Recognizing the Interest of Forest Owners to Combine Nature‑Oriented and Economic Uses of Forests

DOI 10.1007/s11842-018-9397-2Protecting biodiversity within separate set-aside conservation areas has not been effective enough to halt its loss. Thus, new approaches to conserve biodiversity alongside production are needed. The non-market values of a forest may play an essential role when the forest owner decides the use of their land. However, so far the service offerings other than related to timber production, have been scant. The mismatch between decision support services offered and the service interests of forest owners may result in the objectives of forest owners remaining unfulfilled. The aims of this study were to explore the links between family forest owners' forest management preferences and their objectives for the forest and secondly their preferences for decision support services. Data were collected in a postal survey in the Northern Karelia region, Finland in spring 2014. Data consist of 298 survey answers that were analysed using multi-variate analyses. Two typologies were combined: clustering of forest ownership objectives and the preferred forest management style. We found that the forest owner's objectives were demonstrated by their preferred way of managing the forest. Opinions about different decision aid services varied between cluster groups. The groups emphasizing nature values considered biodiversity related information about their forest more necessary than other groups. They were also less satisfied with the usability of the forest management plan. Forest advisory services should better acknowledge the prevalence of multiple objectives also among forest owners who are interested in timber selling. Developing services for forest owners with diverse socio-economic backgrounds, information needs and objectives is important.Peer reviewe

Metsäsuunnitelman kehittäminen - TIKO-hankkeessa tutkittua

201

Forest management planning as a tool to enhance biodiversity protection

Non peer reviewe

Orchestrating small experiments to catalyze large impact: a case of cross-boundary forest planning

201

Technical and social knowledge discontinuities in the multi-objective management of private forests in Finland

Managing forests sustainably for multiple objectives requires multi-faceted socio-technical knowledge. This study explores the challenges of using knowledge within social and technical knowledge systems in decision-making about and the management of privately-owned forests in Finland. We define the technical knowledge system as the collection of standardized forms of knowledge and the IT systems supporting their storage and distribution. The social knowledge system consists of people who use and generate knowledge, as well as the societal norms that regulate their actions. We draw from two data sources: focus group discussions with representatives of forest and environmental stakeholders (n = 60) and notes from forest professionals’ (n = 35) training workshops. Theories of knowledge management and knowledge lifecycle frame the analysis. We identify problems with knowledge use that are related to the functioning of both the technical and social knowledge systems, as well as to the mismatch of these systems. The results show many points of discontinuity in the flow of knowledge within and between forest-related actors and organizations. To enhance the knowledge flows, more attention must be paid to i) social structures that guide the ways in which knowledge is used and validated in the organizations, and ii) a more balanced manner to produce and co-utilize different forms of knowledge.peerReviewe

Metsien monimuotoisuuden suojelu ja metsien käsittelyjä monipuolistavien neuvontapalvelujen kehittäminen : Maanomistajien ja metsäammattilaisten näkemyksiä

Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSO on saanut kiitosta maanomistajien vapaaehtoisuuden lähtökohdasta sekä toimijoiden yhteistyön paranemisesta. Ohjelman ansiosta Suomen metsien suojelupinta-ala on lisääntynyt. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuus heikkenee kuitenkin yhä, ja METSO-määrärahojen leikkaus heikentää monimuotoisuuden turvaamisen jatkuvuutta. Monimuotoisuuden ja muiden luontoarvojen turvaamiselle yksityismetsissä tarvitaan uusia ja täydentäviä toteuttamisväyliä, joista yksi on monimuotoisuusnäkökulman sisällyttäminen vahvemmin osaksi tavanomaisia metsäpalveluja ja talousmetsien käsittelyä. Yksityismetsänomistajille suunnattujen neuvonta- ja suunnittelupalvelujen toimintaympäristö on muuttunut viime vuosina merkittävästi: uudistettu metsälaki tarjoaa maanomistajille aiempaa enemmän vapauksia, ja samaan aikaan julkisrahoitteinen neuvonta ja markkinaehtoinen metsäsuunnittelu on erotettu toisistaan eri organisaatioihin. Tätä taustaa vasten kehitetty neuvontapalveluja tukeva tutkimus selvitti maanomistajien ja metsäammattilaisten näkemyksiä. Tutkimushanke keräsi ja analysoi seuraavia aineistoja: i) postikysely yksityismetsänomistajien (n=509) näkemyksistä metsien monimuotoisuuden turvaamisesta sekä neuvonta- ja suunnittelupalveluista, sekä ii) internetlomakekysely (n=260) metsänhoitoyhdistysten ja OTSO Metsäpalveluiden toimihenkilöiden kokemuksista ja näkemyksistä erilaisten monimuotoisuuden turvaamiseen kytkeytyvien palvelujen tarjoamisesta maanomistajille. Tutkimus osoitti, että maanomistajat pitävät puuntuotantoa tärkeimpänä metsänomistuksensa tavoitteena, mutta myös monimuotoisuuden turvaaminen nähdään tärkeäksi. Noin kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta maanomistajasta piti monimuotoisuuden turvaamista omalla tilallaan tärkeänä. Omistajat painottivat omaa päätösvaltaa, mutta sen rinnalla myös halua säästää arvokkaita kohteita ja niiden monimuotoisuutta. Vastaajista yli puolet suhtautui myönteisesti METSOn kohdennettuun markkinointiin ja periaatteeseen luoda laajempia ekologisia verkostoja; konkreettinen suojeluyhteistyö naapurimaanomistajan kanssa ja toisiinsa kytkeytyneistä kohteista suuremman korvauksen maksaminen eivät kuitenkaan saaneet kuin 30–40 prosentin kannatuksen. Kartta oman metsän arvokkaista kohteista oli omistajien mielestä tarpeellisin monimuotoisuuden turvaamisen palvelu. Metsänhoitoyhdistys oli suosituin yhteydenottotaho METSO-asioissa (47 % omistajista). Tutkimuksen pohjalta voidaan sanoa, että metsäammattilaiset työskentelevät arjessaan monimuotoisuusneuvonnan parissa. Internet-kyselyyn vastanneista metsäammattilaisista noin 90 prosenttia oli neuvonut maanomistajia vapaaehtoisen suojelun mahdollisuuksista, noin puolet oli avustanut maanomistajia METSO-sopimuksen tekemisessä ja noin 10 prosenttia laatinut monimuotoisuutta painottavia metsäsuunnitelmia. Jatkuvan kasvatuksen tai intensiivikasvatuksen suunnittelupalvelua oli tehnyt noin kolmannes metsänhoitoyhdistysten vastaajista ja noin puolet OTSO Metsäpalvelujen vastaajista. Tulokset antavat viitteitä metsänomistajien avoimuudesta metsän monimuotoisuutta vaalivia metsäpalveluja kohtaan, ja ne myös kertovat metsäammattilaisten joukossa ilmenevästä valmiudesta aiempaa monipuolisempiin palveluihin. Metsänhoitoyhdistysten ja metsäpalveluyritysten johtamisella ja koulutuksella ja edelläkävijäkokemusten levittämisellä metsäammattilaisten vertaisverkostossa tulee olemaan ratkaiseva merkitys metsäpalvelujen tarjonnan monipuolistamisessa ja metsänomistajien piilevään kysyntään vastaamisessa.201

Forest advisors' capacity building network: integration of research results and experience sharing

201

Talousmetsien luonnonhoidon tehostamisen vaihtoehdot

Talousmetsien luonnonhoito on yleisnimitys toimille, joilla toteutetaan yleensä samanaikaisesti puuntuotannolle rinnakkaisia luonnon monimuotoisuutta tukevia toimenpiteitä met-sänkäsittelyssä. Talousmetsien luonnonhoidon keinovalikoima on laaja. Osa toimista on lähes maksuttomia metsänomistajalle mutta toiset merkittäviä kustannuksiltaan. Luonnonhoitoa metsien käsittelyn yhteydessä olisi mahdollista tehostaa nykyisestä. Kytkeytyneisyyden ja alueellisten ominaispiirteiden huomiointi luonnonhoidon toimien suunnittelussa ja toteuttamisessa lisäisivät luonnonhoidon toimien vaikuttavuutta. Kaikkiaan tehostaminen edellyttää luonnonhoidon laaja-alaista huomioimista metsäalan koko toimintakentässä. Luonnonhoidon lainsäädännön, ohjeistuksen ja kannustimien tulisi tukea metsänomistajia ja metsäalan operatiivisia toimijoita heidän jokapäiväisessä työssään ja päätöksenteossa. Uusia toimintamalleja tulisi kehittää ja testata. Luonnonhoidon ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen vaikuttavuus tehdään näkyväksi hyvin valituilla mittareilla ja seurannalla. Uutta tutkimustietoa luonnonhoidon vaikuttavuudesta saadaan ja tarvitaan meneillään olevista pitkäkestoisista tutkimussarjoista.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.(tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun arviointi 2023

Tässä raportissa esitellään Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tekemän Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun arvioinnin tulokset. Maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta toteutettu arviointi sisältää myös hyvin yleisellä tasolla valtion maiden suojelun tehostamistarpeiden, mahdollisuuksien ja mahdollisen lisäsuojelun vaikutusten arvioinnin. Tämän selvityksen mukaan alue-ekologista suunnittelua tulisi kehittää siten, että siinä otetaan laajemmin huomioon valtion metsien käytölle asetetut erilaiset tavoitteet. Tässä voitaisiin hyödyntää monitavoitteisen päätöksenteon menetelmiä. Alue-ekologisen suunnittelun laajempien päivitysten yhteydessä tulisi myös arvioida ekologiset, taloudelliset ja sosiokulttuuriset vaikutukset. Alue-ekologisen suunnittelun ohjeistusta on tärkeä ajoittain päivittää hyödyntämällä uusimpia tutkimustuloksia. Esimerkiksi ASIO-mallin osalta on päivitystarpeita, jotka liittyvät metsien rakenteellisen vaihtelun huomioimiseen talousmetsissä. Metsien eliölajiston kannalta monipuolinen, puustoa pienipiirteisesti uudistava sekä metsätyyppien vaihtelun ja monimuotoisuudelle arvokkaat rakennepiirteet (kuten järeä elävä ja kuollut puu) huomioiva metsätalous turvaa metsäluonnon monimuotoisuutta. Alue-ekologisen suunnittelun ohjeistuksen todellisista vaikutuksista eliölajeihin tarvittaisiin lisätietoa. Riistalajeista metson elinympäristötarpeet on maisematasolla huomioitu Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristöoppaassa ajankohtaisen tutkimustiedon pohjalta hyvin. Maisematason tarkasteluissa voisi nykyistä enemmän pyrkiä huomioimaan myös muita riistalajeja. Matkailun ja virkistyskäytön tarpeet huomioidaan ympäristöoppaassa melko hyvin. Tämän selvityksen mukaan Metsähallitus hyödynsi vuosina 2015–2020 tehdyssä alue-ekologisen verkoston ajantasaistuksessa monipuolisesti erilaisia aineistoja ja menetelmiä. Potentiaalisia luontokohteita tarkastettiin laajasti maastossa. Alue-ekologista suunnitelmaa on päivitetty muun muassa lisäämällä ja poistamalla verkoston kohteita sekä tarkastamalla niiden rajauksia. Ajantasaistuksessa alue-ekologisen verkoston tarkastelu kokonaisuutena jäi vähemmälle huomiolle. Tällainen tarkastelu olisi kuitenkin suunnitelman laajempien päivitysten yhteydessä tärkeää, koska alue-ekologinen verkoston keskeisenä tarkoituksena on liittää talousmetsien luontokohteet ja suojelualueet samaan kokonaisuuteen, ja sitä kautta pyrkiä turvaamaan lajien elinolosuhteet. Verkostoa tulisikin kehittää tiiviinä Metsähallitus Metsätalous Oy:n ja Luontopalveluiden yhteistyönä. Toimintaympäristön muutosten takia suunnitelman jatkuvan päivityksen lisäksi on hyvä tehdä tietyin väliajoin suunnitelman kokonaisvaltaisempi ajantasaistaminen. Selvityksessä nousi esille useita muitakin aineistoja ja menetelmiä koskevia kehittämisehdotuksia, kuten suunnittelun yhdenmukaistaminen eri alueilla, menettelytavan yksinkertaistaminen kohteiden päivittämiseksi tietojärjestelmissä, lajitiedon laajamittaisempi kerääminen myös monikäyttömetsistä sekä sidosryhmien osallistamisen kehittäminen osallistuvaan, aktiivisen tekemisen suuntaan pelkän kuulemisen lisäksi. Metsähallituksen on hyvä kiinnittää riittävästi huomiota myös uusien työntekijöiden perehdyttämiseen alue-ekologisen suunnittelun osalta. Selvityksen mukaan sidosryhmiin on tärkeä pitää jatkuvasti yhteyttä suunnitteluprojektin aikana. Metsähallituksen tulisi jatkossa kiinnittää erityistä huomiota sidosryhmien roolin kirkastamiseen, molemminpuolisten hyötyjen esiintuomiseen ja prosessin kulusta tiedottamiseen sekä osallistamistapojen monipuolistamiseen. Metsähallituksen viestintää alue-ekologisesta suunnittelusta voitaisiin selvityksen mukaan parantaa. Metsähallituksen tulisi kiinnittää suurempaa huomiota alue-ekologisen suunnittelun osalta erityisesti paikallistason viestintään. Myös jatkuva viestintä ja keskustelu alue-ekologisesta suunnittelusta muun toiminnan yhteydessä on tärkeää. Alue-ekologisen suunnitelman esittämisen muotoa tulisi pyrkiä kehittämään niin, että tiedot on helposti eri toimijoiden löydettävissä ja hyödynnettävissä ja suunnitelman toteutumisen seuranta mahdollista. Uusimman tutkimustiedon mukaan alue-ekologisen suunnittelun toimenpiteet, kuten kytkeytyvyyden parantaminen, kulottaminen ja ennallistamispoltot sekä vanhojen metsien ja uhanalaiselle lajistolle tärkeiden rakennepiirteiden (erityisesti järeä kuollut puu ja järeät, vanhat elävät puut) ylläpito ja lisääminen parantavat monimuotoisuutta. Näiden menetelmien soveltamista kannattaa jatkaa ja lisätä. Erityisesti vanhojen metsien määrää sekä säästöpuustoon, kuolleeseen puuhun ja tulen käyttöön liittyviä toimenpiteitä olisi hyvä lisätä huomattavasti nykyisestä. Tässä selvityksessä tehtyjen arvioiden mukaan Metsähallituksen yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden seurauksena koko Suomea koskevat metsätalouden ja metsäteollisuuden yhteenlasketut vuosittaiset negatiiviset vaikutukset tuotokseen, arvonlisäykseen ja työllisyyteen ovat lisääntyneet vuosina 2015–2020. Verrattuna siihen tilanteeseen, että velvoitteita ei otettaisi huomioon, vuonna 2020 tuotos oli alentunut 1 050 ja arvonlisäys 250 miljoonaa euroa, kun otetaan huomioon myös positiivinen vaikutus eli metsän nettokasvu. Vuonna 2020 metsäsektorin työllisyys oli alentunut 4 150 henkilötyövuotta. Koska velvoitteiden avulla saavutetaan merkittäviä positiivisia, mutta puutteellisten taloudellisten kytkösten vuoksi kansantalouden tilinpidon näkökulmasta hankalasti todennettavia vaikutuksia, Metsähallituksen yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden vaikutusten raportoinnissa tulisi pyrkiä edelleen kehittämään monikäyttömetsien kansantaloudellisten vaikutusten, kustannusten, hyötyjen ja tulonjakovaikutusten arviointia. Tavoitteena tulisi olla kustannus-hyötyanalyysien mahdollistaminen. Sekä taloudellisesta että sosiokulttuurisesta näkökulmasta alue-ekologisen suunnittelun suhdetta ylemmän tason suunnitteluun, erityisesti luonnonvarasuunnitteluun, tulisi selkeyttää. Lisäksi tulisi selkeyttää, millaisen hierarkian eri tavoitteiden yhteensovittaminen muodostaa suunnittelussa. Tällä hetkellä luonnonvarasuunnittelun voidaan nähdä paikkaavan joitakin alue-ekologisen suunnittelun monitavoitteisuuden puutteita. Kokonaisvaltaisemman kuvan saaminen siitä, kuinka hyvin Metsähallitus on ottanut metsien suunnittelussa huomioon kestävyyden eri ulottuvuudet, edellyttäisi alue-ekologisen suunnittelun lisäksi myös muilla tasoilla tehtävän suunnittelun arviointia. Saamelaisten kotiseutualueella toimiessa tulisi kiinnittää erityisesti huomiota kulttuurisensitiivisiin toimintatapoihin. Metsähallitus on ansiokkaasti kehittänyt kävijäseurannan menetelmiä, ja tietoa on kerätty systemaattisesti virkistyskäytön ja matkailun kannalta tärkeillä kohteilla. Tätä kautta on saatu tietoa valtion metsien merkityksestä virkistyskäytön kannalta ja se on mahdollistanut suojelu- ja virkistyskäyttöalueiden aluetaloudellisten merkitysten arvioinnit. Metsähallitus on kansallisesti merkittävä ulkoilupalveluita tarjoava ja näistä mahdollisuuksista viestivä taho. Tällä hetkellä Metsähallituksen verkkosivuilta tai raporteista ei löydy kokonaisvaltaista kuvausta alue-ekologisen suunnittelun verkoston päivitysten toteuttamisesta ja tilan kehittymisestä vuoden 2001 jälkeen. Jos nämä asiat olisi kuvattu selkeästi yhdessä paikassa, toisi se paremmin näkyväksi sitä työtä, jota Metsähallitus on vuosien mittaan tehnyt alue-ekologisen verkoston kehittämiseksi. Metsähallituksen tulisi kiinnittää myös suurempaa huomiota suunnittelukäytäntöjen avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Esimerkiksi kaikki alue-ekologisen verkoston ajantasaistusprojektien tuloksina tuotetut raportit eivät ole vapaasti saatavilla Metsähallituksen verkkosivuilta. Valtion metsien suojelun tehostamistarpeita ja mahdollisuuksia tarkasteltiin luomalla katsaus alueisiin, jotka voitaisiin mahdollisesti lukea EU:n biodiversiteettistrategiassa tarkoitettuun muuhun suojeluun (ns. OECM-alueet, Other Effective Area-based Conservation Measures). Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston kohteista monet voivat täyttää jo nykyisellään OECM-alueen määritelmän. Jotkin alueet, kuten useat ojittamattomat karut suot, eivät puolestaan kuulu alue-ekologiseen verkostoon tai eivät ole OECM-alueita, mutta niillä ei tehdä metsien käsittelyä. Alue-ekologisen verkoston luontokohteissa ja yhteyksissä on mukana luonnontilaisia ja vanhoja metsiä, jotka EU:n biodiversiteettistrategian mukaan tulisi suojella viipymättä. Vanhan metsän rakennepiirteiden ja lajiston osalta merkittävimpiä ovat aarniometsäkohteet. Skenaariolaskelmien avulla selvitettiin Metsähallituksen hallinnassa olevien metsien osalta mahdollisen lisäsuojelun vaikutuksia metsien rakenteeseen ja hakkuumahdollisuuksiin 30 vuoden tarkastelujakson aikana. Kolmessa erilaisessa lisäsuojeluskenaariossa oletettiin 1–3 prosenttia Metsähallituksen hallinnassa olevasta puuntuotannon metsämaasta siirtyvän suojelun piiriin, minkä johdosta suojelussa olevan maa-alueen pinta-ala kasvaisi Suomessa 0,2–0,5 prosenttiyksikköä. Skenaarioissa suojeltaviksi kohteiksi valittiin luonnontilaisia metsiä ja lehtoja sekä käsittelemättömiä vanhoja kangasmetsiä ja ojittamattomia soita. Lisäsuojelukriteereistä ja Metsähallituksen hallinnassa olevien metsien sijainnista johtuen merkittävin osa suojeltavista kohteista sijoittui skenaarioissa pohjoiseen Suomeen. Skenaariosta riippuen suojelualan lisäys vähensi 0,3–0,6 miljoonaa kuutiometriä runkopuun vuotuisia hakkuukertymiä lähimmällä kymmenvuotiskaudella. Ensimmäisen kymmenvuotiskauden jälkeen lisäsuojelun vaikutus puuntuotantoon oli selvästi ensimmäistä kautta vähäisempi. Lisäsuojelun vaikutukset metsien ikä- ja puulajirakenteeseen jäivät vähäisiksi tarkasteltaessa kaikkia Metsähallituksen hallinnoimia metsiä. Lisäsuojeluskenaarioissa vanhoja metsiä siirtyi puuntuotannon ulkopuolelle, minkä vuoksi puuston tilavuus väheni tarkastelujakson aikana puuntuotannon metsämaalla. Skenaarioiden mukaan lähivuosikymmenien aikana puusto järeytyy ja metsiä siirtyy yhä enemmän 41–80-vuotiaiden ikäluokasta yli 80-vuotiaiden ikäluokkaan. Lisäsuojelun kustannuksia eri skenaarioissa arvioitiin aiempien tutkimusten tulosten perusteella. Voimakkaan lisäsuojelun kustannukset (negatiiviset talous- ja työllisyysvaikutukset) olisivat ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella koko maan tasolla kohtalaisen merkittäviä, mutta lievän suojelun tapauksessa vaikutukset olisivat suhteellisen vähäisiä koko tarkastelujakson ajan. Aluetaloudellisesti suojelulla olisi kuitenkin merkitystä, sillä vaikutukset kohdistuisivat erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen. Mikäli lisäsuojelun vaikutuksia halutaan arvioida kustannus-hyötyanalyysin keinoin, tarvittaisiin varsinkin taloudellisista hyödyistä tarkempi tutkimus. Tässä arvioinnissa lisäsuojelun taloudellisia hyötyjä pystyttiin tarkastelemaan vain esimerkinomaisesti. Suojelun taloudelliset hyödyt ovat pääasiassa markkinattomia. Joillakin suojelualueilla voi olla matkailullista merkitystä, mutta pelkkä suojelustatus ei merkittävästi lisää alueiden kiinnostavuutta, vaan tarvitaan myös esimerkiksi retkeilyn mahdollistavaa infrastruktuuria ja palveluita. Oleellinen tekijä paikallistalouden suojelusta saamissa taloudellisissa hyödyissä on se, kuinka vetovoimaisia kohteita alueet ovat ja panostetaanko suojelustatuksen saaneiden alueiden kehittämiseen tulevina vuosina. Ilman panostusta matkailuhyödyt jäisivät todennäköisesti vähäisiksi. Vaikka tietoa alue-ekologisen suunnittelun keinojen toimivuudesta on olemassa, on silti mahdotonta arvioida, miten alue-ekologinen suunnittelu on parantanut monimuotoisuutta verrattuna esimerkiksi suojelun lisäämiseen valtion mailla. Tällaiseen vertailuun ei ole olemassa riittävästi tutkimustietoa. Lisätietoa tarvittaisiin Metsähallituksen luontokohteiden ja muiden monikäyttömetsien sekä suojelualueiden luontotyypeistä, puuston rakenteista, pinta-aloista, ekologisesta tilasta ja kehityssuunnista eri puolilla Suomea, jotta voitaisiin tarkemmin määrällisesti tarkastella valtion maiden mahdollista lisäsuojelutarvetta ja kohdentaa suojelu lajiston ja luontotyyppien suojelun kannalta tehokkaalla tavalla