa vuorovaikuttavat biologiset, kemialliset ja fysikaaliset tekijät. Hyvä ekosysteemin toiminta näkyy vesitaloutena, ravinnekiertona, yhteytyksenä ja tautien säätelynä. OSMO-hankkeessa (2015–2019) testattiin, miten maan kasvukunnon lähestymistapa toimisi ongelmalohkojen kehittämisessä nelivuotisen peltokokeen kautta. Tutkimuskohteena oli kahdeksan koelohkoa Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Lohkoiksi valittiin ”ongelmalohkoja”, jotka olivat jostain tuntemattomasta syystä heikkotuottoisia. Lohkot jaettiin lohkopareiksi (käsittely, verrokki), lisäksi lohkoille etsittiin tilalta hyväkasvuinen verrokki. OSMO-hankkeessa pyrittiin kehittämään ongelmalohkojen tuottavuutta viljelijöiden, neuvonnan ja tutkimuksen yhteistyönä. Tutkimus aloitettiin 2015-2016 laajalla alkukartoituksella, jossa yhdistettiin laboratorio-, havainto- ja kaukokartoitusmenetelmiä (62 kemiallista, 7 fysikaalista ja 13 biologista muuttujaa). Sen avulla pyrittiin tunnistamaan lohkon kasvukunnon ongelmat. Tulosten perusteella lohkot olivat ”moniongelmaisia”. Kasvukunnon ongelmat ilmenivät heikkona kuivatuksena, rakenteena, ravinnepuutteina ja lierojen vähäisyytenä. Ongelmien syiden analyysin jälkeen kullekin lohkolle laadittiin hoitosuunnitelma, jonka vaikutuksia seurattiin vuosittain maa- ja kasvianalyysein sekä havaintomenetelmin (38 seurantamuuttujaa). Vuonna 2018 laaja kartoitus toistettiin ja tulosten perusteella arvioitiin lohkojen kasvukunnon tilan muutoksia. Tässä raportissa esitetään yhteenveto tutkimuksen pääkysymykseen ”voiko maan kasvukuntoa kehittää?” Tulosten perusteella kasvukunnon kehittäminen on mahdollista ja melko yksinkertaista useissa tapauksissa, mutta kaikkien kasvukunto-ongelmien korjaaminen ei ole välttämättä edes mahdollista. Yksinkertaisesti korjattavia kasvukunto-ongelmia ovat esimerkiksi salaojituksen toimintahäiriöiden korjaaminen, boorin tai fosforin alhaisten pitoisuuksien nosto lannoituksella tai maan rakenteen kunnostus nurmikasvien ja syväkuohkeutuksen yhdistelmällä. Toisaalta hyvin monimutkaisesti ratkottavia ongelmia ovat mangaanin saatavuuden parantaminen, hietamaiden kaliumpitoisuuksien nosto ja vähämultaisten hietamaiden ongelmien korjaaminen ilman multavuuden nostoa. Tulokset tukevat lohkokohtaista lähestymistapaa, jossa kasvukunnon kehittäminen pohjautuu yksittäisten lohkojen kasvukunnon tilan tarkasteluun ja lohkolle räätälöityyn kasvukunnon hoitosuunnitelmaan. Raportin tavoitteena on herättää keskustelua peltojen tuottavuuden kehittämisestä ja tarjota keskustelun pohjaksi laaja tutkimusaineisto ongelmalohkojen tilasta ja kehityksestä eri hoitotoimien seurauksena