Microfluidic approach to preparing polymer microspheres for enhanced oral protein drug delivery

Polymer microspheres hold great potential as oral drug delivery system for therapeutic proteins. Microspheres prepared with biocompatible and biodegredable polymers have been extensively studied, since the oral delivery of therapeutic proteins is challenging due to the conditions in the GI-tract. The aims of this research were to apply microfluidics on polymeric microsphere preparation process, to determine what kind of formulations are suitable for this technology, to establish a controlled preparation process that produces advanced particles and to create a template for oral protein drug delivery. With microfluidic fabrication it is possible to gain control over the process and content of each droplet. However, finding suitable formulations for microfluidics is demanding. In this study, biphasic flow was employed to successfully produce double (W/O/W) emulsion droplets with ultra thin shells. Once the process and formulation variables were optimized constant droplet production was achieved. Flow rates used were 500 µl/h in the inner and in the middle phase and 2500 µl/h in the outer phase, respectively. Two formulations were selected for further characterization: 5 % poly(vinyl alcohol) in water in the outer phase, 3 % polycaprolactone in ethyl acetate in the middle phase and either 10 % or 20 % poly(vinyl alcohol) and polyethylenglycol (1:4) in water in the inner phase. All the particles were found to be intact and contain the inner phase, as verified by confocal microscopy. Further, the particles were monodisperse and non-porous, as observed by scanning electron microscopy. Particle size was found to be around 20-40 µm, variation in the particle size within one batch was small and the particles were stable up to 4 weeks. The encapsulation efficiency of the particles was remarkable; as high as 85 % loading of the model compound, bovine serum albumin. Particles released 30 % of their content within 48 hours. In conlusion, developing functional formulations for micfoluidic technology was possible, the microparticles encapsulated the model protein extremely well and all in all microfluidic technology had a lot of potential for droplet manufacturing for pharmaceutical applications.Polymeerimikropartikkeleilla on suuri potentiaali terapeuttisten proteiinien oraalisessa lääkkeenannossa. Bioyhteensopivista ja biohajoavista polymeereistä valmistettuja mikropartikkeleita on tutkittu laajasti, sillä oraalinen proteiinilääkkeenanto on haastavaa ruoansulatuskanavan olosuhteiden vuoksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli käyttää mikrofluidistiikkaa mikropartikkelien tuottamiseen, etsiä mikrofluidistiikkaan sopivia formulaatioita ja saada aikaan hallittu valmistusprosessi, joka tuottaa edistyksellisiä mikropartikkeleita sekä luoda pohjaa proteiinien oraaliseen lääkkeenantoon. Mikrofluidistisen valmistuksen avulla on mahdollista hallita valmistusprosessia ja muokata jokaisen partikkelin sisältöä. Mikrofluidistiseen teknologiaan sopivia formulaatioita on kuitenkin vaikea kehittää. Tässä tutkimuksessa käytettiin kaksivaiheista virtausta tuottamaan kaksinkertaisia emulsiopisaroita (v/o/v) erittäin ohuilla kuorilla. Kun prosessi- ja formulaatiomuuttujat oli optimoitu, vakaa emulsiotuotanto saavutettiin. Käytetyt virtausnopeudet olivat noin 500 µl/h keski- ja sisäfaasissa ja 2500 µl/h ulkofaasissa. Kaksi formulaatiota valittiin tarkempaan karakterisointiin: 5 % polyvinyylialkoholia vedessä ulkofaasina, 3 % polykaprolaktonia etyyliasetaatissa keskifaasina ja joko 10 % tai 20 % polyvinyylialkoholia ja polyetyleeniglykolia (1:4) vedessä sisäfaasina. Kaikki partikkelit olivat ehjiä ja niissä oli sisäfaasi, kuten todennettiin konfokaalimikroskopialla. Elektronipyyhkäisymikroskopialla havainnoitiin partikkelien olevan monodispersejä ja houkosettomia. Partikkelikoko oli noin 20-40 µm ja erien sisäinen vaihtelu pientä. Partikkelit pysyivät stabiileina 4 viikkoa. Tämän jälkeen partikkelit luhistuivat 15 %:n viikkonopeudella. Partikkelien kapselointitehokkuus oli huomattava, jopa 85 %:a malliproteiinina käytetystä naudan seerumin albumiinista kapseloitiin. Partikkelit vapauttivat noin 30 %:a malliproteiinista dissoluutiokokeissa. Johtopäätöksenä todetaan, että mikrofluidistisella teknologialla valmistettavia formulaatioita oli mahdollista kehittää, partikkelit kapseloivat malliproteiinia erittäin hyvin ja kaiken kaikkiaan mikrofluidistiikalla on erityisen paljon potentiaalia partikkelituotannossa farmaseuttisia sovelluksia varten

Candidatus Nitrosopolaris, a genus of putative ammonia-oxidizing archaea with a polar/alpine distribution

Ammonia-oxidizing archaea (AOA) are key players in the nitrogen cycle of polar soils. Here, we analyzed metagenomic data from tundra soils in Rásttigáisá, Norway, and recovered four metagenome-assembled genomes (MAGs) assigned to the genus ‘UBA10452’, an uncultured lineage of putative AOA in the order Nitrososphaerales (‘terrestrial group I.1b’), phylum Thaumarchaeota. Analysis of other eight previously reported MAGs and publicly available amplicon sequencing data revealed that the UBA10452 lineage is predominantly found in acidic polar and alpine soils. In particular, UBA10452 MAGs were more abundant in highly oligotrophic environments such as mineral permafrost than in more nutrient-rich, vegetated tundra soils. UBA10452 MAGs harbour multiple copies of genes related to cold tolerance, particularly genes involved in DNA replication and repair. Based on the phylogenetic, biogeographic, and ecological characteristics of 12 UBA10452 MAGs, which include a high-quality MAG (90.8% complete, 3.9% redundant) with a nearly complete 16S rRNA gene, we propose a novel Candidatus genus, Ca. Nitrosopolaris, with four species representing clear biogeographic/habitat clusters.Peer reviewe

Compassion—A key to innovation : What promotes and what prevents innovation in organizations?

Innovation is crucial for the survival and wellbeing of organizations in volatile, rapidly changing societies. However, the role of profound human capability, compassion, and innovation has not been adequately investigated. This article sets out to explore the factors preventing and promoting innovation in organizations, asking how compassion is connected to these factors, and how compassion could boost innovation. We approach innovation as a complicated multilevel phenomenon, emerging from interactions between individuals and the work context. Our view of compassion includes both compassion and copassion-responding both to the suffering and joy of others. Our material was collected from nine focus group interviews, organized in Finland in 2017, in private, public, and third-sector organizations. The material was analyzed by two researchers, using an adapted grounded theory methodology. We found four core factors capable of either promoting or preventing innovation: (1) the strategy and structures of the organization, (2) resources, especially time, (3) working culture; and (4) the dynamics of interaction between individuals and the community. Our key conclusion, fruitful to theorizing both innovation and compassion, is that for innovation to flourish, compassion is to be cultivated throughout an organization. It is not a single variable or practice, and it is in many ways in a key position regarding innovation: the existence of it promotes innovation, but the lack of it prevents innovation. Thus, organizations aiming for innovation should seek multifaceted understanding and skills in compassion.Peer reviewe

In search of copassion : Creating a novel concept to promote re-enchantment at work

Re-enchantment taps well into the current zeitgeist: The rising focus on emotions and post-material values also in organizational context. Enchantment is deeply tied to socially generated emotions. Our aim is to develop the concept of copassion, referring to the process of responding to the positive emotion of a fellow human being. Concepts are crucial as they shape our understanding of the world. Our core claim is relating to our colleagues' positive emotions not only enables and maintains but also fosters enchantment at work. In this article, by laying the ground by discussing enchantment and the theoretical framework of intersubjectivity, we will link copassion to the physiological and evolutionary basis of humans, as well as explore its conceptual neighbors. Finally, we will discuss intersubjectivity, and particularly mutual recognition, as well as the inseparability of compassion and copassion in human experience at work, and its implications to the study of enchantment.Peer reviewe

Lyophilic matrix method for dissolution and release studies of nanoscale particles

We introduce a system with a lyophilic matrix to aid dissolution studies of powders and particulate systems. This lyophilic matrix method (LM method) is based on the ability to discriminate between non-dissolved particles and the dissolved species. In the LM method the test substance is embedded in a thin lyophilic core-shell matrix. This permits rapid contact with the dissolution medium while minimizing dispersion of non-dissolved particles without presenting a substantial diffusion barrier. The method produces realistic dissolution and release results for particulate systems, especially those featuring nanoscale particles. By minimizing method-induced effects on the dissolution profile of nanopowders, the LM method overcomes shortcomings associated with current dissolution tests. (C) 2017 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe

In-depth characterization of denitrifier communities across different soil ecosystems in the tundra

Background In contrast to earlier assumptions, there is now mounting evidence for the role of tundra soils as important sources of the greenhouse gas nitrous oxide (N2O). However, the microorganisms involved in the cycling of N2O in this system remain largely uncharacterized. Since tundra soils are variable sources and sinks of N2O, we aimed at investigating differences in community structure across different soil ecosystems in the tundra. Results We analysed 1.4 Tb of metagenomic data from soils in northern Finland covering a range of ecosystems from dry upland soils to water-logged fens and obtained 796 manually binned and curated metagenome-assembled genomes (MAGs). We then searched for MAGs harbouring genes involved in denitrification, an important process driving N2O emissions. Communities of potential denitrifiers were dominated by microorganisms with truncated denitrification pathways (i.e., lacking one or more denitrification genes) and differed across soil ecosystems. Upland soils showed a strong N2O sink potential and were dominated by members of the Alphaproteobacteria such as Bradyrhizobium and Reyranella. Fens, which had in general net-zero N2O fluxes, had a high abundance of poorly characterized taxa affiliated with the Chloroflexota lineage Ellin6529 and the Acidobacteriota subdivision Gp23. Conclusions By coupling an in-depth characterization of microbial communities with in situ measurements of N2O fluxes, our results suggest that the observed spatial patterns of N2O fluxes in the tundra are related to differences in the composition of denitrifier communities.Peer reviewe

Sea-Ice Bacteria Halomonas sp. Strain 363 and Paracoccus sp. Strain 392 Produce Multiple Types of Poly-3-Hydroxyalkaonoic Acid (PHA) Storage Polymers at Low Temperature

Poly-3-hydroxyalkanoic acids (PHAs) are bacterial storage polymers commonly used in bioplastic production. Halophilic bacteria are industrially interesting organisms, as their salinity tolerance and psychrophilic nature lowers sterility requirements and subsequent production costs. We investigated PHA synthesis in two bacterial strains, Halomonas sp. 363 and Paracoccus sp. 392, isolated from Southern Ocean sea ice and elucidated the related PHA biopolymer accumulation and composition with various approaches, such as transcriptomics, microscopy, and chromatography. We show that both bacterial strains produce PHAs at 4 degrees C when the availability of nitrogen and/or oxygen limited growth. The genome of Halomonas sp. 363 carries three phaC synthase genes and transcribes genes along three PHA pathways (I to III), whereas Paracoccus sp. 392 carries only one phaC gene and transcribes genes along one pathway (I). Thus, Halomonas sp. 363 has a versatile repertoire of phaC genes and pathways enabling production of both short- and medium-chain-length PHA products. IMPORTANCE Plastic pollution is one of the most topical threats to the health of the oceans and seas. One recognized way to alleviate the problem is to use degradable bioplastic materials in high-risk applications. PHA is a promising bioplastic material as it is nontoxic and fully produced and degraded by bacteria. Sea ice is an interesting environment for prospecting novel PHA-producing organisms, since traits advantageous to lower production costs, such as tolerance for high salinities and low temperatures, are common. We show that two sea-ice bacteria, Halomonas sp. 363 and Paracoccus sp. 392, are able to produce various types of PHA from inexpensive carbon sources. Halomonas sp. 363 is an especially interesting PHA-producing organism, since it has three different synthesis pathways to produce both short- and medium-chain-length PHAs.peerReviewe

Insights into particle formation and analysis

This thesis consists of two parts, particle formation and analysis. In the first part, particle formation in microfluidic devices and in devices employing supercritical fluids is investigated, and in the second part, essential issues in analytical methods for determining drug release and solid-state properties are addressed. Microfluidic technology was employed to produce microcapsules for protein formulations. The microcapsules were produced with a biphasic flow to create water-oil-water double emulsion droplets with ultrathin shells. All the particles were found to be intact and with a particle size of 23 - 47 µm. The encapsulation efficiency of bovine serum albumin in the microcapsules was 84%. This study demonstrates that microfluidics is a powerful technique for engineering formulations for therapeutic proteins. A new, robust, stable, and reproducible method based on expansion of supercritical solutions using carbon dioxide as a solvent was developed to produce nanoparticles. The method, Controlled Expansion of Supercritical Solution (CESS), uses controlled mass transfer, flow, pressure reduction, and particle collection in dry ice. CESS offers control over the crystallization process as the pressure in the system is reduced according to a specific profile. Controlled pressure reduction keeps the particle growth and production process stable. With CESS, we produced piroxicam nanoparticles, 60 mg/h, featuring narrow size distribution (176 ± 53 nm). The Lyophilic Matrix (LM) method was developed for investigating dissolution rates of nanoparticles, powders, and particulate systems. The LM method is based on its ability to discriminate between non-dissolved particles and the dissolved species. In the LM method, the test substance is embedded in a thin lyophilic core-shell matrix. This permits rapid contact with the dissolution medium while inhibiting dispersion of non-dissolved particles without presenting a substantial diffusion barrier. By minimizing method-induced effects on the dissolution profile of nanopowders, the LM method overcomes shortcomings associated with current dissolution tests. Time-gated Raman spectroscopy was applied for solid-state analysis of fluorescent powder mixtures. A setup with a 128 × (2) × 4 CMOS SPAD detector was used for the quantitative analysis of solid-state forms of piroxicam. Time-gating provides an instrumental method for rejecting the fluorescence signal. This study demonstrated that traditional PLS analysis of time-gated Raman spectra resulted in mean RMSE of 4.1%. The time-gated Raman spectroscopy method shows potential for relatively routine quantitative solid-state analysis of photoluminescent pharmaceuticals.Tämä väitöskirja koostuu kahdesta osasta, partikkelien muodostumisen ja niiden analysoimisen tutkimisesta. Ensimmäisessä osassa tutkitaan partikkelien muodostumista sekä mikrofluidisissa laitteissa että ylikriittistä hiilidioksidia hyödyntävissä laitteissa. Toisessa osassa käsitellään näillä tekniikoilla valmistettujen partikkelien lääkeaineen vapautumiseen ja kiinteä tilan analytiikkaan liittyviä keskeisiä ongelmia. Mikrofluidista teknologiaa käytettiin mikrokapseleiden tuottamiseen proteiiniformulaatioita varten. Kaksivaiheista virtausta käytettiin tuottamaan vesi-öljy-vesi -emulsio, josta muodostui ohutseinäisiä mikrokapseleita. Kaikki partikkelit olivat ehjiä ja halkaisijaltaan 23 - 47 µm. Kapselointitehokkuus naudan seerumin albumiinille oli 84%. Tämä tutkimus osoitti mikrofluidiikan olevan tehokas tekniikka terapeuttisten proteiinien formuloitiin. Uusi, robusti, stabiili ja toistettava ylikriittisen hiilidioksidin laajentamiseen pohjautuva metodi kehitettiin nanopartikkelituotantoon. CESS (Controlled Expansion of Supercritical Solution) -tekniikka hyödyntää kontrolloitua massansiirtoa, virtausta, paineen alennusta sekä partikkelien keräämistä kuivajäähän. CESS-tekniikka tarjoaa mahdollisuuden kontrolloida kiteytymistä paineen laskiessa systeemissä tietyn paineprofiilin mukaisesti. Kontrolloitu paineen alennus pitää partikkelin kasvun ja siten myös tuotannon stabiilina. CESS-tekniikalla tuotettujen (60 mg/h) piroksikaaminanopartikkelien kokojakauma oli kapea (176 ± 53 nm). LM (Lyophilic Matrix) -metodi kehitettiin nanopartikkelien, jauheiden ja partikkelisysteemien liukenemisnopeuksien tutkimiseen. LM-metodi perustuu kykyyn erotella liukenemattomat partikkelit liuenneista molekyyleistä. Testiaine pakataan ohueen lyofiiliseen matriisisysteemiin, joka mahdollistaa nopean kontaktin dissoluutioväliaineen kanssa ja estää liukenemattomien partikkelien dispersion kuitenkaan aiheuttamatta merkittävää diffuusioestettä. LM-metodi minimoi laitevaikutukset nanojauheiden dissoluutioprofiiliin. Täten vältytään useilta nykyisten dissoluutiokokeiden ongelmakohdilta. Aikaerotteista Raman-spektroskopiaa sovellettiin fluoresoivien jauheseosten kiinteän tilan analyysiin. 128 × (2) × 4 CMOS SPAD -detektorilla varustettua laitteistoa käytettiin piroksikaamin kiinteän tilan muotojen kvantitatiiviseen määritykseen. Aikaerotteisuus mahdollistaa fluoresenssisignaalin torjumisen laitteiston avulla. Tämä tutkimus osoitti, että perinteinen PLS-analyysi aikaerotteisista spektreistä tuotti 4.1 %:n RMSE-arvoja. Aikaerotteisella Raman-spektroskopialla on potentiaalia fotoluminisoivien lääkevalmisteiden rutiininomaiseen kiinteän tilan analyysiin

Kokemukset epätyypillisestä syömishäiriöstä - Syömishäiriö osana yksilön arkea ja tehtävät, joita häiriö palvelee

Tutkimme kuinka epätyypillisestä syömishäiriöstä kärsivät ihmiset kokevat häiriönsä ja sen liittymisen muuhun elämään. Selvitimme, miten epätyypillisen syömishäiriön kokemus ilmenee dynaamisena prosessina arkielämän kontekstissa ja minkälaisia funktioita epätyypillinen syömishäiriö palvelee. Tutkimukseen osallistui yksitoista 20-44-vuotiasta epätyypillisestä syömishäiriöstä kärsivää naista. Käytimme aineistonkeruumenetelminä haastattelua ja kuukauden ajan kirjoitettavaa vapaamuotoista päiväkirjaa, jotka analysoimme laadullisesti käyttäen fenomenologisen psykologian metodia. Osallistujien syömishäiriöoireiden kirjosta löytyi kaksi oiretyyppiä: syömisen rajoittaminen ja ahmiminen. Kaikilla osallistujilla oli molempia. Kaikilla osallistujilla oireet ilmenivät syömisen hallinnan, hallinnan menetyksen ja palautuksen prosessina. Syömishäiriö näkyi osallistujien elämän kaikilla osa-alueilla. Se vei paljon energiaa, usein muiden asioiden kustannuksella. Keskeisimmin syömishäiriö näkyi mielialassa ja ihmissuhteisissa. Osallistujilla epätyypillinen syömishäiriö palveli useita funktioita eli psyykkisiä ja sosiaalisia tehtäviä. Keskeisimmiksi nousivat elämän hallinta, tunteiden säätely ja huomion tai hyväksynnän hakeminen. Syömishäiriö palveli osallistujilla myös itsensä rankaisemisen, identiteetin rakentamisen ja ajan kuluttamisen tarkoitusta. Tulokset tukevat ajatusta siitä, että anoreksia, bulimia ja epätyypillinen syömishäiriö sijoittuvat samalle syömishäiriöiden jatkumolle. Kaikkia syömishäiriöitä yhdistää kognitiivis-emotionaalisten piirteiden samanlaisuus, esiintyminen yhdessä muiden psyykkisten häiriöiden kanssa, itsetunto-ongelmien keskeisyys ja arkielämän kapeutuminen. Myös funktiot, joita häiriöt palvelevat, ovat samantyyppisiä. Yhteenvetona voidaan sanoa, että epätyypillinen syömishäiriö aiheuttaa kärsimystä, kapeuttaa yksilön elämänpiiriä ja on yhteydessä vakavampiin syömishäiriöihin. Tämän vuoksi aihepiiriä tulisi tutkia lisää ja yleistä tietoisuutta myös tästä syömishäiriöstä ja sen yleisyydestä tulisi kasvattaa. Myös epätyypillisen syömishäiriön hoitoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta pitkittyminen ja mahdollinen muuttuminen tyypilliseksi muodoksi voitaisiin estää. Keskeisiä käsitteitä: anoreksia nervosa, bulimia nervosa, epätyypillinen syömishäiriö, fenomenologisen psykologian metodi, holistinen ihmiskäsitys, jatkumomalli, kokemus, merkitys, päiväkirjamenetelmä.1. JOHDANTO 3 1.1. SYÖMISHÄIRIÖT 4 1.1.1. Laihuushäiriö eli anorexia nervosa 4 1.1.2. Ahmimishäiriö eli bulimia nervosa 5 1.1.3. Epätyypillinen eli tarkemmin määrittämätön syömishäiriö 6 1.1.4. Syömishäiriöiden yleisyys 9 1.2. NÄKEMYKSIÄ SYÖMISHÄIRIÖIDEN LUONTEESTA 10 1.2.1. Jatkumo-epäjatkumo ­keskustelu 10 1.2.2. Muita diagnostisten kriteerien käytön ongelmia 12 1.3. SYÖMISHÄIRIÖIDEN ETIOLOGIA KOKEMUKSEN RAKENNUSAINEINA 14 1.3.1. Kulttuurin ihanteet 15 1.3.2. Sosiaaliset tekijät 20 1.3.3. Psyykkiset tekijät 21 1.3.4. Biologiset tekijät 26 1.4. SYÖMISHÄIRIÖ PROSESSINA 27 1.4.1. Yhdistelmämallit 27 1.4.2. Prosessin tutkiminen 29 1.4.3. Holistinen ihmiskäsitys 30 1.5. SYÖMISHÄIRIÖN FUNKTIONAALISUUS 31 1.5.1 Laihdutus 32 1.5.2. Syömishäiriö hallinnan tunteen palauttajana 32 1.5.3. Syömishäiriö identiteetin muokkaamisen keinona 34 1.5.4. Syömishäiriö emootioiden säätelyn keinona 35 1.5.5. Syömishäiriö moraalisena toimintana 37 1.6. KOKEMUKSEN TUTKIMINEN JA SYÖMISHÄIRIÖT KOKEMUKSENA 38 1.6.1. Fenomenologinen psykologia 39 2. TUTKIMUSKYSYMYKSET 41 3. METODIT 41 3.1. TUTKIMUKSEEN OSALLISTUJAT 41 3.2. TUTKIMUKSEN KULKU 42 3.3. HAASTATTELU 42 3.4. PÄIVÄKIRJA 43 3.5. OSALLISTUJIEN ANTAMA PALAUTE 44 3.5. FENOMENOLOGISEN PSYKOLOGIAN METODI 45 4. ANALYYSI 46 4.1. YKSILÖTASON ANALYYSI 46 4.1.1. Haastattelu 46 4.1.2.Päiväkirjat 50 4.2. YLEISEN TASON ANALYYSI 52 5. TULOKSET 54 5.1. EPÄTYYPILLINEN SYÖMISHÄIRIÖ KOETTUNA 54 5.1.1. Osallistujien kuvailu 55 5.1.2. Syömishäiriön historia 57 5.1.3. Kokemus syömishäiriön syistä 58 5.1.4. Kokemus itsestä 59 5.1.5. Suhtautuminen ruokaan ja syömiseen 61 5.1.6. Syömisen hallinnan, hallinnan menetyksen ja palautuksen prosessi 63 5.1.7. Oma näkemys syömishäiriöstä 69 5.1.8. Kokemus arjesta 72 5.2. EPÄTYYPILLISEN SYÖMISHÄIRIÖN FUNKTIOT 78 5.2.1. Elämän hallinta 79 5.2.2. Itsensä rankaiseminen 80 5.2.3. Huomion tai hyväksynnän hakeminen 80 5.2.4. Identiteetin rakentaminen 81 5.2.4. Tunteiden säätely 82 5.2.5. Ajan kuluttaminen 82 5.3. OSALLISTUJIEN ANTAMA PALAUTE TULOKSISTA 83 6. POHDINTA 84 6.1. KOKEMUKSET EPÄTYYPILLISESTÄ SYÖMISHÄIRIÖSTÄ ARKIELÄMÄN KONTEKSTISSA 85 6.2. SYÖMISHÄIRIÖN FUNKTIOT 89 6.3. TUTKIMUKSEN ONNISTUMISEN ARVIOINTIA 92 6.4. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ TUTKIMUKSEN TULOKSISTA 96 LÄHDELUETTELO: 99 LIITTEET 109 LIITE 1: TUTKIMUSKUTSU 109 LIITE 2: HAASTATTELURUNKO 11