Monikielisyys vahvuudeksi. Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti helmikuussa 2017 selvityshankkeen Suomen nykyisen kielivarannon tilasta ja tasosta sekä kehittämistarpeista. Kielitaitotarpeet ovat moninaisia, mutta kielten opiskelu on yksipuolistunut. Maahanmuuttajien määrä on kasvanut, mikä vaikuttaa kielikoulutustarpeisiin, mutta lisää samalla kielivarantoa. Kansallinen kielikoulutuspolitiikka kaipaa selkeyttämistä niin, että keskeisenä tavoitteena on suomalaisten kielitaidon, maan kielellisen monimuotoisuuden ja kansainvälisyyden vahvistaminen. Selvityksessä tarkastellaan monipuolisen aineiston pohjalta sekä koulutusjärjestelmän tuottamaa että sen ulkopuolella karttuvaa kielivarantoa. Erikseen on arvioitu maahanmuuton vaikutuksia kielivarantoon. Selvityksessä on myös katsaus kansainväliseen kielikoulutuspolitiikkaan. Keskeisinä toimenpiteinä kielivarannon vahvistamiseksi selvityksessä esitetään kielten opiskelun aloittamisen varhentamista peruskoulun ensimmäiselle luokalle, opiskelun aloittamista pääsääntöisesti muulla kuin englannin kielellä ja kielikoulutuksen nykyistä strategisempaa suunnittelua alueellisesti. Maahanmuuttajien oman äidinkielen opetusta ehdotetaan tuettavaksi lisäämällä oma äidinkieli perusopetuksen säädöspohjaan erillisenä oppimääränä. Suullisen kielitaidon kokeet otetaan osaksi kielten kokeita ylioppilastutkinnossa ja lisätään kielten ylioppilaskokeiden huomioimista korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa.Yliopistotutkinnoissa edellytetään jatkossa vähintään kahden vieraan kielen taidon osoittamista. Selvityksen toimenpide-ehdotukset perusteluineen julkaistaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi myös erillisenä painettuna version

Laadunarviointi ja moninaisuuden hyväksyminen

Kulttuurinen moninaisuus eli diversiteetti tulee nykyisin vastaan useimmilla yhteiskunnan alueilla: kunkin kulttuurin erityisluonne halutaan ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä ja toiminnan tuloksia arvioitaessa. Korkeakoulutuksen laadunarvioinnin yhteydessä siitä harvemmin puhutaan. Päinvastoin arvioinnin ja laatutyön pelätään tasapäistävän korkeakouluja ja kaventavan niiden autonomiaa. Onko näin? Tarkastelen tässä artikkelissa korkeakoulutuksen laadunarviointia sekä Euroopassa kokonaisuudessaan että Suomessa. Bolognan prosessin tässä vaiheessa tunnustetaan jo yleisesti, että sen enempää täysin harmonisoitua tutkintojärjestelmää kuin yhtä ja yhtenäistä laadunvarmistusjärjestelmääkään ei Eurooppaan ole saatavissa – eikä sen tavoitteleminen ole edes tarkoituksen- mukaista. Kunkin maan koulutusjärjestelmän taustalla on kansallinen konteksti, kansallinen traditio, säädökset ja toimintakulttuuri, joita vasten myös koulutuksen laatua ja laadunvarmistusjärjestelmiä on arvioitava. Suuri kysymys on, miten samalla mahdollistetaan koulutuksen kansainvälinen vertailtavuus

Yleiset valmiudet korkeakoulujen tutkinto-ohjelmien osaamistavoitteissa neljällä koulutusalalla

Osaamistavoitteiden määritteleminen on osa Bolognan prosessia, Eurooppalaisen korkeakoulutusalueen rakentamista ja tutkintojen tuoman osaamisen vertailtavuuden tavoitetta. Sisältöosaamien lisäksi tärkeiksi ovat nousseet työelämävalmiudet eli niin sanotut yleiset valmiudet. Tarkastelemme yleisiä valmiuksia neljän koulutusala-arvioinnin yhteydessä kerätyissä tutkintokohtaisissa vahvistetuissa osaamistavoitteissa (N = 628). Kuvaamme, millaisia yleisiä valmiuksia korkeakoulujen eri koulutusalojen osaamistavoitteissa oli sekä millaisia alakohtaisia ja korkeakoulusektoreiden välisiä eroja niissä oli. Aineistot analysoitiin monimenetelmällisellä otteella, joka alkoi laadullisella sisällönanalyysillä ja jatkui määrällisellä tarkastelulla. Yleisten valmiuksien kuvausten laaja kirjo ulottui työssä pärjäämisen valmiuksista kestävään kehitykseen. Osaamistavoitteiden kirjoittamistavat vaihtelivat. Yleisten valmiuksien tavoitekuvaukset erosivat jonkin verran koulutusaloittain. Ammattikorkeakoulujen tavoitteet olivat konkreettisempia kuin yliopistojen asettamat tavoitteet. Eniten määriteltiin tutkimusta sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) koskevia valmiuksia ja työelämässä pärjäämisen valmiuksia. Vähiten sijaa saivat kestävän kehityksen valmiudet ja opintojen prosessivalmiudet

Yleiset valmiudet korkeakoulujen tutkinto-ohjelmien osaamistavoitteissa neljällä koulutusalalla

Osaamistavoitteiden määritteleminen on osa Bolognan prosessia, Eurooppalaisen korkeakoulutusalueen rakentamista ja tutkintojen tuoman osaamisen vertailtavuuden tavoitetta. Sisältöosaamien lisäksi tärkeiksi ovat nousseet työelämävalmiudet eli niin sanotut yleiset valmiudet. Tarkastelemme yleisiä valmiuksia neljän koulutusala-arvioinnin yhteydessä kerätyissä tutkintokohtaisissa vahvistetuissa osaamistavoitteissa (N = 628). Kuvaamme, millaisia yleisiä valmiuksia korkeakoulujen eri koulutusalojen osaamistavoitteissa oli sekä millaisia alakohtaisia ja korkeakoulusektoreiden välisiä eroja niissä oli. Aineistot analysoitiin monimenetelmällisellä otteella, joka alkoi laadullisella sisällönanalyysillä ja jatkui määrällisellä tarkastelulla. Yleisten valmiuksien kuvausten laaja kirjo ulottui työssä pärjäämisen valmiuksista kestävään kehitykseen. Osaamistavoitteiden kirjoittamistavat vaihtelivat. Yleisten valmiuksien tavoitekuvaukset erosivat jonkin verran koulutusaloittain. Ammattikorkeakoulujen tavoitteet olivat konkreettisempia kuin yliopistojen asettamat tavoitteet. Eniten määriteltiin tutkimusta sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) koskevia valmiuksia ja työelämässä pärjäämisen valmiuksia. Vähiten sijaa saivat kestävän kehityksen valmiudet ja opintojen prosessivalmiudet.Defining the intended learning outcomes is part of the Bologna process that is establishing the European Higher Education Area (EHEA) and aiming at making qualifications comparable. In addition to substance knowledge and competencies, generic competencies have gained increased importance. In the article, we examine general competencies among intended learning outcomes of higher education degrees, gathered in four field-specific education evaluations (N = 628). Our aim was to analyse the generic competencies in the different fields of study and at the two types of higher education institutions (universities and universities of applied sciences). The data was analysed with a mixed methods approach, starting with qualitative content analysis, followed by a quantitative analysis.The range of descriptions of generic competencies was wide, from specific work-related skills to sustainable development skills. The way of defining the intended learning outcomes varied, and descriptions of the outcomes of the general competencies differed by field of education. The intended learning outcomes set by the universities of applied sciences were more concrete than those set by the research universities. The most commonly defined generic competencies were related to research and RDI (Research, Development and Innovation) or to requirements for work. Skills related to sustainable development and study process were mentioned the least.</table

Balancing between accountability and autonomy : the impact and relevance of public steering mechanisms within higher education

Purpose This article studies the tensions between universities' accountability and autonomy in response to the demands of public steering mechanisms coordinating higher education institutions. Design/methodology/approach Demonstrating the tension between accountability and autonomy, the impact and relevance of public steering mechanisms coordinating higher education are studied via a survey with selected representative Finnish universities. The response rate was an exceptionally high 94%. In addition to the statistical analysis of the survey, open-ended questions were also analyzed to give a more in-depth understanding of the findings. The study uses paradox theory and institutional complexity as its theoretical lenses. Findings The empirical analysis of this study shows a considerable gap between the experienced impact and the experienced relevance of the steering mechanisms in higher education. The authors’ further analysis of the open-ended data shows that indicator-based funding allocation has undermined the perceived university autonomy. The authors highlight the paradoxical tensions of university autonomy and higher education institutions' steering mechanisms' requirement for accountability. Finding an acceptable balance between accountability and institutional autonomy plays an important role in designing higher education policies. Originality/value The authors found that even if a steering mechanism is experienced as impactful, it is not necessarily considered relevant. One of the key aspects in understanding the reasons behind this mismatch is related to university autonomy. Most impactful steering mechanisms become considered less relevant because they also endanger institutional autonomy. In this sense, it could be expected that steering mechanisms should better balance accountability and autonomy.© Tomi J. Kallio, Kirsi-Mari Kallio, Mira Huusko, Riitta Pyykkö and Jussi Kivistö. Published by Emerald Publishing Limited. This article is published under the Creative Commons Attribution (CC BY 4.0) licence. Anyone may reproduce, distribute, translate and create derivative works of this article (for both commercial and non-commercial purposes), subject to full attribution to the original publication and authors. The full terms of this licence may be seen at http://creativecommons.org/licences/by/4.0/legalcode.The authors would like to thank FINEEC for providing the data for this study.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Balancing between accountability and autonomy: the impact and relevance of public steering mechanisms within higher education

PurposeThis article studies the tensions between universities' accountability and autonomy in response to the demands of public steering mechanisms coordinating higher education institutions.Design/methodology/approachDemonstrating the tension between accountability and autonomy, the impact and relevance of public steering mechanisms coordinating higher education are studied via a survey with selected representative Finnish universities. The response rate was an exceptionally high 94%. In addition to the statistical analysis of the survey, open-ended questions were also analyzed to give a more in-depth understanding of the findings. The study uses paradox theory and institutional complexity as its theoretical lenses.FindingsThe empirical analysis of this study shows a considerable gap between the experienced impact and the experienced relevance of the steering mechanisms in higher education. The authors’ further analysis of the open-ended data shows that indicator-based funding allocation has undermined the perceived university autonomy. The authors highlight the paradoxical tensions of university autonomy and higher education institutions' steering mechanisms' requirement for accountability. Finding an acceptable balance between accountability and institutional autonomy plays an important role in designing higher education policies.Originality/valueThe authors found that even if a steering mechanism is experienced as impactful, it is not necessarily considered relevant. One of the key aspects in understanding the reasons behind this mismatch is related to university autonomy. Most impactful steering mechanisms become considered less relevant because they also endanger institutional autonomy. In this sense, it could be expected that steering mechanisms should better balance accountability and autonomy.DetailsJournal of Public Budgeting, Accounting & Financial Management, Type: Research ArticleDOI: https://doi.org/10.1108/JPBAFM-10-2020-0177ISSN: 1096-3367KeywordsHigher education developmentSteering mechanismsParadox theoryInstitutional complexityPublic funding</ul

Quality culture at Nordic Universities

This study aimed to investigate common features and ways of understanding quality culture (QC) within higher education institutions (HEIs) in Nordic countries. While the concept of QC is commonly accepted and often used, its meaning is not always clear. This paper focuses on how Nordic universities frame QC in their internal documentation. The Nordic context was chosen due to the close cooperation on quality issues that characterise HEIs within the Nordic region. The discussion section of this paper outlines QC in relation to quality assurance (QA) among HEIs within the European and Nordic regions. Sixteen universities participated in the study by sharing documents describing their QCs. The data were analysed using qualitative content analysis and discussed from different perspectives, such as regarding how the universities use the concept of QC and how QC is created. Based on the results, a model was created that provides an overview of how QC emerges and how the concept is implemented in documentation. It is hoped that the results will both contribute useful input to the ongoing collaboration on quality issues among HEIs in the Nordic region and will also be useful in enhancing QC at universities in other regions.</p

Venäjän kulttuurihistoriaa naisten silmin

Arja Rosenholm, Suvi Salmenniemi ja Marja Sorvari (toim.): Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa. Gaudeamus 2014