Tool for network level configuration and auditing in mobile backbone network

Tämän työn tarkoituksena on toteuttaa prototyyppi, jolla voi hallita ja valvoa runkoverkon verkkoelementtejä IP-tasolla. Prototyyppiä tarvitaan uudentyyppisen ohjelmiston soveltuvuuden arviointiin, josta saatua tietoa voidaan myöhemmin hyödyntää kokoversion toteutuksen yhteydessä. Prototyyppi kehitettiin vesiputousmallin avulla, joka todettiin sopivaksi pienimuotoisen ohjelmiston kehitykseen. Prototyyppi perustuu taulukkolaskentaohjelmista tuttuun käyttöliittymään, jonka arvioitiin sopivan hyvin verkon struktuurin kuvaamiseen. Ohjelmointikieleksi valittiin Java, koska sen avulla voitiin taata alustariippumattomuus. Prototyypin kehitys onnistui hyvin, sillä prototyypillä on mahdollista auditoida verkkoja sekä tehdä suhteellisen yksinkertaisia konfigurointeja. Prototyyppi todettiin yhdeksi vaihtoehdoksi toteuttaa työkalu verkkotason hallinnointiin ja valvontaan. Lisäksi työkalun kokoversiolla arvioitiin olevan mahdollista yksinkertaistaa ja nopeuttaa verkkojen hallintaa. Työkalun kehityksen aikana ei löydetty teknisiä esteitä sen jatkokehitykselle. Kokoversion toteutuksen yhteydessä kannattaa hyödyntää tässä työssä esitettyjä suosituksia. On esimerkiksi suositeltavaa tutkia, pitääkö työkalun käyttöliittymään tehdä muutoksia.The purpose of this thesis is to implement a prototype for the configuration and auditing of network elements in the mobile core network. The focus of the prototype is on the IP level. The prototype is needed in order to evaluate the feasibility of this new type of tool. The feedback from the prototype evaluation provides input for the full-scale implementation of the network level configuration and auditing tool. The Waterfall model was used to steer the prototype development, because the model was considered suitable for small-scale software development projects. The user interface of the prototype is based on the spreadsheet design, which was considered suitable for displaying network structures. Finally, Java was chosen as the programming language because of its platform independence. The prototype development was a success, because the prototype is capable of performing network level auditing and relatively simple configurations. The prototype was considered as a possible choice for a network level configuration and auditing tool. In addition, it was thought that the full-scale version of the tool could simplify and speed up network management tasks. From a technical perspective, no problems were found during the prototype development that would prevent the full-scale implementation of the tool. This thesis provides some suggestions for the full-scale development. For example, it is recommended to analyze whether the user interface of the tool should be renewed

Virheriski kiinteistölegaattisaannon lainhuudatuksessa

Tutkielmassa käsitellään virheellisen lainhuutoratkaisun mahdollisuutta erityisjälkisäädökseen, eli legaattiin perustuvan kiinteistön saannon lainhuudatuksessa. Pyrkimyksenä on hahmottaa, minkälaisia oikeudenmenetyksiä eri jäämistöintresentit saattavat kokea legaattiin perustuvan lainhuutoratkaisun vuoksi silloin, kun näiden tahojen oikeuksia ei oteta lainhuudatuksessa riittävästi huomioon ja miten tällaisten oikeudenmenetysten mahdollisuuteen on varauduttu kirjaamisviranomaisena toimivien maanmittaustoimistojen ohjeistuksessa. Legaatilla kiinteistön saanut voi hakea lainhuutoa, eli omistusoikeutensa kirjaamista lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Ko. rekisterin merkinnät nauttivat julkista luotettavuutta, eli sivulliset voivat luottaa rekisterimerkintöjen paikkansapitävyyteen. Lainhuuto luo siten olettaman siitä, että lainhuudon haltijaksi merkitty on kiinteistön omistaja ja siten kompetentti luovuttamaan kiinteistön edelleen. Lainsäädännössämme suojataan lainhuutomerkintään luottaneen sivullisen vilpitöntä mieltä erilaisissa esineoikeudellisissa kollisiotilanteissa. Lainhuudon myöntäminen myös korjaa saantokirjan muotovirheen, joten testamenttia, jonka perusteella on myönnetty lainhuuto, ei voi enää moittia tuomioistuimessa testamenttia rasittavan muotovirheen perusteella. Lainhuudon merkittävien oikeusvaikutusten vuoksi legaatilla kiinteistön lainhuutoa hakevan asemaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Legaattiin perustuvan lainhuudatuksen edellytyksenä on, että omistusoikeus on siirtynyt legaatin saajalle laillisesti, ja että hänen oikeusasemansa on saavuttanut riittävän vakausasteen. Saannon laillisuus selvitetään aineellisen jäämistöoikeuden perusteella. Legaattikohteen tehokas siirtyminen legaatin saajalle edellyttää testamentin lainvoimaisuutta, mutta sen lisäksi edellytetään legaatin antajan kuolinpesältä legaatin täyttämistä, jonka tekevät osakashallinnossa olevassa kuolinpesässä osakkaat yhteishallintotoimena ja pesänselvittäjän hallinnossa olevassa pesässä pesänselvittäjä. Eri jäämistöintresenttien legataaria parempisijaiset jäämistövaateet voivat olla legaatin täyttämisen esteenä, mutta tällaiset intresentit voivat hyväksyä legaatin aiheuttaman oikeutensa loukkauksen, jolloin legaattia rasittava tehottomuus korjaantuu. Jäämistöintresenteiksi on valittu leski, rintaperillinen, toissijaiset perilliset, muu testamentinsaaja ja velkoja. Lisäksi legaatin täyttäminen saattaa peräytyä jälkikäteen, jolloin legaatin saaja joutuu palauttamaan legaattikohteen kuolinpesään joko velkojien tai muiden jäämistöintresenttien oikeuden turvaamiseksi. Lainhuudatuskynnyksen määrittämiseksi on tutkittava, mitä ongelmia legaattisaantoon perustuvasta lainhuutoratkaisusta voi aiheutua kilpailevien jäämistövaateiden kannalta. Nämä aineellisesta jäämistöoikeudesta seuraavat oikeudenmenetysten uhat ovat apuna sen määrittämisessä, kuinka pitkälle kirjaamisviranomaisen on legaattisaannon lainhuudatuksessa huolehdittava muiden jäämistöintresenttien oikeuksista. Legaatilla kiinteistön saaneen oikeusasema on monessa suhteessa epävakaa vielä legaatin täyttämisen jälkeenkin. Jotta lainhuudatus olisi legaatin perusteella ylipäätään mahdollinen, on hyväksyttävä sopiva määrä tällaista epävarmuutta. Näin ollen kirjaamisviranomaisen selvittämisvelvollisuutta määritettäessä on otettava huomioon myös tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat. Lisäksi kilpaileva jäämistöintresentti sivuuttaen tehty lainhuudatusratkaisu ei vielä merkitse tämän oikeuden lopullista menetystä. Asia on usein mahdollista korjata jälkikäteisten oikeusturvamekanismien avulla. Sellaisia ovat ainakin kirjaamisviranomaisen itseoikaisu, muutoksenhaku ja valtion ankara vahingonkorvausvastuu

Aggregating Behavior of Phenolic Compounds - A Source of False Bioassay Results?

Peer reviewe

Asiakkaan osallistumisen vaikutus koettuun laatuun lääkäripalveluissa

Tutkielman tavoitteet Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella asiakkaan osallistumisen vaikutusta koettuun laatuun lääkäripalveluissa. Koettua laatua tarkasteltiin asiakkaan näkökulmasta. Tutkielman teoriaosiossa tarkasteltiin palvelun laadun muodostumista, asiakkaan ja palveluntarjoajan roolia, sekä asiakkaan osallistumiseen vaikuttavia tekijöitä lääkäripalveluissa. Tavoitteena oli myös vertailla asiakkaan osallistumista ja sen vaikutuksia yksityisten ja julkisten lääkäripalveluiden välillä. Tutkielmassa keskityttiin kuvaamaan asiakkaan osallistumista perinteisessä vastaanottoympäristössä. Koetun laadun muodostumisessa huomioitiin asiakkaan osallistuminen koko palveluprosessiin, aina ajanvarauksesta ja muista ennen vastaanottoa tapahtuvista tekijöistä lähtien. Internetistä etsitty tieto on myös lisääntynyt viime vuosina. Tutkielmassa tarkasteltiin myös Internetistä etsityn tiedon vaikutusta asiakkaan osallistumiseen palvelukohtaamisessa. Tutkimuksen toteuttaminen Empiirinen tutkimus toteutettiin haastattelemalla julkisten ja yksityisten lääkäripalveluiden käyttäjiä, sekä julkisella että yksityisellä työskenteleviä lääkäreitä. Haastatteluja tehtiin yhteensä yhdeksän kappaletta, joista viisi oli asiakkaiden haastatteluja ja neljä lääkäreiden haastatteluja. Molempien osapuolten näkemys palvelukohtaamisesta haluttiin, jotta potilaan osallistumisesta saataisiin mahdollisimman monipuolinen kuva. Useimmat haastatelluista asiakkaista käyttivät sekä julkisia että yksityisiä lääkäripalveluita. Samoin osa haastatelluista lääkäreistä työskenteli sekä julkisella että yksityisellä. Haastatteluun osallistujien iät vaihtelivat 29-60 vuoden välillä. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Löydökset Tutkimuksen tuloksista oli huomattavissa, että asiakkaiden kokemukset lääkäripalveluiden laadusta koettiin paremmiksi yksityisissä kuin julkisissa lääkäripalveluissa. Yksi tärkeimmistä tekijöistä liittyi koettuihin vaikutusmahdollisuuksiin, vaikutusmahdollisuudet koettiin paremmiksi yksityisissä kuin julkisissa lääkäripalveluissa. Tämän puolestaan koettiin vaikuttavan suoraan koettuun palvelun laatuun. Lääkäripalveluiden erityispiirteistä johtuen lääkäripalveluiden laatuun vaikuttivat mm. palveluihin liitettävät riskitekijät, joista laadullinen riski koettiin pienemmäksi yksityisissä kuin julkisissa lääkäripalveluissa. Palveluntarjoajan roolin ja käyttäytymisen koettiin myös vaikuttavan vuorovaikutuksen laatuun ja asiakkaan osallistumiseen. Myös palveluprosessin eri vaiheet vaativat asiakkaalta erityyppistä osallistumista riippuen siitä, onko kyseessä yksityinen vai julkinen palveluntarjoaja. Asiakkaiden Internetistä etukäteen etsitty tieto vaikutti myös lääkärin ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen ja tätä kautta asiakkaan osallistumiseen ja koettuihin vaikutusmahdollisuuksiin

Positiivinen luottotietorekisteri: uhka liiketoiminnalle vai tie parempaan riskienhallintaan? Suomalaisten sidosryhmien näkemyksiä.

Tutkimuksen tavoitteet Suomalaisten maksuhäiriöt ja velkaantuneisuus ovat nousseet huomattavasti 2000-luvulla. Ylivelkaantumiseen on esitetty yhtenä ratkaisuna niin sanottua positiivista luottotietorekisteriä, jonka avulla voitaisiin mahdollisesti vaikuttaa myös luotonantajien luottotappiotasoihin. Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää positiivisen luottotietorekisterin toteutustapoja Euroopan Unionissa sekä Islannissa, Norjassa ja Sveitsissä. Tutkimuksen empiirisen osan tavoitteena puolestaan on selvittää suomalaisten sidosryhmien näkemys positiivisesta luottotietorekisteristä sekä sen eduista, haitoista ja esteistä. Tutkimus vastaa myös kysymyksiin: tulisiko rekisteri perustaa Suomeen sekä missä laajuudessa sidosryhmät toivovat rekisterin käyttöönottoa. Tutkimuksen toteutus Tutkimuksen teoreettinen osa koostuu kirjallisuuskatsauksesta, joka perustuu aiempaan ulkomaiseen lähdekirjallisuuteen sekä katsaukseen Euroopassa toimivista positiivisista luottotietorekistereistä. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin puolistrukturoiduin sidosryhmähaastatteluin. Tutkimusta varten haastateltiin 17 edustajaa 13 sidosryhmästä, lähinnä finanssisektorilta, jonka lisäksi näkökulmansa rekisteristä antoivat Kuluttajavirasto, Tietosuojavaltuutettu sekä Verohallinto. Tutkimustulokset Useimmat sidosryhmät pitivät positiivista luottotietorekisteriä pääsääntöisesti positiivisena asiana. Sidosryhmistä Kuluttajavirasto ja Tietosuojavaltuutettu eivät kuitenkaan pitäneet rekisteriä tarpeellisena. Haastatellut totesivat nykytilanteen olevan hyväksyttävä luottotappioiden osalta niiden ollessa jo nykyisellään alhaisella tasolla. Osa haastatteluista kuitenkin korosti, että rekisterillä voisi olla positiivisia vaikutuksia asiakkaansuojan näkökulmasta. Sidosryhmissä uskottiin, että rekisterin avulla voitaisiin osaltaan vaikuttaa sekä maksuhäiriöiden määrään että ylivelkaantumiseen. Sidosryhmät toivoivat rekisterin vaiheittaista käyttöönottoa, jossa ensiksi luotaisiin rekisteri, joka sisältäisi lainasaldot kaikista kuluttajan lainavastuista. Rekisteriä voitaisiin myöhemmin mahdollisesti laajentaa sisältämään tietoa kuluttajan maksukäyttäytymisestä, mikäli se koettaisiin hyödylliseksi. Muuttunut toimintaympäristö, erityisesti pikavippi-ilmiön syntyminen, puhuu myös positiivisen luottotietorekisterin perustamisen puolesta

Mikä on energia- ja kasvuturpeen elinkaaren ilmastovaikutus?

Turvetoimialan toiminnassa turvetuotteiden ilmastovaikutuksen määrittäminen ja kasvihuonekaasu (KHK) -päästöjen vähentämismahdollisuuksien selvittäminen ovat olennaisessa roolissa. Energiaturpeen ilmastovaikutusta on selvitetty paljon käyttäen menetelmänä elinkaarianalyysiä, mutta arviot tutkimusten kesken vaihtelevat huomattavasti. Kasvuturpeen ilmastovaikutusta on tutkittu vähemmän. Tausta-arvoina käytettävien päästölukujen hajonnasta ja sen vaikutuksesta johtopäätösten luotettavuuteen ei kuitenkaan ole edeltäviä tutkimustuloksia. Työssä määritettiin energia- ja kasvuturpeen elinkaarten eri vaiheiden päästökertoimet, havainnollistettiin päästökertoimien hajontaa sekä laskettiin eri turvetuotantoketjuille hiilijalanjäljet ja niiden luotettavuudet. Hiilijalanjälki on ilmastovaikutuksen mittari, ja arviot tässä työssä tehtiin ISO:n teknisen hiilijalanjälkilaskentaohjeistuksen mukaisesti (ISO/TS 14067). Turpeen ilmastovaikutus laskettiin sadan vuoden aikajaksolla ”kehdosta hautaan” summaamalla yhteen elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästöt ja vähentämällä mahdolliset nielut. Päästöt turvetuotannon eri vaiheissa jaoteltiin viiteen eri vaiheeseen, johon kuuluvat alkutilanne eli tuotantovara, tuotanto, kuljetus, energia- tai kasvualustakäyttö ja jälkikäyttö. Tutkimuksen aineisto saatiin julkaistuista hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin kasvihuonekaasututkimuksista. Päästökertoimet määritettiin vuosittaisten KHK-taseiden keskiarvoina ja vaihtelua havainnoitiin keskihajonnoilla. Keskiarvoestimaattien tarkkuutta ja alkutilojen välisiä eroja selvitettiin tilastollisilla testeillä. Energiaturpeen hiilijalanjäljen luotettavuutta arvioitiin variansseilla ja tehtyjen oletusten vaikutusta lopputulokseen herkkyysanalyysillä. Tutkimuksen perusteella suurimmat KHK-päästöt syntyivät suopelloilta ja turvetuotantoalueelta, joilla yhteenlaskettu KHK-päästöjen kohdekohtainen vaihtelu oli myös suurinta. Metaanin vaihtelu oli suurin luonnontilaisilla soilla, kun taas hiilidioksiditaseen vaihtelu oli suurinta suopelloilla ja tämän jälkeen metsäojitetuilla soilla. Typpioksiduulipäästöjen vaihtelu oli suurinta suopelloilla. Suuren vaihtelun vuoksi etenkin metsäojitettujen turvekankaiden ja suopeltojen hiilidioksidin päästöestimaatit ovat epävarmoja. Ravinteisuustasoilla oli tilastollinen merkitsevyys luonnontilaisten soiden metaanipäästöissä ja metsäojitettujen soiden typpioksiduulipäästöissä. Pienin energia- ja kasvuturpeen hiilijalanjäljen estimaatti syntyi, kun tuotanto aloitettiin suopellolla. Metsäojitusalueiden ja luonnontilaisten soiden välillä ei ollut suurta eroa hiilijalanjäljessä. Myöskään ravinteisuustasolla ei havaittu olevan suurta merkitystä hiilijalanjälkeen. Jälkikäyttövaihtoehdoista metsitys ja ruokohelven viljely tuottivat kivihiilen hiilijalanjälkeä pienemmän ilmastovaikutuksen, kun taas soistaminen aiheutti kivihiiltä suuremman ilmastovaikutuksen. Hiilijalanjälkiarvion luotettavuus oli suurin luonnontilaisilla soilla ja pienin suopelloilla. Kohdekohtainen vaihtelu suopelloilla ja metsäojitusalueilla oli hyvin suurta verrattuna luonnontilaisiin soihin. Kaikki turvepellot tuottivat runsaasti kasvihuonekaasuja, kun taas metsäojitusalueilla osa kohteista tuotti runsaasti kasvihuonekaasuja mutta osa ei. Metsäojitusalueiden hiilitaseet oli mitattu usealla menetelmällä, mikä on todennäköisesti aiheuttanut lisävaihtelua tuloksiin. Tutkimuksessa ilmeni, että turpeen tapauksessa saavutettaisiin huomattavia päästövähennyksiä suhteessa kivihiileen, jos tuotantoa keskitettäisiin ”hot spot”- alueille, kuten suuripäästöisille metsäojitusalueille. Kasvuturpeen hiilijalanjälkiarvio tässä tutkimuksessa on vain suuntaa-antava, koska sitä koskevaa tutkimusta on tehty hyvin vähän. Lisäksi turpeen elinkaaren vaiheista etenkin tuotantovaiheen ja jälkikäytön kasvihuonekaasutaseet vaativat lisätutkimusta.The definition of the climate impact of peat products along with the possibilities to reduce greenhouse gas emissions are in a key role in peat industry. The climate impact of energy peat has been assessed by using the life cycle analysis but the results vary greatly. There are only few studies on the climate impact of horticultural peat available. Further, the deviation of the emission factors utilized in formal studies has not been assessed. In this master’s thesis the emission factors and their deviation concerning energy and horticultural peat were calculated. Additionally, the carbon footprints and their reliability concerning different peat production chains were assessed. The carbon footprint is a method to estimate the climate impact of a product. Here the carbon footprint was calculated according to ISO/TS 14067 life cycle analysis publication. The climate impact was calculated by adding the greenhouse gas emissions from “cradle to grave” where the life cycle of peat was divided into five different phases including the pre-phase, extraction (including peat extraction and storage), transport, use and after-use. The data was derived from published greenhouse gas studies with emphasis on the clarification of the coefficients of the pre-production and after-use phases. The focus was on carbon dioxide (CO2), methane (CH4) and nitrous oxide (N2O). The emission factors were defined from the yearly averages and the fluctuations were observed through standard deviations. The accuracy of the estimated averages as well as the differences of pre-production phases were assessed by statistical tests and the reliability of the carbon footprint of peat by variance. According to this study the biggest carbon dioxide-emissions and the lowest reliability of the total emission factors were from cultivated peatlands and from peatlands where extraction occurred. The standard deviation of methane was the highest in pristine mires, whereas the standard deviation of the carbon dioxide was the highest in forestry-drained and cultivated peatlands. The standard deviation of N2O was the highest in cultivated peatlands. According to this study, the emission factors concerning cultivated peatlands and forestry-drained peatlands had considerable risks of uncertainty. A statistical difference occurred in the methane emissions in pristine mires and nitrous oxide emissions in forestry-drained peatlands between low and high nutrient level. The carbon footprint of peat was the smallest when production was started in cultivated peatlands. No major differences were discovered in production started in pristine mires or forestry- drained peatlands or of low or high nutrient level. The best option for after-use was the afforestation and cultivation of green canary grass, which resulted in carbon footprint lower than that of coal. The rewetting resulted in higher climate impact than coal. The reliability of the climate impact estimate was the highest in pristine mires and the lowest in cultivated peatlands. The variation of carbon dioxide emissions in different habitats was high in forestry-drained peatlands: some habitats were considerable sources of carbon dioxide and some were carbon sinks. The carbon dioxide emissions have been calculated by different methods which may result in different CO2-balance. According to the study, the emissions of the peat industry could be lowered through concentration of production on “hot spot” areas such as forestry-drained soils with high emissions. Due to the limited number of studies, the carbon footprint estimate of horticultural peat in this study is merely indicative. As for the life cycle of peat, further study is required especially on the emissions of production and after-use phases

Screening Tools for the Identification of Alphavirus Inhibitors

Alphaviruses (genus Alphaviridae in the family Togaviridae) are positive-stranded RNA viruses with a nucleocapsid of eicosahedral symmetry and a lipid envelope carrying glycoprotein spikes. The viral genome is a single 11.5 - 11.8 kb RNA strand that has a 5 cap structure and 3 poly-A tail. The replication cycle in vertebrate cells involves entry into the host cells via receptor-mediated endocytosis, translation of the RNA to form the replicase proteins and successive transcription of RNAs with both polarities, production of structural proteins and packaging of the material into newly formed virions. Even though the genus includes emerging pathogens such as the Ross-River virus and Chikungunya virus, no vaccine or chemotherapy is currently available to prevent or suppress alphavirus infections in humans. Studies on alphavirus inhibitors have been scarce and mainly involved the description of broad-spectrum antiviral agents targeting host cell enzymes. Many of these agents demonstrate a narrow therapeutic window or have immunosuppressive activities, which limit their clinical use as antiviral agents. Thus far, the only clinical study on antiviral chemotherapy for alphavirus infections was conducted in 2006 using chloroquine and failed to show any benefits when compared to placebo-treated individuals. The general challenge in bioactivity screening is the need for robust, reproducible, cost-effective and biologically accurate assays for the screening of small organic molecules against the target of interest. Antiviral screening can be conducted via two basic strategies, either by phenotypic screens using general endpoints to measure virus replication or by screening for ligands against isolated target proteins validated for their relevance in virus replication. The limitation caused by the use of pathogenic viruses in screening can be overcome by the use of surrogate viruses or by the creation of replicon-containing cell lines. Replicon cell lines are generated by transfecting cells with RNA constructs encoding the viral replicase proteins, but lacking the genes for structural proteins. The constructs are typically inserted with selection markers and reporter genes and for viruses that induce a cytopathic effect, attenuating mutations may be required to achieve a stable cell line. In the current study, two antiviral screening assays were developed and used for the identification of alphavirus inhibitors. The SFV-Rluc marker virus carrying a Renilla luciferase insertion between nonstructural proteins (nsP) 3 and 4 was demonstrated to be genetically stable and similar to wild-type virus in terms of infectivity in BHK21 cell culture infections. This virus allowed for the development of a robust luminometric assay that resulted in a Z value of 0.52, and approximately 10% deviation in the normalised mid-signal. Furthermore, a replicon approach was used in the development of an antiviral assay against CHIKV. A BHK21-based cell line persistently expressing CHIKV replicase proteins with adaptive mutations in nsP2 was adopted for antiviral screening applying the fluorescent readout of enhanced green fluorescent protein (EGFP) marker under the subgenomic promoter of the replicon and activity of the Renilla luciferase produced as a fusion protein with nsP3. Z value of 0.79 and 0.74 were achieved for the fluorescent and luminescent readouts, respectively, and the normalised mid-signal showed approximately 5% deviation. Both assays were optimised for screening environment in 96-well format and validated with previously known alphavirus inhibitors. In addition to the new antiviral assays, methods for cell viability evaluation were compared and validated in automated environment to provide counter-screening methods to be combined with the antiviral assays.. The SFV-Rluc assay was used as the primary assay for the antiviral screening of 29 nucleoside analogues, 51 semisynthetic betulin-derived compounds, 124 natural compounds and 234 synthetic drug molecules. The identified hits were counter-screened in mammalian cell viability assays. The confirmed hits were further characterised in secondary assays using CPE reduction, measurement of SFV yield and CHIKV replicon assays. 3 -amino-3 -deoxyadenosine, 3,28-O-diacetylbetulin and coumarin 30 were identified as the most potent SFV inhibitors with IC50 values of 16.2 µM, 9.1 µM and 0.4 µM, respectively. The 5,7-dihydroxyflavonoids apigenin, chrysin, naringenin and silybin were found to suppress expression of the CHIKV replicon marker gene at micromolar concentrations. Among the pharmaceutical compounds, the core structure of 10H-phenothiazine was found in 6 of the 12 confirmed hit compounds and was considered a suitable building block for future antiviral studies. In conclusion, the newly developed assays were successfully used as a panel of antiviral and cell viability assays to identify alphavirus inhibitors with diverse chemical structures.Uusia keinoja hyttysten levittämiä virusinfektioita estävien lääkeaineiden etsintään Hyttysten levittämät virustaudit ovat viime vuosina nousseet uudelleen kansainväliseksi terveysriskiksi. Historiallisesti merkittävien hyttysten levittämien virustautien kuten keltakuumeen hävittämisestä huolimatta monet näistä ns. arboviruksista jatkavat leviämistään, ja ilmastonmuutos sekä väestön lisääntyvä määrä kasvattavat epidemiariskiä entisestään. Tässä väitöskirjatyössä on kehitetty laboratoriokäyttöön soveltuvia menetelmiä, joiden avulla voidaan etsiä alfavirusten (Alphaviridae) sukuun kuuluvia viruksia estäviä yhdisteitä lääkekehityksen lähtömateriaaliksi. Alfaviruksista Suomessa esiintyvä Sindbis-virus aiheuttaa vuosittain laajuudeltaan muutamasta tapauksesta noin 1 000 tapaukseen vaihtelevan epidemian. Tätä Pogostan tautina tunnettua sairautta tavataan yleisimmin Itä-Suomessa ja sen oireita ovat kuume, ihomuutokset ja osalla sairastuneista pitkäkestoinen niveltulehdus. Kansainvälisesti suurinta huolta on aiheuttanut viimeisin vuosille 2005-2007 ajoittunut Chikungunya-viruksen (CHIKV) epidemia. Tässä epidemiassa arvioitiin olleen maailmanlaajuisesti noin 6 miljoonaa tapausta, ja tyypillisten alfavirusinfektioihin liittyvien oireiden lisäksi havaittiin aiemmin epätyypillisinä pidettyjä hermostoperäisiä oireita etenkin pienillä lapsilla. Koska alfaviruksia estäviä lääkeaineita ei ole tällä hetkellä saatavilla, tavoitteena oli kehittää menetelmiä joilla tällaisia aineita voitaisiin seuloa kemiallisista yhdistekokoelmista. Väitöskirjassa on kuvattu kaksi erillistä menetelmää, joista ensin kehitetyssä käytettiin hyväksi eniten tutkittua alfavirusten heimon mallivirusta Semliki Forest virusta (SFV). Menetelmän pohjana on viruskanta, jonka perimäainekseen lisättiin valoa tuottavaa lusiferaasiproteiinia koodaava geeni. Kun miniatyrisoidussa muodossa kasvatetut isäntäsoluviljelmät infektoidaan tällä SFV-Rluc:ksi nimetyllä viruksella, viruksen jakautumiskyky viljelmässä voidaan mitata luminometrisenä signaalina eli lusiferaasin tuottaman valon määrän perusteella. Vastaavasti lisäämällä infektioliuokseen kiinnostuksen kohteena olevia yhdisteitä voidaan niiden kyky estää viruksen jakautumista havaita tuotetun valon määrän vähenemisenä. Toisessa kehitetyssä menetelmässä tuotettiin pysyvä solulinja, johon on siirretty Chikungunya-viruksen RNA-replikoni eli viruksen replikaatioproteiineja koodaavat sekvenssit. Virus käyttää näitä ns. nonstrukturaaliproteiinejaan jakautumissyklin solunsisäisissä vaiheissa, minkä vuoksi ne ovat myös kiinnostavia lääkevaikutuskohteita. Myös tähän sovellukseen lisättiin lusiferaasia koodaava sekvenssi sekä lisäksi vihreää fluoresoivaa proteiinia (GFP; green fluorescent protein) koodaava alue jakautumissyklin eri vaiheiden seuraamista varten, ja menetelmä sopeutettiin lääkeaineseulontaan soveltuvaan miniatyrisoituun muotoon. Molempia menetelmiä kehitettäessä keskeinen työvaihe on ollut myös toistettavuuden ja tarkkuuden määrittäminen erilaisten tilastollisten parametrien avulla sekä menetelmien validointi tunnetuilla malliyhdisteillä. Kumpaakin menetelmää käytettiin erityyppisten yhdistekokoelmien seulomiseen uusien antiviraalisten yhdisteiden löytämiseksi, ja näissä kokeissa tunnistettujen yhdisteiden selektiivisyys virusta kohtaan tutkittiin mittaamalla yhdisteiden vaikutukset myös isäntäsolujen jakautumiskykyyn. Antiviraalisesti aktiivisiksi osoittautuivat mm. koivun kaarnasta eristetyn betuliinin puolisynteettiset johdannaiset sekä flavonoidit apigeniini ja naringeniini. Lisäksi osoitettiin myös eräiden psyykenlääkkeiden omaavan alfaviruksia estäviä vaikutuksia. Tunnistetut yhdisteryhmät avaavat uusia mahdollisuuksia alfavirusten aiheuttamien sairauksien tutkimuksessa ja hoidossa. Lisäksi tunnistettujen yhdisteiden kemiallinen monimuotoisuus osoittaa kehitettyjen menetelmien käyttökelpoisuuden erityyppisten lähtömateriaalien seulonnassa

Hiljenny hartauteen : Hartausmateriaalia partiolippukunnille

Opinnäytetyön aiheena oli työstää hartausmateriaali partiolippukunnalle. Hartausmateriaalin ajatuksena oli käsitellä uskontoa partion kautta. Hartaudet käsittelevät partion ihanteita sekä muita tärkeitä ja ajankohtaisia aiheita. Työ oli toiminnallinen opinnäytetyö. Työn ideoinnissa osallistettiin lippukunnan partionjohtajia, koska heillä on paras tuntemus lippukunnan lapsista ja nuorista. Johtajat pääsivät toteuttamaan ja testaamaan, toimivatko hartaudet ryhmissä. Partio-osiossa käsitellään partiota ja sen historiaa. Lapsen spirituaaliteetti -osiossa käsitellään lapsen hengellistä elämää ja hartauselämää partiossa. Toiminta-osiossa keskitytään kertomaan opinnäytetyöprosessin kulusta, hartauksien sisällöstä ja palautteesta. Arviointi-osiossa arvioidaan opinnäytetyötä. Viimeisessä pohdinta-osiossa keskitytään opinnäyte-työprosessin aikana tulleisiin ideoihin ja pohdintoihin.The subject of this thesis was to create devotion material to the local group of scouts. The devotion was to deal with scout ideology and important and topical subjects. The thesis was a functional thesis. The local scout groups leaders were involved in brainstorming because they have the best knowledge of children and youth taking part in the local scout groups. Leaders put the material into practice and tested the devotions in the groups. This thesis has five parts. The first one is scouting, which discusses scouting and its history. In the second part, which is about children`s spirituality, the spirituality in scout meetings is discussed. In the third part, the focus is on the thesis process, the purpose of the devotions and feedback. The evaluation part evaluates the successfulness of the thesis and in the final reflection part focuses on the ideas and reflections that came up during the thesis process

Vanhat tv-ohjelmat seuraajien sitouttajana ja keskustelun herättäjänä : Tarkastelussa Elävän arkiston Instagram-julkaisut

Tässä tutkielmassa tutkitaan Ylen Elävän arkiston Instagram-julkaisuja. Tavoitteena on selvittää, miten Elävä arkisto kutsuu julkaisuillaan Instagramin käyttäjiä vuorovaikutukseen heidän kanssaan, ja miten käyttäjät ilmaisevat julkaisujen kommenttiosiossa samanmielisyyttä keskinäisissä keskusteluissa. Analyysimateriaali koostuu 15 julkaisusta, joista kymmentä tarkastellaan julkaisujen ja viittä julkaisua kommenttien näkökulmasta. Käsiteltävät Elävän arkiston julkaisut sisältävät lyhyitä videopätkiä vanhoista tv-ohjelmista, jotka ovat peräisin Ylen tv- ja filmiarkistoista. Analyysimateriaalista tehtyjen havaintojen perusteella tehdään laajempia johtopäätöksiä siitä, miten Elävä arkisto sitouttaa käyttäjiä julkaisuillaan, ja miten sitoutuminen julkaisujen sisältöön ilmenee käyttäjien reaktioissa. Tutkimusmenetelmänä käytetään digitaalista keskusteluanalyysia. Julkaisujen tarkastelussa huomioidaan se, mitä Elävä arkisto tekee kirjoitetulla tekstillä ja visuaalisella sisällöllä. Tutkittavissa verkkokeskusteluissa analysoidaan keskustelijoiden vuorovaikutusta kielellisten valintojen tasolla. Samanmielisyyttä havainnoidaan siten, miten keskustelijat luovat yhteisymmärrystä omilla vuoroillaan. Julkaisuja ja kommentteja tutkitaan myös multimodaalisuuden näkökulmasta. Tähän sisältyy audiovisuaalisen sisällön ja kirjoitetun tekstin ohella myös julkaisijan ja keskustelijoiden käyttämien emojien tarkastelu. Analyysimateriaalista erotettiin kolme eri keinoa, joilla käyttäjiä kutsutaan vuorovaikutukseen julkaisujen avulla. Ensimmäinen keino oli esittää julkaisussa kysymys, joka liittyi julkaisuun lisättyyn videopätkään. Kysymykset edellyttivät käyttäjiltä videon katsomista, jotta he pystyivät antamaan vastauksen. Informatiiviset julkaisut sisälsivät enemmän kirjoitettua ja visuaalista sisältöä, ja niillä oli käyttäjää valistava ja aihetta selittävä funktio. Kolmanneksi julkaisuissa painotettiin visuaalista sisältöä, jolloin julkaisua pohjustettiin lyhyen johdatustekstin avulla. Samanmielisyyttä ilmeni kommenteissa kutsuina, muistelemisena ja kannanottoina. Tutkimuksessa havaittiin, että julkaisuissa painottuivat nostalgisten muistojen herättäminen, huumorin sekä samaistumisen tunteiden luominen. Käyttäjät osoittivat vahvaa sitoutumista julkaisuihin. Sitoutuminen ei ilmennyt pelkästään kommenteissa ja julkaisujen tykkäyksillä, vaan myös kutsumalla muita käyttäjiä katsomaan julkaisun tägäystoiminnon avulla. Käyttäjien väliset keskustelut kommenttiosiossa olivat täten myös osoitus käyttäjien sitoutumisesta julkaisujen sisältöön. Tutkimus osoitti, että Elävä arkisto pystyy aktiivisella sisällöntuotannollaan vaikuttamaan palvelusta syntyviin mielikuviin sosiaalisen median välityksellä. Tämä auttaa siten houkuttelemaan käyttäjiä katsomaan julkaisuissa näkyviä sisältöjä Ylen omien palveluiden kautta

L'enseignement de la francophonie dans le système scolaire finlandais selon des étudiants de l'université

Dans ce mémoire de master nous étudions l’apprentissage des langues étrangères, plus précisément l’apprentissage des cultures étrangères. Le sujet est comment des pays francophones dans les cours de français dans e système scolaire finlandais. Le sujet était examiné sous la forme d’un questionnaire sur un outil en ligne Webropol. Les personnes ayant répondu au questionnaire étaient des étudiants du français à l’université de Turku. Dans le questionnaire nous avons voulu savoir si les autres pays francophones que la France sont traités dans l’enseignement du français. De plus, un des intérêts était si l’enseignement de la culture francophone reçu à l’école est suffisant pour pouvoir continuer des études en langue française en niveau universitaire, ainsi que quels thèmes de francophonie sont intéressants selon les étudiants. Pour analyser les réponses de nos 22 participants, comme outil analytique nous avons choisi la théorisation ancrée. Pour pouvoir voir si l’enseignement de la francophonie a atteint les buts des programmes d’enseignement, nous avons mis les parties de ces documents liés à l’enseignement culturel des langues étrangères dans cette recherche. En analysant les résultats, nous pouvons constater que les étudiants apprennent la francophonie à l’aide des thèmes comme la culture, la géographie et les locuteurs. Les étudiants estiment que leurs savoirs sur la francophonie sont suffisants pour poursuivre leurs études, ainsi que les buts des programmes d’enseignement sont atteints