Kantatien 63 parantaminen välillä Ina–Kaustinen : Pääsuuntaselvitys

Kantatie 63 Kauhava–Ylivieska (169 km) on tärkeä maakuntien välinen päätie, joka toimii yhteytenä kuntakeskusten, seutujen ja maakuntien välillä, mm. tärkeänä elinkeinoelämän kuljetusten reittinä. Kantatie 63 on Väyläviraston Pääteiden palvelutaso ja tulevaisuuden tarpeet -selvityksen mukainen muu päätie. Kantatie 63 on parannettu vastaamaan päätieverkon palvelutasovaatimuksia lukuun ottamatta moniongelmaista tieosuutta välillä Ina–Kaustinen. Kantatie 63 Inan ja Kaustisen välillä (14 km) on kapea, mutkainen ja mäkinen päätie, joka kulkee useiden kylien läpi. Keskimääräinen vuorokausiliikennemäärä vaihtelee välillä 1 700–2 300 ajoneuvoa vuorokaudessa (KVL 2019), josta raskaan liikenteen osuus on huomattava 12–15 %. Tien nopeusrajoitus on pääosin 70 km/h, mutta kyläkeskusten kohdilla nopeusrajoitus on 60 km/h. Pääsuuntaselvityksen tavoitteena oli määrittää väyläratkaisut, joilla kantatielle määritetty ennustetilanteen tavoitetaso saavutetaan. Ensisijaisena ja valtakunnallisena liikenteellisenä tavoitteena on parantaa pitkämatkaisen tavara- ja henkilöliikenteen sujuvuutta, ennustettavuutta ja matka-aikaa. Lisäksi tavoitteita on asetettu jalankulun ja pyöräilyn olojen ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi sekä liikenteen ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Työn aikana tutkittiin useita eri linjausvaihtoehtoja, joista hankeryhmän keskustelun pohjalta Väyläviraston ohjeistuksen mukaiseen hankearviointiin valittiin neljä linjausluonnosta. Hankearvioinnin perusteella lähempään tarkasteluun valittiin kaksi vaikuttavuudeltaan parasta ja realistisinta vaihtoehtoa, jotka esiteltiin yleisötilaisuudessa syyskuussa 2021. Hankeryhmä päätti yksimielisesti esittää jatkosuunnitteluun hyötykustannussuhteeltaan, vaikuttavuudeltaan ja toteutustodennäköisyydeltään parempaa läntistä vaihtoehtoa, jossa kantatie 63 parannetaan uuteen maastokäytävään noin 9 km matkalta ja muulta jaksolta levennetään. Valitun vaihtoehdon mukaisessa tavoitetilanteessa kantatien poikkileikkaus 9,0/7,0 m ja nopeusrajoitus pääosin 100 km/h

Förbättring av stamväg 63 mellan Ena i Evijärvi och Kaustby : Lokaliseringsplan

Stamväg 63 Kauhava–Ylivieska (169 km) är en viktig huvudväg mellan landskap som fungerar som förbindelse mellan kommuncentrum, regioner och landskap samt utgör en viktig rutt för bl.a. näringslivets transporter. I enlighet med Trafikledsverkets utredning angående servicenivån på huvudvägar och framtida behov hör stamväg 63 till kategorin annan huvudväg. Utom det multiproblematiska avsnittet mellan Ena–Kaustby har stamväg 63 förbättrats så att den motsvarar de krav på servicenivån som ställs på huvudvägsnätet. Stamväg 63 mellan Ena och Kaustby (14 km) är en smal, krokig och backig huvudväg som går genom flera byar. Den genomsnittliga dygnstrafiken varierar mellan 1 700–2 300 fordon per dygn (KVL 2019), varav andelen tung trafik är betydande, 12–15 %. Hastighetsbegränsningen på vägen är huvudsakligen 70 km/h, men vid bycentrumen 60 km/h. Målet med lokaliseringsutredningen var att definiera trafikledslösningar genom vilka den för stamvägen ställda målnivån enligt prognosen uppnås. Det primära och riksomfattande trafikmässiga målet är att förbättra den långresa gods- och persontrafikens smidighet, förutsägbarhet och restid. Det har ställts ytterligare mål för att förbättra gång- och cykelförhållanden och trafiksäkerhet samt för att minska trafikens miljökonsekvenser. Under arbetets gång granskades flera olika sträckningsalternativ, varav på basis av projektgruppens diskussion valdes fyra utkast till sträckning för en projektbedömning som utfördes enligt Trafikledsverkets riktlinjer. På basis av projektbedömningen valdes sedan för närmare granskning två alternativ som med avsikt på genomslagskraft var de bästa och mest realistiska. De presenterades vid ett möte för allmänheten i september 2021. Projektgruppen beslöt enhälligt att föreslå det västra alternativet för den fortsatta planeringen, eftersom det på basis av projektbedömningen är bättre med avsikt på nyttokostnadsförhållande, genomslagskraft och sannolikhet för förverkligande. I detta alternativ förbättras stamväg 63 i en ny terrängkorridor på en sträcka av cirka 9 km och breddas för de övriga sträckorna. I måltillståndet av det valda alternativet är stamvägens tvärsektion 9,0/7,0 m och hastighetsbegränsningen huvudsakligen 100 km/h

Nanopartikkelien vaikutuksesta muodostuvia reaktiivisia happiyhdisteitä mittaavan menetelmän kehitys

Nanoteknologiaa hyödynnetään eri teollisuuden aloilla, mutta toistaiseksi ei ole kehitetty standardoituja mittausmenetelmiä, joilla voitaisiin tutkia niiden turvallisuutta. Nanopartikkelien tiedetään katalysoivan reaktiivisten happiyhdisteiden (reactive oxygen species, ROS) muodostumista hapellisissa olosuhteissa. Tämän diplomityön tarkoituksena oli kehittää mittausmenetelmä, jonka avulla voidaan määrittää nanopartikkelien vaikutuksesta muodostuneiden ROS:ien määrä abioottisessa ympäristössä. Mittausmenetelmä perustuu yhdisteeseen 2', 7'-diklorofluoresin (DCFH), jonka mittauksessa syntyneet ROS:it hapettavat. Hapettunut DCFH fluoresoi, ja mittaamalla fluoresenssin intensiteetin muutosta voidaan määrittää muodostuvien ROS:ien määrä. Mittausmenetelmää testattiin viidellä eri nanopartikkelilla (ZnO, Ti02, Al203, ZnO pinnoitettuna A1203-partikkeleilla sekä monikerroksiset hiilinanoputket). Mittauksen yhteydessä määritettiin partikkelien kokojakauma lasermikroskoopilla. Lisäksi partikkelien hydrofobisuus mitattiin MATH-testillä (microbial adhesion to hydrocarbon). Nanopartikkelien toksisuutta Aliivibrio fischeri -bakteerille tutkittiin bioluminesenssimittauksella. Verrattaessa muodostuneiden ROS:ien määrää bioluminesenssitestin tuloksiin havaittiin, että partikkelit, jotka lisäsivät ROS:ien määrää 20 % kontrolliin nähden (Ti02, A1203, ZnO pinnoitettuna A1203-partikkeleilla), eivät olleet haitallisia, mutta ZnO-partikkelit, jotka lisäsivät ROS:ien määrää 200 % heikensivät selvästi A. fischeri -bakteerin bioluminesenssia. Kaikki partikkelit olivat hydrofobisia, ja ne agglomeroituivat vedessä. Hiilinanoputkien havaittiin absorboivan fluoresenssia, jolloin niiden muodostamien ROS:ien mittaaminen ilman sopivia kontrolleja ei ollut tällä mittausmenetelmällä mahdollista. Kyseinen mittausmenetelmä ei ole varsinainen toksisuustesti, vaan se on viitteellinen testi, jonka avulla nähdään nopeasti ja helposti, onko aihetta tutkia jotain tiettyä materiaalia tarkemmin

Panimomäskin entsymaattinen fraktiointi ja ligniinijakeiden mikrobiaineenvaihdunta suolistomallissa

The objectives of this thesis were to produce lignin-rich fractions from brewer's spent grain (BSG) and to study the interactions of the lignin in these fractions with colon microbiota in vitro. Different milling pre-treatments were studied to enhance enzymatic hydrolysis of BSG carbohydrates. Ball-milling, which was the most efficient treatment, increased carbohydrate solubilisation from 23 to 45 %. Thus, milling notably improved enzymatic solubility of cell wall polysaccharides but was not effective enough to enable their total hydrolysis. Two lignin-rich fractions (24 and 40 % lignin content) were obtained by enzymatic fractionation of BSG using carbohydrases and proteases. In addition, a separate alkaline extraction provided BSG-derived material with low ferulic acid content. BSG and the fractions were used to study if lignin is degraded and metabolised by colon microbiota in a metabolic model and if lignin suppresses microbial conversions in the colon. A number of mono- and dimeric phenolic metabolites were formed upon digestion of BSG and the fractions by the microbiota. It appeared that many of them were structurally lignin-related indicating their release from lignin and conversion by colon microbiota. However, the extent of lignin degradation was estimated to be low. No notable suppression of microbial conversions was detected based on the formation of linear short chain fatty acids. In addition, experiments with pure strains of lactobacilli and bifidobacteria showed no inhibition of growth by a lignin-rich fraction. Association of lignin with carbohydrates or proteinaceous material may have reduced the possible antimicrobial effects of lignin. The results of the present study provide new information on the significance of lignin as part of dietary fibre indicating its partial metabolism by colon microbiota.Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli valmistaa ligniinipitoisia jakeita panimomäskistä sekä tutkia näiden jakeiden avulla ligniinin ja suolistomikrobien vuorovaikutuksia. Erilaisten jauhatusten vaikutusta mäskin hiilihydraattien entsymaattiseen hydrolyysiin tutkittiin, ja kuulamyllytys osoittautui tehokkaimmaksi parantaen hiilihydraattien hydrolysoituvuutta 23 %:sta 45 %:iin. Jauhatus ei kuitenkaan ollut riittävän tehokas esikäsittely hiilihydraattien kokonaishydrolyysin kannalta. Kaksi ligniinipitoista jaetta (24 ja 40 % ligniiniä) valmistettiin hiilihydraatteja ja proteiineja pilkkovien entsyymien avulla. Lisäksi emäskäsittelyllä tuotettiin jae, josta ferulahapot oli lähes kokonaan poistettu. Mäskin ja sen jakeiden avulla tutkittiin paksusuolen olosuhteita simuloivassa metaboliamallissa, pilkkovatko suolistomikrobit ligniiniä ja estääkö ligniini mikrobien aineenvaihdunnan toimintoja. Metaboliamallissa muodostui pieniä, fenolisia aineenvaihduntatuotteita, joista useat olivat rakenteensa perusteella todennäköisesti ligniiniperäisiä. Ligniinin pilkkoutuminen vaikutti kuitenkin vähäiseltä. Lyhyiden, suoraketjuisten rasvahappojen muodostumisen perusteella ligniini ei haitannut mikrobien hiilihydraattifermentaatiota. Ligniini ei myöskään estänyt laktobasillien tai bifidobakteerien kasvua. Ligniinin sidonnaisuus hiilihydraatteihin tai proteiiniperäiseen materiaaliin saattoi suojata mikrobeja ligniinin mahdollisilta antimikrobisilta ominaisuuksilta. Tutkimuksen tulokset antavat uutta tietoa ligniinin hajoamisesta suolistossa sekä sen merkityksestä osana ravintokuitua

Kehitysvammaisen potilaan kohtaaminen päivystyksessä - Opas Vaasan keskussairaalan päivystyspoliklinikalle

Opinnäytetyön tarkoituksena ja tuotoksena oli tehdä opas kehitysvammaisen kohtaamisesta ja hoitamisesta Vaasan keskussairaalan päivystyspoliklinikalle. Oppaassa keskityttiin kommunikaation helpottamiseen sen ollessa suuressa osassa onnistunutta hoitotilannetta. Opasta varten kartoitettiin kyselytutkimuksella hoitajien kokemuksia kehitysvammaisen hoidosta, kommunikaatiosta, valmiuksista ja mahdollisista ongelmakohdista kehitysvammaisen hoidossa. Kyselyyn saatiin vastauksia 21, jolloin vastausprosentti oli 26.25%. Oppaaseen haluttiin saada myös omaisten ja kehitysvammaisten kanssa työskentelevien näkökulma, jolloin heille toteutettiin kvalitatiivinen kyselytutkimus internetissä, joka jaettiin erilaisille sosiaalisen median palstoille sekä lähetettiin Tuki- ja osaamiskeskus Eskoon työntekijöille. Tästä vastauksia saatiin 32 kappaletta. Kehitysvammaisia elää Suomessa 40 000 kaikkiaan ja kehitysvamman aste voi vaihdella lievästä vaikeudesta oppia asioita vaikeaan kehitysvammaan. Kehitysvammaiset henkilöt tarvitsevat terveydenhuollon palveluita vaihtelevasti läpi elämän sekä vaihtelevasti perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon parissa. Kehitysvammaisilla saattaa olla myös liitännäissairauksia, joiden hoito itsessään edellyttää terveydenhuoltoa. Terveydentila kehitysvammaisella saattaa muuttua merkittävästi lyhyen ajan sisällä, jolloin kehitysvammainen henkilö tarvitsee akuuttihoidon palveluita. Tämän takia kehitysvammaisten akuuttiin hoitoon ja siihen liittyvään kohtaamiseen haluttiin kiinnittää huomioita. Päivystyspoliklinikan hoitajille kohdennetussa kyselyssä ongelmiksi nousivat kommunikaatio ja ajan vähyys. Myös ammattiin valmistavassa koulutuksessa olleet puutteet nousivat esille. Laadullisissa kyselyissä suurimmat haasteet kehitysvammaisen kohtaamisessa ovat kommunikaatio, ajan vähyys ja ennakkoasenteet. Omaiset ja kehitysvammaisten kanssa työskentelevät toivoivat enemmän aikaa hoitotilanteessa, avointa mieltä sekä enemmän koulutusta kehitysvammaisista hoitajille

Production of sugars from grass silage after steam explosion or soaking in aqueous ammonia

201