Gender Needs Assessment for Mekelle City, Ethiopia

This needs assessment is focused explicitly on achieving gender equality and women's empowerment,. The research for this study was conducted in Mekelle, the capital city of the Tigray National Regional State, situated 780 kilometers north of Addis Ababa, Ethiopia's capital. MCI's research has shown that attention to gender equality has increased across all sectors of Mekelle society. Nevertheless, significant gaps still exist. Violence against women, including rape, remains a problem.This needs assessment puts forward a number of practical interventions to help strengthen support for enforcing the rights of girls and women

Julkaisukäytännöt eri tieteenaloilla

Raportissa esitellään ”Julkaisukäytännöt eri tieteenaloilla” -tutkimushankkeen tuloksia. Tieteenalojen julkaisutoiminta on jaettu raportissa viiteen teema-alueeseen: 1) erilaisten julkaisumuotojen tyypillisyys ja asema, 2) yhteisjulkaisukäytännöt, 3) julkaisujen edellyttämä työmäärä ja julkaisutuottavuus, 4) julkaisujen laadun ominaisuudet ja mittarit sekä 5) julkaisutoimintaan vaikuttavat tekijät yksilötasolla. Raportissa analysoidaan julkaisukäytäntöjen eroja viiden päätieteenalan välillä: luonnontieteet (ml. maa- ja metsätaloustieteet), lääketieteet, tekniikka, yhteiskuntatieteet sekä humanistiset tieteet. Lisäksi tarkastellaan päätieteenalojen sisäistä vaihtelua ja nostetaan esille joitakin julkaisutoiminnaltaan poikkeuksellisia tieteenaloja. Analyysi perustuu empiirisiin aineistoihin. Hankkeessa kerättiin julkaisu- ja henkilöstötietoja kolmesta suomalaisesta yliopistosta vuosilta 1998–2005 sekä tehtiin 44 professorihaastattelua yhteensä yhdeksässä yliopistossa. Analyysi osoittaa merkittäviä eroja päätieteenalojen välillä kaikilla julkaisemisen osa-alueilla. Lääketieteet ovat melko yhtenäisiä julkaisutoiminnassaan, mutta muiden päätieteenalojen sisällä tutkimusalojen välillä on huomattavia eroja. Kaikille tieteenaloille on yhteistä kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä julkaistujen referoitujen artikkelien korkea arvostus tiedeyhteisön sisällä ja kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun osallistuminen niiden avulla. Referee-artikkelit nousevat esille erityisesti lääketieteissä sekä perusluonnontieteissä, joissa julkaiseminen painottuu lähes yksinomaan kansainvälisiin tieteellisiin lehtiin. Näillä aloilla tutkimuksen ensisijainen yleisö on kansainvälinen tiedeyhteisö. Muilla kuin lääke- ja luonnontieteiden aloilla julkaiseminen on monimuotoista ja referee-lehtien lisäksi muut julkaisukanavat ovat tärkeitä. Yhteis-kunta- ja humanistisissa tieteissä tuotetaan edelleen eniten kirjoja ja kokoomateoksia. Tekniikan aloilla konferenssijulkaisut ovat tyypillisimpiä. Yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä sekä muutamilla kansallisesti orientoituneilla tekniikan ja luonnontieteiden aloilla tavoitellaan usein tutkimuksen yhteiskunnallista hyödynnettävyyttä ja tutkimuksella on monia yleisöjä. Näillä tieteenaloilla myös ei-tieteelliset julkaisut ovat tyypillisiä. Tekniikan alat jakautuvat joko kotimaiseen tai kansainväliseen julkaisemiseen sen mukaan, onko tutkimusala lähellä kansainvälistä teollisuutta vai kotimaisia toimijoita, teollisuusyrityksiä ja julkista hallintoa. Tieteenalaryhmien välillä on huomattavia eroja myös yhteisjulkaisukäytännöissä. Useimmilla luonnontieteiden, lääketieteiden ja tekniikan aloilla lähes kaikki julkaisut ovat yhteisjulkaisuja. Kirjoittajaryhmän koko on näillä aloilla suuri, sillä koeasetelmat tai erilaisten asiantuntijoiden tarve edellyttävät isoja tutkimusryhmiä. Yhteiskuntatieteissä yksin kirjoittaminen on vielä hyvin yleistä, joskin yhteisjulkaisujen osuus on kasvanut vuosina. Humanistisissa tieteissä yhteisjulkaiseminen on edelleen harvinaista, vaikka tutkimusta tehdäänkin entistä enemmän ryhmissä. Arviot julkaisujen viemästä työmäärästä vaihtelevat kaikilla aloilla suuresti. Työmäärän arviointi on vaikeaa, sillä julkaisuja tehdään aina muun työn rinnalla ja niihin käytettyä aikaa on hankala erottaa. Kovissa luonnon- ja lääketieteissä aineistonkeruu ja koejärjestelyt vievät suurimman osan tutkimukseen käytettävästä ajasta, eikä kirjoitustyö vie välttämättä paljon aikaa. Pehmeissä yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä kirjoittaminen itsessään on olennainen osa tutkimusprosessia ja siihen käytetään aikaa. Julkaisutuottavuudessa on eroja päätieteenalojen välillä. Huomattavaa vaihtelua julkaisutuottavuudessa tulee esille kuitenkin myös päätieteenalojen sisällä, ja eroja on jopa samaa tutkimus- tai tieteenalaa edustavien laitosten välillä. Tutkimuksen laatuun liitettävissä ominaisuuksissa ei ole systemaattisia eroja päätieteenalojen välillä. Kaikilla päätieteenaloilla laadukkaan tutkimuksen ominaisuuksia ovat muun muassa uutuusarvo, aineistojen hyvyys ja riittävyys, menetelmien hallinta ja väitteiden asianmukainen perusteleminen. Laadukkaan julkaisun ominaisuutena korostuu, että se on julkaistu hyvässä lehdessä tai muulla laadukkaaksi tunnetulla julkaisufoorumilla. Kuitenkin myös muilla julkaisufoorumeilla julkaistaan laadukkaita tutkimuksia, ja parhaat lehdet eivät välttämättä aina tavoita haluttua kohdeyleisöä. Viittausmäärät kuvaavat useilla aloilla jossain määrin julkaisun tasoa, ja ne, kuten lehtien impaktifaktoritkin ovat tunnetuimpia luonnon- ja lääketieteiden aloilla. Sekä viittausindikaattoreiden että impaktifaktoreiden käyttöön liittyy kuitenkin paljon ongelmia. Tieteenalaerojen lisäksi myös tutkijoiden välillä on huomattavia eroja julkaisutuottavuudessa. Professorit ovat keskimäärin tuotteliaimpia kaikilla tieteenaloilla, mutta myös näiden joukossa on paljon vähän tai ei lainkaan julkaisevia sekä muutamia huipputuotteliaita yksilöitä. Miehet julkaisevat huomattavasti enemmän kuin naiset. Analyysi antaa myös viitteitä siitä, että julkaisutuottavuus olisi henkilötyövuosiin suhteutettuna hienoisessa laskussa

International co-publishing in Finland

This study looks at international co-publishing in Finland and the citation counts of publications in different disciplinary groups in 1990–2009. The results presented here are based on the Thomson Reuters Web of Science (WoS) publication and citation database from 1990 to 2009. The share of international co-publishing in all of Finland’s WoS publications increased from 25 per cent to 49 per cent in 1990–2009. In tandem with international co-publishing becoming more common, there has been an increase in the relative share of national cooperation between organisations, whereas the share of publications produced in national, intra-organisational cooperation in all of Finland’s international publications has declined. The trend of co-publishing in Finland can thus be described as an increase in transboundary cooperation – both between countries and between organisations. The share of single-author publications declined in 1990–2009. As an exception to most main scientific disciplines, single authorship remained clearly the most typical form of international authorship in humanities journals in 2006–2009; 70 per cent of these publications were written by a single author. While the relative share of single authorship has decreased, the number of co-authors in a publication has gone up: in 1990–2009, the number of co-authors in national publications increased from three to four, while this number in international co-publications has gone up from five to seven authors. In Finland’s international co-publications, the co-author was most typically affiliated with an organisation in the EU15+ states. The second most typical participants in international publications were co-authors from North America, and third most typical were co-authors from the Nordic countries. No change took place in the order of the three most common country groups within the period of examination. In 1990–2008, international co-publications were on average cited more times than publications produced in national cooperation. The citation counts of the former exceeded the average global level throughout the period. The more authors that were involved in a publication, the more times it was cited on average. The high citation counts of international co-publications are partly explained by the fact that, on average, they involve a higher number of co-authors than national publications. A growing trend in international co-publishing has been cooperation involving researchers from more than one country group in addition to Finland. The more country groups that were involved in a publication, the higher its citation count on average. In the sphere of national cooperation, gauged by the citation counts, inter-organisational cooperation produced science with a higher impact than intra-organisational co-authorship. To summarise, this study indicates that co-publishing of Finnish scientists has diversified: the share of publications produced as a result of international cooperation, involvement of several country groups, and national inter-organisational cooperation in all WoS publications increased, and the more diverse the co-authorship was, the higher the citation count

Itsearviointi Julkaisufoorumin toiminnan ja kehittämisen apuna

Julkaisufoorumi-luokitus (JUFO) on kustannustehokas ja päätieteenalojen välillä neutraali laatuindikaattori yliopistojen monimuotoisen julkaisutuotannon arviointiin suoritusperusteista rahoitusmallia varten. Tässä käyttötarkoituksessa JUFO on myös linjassa vastuullisen metriikan periaatteiden kanssa. Haasteita tuottaa mm. julkaisukanavien asiantuntija-arvioinnin työmäärä, jota voidaan vähentää siirtämällä osa arviointipaneelien tehtävistä JUFOn sihteeristölle. Tässä artikkelissa esitellään JUFOn vuosien 2010–20 toiminnan itsearvioinnin keskeisimmät tulokset

Avoimen toimintakulttuurin palveluiden itsearviointityökalu

Toimintakulttuurin avoimen linjauksen tueksi on kehitetty palveluiden itsearviointityökalu, joka huomioi kaikkien aiempien avoimen tieteen kansallisten linjausten suositukset. Työkalun tarkoituksena on auttaa tutkimusorganisaatioita palveluiden itsearvioinnissa, kehittämisessä ja saataville asettamisessa.</p

VIRTA-julkaisutietopalvelu

Esitys Kirjastoverkkopäivien työpajassa "OKM:n julkaisutiedonkeruun prosessit", 24.10.201

Tieteelliset julkaisukäytännöt Suomessa - tieteenalaryhmien vertailu

Väitöskirjassa tarkastellaan tieteenalojen julkaisukäytäntöjä suomalaisissa yliopistoissa. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana yliopistoissa tehtävän tutkimuksen tuloksellisuuden ja tehokkuuden seuranta ja arvioiminen ovat alati lisääntyneet sekä Suomessa että muissa maissa. Tieteellistä tutkimustoimintaa kuvaavia määrällisiä indikaattoreita hyödynnetään yhä enemmän muun muassa maavertailuissa, kansainvälisissä yliopistorankingeissa, yliopistoille jaettavan perusrahoituksen sekä näiden sisäisen rahanjaon kriteerinä, akateemisissa virantäytöissä sekä tutkimusrahoituspäätöksissä. Koska julkaisut ovat tutkimuksen tärkein tuotos lähes kaikilla tieteenaloilla, tieteellisiin julkaisuihin ja näiden saamiin viittauksiin perustuvien mittausmenetelmien, eli bibliometristen indikaattoreiden, kehittäminen ja hyödyntäminen ovat olleet niin tiedepolitiikan päätöksentekijöiden, tutkimuksen rahoittajien kuin tutkimusorganisaatioiden hallinnon kasvavan kiinnostuksen kohteena. Bibliometrisiin indikaattoreihin liittyy kuitenkin monia puutteita ja rajoituksia, ja niiden käyttö edellyttää ymmärrystä sekä sovellettavasta metodologiasta että arvioitavasta kohteesta. Julkaisutoiminnan arvioinnissa erityistä huomiota tulisi kiinnittää tieteenalojen erilaisiin julkaisukäytäntöihin. Akateemiset instituutiot eivät ole yhtenäisiä kokonaisuuksia, vaan ne koostuvat eri tieteenalojen muodostamista akateemisista kulttuureista, jotka eroavat sekä kognitiiviselta että sosiaaliselta luonteeltaan. Tutkimuskohteiden luonne sekä tutkimuksen tavoitteet, tehtävät, yleisö ja rahoituslähteet ovat erilaisia eri tieteenaloilla. Näkemykset siitä, mitä pidetään hyvänä tutkimuksena tai korkealaatuisina julkaisuina vaihtelevat tieteenalasta toiseen. Näin ollen myös eri tieteenalojen mahdollisuudet vastata tiedepoliittisiin tavoitteisiin sekä pärjätä rahoituskilpailussa vaihtelevat. Tieteenalojen julkaisukäytäntöjen erot tunnetaan hyvin, mutta niistä on vain vähän empiiristä tutkimusta. Bibliometriikan tutkimusalueella tieteellistä julkaisemisesta on tutkittu laajasti ympäri maailmaa, ja vertailuja on tehty eri maiden, yliopistojen sekä tutkimusryhmien välillä. Myös yksittäisten tieteenalojen julkaisutoimintaa ja kehitystä on tutkittu paljon. Kuitenkin sekä kansainvälisesti että Suomessa on puutetta kaikki tieteenalat huomioon ottavasta vertailevasta tutkimuksesta riittävän kattavilla aineistoilla. Useimmat bibliometriset tutkimukset perustuvat kansainvälisten viitetietokantojen, Thomson Reutersin Web of Science - tai Elsevierin Scopus-tietokannan luetteloimiin julkaisuihin, jotka ovat pääasiassa kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä julkaistuja artikkeleita. Nämä julkaisut ovatkin vakiintuneet bibliometrisen tutkimuksen perusyksiköksi. Kyseiset tietokannat antavat kuitenkin rajoitetun kuvan eri tieteenalojen julkaisutoiminnasta, sillä ne eivät kata esimerkiksi monografioita, kansallisia julkaisuja tai ei-tieteelliselle yleisölle suunnattuja julkaisuja, jotka ovat tärkeitä erityisesti yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä. Tämä tutkimus vertailee julkaisukäytäntöjä kuudessa tieteenalaryhmässä: luonnontieteissä, tekniikassa, lääketieteissä, maa- ja metsätaloustieteissä, yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa tieteissä. Analyysi perustuu laajoihin empiirisiin aineistoihin, jotka kattavat laajasti eri julkaisumuotoja. Tutkimus tuo bibliometriikan tutkimusalalle uusia tuloksia 1) vertailemalla kaikkia tieteenaloja yksittäisten tieteenalojen sijaan, 2) hyödyntämällä useita erilaisia aineistoja yhden tietokannan sijaan sekä 3) huomioimalla kaikki julkaisumuodot pelkkien kansainvälisten journaaliartikkeleiden sijaan. Tässä tutkimuksessa bibliometriset menetelmät yhdistetään tieteen- korkeakoulututkimuksessa laajasti käsiteltyyn akateemisten kulttuurien teoriaan, erityisesti Tony Becherin esittämiin akateemisia kulttuureita kuvaaviin kognitiivisiin ja sosiaalisiin ulottuvuuksiin. Lisäksi väitöskirjassa hyödynnetään Svein Kyvikin esittämää käsitteellistä mallia julkaisukäytäntöihin vaikuttavista tieteen sisäisistä ja ulkoisista tekijöistä. Tutkimuksen taustaksi esitellään lisäksi korkeakoulujen ja tiedepolitiikan viimeaikaisia muutoksia ja pohditaan niiden vaikutuksia eri tieteenalojen julkaisukäytäntöihin. Väitöskirjassa tarkastellaan erityisesti seuraavia neljää pääteemaa: 1. Eri julkaisumuotojen ja yhteisjulkaisemisen tyypillisyys; 2. Muutokset julkaisutoiminnassa kahden viime vuosikymmenen aikana; 3. Sukupuolen ja aseman vaikutus tutkijoiden julkaisutuottavuuteen; 4. Erilaisten aineistojen hyödynnettävyys julkaisutoiminnan arvioinnissa. Tutkimuksen empiiristen tulosten sekä aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella tieteenalojen julkaisukäytännöt voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin: luonnon- ja lääketieteen, tekniikan ja humanististen tieteiden. Luonnon- ja lääketieteen julkaisut ovat pääasiassa artikkeleita kansainvälisissä tieteellisissä vertaisarvioiduissa lehdissä, niiden tekemiseen on osallistunut useita tutkijoita, ja julkaisujen määrä tutkijaa kohti on korkea. Kyvikin esittämän teorian mukaan tätä vakiintunutta julkaisukäytäntöä selittää muun muassa se, että aloilla on usein kodifioitu kommunikointikieli ja yhtenäinen symbolijärjestelmä, jolloin tulokset voidaan esittää lyhyessä ja standardissa muodossa artikkelissa. Luonnon- ja lääketieteissä riippuvuus muiden tutkijoiden aiemmista tutkimustuloksista on korkea ja tutkimusmenetelmät ja -tekniikat ovat yhtenäiset. Siksi aloilla tutkimustulosten leviäminen ja tutkijoiden meritoituminen edellyttää, että tulokset julkaistaan oman alan kansainvälisen tiedeyhteisön seuraamissa lehdissä. Edellä mainitut julkaisutoiminnan piirteet koskevat myös useimpia tekniikan aloja, mutta tekniikan alojen yleisö on heterogeenisempi. Useilla tekniikan aloilla tutkimustuloksista ovat kiinnostuneita tutkijakollegoiden lisäksi tutkimusalasta riippuen kansainväliset tai kansalliset yritykset. Artikkelit julkaistaan tieteellisten lehtien sijaan useammin konferenssijulkaisuissa, joka on nopeasti kehittyvillä aloilla paras kanava levittää tutkimustuloksia relevantille yleisölle. Humanistisissa tieteissä tutkimustuloksia julkaistaan lehtiartikkeleita enemmän kokoomateosartikkeleina, ja kansallinen julkaiseminen on tyypillistä. Julkaisut kirjoitetaan useimmiten yksin, joten niitä tuotetaan selvästi vähemmän tutkijaa kohti kuin luonnon- ja lääketieteissä. Kyvikin mukaan humanistisissa tieteissä kodifikaation aste on alhainen ja tutkimuksen kieli on kirjallista ja esseististä. Tutkimus on luonteeltaan moniparadigmaattista, joten tutkimusongelman, menetelmien ja tulosten, esittely edellyttää pitkää esitystapaa. Kilpailu siitä, kuka julkaisee tuloksen ensimmäisenä, on vähäisempää kuin luonnon- ja lääketieteen sekä tekniikan aloilla. Monografiat ja kokoomateokset myös tavoittavat ei-tieteellisen yleisön, joka on tärkeä monilla humanistisilla aloilla. Kokoomateosten tyypillisyyttä selittää myös tutkimustiedon holistinen luonne: artikkelikokoelma voi tarjota kattavamman kuvauksen tarkasteltavasta ilmiöstä kuin yksittäinen artikkeli lehdessä. Useimmat yhteiskuntatieteiden alatkin edustavat humanististen tieteiden julkaisukäytäntöä, mutta lehtiartikkeleiden osuus julkaisuista on korkeampi. Niin ikään yhteisjulkaiseminen on yhteiskuntatieteissä tyypillisempää. Yhteiskuntatieteet sijoittuvat julkaisukäytännöiltään näin ollen luonnon- ja lääketieteiden sekä humanististen välimaastoon. Vaikka akateemiset instituutiot ovat olleet merkittävien globaalien, rakenteellisten ja tiedepoliittisten ja muutosten alla viime aikoina, julkaisukäytännöt ovat muuttuneet toistaiseksi vain vähän. Ei ole nähtävissä merkkejä siitä, että luonnontieteiden ja lääketieteen tapa julkaista tutkimustulokset artikkeleina kansainvälisissä lehdissä olisi leviämässä hallitsevaksi julkaisumuodoksi kaikille tieteenaloille. Monografiat ja kokoomateokset ovat säilyttäneet asemansa tärkeinä julkaisumuotoina yhteiskuntatieteissä ja erityisesti humanistisissa tieteissä. Merkillepantavaa on myös, että humanistisissa tieteissä ei- tieteelliselle yleisölle suunnattuja julkaisuja tuotetaan lähes yhtä paljon kuin tieteellisiä, vaikka niitä harvoin huomioidaan virantäytöissä ja rahoituspäätöksissä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tieteen globaalit trendit - kansainvälisyys ja kansainvälinen yhteisjulkaiseminen - ovat lisääntyneet Suomessa kaikilla tieteenaloilla. Humanistiset tieteet tosin muodostavat poikkeuksen, sillä suurin osa julkaisuista kirjoitetaan edelleen yksin. Lähes kaikilla tieteenaloilla kansainväliset yhteisjulkaisut keräävät enemmän viittauksia kuin julkaisut, joissa on vain suomalaisia tekijöitä. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että kansainvälisten yhteisjulkaisujen keskimäärin suurempi kirjoittajamäärä selittää niiden korkeampia viittausmääriä suhteessa kotimaisiin yhteisjulkaisuihin. Kirjoittajien määrällä on merkittävämpi vaikutus viittausmääriin kuin sillä, että kirjoittajat ovat eri maista. Suomessa kansainvälinen yhteistyö on kuitenkin välttämätöntä, sillä pienen maan sisältä ei ole useinkaan mahdollista löytää riittävästi yhteistyökumppaneita. Tulee huomioida, että tieteenalaryhmien käyttäminen tämän tutkimuksen useimpien analyysien perusyksikkönä jättää huomiotta ryhmien sisäisen vaihtelun ja näin ollen yksinkertaistaa tarkasteltavaa ilmiötä. Ryhmien sisällä tieteenalat, tutkimusalat ja erikoisalat voivat poiketa merkittävästi julkaisukäytännöiltään. Myös yksittäisten tutkijoiden välillä on eroja. Tämän tutkimuksen tulokset yksilöiden välisistä tuottavuuseroista ovat yhdenmukaisia aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa esitettyjen tulosten kanssa: julkaisutuottavuuden jakauma on erittäin vino ja suuri osa julkaisuista kasautuu pienelle tutkijajoukolle. Tuottavimmat tutkijat ovat tuotteliaimpia kaikissa julkaisumuodoissa. Lisäksi korkeimmissa asemissa olevat tutkijat tuottavat keskimäärin eniten julkaisuja ja miehet julkaisevat keskimäärin enemmän kuin naiset. Nämä tulokset koskevat yhtä lailla kaikkia tieteenalaryhmiä. Tutkimuksessa käytetyt aineistot kerättiin neljästä erityyppisestä lähteestä: kahden suomalaisen yliopiston omista julkaisutietojärjestelmistä, yliopistoyksiköiden johtajille suunnatulla kyselyllä, Google Scholarista sekä Thomson Reutersin Web of Science -tietokannasta. Tutkimus osoittaa, että metodologisilla valinnoilla on merkittävä vaikutus tieteenalaryhmien julkaisutuottavuutta ja tieteellistä vaikuttavuutta koskeviin tuloksiin. Tuottavuuserot tieteenalaryhmien välillä riippuvat muun muassa käytössä olevasta aineistosta, laskentamenetelmistä sekä siitä, mitä julkaisumuotoja analyysiin sisällytetään. Muidenkin kuin kansainvälisten lehtiartikkeleiden huomioiminen sekä julkaisujen osittaminen kirjoittajien kesken tuottaa jopa päinvastaisia tuottavuuseroja tieteenalaryhmien välille kuin näiden huomiotta jättäminen. Tämä herättää kysymyksen yhtenäisten indikaattoreiden soveltamisen mielekkyydestä kaikilla tieteenaloilla. Luonnon- ja lääketieteissä on usein korkeampi yksimielisyys siitä, mikä on hyvää tutkimusta ja miten sitä voidaan mitata. Yhteiskunta- ja humanististen tieteiden aloilla puolestaan mittaaminen on haasteellisempaa, sillä tutkimusaloilla on erilaisia koulukuntia ja kilpailevia paradigmoja. Aloilla ei ole yhtä vakiintuneita tieteen tuloksellisuuden mittareita, eikä julkaisujen laatua ja vaikuttavuutta kuvaamaan sopivista mittareista tai tieteellisyyden määritelmästä ole yhtenäisiä näkemyksiä. Erityisesti näillä aloilla tutkimustoiminnan arvioinnin tulisikin yksittäisten indikaattoreiden sijaan perustua useisiin, tutkimusta monipuolisesti kuvaaviin mittareihin.  This thesis investigates variation in the publishing patterns of different disciplinary groups in Finnish universities. During the past two decades universities’ research performance and effectiveness have become highly relevant issues for policymakers and are assessed more and more. Academic research performance is increasingly evaluated at various levels: in international comparisons, in global university rankings, as criteria for the allocation of funding between and within academic institutions, in the appointment of scholars to academic positions, and in research grant decisions. Since publications are the major output from research, there is a demand for bibliometric indicators, that is, indicators based on the publications produced by scientists and the citations received by them. Bibliometric indicators have various shortcomings, however, and their use requires in-depth knowledge and understanding of both methodology and the studied context. One of the major problems is that academic institutions are not uniform entities but comprised of diverse academic cultures. Scientific disciplines differ both cognitively and socially, research conducted within them has different goals, tasks, audience structures and funding structures. The nature of research topics is different in different disciplines. As regards publishing, disciplines differ in terms of the typicality and status of various publication types –scientific journals, books and conference proceedings aimed at national and international, scholarly and non-scholarly audiences. What is more, views of what can be considered as a good quality publication vary from discipline to discipline. Therefore disciplines also differ in their potential to adopt science policy goals and to succeed in the competition for funding. Disciplinary differences in publishing patterns are usually considered as self-evident, yet there is only little empirical evidence regarding them. In the research area of bibliometrics, scientific publishing patterns have been studied extensively around the world at various levels: through comparisons between countries, between institutions, and within single scientific fields. However, both internationally and in Finland there is a lack of comparative studies covering all disciplinary groups. Most bibliometric studies are based on data covering only international scientific journals indexed in the most widely used commercial citation index databases, namely Thomson Reuters Web of Science and, more recently, Elsevier Scopus. Articles in these journals have become the established unit of analysis in bibliometric studies. The databases however give a limited picture on publishing activities in academic disciplines since they exclude books, national publications and non-scholarly publications which are important especially in social sciences and humanities. This study is comparative, and the principal unit of analysis is a disciplinary group. These refer to groups of academic disciplines, that is, natural sciences, engineering, medicine, agriculture and forestry, social sciences and humanities. The analyses of this study are based on large-scale empirical data which cover a wide range of publication types. The thesis contributes to bibliometric research by 1) providing a comparative analysis of disciplinary groups instead of analysing only single fields, 2) using different kinds of datasets instead of relying on a limited representation provided by only one database, and by 3) including all publication types instead of analysing only articles in international scientific journals. The study combines bibliometric methodology with a theoretical framework from science studies. The study applies Tony Becher’s theory and conceptualisations of ‘disciplinary cultures’, which have been discussed extensively in science studies and research in higher education. The principal model for explaining disciplinary differences in publishing patterns is adopted from Svein Kyvik who has presented a range of intra-scientific and extra-scientific factors associated with publishing behaviour in academic disciplines. The results are discussed in the light of the global transformation of academic institutions and recent developments in Finland’s national science policy. The analysis focuses on the following four major aspects: 1. The typicality of various publishing types and co-publications in Finland; 2. Changes in publishing patterns during the past two decades; 3. The effects of gender and position on publishing patterns; 4. The comprehensiveness and applicability of different kinds of datasets in the assessment of publishing performance. The results suggest three main distinctive patterns in publishing: that found in the natural sciences and medicine, that of engineering, and that of the humanities. Publications in natural sciences and medicine are typically articles in an international journal authored by a group of scholars, and the rate of publications per researcher is high. In Kyvik’s model this publishing pattern of publishing is possible due to codified communication languages and uniform symbol systems enabling results to be presented in a short and standardised format in an article. Researchers in natural sciences and medicine tend to have a high degree of dependence on the results reached in earlier studies and a shared methodology and techniques. Therefore it is necessary to make a contribution to international research, and the principal audience is the international scientific community. The abovementioned characteristics apply to engineering as well but the audience structure is more heterogeneous. The articles in engineering are mostly published in conference proceedings instead of journals, because in a fast-developing field that is the best way for getting research results published rapidly and for reaching relevant audiences, such as national or international industry partners. In the humanities, scholars prefer the book format and tend to write alone or in pairs. National publication forums are typical, and researchers contribute fewer publications per year. In Kyvik’s terms, humanities have a low degree of codification, lack a uniform symbol system and are multi-paradigmatic in nature. More space is required for the presentation and discussion of research problems and methodologies. The lower degree of competition means that more time can be devoted to developing a comprehensive description of a research topic or problem. Monographs and edited books are better for reaching the non-scholarly audience important in many fields in the humanities. The rise in the share of articles in edited books as publishing channels can be attributed to the holistic nature of knowledge: an article compilation can provide a more comprehensive overview of the phenomenon under scrutiny than a single article in a journal. The social sciences also represent this pattern of publishing to some extent but the share of publications in journals is higher. The social sciences have a higher degree of collaboration than the humanities, and thus fall somewhere between the natural sciences, medicine and the humanities in their publishing patterns. Despite the transformations undergone by academic institutions, the disciplinary publishing patterns have changed little and the differences remain fairly distinct. There are no signs that the dominant way of publishing research results in the natural sciences and medicine – that is, articles in international journals – has become dominant in all disciplinary groups. The monographs and book articles have retained their status as important publishing types in the social sciences and especially in the humanities. It is noteworthy that non-scholarly publications account for almost one half of all humanities publications even though they are less rewarded in the assessment researcher performance. This study suggests that following the global trends in science, increased internationalisation and international collaboration can be seen in all disciplinary groups also in Finland. An exception is that a great majority of humanities publications are still written alone. In almost all disciplinary groups international co-publications are more highly cited than publications from Finnish authors only. This study shows, however, that the higher average number of authors in international co-publications compared to domestic co-publications explains most of the differences in citation rates between these two types of collaboration. The number of authors has a more significant effect on citation impact than whether the authors are from different countries but in a small country such as Finland international collaboration can still be seen as a necessity: there are not enough competent research partners within the country. Using disciplinary groups as the main unit of analysis ignores significant variations across fields within the groups, therefore, the three patterns of publishing characterise academic cultures in a somewhat simplified manner. There is great variation between disciplines, subdisciplines and specialisms, and individual scholars. The results from this study lend support to earlier studies which have repeatedly shown differences in publishing productivity between individual scholars: publishing productivity accumulates to a small group of scholars, productivity is higher for scholars in the highest positions, and men publish more than women. The results indicate that the distribution of academic productivity is as skewed in Finland as elsewhere and this applies to all disciplinary groups. The analysis does not support the view that different scholars focus on different publication types: the most productive scholars tend to be most productive in all forms of publishing. The data were gathered from the publication data from universities’ local publication registers, through a questionnaire directed to the heads of university departments, via Google Scholar and Thomson Reuters Web of Science. In the light of the results, the choice of data has a remarkable influence on results regarding publishing productivity and impact. Productivity differe