Forgotten women leaders : the authority of women hosts of early Christian gatherings in the first and second centuries C.E.

Verkkoversio: Helsingin yliopisto, 2022While once essential agents in early Christian communities, in centuries to come women hosts were forgotten. Kaisa-Maria Pihlava, Th.D., sets out to trace literary representations of women hosts in early Christian sources. She also discusses what we know of early Christian communities, women property owners, and heads of households in antiquity. She argues that women hosts had authority in their early Christian communities because of the domestic setting of these communities and the authority that hosts had irrespective of their gender. The authority that women hosts gained was not countercultural. Instead, socioeconomic hierarchy resulted in the authority positions of women hosts of early Christian gatherings. In Pihlava's study, women hosts are written into the narratives of early Christian beginnings

Forgotten women leaders : the authority of women hosts of early Christian gatherings in the first and second centuries C.E.

Verkkoversio: Helsingin yliopisto, 2022While once essential agents in early Christian communities, in centuries to come women hosts were forgotten. Kaisa-Maria Pihlava, Th.D., sets out to trace literary representations of women hosts in early Christian sources. She also discusses what we know of early Christian communities, women property owners, and heads of households in antiquity. She argues that women hosts had authority in their early Christian communities because of the domestic setting of these communities and the authority that hosts had irrespective of their gender. The authority that women hosts gained was not countercultural. Instead, socioeconomic hierarchy resulted in the authority positions of women hosts of early Christian gatherings. In Pihlava's study, women hosts are written into the narratives of early Christian beginnings

Lääkärien julkisen palvelun motivaation yhteys työhyvinvointiin : työetiikan toteutumattomuus yhteyttä muuntavana tekijänä

Tämä tutkimus keskittyi suomalaisten lääkärien julkisen palvelun motivaatioon, jolla tarkoitetaan työntekijän motivoitumista epäitsekkääseen toimintaan yhteisen hyvän edistämiseksi. Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, onko lääkärien julkisen palvelun motivaatio yhteydessä heidän työhyvinvointiinsa. Lisäksi tutkittiin, muuntaako kokemus työetiikan toteutumattomuudesta tätä yhteyttä. Julkisen palvelun motivaatiota tarkasteltiin tutkimuksessa neljän ulottuvuuden (viehätys julkiseen palveluun, sitoutuminen julkisiin arvoihin, myötätunto ja uhrautuminen) kautta. Työhyvinvointia kuvasivat työssä koettu tarmokkuus, työtyytyväisyys ja uupumusasteinen väsymys. Tutkimus pohjautui "Terveydenhuollon työntekijöiden julkisen palvelun motivaatio ja sen yhteydet työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen" -tutkimushankkeessa vuonna 2014 kerättyyn poikkileikkausaineistoon (n = 4311), josta tähän tutkimukseen valittiin Suomen Lääkäriliittoon kuuluvat vastaajat (n = 604). Tutkittavista naisia oli 67 %. Vastaajien keski-ikä oli 46,5 vuotta. Vakituisessa/toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oli 67 % ja julkisella sektorilla työskenteli 78 % vastaajista. Tutkimuksessa tarkasteltiin ensin lääkärien julkisen palvelun motivaation tasoa ja motivaatioulottuvuuksien eriytymistä taustatekijöiden (sukupuoli, ikä, esimiesasema, työskentelysektori) mukaan. Tulokset osoittivat, että lääkäreillä oli korkea julkisen palvelun motivaatio uhrautumisen ulottuvuutta lukuun ottamatta. Lisäksi naislääkärit raportoivat mieslääkäreitä enemmän viehätystä julkiseen palveluun. Miehet ja esimiesasemassa toimivat lääkärit raportoivat muita enemmän uhrautumista. Julkisella sektorilla työskentelevät lääkärit kokivat yksityissektorin lääkäreitä enemmän viehätystä julkiseen palveluun ja sitoutumista julkisiin arvoihin. Hierarkkisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että julkisen palvelun motivaation kaikki ulottuvuudet olivat positiivisessa yhteydessä työssä koettuun tarmokkuuteen ja työtyytyväisyyteen. Sen sijaan yhteyttä uupumusasteiseen väsymykseen ei löytynyt. Työetiikan toteutumattomuus muunsi kolmen julkisen palvelun motivaatioulottuvuuden (viehätys julkiseen palveluun, sitoutuminen julkisiin arvoihin, uhrautuminen) ja työtyytyväisyyden välistä yhteyttä. Tällöin korkea julkisen palvelun motivaatio ei yhdistynyt parempaan työtyytyväisyyteen tilanteessa, jossa työetiikan toteutumattomuutta koettiin paljon. Lääkärien korkea julkisen palvelun motivaatio ja sen yhdistyminen parempaan työhyvinvointiin on ihannetilanne niin lääkärien itsensä, heidän potilaidensa kuin koko yhteiskunnan kannalta. Vaikka resurssien rajallisuus terveydenhuollossa on väistämätön tosiasia, työnantajien tulisi huolehtia, että lääkärit voivat kokea toimivansa työetiikkansa mukaisesti ja näin myös toteuttaa julkisen palvelun motivaatiotaan. Koska julkisen palvelun motivaatio on vahvassa suorassa yhteydessä työhyvinvointiin, tulisi jatkotutkimuksissa etsiä julkisen palvelun motivaatiota vahvistavia tekijöitä, jolloin myös lääkärien työhyvinvoinnin ja työsitoutumisen voidaan olettaa kasvavan

Naiset kodeissaan kokoontuvissa seurakunnissa ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla

Kahden ensimmäisen vuosisadan kristityt kokoontuivat tavallisesti seurakuntalaisten kodeissa. Varhaiskristillisistä teksteistä selviää, että jotkut näistä kodeista olivat naisten omistuksessa. Lisäksi varhaiskristillisissä kirjoituksissa mainitaan naisia, joiden kodeissa mahdollisesti kokoontui seurakunta. Lähdetekstien informaatio näistä naisista on yleisesti ottaen hyvin niukkaa. Lähdetekstien lisäksi tietoja heistä voidaan kuitenkin pyrkiä saamaan tarkastelemalla esimerkiksi heidän sosiaalista kontekstiaan. Erityisen tärkeitä teemoja sosiaalisen kontekstin tarkastelussa ovat kreikkalais-roomalaiset naiset omaisuutensa itsenäisinä omistajina sekä ensimmäisten vuosisatojen kodeissa kokoontuvat seurakunnat näiden naisten toimintaympäristöinä. Tämän tutkielman aiheeseen liittyviä teemoja ovat muun muassa kreikkalais-roomalaisten naisten omistus- ja vaikutusmahdollisuudet, kreikkalais-roomalaisen kodin ”yksityisyys”, seurakuntien luonne kreikkalais-roomalaisiin yhdistyksiin verrattuna sekä suhtautuminen antiikin kirjoituksiin primäärilähteinä. Edellä mainittujen teemojen tutkimuksessa on viime vuosikymmenien ja vuosien aikana löydetty uusia näkökulmia, jotka valaisevat myös kuvaa naisista, joiden kodeissa kokoontui seurakunta. Kreikkalais-roomalaisilla naisilla oli suhteellisen usein mahdollisuus omistaa oma omaisuutensa. Tämän edellytyksenä oli yleensä naisen isän kuolema sekä se, että mahdollinen avioliitto oli solmittu siten, ettei nainen ollut tullut miehensä vallan alaiseksi. Omaisuutta ei ollut pelkästään yläluokkaisilla naisilla, vaan myös esimerkiksi vapautetut orjat saattoivat työllään ansaita huomattaviakin omaisuuksia. Itsenäisesti omaisuutensa omistavat naiset olivat useimmiten todennäköisesti leskiä. Nämä naiset olivat tottuneet yhteiskunnassaan siihen, että varakkailla henkilöillä oli erilaisia velvollisuuksia, joihin kuuluivat muun muassa erilaiset julkiset tehtävät sekä erilaisten ryhmien ja yksittäisten henkilöiden suojelijoina toimiminen. Naisia toimi muun muassa kreikkalais-roomalaisten yhdistysten suojelijoina, jolloin he esimerkiksi tarjosivat kodeissaan yhdistyksille kokoontumistilat. Yhdistykset olivat yksi tärkeimmistä kodeissa kokoontuvien seurakuntien taustamalleista; seurakuntia voidaan sanoa yhdeksi yhdistyskulttuurin ilmentymäksi. Muita tärkeitä taustamalleja olivat juutalaisuus sekä kreikkalais-roomalaiset perhekunnat. Kaikki nämä taustamallit antoivat ainakin osittain positiivisen kuvan toimintamahdollisuuksista naiselle, jonka kodissa kokoontui seurakunta. Tutkimuksessa ajatellaan nykyään yleisesti, että naisten asema kristinuskossa muuttui huonommaksi kristinuskon alkuaikojen jälkeen. Siitä, miksi tämä tapahtui, ei olla yksimielisiä. Tähän kysymykseen vastaavia teorioita ei voida pitää tyydyttävinä, koska ne erehtyvät jo alkuoletuksissaan yksinkertaistamaan kuvaa maailmasta, jossa varhaiset kristityt elivät. Täydellistä vastausta kysymykseen ei voidakaan saavuttaa, mutta ottamalla monipuolisesti huomioon erilaisia ilmiöön vaikuttaneita tekijöitä päästään luultavasti lähemmäs oikeaa lopputulosta. Kahden ensimmäisen vuosisadan naiset olivat kodeissaan kokoontuvissa seurakunnissa johtajanasemissa. He todennäköisesti johtivat Herran aterian viettoa ja ”kaitsivat” seurakuntaansa. Kreikkalais-roomalaisessa yhteiskunnassa vallitsi yleisemminkin toimintatapoja, joiden mukaan nainen voitti tarpeeksi suurella varakkuudella sukupuolensa asettamat esteet. Kristityt seurasivat tätä toimintatapaa. Naisten johtavat asemat kodeissaan kokoontuvissa seurakunnissa eivät siis mitä todennäköisimmin johtuneet kristittyjen pyrkimyksistä sukupuolten väliseen tasa-arvoon tai kristittyjen naisten emansipaatiosta. Sen sijaan nämä asemat olivat seurausta naisten suhteellisesta varakkuudesta

Lääkärien julkisen palvelun motivaation yhteys työhyvinvointiin : työetiikan toteutumattomuus yhteyttä muuntavana tekijänä

Tämä tutkimus keskittyi suomalaisten lääkärien julkisen palvelun motivaatioon, jolla tarkoitetaan työntekijän motivoitumista epäitsekkääseen toimintaan yhteisen hyvän edistämiseksi. Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, onko lääkärien julkisen palvelun motivaatio yhteydessä heidän työhyvinvointiinsa. Lisäksi tutkittiin, muuntaako kokemus työetiikan toteutumattomuudesta tätä yhteyttä. Julkisen palvelun motivaatiota tarkasteltiin tutkimuksessa neljän ulottuvuuden (viehätys julkiseen palveluun, sitoutuminen julkisiin arvoihin, myötätunto ja uhrautuminen) kautta. Työhyvinvointia kuvasivat työssä koettu tarmokkuus, työtyytyväisyys ja uupumusasteinen väsymys. Tutkimus pohjautui "Terveydenhuollon työntekijöiden julkisen palvelun motivaatio ja sen yhteydet työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen" -tutkimushankkeessa vuonna 2014 kerättyyn poikkileikkausaineistoon (n = 4311), josta tähän tutkimukseen valittiin Suomen Lääkäriliittoon kuuluvat vastaajat (n = 604). Tutkittavista naisia oli 67 %. Vastaajien keski-ikä oli 46,5 vuotta. Vakituisessa/toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oli 67 % ja julkisella sektorilla työskenteli 78 % vastaajista. Tutkimuksessa tarkasteltiin ensin lääkärien julkisen palvelun motivaation tasoa ja motivaatioulottuvuuksien eriytymistä taustatekijöiden (sukupuoli, ikä, esimiesasema, työskentelysektori) mukaan. Tulokset osoittivat, että lääkäreillä oli korkea julkisen palvelun motivaatio uhrautumisen ulottuvuutta lukuun ottamatta. Lisäksi naislääkärit raportoivat mieslääkäreitä enemmän viehätystä julkiseen palveluun. Miehet ja esimiesasemassa toimivat lääkärit raportoivat muita enemmän uhrautumista. Julkisella sektorilla työskentelevät lääkärit kokivat yksityissektorin lääkäreitä enemmän viehätystä julkiseen palveluun ja sitoutumista julkisiin arvoihin. Hierarkkisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että julkisen palvelun motivaation kaikki ulottuvuudet olivat positiivisessa yhteydessä työssä koettuun tarmokkuuteen ja työtyytyväisyyteen. Sen sijaan yhteyttä uupumusasteiseen väsymykseen ei löytynyt. Työetiikan toteutumattomuus muunsi kolmen julkisen palvelun motivaatioulottuvuuden (viehätys julkiseen palveluun, sitoutuminen julkisiin arvoihin, uhrautuminen) ja työtyytyväisyyden välistä yhteyttä. Tällöin korkea julkisen palvelun motivaatio ei yhdistynyt parempaan työtyytyväisyyteen tilanteessa, jossa työetiikan toteutumattomuutta koettiin paljon. Lääkärien korkea julkisen palvelun motivaatio ja sen yhdistyminen parempaan työhyvinvointiin on ihannetilanne niin lääkärien itsensä, heidän potilaidensa kuin koko yhteiskunnan kannalta. Vaikka resurssien rajallisuus terveydenhuollossa on väistämätön tosiasia, työnantajien tulisi huolehtia, että lääkärit voivat kokea toimivansa työetiikkansa mukaisesti ja näin myös toteuttaa julkisen palvelun motivaatiotaan. Koska julkisen palvelun motivaatio on vahvassa suorassa yhteydessä työhyvinvointiin, tulisi jatkotutkimuksissa etsiä julkisen palvelun motivaatiota vahvistavia tekijöitä, jolloin myös lääkärien työhyvinvoinnin ja työsitoutumisen voidaan olettaa kasvavan

Terveydenhuollon työntekijöiden julkisen palvelun motivaation yhteys työn imuun ja työyhteisökäyttäytymiseen : arvoyhteensopivuus yhteyttä muuntavana tekijänä

Vertaisarvioit