Relaciones intergubernamentales y materialización de las políticas inclusivas en el contexto de los gobiernos progresistas en Argentina

En este artículo abordaremos los márgenes de acción y los alcances de la autonomía que se presentan en las relaciones intergubernamentales, entre el Estado Nacional y los Estados Provinciales en los procesos de discusión, diseño y materialización de las políticas educativas, en el contexto de la década pasada en Argentina. El artículo aborda algunas negociaciones entre el Estado Nacional y la Provincia de Córdoba para la materialización de algunas políticas de inclusión educativa que se desplegaron durante los llamados gobiernos progresistas 2003-2015.

Improving design processes in the nuclear domain–Insights on organisational challenges from safety culture and resilience engineering perspectives

Design flaws have been contributing to major industrial accidents. However, design activities are understudied in human and organisational factors studies. In the nuclear power domain, both pre-operational design and design of modifications depend on a network of organizations, and aim at developing solutions which meet different criteria. Nuclear power companies often outsource the design work to organisations, which might not be hitherto familiar with the safety requirements of nuclear industry. The final phase of SADE project focused on testing and evaluating the results of the first two phases through in depth analysis of case studies conducted in Finland and Sweden. The study aimed at providing insights on the inter-organizational challenges related to design activities, which could potentially affect safety of the Nordic nuclear power plants. In 2013 we carried out 14 semi-structured interviews with representatives of power plant organisations, design organisations and regulators. Interviews of the Finnish case studies were complemented by one group interview each. The study indicated that design-related challenges in the nuclear domain are mainly inter-organizational. This implies that safety management and safety culture approaches should take better into account the inter-organisational nature of work processes. For some of the challenges (e.g. coordination) many coping practices exist throughout the network, whereas for others (e.g. shared understanding) just a few were mentioned. This signifies that design organisations have learned the consequences of insufficient coordination in previous projects, while reaching a shared understanding proves to be challenging. The design process involves both rational and creative approaches to deal with real-life problems. In nuclear industry, designers face the need to balance between fulfilling requirements and doing an extensive amount of paperwork, and creating new, safe and functional solutions. To better manage safety culture in design activities in a networked context, nuclear power companies and design supply chains need to reach a shared understanding on achieving this balance. Finally, the study provides a set of recommendations to support and improve the design process and to help anticipate emerging risks in the nuclear industry

Pyrkivätkö turvallisuuskriittiset organisaatiot oppimaan kokemuksistaan? Kokemustiedon käsittelyä ohjaavat oletukset ydinvoimateollisuudessa ja terveydenhuollossa

Turvallisuuskriittisillä organisaatioilla on systemaattisia menettelytapoja esiin tulleiden turvallisuusongelmien raportointiin ja käsittelemiseen. Kirjallisuudessa tämän niin sanotun kokemustiedon käsittelyn tavoitteeksi nähdään organisaation oppiminen ja sitä kautta toiminnan kehittyminen turvallisemmaksi. Entä käytännössä? Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ydinvoimateollisuutta ja terveydenhuoltoa. Ydinvoima-alalla laadullisen tarkastelun aineistona olivat viranomaisohjeet, voimalaitosten dokumentit ja tapahtuma-analyysiraportit sekä haastattelut ja alan toimijoiden yhteinen seminaaripäivä. Terveydenhuollossa potilaiden turvallisuuteen liittyvien vaaratapahtumien käsittelyä ohjaavia taustaoletuksia analysoitiin ryhmähaastatteluiden ja työpajatyöskentelyn pohjalta. Molemmilla aloilla korostetaan oppimisen konkreettista lopputulosta – korjaavaa toimenpidettä tai tapahtuma-analyysiraporttia – yhteisen tiedonrakentelun sijaan. Oppiminen kohdistuu usein yksilöiden tehtäviin välittömästi liittyviin tekijöihin, esimerkiksi tekniikkaan tai tehtäväkohtaisiin ohjeisiin. Turvallisuuden kehittymisen kannalta tällainen oppiminen on kuitenkin rajallista, sillä turvallisuus on pohjimmiltaan monimutkainen ilmiö, joka syntyy systeemin eri osien vuorovaikutuksessa. Turvallisuus ei ole pelkästään tapahtumien tai onnettomuuksien puuttumista, vaan jotakin sellaista jota tehdään jatkuvasti päivittäisessä työssä. Kokemustiedon käsittelyssä tulisikin tarttua välittömän, paikallisen toiminnan lisäksi myös toimintaa ohjaaviin tekijöihin ja muokata pitkäjännitteisesti organisaation toimintaprosesseja siten että ne edistävät hyvää turvallisuuskulttuuria

"Kyllähän näistä kuvista ainakin ymmärtää" : Kehitysvammaisten aikuisten osallisuuden vahvistaminen palvelutarpeen arvioinnissa kuvien avulla

YK:n vammaissopimuksella varmistetaan kaikkien ihmisoikeuksien toteutuminen myös vammaisille henkilöille. Sopimus korostaa osallisuutta, osallistumista ja tasa-arvoa. Koska palvelutarpeen arvio on tehtävä yhteistyössä asiakkaan kanssa mahdollisista kommunikoinnin haasteista huolimatta, tarvitaan toimivia kommunikoinnin tukikeinoja osallisuuden toteutumiseksi. TOIMI-menetelmää käytetään palvelusuunnittelun työkaluna psykososiaalisen toimintakyvyn kuvaamiseen ja sen yhtenä tavoitteena on saada asiakkaan oma ääni ja näkemys esille. Kehitysvammainen asiakas tarvitsee kuitenkin tukea pystyäkseen osallistumaan TOIMI:n oma-arviokeskusteluun. Kehittämistyön tarkoituksena oli vahvistaa kuvamateriaalin avulla aikuisten kehitysvammaisten asiakkaiden osallisuutta oman palvelutarpeensa arvioinnissa. Tavoitteena oli koota yhteistyössä kehittäjäasiakasryhmän kanssa kuvamateriaalia keskustelun tukikeinoksi TOIMI-menetelmän oma-arvio-osuuteen. Ryhmähaastattelun avulla selvitettiin millaiset kuvat toimivat puheella kommunikoivien kehittäjäasiakkaiden mielestä parhaiten. Tulosten mukaan parhaita kuvia olivat värikkäät, kuvaavat ja yksityiskohtia sisältävät kuvat. Ryhmähaastattelun perusteella todettiin, että kuvat auttavat kehitysvammaista henkilöä osallistumaan omaa elämäänsä koskevaan keskusteluun ja tulokset rohkaisevat käyttämään kuvia keskustelun tukena puheella kommunikoivien kehitysvammaisten kanssa. Tulosten perusteella koottiin hyvän kuvan kriteerit sekä kuvamateriaalia esimerkiksi oma-arvion tukena käytettävistä hyvistä kuvista.UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities ensures the human rights comes true also for disabled persons. The convention emphasizes inclusion, participation and equality. The assessment of need for social services has to be done in co-operation with the client despite the challenges in communication. Assistance to communication is needed to help the participation. Method TOIMI is used as a tool for describing psychosocial ability to function in everyday life. One of TOIMI’s goals is to get the client’s own position involved. The purpose of the thesis was to strengthen with supportive picture material the participation of adult, mentally handicapped clients in their assessment of need for social services. The goal was to collect supporting picture material to TOIMI’s self-evaluation in co-operation with the developer customer group. Group interview was the method to clarify what kind of pictures were the best as to speech-communicating developer customers. Based on the results, the best pictures were colorful, depicting and detailing and those example pictures were collected. The group interview showed the pictures helped mentally handicapped persons improve participation in the conversation on their own issues. The results encourage to use the pictures to support the conversation with speech-communicating, mentally disabled persons

Turvallisuuskulttuurikyselyn toimivuus terveydenhuolto-organisaatioissa

Tutkimuksen tarkoituksena oli testata terveydenhuolto-organisaatioiden käyttöön laaditun turvallisuuskulttuurikyselyn toimivuutta ja lisätä ymmärrystä turvallisuuskulttuurista ilmiönä. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti turvallisuuskulttuurin organisatorisia ulottuvuuksia, jotka voidaan nähdä turvallisuuden ydintoimintoina ja jotka muodostavat edellytykset turvallisuudelle. Tutkimus oli osa VTT:n TUKU-projektia. Turvallisuuskulttuurikysely toteutettiin kolmessa sairaanhoitopiirissä (n = 1298, vastausprosentti 27 %). Kyselyn validiteetin arvioimiseksi selvitettiin faktorianalyysilla, vastaako empiirinen aineisto organisatorisista ulottuvuuksista esitettyä teoreettista mallia (Reiman ym., 2008). Lisäksi tutkittiin faktoriratkaisun pohjalta muodostettujen organisatoristen ulottuvuuksien keskinäisiä yhteyksiä. Yksisuuntaisella varianssianalyysilla selvitettiin, eroavatko organisaatiot, henkilöstö- ja ikäryhmät sekä organisaatiossa työskentelyajan mukaan muodostetut ryhmät toisistaan organisatoristen ulottuvuuksien arvioinneissa. Faktoriratkaisun pohjalta laadittujen asteikkojen reliabiliteettia arvioitiin Cronbachin alfakertoimella. Organisatoriset ulottuvuudet jäsentyivät faktoriratkaisussa kahdeksaksi ulottuvuudeksi: 1) yksikön tiedonhallinta ja systemaattisuus, 2) johdon toiminta muutosten hallitsemiseksi ja turvallisuuden varmistamiseksi, 3) kriisitilassa toimiminen, 4) lähiesimiestoiminta, 5) yhteistyö ja tiedonkulku sairaalassa, 6) ulkopuolisten toimijoiden hallinta, 7) johtamisjärjestelmä ja 8) organisatorisen oppimisen käytännöt. Ulottuvuuksista yksikön tiedonhallinta ja systemaattisuus sekä lähiesimiestoiminta saivat parhaat arviot. Kielteisimmin arvioitiin johdon toimintaa muutosten hallitsemiseksi ja turvallisuuden varmistamiseksi. Asteikot olivat yhteydessä toisiinsa (r = .14–.73, p .60). Kyselyasteikoista ulkopuolisten toimijoiden hallinta, johtamisjärjestelmä, organisatorisen oppimisen käytännöt ja lähiesimiestoiminta osoittautuivat suhteellisen toimiviksi. Muiden asteikkojen tarkoituksenmukaisuutta tulee vielä pohtia. Nykymuodossaankin kysely voi kuitenkin auttaa organisaatioita turvallisuuskulttuurinsa hahmottamisessa, kunhan tutkimuksessa kuvatut rajoitukset huomioidaan. Kysely voidaan nähdä ennen kaikkea keskustelun avaamisen välineenä. Tutkimus tuotti tietoa siitä, miten turvallisuuskulttuurin organisatoriset ulottuvuudet terveydenhuollossa mielletään ja miten kyselyä voidaan jatkossa kehittää. AVAINSANAT: turvallisuuskulttuuri, kyselytutkimus, terveydenhuolto, potilasturvallisuus, organisaatio

"Nyt minä osaan itse!" - Digitaalisen osallisuuden vahvistaminen Digi tutuksi-ryhmässä

Toiminnallisen opinnäytetyömme tuotoksena oli Pro-tukipisteen thaimaalaisille asiakkaille suunnattu digitaalisten palveluiden ja laitteiden käyttöön keskittyvä Digi tutuksi-ryhmä. Opinnäytetyön työelämäkumppanina toimi seksi- ja erotiikka-alalla toimivien ihmisten sekä ihmiskaupan uhrien osallisuutta ja oikeuksia edistävä asiantuntijajärjestö Pro-tukipiste ry. Päädyimme aiheeseen työelämäkumppanin tuodessa esiin thaimaalaisten asiakkaidensa puutteelliset digitaaliset taidot ja tarpeen niiden kehittämiseen. Tavoitteenamme oli sähköisten palvelujen sekä digitaalisten laitteiden käytön opettelun myötä lisätä ryhmäläisten digitaalista osallisuutta sekä varmuutta käyttää digitaalisia palveluja. Tavoitteenamme oli myös edistää osallistujien suomen kielen taitoja, joten toteutimme ryhmän selkosuomeksi. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostuu digitalisaatiosta, digitaalisesta osallisuudesta ja osattomuudesta sekä syrjäytymisestä. Käsittelemme aiheita löytyneen kirjallisuuden ja aiempien tutkimusten pohjalta. Avaamme työssämme myös kohderyhmään liittyviä erityispiirteitä, kuten kulttuurisensitiivisyyttä ja stigmaa. Viiden ohjauskerran mittainen Digi tutuksi-ryhmä toteutettiin touko-kesäkuussa 2019. Suunnittelimme ryhmän sisällön ryhmäläisiltä etukäteen kerättyjen toiveiden perusteella. Ohjauskertojen teemoiksi valikoituivat tietoturva, sähköinen asiointi ja sähköposti, sähköiset sosiaali- ja terveyspalvelut, verkkopankit sekä matkustus (HSL:n sovellus). Viimeisellä kerralla kertasimme aiemmin opeteltuja asioita. Ryhmän alussa ja lopussa kartoitimme kyselylomakkeella, millainen kokemus osallistujilla on omasta digitaalisesta osaamisestaan. Näin pyrimme selvittämään, miten osallistujien tunne omasta osaamisestaan on viiden ohjauskerran jälkeen muuttunut. Digitaalisiin taitoihin keskittyvälle ryhmälle oli selkeästi kysyntää, sillä ryhmäläiset sitoutuivat ryhmän toimintaan ja osoittivat mielenkiintoa digitaalisten palveluiden käytön opettelemista kohtaan. Ryhmän päätyttyä osallistujat toivoivat ryhmälle jatkoa, joten vastaavanlaista toimintaa olisi tarpeen järjestää myös jatkossa. Digitalisaation ja sähköisten palvelujen lisääntymisen myötä on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että kaikki pääsisivät osallisiksi digitaaliseen yhteiskuntaan