Interim Evaluation of the Lifelong Learning Programme

This report is the outcome of the interim evaluation of the Lifelong Learning Programme (LLP) in Finland. It covers the whole Lifelong Learning Programme, with all its sectoral sub-programmes and decentralized actions, over the period 2007–2009. The report complies with the Commission’s Guidelines for the National reports on the LLP implementation 2007–2009 (LLP-047-2009, LLP/038/JOINT/2009). It fulfils the requirements set by the Commission to all EU member states to submit a national report on the implementation of the aforementioned programme. The major objectives of the interim evaluation were: - to analyse results of the LLP achieved hitherto and to identify lessons learned and good practices; - to give recommendations for improving the execution of the current programme in the remaining stage of its implementation and - to give input for the preparation of the future programme in the field of lifelong learning. This report focuses on the quantitative and qualitative aspects of the implementation of the LLP in Finland and meets the evaluation criteria of relevance, effectiveness and efficiency. This interim evaluation was directed by the Finnish Ministry of Education and Culture, and the actual evaluation research was conducted at the Research Centre for Vocational Education at the University of Tampere. The steering group included representatives from the Ministry of Education and Culture and the Finnish National Agency for LLP (Centre for International Mobility CIMO). Overall, the evaluation of the relevance, effectiveness and efficiency of such a large programme as LLP with all its sub-programmes and actions is a challenging but certainly an essential task. An evaluation survey comprising of a total of nine (9) separate questionnaires for different sub-programmes, target groups and actions was the main tool for gathering data. Also, interviews with the national authorities as well as consultative discussions with the LLP staff of the National Agency CIMO were used for collecting knowledge about the LLP implementation. In the end an extensive amount of versatile data was reached. The different data gathering methods provided both qualitative and quantitative information for the assessment of the LLP and its sub-programmes. On the whole, the relevance, effectiveness and efficiency of the LLP implementation in Finland seem to be on a good level. The Finnish actors were effective in reaching the target groups of their sub-programmes. Related to this, it seemed that the sub-programmes are well-known among their potentially beneficiaries in Finland. In general the goals set nationally and by the Commission to the LLP and its sub-programmes were achieved in a good level. Therefore, LLP promoted both the national policy goals as well as the EU goals. In addition, the national authorities, as well as the staff of the National agency, regarded the LLP objectives to be well in line with the national policy priorities and lifelong learning strategies. One major achievement has been the increased national and international cooperation and networking between the various project actors and colleagues and overall internationalization of the Finnish educational establishments. It can be said that LLP has increased European identity among the participants. In spite of the numerous successes in LLP there were also obstacles and weaknesses in its implementation. The increased administrative burden and bureaucracy issues were obstacles that were repeatedly pointed out by the project coordinators. The management workload was regarded to be rather big throughout the LLP field. There were also concerns about the lack of effective dissemination activities and impact of the LLP results. The results seem to have rarely been utilized outside the organization that has implemented the project. Therefore, dissemination of the projects’ results remains one of the biggest challenges in the future. The cooperation between the National Agency CIMO and LLP target groups/beneficiaries seemed to function extremely well. In administrating the LLP, CIMO was mentioned throughout every sub-programme to be professionally highly competent. That is significant when implementing and promoting the LLP programmes in Finland both currently and in the future. The LLP is very important in respect to the other programmes available in Finland, especially when keeping internationalization and mobility in mind. LLP is the most prominent programme here and the other national and international programmes related to education more or less complement it. The integration of the previous programmes into one LLP seems to be a positive step and one of the main strengths of the whole LLP, as one LLP has more prestige in policy level than the previous set-up had. Finally, it clearly became evident that there should be continuity to LLP for the programme period starting in 2013. The programme integration has removed artificial administrative borders and standardised practices in a positive way, even though much remains to be done. However, the overall funding should be increased to meet the high demand and be more balanced across the LLP and its various target groups. Concerning the sub-programme brand names, the recommendation is that they remain as they now are. They seem to be well-known and have a good reputation throughout the education field in Finland. The main development suggestions for the post 2013 period are collected below: - Stability at program level, progress in integration - Increased synergy between the sub-programmes - Increase of funding and making it more balanced across LLP - Cutting down of administrative work - Development of LLPlink - Increase of project effectiveness and result dissemination and impact - Development of certificates - Better synergy between centralized and decentralized. actions - More flexible mobility durations and increase of virtual mobilit

Suomalaisen elintarvikeketjun menestyksen avaintekijät

Tässä raportissa arvioidaan suomalaisen elintarvikeketjun lyhyen aikavälin kustannus- ja pitkän aikavälin kasvukilpailukykyä sekä näiden osatekijöitä. Tuloksia verrataan kolmeen vertailumaahan – Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan. Elintarvikeketjua käsitellään raportissa kolmena, toisiinsa arvoketjurakentein nivoutuvana toimialana. Nämä ovat alkutuotanto, elintarviketeollisuus ja elintarvikekauppa. Tavoitteena on tuottaa tehokkaasti hyödynnettävää tietoa alan sääntelyn kohdentamiseen, viennin edistämiseen ja liiketoiminnan kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävän päätöksenteon avuksi. Elintarviketeollisuuden ja -kaupan suhteellinen kustannuskilpailukyky on hyvä. Kummankin toimialan kannattavuus on vertailumaita parempi. Maltilliset palkkaratkaisut, viime vuosien kohtuulliset raaka-ainekustannukset ja hyvät markkinahinnat mahdollistavat kannattavan toiminnan. Elintarviketeollisuuden ja -kaupan suurimpana haasteena on kuitenkin työn vertailumaita heikompi tuottavuus. Teollisuudessa syynä on suhteellisesti korkeampi työintensiivisyys. Kaupan osalta sen sijaan tarvitaan syvällisempää tutkimusta syiden selvittämiseksi. Alkutuotannon kustannuskilpailukyky on huono. Lisäksi kannattavuuskertoimen odotetaan heikentyvän entisestään seuraavien vuosien aikana. Ongelmana on, että alkutuotannon sinänsä ansiokkaat tuottavuusparannukset valuvat ketjussa eteenpäin aina kuluttajalle asti. Tilarakennekehitystä kohti suurempia tilakokoja tulisi kannustaa jatkossakin. Kasvukilpailun osalta koko elintarvikeketjun keskeisin haaste on sen globalisaation kehityksestä miltei piittaamaton kotimarkkinakeskeisyys. Nyt kun ulkomainen kilpailu uhkaa tähän asti turvallisia sisämarkkinoita, tulee koko ketjun muuttaa asennettaan radikaalisti. Viennin kehittäminen tulee ottaa yhteistoiminnalliseksi tavoitteeksi. Tähän tarvitaan (a) uudenlaista osaamista perinteisiltä vientialoilta rekrytoimalla sekä alan koulutus-ohjelmia räätälöimällä ja laajentamalla, (b) ymmärryksen lisäämistä vientimarkkinakohtaisista tarpeista, (c) siirtymistä jalostamattomien raaka-aineiden ja puolivalmisteiden viennistä brändättyjen tuotteiden vientiin, (d) resurssien vapauttamista esim. alan valvontaa virtaviivaistamalla ja (d) viranomaisten mandaatin muuttamista neuvovammaksi ja osallistuvammaksi

Digital Spare Parts

Published by Aalto University and VTT Technical Research Centre of Finland.Digital spare parts is a concept where the spare parts and the related manufacturing data are stored and transferred in digital form. The spare parts are manufactured using 3D printing according to need, usually close to the end user’s premises. The digitalisation of spare parts aims for a better, more flexible and quicker availability of spare parts, and lower storage, manufacturing and transport costs. The quicker delivery of spare parts can also reduce downtime, which can mean significant cost savings. It is essential in the digitalisation of the companies' spare parts to find the parts in the spare part libraries that bring the greatest benefit when they are stored in digital form and manufactured by 3D printing. Such parts include, in particular, parts of old equipment and machines and slowly circulating parts with complex geometries. Today, 3D printing can be used to manufacture high-performance pieces, and the method is excellently suited to the manufacturing of individual pieces or short-run batches; it also allows the improvement of the spare parts, with updated and intelligent spare parts as examples. Information on a company's spare parts is scattered between multiple systems, and manufacturing data in particular may be difficult to find. At the initial stage, it is important to identify the 3D printable parts in the spare part libraries and digitalise them, not only with regard to 3D models but all other manufacturing data from materials and tolerances to the required post-processing data. The digitalisation of spare parts requires 3D design competence, knowledge of the 3D printing processes, and familiarisation with the printable materials. Spare parts are rarely designed to be manufactured by 3D printing; on the other hand, the selection of 3D printable materials remains reasonably limited, due to which situations where a part is manufactured from a replacement material will likely occur. 3D printing processes produce their own kind of a structure and surface finish, due to which the post-processing of 3D printable parts, such as heat treatments and finishing, must be carefully chosen. The goal is that the properties of parts manufactured by 3D printing are at least as good as those of conventionally manufactured parts. The vision of the roadmap for digital spare parts presented in the report is that after ten years or so, 10% of spare parts are digital, and the manufacturing technology is reliable and is of a high quality. In other words, quality verification, the extension of the related material selection and the automation of processes are required of the 3D printing technologies. 3D printing creates new possibilities for the development of the operation of parts, equipment or entire processes. IDs and sensors can be embedded into 3D printed parts, allowing the tracking of their movement in the supply network and anticipatory condition monitoring. A spare part of the future will be able to automatically order a new part from a digital spare part library so that it can be replaced by the new part just at the right time before the machine breaks down or the process stops

Digitaaliset varaosat

Aalto-yliopiston ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n yhteisjulkaisu.Digitaaliset varaosat on konsepti, jossa varaosat ja niihin liittyvä valmistustieto säilytetään ja siirretään digitaalisessa muodossa. Varaosien valmistus tapahtuu 3D-tulostamalla tarpeen mukaan yleensä lähellä loppukäyttäjää. Varaosien digitalisoinnilla tavoitellaan parempaa, joustavampaa ja nopeampaa varaosien saatavuutta sekä pienempiä varastointi-, valmistus- ja kuljetuskustannuksia. Nopeammalla varaosien toimittamisella voidaan myös pienentää seisokkiaikoja, mikä voi tarkoittaa merkittäviä kustannussäästöjä. Oleellista yritysten varaosien digitalisoinnissa on löytää varaosakirjastoista ne osat, joiden säilyttämisestä digitaalisessa muodossa ja valmistamisesta 3D-tulostamalla saadaan suurin hyöty. Tällaisia osia ovat etenkin vanhojen laitteiden ja koneiden osat sekä hitaasti kiertävät osat, jotka ovat geometrialtaan monimutkaisia. 3D-tulostamalla voidaan nykypäivänä valmistaa suorituskykyisiä kappaleita ja menetelmä soveltuu erinomaisesti yksittäiskappaleiden tai pienten sarjojen valmistamiseen. Digitaalinen valmistus antaa myös mahdollisuuden kehittää varaosia, mistä esimerkkinä voidaan mainita päivitetyt ja älykkäät varaosat. Tiedot yritysten varaosista ovat hajallaan monissa järjestelmissä ja varsinkin valmistukseen liittyvää tietoa voi olla vaikea löytää. Alkuvaiheessa on tärkeää tunnistaa 3D-tulostettavat osat varaosakirjastoista ja digitalisoida osat mukaan lukien niin 3D-mallit kuin kaikki muu valmistustieto materiaaleista ja toleransseista tarvittaviin jälkikäsittelytietoihin. Varaosien digitalisointi vaatii 3D-suunnitteluosaamista sekä 3D-tulostusprosessien tuntemusta ja tulostettaviin materiaaleihin perehtymistä. Varaosia on harvoin tarkoitettu valmistettavaksi 3D-tulostamalla ja toisaalta 3D-tulostettavien materiaalien valikoima on vielä kohtuullisen rajallinen, mistä syystä joudutaan todennäköisesti tilanteisiin, joissa valmistetaan osa jostakin korvaavasta materiaalista. 3D-tulostusprosessit tuottavat omanlaista rakennetta ja pinnanjälkeä, mistä syystä myös 3D-tulostettavien osien jälkikäsittelyt kuten lämpökäsittelyt ja viimeistelyt on valittava huolellisesti. Tavoite on, että 3D-tulostamalla valmistettujen osien ominaisuudet ovat vähintään yhtä hyvät verrattuna perinteisesti valmistettuihin osiin. Raportissa esitetyn digitaalisten varaosien tiekartan visio on, että noin kymmenen vuoden päästä 10% varaosista on digitaalisia ja valmistusteknologia on luotettavaa ja laadukasta. 3D-tulostusteknologioilta edellytetään siis laadun tosittamista, niihin liittyvän materiaalikirjon laajenemista sekä prosessien automatisointia. 3D-tulostaminen avaa uusia mahdollisuuksia kehittää osien, laitteiden tai kokonaisten prosessien toimintaa. 3D-tulostettuihin osiin voidaan upottaa tunnisteita ja sensoreita, joiden avulla voidaan seurata osien liikkumista toimitusverkostossa sekä suorittaa ennakoivaa kunnonvalvontaa. Tulevaisuuden varaosa osaa tilata automaattisesti uuden osan digitaalisesta varaosakirjastosta, jolloin uusi osa saadaan vaihdetuksi kuluneen tilanne juuri oikeaan aikaan ennen koneen rikkoutumista tai prosessin pysähtymistä

Critical Success Factors of the Finnish Food Chain = Finländska livsmedelskedjans framgångsfaktorer

Tässä raportissa arvioidaan suomalaisen elintarvikeketjun lyhyen aikavälin kustannus- ja pitkän aikavälin kasvukilpailukykyä sekä näiden osatekijöitä. Tuloksia verrataan kolmeen vertailumaahan – Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan. Elintarvikeketjua käsitellään raportissa kolmena, toisiinsa arvoketjurakentein nivoutuvana toimialana. Nämä ovat alkutuotanto, elintarviketeollisuus ja elintarvikekauppa. Tavoitteena on tuottaa tehokkaasti hyödynnettävää tietoa alan sääntelyn kohdentamiseen, viennin edistämiseen ja liiketoiminnan kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävän päätöksenteon avuksi. Elintarviketeollisuuden ja -kaupan suhteellinen kustannuskilpailukyky on hyvä. Kummankin toimialan kannattavuus on vertailumaita parempi. Maltilliset palkkaratkaisut, viime vuosien kohtuulliset raaka-ainekustannukset ja hyvät markkinahinnat mahdollistavat kannattavan toiminnan. Elintarviketeollisuuden ja -kaupan suurimpana haasteena on kuitenkin työn vertailumaita heikompi tuottavuus. Teollisuudessa syynä on suhteellisesti korkeampi työintensiivisyys. Kaupan osalta sen sijaan tarvitaan syvällisempää tutkimusta syiden selvittämiseksi. Alkutuotannon kustannuskilpailukyky on huono. Lisäksi kannattavuuskertoimen odotetaan heikentyvän entisestään seuraavien vuosien aikana. Ongelmana on, että alkutuotannon sinänsä ansiokkaat tuottavuusparannukset valuvat ketjussa eteenpäin aina kuluttajalle asti. Tilarakennekehitystä kohti suurempia tilakokoja tulisi kannustaa jatkossakin. Kasvukilpailun osalta koko elintarvikeketjun keskeisin haaste on sen globalisaation kehityksestä miltei piittaamaton kotimarkkinakeskeisyys. Nyt kun ulkomainen kilpailu uhkaa tähän asti turvallisia sisämarkkinoita, tulee koko ketjun muuttaa asennettaan radikaalisti. Viennin kehittäminen tulee ottaa yhteistoiminnalliseksi tavoitteeksi. Tähän tarvitaan (a) uudenlaista osaamista perinteisiltä vientialoilta rekrytoimalla sekä alan koulutus-ohjelmia räätälöimällä ja laajentamalla, (b) ymmärryksen lisäämistä vientimarkkinakohtaisista tarpeista, (c) siirtymistä jalostamattomien raaka-aineiden ja puolivalmisteiden viennistä brändättyjen tuotteiden vientiin, (d) resurssien vapauttamista esim. alan valvontaa virtaviivaistamalla ja (d) viranomaisten mandaatin muuttamista neuvovammaksi ja osallistuvammaksi. I denna rapport granskas den finska livsmedelskedjans kortfristiga kostnadskonkurrenskraft och långsiktiga tillväxtkonkurrenskraft, samt deras komponenter. Resultaten jämförs med tre referensländer - Sverige, Danmark och Tyskland – för att klargöra Finlands internationella konkurrenskraft. Livsmedelskedjan delas upp i tre sinsemellan sammanflätade värdekedjor: primärproduktionen, livsmedelsindustrin och livsmedelshandeln. Rapporten riktar in sig på att producera information som effektivt kan utnyttjas i beslutsfattandet gällande inriktningen av sektorns reglering, främjandet av exporten samt förbättringen av konkurrenskraften. Livsmedelsindustrins och handelns relativa kostnadskonkurrens är god. Lönsamheten i båda sektorerna är bättre än i jämförelseländerna; de senaste årens moderata löneavtal, rimliga råmaterialkostnader samt goda marknadspriser har möjliggjort en lönsam verksamhet. En lägre produktivitet i förhållande till jämförelseländerna är dock handelns och livsmedelsindustrins största utmaning. Inom industrin ligger förklaringen i en relativt högre arbetsintensitet, emedan handelssektorn kräver en mer djupgående forskning för att fastställa orsakerna. Inom primärproduktionen är kostnadseffektiviteten dålig, och lönsamhetskoefficienten ser ut att ytterligare försvagas under de närmaste åren. Problemet ligger i att primärproduktionens i sig förtjänstfulla produktivitetsförbättringar flödar igenom kedjan ända ut till konsumenten. Även framledes bör den strukturella utvecklingen mot större gårdsstorlekar uppmuntras. Tillväxtkonkurrensens viktigaste utmaning inom hela livsmedelskedjan är den starkt inhemska orienteringen som närapå nonchalerar globaliseringsutvecklingen. När nu utländsk konkurrens hotar de hitintills säkra inre marknaderna, bör hela kedjan radikalt ändra sin inställning. Utveckling av exporten bör ses som ett kooperativ mål. För detta behövs (a) en ny typ av expertis som kan fås både genom rekrytering från traditionella exportsektorer samt genom att skräddarsy och utvidga branschens egna utbildningsprogram, (b) ökad förståelse för exportmarknadsspecifika behov, (c) övergång från obearbetade råvaror och halvfabrikat till export av märkesvaror, (d) frigörande av resurser t.ex. genom strömlinjeformad tillsyn, samt (e) fortsatt ändring av myndighetsuppdragen i riktning mot rådgivning och deltagande. This report assesses the elements of short-term cost competitiveness and long-term growth competitiveness of the Finnish food chain. The results are benchmarked against three countries of reference – Sweden, Denmark and Germany. The food chain comprises of three sectors, intertwined via structural value chain linkages: the primary sector, the food industry and food trade. The aim is to provide actionable information to help effectively improve the relevant regulatory environment, promote exports and facilitate decision-making aimed at improving the competitiveness of business operations. The results indicate that the cost competitiveness of both the food industry and trade is good. The profitability of the sectors bests that of the reference countries. The conservative wage policy of recent years, the reasonable cost of raw materials, and the ability to charge decent market prices allow for profitable operations. However, both industry and trade face their biggest challenge in low productivity work. In the industry, the root cause is in relatively higher labor intensity. In trade, more in-depth research is needed to uncover the cause of the problem. The cost competitiveness in primary production is poor. The profitability of the sector is expected to weaken even further over the next few years. One of the key issues is that the meritorious productivity improvements achieved within the sector spill over to the other links of the food chain, only to be captured by the consumer in the form of lower prices. The trend in structural development towards larger farm sizes should be encouraged to continue. With regards to growth competition, the key challenge for the entire food chain lies in its inward-looking approach to globalization. Now that foreign competition is threatening the sheltered domestic markets, the entire chain will have to radically change attitude. The buildup of export capabilities should be a priority objective. This will necessitate (a) the recruitment of expertise from other successful export sectors as well as the introduction of tailored training programs in the specifics of food exports, (b) increasing the understanding of specific demand profiles in individual export markets, (c) abandoning the focus on unprocessed raw materials and semi-finished products as the core of exported goods for a new approach build around branded, high-value goods, (d) increasing available resources for export activities on the firm level by way of streamlining the cumbersome public quality surveillance system, and (d) amending the mandate of authorities towards a more advisory and participatory role in exports-related activities as is the case in some of the reference countries.201