Digitaalitaloudessa navigointi: Tuotekehitysoppeja suomalaisilta kasvuyrityksiltä Itä-Afrikan markkinoilta

Digitalization is a global phenomenon and new technologies have a big impact on economic progress and development of countries. Yet, the developed countries have harnessed the new digital technologies to a higher degree compared to the developing countries. However, the digital divide is decreasing and access to mobile ICT technology has already increased dramatically in developing countries. In addition, it’s estimated that future economic growth will come from these same emerging economies with a youthful population and growing middle-class. This poses an interesting opportunity for Finnish companies known for mobile-based products and engineering talent. Existing research has studied mainly multi-national corporations scaling to emerging markets and there’s a gap in the literature on how resource-scarce startups adapt to such environments. The aim of this thesis is to explore the challenges that the key decision-makers from Finnish early-stage startups have faced when developing mobile service products for emerging markets, particularly East Africa. Also, the lessons learned and participants’ advice for other startups targeting the same market will be identified. The thesis consists of a literature review and an empirical study conducted in three case companies. 2-4 key people were interviewed from all the companies, mostly co-founders. This study relates its theory to the Environment-sensitive User-centered Design framework by Backhaus et al. (2014). According to the results, most of the identified challenges were related to the different and heterogeneous operating environment (f. ex. culture and jurisdiction), the difficulty of the user and market understanding, and limited resources (f. ex. expenses and access to capital). Hiring local employees, utilizing professional user researchers, and being more present on the market were some of the most common lessons learned and advice but they are restricted by the limited financial resources. It was noted that the interviewees’ previous experiences from Africa or other emerging regions, and background in UCD affected the capability of adapting to the market positively. This suggests that the founders’ background and multidisciplinarity have potentially a big impact when designing services for a new and distinct context of use. On the other hand, the quality of decision making when all the founders come from Western backgrounds and the validity of the common product development processes and practices were questioned. On the theoretical side, this thesis provided empirical evidence for the framework by Backhaus et al. (2014) and contributed to the gap identified in the literature.Digitalisaatio on maailmanlaajuinen ilmiö, ja uusilla teknologioilla on suuri vaikutus maiden taloudelliseen kehitykseen. Kehittyneet maat ovat onnistuneet hyödyntämään uusia digitaalisia tekniikoita paljon laajemmin verrattuna kehittyviin maihin. Digitaalinen kuilu maiden välillä on kuitenkin kaventunut ja pääsy tieto- ja viestintätekniikkoihin on kasvanut valtavasti kehittyvissä maissa. Arvioiden mukaan tulevaisuuden suurin taloudellinen kasvu tulee juuri näiltä kehittyviltä alueilta, joissa väestö on nuorta ja keskiluokka kasvaa. Tämä tarjoaa kiinnostavan mahdollisuuden suomalaisille yrityksille, jotka ovat tunnettuja mobiilipohjaisista tuotteista ja insinööriosaamisesta. Olemassa olevat tutkimukset keskittyvät pääasiassa isoihin monikansallisiin yrityksiin, jotka ovat laajentaneet kehittyville markkinoille, mutta sitä miten niukilla resursseilla toimivat kasvuyritykset sopeutuvat kyseisille markkinoille on tutkittu vähän. Tämä diplomityö tutkii haasteita, joita suomalaisten alkuvaiheen kasvuyrityksien päätöksentekijät ovat kohdanneet kehittäessään mobiilipohjaisia palveluita kehittyville markkinoille, erityisesti Itä-Afrikkaan. Tämän lisäksi, työssä tunnistetaan henkilöiden saamia oppeja ja heidän neuvojansa muille kasvuyrityksille, jotka tavoittelevat samaa markkinaa. Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja empiirisestä tutkimuksesta kolmessa case-yrityksessä. Kaikista yrityksistä haastateltiin 2-4 avainhenkilöä, jotka kuuluivat pääosin yrityksen perustajiin. Tutkimuksen teoria pohjautuu Ympäristö sensitiiviseen käyttäjäkeskeisen suunnittelun viitekehykseen (Environment-sensitive User-centered Design Framework, Backhaus ym., 2014). Tuloksien mukaan suurin osa haasteista johtui kohdemarkkinan hyvin erilaisesta operatiivisesta ympäristöstä (esim. kulttuuri ja lainkäyttö), markkina- ja käyttäjäymmärryksen haasteista sekä niukista resursseista (esim. kustannukset ja rahoitus). Paikallisten palkkaus, ammattimaiset käyttäjätutkijat sekä markkinoilla paikalla oleminen olivat yleisimpiä oppeja ja neuvoja, joita kuitenkin rajoittaa yrityksien rajalliset taloudelliset resurssit. Myös haastateltavien henkilöiden aikaisemmasta kokemuksesta Afrikasta ja muilta kehittyviltä alueilta, sekä käyttäjäkeskeisestä suunnittelusta huomattiin olevan positiivinen vaikutus uuden erilaisen markkinan kohtaamiseen. Tämä antaa ymmärtää, että perustajien taustalla ja poikkitieteellisyydellä on mahdollisesti suuri vaikutus, kun tuotetta suunnitellaan erilaiseen käyttöympäristöön. Toisaalta työ kyseenalaista päätöksenteon laadun kun kaikki perustajat tulevat länsimaisesta taustaista, sekä yleisesti käytettyjen tuotekehitysprosessien pätevyyden. Teoreettisella puolella työ antaa empiiristä näyttöä Backhaus ym. (2014) viitekehitykselle ja kontribuoi kirjallisuudessa havaittuihin puutteisiin

Outcomes in children evaluated but not transported by ambulance personnel: Retrospective cohort study

Peer reviewe

Raakamaito on riskielintarvike

Vertaisarvioitu• Suomessa raportoitiin vuosina 1997–2015 kolmetoista epidemiaa, joissa aiheuttajaksi todettiin pastöroimaton raakamaito tai siitä tehty tuote. • Raakamaidossa olevat mikrobit voivat aiheuttaa riskiryhmille vakavia sairauksia. • Itä-Uudellamaalla todettiin keväällä 2014 Suomen laajin raakamaidosta peräisin oleva Yersinia pseudotuberculosis -bakteerin aiheuttama epidemia. Epidemia havaittiin varhain, ja selvitystoimiin päästiin nopeasti. • Raakamaito tulee kuumentaa aina ennen nauttimista.Peer reviewe

HaminaKotka sataman tieliikenneyhteydet Kotkassa

HaminaKotka satama on Itämeren kolmanneksi suurin konttisatama ja kokonaisliikenteessä mitattuna Itämeren 15. suurin. Sataman osuus Suomen ulkomaan tavaraliikenteestä oli vuonna 2011 20 %, ja osuus koko Suomen kauttakulkuliikenteestä 46 % ja transitokonteista 81 %. Valtakunnallisen merkityksensä lisäksi sataman merkitys Kymenlaakson elinkeinoelämälle ja aluekehitykselle on suuri. Vuonna 2013 valmistuneessa selvityksessä tunnistettiin kehittämishankkeet, joiden toteuttamisella voidaan tehokkaimmin parantaa sataman maaliikenteen yhteyksiä. Tieliikenteen toimenpiteistä tehokkaimmiksi todettiin Hyväntuulentien (Vt15) ja Merituulentien (Mt355) parantaminen. Hyväntuulentien ja Meri-tuulentien merkitys satamakuljetuksille sekä Kotkan kaupungin maankäytölle ja ihmisten arjen toimivuudelle on keskeinen. Hyväntuulentie on valtatieyhteys valtatieltä 7 Kotkan keskustaan ja viiteen satamaan, joista suurimmat ovat Mussalo ja Hietanen. Kotkan satamien kasvu on ollut voimakasta ja sen tulevasta kasvusta on erilaisia ennusteita. Tiellä on toistuvia sujuvuusongelmia ja sillä tapahtuu paljon onnettomuuksia. Hyväntuulentieltä Hietasen satamaan johtaa katuyhteys, joka ei vastaa tasoltaan satamaliikenteen tarpeita. Sataman liikennettä ohjautuu nykyisellä verkolla myös muulle katuverkolle. Merituulentie on seututieluokkainen yhteys Hyväntuulentieltä Mussalon satamaan. Raskaan liikenteen osuus on huomattavan suuri, mikä aiheuttaa ongelmia varsinkin valo-ohjatuissa liittymissä. Tie toimii myös ympäröivän maankäytön yhteytenä Kotkan keskustan suuntaan. Kotkan satamayhteyksien keskeisin ongelma on satamien raskaan liikenteen ja paikallisen ja seudullisen henkilöliikenteen yhteensovittaminen. Teiden nykyinen taso ei vastaa jo nykyisin suuren liikennemäärään ja korkean raskaan liikenteen osuuden tarpeita, minkä seurauksena teillä on liikenneturvallisuus- ja toimivuusongelmia. Tulevaisuudessa liikenteen sujuvuus heikkenee liikennemäärien kasvaessa. Hyväntuulentiestä on laadittu tiesuunnitelma, joka on hyväksytty ja lainvoimainen. Tiesuunnitelman toteuttamisella voidaan poistaa Hyväntuulentien merkittävimmät turvallisuus- ja toimivuusongelmat. Hanke on yhteiskuntataloudellisesti erittäin kannattava ja sen toteuttaminen on suositeltavaa käynnistää nopealla aikataululla. Jatkossa tulisi etsiä ratkaisu myös Metsolan tasoliittymän poistamiseksi ja maantieyhteyden muodostamiseksi Hietasen satamaan. Merituulentiestä on laadittu toimenpideselvitys vuonna 2005. Merituulentien parantamisesta tulisi käynnistää yleissuunnitelman laatiminen parhaiden keinojen löytämiseksi alueen maankäytön liikenteen ja Satamaliikenteen yhteensovittamiseksi. Yleissuunnitelman laatimisen yhteydessä tulisi tutkia myös mahdollisuuksia parantaa raskaan liikenteen olosuhteita nopeasti toteutettavilla pienehköillä toimenpiteillä

Hoidon tarpeen arviointi Lastenklinikan päivystyspoliklinikalla

Lastenklinikan päivystyspoliklinikka ja Jorvin sairaalan lastenpäivystyspoliklinikka ovat yhdessä aloittaneet hankkeen syksyllä 2014, jonka tavoitteena on ottaa käyttöön uusi yhteinen potilaan hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointijärjestelmä. Tämä opinnäytetyö toimii osana tätä hanketta ja se tehdään yhteistyössä Helsingin Lastenklinikan päivystyspoliklinikan kanssa. Tällä hetkellä Lastenklinikan päivystyspoliklinikalla on käytössä ABCDE-järjestelmä, joka on tämän opinnäytetyön tutkimuskohteena. Opinnäytetyön teoria on haettu tietokannoista Medic, MEDLINE ja Pubmed. Opinnäytetyössä käytetään lähteinä kirjallisuutta, verkkolähteitä sekä artikkeleita. Opinnäytetyöhön on haettu tietoa päivystyksellisistä yksiköistä, mutta rajattu teoriatieto lapsipotilaisiin. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen sekä kvantitatiivinen eli määrällinen, sillä työssä tutkitaan lastenklinikan päivystyspoliklinikalla tapahtuvaa hoidon tarpeen arviointia haastattelemalla triage-hoitajia sekä analysoimalla tilastollisia tietoja. Laadullinen osuus toteutettiin haastattelemalla Lastenklinikan päivystyspoliklinikan hoidon tarpeen arviota tekeviä hoitajia. Määrällinen aineisto kerättiin mittaamalla sekuntikellolla triage-hoitajan hoidon tarpeen arvioon kuluvaa aikaa triage-luokitus huomioon ottaen sekä analysoimalla potilastietojärjestelmästä saatu rekisteriaineisto. Rekisteriaineistossa ilmeni lastenklinikan päivystyspoliklinikan potilaan läpimenoaika, päivystyksen erikoisala, triage-luokka ja jatkohoitopaikka. Laadullisen aineiston tuloksina pääluokaksi muodostui ABCDE-järjestelmän ensisijaiset haasteet. Triage-hoitajien haastatteluissa ilmeni kaksi haastetta, jotka ovat ABCDE-järjestelmän tulkinnanvaraisuus ja ABCDE-järjestelmään vaikuttavat ulkoiset tekijät. Tutkimustulosten tarkastelussa olemme reflektoineet tuloksiamme viitekehyksessä oleviin tutkimuksiin. Määrällisen tutkimuksen aineistoista selvisi, että yleisin kiireellisyysluokka lastenklinikan päivystyspoliklinikalla on D eli ei kiireellisen hoidon tarvetta. Kiireettömien potilaiden hoidon tarpeen arviointiin kuluva aika on tutkimuksen mukaan lyhyempi kuin kiireellisten potilaiden. Hoidon tarpeen arviointiin kuluva aika on keskimäärin 1 minuutti 14 sekuntia, mutta suuren hajonnan vuoksi tarkkailtiin myös mediaania ja saatiin selville, että yleensä hoidon tarpeen arvioinnissa kestää 30 sekunnista 1 minuuttiin. Erikoissairaanhoidon päivystykseen tulevista potilaista jatkohoitoa sairaalassa saa 23% potilaista rekisteriaineistossa ja 77% jatkohoitopaikaksi riittää koti. Potilaan läpimenoaika on erikoissairaanhoidon päivystyksessä keskimäärin 2 tuntia 51 minuuttia mukaan lukien luokittelemattomat potilaat. Luokiteltujen potilaiden pediatrisen sekä kirurgisen puolen läpimenoaika on noin 2h 30min. Tutkimuksessa saatuja tuloksia on mahdollista hyödyntää Lastenklinikan päivystyspoliklinikan toiminnan sekä lapsipotilaan hoidon tarpeen arvioinnin kehittämisessä.The emergency department of the children’s hospital and Jorvi hospital pediatric emergency department jointly started a project in the fall of 2014. The aim of the project was to introduce a new common patient's need for care and an urgent assessment system. This thesis is part of this project, and it is done in cooperation with the emergency department of the children’s hospital. Currently, the emergency department has been using the ABCDE system, which is the main subject of this thesis. The theory of the thesis has been searched from databases Medic, MEDLINE and PubMed. The sources for this study are from literature, network sources and articles. This thesis concentrates mostly on information about the emergency department units but has been identified specifically to child patients. This thesis is a qualitative and quantitative study because the assessment of the need for care that takes place with the duty emergency department of the children’s hospital is studied in the work by interviewing the triage nurses and by analyzing statistical data. The qualitative part was carried out by interviewing the nurses who make the estimated need for care of the duty emergency department of children’s hospital. The quantitative data was collected by assessing time in the evaluation of the need for care, considering classifications and also analyzing patient data from the register material. In the register material from the emergency department of the children’s hospital appeared patient time, duty specialism,triage classification and where the follow-up care took place. The triage nurses interviews revealed that the main problems facing the use of the ABCDE system are a subjective interpretation and external factors that influence the ABCDE-system. In the results of the research we have reflected on other studies about the subject. From the quantitative part of the study we found out that most of the patients who come to the emergency department of the children's hospital are classified to the non-urgent triage-class. We also found out that the non-urgent patients got their triage classification faster than the urgent ones. On average the time of classification of the patients need for care was 1 minute and 14 seconds, but mostly it took 30 seconds to 1 minute. 23 % of the patients who needed the specialized emergency department for further care received their follow-up care at the hospital. 77% of the patients needed follow-up care only at home. The time spent at the specialized emergency department was 2 hours and 51 minutes inclouding unclassified patients. The time at the pediatric and children’s surgery department was almost the same, 2,5 hours only inclouding the classified patients. The children's emergency department clinic can have potential benefits from the results of this study and develop an assessment of treatment for children

Helsingin seudun pääväylien toimivuuden tehostaminen

Tavoitteena on ollut selvittää Helsingin seudun pääväylien kapasiteetin riittävyys nykytilanteessa ja tulevaisuudessa, miten liikenteen ja kysynnän hallinnan keinoilla voidaan vaikuttaa kapasiteetin riittävyyteen ja mitkä ovat potentiaalisimmat keinot, missä lisäkaistojen tarve näyttää ilmeiseltä näistä keinoista ja joukkoliikenteen kehittämisestä huolimatta ja mitkä ajoneuvotyypit on tarkoituksenmukaista oikeuttaa lisäkaistojen käyttöön. Selvityksen tuloksena ehdotetaan lisäkaistojen rakentamista neljälle säteittäiselle pääväyläjaksolle vuoteen 2020 mennessä. Jaksot ovat kiireellisyysjärjestyksessä kt 51 (Länsiväylä) Piispansilta-Suomenoja (lännen suuntaan), vt 1 (Turunväylä) Tuomarila-Kehä II (molemmat suunnat), vt 3 (Hämeenlinnanväylä) Kaivoksela-Kannelmäki (molemmat suunnat) ja vt 4 (Lahdenväylä) Porvoonväylä- Kehä I (molemmat suunnat) + Porvoonväylän (vt 7) liittymäramppi Helsingin suuntaan. Lisäkaistojen yhteispituus on 12 km ja ne esitetään varattavaksi linja-autojen, kuorma-autojen ja pakettiautojen käyttöön ympärivuorokautisesti. Muilla, vuoteen 2035 ylikuormittuvaksi ennustetuilla pääväyläjaksoilla kapasiteetin riittävyys ehdotetaan varmistettavaksi ensisijaisesti liikenteen ja kysynnän hallinnan keinoin. Näitä ylikuormittuvaksi ennustettuja väyläjaksoja on yhteensä noin 70 ajoratakilometrin verran. Pääväylien liikenteen kasvua hillitään kehittämällä raideliikennettä ja liityntäpysäköintiä sekä liityntäpysäköinnin opastus- ja informaatiojärjestelmien avulla. Merkittävillä uusilla maankäytön kasvualueilla tieliikenteen kasvua hillitään kytkemällä maankäytön ja liikennejärjestelmän kehittäminen toisiinsa ja pyrkimällä liikennekysyntää vähentävään toiminnalliseen yhdyskuntarakenteeseen. Seudun pääväylille ehdotetaan vaihtuvia nopeusrajoituksia. Ruuhkatilanteissa nopeusrajoituksia lasketaan erityisesti liikenneturvallisuuden parantamiseksi, mutta rajoitusten alentaminen myös lieventää liikennevirran shokkiaaltoja ja parantaa siten kriittisesti kuormittuneen väylän välityskykyä. Ruuhkaliikenteen nopeuden alentuminen leikkaa myös tieliikennemelun huippuja. Ensimmäisiksi vaihtuvien nopeusrajoitusten toteutuskohteiksi esitetään Turunväylän (vt 1) ja Lahdenväylän (vt 4) ehdotettuja lisäkaistajaksoja. Vaihtuvaan nopeusrajoitusjärjestelmään ja liityntäpysäköinnin opastus- ja informaatiojärjestelmään ehdotetaan liitettäväksi myös ajoradan yläpuolisten varoitusmerkkien ja tekstiopasteiden yhdistelmiä, joiden avulla voidaan tiedottaa mm. liikenteen häiriöistä

Inhimillisesti instrumentin äärellä : viulupedagogien näkemyksiä improvisaatiosta

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan musiikillista improvisaatiota länsimaisen taidemusiikin viulunsoitonopetuksen kontekstissa. Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten viulupedagogit määrittelevät improvisaation, käyttävätkö he sitä työssään ja jos, niin miten, ja millä tavalla Opetussuunnitelman perusteiden muutos vuonna 2018 on vaikuttanut heidän työhönsä improvisaation osalta. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia merkityksiä improvisaatioon kytkeytyy ja miten nämä merkitykset heijastuvat myös pedagogien asennoitumiseen suhteessa improvisointiin ja laajemmin viulunsoiton pedagogiikan kulttuuriin. Tutkielman aineiston muodostavat kolmen viulupedagogin yksilöteemahaastattelut sekä kysely, jonka kohderyhmänä olivat Suomessa toimivat viulupedagogit ja johon vastasi 14 opettajaa. Tutkielma sijoittuu osaksi kulttuurisen musiikintutkimuksen viitekehystä. Tutkielman metodologiset lähtökohdat nojaavat laadulliseen tutkimukseen ja diskurssianalyysin perinteeseen. Tutkielman analyysiosio jakautuu kahteen päälukuun, joista ensimmäisessä käsitellään improvisaation määritelmiä sekä opettajien käytännön työhön liittyviä näkökulmia. Toisessa pääluvussa käsitellään improvisaation merkityksiä laajemmin länsimaisen taidemusiikin ja viulupedagogiikan kontekstissa. Tutkielman perusteella viulupedagogit käyttivät sekä konkreettisesti opetuksessaan improvisointiin perustuvia menetelmiä että mielsivät sen ilmiönä sopivan pedagogiseen asennoitumiseensa ja tavoitteisiinsa. Viulupedagogit yhdistivät improvisaation vapautumisen käsitteeseen: improvisaatio näyttäytyi keinona vahvistaa oppilaan yksilöllistä ilmaisua ja musiikillista toimijuutta. Vapautuminen liittyi myös jossain määrin pedagogiikan ja laajemmin länsimaisen taidemusiikin perinteistä irtaantumiseen. Musiikkiopistotasolla improvisoimisen nykyistä tarkempi jäsentäminen ja määrittely osana opetussuunnitelmaa voisi selkeyttää sen käyttöä sekä välineellisesti muihin oppimistavoitteisiin pyrittäessä että tulevaisuudessa mahdollisesti myös itseisarvoisena, viulunsoiton perinteeseen kuuluvana musiikillisen ilmaisun muotona