Methodological issues in national-comparative research on cultural tastes : the case of cultural capital in the UK and Finland

Drawing on two projects which develop the methodological model of Bourdieu’s Distinction in the UK and Finland, this paper explores the issues raised by the use of multiple correspondence analysis (MCA) and mixed methods in comparative work on cultural tastes. By identifying the problems in the construction of two comparable yet nationally relevant research instruments, the paper considers the importance of the similarities and differences in the meaning of items in different national spaces for Bourdieu-inspired comparative analysis. The paper also reports on the evident similarities between the two constructed spaces and draws on the dialogue between quantitative and qualitative methods enabled by MCA in examining what different positions in social space appear to mean in these countries country. It concludes by suggesting that, whilst Bourdieu’s model provides a robust set of methods for exploring relations between taste and class within nations, used appropriately, it can also provide particular insight to the comparison between national fields

Comparing “cosmopolitanism” : taste, nation and global culture in Finland and the UK

This paper adds a comparative perspective to the study of taste, cosmopolitanism and social organisation. Drawing on material provided by two similar projects in the UK and Finland it explores the relationships between national and cosmopolitan taste cultures. Whilst there have been some recent attempts to study taste in a comparative perspective, the weight of sociological inquiry into taste is focussed on specific national spaces, including the France of Bourdieu’s (1984) seminal contribution. This tendency persists even as the production and circulation of culture is increasingly accepted as global. Global culture is assumed to be the driver of cosmopolitan ways of being, but is also interpreted as a threat to distinct national cultures. Studies of taste provide an empirical setting where the lived experience of global culture and the ambiguities of cosmopolitanism can be observed. Based on interviews and focus group discussions from the UK and Finland, the paper broadly concurs with those critics who see cosmopolitanism in the context of the maintenance of privileged political or symbolic positions of classes/status groups

Suuret ikäluokat sukupolvena : tutkimus 1945-50 syntyneiden suomalaisten sukupolvitietoisuudesta

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimus selvittää Suomen suurten ikäluokkien (1945-50 syntyneiden) sukupolvitietoisuuden tasoa ja luonnetta sekä niitä tekijöitä, joiden suhteen sukupolvitietoisuus vaihtelee. Tutkimuksen toinen tarkoitus on esittää systemaattinen arvio sukupolvesta sosiologisena käsitteenä. Tutkielman empiirisenä aineistona toimii Tilastokeskuksen vuonna 1998 keräämä valtakunnallisesti edustava postikysely (N = 2628). Keskeisiin tutkimuskysymyksiin, jotka koskevat sukupolvitietoisuuden ja syntymäkohortin välistä suhdetta, tärkeimpien samaistumiskohteiden jakautumista (ns. subjektiiviset sukupolvet) sekä ikäluokkien ja subjektiivisten sukupolvien välisiä eroja sukupolvikokemuksen laadussa, pyritään vastaamaan kuvailevilla (ristiintaulukoinnit ja keskiarvovertailut) sekä selittävillä (logistinen regressio) analyyseillä. Tutkimustulokset osoittavat suurten ikäluokkien itsetietoisuuden tason sukupolvena hyvin korkeaksi: 1945-50 syntyneiden suomalaisten sukupolvitietoisuus on selvästi muita (erityisesti nuorempia) ikäluokkia voimakkaampaa, ja valtaosa ikäluokasta samaistuu juuri "suuriin ikäluokkiin". Subjektiiviset sukupolvet poikkeavat toisistaan hyvin selvästi siinä, mihin taustatekijöihin niihin samaistuminen liittyy. Tämän vuoksi saattaa olla, että puhe sukupolvitietoisuudesta yleensä, tiettyä sukupolvea spesifioimatta, ei ole järkevää. Suuriin ikäluokkiin samaistumista selittävät tekijät (mm. negatiivinen sukupolvikokemus) poikkeavat täysin esimerkiksi "60-luvun sukupolveen" samaistumista selittävistä tekijöistä (mm. vapaamielisyys ja kulttuurinen pääoma). 60-luvun sukupolveen katsoo kuuluvansa vain vajaa 10 % 1945-50 syntyneistä, vaikka siihen liittyvät arvot usein (virheellisesti) samaistetaan koko ikäluokkaa koskeviksi. Empiirisen osan tuloksia tulkitaan mannheimilaista sukupolven käsitettä kriittisesti arvioivan teoreettisen osan näkökulmasta sekä tähdennetään, että kattavan sukupolvianalyysin tulee ottaa huomioon sukupolven objektiivisen (syntymäkohortti sekä avainkokemus) ja subjektiivisen (sukupolvitietoisuus) ulottuvuuden ohella myös näitä välittävä diskursiivinen ulottuvuus. Tutkielman tärkeimmät lähteet koostuvat sukupolvista käydystä kansainvälisestä sekä kotimaisesta keskustelusta, jossa Karl Mannheimin klassisella esseellä The Problem of Generations on ollut keskeinen asema

60-luvun sukupolvi, suuret ikäluokat ja ”popparit”

Kommentti Katja-Maria Miettusen artikkeliin "Suomalaista 60-lukua luomassa" (HAik 3/2011)

Homofilia, homologia ja kulttuurisen maun laajuus: miten sosiaaliset verkostot ovat yhteydessä makuun nyky-Suomessa?

Tarkastelemme kulttuurisosiologiaa ja verkostoanalyysiä yhdistävässä artikkelissamme kulttuurimakua suomalaisessa sosiologiassa verraten vähälle huomiolle jääneen sosiaalisten verkostojen näkökulman avulla. Vastataksemme pääkysymykseemme, miten verkostot ovat yhteydessä makuun, on ensin selvitettävä, kuinka suomalaisten verkostot jakautuvat sosiodemografisesti. Tätä koskien asetamme hypoteesin H1: mitä korkeampi sosioekonominen asema, sitä laajemmat ja heterogeenisemmät verkostot, tai – toisin sanoen – sitä heikommin statushomofilian periaatteen mukaisesti painottuneet verkostot. Verkostojen ja maun yhteyttä koskien asetamme kaksi hypoteesia. H2: Mitä laajemmat verkostot, sitä laajempi maku. H3: Mitä homogeenisemmat verkostot, sitä vahvempi vastaavuus sosiaalisen aseman ja kulttuurisen maun välillä. Käytämme positiogeneraattorimenetelmää, joka mittaa eri ammattiryhmien tuntemiseen perustuvia sosiaalisia verkostoja. Makua mittaamme musiikki- ja kirjagenreistä pitämisen avulla. Käytämme kahta vuonna 2018 kerättyä aineistoa, kansallisesti edustavaa elämäntyylikyselyä ja ammattien arvostusta koskevaa kyselyä. Rakenneyhtälömallinnukseen perustuva analyysimme vahvistaa kaksi ensimmäistä hypoteesia muttei kolmatta. Maun laajuuden selittäjänä sosiaalisilla verkostoilla on samaa suuruusluokkaa oleva selitysvoima kuin ammattiluokalla tai koulutuksella, mutta verkostot paremminkin kumuloivat kuin tasaavat kulttuurista eriarvoisuutta. Verkostot tulee siksi huomioida tutkittaessa elämäntyylien eriytymistä aina kuin mahdollista

Politiikka ja kulttuuriosallistuminen: puoluekanta, konservatiivisuus sekä korkea- ja populaarikulttuurinen osallistuminen Suomessa

Kulttuuriosallistuminen kytkeytyy yksilön yhteiskunnalliseen asemaan, mutta kulttuuriosallistumisen yhteydestä yksilön poliittiseen orientaatioon tiedetään vähemmän. Tarkastelemme artikkelissa politiikan ja kulttuuriosallistumisen suhdetta nyky-Suomessa muutoksen näkökulmasta. Kysymme, miten suomalaisten puoluekanta sekä poliittisten asenteiden konservatiivisuus ovat yhteydessä yhtäältä korkeakulttuuriseen ja toisaalta populaarikulttuuriseen osallistumiseen, missä määrin nämä yhteydet säilyvät ilmeisimpien sosiodemografisten tekijöiden vakioimisen jälkeenkin ja ovatko nämä yhteydet muuttuneet viime vuosina. Käytämme Tilastokeskuksen vuosina 2007 ja 2018 keräämiä, kansallisesti edustavia ja vertailukelpoisia kyselyaineistoja. Yleiseen lineaariseen malliin (G L M ) perustuvien tulos- temme mukaan sekä puoluekanta että konservatiivisuus ovat yhteydessä kulttuuriosallistumiseen, oli kyse sitten korkea- tai populaarikulttuurisesta osallistumisesta. Konservatiivisuus on puoluekantaa voimakkaampi selittävä tekijä vähentäen osallistumista erityisesti korkea- mutta myös populaarikult- tuurin piirissä. Kuitenkin myös puolueiden kannattajien välillä on eroja. Sosiodemografisten tekijöiden vakiointi heikentää konservatiivisuuden ja eritoten puoluekannan yhteyksiä kulttuuriosallistumiseen, mutta yhteydet eivät katoa. Politiikan ja kulttuuriosallistumisen yhteys on pysynyt kaikkiaan vakaana vuosien 2007 ja 2018 välillä. Perinteisen puoluepolitiikan merkityksen heikentyminen ja arvojen merkityksen kasvu kuitenkin näkyvät politiikan ja kulttuuriosallistumisen yhteyksissä

Live or recorded? Reassessing the “Decline of the Highbrow Arts” debate using European newspaper data, 1960-2010

Recent scholarship has argued that the concept of highbrow culture is undergoing radical changes, both in content and modes of appropriation. We introduce a new layer to this debate by bringing to the fore the format of the cultural product, distinguishing between “live” cultural products (concerts, exhibitions, live shows) and “recordings” (distributable items such as books or music albums). Using culture sections of newspapers (The Guardian, Le Monde, ABC, El País, Helsingin Sanomat, Dagens Nyheter) from 1960 to 2010 (n=11,775) we ask what role the format of the cultural product plays for the highbrow/non-highbrow trajectories over time. We show that highbrow coverage faces a relative decline, mostly explained by the expanding non-highbrow arts coverage. Moreover, coverage on live events decreases, while coverage of recordings grows. This trend reflects the highbrow/non-highbrow divide, revealing that the “decline of the highbrow” phenomenon is under closer scrutiny a “decline of the highbrow live event”