Yhteisestä taistelusta hakaristin hämärään – Suomen poliisin kansainvälinen yhteistyö ja kansainvälinen rikospoliisikomissio (IKPK) 1928–1939

Interpolin edeltäjä, kansainvälinen rikospoliisikomissio (IKPK), perustettiin Wienissä vuonna 1923 vastauksena poliisin keskuudessa heränneeseen huoleen kansainvälistyvästä rikollisuudesta. Suomi liittyi siihen vuonna 1928. Maassa haluttiin pysytellä kansainvälisen kehityksen mukana, kehittää poliisia ja olla mukana rikollisuuden vastaisessa taistelussa. Vuonna 1938 Itävaltaan asettunut IKPK päätyi osaksi natsi-Saksan poliisikoneistoa ja menetti toisen maailmansodan alettua suurelta osin kansainvälisen luonteensa. Tutkielmassani käsittelen Suomen poliisin kansainvälistä yhteistyötä ja suhdetta komissioon 1920- ja 1930-luvuilla, ennen kuin IKPK joutui lopulliseen hajaannukseen. Keskityn rikospoliisiyhteistyöhön, mutta samalla tarkastelen poliisia yleisemmin ammattikuntana ja esimerkiksi turvallisuuspoliisin roolia IKPK:ssa. Selvitän kansainvälisen yhteistyön motiiveja ja tavoitteita sekä IKPK:n asemaa Suomessa poliisissa. Lisäksi tarkastelen, kuinka ammattikunta loi omaa toimintakulttuuriaan IKPK:n viitekehyksessä. Poliisi oli politiikasta irrallaankin altis ympäristön vaikutteille. Lopulta pyrkiessään pysyttelemään kaiken poliittisen yläpuolella IKPK oli täysin kykenemätön suojelemaan itseään vuoden 1938 jälkeen. Samalla monissa maissa, Suomessakin, yhteistyö Saksan kanssa saatettiin nähdä täysin normaalina, kun se ei koskenut varsinaisesti poliittista rikollisuutta. Tutkielma leikkaa läpi yhteistyön vakiintumisen 1920- ja 1930-luvuilla ja IKPK:n ajautumisen Saksan haltuun. Sota tiesi kohtalokasta iskua sen työlle ja toimii murrosvaiheena, johon tarkastelu on perusteltua päättää. Käyttämiini lähteisiin kuuluvat poliisiammattilehdet, IKPK:n julkaisut ja eri viranomaisaineistot, kuten Suomen rikostutkimuskeskuksen, ulkoministeriön ja valtiollisen poliisin materiaali. Ajassaan syntyneet lähteet sidotaan osaksi historiallista kontekstia ja näin tavoitetaan poliisitoiminnan ja -kulttuurin todellisuutta. Kansainvälinen rikollisuus ei ollut Suomessa yleistä ja poliisiyhteistyö usein vaatimatonta, mutta IKPK:ta pidettiin tärkeänä. Merkittäväksi koettiin komissiossa luodut henkilökohtaiset suhteet, kehityksen seuraaminen ja oman toiminnan kehittäminen, minkä lisäksi sodan uhan kasvaessa kansainvälisen rikollisuuden ehkäiseminen koettiin jopa entistä tärkeämmäksi. IKPK taas heijasteli aikansa asenteita ja loi kulttuuria vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, mikä kantautui Suomeenkin. Saksalle järjestö oli osaltaan vaikuttamisen väline, kun kansainvälisellä foorumilla luotiin uhkakuvia ja keskusteltiin valvonnan keinoista. Tutkielmani lisää tietoa aiheesta, jota on Suomessa käsitelty varsin vähän, minkä lisäksi se täydentää kansainvälistä tutkimusta yhden jäsenmaan näkökulmasta

NFI plots as complementary reference data in forest inventory based on airborne laser scanning and aerial photography in Finland

201

Effect of cluster configuration and auxiliary variables on the efficiency of local pivotal method for national forest inventory

201

Asiointi julkisessa hallinnossa – Kansainvälinen vertailu

Asiointi julkisessa hallinnossa – Kansainvälinen vertailu -tutkimus toteutettiin osana valtioneuvoston kanslian selvitys- ja tutkimustoimintaa helmi-elokuussa 2017. Työ tuottaa tietoa palvelukanavien ja -palvelutarjonnan uudistamisten valmistelua varten. Tämän selvityksen alussa tarkastellaan kaikkien EU-maiden julkisten palveluiden järjestämiseen liittyviä sähköisen hallinnon strategioita. Tämän jälkeen tarkastellaan lähemmin kuutta eri julkista palvelua viidessä digitaalisten palveluiden osalta pitkälle kehittyneessä vertailumaassa. Vertailuun valitut maat ovat Ruotsi, Tanska, Norja, Alankomaat ja Viro. Julkisten palveluiden kehittämiseen liittyvät strategiat on kuvattu kaikissa vertailumaissa melko yleisellä tasolla. Ne sisältävät paljon samankaltaisia elementtejä. Ydintavoite on tuottaa kansalaisille aiempaa parempia, turvallisempia ja helppokäyttöisempiä palveluita aiempaa alemmilla kustannuksilla. Myös Suomen kansallisen palveluarkkitehtuurin (KaPA) kehittämiseen tähtäävä ohjelma painottaa samoja teemoja. Palveluiden digitalisointi on edennyt kaikissa tarkastelluissa maissa nopeasti. Sähköinen palvelukanava on monien julkisten palveluiden osalta pääasiallinen toimintamalli. Useimmat asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä uusiin digitaalisiin palvelumuotoihin. Suomi voisi hyödyntää monia vertailumaissa sovelletuista toimintamalleista. Suomi on edennyt julkisten palveluiden kehittämisessä suunnilleen vertailumaiden tahtiin. Tekniikan nopea kehittyminen antaa tulevaisuudessa mahdollisuudet tuottaa asiakkaan näkökulmasta yksikertaisempia ja helpommin käytettäviä ja hallinnon näkökulmasta tehokkaampia sekä laadukkaampia palveluita. Tämä vaatii kuitenkin jatkuvaa panostusta. Lähivuosien kehittämiskohteet voivat liittyä tietojärjestelmien yhteentoimivuuteen, yhteisiin palvelunäkymiin ja tunnistautumisee

Matalapalkkatyön yleistyminen ja suomalainen sosiaaliturva – Muutoksen vaikutukset kansainvälisen kokemuksen valossa

Tämä raportti tarkastelee matalapalkkaisen työn yleistymiseen liittyviä kysymyksiä erityisesti sosiaaliturvan näkökulmasta. Jo noin 30 vuotta jatkunut työmarkkinoiden polarisaatio on lisännyt sekä korkeapalkkaisten että matalapalkkaisten tehtävien määrää samalla kun keskipalkkaisten työpaikkojen osuus on pienentynyt. Tähän ovat vaikuttaneet sekä yleinen työmarkkinoiden kehitys että sosiaaliturvaan tehdyt muutokset, jotka molemmat ovat vaikuttaneet matalapalkkatyön yleistymiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan matalapalkkatyötä kotimaassa sekä kansainvälisten esimerkkien valossa. Kohdemaiksi valittiin Iso-Britannia, Saksa, Alankomaat ja Tanska. Niissä kaikissa on toteutettu laajoja sosiaaliturvan ja työttömyysturvan uudistuksia, mikä tarjoaa nyt mahdollisuuden tehtyjen uudistusten vaikutusten analysoinnille. Ison-Britannian Universal Credit, Saksan Hartz-uudistukset, Alankomaiden velvoittava sosiaaliturva sekä Tanskan työreformin ensimmäinen vaihe ja työttömyysturva tulevaisuuden työmarkkinoille ovat kaikki käynnistyneet 2000-luvulla. Saksan Hartz-uudistusten myötävaikutuksella työttömyysaste on laskenut murto-osaan vuosituhannen alun tilanteesta, mutta samalla köyhyysriski on kasvanut puolitoistakertaiseksi. Universal Credit taas on kärsinyt heikosta toimeenpanosta ja samaan aikaan toteutetuista sosiaaliturvamenojen leikkauksista. Uudistus on kesken ja suuri joukko tuensaajista on ollut järjestelmän ongelmista johtuen suurissa vaikeuksissa. Tanskassa saadut kokemukset työmarkkinoiden uudistuksista vaikuttavat edellisiä myönteisemmiltä. Byrokratia- ja kannustinloukkujen purkaminen näyttää onnistuneen, ja lineaariseen malliin ja tulorekisterin käyttöön perustuva sosiaaliturva on taloudellisesti kannustava. Samalla se nojaa vahvaan henkilökohtaiseen kontaktiin, jonka avulla ihmisiä ohjataan ja velvoitetaan työn tekemiseen. Liite 1 Työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan vertailua Alankomaissa, Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Tanskass

Comparison of Airborne Laser Scanning Methods for Estimating Forest Structure Indicators Based on Lorenz Curves

The purpose of this study was to compare a number of state-of-the-art methods in airborne laser scan- ning (ALS) remote sensing with regards to their capacity to describe tree size inequality and other indi- cators related to forest structure. The indicators chosen were based on the analysis of the Lorenz curve: Gini coefficient ( GC ), Lorenz asymmetry ( LA ), the proportions of basal area ( BALM ) and stem density ( NSLM ) stocked above the mean quadratic diameter. Each method belonged to one of these estimation strategies: (A) estimating indicators directly; (B) estimating the whole Lorenz curve; or (C) estimating a complete tree list. Across these strategies, the most popular statistical methods for area-based approach (ABA) were used: regression, random forest (RF), and nearest neighbour imputation. The latter included distance metrics based on either RF (NN–RF) or most similar neighbour (MSN). In the case of tree list esti- mation, methods based on individual tree detection (ITD) and semi-ITD, both combined with MSN impu- tation, were also studied. The most accurate method was direct estimation by best subset regression, which obtained the lowest cross-validated coefficients of variation of their root mean squared error CV(RMSE) for most indicators: GC (16.80%), LA (8.76%), BALM (8.80%) and NSLM (14.60%). Similar figures [CV(RMSE) 16.09%, 10.49%, 10.93% and 14.07%, respectively] were obtained by MSN imputation of tree lists by ABA, a method that also showed a number of additional advantages, such as better distributing the residual variance along the predictive range. In light of our results, ITD approaches may be clearly inferior to ABA with regards to describing the structural properties related to tree size inequality in for- ested areas

Lung Injury After Neonatal Congenital Cardiac Surgery Is Mild and Modifiable by Corticosteroids

Objectives: The present study was performed to determine whether lung injury manifests as lung edema in neonates after congenital cardiac surgery and whether a stress-dose corticosteroid (SDC) regimen attenuates postoperative lung injury in neonates after congenital cardiac surgery. Design: A supplementary report of a randomized, double-blinded, placebo-controlled clinical trial. Setting: A pediatric tertiary university hospital. Participants: Forty neonates (age Measurements and Main Results: The chest radiography lung edema score was lower in the SDC than in the placebo group on the first postoperative day (POD one) (p = 0.03) and on PODs two and three (p = 0.03). Furthermore, a modest increase in the edema score of 0.9 was noted in the placebo group, whereas the edema score remained at the preoperative level in the SDC group. Postoperative dynamic respiratory system compliance was higher in the SDC group until POD three (p < 0.01). However, postoperative oxygenation; length of mechanical ventilation; and tracheal aspirate biomarkers of inflammation and oxidative stress, namely interleukin-6, interleukin-8, resistin, and 8-isoprostane, showed no differences between the groups. Conclusions: The SDC regimen reduced the development of mild and likely clinically insignificant radiographic lung edema and improved postoperative dynamic respiratory system compliance without adverse events, but it failed to improve postoperative oxygenation and length of mechanical ventilation. (C) 2021 The Authors. Published by Elsevier Inc.Peer reviewe

Suomen metsät 2004–2008 ja niiden kehitys 1921–2008

MetsävaratTässä julkaisusssa esitetään valtakunnan metsien 10. inventointiin (VMI10) perustuvat tiedot Suomen metsävaroista ja metsien tilasta. Maastotiedot on kerätty vuosina 1996–2004. Tulokset esitetään metsäkeskusalueittain, osa tuloksista myös puuntuotannon rajoitusten ja metsänomistajaryhmän mukaan jaoteltuna. Metsien kehitystä tarkastellaan vertailemalla tuloksia aiempien inventointien tuloksiin 1920-luvun alun VMI1:stä lähtien. Julkaisussa esitetään myös VMI10:ssä käytetyt mittaus- ja laskentamenetelmät. Suomen metsien puumäärä on jatkanut lisäystään. Puuston kokonaistilavuus on 2,2 miljardia kuutiometriä, kun 1920-luvun alussa nykyisen Suomen puuston määrä oli 1,4 miljardia kuutiometriä. Puuston vuotuinen kasvu oli inventointia edeltäneillä 5 vuoden mittausjaksoilla lähes 100 miljoonaa kuutiometriä. Suomen metsissä nuorien metsien osuus on suuri, mikä selittää puumäärän lisäystä ja puuston lisääntyvää kasvua. Soiden ojitus on lisännyt metsämaan alaa noin 1,5 miljoonaa hehtaaria, mikä myös selittää puuston määrän ja kasvun lisäystä. Edelliseen inventointiin verrattuna metsämaan ala on kuitenkin pienentynyt maanrakennustoiminnan vaikutuksesta. Metsien terveydentila on hyvä, vakavia tuhoja havaittiin inventoinnissa vain noin 4 %:lla metsä maan alasta. Metsähoidollinen tila on tyydyttävä – 73 % puuntuotannon metsämaan metsistä on metsänhoidolliselta tilataan hyviä tai tyydyttäviä. Nuorissa metsissä on kuitenkin aiempaa enemmän kiireelliä taimikonhoito- ja ensiharvennustarpeita. Metsä-, kitu- ja joutomaan alasta noin 2 %:lla on arvokkaita biotooppeja, jotka VMI:n maasto arvion mukaan todennäköisesti täyttävät metsälain 10 pykälän kriteerit lukuun alueellista yleisyyttä, johon VMI:n arvioinnissa ei ole otettu kantaa. Arvokkaat elinympäristöt on otettu hyvin huomioon metsien käsittelyssä. Lahopuuston määrä on edelliseen inventointiin verrattuna lisääntynyt Etelä-Suomessa, mutta näyttäisi hieman pienentyneen Pohjois-Suomessa

Suomen metsät 2009–2013 ja niiden kehitys 1921–2013

Tässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien 11. inventoinnin (VMI11) tulokset Suomen metsävaroista ja metsien tilasta. Maastotiedot on kerätty vuosina 2009–2013. Metsien kehitystä tarkastellaan 1920-luvulta lähtien vertailemalla VMI11:n tuloksia aiempien inventointien (VMI1–VMI10) tuloksiin. Julkaisussa esitetään myös VMI11:n menetelmät maastomittausten ja laskentamenetelmien osalta. Puuston määrä on 2,4 miljardia kuutiometriä. Edelliseen inventointiin verrattuna lisäystä on 150 miljoonaa kuutiometriä ja 1920-luvun puumäärään verrattuna noin miljardi kuutiometriä. Puuston määrästä 50 % on mäntyä, 30 % kuusta, 20 % koivua. 1920-lukuun verrattuna kaikkien em. puulajiryhmien kokonaistilavuus on lisääntynyt selvästi, esimerkiksi lehtipuun määrä on lisääntynyt puolitoistakertaiseksi. Puuston vuotuinen kasvu inventoinnin mittausvuosia edeltäneinä 5 vuotena on ollut keskimäärin 105,5 miljoonaa kuutiometriä. Puuntuotannon metsämaan metsistä 36 % on nuoria kasvatusmetsiä, 30 % varttuneita kasvatusmetsiä, 19 % taimikoita ja 13 % uudistuskypsiä metsiä. Puuttomia uudistusaloja sekä siemen- ja suojuspuustoja on yhteensä vajaat 2 % puuntuotannon metsämaan alasta. Mäntyvaltaisia metsiä on 64 % koko Suomen metsämaan alasta, kuusivaltaisia 25 % ja lehtipuuvaltaisia 10 %. Etelä-Suomen nuorissa metsissä kuusivaltaiset metsät ovat yleistymässä, mikä kertoo siitä, että kuusta suositaan metsän uudistamisessa. Metsikön laatua alentavia tuhoja on 25 %:lla puuntuotannon metsämaan alasta. Kuusivaltaisissa metsissä yleisimpiä tuhonaiheuttajia ovat tuuli ja lumi, mäntyvaltaisissa metsissä lumi ja hirvi, lehtipuuvaltaissa metsissä lahottajasienet ja hirvi. Metsien terveydentila on hyvä, sillä vakavia tuhoja esiintyy vain 3 %:lla puuntuotannon metsämaan alasta. Puuntuotannon metsämaan metsistä 28 % on metsänhoidolliselta tilaltaan hyviä ja 44 % tyydyttäviä. Vajaatuottoisia metsiä on 7 %. Vajaatuottoisten metsien määrä on pienentynyt edelliseen inventointiin verrattuna hieman ja aiempiin inventointeihin verrattuna selvästi. Tulevana 10-vuotiskautena metsänhoidollisia ensiharvennustarpeita on 1,9-kertaisesti ja taimikonhoitotarpeita 1,5-kertaisesti menneen 10-vuotiskauden suoritemääriin verrattuna. Metsien monimuotoisuudelle tärkeän lahopuuston määrän lisääntyminen on Etelä-Suomessa jatkunut. Pohjois-Suomessa lahopuuston määrä on vähentynyt. Pohjois-Suomessa lahopuuston keskitilavuus metsämaalla (8,0 m³/ha) on kuitenkin edelleen yli kaksinkertainen Etelä-Suomeen (3,8 m³/ha) verrattuna. Pysyvien koealojen avulla laskettu puuston vuotuinen luonnonpoistuma on 6,5 miljoonaa kuutiometriä. Tästä 0,9 miljoonaa kuutiometriä on korjattu hakkuissa. Puuston rakenteen ja lahopuuston sekä ihmisen vaikutuksen suhteen luonnontilaisen kaltaisia metsiä on 517 000 hehtaaria.201