Opas työelämän vuorovaikutustilanteisiin monipaikkaisessa työssä

Tämä opas tarjoaa tutkimusperustaisia vinkkejä monipaikkaisen työn ja erityisesti sen vuorovaikutustilanteiden järjestämiseen. Opas on sinulle, monipaikkaisen työn tekijä, esihenkilö, työelämänkehittäjä, konsultti, työnohjaaja tai muuten vain monipaikkaisesta työstä kiinnostunut. Näyttää siltä, että laajamittainen monipaikkainen asiantuntijatyö on tullut jäädäkseen. Suomi kuuluu etätöiden tekemisen määrässä Euroopan kärkimaihin. Moni organisaaatio etsii parhaillaan sopivia käytäntöjä monipaikkaisen työn tekemiseen. Työn monipaikkaisuus vaikuttaa niin yksilöihin kuin työyhteisöihinkin. Kaikkia pitkäaikaisia vaikutuksia ei kuitenkaan osata vielä arvioida. Työskenneltäessä monipaikkaisesti erityisesti vuorovaikutustilanteet muuttuvat. Tämä tutkimus tuo tietoa siitä, miten tilanteet eroavat, kun kohtaamme työelämässä kasvotusten, etänä tai hybridisti, jolloin osa ihmisistä on samassa tilassa ja osa osallistuu verkon välityksellä etänä. Miten erilaiset kohtaamiset vaikuttavat esimerkiksi psykologisten perustarpeiden täyttymiseen tai oppimiseen

Opetuksen ja oppimisen kansainvälinen tutkimus TALIS 2013: Yläkoulun ensituloksia

TALIS 2013 (Teaching and Learning International Survey) on Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n toimesta toteutettu kansainvälinen opetuksen ja oppimisen tutkimus, johon osallistui 34 maata, Suomesta yli 150 yläkoulua ja yli 2 700 opettajaa. Tämä raportti keskittyy koulujen oppimisympäristöön ja opettajien työoloihin ja tapoihin, joilla opettajan työtä arvioidaan ja heitä palkitaan. Se arvioi myös, kohtaavatko opettajien ammatilliset kehittymisen tarpeet ja niitä vastaava täydennyskoulutuksen tarjonta. TALIS tarkastelee rehtorien roolia ja heidän antamaansa tukea opettajille ja käsittelee niitä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä opettajien ja rehtorien työtyytyväisyyteen ja suoriutumiseen tehtävissään. Tutkimuksen toteutti Suomessa Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos. Sitä koordinoi opetus- ja kulttuuriministeriön asettama kansallinen ohjausryhmä. Tutkimuksen tavoitteena on ollut tuottaa osallistujamaille kansainvälistä vertailutietoa opetusta, oppimista ja koulujen johtamista edistävistä tekijöistä. Tulokset kertovat eri maille, missä määrin muissa maissa on kohdattu samanlaisia kehittämisen haasteita. Tutkimus antaakin osallistujamaille mahdollisuuden oppia toistensa lähestymistavoista ja ratkaisuista. Suomessa tuloksista on hyötyä valtakunnalliselle opetushallinnolle, koulutuksen järjestäjille sekä opettajille ja rehtoreille, jotka saavat laajaa kansainvälistä vertailutietoa koulusta toimintaympäristönä ja oman opetustyönsä kehittämisestä. Suomessa suurin osa opettajista arvioi, että he pystyvät opetuksessaan vaikuttamaan paljon oppimista edistäviin asioihin. Opettajat saavat oppilaat uskomaan, että he voivat menestyä opinnoissaan. He osaavat tehdä hyviä kysymyksiä oppilailleen ja pystyvät luokassa valvomaan häiritsevää käyttäytymistä. Tärkeää on, että opettajat auttavat oppilaita ajattelemaan kriittisesti. Opettajat ja rehtorit pitävät työstään ja oppimisen arvostus on yhteiskunnassamme korkealla (57 % opettajista on tätä mieltä). Ruotsissa puolestaan vain 5 % opettajista uskoo, että heidän työtään arvostetaan. Luvut eivät ole suuria myöskään Virossa (14 %), Tanskassa (18 %) eivätkä Norjassa (31 %). Opettajuuden hyvät puolet painavat 95 %:lla suomalaisista opettajista vaakakupissa selvästi enemmän kuin huonot. He ovat tyytyväisiä tekemiseensä koulussa (95 %) ja nauttivat työstään (91 %). He suosittelisivat kouluaan hyvänä työpaikkana (88 %) ja, jos saisivat päättää uudelleen, valitsisivat yhä opettajan ammatin (85 %). Mielenkiintoista on, että tutkimuksen mukaan luokkakoolla on vain vähän merkitystä opettajan työtyytyväisyyteen Suomessa. Opettajien osallistuminen jatkuvaan ammatillista kehittymistä tukevaan koulutukseen näyttää olevan hiipumassa. Erityisesti pitkäkestoisen ja ammatillista osaamista laaja-alaisesti kehittävän täydennyskoulutuksen kysyntä on laskussa. Yhteistyöllä korkeakoulujen kanssa tähän voidaan luoda uusia pitkäkestoisia toimintamalleja. Korkeakoulujen ja koulujen kumppanuuden ja verkostoitumisen avulla rakentuu sisällöllinen opettajan ja kouluyhteisön ammatillista kehittymistä tukeva jatkumo. Vähenevä kiinnostus ja mahdollisuus osallistua oman työn ja ammattialan kehittämiseen heikentää tulevaisuuden koulun näkymiä. Se asettaa myös opettajien peruskoulutuksen haasteelliseen tilanteeseen, onhan yhtenä sen tavoitteena kouluttaa opettajia, joilla on halu ja kyky kehittää koulua osana yhteiskuntaa. Täydennyskoulutuksen osallistumisesteiden kartoittaminen ja suunnitelmallinen vähentäminen on opetushallinnon keskeisiä tulevaisuuden haasteita. Perehdytyksen järjestäminen uusille opettajille heidän induktiovaiheessaan on kansainvälisesti vertaillen meillä vähäistä. Esimerkiksi mentorointi on toimintamalli, jolle koulujen palautteen perusteella on ilmeinen tarve. Mentorointi on myös tärkeä ja olennainen johtamisen väline toimintakulttuurin muuttamisessa ja kehittämisessä, mikä tulee huomioida myös rehtoreiden koulutuksissa. Opettajien omien kokemusten mukaan opettajien peruskoulutus ei anna riittävästi valmiuksia kodin ja koulun väliseen eikä moniammatilliseen yhteistyöhön, työrauhakysymyksiin eikä haastavimpien lasten kohtaamiseen, siis sellaisiin toiminta-alueisiin, joilla osaamisen vahvistuminen edellyttää käytännön työkokemusta. Mentorointi mahdollistaakin juuri peruskoulutuksesta tulleiden nuorten opettajien ajantasaisen tietämyksen saamisen koko koulun käyttöön ja toisin päin: kokeneempien opettajien tietämyksen ja kokemuksen välittymisen uusille opettajille. TALIS 2013 -tutkimuksen alakouluja, lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia sekä Pisa-kouluja koskevat tulokset raportoidaan erikseen vuoden 2014 lopulla ja vuonna 2015

Opetuksen ja oppimisen kansainvälinen tutkimus TALIS 2013: Tarkastelun kohteena alakoulun ja toisen asteen oppilaitosten opettajat ja rehtorit

TALIS 2013 (Teaching and Learning International Survey) on Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kansainvälinen opetuksen ja oppimisen tutkimus, jonka 34 osallistujamaata otti osaa yläkouluihin kohdistettuun ydinalueen kartoitukseen. Suomessa TALIS 2013 -tutkimus toteutettiin yläkoulujen lisäksi myös alakouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Näiden tuloksia esitellään tässä raportissa. Tutkimus toteutettiin Suomessa 193 alakoulussa (2 922 opettajaa) ja 146 toisen asteen oppilaitoksessa (lukiot ja ammatilliset, 2 413 opettajaa). Tutkimuksessa selvitetään tapoja, joilla opettajan työtä arvioidaan ja heitä palkitaan. Hankkeessa arvioidaan myös, kohtaavatko opettajien ammatilliset kehittymisen tarpeet ja täydennyskoulutuksen tarjonta. Tutkimuksessa esitetään opettajien uskomuksia ja asenteita opetuksesta ja pedagogisista käytänteistä. Se tarkastelee myös rehtorien roolia ja heidän antamaansa tukea opettajille. Lisäksi käsitellään niitä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä opettajien ja rehtorien työtyytyväisyyteen ja siihen, miten he luottavat omaan suoriutumiseensa opettajana. Yli 90 % alakoulun, lukion ja ammatillisen oppilaitoksen opettajista Suomessa pitää työstään. Alakoulujen opettajista 57 % ja toisen asteen oppilaitosten opettajista 69 % uskoo, että heidän ammattiaan arvostetaan yhteiskunnassa. Esimerkiksi Tanskassa vain 17 % alakoulun opettajista ajattelee näin. Toisaalta, vaikka suomalaiset alakoulun opettajat ovat erittäin tyytyväisiä työhönsä ja nauttivat siitä, 23 % heistä on silti miettinyt, olisiko ollut parempi valita jokin toinen ammatti. Toisen asteen opettajista puolestaan vain 2 % opettajista katuu ryhtyneensä opettajaksi. Tämä osuus oli selvästi alhaisin kaikista TALIS-maista. Esimerkiksi Singaporessa melkein puolet (45 %) opettajista aprikoi, olisiko sittenkin ollut parempi valita jokin toinen ammatti. Alakoulujen opettajat tekevät paljon yhteistyötä TALIS-maissa. Keskimäärin 80 % heistä opettaa tiimityönä samalla oppitunnilla ja yli 90 % opettajista toimii yhdessä yli luokka- ja ikäryhmärajojen. Oppimateriaalien vaihto kollegoiden kesken on hyvin yleistä. Sen sijaan Suomessa toisen asteen oppilaitoksissa tiimityöskentely ei ole kovin yleistä, jolloin henkilökohtainen vastuu omasta opetustyöstä korostuu. Opettajien ammatillisen kehittymisen mahdollisuus eli osallistuminen täydennyskoulutukseen on Suomessa selvästi niukempaa kuin muissa tutkimukseen osallistuneissa maissa. Esimerkiksi opettajien perehdytys on Suomessa vähäistä. Yli 60 %:ssa alakouluista ei ole tarjolla uusille opettajille hyödylliseksi koettua mentorointia. Mentorointi ei tosin ole yleistä muissakaan TALIS-maissa. Opettajan peruskoulutuksen koetaan antavan liian vähän valmiuksia kodin ja koulun väliseen sekä moniammatilliseen yhteistyöhön, työrauhakysymyksiin ja haastavimpien oppilaiden kohtaamiseen. Opettajat kaipasivatkin lisää osaamisen kehittämistä tieto- ja viestintätekniikan käytöstä opetuksessa (16 %), uusien teknologioiden hyödyntämisestä työpaikalla (14 %) ja erityisen tuen tarpeessa olevien opiskelijoiden opettamisesta (10 %). Opettajilta puuttuvat työssä hyödynnettävät palautejärjestelmät, joiden tavoitteena olisi parantaa opetuskäytänteitä ja oppilaiden oppimista ja Suomessa esimerkiksi alakoulujen opettajat saavat palautetta vähemmän kuin muissa tutkituissa maissa. Suomalaiset opettajat eivät kuitenkaan usko palautteen edesauttavan uralla etenemistä tai vaikuttavan palkkaukseen. Toisen asteen opettajat Suomessa kokivat tärkeimmiksi palautteiksi opiskelijoilta saadun palautteen (88 %) ja opiskelijoiden suorituksista saadun palautteen (82 %). Meillä pidettiin tärkeänä myös palautetta, joka liittyi omaan opetusalaan liittyvään tietoon ja ymmärrykseen (80 %), pedagogiseen kompetenssiin (79 %) ja yhteistyöhön tai -toimintaan toisten opettajien kanssa (79 %). TALIS 2013-tutkimuksen toteutti Suomessa Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos ja sitä koordinoi opetus- ja kulttuuriministeriön asettama kansallinen ohjausryhmä. Tavoitteena on ollut tuottaa osallistujamaille kansainvälistä vertailutietoa opetusta, oppimista ja koulujen johtamista edistävistä tekijöistä

Asiantuntijoiden hybridityö: ryhmässä enemmän, kasvotusten ja etänä

Hybridityö ja työn monipaikkaisuus vaikuttavat niin yksilöihin kuin työyhteisöihinkin, erityisesti vuorovaikutuksen muuttumisen takia. Asiantuntijatyössä työn vuorovaikutustilanteet, kuten kokoukset ja yhdessä työskentely ovat olennaisia työn tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkimuksessa selvitettiin miten työn vuorovaikutustilanteet eroavat, kun ne toteutetaan kasvotusten, hybridisti tai täysin etänä. Tarkastelimme myös eri kohtaamismuotojen vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin, työn tavoitteiden saavuttamisen kokemuksiin ja osaamisen kehittymiseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin kolmesta yrityksestä. Tutkimuksen osallistujat olivat yritysten Suomessa työskenteleviä asiantuntijatyötä tekeviä työntekijöitä. Aineistonkeruu suoritettiin vuoden 2022 aikana ja se oli kolmivaiheinen sisältäen kyselyn (N = 295), vuorovaikutustilanteisiin liittyvän osuuden: älysormus ja päiväkirjanomainen kysely (N = 81), sekä haastattelut (N = 35). Kaikkiin vaiheisiin osallistuvat vastasivat kyselyyn ennen älysormus- ja päiväkirjavaihetta ja haastatteluun viimeisenä. Aineistossa suurin osa vuorovaikutustilanteista tapahtui täysin etänä. Vähiten raportoitiin kasvotusten toteutuneita vuorovaikutustilanteita. Määrällisen aineiston analyysimenetelminä käytettiin bayesiläistä monitasomallinnusta (tilannekohtainen aineisto) ja rakenneyhtälömallinnusta (kyselyaineisto). Laadullisen aineiston analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja tyyppikertomuksia. Tutkimuksen tulokset valottivat työn vuorovaikutustilanteiden toteutusmuotojen eroja: 1) Hybriditilanteet koetaan erityisen haastaviksi. 2) Kasvokkaiset, epämuodolliset kohtaamiset ovat tärkeitä kaikille, mutta erityisesti uusille työntekijöille. 3) Tietynlaiset tilanteet sujuvat hyvin etänäkin, toiset hyötyvät erityisesti kasvokkaisesta kohtaamisesta. 4) Etä- ja hybridikohtaamiset haastavat erityisesti yhteenkuuluvuutta ja osaamisen kehittymistä

Asiantuntijuuden kehittyminen, tunteet ja työpaikka oppimisympäristönä

Nopeasti muuttuvassa työelämässä organisaation menestymisen avaintekijänä nähdään työvoima, joka pystyy kehittymään ja sopeutumaan muuttuviin työn vaatimuksiin. Asiantuntijuuden kehittyminen ja osaavien työntekijöiden pitäminen yrityksessä edellyttää syvää ymmärrystä työntekijöiden toiveista, tarpeista ja hyvinvoinnista, sekä näiden välisistä yhteyksistä. Tässä hankkeessa tarkastelimme tekniikan alan työpaikkojen oppimismahdollisuuksia, subjektiivista uramenestystä ja psykologisten perustarpeiden täyttymistä sekä näiden yhteyksiä työtyytyväisyyteen ja työpaikan vaihtoaikeisiin. Lisäksi perehdyimme tunteisiin ja fysiologiseen virittyneisyyteen työtilanteissa. Aineisto kerättiin kahdesta suuresta suomalaisesta tekniikan alan yrityksestä. Osallistujat työskentelivät esimerkiksi suunnittelun, ohjelmoinnin, teknologiakehityksen tai konsultoinnin parissa. Sähköisen kyselylomakkeen täyttämisen lisäksi osa vastaajista piti työtilanteissa virittyneisyyttä mittaavaa älysormusta sekä raportoi emootioistaan työpäivän aikana. Lisäksi kerättiin haastatteluaineisto. Kyselydataa analysoitiin keskilukuindikaattoreiden, korrelaatiokertoimen ja rakenneyhtälömallinnuksen avulla, mikä tuotti tietoa tutkittavista tekijöistä ja niiden yhteyksistä. Älysormuksen tuottamaa virittyneisyysdataa analysoitiin tutkimusryhmän tekemillä ohjelmistoilla. Virittyneisyysdataa ja älylaitesovelluksella saatua tietoa emootioista yhdessä analysoitiin SPSS-ohjelmiston GLM-toistomittauksilla. Laadullisen aineiston analysoinnissa käytettiin temaattista analyysiä. Tulokset osoittivat työpaikan oppimismahdollisuuksien, subjektiivisen uramenestyksen, psykologisten perustarpeiden täyttymisen ja työtyytyväisyyden eri osa-alueiden kietoutuvan monin tavoin yhteen. Työtyytyväisyyttä edistävät oppimista mahdollistava työympäristö sekä kokemus tasapainosta työssä menestymisen ja vapaa-ajan sekä työn haasteiden ja oppimismahdollisuuksien välillä. Sekä positiiviset että negatiiviset tunteet kuuluvat työelämään, joskin positiiviset ovat tulosten mukaan yleisempiä. Tutkimus tuotti uutta tietoa tekniikan alalta subjektiivisen uramenestyksen, työpaikan oppimismahdollisuuksien ja psykologisten perustarpeiden kokemusten täyttymisestä sekä miten niiden eri osa-alueet ovat yhteydessä työtyytyväisyyteen ja työpaikan vaihtoalttiuteen. Lisäksi tutkimus lisää ymmärrystä tunteista sekä virittyneisyydestä työpäivän aikana

Molecular Layer Deposition Using Ring-Opening Reactions : Molecular Modeling of the Film Growth and the Effects of Hydrogen Peroxide

Published under an ACS AuthorChoice licenseNovel coating materials are constantly needed for current and future applications in the area of microelectronics, biocompatible materials, and energy-related devices. Molecular layer deposition (MLD) is answering this cry and is an increasingly important coating method for organic and hybrid organic-inorganic thin films. In this study, we have focused on hybrid inorganic-organic coatings, based on trimethylaluminum, monofunctional aromatic precursors, and ring-opening reactions with ozone. We present the MLD processes, where the films are produced with trimethylaluminum, one of the three aromatic precursors (phenol, 3-(trifluoromethyl) phenol, and 2-fluoro-4-(trifluoromethyl)benzaldehyde), ozone, and the fourth precursor, hydrogen peroxide. According to the in situ Fourier-transform infrared spectroscopy measurements, the hydrogen peroxide reacts with the surface carboxylic acid group, forming a peroxyacid structure (C(O)-O-OH), in the case of all three processes. In addition, molecular modeling for the processes with three different aromatic precursors was carried out. When combining these modeling results with the experimental research data, new interesting aspects of the film growth, reactions, and properties are exploited.Peer reviewe

Arviointiuudistuksen alkutaipaleella : Perusopetuksen päättöarviointitutkimuksen loppuraportti

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa tutkimushankkeessa on tutkittu perusopetuksen päättöarviointiuudistuksen käyttöönottoa. Tutkimus oli osa opetus- ja kulttuuriministeriön vuosina 2020–2022 toteuttamaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laatua ja tasa-arvoa parantavaa Oikeus Oppia -kehittämisohjelmaa. Tutkimuksen toteutti Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan muodostama tutkimusryhmä. Tutkimushankkeeseen sisältyi kolme osa-aluetta: 1) opetustoimen johdon ja rehtoreiden näkökulma uudistukseen, 2) opettajien näkökulma uudistukseen sekä 3) perusopetuksen päättöarvosanojen muutokset. Tutkimus rajattiin viiteen oppiaineeseen: äidinkieli ja kirjallisuus, matematiikka, fysiikka, englanti ja historia. Tutkimushankkeen tulokset perustuvat opetustoimen johdolle, rehtoreille ja opettajille tehtyihin kyselyihin ja haastatteluihin sekä rekisteriaineistoon perusopetuksen päättöarvosanoista. Loppuraportissa on kuvattu, miten uudistusprosessi on kunnissa ja kouluissa edennyt, miten opetustoimen henkilöstö kokee uudistuksen, miten he tulkitsevat uusia arviointilinjauksia ja päättöarvioinnin kriteereitä sekä miten päättöarvosanat ovat muuttuneet uudistuksen jälkeen. Raportissa esitetään myös suosituksia siitä, miten arviointilinjauksia ja päättöarvioinnin kriteereitä tulisi kehittää jatkossa

Kohti innovatiivista tietotekniikan opetuskäyttöä : kansainvälisen SITES 2006 -tutkimuksen tuloksia

Tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksiin opetuksen ja oppimisen edistämisessä on kohdistettu suuria odotuksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Nopea teknologinen kehitys ja syvälliset muutokset monissa ihmisten toiminnoissa ovat herättäneet keskustelua siitä, minkälainen rooli koulutuksella sekä tieto- ja viestintäteknologialla on tietoyhteiskuntakehityksessä. Eri puolilla maailmaa on myös strategisilla linjauksilla osoitettu suuntia sille, miten koulutus voisi edistää aktiivisten ja osaavien tietoyhteiskunnan kansalaisten kasvattamista. Kansainvälisessä SITES 2006 -tutkimuksessa selvitettiin, missä määrin ja millä tavoin eri maissa tietotekniikan käyttöä integroidaan opetukseen. Tutkimus oli kolmas vaihe vuonna 1997 alkaneessa SITES- tutkimusohjelmassa (Second Information Technology in Education Study). Tutkimukseen osallistui noin 9 000 koulua ja yli 35 000 matematiikan ja luonnontieteiden opettajaa 19 maasta ja 22 koulujärjestelmästä. Tässä tutkimuksen ensimmäisessä kansallisessa raportissa esitellään tietotekniikan opetuskäytön kansainvälisen tilanteen lisäksi erityisesti suomalaisten yläkoulujen, opettajien ja oppilaiden mahdollisuuksia tietotekniikan hyödyntämiseen ja sen käytön integrointiin osaksi opetusta ja oppimista