Joidenkin haitallisten orgaanisten aineiden pitoisuudet ja biologiset vaikutukset Itämeressä

The Baltic Sea was studied with respect to selected organic contaminants and their ecotoxicology. The research consisted of analyses of total hydrocarbons, polycyclic aromatic hydrocarbons, bile metabolites, hepatic ethoxyresorufin-O-deethylase (EROD) activity, polychlorinated biphenyls (PCBs) and organochlorine pesticides (OCPs). The contaminants were measured from various matrices, such as seawater, sediment and biota. The methods of analysis were evaluated and refined to comparability of the results. Polyaromatic hydrocarbons, originating from petroleum, are known to be among the most harmful substances to the marine environment. In Baltic subsurface water, seasonal dependence of the total hydrocarbon concentrations (THCs) was seen. Although concentrations of parent polycyclic aromatic hydrocarbons (PAHs) in sediment surface varied between 64 and 5161 ug kg-1 (dw), concentrations above 860 ug kg-1 (dw) were found in all the studied sub-basins of the Baltic Sea. Concentrations commonly considered to substantially increase the risk of liver disease and reproductive impairment in fish, as well as potential effects on growth (above 1000 ug kg-1 dw), were found in all the studied sub-basins of the Baltic Sea except Kattegat. Thus, considerable pollution in sediments was indicated. In bivalves, the sums of 12 PAHs varied on a wet weight basis between 44 and 298 ug kg-1 (ww). The predominant PAHs were high molecular weight and the PAH profiles of M. balthica differed from those found in sediment from the same area. The PAHs were both pyrolytic and petrogenic in origin, and a contribution from diesel engines was found, which indicates pollution of the Baltic Sea, most likely caused by the steadily increasing shipping in the area. The HPLC methods developed for hepatic EROD activity and bile metabolite measurements proved to be fast and suitable for the study of biological effects. A mixed function oxygenase enzyme system in Baltic Sea perch collected from the Gulf of Finland was induced slightly: EROD activity in perch varied from 0.30 14 pmol min-1 mg-1 protein. This range can be considered to be comparable to background values. Recent PAH exposure was also indicated by enhanced levels (213 and 1149 ug kg-1) of the bile metabolite 1-hydroxypyrene. No correlation was indicated between hepatic EROD activity and concentration of 1-hydroxypyrene in bile. PCBs and OCPs were observed in Baltic Sea sediment, bivalves and herring. Sums of seven CBs in surface sediment (0 5 cm) ranged from 0.04 to 6.2 ug kg-1 (dw) and sums of three DDTs from 0.13 to 5.0 ug kg-1 (dw). The highest levels of contaminants were found in the most eastern area of the Gulf of Finland where the highest total carbon and nitrogen content was found and where the lowest percentage proportion of p,p -DDT was found. The highest concentrations of CBs and the lowest concentration of DDTs were found in M. balthica from the Gulf of Finland. The highest levels of DDTs were found in M. balthica from the Hanö Bight, which is the outer part of the Bornholm Basin close to the Swedish mainland. In bivalves, the sums of seven CBs were 72 108 ug kg-1 (lw) and the sums of three DDTs were 66 139 ug kg-1 (lw). Results from temporal trend monitoring showed, that during the period 1985 2002, the concentrations of seven CBs in two-year-old female Baltic herring were clearly decreased, from 9 16 to 2 6 ug kg-1 (ww) in the northern Baltic Sea. At the same time, concentrations of three DDTs declined from 8 15 to 1 5 ug kg-1 (ww). The total concentration of the fat-soluble CBs and DDTs in Baltic herring muscle was shown to be age-dependent; the average concentrations in ten-year-old Baltic herring were three to five-fold higher than in two-year-old herring. In Baltic herring and bivalves, as well as in surface sediments, CB 138 and CB153 were predominant among CBs, whereas among DDTs p,p'-DDD predominated in sediment and p,p'-DDE in bivalves and Baltic herring muscle. Baltic Sea sediments are potential sources of contaminants that may become available for bioaccumulation. Based on ecotoxicological assessment criteria, cause for concern regarding CBs in sediments was indicated for the Gulf of Finland and the northern Baltic Proper, and for the northern Baltic Sea regarding CBs in Baltic herring more than two years old. Statistical classification of selected organic contaminants indicated high-level contamination for p,p'-DDT, p,p'-DDD, p,p'-DDE, total DDTs, HCB, CB118 and CB153 in muscle of Baltic herring in age groups two to ten years; in contrast, concentrations of a-HCH and g-HCH were found to be moderate. The concentrations of DDTs and CBs in bivalves is sufficient to cause biological effects, and demonstrates that long-term biological effects are still possible in the case of DDTs in the Hanö Bight.Joidenkin haitallisten orgaanisten aineiden pitoisuudet ja biologiset vaikutukset Itämeressä Tutkimuksessa arvioitiin joidenkin haitallisten polyaromaattisten hiilivetyjen ja kloorattujen orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksia ja niiden aiheuttamia biologisia vaikutuksia Itämeressä. Pitoisuustutkimukset tehtiin sedimentti-, simpukka-, kala- ja merivesinäytteille. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös Merentutkimuslaitoksen silakka- ja merivesitutkimusten pitkäaikaisseurantojen tuloksia. Tutkimusta varten kerättiin vuosina 2001 2002 sedimenttinäytteet valituilta näytteenottopisteiltä Itämeren alueelta, mikä ulottui Suomenlahdelta pohjoiselle Itämerelle, itäiselle Gotlannin syvänteelle, varsinaiselle eteläiselle Itämerelle, Arkonan syvänteelle ja aina Kattegatiin saakka. Simpukkanäytteet kerättiin Suomenlahdelta, itäiseltä Gotlannin syvänteeltä, eteläiseltä Itämereltä sekä Arkonan ja Bornholmin syvänteiden alueilta vuosina 1999 ja 2001. Silakat olivat Merentutkimuslaitoksen Itämeren seurantaohjelman mukaisilta viideltä Suomea ympäröivältä määritellyltä merialueelta, mitkä sijoittuvat Kalajoen, Porin, Ahvenanmaan, Hangon ja Kotkan läheisille merialueille. Merivesinäytteitä otettiin koko Itämeren alueelta, ja näytteenottopaikoista useimmat olivat Merentutkimuslaitoksen Itämeren seurantaohjelman mukaisia näytteenottopisteitä. Biologisten vaikutusten tutkimusta varten kerättiin ahvenet Suomenlahdelta Tvärminnen edustalta joulukuussa 2001. Polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH-yhdisteiden) tiedetään kuuluvan haitallisimpiin aineisiin meriympäristössä. Itämeren laivaliikenteen voimakas kasvu heijastuu jo PAH-pitoisuuksina. Itämeren pohjasedimentistä määritetty PAH-pitoisuus vaihteli välillä 64 5161 ug kg-1 (sedimentin kuivapainossa). Suurin PAH-pitoisuus määritettiin itäiseltä Gotlannin syvänteeltä. Tutkituilla Itämeren alueilla ylitettiin Kattegatia lukuunottamatta 1000 ug kg-1 PAH-pitoisuus (sedimentin kuivapainossa), joten Itämeren pohjasedimenttiin kertyneiden PAH-yhdisteiden pitoisuuksien osoitettiin olevan tasolla, jonka on arvioitu aiheuttavan kaloilla lisääntynyttä maksasairausriskiä, lisääntymisen heikentymistä ja jolla on mahdollisesti vaikutusta kalojen kasvuun. Simpukoiden pehmeistä osista määritetyt PAH-pitoisuudet vaihtelivat 44 298 ug kg-1 (märkäpainossa). Suurin simpukoissa esiintynyt PAH-pitoisuus, mikä oli lähes kaksinkertainen muihin tässä tutkimuksessa tutkittujen Itämeren alueiden simpukoihin verrattuna, määritettiin Bornholmin syvänteen ulommalta alueelta Ruotsin rannikon läheisyydestä. Pitkäaikaisten seurantatulosten avulla osoitettiin Itämeren pintavedestä määritetyssä kokonaishiilivetypitoisuudessa selvä vuodenaikaisvaihtelu. Työssä kehitettiin biologisten vaikutusten tutkimusta varten herkät nestekromatografiaan perustuvat analyysimenetelmät: analyysimenetelmä PAH-metaboliittien määrittämiseksi kalan sappinesteestä ja analyysimenetelmä kalan maksan entsyymiaktiivisuuden (EROD-aktiivisuus) määrittämiseksi. Näiden nk. biomarkkerimenetelmien avulla voitiin arvioida kalojen altistumista PAH-yhdisteille. Suomenlahdelta kerättyjen ahventen maksan EROD-aktiivisuustasojen arvioitiin olleen lähellä tausta-arvoja. Ahventen sappinesteessä todettiin PAH-yhdisteen, pyreenin, aineenvaihduntatuote 1-hydroksipyreeni (213 1149 ug kg-1), mikä osoitti ahventen viimeaikaisen altistumisen pyreenille. Vaikka polykloorattujen bifenyylien (PCB-yhdisteiden) ja organoklooriyhdisteiden kuten DDT-yhdisteiden käyttö on ollut kiellettyä vuosikymmenten ajan, niitä oli edelleenkin osoitettavissa Itämeren sedimentissä, silakoissa ja merenpohjalla elävissä simpukoissa. Itämeren sedimentti on mahdollinen PCB- ja DDT-yhdisteiden lähde, josta näitä yhdisteitä voi päästä kertymään mm. simpukoihin ja kaloihin. Sedimentin suurin PCB-pitoisuus (vaihteluväli 0.04 6.2 ug kg-1 sedimentin kuivapainossa) oli hieman korkeampi kuin suurin DDT-pitoisuus (vaihteluväli 0.13 5.0 ug kg-1 sedimentin kuivapainossa). Sedimenttien suurimmat PCB- ja DDT-pitoisuustasot olivat Suomenlahden itäisimmässä näytteenottopisteessä. Simpukoiden suurin DDT-pitoisuus määritettiin Bornholmin syvänteen ulomman alueen simpukoista Ruotsin rannikon läheisyydestä ja suurin PCB-pitoisuus Suomenlahdelta kerätyistä simpukoista. Simpukoiden suurin PCB-pitoisuus (vaihteluväli 72 108 ug kg-1 lipidipainoa kohti) oli alhaisempi kuin suurin DDT-pitoisuus (66 140 ug kg-1 lipidipainoa kohti). Suomea ympäröiviltä merialueilta kerättyjen 2-vuotiaiden naarassilakoiden PCB- ja DDT-pitoisuudet, jotka ovat olleet Merentutkimuslaitoksessa pitkäaikaisen seurannan kohteena, ovat olleet selvästi laskusuunnassa 1980-luvulta lähtien. Vuosien 1985 2002 välisenä aikana PCB-pitoisuudet (9 16 ug kg-1 tuorepainossa) laskivat pitoisuuteen 2 6 ug kg-1 tuorepainossa; vastaavasti DDT-pitoisuudet (8 15 ug kg-1 tuorepainossa) pitoisuuteen 1 5 ug kg-1 tuorepainossa. Näiden rasvaliukoisten PCB- ja DDT-yhdisteiden kertymän osoitettiin riippuvan silakan iästä: pitoisuudet kymmenvuotiaissa silakoissa olivat 3-5-kertaisia kaksivuotiaisiin silakoihin verrattuna. Itämeren simpukoista määritettyjä DDT-pitoisuuksia voitiin pitää korkeina - eteläisen Itämeren alueella Ruotsin rannikon läheisyydessä jopa hyvin korkeina. Suomenlahden ja pohjoisen Itämeren sedimenttien PCB-pitoisuuksia sekä yli kaksivuotiaan silakan PCB-pitoisuuksia ja silakan DDTn hajoamistuotteen DDEn pitoisuuksia voitiin pitää huolestuttavina ekotoksikologisten kriteerien perusteella. Tutkimus osoitti haitallisten orgaanisten yhdisteiden kertyvän Itämeren meriympäristöön

Vieraslajien havaitseminen Suomen merialueen seurannoissa

Julkaisussa kuvataan merialueemme keskeiset biologiset seurannat sekä niiden tuottama tieto Suomessa tavattujen meriympäristön vieraslajien levinneisyydestä ja runsaudesta. Kolmasosaa tunnetuista vieraslajeistamme ei ole tavattu seurannoissa koskaan, ja vain parin vieraslajin esiintymisestä saadaan nykyseurannoilla suhteellisen hyvä käsitys. Heikoimmin vieraslajiryhmistä tulivat esille kalat, matalien pohjien selkärangattomat ja kovien pohjien kiinni-istuvat pohjaeläimet. Kasviplankton- ja pohjaeläinseurannat ovat alueellisesti melko kattavia rannikollamme. Eläinplankton-, kala- ja makrofyyttiyhteisöjen (vesikasvit ja makrolevät) osalta seuranta on alueellisesti rajoittunut lähinnä eteläiselle merialueelle. Suuri osa vieraslajihavainnoista on peräisin seurantojen ulkopuolisista hankkeista ja kertaluontoisista tutkimuksista. Myös rannikon velvoitetarkkailut tuottavat havaintoja vieraslajeista. Vieraslajien nykyistä parempi havaitseminen vaatii osin pyyntimenetelmien kehittämistä ja osin näytteenottoverkon täydentämistä. Lisäksi viranomaisten ylläpitämien seurantojen tulosten tallentamisessa ja aineistojen saavutettavuudessa on parantamisen varaa. Tietoa vieraslajeista ja niiden tunnistamisesta tulisi toimittaa potentiaalisille vieraslajihavaintojen tuottajille, kuten kalastajille, konsulteille ja näytteiden määrittäjille, ja havaintojen ilmoittamismahdollisuuksia kehittää

Metronidazole and ursodeoxycholic acid for primary sclerosing cholangitis : A randomized placebo-controlled trial

No effective medical therapy is currently available for primary sclerosing cholangitis (PSC). Ursodeoxycholic acid (UDCA) improves liver enzymes, but its effect on liver histology is controversial. Metronidazole (MTZ) prevents PSC-like liver damage in animal models and reduces intestinal permeability. We recruited 80 patients with PSC into a randomized placebo-controlled study to evaluate the effect of UDCA and MTZ (UDCA/MTZ) compared with UDCA/placebo on the progression of PSC. Patients (41 UDCA/placebo and 39 UDCA/ MTZ) were followed every third month. Assessment of liver function test, histological stage and grade, and cholangiography (via ERCP) at baseline showed no differences between the groups. After 36 months, serum aminotransferases gamma-glutamyltransferase, and alkaline phosphatase (ALP) decreased markedly in both groups, serum ALP more significantly in the UDCA/MTZ group (-337 +/- 54 U/L, PPeer reviewe

Merialueemme vieraslajien seurannan, varhaisvaroitus-järjestelmän (VVJ) ja riskin-arvioinnin kehittäminen

Liitteessä 1 Suomessa (Itämeressä) ns. vakiintuneet vieraslajit (useammin kuin kerran havaitut). VISEVARIS-projektin yhteydessä toimineen työryhmän ehdottamat uudet/muutetut suomenkieliset lajinimet lihavoitu. (Työryhmän vetäjänä toimi Erkki Leppäkoski).VISEVARIS-hankkeen tavoitteena oli kehittää rannikkovesiemme vieraslajien seuranta- ja varhaisvaroitusjärjestelmä (VVJ), mihin kuuluu mm. tietoisuuden lisääminen, vieraslajien aikainen havainnointi, tiedonkulun nopea välittäminen haitallisten lajien havaitsemisen jälkeen sekä kansalaisten valistaminen lajien levittämisen estämiseksi. Hankkeessa tutkittiin miltä osin ja miksi nykyseuranta ei pysty havaitsemaan uusia vieraslajeja, etsittiin tehokkaampia menetelmiä vieraslajien havaitsemiseksi ja niiden elinympäristöjen ja alueiden kartoittamiseksi, selvitettiin ja kuvattiin merialueemme keskeiset biologiset seurannat sekä niiden tuottama tieto tavattujen vieraslajien levinneisyydestä ja runsaudesta. Työssä todettiin, etteivät seurannat tavoita suurinta osaa nykyisistäkään vieraslajeista. Havaituista lajeista vain parista saadaan riittävä kuva runsauden ja levinneisyyden suhteen. Matalat rannikkovedet ovat heikoimmin seuratut elinympäristöt. Niiden seurantaa pitäisi lisätä. Hankkeessa tuotettiin ehdotus tehostetun seurannan toteuttamisesta, sen keskittämisestä eri elinympäristöihin sekä velvoiteseurannan toteuttamisesta satamissa. Hanke tuotti nettipohjaisen tunnistus-oppaan suurimmasta osasta Suomen merialueella esiintyvistä ja mahdollisesti tänne saapuvista vieraslajeista helpottamaan niiden havaitsemista ja tunnistamista. Hankkeessa selvitettiin myös vieraslajien riskinarviointiin tarjolla olevia kansainvälisiä työkaluja, joista testattaviksi valittiin makeanveden selkärangattomille kehitetty Fi-ISK ja kaloille käytetty FISK riskinarviointi-työkalu. Niiden avulla saadaan numeerisia arvoja eri lajien haitallisuudelle, mikä auttaa ryhmittelemään vieraslajeja niiden torjunnan kannalta. Kehittämällä työkaluja paremmin murtovesiolosuhteet huomioiviksi riskinarviointeja voidaan toteuttaa Itämeren alueella. Varhais-varoitus- ja informaatiojärjestelmän kehittämiseen tuotetuista osista voidaan rakentaa raamiversio, jonka kehysten sisälle tarvittava lisätieto voidaan helposti koota. Hanke auttaa kehittämään ja monipuolistamaan nykyisiä seurantoja ottamaan huomioon myös vieraslajit. Suomen kansallinen VVJ voi toimia esimerkkinä muille Itämeren maille ja se voi toimia yhteydenpitoväylänä Itämeren valtioiden kesken. Hankkeessa kehitetyllä nettilomakkeella parannetaan vieraslajihavaintojen ilmoittamismahdollisuuksia. Lomakkeen avulla niin tutkijat, konsultit, hallintoviranomaiset kuin kansalaisetkin voivat helposti ilmoittaa havaitsemansa vieraslajit sekä tarkistaa jo tehdyt vieraslajiilmoitukset. Hankkeessa saatuja tuloksia hyödynnetään EU:n meristrategia-direktiivin hyvän tilan indikaattoreita kehitettäessä sekä direktiivin toimeenpanoa tukevien seurantojen kehityksessä. Hankkeen aktiviteettien ansiosta monen vieraslajin havainnot moninkertaistuivat ja levinneisyys osoittautui oletettua laajemmaksi.Maa- ja metsätalousministeri

A gamified mobile health intervention for children in day surgery care : Protocol for a randomized controlled trial

Publisher Copyright: © 2021 The Authors. Nursing Open published by John Wiley & Sons Ltd.Aims: To describe a study protocol for a randomized controlled trial which will evaluate the effectiveness of a gamified mobile health intervention for children in whole day surgery care. Design: A study protocol for a two-arm randomized controlled trial. Methods: Participants will be randomly assigned to the intervention group (N = 62), in which patients receive routine care and play a mobile game designed for children or the control group (N = 62), in which patients receive routine care, including a mobile phone application that supports parents during the care path. The primary outcome is children's pre-operative anxiety, while the secondary outcome measures included fear and postoperative pain, along with parental satisfaction and anxiety. Data collection started in August 2020. Results: The results of the ongoing randomized controlled trial will determine whether the developed gamified mobile health intervention can be recommended for hospital use, and whether it could be used to educate children about their surgical treatment to decrease anxiety.Peer reviewe

Short-term effects of a digital patient journey solution on patient-reported outcomes and health care utilization in arthroplasty : a pragmatic randomized controlled trial

Mobile health solutions for patient support have been proposed as promising and safe alternatives to usual care in adults undergoing primary total hip and knee arthroplasty. Studies of such applications, however, have produced conflicting results and only moderate- to low-quality evidence. This study aims to evaluate the short-term effects of a digital patient journey solution on patient-reported outcomes and health care utilization in patients undergoing total hip and knee arthroplasty using a pragmatic randomized controlled trial design. Randomly allocated patients in the control arm (n = 35, 64 ± 9 years) received usual care, while patients in the intervention arm (n = 34, 62 ± 11 years) received the digital patient journey solution in addition to usual care. The primary outcome was health-related quality of life as measured by the EuroQol EQ-5D-5L scale. Secondary outcomes included functional recovery, pain, self-efficacy, patient experience, adherence to fast-track protocol, and health care utilization. Participants were followed from a preoperative surgical visit until a postoperative follow-up visit at 6–12 weeks. The health-related quality of life, functional recovery, pain, patient experience, adherence to the fast-track protocol, and health care utilization did not differ between the arms. During the study, however, the self-efficacy to use digital health services (p=0.027) increased in the intervention arm. The use of the digital patient journey solution was not superior to usual care in terms of patient-reported outcomes and health care utilization. However, the solution improved the self-efficacy of patients to use digital health services, which may lead to greater demand for similar digital offerings as patient become more familiar with mobile health solutions.Peer reviewe

Registered Nurses' and Medical Doctors' Experiences of Patient Safety in Health Information Exchange during Interorganizational Care Transitions:A Qualitative Review

Abstract Objective: This systematic review aimed to identify, critically appraise, and synthesize the best available literature on registered nurses’ and medical doctors’ experiences of patient safety in health information exchange (HIE) during interorganizational care transitions. Methods: The review was conducted according to the JBI methodology for systematic reviews of qualitative evidence. A total of 5 multidisciplinary databases were searched from January 2010 to September 2020 to identify qualitative or mixed methods studies. The qualitative findings were pooled using JBI SUMARI with the meta-aggregation approach. Results: The final review included 6 original studies. The 53 distinct findings were aggregated into 9 categories, which were further merged into 3 synthesized findings: (1) HIE efficiency and accuracy support patient safety during interorganizational care transitions; (2) inaccuracies in content and structure, along with poor HIE usability, jeopardize patient safety during interorganizational care transitions; and (3) health care professionals’ (HCP) actions in HIE are associated with patient safety during interorganizational care transitions. Conclusions: The results of this review identified several advantages of HIE, namely, improvements in patient safety based on reduced human error. Nevertheless, a lack of usability and functionality can amplify the effects of human error and increase the risk of adverse events. In addition, HCPs’ individual actions in HIE were found to influence patient safety. Hence, the cognitive and sociotechnical perspectives of work related to HIE should be studied. In addition, HCPs’ experiences of each stage of HIE deployment should be clarified to ensure a high standard of patient safety. Registration: PROSPERO CRD42020220631, registered on November 13, 2020