A dynamic programming model for optimising the timing of replacement of sows

Replaced with revised version of poster 07/20/10.Farm Management, Research and Development/Tech Change/Emerging Technologies,

A dynamic programming model for optimising the timing of replacement of sows

vo

eMulli - Ruokinnan suunnittelu- ja tulosennusteohjelma lihanautojen loppukasvatukseen

201

Measurement and properties of the dose-area product ratio in external small-beam radiotherapy

In small-beam radiation therapy (RT) the measurement of the beam quality parameter, i.e. the tissue-phantom ratio or TPR20,(10), using a conventional point detector is a challenge. To obtain reliable results, one has to consider potential sources of error, including volume averaging and adjustment of the point detector into the narrow beam. To overcome these challenges, a different type of beam quality parameter in small beams was studied, namely the dose-area product ratio, or DAPR(20),(10). With this method, the measurement of a dose-area product (DAP) using a large-area plane-parallel chamber (LAC) eliminates the uncertainties in detector positioning and volume averaging that are present when using a point detector. In this study, the properties of the DAPR(20),(10) of a cone-collimated 6 MV photon beam were investigated using Monte Carlo (MC) calculations and the obtained values were compared to measurements obtained using two LAC detectors, PTW Type 34073 and PTW Type 34070. In addition, the possibility of determining the DAP using EBT3 film and a Razor diode detector was studied. The determination of the DAPR(20),(10) value was found to be feasible in external small-beam radiotherapy using cone-collimated beams with diameters from 4-40 mm, based on the results of the two LACs, the MC calculations and the Razor diode. The measurements indicated a constant DAPR(20),(10) value for fields 20-40 mm in diameter, with a maximum relative change of 0.6%, but an increase of 7.0% for fields from 20-4 mm in diameter for the PTW Type 34070 chamber. Simulations and measurements showed an increase of DAPR(20),(10) with increasing LAC size or dose integral area for the studied 4-40 mm cone-collimated 6 MV photon beams. This has the consequence that there should be a reference to the size of the used LAC active area or the DAP integration area with the reported DAPR(20),(10) value

Talousmetsien luonnonhoidon kehitys vuosina 1995‒2018 luonnonhoidon laadun arvioinnin sekä valtakunnan metsien inventoinnin tulosten perusteella

Talousmetsien luonnonhoidon laatua on arvioitu vuodesta 1995 lähtien. Yksityismailla on arvioitu vuosittain keskimäärin noin 750 leimikkoa (vaihteluväli 350–1000 leimikkoa), joiden yhteispinta-ala on noin 2500 hehtaaria (1100–3900 ha). Tarkastettavat leimikot on valittu satunnaisotannalla tai suunnatulla otannalla metsänkäyttöilmoitusten perusteella. Valtakunnan metsien inventointiin (VMI) sisällytettiin talousmetsien luonnonhoitoon liittyviä tunnuksia, kuten avainbiotooppien määrä ja laatu sekä kuolleen puun tilavuus, VMI9:stä (1996‒2003) lähtien. Molemmat seurantajärjestelmät ovat tuottaneet aineistoja, joita analysoimalla voidaan saada tietoa luonnonhoidon keinojen käytöstä hakkuissa ja metsänuudistamisessa parin edellisen vuosikymmenen aikana. Tämän raportin tarkoituksena on dokumentoida luonnonhoidon laadun arvioinnin menetelmät ja siinä tapahtuneet muutokset sekä koota yhteen edellisen runsaan 20 vuoden seurantajakson tulokset ja esittää ne havainnollisina graafeina. Raportissa tarkastellaan luonnonhoidon laatua kuvaavien muuttujien keskiarvojen tilastollista luotettavuutta vuositasolla tai pidemmillä jaksoilla. Tavoitteena on selvittää, millaisia johtopäätöksiä luonnonhoidon laadun kehittymisestä aikasarjojen perusteella voidaan tehdä, sekä arvioida tarvittavaa otoskokoa siihen, että halutun suuruinen muutos tietyn muuttujan keskiarvoissa vuosien välillä voitaisiin havaita tilastollisesti merkitseväksi. Luonnonhoidon laadun arvioinnin aineiston aikasarjojen tarkastelussa keskityttiin pääasiassa osa-aineistoon vuosilta 1998–2018, jossa olivat mukana vain satunnaisella otannalla tarkastettavaksi valitut uudistushakkuut. Tämä osa-aineisto käsitti 71 % yksityismaiden arviointialasta. Keskeisiä tarkasteltavia muuttujia olivat luontokohteiden ja eri luontokohdeluokkien (luonnonsuojelulakikohteet, metsälakikohteet, sertifioinnin turvaamat kohteet sekä muut huomionarvoiset luontokohteet) pinta-alaosuus, luontokohteille säästetyn elävän ja kuolleen puuston tilavuus, luontokohteiden säilyminen sekä uudistushakkuiden elävän säästöpuuston ja kuolleen puuston määrä. Kaikille tarkasteltaville muuttujille laskettiin vuosittaiset keskiarvot sekä keskivirheet. Muuttujien keskiarvoista esitetään aikasarjagraafit, joihin on laskettu 95 %:n luottamusvälit. Tilastollisesti merkitseviä muutoksia keskiarvoissa tarkasteltiin sekä vertaamalla vuosittaisia tuloksia että testaamalla keskiarvojen eroja pidemmillä jaksoilla. Keskivirheiden avulla arvioitiin kullekin muuttujalle tarvittavaa otoskokoa, kun halutaan havaita esimerkiksi 20 %:n suuruinen muutos vuosien välillä tilastollisesti merkitseväksi. VMI-aineistoista laskettiin tietoja mm. metsälakikohteiden ja arvokkaiden kohteiden pinta-aloista, elävän säästöpuuston ja kuolleen puuston määristä hakkuilla sekä kuolleen puuston säilymisestä hakkuissa. Luontokohteiden keskimääräinen osuus koko tarkastelujaksolla on ollut 2,7 %. Tästä metsälakikohteiden osuus on ollut 0,7 %. Vuonna 2005 voimaan astuneen FSCS-sertifioinnin vaatimuksista poistettiin velvoite turvata tiettyjä luontokohteita, minkä seurauksena sertifioinnin turvaamien kohteiden osuus laski 0,6 %:sta 0,04 %:iin. Valtaosa näistä kohteista näytti siirtyneen muihin huomionarvoisiin luontokohteisiin, joiden keskimääräinen osuus on ollut 1,6 %. Muiden luontokohteiden osuudessa on kuitenkin viime vuosina ollut laskeva trendi, ja arviointijakson kolmen viimeisen vuoden aikana niiden osuus on ollut keskimäärin vain 0,6 %. Tulos viittaa siihen, että muita arvokkaita luontokohteita on jäänyt aiempaa enemmän huomiotta joko hakkuiden ja uudistamistöiden toteutuksessa tai luonnonhoidon laadun arvioinnissa. Tulos korostaa sitä, että luontokohteiden määrän ja osuuden säilymistä metsänkäsittelyssä on tarpeen jatkossakin seurata, jotta satunnaisvaihtelu pystytään erottamaan todellisista muutoksista. Muiden luontokohteiden osuuden lasku näkyy vastaavana laskuna myös luontokohteille säästetyn elävän ja kuolleen puuston määrissä. Säästöpuuston keskimääräinen tilavuus uudistushakkuilla on pysynyt melko tasaisena. Säästöpuuston tilavuus laski 2000-luvun alkuvuosista 2010-luvun alkuun. Viimeiset vuodet säästöpuumäärään on vaikuttanut PEFC-sertifioinnin muutos, jossa säästöpuiden jättämistä on alettu edellyttää jokaiselta leimikolta, ja säästöpuiden minimimäärä nostettiin 10 puuhun per hehtaari. Tämän jälkeen säästöpuiden kappalemäärä on hiukan kasvanut, mutta säästöpuiden puukohtainen keskitilavuus on laskenut. Säästöpuuvalinta on selvästi kohdentunut järeisiin lehtipuihin ja erityisesti haapaan, sillä nämä ovat säästöpuuryhmissä paremmin edustettuina kuin metsien puustossa keskimäärin. Haavan ja raidan osuus säästöpuustosta on noin 20 %, kun muun lehtipuuston kuin koivun osuus koko puustosta on vain vähän yli 3 %. Luonnonhoidon laadun seurannassa arvioitu tai mitattu uudistushakkuiden kuolleen puun määrä on mitä todennäköisimmin systemaattinen aliarvio. Keskitilavuuden arvio on vain 1 m3/ha, kun VMI:n tuottama arvio avohakkuualojen kuolleen puun keskitilavuudesta on lähes kuusinkertainen, vähän alle 6 m3/ha. Luonnonhoidon laadun seurannassa ei tosin mitata 10–20 cm läpimittaista kuollutta puuta toisin kuin VMI:ssa, mikä voi selittää osan tilavuuden erosta. Kuolleen puuston säilyminen hakkuissa on keskeinen luonnonhoidon laadun arvioinnissa seurattava muuttuja, joten jatkossa tulee pyrkiä sen mittaustarkkuuden parantamiseen. Luonnonhoidon laadun kokonaisarvio on ollut viime vuosina hyvä noin 70 %:ssa leimikoita, mikä tarkoittaa sitä, että luonnonhoito on ollut metsäsertifioinnin ja metsänhoitosuositusten mukaisella tasolla. Sellaisten leimikoiden, joissa luonnonhoidon taso on arvioitu erinomaiseksi, osuus on ollut parhaimmillaan 2000-luvulla noin 30 %, mutta on viime vuosina laskenut noin 15 %:n tasolle. Vastaavasti hyväksi tai välttäväksi arvioitujen leimikoiden osuus on kasvanut. Laadunarvioinnin tulosten valossa talousmetsien luonnonhoito on 20 vuoden aikana heijastellut sille lainsäädännössä ja sertifioinnissa asetettuja kriteereitä. Jos kriteereissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, myös toteutus on pysynyt suunnilleen samalla tasolla. Missään seurattavissa muuttujissa ei ole tapahtunut dramaattisia muutoksia. Toisaalta luonnonhoidon taso ei suosituksista ja neuvonnasta huolimatta ole 2000-luvun alusta lähtien parantunut, vaan taso on päinvastoin laskenut 2010-luvulla. Tarkastelujakson viimeisten viiden vuoden (2014–2018) aikana luonnonhoidon taso on määrällisissä muuttujissa keskimäärin noin 20 % heikompi kuin mitä se oli 2000-luvulla, ja lähes 30 % heikompi kuin mitä se on ollut parhaalla viisivuotisjaksolla aikavälillä 1998–2009. Luonnonhoidon laadun nykyinen otoskoko, noin 350 leimikkoa vuodessa, riittää säästöpuuston sekä kohtuullisella luotettavuudella uudistushakkuiden kuolleen puuston muutosten seurantaan. Luontokohteiden osuuksien arvioimiseen ja seurantaan tarvitaan huomattavasti suurempia, suuruusluokkaa 1000–5000 olevia otoskokoja. Yleisesti ottaen suuri otoskoko tarvitaan sellaisten muuttujien luotettavaan seurantaan, joiden arvoissa on paljon leimikoiden välistä satunnaista vaihtelua, kuten esimerkiksi metsälakikohteiden osuus. Vastaavasti pienempi otoskoko tarvitaan sellaisten muuttujien seurantaan, joiden arvot vaihtelevat vähemmän leimikoiden välillä, kuten esimerkiksi säästöpuuston tilavuus uudistushakkuilla. Muuttujan keskiarvon tilastollisesti merkitsevän pienenemisen havaitsemiseen vaaditaan aina pienempi otoskoko kuin vastaavan suuruisen keskiarvon kasvun havaitsemiseen. Luonnonhoidon laadun seurannassa tullaan jatkossa siirtymään yhä enemmän digitaalisten aineistojen hyödyntämiseen, kuten satelliittikuvien ja drone-kuvauksen käyttöön. Tämä tulee sekä parantamaan useiden seurattavien muuttujien (mm. elävä säästöpuusto, kuollut puu hakkuilla) mittauksen tarkkuutta että alentamaan seurannan kustannuksia. Jatkossa on mittausmenetelmien kehittämisen lisäksi syytä kiinnittää enemmän huomiota myös siihen, että otoskoko on seurannan tarpeisiin riittävä. Riittävä otoskoko riippuu siitä 1) mitä muuttujia halutaan seurata, 2) mitkä ovat niiden keskiarvot ja keskivirheet aineistossa, 3) kuinka suuria muutoksia halutaan luotettavasti pystyä todentamaan ja 4) onko seurantatuloksia tarpeen saada vuosittain vai pidemmällä aikavälillä. Tarvittavaa otoskokoa pystytään arvioimaan raportissa kuvatuilla menetelmillä. Raportti on osa Luontolaatu-hanketta. Hankkeen päätavoitteena on tuottaa tarvittava tietopohja talousmetsien luonnonhoidon laadun seurannan uudistamiseksi. Raportti auttaa päätöksentekijöitä arvioimaan, miltä osin seurantaa on hyödyllistä jatkaa nykyisessä muodossaan.202

Talousmetsien luonnonhoidon tehostamisen vaihtoehdot

Talousmetsien luonnonhoito on yleisnimitys toimille, joilla toteutetaan yleensä samanaikaisesti puuntuotannolle rinnakkaisia luonnon monimuotoisuutta tukevia toimenpiteitä met-sänkäsittelyssä. Talousmetsien luonnonhoidon keinovalikoima on laaja. Osa toimista on lähes maksuttomia metsänomistajalle mutta toiset merkittäviä kustannuksiltaan. Luonnonhoitoa metsien käsittelyn yhteydessä olisi mahdollista tehostaa nykyisestä. Kytkeytyneisyyden ja alueellisten ominaispiirteiden huomiointi luonnonhoidon toimien suunnittelussa ja toteuttamisessa lisäisivät luonnonhoidon toimien vaikuttavuutta. Kaikkiaan tehostaminen edellyttää luonnonhoidon laaja-alaista huomioimista metsäalan koko toimintakentässä. Luonnonhoidon lainsäädännön, ohjeistuksen ja kannustimien tulisi tukea metsänomistajia ja metsäalan operatiivisia toimijoita heidän jokapäiväisessä työssään ja päätöksenteossa. Uusia toimintamalleja tulisi kehittää ja testata. Luonnonhoidon ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen vaikuttavuus tehdään näkyväksi hyvin valituilla mittareilla ja seurannalla. Uutta tutkimustietoa luonnonhoidon vaikuttavuudesta saadaan ja tarvitaan meneillään olevista pitkäkestoisista tutkimussarjoista.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.(tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Secretor Genotype (FUT2 gene) Is Strongly Associated with the Composition of Bifidobacteria in the Human Intestine

Intestinal microbiota plays an important role in human health, and its composition is determined by several factors, such as diet and host genotype. However, thus far it has remained unknown which host genes are determinants for the microbiota composition. We studied the diversity and abundance of dominant bacteria and bifidobacteria from the faecal samples of 71 healthy individuals. In this cohort, 14 were non-secretor individuals and the remainders were secretors. The secretor status is defined by the expression of the ABH and Lewis histo-blood group antigens in the intestinal mucus and other secretions. It is determined by fucosyltransferase 2 enzyme, encoded by the FUT2 gene. Non-functional enzyme resulting from a nonsense mutation in the FUT2 gene leads to the non-secretor phenotype. PCR-DGGE and qPCR methods were applied for the intestinal microbiota analysis. Principal component analysis of bifidobacterial DGGE profiles showed that the samples of non-secretor individuals formed a separate cluster within the secretor samples. Moreover, bifidobacterial diversity (p<0.0001), richness (p<0.0003), and abundance (p<0.05) were significantly reduced in the samples from the non-secretor individuals as compared with those from the secretor individuals. The non-secretor individuals lacked, or were rarely colonized by, several genotypes related to B. bifidum, B. adolescentis and B. catenulatum/pseudocatenulatum. In contrast to bifidobacteria, several bacterial genotypes were more common and the richness (p<0.04) of dominant bacteria as detected by PCR-DGGE was higher in the non-secretor individuals than in the secretor individuals. We showed that the diversity and composition of the human bifidobacterial population is strongly associated with the histo-blood group ABH secretor/non-secretor status, which consequently appears to be one of the host genetic determinants for the composition of the intestinal microbiota. This association can be explained by the difference between the secretor and non-secretor individuals in their expression of ABH and Lewis glycan epitopes in the mucosa

Effect of remdesivir post hospitalization for COVID-19 infection from the randomized SOLIDARITY Finland trial

We report the first long-term follow-up of a randomized trial (NCT04978259) addressing the effects of remdesivir on recovery (primary outcome) and other patient-important outcomes one year after hospitalization resulting from COVID-19. Of the 208 patients recruited from 11 Finnish hospitals, 198 survived, of whom 181 (92%) completed follow-up. At one year, self-reported recovery occurred in 85% in remdesivir and 86% in standard of care (SoC) (RR 0.94, 95% CI 0.47-1.90). We infer no convincing difference between remdesivir and SoC in quality of life or symptom outcomes (p > 0.05). Of the 21 potential long-COVID symptoms, patients reported moderate/major bother from fatigue (26%), joint pain (22%), and problems with memory (19%) and attention/concentration (18%). In conclusion, after a one-year follow-up of hospitalized patients, one in six reported they had not recovered well from COVID-19. Our results provide no convincing evidence of remdesivir benefit, but wide confidence intervals included possible benefit and harm.Peer reviewe

Kyvyt-hanke Pienin Askelin : polkuja osallisuudesta toimijuuteen – päihdeongelmista kärsivien henkilöiden toimintakyvyn edistäminen

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n ESR Kyvyt-hankkeen toimintaan osallistuneiden henkilöiden elämäntilanteisiin syntyneitä vaikutuksia ja tehdä niiden pohjalta Diakonissalaitoksen konsernille kehittämisehdotus uuden toiminnan aloittamisesta. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten menetelmien yhdistelmätutkimuksena. Tutkimus tehtiin kolmen eri aineiston pohjalta, jotka sisälsivät asiakastietorekisteriin tallennetut osallistujatiedot ja toimenpidetiedot, Kyvyt-hankkeen Hoiva Oy:n toteuttaman palautekyselyn aineistot ja teemallisen haastattelun aineistot. Aineiston analyysin metodina käytettiin laadullisen tutkimuksen aineistolähtöistä sisällön analyysiä. Opinnäytetyön teoreettinen tietoperusta muodostui Kyvyt-hankkeen osallistujapopulaation elämäntilanteisiin vaikuttavista ilmiöistä, yksilötasolla ja yhteiskunnallisella tasolla. Tietoperusta käsitti ihmisen perustarpeet ja psykologiset perustarpeet osana itsemääräytymisen teoriaa, päihderiippuvuuden ja siitä kuntoutumisen sekä haittoja vähentävän päihdetyön, osallisuuden kokemuksen, sosiaalisen kuntoutuksen ja aktiivisen työllisyyspolitiikan toimet. Opinnäytetyö kytkeytyy tietoperustan ja tutkimuksen tulosten kautta laajempaan päihdetyön tekemisen ja toipumisen tukemisen kehittämishaasteisiin, yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja polarisaatiokehitykseen. Opinnäytetyö kytkeytyy Kyvyt-hanketoiminnan ja sen tietoperustan kautta syrjäytymisen- ja köyhyyden ehkäisyyn osana Euroopan Sosiaalirahaston Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 toimintalinja 5. Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta ja erityistavoite 10.1 Työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakyvyn parantamiseen. Opinnäytetyön tietoperusta rakennettiin luotettavista suomalaisista ja kansainvälisistä kirjallisuus- ja tutkimuslähteistä ja Kyvyt-hankehakemuksen ja suunnitelman tiedoista sekä haastattelemalla hankkeen työntekijöitä tietoperustan tueksi. Tiedonhakuun käytettiin Finna -tiedonhakuportaalia, sekä kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimus- ja artikkelitietokantoja. Tutkimuksen tuloksena tunnistettiin Kyvyt-hankkeen osallistujien elämäntilanteisiin vaikuttavat tekijät ja ilmiöt ja millaisia muutoksia niissä on tapahtunut hankkeeseen osallistumisen johdosta tai seurauksena. Tuloksena syntyi raportti Kyvyt-hankkeen vaikutuksista osallistujien elämäntilanteisiin. Tulosten johtopäätösten perusteella tehtiin kehittämisehdotus Diakonissalaitoksen konsernin sosiaalisen vastuun toimintalinjalle, jossa esitetään uuden aikuisille tarkoitetun ohjaamo tyyppisen palvelun perustamista, joka on tarkoitettu edistämään ja tukemaan päihdekuntoutujien ja päihteiden käyttäjien elämänmuutosta.The purpose of this thesis was to study the effects of Diakonissalaitoksen Hoiva Oy’s ESR Kyvyt project on the life situations of the persons who participated in the mentioned project and to make a development proposal for the Diakonissalaitos Group to start new activities. The thesis was implemented as a combination of qualitative and quantitative research methods. The study was conducted on the basis of three different materials, which included the participant data and procedure data stored in the customer data register, the data of the feedback survey conducted by Hoiva Oy of the Kyvyt project and the data of the thematic interview. Data-based content analysis of qualitative research was used as the method of data analysis. The theoretical Framework of the thesis consists of phenomena affecting the life situations of the participants in the Kyvyt project, at the individual level and at the societal level. The framework includes basic human needs and basic psychological needs as part of the theory of self-determination, drug addiction and rehabilitation, as well as harm reduction work, inclusion experience, social rehabilitation, and active employment policies. Through the theoretical framework and the results of the research, the thesis is linked to the broader development challenges of supporting substance abuse work and recovery, social inequality and polarization development. Through the Kyvyt project activity and its framework, the thesis is linked to the prevention of exclusion and poverty as part of the European Social Fund's Sustainable Growth and Work 2014–2020 action track 5 (Social inclusion and the fight against poverty) and the specific objective 10.1 (Improving the working and functional capacity of those outside work). The framework of the thesis was built from reliable Finnish and international literature, and research sources and information from the Kyvyt project application and plan, and by interviewing project employees to support the framework. The Finna information search portal, as well as domestic and international research and article databases were used for information retrieval. The study identifies the factors and phenomena affecting the life situations of the participants in the Kyvyt project. Also the changes that have taken place as a result of participating in the project were identified. The result was a report on the impact of the Kyvyt project on the life situations of the participants. Based on the conclusions of the results, a development proposal was made for the Diakonissalaitos’ corporate social responsibility policy, which proposes the establishment of a new guidance entity for adults designed to promote and support the life change of substance abuse rehabilitators and drug users