Finding fun:characteristics of non-formal technology education in Oulu

Abstract. Education is not a singular, straight line from kindergarten to a diploma anymore for everyone. It is important to know and acknowledge the different types of out-of-school learning experiences young people can embark on in the quest for mastering a trade or just to have a good time. In this exploratory study into the world of non-formal technology education in the area of Oulu, Finland two different instances of varying levels of non-formality were investigated and how participants find fun in these situations since it is apparent that if something is non-mandatory to attend to, there should be some type of enjoyment found in the process. Tiedekoulu and Koodikärpät-kerho are clubs geared towards children and teens that have interest in playing with, making and programming technology. The observations with field notes were done in five different types of programming clubs and three different robotics ones with interviews that were conducted with 10 participants (ages 8–17), 6 parents and 6 instructors from these clubs. From the previous literature the practices and qualities of non-formal education could be defined, what fun is and how it manifests in children while they attend pedagogical situations. From this framework, the results of the analysis suggest that there are three main ways children and teenagers have fun in non-formal education: fun from the tasks they are doing, social fun by sharing with other attendants and pedagogical fun with instructors. Some attributes of the observed clubs were categorized as well along the lines of formal/non-formal/informal and the practices of the clubs were explored. Besides these findings, the limitations and implications for future research were also looked at

Clustering symbolic music using paradigmatic and surface level analyses

Bononia University Press; 88-7395-155-4;Peer reviewe

Naisten merkittävimpien papilloomavirusinfektioiden ehkäisy hoitotyön näkökulmasta

Tämä opinnäytetyö tarjoaa tietoa merkittävimmistä naisten sukupuolielinten papilloomavirusinfektioista ja niiden ehkäisystä hoitotyön näkökulmasta. Tässä työssä papilloomavirusinfektioista käytetään termiä HPV-infektio. Opinnäytetyö on toiminnallinen, ja sen ensimmäiseen vaiheeseen kuului kirjallisuuskatsaus ja toiseen vaiheeseen kirjallisuuskatsauksen tuloksista koottu tietolehtinen. HPV-infektio on haasteellinen kohdunkaulansyövän aiheuttajana sen yleisyyden ja muuttuneiden sairauksien muotojen esiintyvyyden vuoksi. Opinnäytetyön tarkoitus on kuvata hoitotyön keinoja ehkäistä naisten HPV-infektioita sukupuolielinten alueella sekä tarjota aiheen antaneelle yhteistyöorganisaatiolle Seinäjoen terveyskeskukselle selkeä ja kattava tietolehtinen HPV-infektioista. Opinnäytetyön tavoite on lisätä tietoisuutta HPV-infektion ehkäisykeinoista huoltajille ja yli 10–vuotiaille tytöille. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja siihen pohjautuen tehtiin tietolehtinen. Aineistoon kerättiin hoitotieteellisiä tutkimuksia ja artikkeleita N=1241. Aineiston lopulliseksi määräksi saatiin n=26. Analyysimenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin induktiivista sisällönanalyysia. Aineiston analyysissa tulosten yläluokiksi muodostuivat HPV-rokote, seulonta ja seksuaaliterveys. Johtopäätöksenä esitetään, että HPV-infektioiden leviämisen ehkäisyssä merkittävässä roolissa on kohdunkaulansyöpää ehkäisevä HPV-rokote Cervarix, seulontoihin osallistuminen ja kondomin käyttö jokaisen seksikumppanin kanssa. Seksuaalisen ohjauksen merkitys on suuri HPV-infektioiden leviämisen ehkäisyssä, sillä niiden avulla voidaan kannustaa ottamaan HPV-rokote nuorella iällä ja korostamaan johdonmukaista kondomin käytön tärkeyttä seksikumppaneiden kanssa. Seulontoihin osallistuminen on jokaisen naisen perusoikeus HPV-rokotteesta huolimatta. Seulontoja voidaan tehdä joko Papa-kokeella tai HPV-DNA-testillä jolla voidaan kertoa, mistä HPV-tyypistä on kyse. Seulontojen järjestäminen on HPV-infektion ennaltaehkäistävyyden kannalta merkittävää ja niiden järjestäminen niin, että mahdollisimman monella on mahdollisuus siihen jollain tavalla osallistua.This thesis offers information about the most important women’s HPV infections in the genital area and their prevention from nursing point of view. The thesis is functional, the first stage of it is a literature review and the second stage is a leaf-let that is based on the literature review. HPV infection is a challenging cause of cervical cancer because it’s so common. The purpose of the thesis is to describe nursing methods to prevent women’s HPV infections in the genital area and also provide the co-operation organization that gave the subject clear and comprehensive leaflet about HPV infections. The aim of the thesis is to raise awareness of HPV infection prevention methods, as HPV infections cause genital warts and cervical cancer in women. The thesis was carried out as a qualitative literature review and as a leaflet that is based on the literature review. The material was collected by searching for nursing studies and articles N=1241. The final amount of the material was n = 26. As an analytical method, the inductive content analysis was used in the thesis. In the analysis of the data, upper class of the results were HPV vaccine, screening and sexual health and prevention counseling. The upper class HPV vaccine include subclasses: high response to the vaccine, immunity, correct vaccination and correct administration of the vaccine. The upper class screening include subclasses: Papa sample, HPV DNA-test, sampling and follow-up studies. Sexual health and counseling subclasses were counseling on sexual matters, correction of perceptions and awareness of risk factors. The conclusion is that HPV vaccine Cervarix, screening attendance and the use of a condom with each sex partner play an important role in preventing the spread of HPV infections. In the future, HPV infection prevention and HPV vaccination can be studied in men

Kansainvälisten erikoiskaupan ketjujen liikepaikka-analyysit ja sijaintikriteerit Suomessa

Siirretty Doriast

Tukea journalististen valokuvien tulkintaan: Ehdotus medialukutaitoa edistävästä genremallista

Genren käsite on osoittautunut hedelmälliseksi mediakasvatuksessa, sillä sen avulla voidaan yhdistää mediaesityksen sisällön, tuotannon ja vastaanoton näkökulmat. Genreajattelun tuominen esimerkiksi peruskouluihin edellyttää etenkin luovaan tekemiseen sitoutuvassa opetuksessa sitä, että työskentelyn lähtökohdaksi on olemassa oppilaille tuttu genre tai edes jonkinlainen alustava tyypittely. Aiemmin luodut genreytykset voivat tukea tulkintaa myös kuva-analyysiin perustuvassa opetuksessa, jonka haasteeksi muodostuvat kuitenkin ristiriitaiset genrekuvailut. Artikkeli perustuu design-tutkimukseen, jossa suunnitellaan konstruktiiviseen oppimiseen soveltuva journalististen valokuvien genreytysmalli itseopiskeluun ja koulukäyttöön. Genre voidaan ajatella tulkintakehykseksi ja siten työkaluksi. Genret voivat auttaa oppijaa suuntaamaan huomiota valokuvan tulkinnassa. Journalististen valokuvien erilaisten funktioiden pohjalta konstruoidaan neljä genreä, joita kehitetään edelleen dokumentaarisen elokuvan genretutkimuksessa ilmennyttä moodiajattelua soveltaen. Artikkelin tavoitteena on medialukutaidon edistäminen valokuvien tulkinnassa

Omin voimin vai toisten tuella? : Päihdeongelmaisten sosiaaliset suhteet ja sosiaalisen tuen vastaanottaminen päihdeongelmasta toipumisessa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli ensinnäkin hankkia pääosin kuvailevaa tietoa laitoshoidossa olleiden päihdeongelmaisten sosiaalisista suhteista. Tutkimuksessa kuvaillaan myös osanottajien sosiaaliseen tukeen liittyneitä odotuksia ja heidän puolen vuoden seuranta-aikana vastaanottamaansa tukea. Niiden ohella tarkastellaan sosiaalisen tuen, sosiaalisten suhteiden laadun ja verkoston ominaisuuksien vaikutusta osanottajien selviytymiseen hoidon jälkeen. Lisäksi on haluttu tarkistaa pitääkö Longabaugh'n (1993) havainto sosiaaliseen tukeen suhtautumisen (eli verkosto-orientaation) välittävästä vaikutuksesta päihdeongelmaisten hoidon jälkeiseen selviytymiseen paikkansa suomalaisessa aineistossa. Lopuksi kuvaillaan vielä osanottajien kokemuksia verkostointerventiokokeilusta. Tutkielmaa varten haastateltiin kuuttatoista Järvenpään sosiaalisairaalassa hoidossa ollutta päihdeongelmaista, jotka osallistuivat professori Anja Koski-Jänneksen laajempaan ”Yhteisvoimin muutokseen” –nimiseen tutkimukseen. Tässä työssä on haastateltu ko. tutkimuksen koeryhmän jäseniä, joille järjestettiin hoidon loppupuolella verkostotapaaminen. Tapaamisessa sovittiin, miten osanottajan omaiset ja ystävät osallistuvat muutoksen tukemiseen ja harrastusten käynnistämiseen tai aktivoimiseen. Intervention vaikutusta tarkastellaan puolen vuoden seurannalla. Tutkielmassa hyödynnettiin ennen kaikkea kvalitatiivista, mutta myös osittain kvantitatiivista aineistoa. Tässä työssä tehdyn alustavan kartoituksen pohjalta vaikuttaa siltä, että sosiaalisella tuella ei kenties sellaisenaan ole ratkaisevaa merkitystä päihdeongelmasta toipumisessa. Myöskään verkosto-orientaatiolla ei näyttäisi olevan ennustearvoa siihen, miten hyvin päihdeongelmainen selviytyy hoidon jälkeen. Verkosto-orientaation ja sosiaalisen tuen saatavuuden yhteisvaikutuskaan ei ole kyllin selitysvoimainen kertomaan kuka selviytyy paremmin kuin toinen. Selviytymisen kannalta sosiaalisten suhteiden laatu tai verkoston ominaisuudet eivät nekään näyttäisi ainakaan yksinään olevan ratkaisevia tekijöitä. Sen sijaan päihdeongelmaisen oma motivaatio eli halu lopettaa päihteiden ongelmakäyttö, sosiaalisten suhteiden laatu ja niiden tarjoama tuki sekä hänen verkosto-orientaationsa saattavat vaikuttaa yhdessä ja olla vuorovaikutuksessa keskenään. Osanottajat kuitenkin kokivat, että verkostointerventio on käyttökelpoinen tapa edistää päihdeongelmaisten toipumista. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet olivat Longabaugh, R., Beattie, M., Noel, N., Stout R. & Malloy, P. (1993). The effect of social investment on treatment outcome. Journal of Studies on Alcohol, 54, 465-478. Sarason, B. R., Sarason, I. G, Pierce, G. R. (toim.) (1990). Social support: An interactional view; Sarason, B. R., Sarason, I. G, Pierce, G. R. (1990). Social support: The search for theory. Journal of Social and Clinical Psychology, vol. 9, no.1, 133-147; Vaux, A. (1988). Social support: Theory, research and intervention

Hiilivarastot kuudessa eri maankäyttöluokassa Pohjois-Mosambikin Niassa-provinssissa

The most extensive dry forest and woodland formation in sub-Saharan Africa, including Mozambique, is formed by miombo woodlands. Because of their wide distribution, the miombo woodlands carry significance in global carbon cycle. Previous studies have indicated that while the miombo aboveground carbon stocks appear modest in comparison with tropical rainforests, they have a potential to retain high stocks of soil organic carbon. The miombo landscape is nowadays characterized by widespread deforestation and forest degradation, with woodlands being replaced by anthropogenic land uses such as small-scale agriculture and charcoal harvesting. A new land use type spreading in northern Mozambique is formed by industrial forest plantations. The emerging plantations further change the landscape in transition, allegedly affecting the carbon stocks in the process as well. The purpose of this study was to quantify carbon stocks on locally relevant land use classes in Niassa province, northern Mozambique, and evaluate the change of carbon stocks caused by forest plantations. Six major land use classes were identified: dense miombo, open miombo, other woody vegetation, fallow land, eucalypt plantations and pine plantations. A sample plot grid was laid on chosen areas representing each of the classes. Vegetation aboveground carbon stocks (trees, shrubs and herbaceous vegetation) were recorded in the inventory and topsoil (30 cm) was sampled for soil organic carbon content, to be determined in laboratory. Vegetation belowground carbon stocks were calculated based on existing root to shoot ratios. Since plantations were generally juvenile on the study area, their average yield during rotation period was estimated based on growth models to provide comparable results. Forest plantations were found to have carbon stocks of the same order of magnitude as the two miombo land use classes. Open and dense miombo carried mean vegetation aboveground carbon stocks of 27.47 ± 5.77 and 37.65 ± 7.20 Mg ha-1 respectively, and mean total carbon stocks of 67.81 ± 17.09 and 86.81 ± 18.91 Mg ha-1 respectively, which was consistent with pre-existing results. Pine plantations placed in between with a partially modelled total aboveground mean carbon stock of 34.59 Mg ha-1, whereas the corresponding figure for eucalypt plantations was 21.04 Mg ha-1. Dense miombo had the highest mean total carbon stock of all the land use classes, and fallow land the smallest with 42.59 Mg ha-1. Soil organic carbon did not demonstrate statistically significant differences between any of the land use classes. The result was unexpected, and may be explained either by (i) limited time frame since the land use conversions or (ii) soil mineralogical properties buffering carbon stock changes.Saharan eteläpuolisen Afrikan laajimman kuivan metsän tyypin muodostavat miombometsät (puustoinen savanni). Näin on myös Pohjois-Mosambikissa. Laajan levinneisyytensä takia miombolla on merkitystä globaalissa hiilen kierossa. Aikaisempien tutkimusten mukaan miombon maanpäälliset hiilivarastot ovat pienehköjä verrattuna trooppisiin sademetsiin, mutta maaperän orgaanisen hiilen varastot voivat olla huomattavan suuria. Miombometsille on nykyisin tyypillistä nopea metsien rappeutuminen ja metsäkato ihmisen toiminnan seurauksena. Korvaavia maankäyttömuotoja ovat mm. leviävä maanviljely ja puuhiilen valmistus, mutta Pohjois-Mosambikissa uutena ilmiönä yhä enemmän myös teolliset metsäplantaasit. Kasvavilla metsäplantaaseilla on vaikutuksensa paitsi maisemaan, myös oletettavasti sen hiilivarastoihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää hiilivarastojen koko keskeisille maankäyttömuodoille Niassan provinssissa Pohjois-Mosambikissa ja tarkastella siten metsäplantaasien aiheuttamia hiilivarastojen muutoksia. Tutkimuksessa jaoteltiin kuusi maankäyttöluokkaa: tiheä miombo, avoin miombo, muu metsäkasvillisuus, kesantomaa, eukalyptusplantaasit ja mäntyplantaasit. Kenttämittauksiin valittiin jokaista luokkaa edustavat otanta-alueet, joille tehtiin systemaattinen koealaverkko. Suoritetussa inventaariossa määritettiin kasvillisuuden maanpäällisen hiilen osavarastot (puut, pensaat ja ruohokasvillisuus) sekä otettiin maaperänäytteitä maaperän orgaanisen hiilen määritystä varten. Kasvillisuuden maanalainen hiilivarasto laskettiin olemassaolevien juuri-verso -suhteiden perusteella. Koska tutkimusalueen metsäplantaasit olivat pääosin hyvin nuoria, niiden kasvu ja tuotos kiertoajan aikana ennustettiin perustuen malleihin. Näin saatiin vertailukelpoiset tulokset. Tulokset osoittivat, että metsäplantaasien hiilivarastot olivat suuruusluokaltaan verrattavissa miombometsiin. Avoimen ja tiheän miombon maanpäälliset hiilivarastot olivat keskimäärin 27,47 ± 5,77 ja 37,65 ± 7,20 Mg ha-1, ja kokonaishiilivarastot 67,81 ± 17,09 ja 86,81 ± 18,91 Mg ha-1, mikä vastasi koko lailla muiden tutkimuksien tuloksia. Mäntyplantaasit sijoittuivat edellisten väliin osin mallinnetulla maanpäällisen hiilen keskimääräisellä varastolla 34,59 Mg ha-1, ja eukalyptusplantaaseilla vastaava luku oli 21,04 Mg ha-1. Suurin keskimääräinen kokonaishiilivarasto oli tiheällä miombolla ja pienin kesantomaalla, 42,59 Mg ha-1. Maaperän orgaaninen hiili ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi maankäyttöluokkien välillä. Tulos oli odottamaton, ja selityksenä on mahdollisesti joko (i) lyhyt maankäytön muutoksista kulunut aika tai (ii) maaperän rakenne ja minerologiset ominaisuudet hiilen sitojana

”Saa rauhassa katsoa, mutta tullaan auttamaan, jos tarvitsisi apua” : Palvelu VILA:n yritysbrändissä

Tänä päivänä yritysbrändi näyttäytyy keskeisenä tekijänä kilpaillulla muoti- ja tekstiilialalla. Brändi on yritykselle arvokasta omaisuutta ja se auttaa yrityksiä erottautumaan kilpailijoista. Yritys voi vaikuttaa kuluttajilla oleviin brändimielikuviin tietoisesti erilaisten vuorovaikutteisten kosketuspisteiden kautta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen rooli palvelukokemuksella on brändi-mielikuvan rakentamisessa muoti- ja tekstiilialalla. Tutkimus on toteutettu tapaustutkimuksena ja tapauksena toimii tanskalainen muotiketju VILA. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä on käytetty haastatteluja ja jokainen haastattelu on toteutettu puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Teemahaastattelut on analysoitu käyttäen hyödyksi sisällönanalyysiä ja aineistosta on pyritty löytämään brändin ja palvelukokemuksen yh-distäviä tekijöitä ja peilaamaan näitä työn teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimuksen ensimmäinen tavoite on selvittää yritysbrändin rakentamisen ja palvelukokemuk-sen yhtymäkohtia. Tutkimus aloitetaan työlle keskeisten brändin ja palvelun käsitteiden ja näi-den yhtymäkohtien tarkastelulla, jonka jälkeen rakennetaan työlle teoreettinen viitekehys. Tä-män jälkeen siirrytään työn empiriaosuuteen, jossa pyritään selvittämään miten eri toimijat ko-kevat palvelun roolin osana VILA:n brändiä. Empiriaosuudessa analysoidaan sekä caseyrityksen edustajille että kuluttajille toteutetut haastattelut. Viimeisenä tavoitteena työllä on rakentaa liikkeenjohdollisia ehdotuksia VILA:n brändimielikuvien kehittämiseksi. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että caseyrityksen brändi-identiteetti ja brändi-imago eivät täysin tällä hetkellä kohtaa, mutta näitä on mahdollista tuoda lähemmäs toisiaan kehittä-mällä palvelukokemusta ja niitä kosketuspisteitä, joissa yritys ja kuluttaja kohtaavat. VILA:n kohdalla erilaiset vuorovaikutuksen paikat eli kosketuspisteet ja niiden rooli brändin rakennuksen osana korostui. Ennen ostoa kohdattavista kosketuspisteitä esiin nousi erityisesti markkinointiviestintä ja sen niukkuus – moni haastatelluista kuluttajista kertoi, että ei ole kohdannut caseyrityksen markkinointiviestintää. Tätä kosketuspistettä caseyritys voisikin pyrkiä kehittämään. Oston aikana tapahtuvat vuorovaikutustilanteet koettiin pääosin positiivisina ja varsinkin VILA liikkeissä tapahtuva asiakaspalvelu nousi esiin hyvin positiivisena kosketuspisteenä kuluttajien mielestä. Caseyrityksellä ei tällä hetkellä ollut juurikaan oston jälkeisiä kosketuspisteitä, jolloin näiden vaikutusta oli hankala analysoida tämän hetkisessä tilanteessa

Construing Identities and Competence : L2 English Speaker Perceptions

Language is a medium of communication but it is also used to construe and negotiate meaning in our social environment. Language can signal group membership and construe identity as a member of a particular group. If people have more than one language in their repertoires, competence becomes a key factor in defining to what degree people choose to identify themselves as part of a specific community of language speakers. My research studies how identity and competence are construed by non-native English speakers. Most English speakers have learned the language in addition to their mother tongue(s), and use it to communicate with other non-native speakers of English. In these situations English is used as a lingua franca (ELF) a contact language between speakers who do not share a first language (L1). In these contexts it is typical that people have learned English as a foreign language (EFL) in school. Typically L2 speakers are taught to communicate with native speakers of the language, and thus foreign language teaching often defines competence in the L2 by comparing learners proficiency level to a native speaker model. This view perceives L2 speakers as learners of the language, and defines their competence in the L2 by the degree learners are able to acquire the target language norms. In lingua franca contexts competence is defined quite differently. Competence in ELF means the ability to use the language successfully with people from various cultural backgrounds, and the ability to negotiate norms to ensure mutual understanding, which, at times, might even mean deviating from the target language norms. The concept of identity is also defined differently in EFL and ELF contexts. In foreign language teaching, speakers are learners who constantly develop their skills with hopes to eventully achieve a native-like competence. In ELF contexts, on the other hand, speakers are seen as users of the language who do not necessarily benefit from a native-like competence level per se. Because ELF users should be able to communicate with people from various backgrounds, achieving a native-like competence might not be enough to ensure successful communication with other L2 English speakers. The purpose of this research was to study how L2 English speakers construe identity as learners and users of English and their competence in the language. The data was collected by interviewing Finnish university students majoring in English philology. The data consists of four interviews in which participants describe themselves as learners and users of English. I approached the data from a discourse analytical point of view, and analyzed the construed interpretative repertoires of identity and competence. My findings show that the construed learner and user identities are context-dependent. The identity that becomes salient in the interpretative repertoires in a given context depends on how the interviewees want to depict themselves in that given environment. The ideals of good language also guide the construction of the interpretative repertoires of identity. The repertoires that idealize native-like language use construe learner identity while the repertoires that emphasize communication skills construe the user identity. My research also indicates that the interpretative repertoires of competence are multifaceted. Competence is construed as intuitive, native-speaker-like knowledge about English language structures, as well as different cognitive and performative skills and abilities. These are, for example, the ability to think in English and to communicate successfully with people from various different backgrounds.Kielen avulla rakennetaan ja neuvotellaan merkityksiä suhteessa sosiaaliseen ympäristöön ja muihin ihmisiin. Sen avulla voidaan osoittaa ryhmäjäsenyttä ja rakentaa identiteettiä erilaisten ryhmien jäsenenä. Ihmisillä, joilla on käytössään useampi kuin yksi kieli identiteetin rakentaminen muuttuu monimutkaisemmaksi. Osaamisen taso määrittää suurelta osalta missä määrin ihmiset rakentavat identiteettiään suhteessa erilaisiin yhteisöihin. Tämä tutkimus tarkastelee, kuinka identiteettiä ja kompetenssia englannin kielessä rakennetaan, kun kyseessä ei ole syntyperäinen englannin puhuja. Suuri osa englannin puhujista on oppinut kyseisen kielen oman äidinkielensä lisäksi ja käyttää sitä kommunikoidakseen muiden, äidinkielenään muuta kuin englantia puhuvien ihmisten kanssa. Tällaisissa konteksteissa käytettyä englantia kutsutaan lingua franca englanniksi (ELF) eräänlaiseksi yleiskieleksi, jota eri taustaiset ihmiset hyödyntävät kommunikoidakseen keskenään. Tyypillisesti englanti, jota näissä konteksteissa käytetään on opittu koulussa, joissa oppijoiden osaamistasoa arvioidaan vertaamalla heidän kompetenssiaan syntyperäiseen englannin puhujaan. ELF-kontekstissa olennaista olisi kuitenkin kyetä kommunikoimaan syntyperältään muiden kulttuurin edustajien kanssa, jolloin oppijoille, joille kehittyy korkea osaamistaso englannissa vieraana kielenä saattaa jopa olla vaikeuksia kommunikoida muiden äidinkielenään muuta kuin englantia puhuvien kanssa. Kompetenssi kielen oppijana on siis eri asia kuin kompetenssi ELF-kommunikoijana. Myös identiteetti määritellään eri tavoin vieraan kielen opetuksessa ja ELF-kontekstissa. Vieraan kielen opetus näkee puhujat oppijoina, jotka pyrkivät jatkuvasti kehittämään osaamistaan vastaamaan paremmin syntyperäisen puhujan tasoa. ELF viitekehys puolestaan suhtautuu puhujiin kielen käyttäjinä, joilla ei sinänsä ole mitään tarvetta kehittää englannin osaamistaan lähemmäs äidinkielenään englantia puhuvan tasoa. Pikemminkin ELF-käyttäjän tulisi kyetä kommunikoimaan hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa, jolloin syntyperäisen puhujan kaltainen osaaminen ei ole enää itseisarvo. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella, miten englantia vieraana kielenä puhuvat rakentavat identiteettiään kielen oppijoina ja käyttäjinä, sekä osaamistaan englannin kielessä. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla englantilaisen filologian yliopisto-opiskelijoita. Aineisto kattaa neljä haastattelua, joissa pyrittiin selvittämään miten opiskelijat kuvailevat itseään englannin oppijoina ja käyttäjinä. Aineistoa tarkasteltiin lähestyen sitä diskurssianalyyttisestä vitekehyksestä ja analysoimalla aineistosta esiin nousseita tulkintarepertuaareja identiteetistä ja kompetenssista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että identiteetti englannin oppijana ja käyttäjänä rakentuu kontekstisidonnaisesti. Se kumpi identiteetti tulkintarepertuaareista missäkin kontekstissa rakentuu, määräytyy sen mukaan, miten haastateltavat haluavat itseään kuvata tuossa nimenomaisessa kontekstissa. Identiteettirepertuaarien rakentumista ohjaavat myös ideaalit hyvästä kielestä . Tulkintarepertuaarit, jotka idealisoivat syntyperäistä kielenkäyttöä, rakentavat oppijaidentiteettiä. Toisaalta repertuaarit, joissa korostetaan kommunikaatiotaitoja, rakentavat identiteettiä englannin käyttäjänä. Tuloksista selvisi myös, että kompetenssin tulkintarepertuaarit ovat moniulotteisia. Repertuaarit rakentavat osaamista syntyperäisen englannin puhujanomaisena intuitiivisena tietona kielen rakenteista, sekä erinäisinä kognitiivisinä ja performatiivisinä taitoina ja kykyinä. Tällaisia ovat esim. kyky ajatella englanniksi ja taito kommunikoida onnistuneesti erilaisten ihmisten kanssa