Tämä tutkimus keskittyi suomalaisten lääkärien julkisen palvelun motivaatioon, jolla tarkoitetaan työntekijän motivoitumista epäitsekkääseen toimintaan yhteisen hyvän edistämiseksi. Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, onko lääkärien julkisen palvelun motivaatio yhteydessä heidän työhyvinvointiinsa. Lisäksi tutkittiin, muuntaako kokemus työetiikan toteutumattomuudesta tätä yhteyttä. Julkisen palvelun motivaatiota tarkasteltiin tutkimuksessa neljän ulottuvuuden (viehätys julkiseen palveluun, sitoutuminen julkisiin arvoihin, myötätunto ja uhrautuminen) kautta. Työhyvinvointia kuvasivat työssä koettu tarmokkuus, työtyytyväisyys ja uupumusasteinen väsymys.
Tutkimus pohjautui "Terveydenhuollon työntekijöiden julkisen palvelun motivaatio ja sen yhteydet työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen" -tutkimushankkeessa vuonna 2014 kerättyyn poikkileikkausaineistoon (n = 4311), josta tähän tutkimukseen valittiin Suomen Lääkäriliittoon kuuluvat vastaajat (n = 604). Tutkittavista naisia oli 67 %. Vastaajien keski-ikä oli 46,5 vuotta. Vakituisessa/toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oli 67 % ja julkisella sektorilla työskenteli 78 % vastaajista.
Tutkimuksessa tarkasteltiin ensin lääkärien julkisen palvelun motivaation tasoa ja motivaatioulottuvuuksien eriytymistä taustatekijöiden (sukupuoli, ikä, esimiesasema, työskentelysektori) mukaan. Tulokset osoittivat, että lääkäreillä oli korkea julkisen palvelun motivaatio uhrautumisen ulottuvuutta lukuun ottamatta. Lisäksi naislääkärit raportoivat mieslääkäreitä enemmän viehätystä julkiseen palveluun. Miehet ja esimiesasemassa toimivat lääkärit raportoivat muita enemmän uhrautumista. Julkisella sektorilla työskentelevät lääkärit kokivat yksityissektorin lääkäreitä enemmän viehätystä julkiseen palveluun ja sitoutumista julkisiin arvoihin.
Hierarkkisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että julkisen palvelun motivaation kaikki ulottuvuudet olivat positiivisessa yhteydessä työssä koettuun tarmokkuuteen ja työtyytyväisyyteen. Sen sijaan yhteyttä uupumusasteiseen väsymykseen ei löytynyt. Työetiikan toteutumattomuus muunsi kolmen julkisen palvelun motivaatioulottuvuuden (viehätys julkiseen palveluun, sitoutuminen julkisiin arvoihin, uhrautuminen) ja työtyytyväisyyden välistä yhteyttä. Tällöin korkea julkisen palvelun motivaatio ei yhdistynyt parempaan työtyytyväisyyteen tilanteessa, jossa työetiikan toteutumattomuutta koettiin paljon.
Lääkärien korkea julkisen palvelun motivaatio ja sen yhdistyminen parempaan työhyvinvointiin on ihannetilanne niin lääkärien itsensä, heidän potilaidensa kuin koko yhteiskunnan kannalta. Vaikka resurssien rajallisuus terveydenhuollossa on väistämätön tosiasia, työnantajien tulisi huolehtia, että lääkärit voivat kokea toimivansa työetiikkansa mukaisesti ja näin myös toteuttaa julkisen palvelun motivaatiotaan. Koska julkisen palvelun motivaatio on vahvassa suorassa yhteydessä työhyvinvointiin, tulisi jatkotutkimuksissa etsiä julkisen palvelun motivaatiota vahvistavia tekijöitä, jolloin myös lääkärien työhyvinvoinnin ja työsitoutumisen voidaan olettaa kasvavan
